Haluan kostaa narsisteille. Jo 20 vuotta on mennyt näiden tunnevammaisten kanssa eikä loppua näy. Uudenvuodenlupaukseni on, että nyt narsisteista lopullisesti eroon! Haluan elää omaa elämääni onnellisena.
haluan kostaa
kuudennarsistinuhriraato
1031364
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 103
Vanhimmat
No elä sitten omaa elämääsi ja päästä irti kosto ajatuksista. Huomaat miten helpottaa. Siirrä kosto ajatukset pois mielestä.
Se on paras kosto narsistille, eli osoittaa narsistille että ihmiset elävät omaa elämäänsä, ja onnellisena elävätkin, eikä tuossa elämässä narsistilla ole mitään roolia. Että narsisti on pelkkä pikkuinen kärpäsen pa---ka tuossa elämässä, jos sitäkään. Mitätön piste jota tuskin huomaa.
On yksi keino nöyryyttää narsistia, mutta siihen ei kannata lähteä jos ei ole varma omasta suojauksestaan ja tunne narsistia riittävän hyvin.
Itse olen manipuloinut ja vedättänyt narsistia, ja sitten kertonut tälle siitä. Olen provosoinut ja sitten kertonut hänelle kuinka helppo häntä on provosoida. Kun olin tehnyt tuota muutaman kerran, ja narsisti epäonnistui vastaiskuissaan (kerroin hänen niissäkin toimivan naurettavasti, nolaavansa itsensä, ei minua), narsisti luovutti. Narsistin suurin pelko on häpeän pelko. Sisimmässään narsisti pelkää omaa heikkouttaan ja virheitään kuin kuolemaa. Kun narsisti huomasi, että tiedän hänestä liikaa, näen kulissin taakse ja halutessani voin "heittää tiskiin" hänessä olevia virheitä ja heikkouksia mielin määrin, hän otti etäisyyttä ja huitoo siellä nyt ilmaa itsekseen puhisten.
No onpa sulla ollut helpohkio homma. Mun nasuttelijoille ei kukaan halua voida mitään ja minä surkimus se kostelen lähinnä fantasioissani.
http://m.iltalehti.fi/digi/201612222200044922_du.shtml
Tässä täydellinen puoliso. Tekee nIin kuin käsketään.
On tervettä, että vääryyden uhri tuntee vihaa. Kaikki tunteet pitää elää läpi, sillä eivät ne katoa tahdonvoimalla tai sivullisen neuvosta.
Minä en ikinä kokenut vihaa. Tunsin ja tunnen edelleen vain sääliä että tuollaisia onnettomia narsistisia ihmisiä on olemassa. Mielestäni pitäisi jokaisella olla oikeus syntyä ja kasvaa onnellisina. Narsistit eivät koskaan tule kokemaan sitä. He syntyvät ja kuolevat onnettomina.
Suomalainen akka on niin hankala että mä haluun tollasen. Paljonkohan nuo maksaa?
Seksiroboteista arveltiin olevan apua myös pedofiileille. Että vauvanukkea haluavat ne sairaita on.
Narsistille seksi on valtapeliä, narsisti esineellistää toisen ihmisen. Tietää kuitenkin ettei robotti ahdistu, eikä kiinnostu.
Narsistin seksi ei ole seksiä, vaan väkivaltaa.
Mitä enemmän on huonoja kokemuksia, sitä enemmän täytyy iloita siitä mikä on hyvin.
Minä haluaisin kostaa Paavo Lipposelle työeläkeindeksin sikamaisesta leikkauksesta. Toivottavasti kihti ja peräpukamat vaivaa Paavoa oikein kovasti!
Noh, ei niitä sentään sääliä tarvitse. Itse valitsevat tehdä väärin.
Kosto oli se sitten millainen hyvänsä on täysin turha. Narsisti vähät välittää kostostasi ja nauttii jos saa sinut pois tolaltaan ja pitää naurettavana. Itse olen lähiaikoina ollut niin täynnä vihaa, mutta vaikka tiedän olevani ainoa joka siitä kärsii ja aivan turhaan, en voi sille mitään. Tällä hetkellä en todellakaan itse välitä kasvojeni säilyttämisestä tai hulluksi leimautumisesta vaan olen ladannut mielipiteitäni täysillä, emme onneksi asu yhdessä. Tämä kaikki viha, kauna, katkeruus ja koston ajatus on kuitenkin niin syvältä ja vahingoittaa vain minua itseäni ja ongelma onkin miten vapautua henkisesti, kun ongelma kuitenkin on oman pään sisällä eikä fyysisesti läsnä? Myös minun alkoholinkäyttöni on lisääntynyt huomattavasti.
Muistan mieheni sanoneen, että turha reagoida hänen temppuihinsa, sillä se on vain kuin bensaa kaataisi liekkeihin. Mikä oli kyllä totta eli hyvin tarkkaan oli päässyt jyvälle tavoistansa. Ja siksi tiedän, että uhrautui kuuntelemaan puhelimessa hänen kertomuksiaan vain rauhoittaakseen tilanteen ja näinhän sen itse, että samalla puuhasteli luurikorvalla autotallissa ja sopivassa kohdassa sanoi jaa, niin, voi, voi yms. Todellisuudessa ei siis kiinnostanut tarinansa yhtään, mutta pakko oli antaa pöristä, jotta jonkinlainen rauha säilyi. Ja juuri tuon syyn, että narsisti nauttii jos saa sinut pois tolaltaan ja pitää naurettavana, vuoksi emme vaihtaneet edes puhelinnumeroitamme salaisiksi, vaan muutimme mm. lapsiemme numerot heidän omille nimilleen hakuun, jotta älyäisi edes heidät rauhaan jättää.
Tuo on varmasti kokeilemisen arvoinen asia *uudelle vuodelle*. Olla provosoitumatta, vaikka kuumaa tervaa kaadettaisi niskaan.
Kun meilläkin tapahtuu tämä yhteydenpito pääasiallisesti nykyään puhelimitse. Joskus sanon vanhemmalle, että laitan puhelimen *kajariin*, että nämä muutkin täällä olevat, saavat kuunnella hänen *kaunista* kielenkäyttöään. Se hieman hillitsi sen hetkistä tilannetta, paljastumisen pelossa. Mutta nykyään hän antaa tulla solvauksien täysin estottomasti, asiaa mitenkään harkitsematta. Purkaa pahaa oloaan minuun.
Minua jotenkin huvittaa, jo nää *lehmä* -nimitykset yms. Tahallaan hän näitä suustaan päästelee, loukatakseen ja mitätöidäkseen minua. Hänen mielestään on tärkeintä, kun voi olla tosi ilkeä jollekin ja pahoittaa toisen ihmisen mielen.
Siis syytönhän minä olen tähän vuosikymmeniä jatkuneeseen *mitätöintiin*. Satuinpahan vain tahtomattani syntymään, narsistivanhempien perheeseen, ainoana tyttönä.
Tuli mieleen tuosta "huvittaa jo" -ilmauksesta, että väkivalta olkoon fyysistä tai henkistä turruttaa mielen, kun tilanne on se, että vaikutuspiiristä ei pääse pois.
Vanha vertaus:
Sammakko laitetaan lämpimään veteen, missä on hyvä olla. Lämpötilaa nostetaan hiljalleen. Jos sammakko meinaa hypätä keitinvedestä, koska se on liian kuumaa, niin lämpötilaa vähän lasketaan, ettei sammakko lähtisi. Pikkuhiljaa lämpöä lisäämällä sammakko turrutetaan ja viimein tapetaan sinne keitinveteen.
Vanha vertaus sisältää mielenkiintoisen ajatuksen. Toisaalta se saa myös pohtimaan sitä, että mikä siitä sammakosta tekee niin sopeutuvaisen. Parisuhdeongelmiin liittyenhän aina todetaan, että syytä on molemmissa niissä kahdessa, jotka siinä suhteessa vuorovaikutuksessa ovat, toisinaan tuntuu, että tämä ajatus ei taas päde lainkaan, jos on suhteessa narsistiin.
Saattaahan kyllä olla toisaalta niinkin, ettei se nyt mitenkään turruta, vaan sen näkee toisessa tuon tavan toimia tietyissä tilanteissa juuri tietyllä tavalla. Jos siis tiedostaa syyn, pystyy käsittelemään asian omassa päässään ja omaa jonkinlaiset keinot selviytyä haastavista hetkistä, varsinkin kun tietää niiden olevan satunnaisia. Niin voi kyllä pohtia, jos pääsääntöisesti on hyvä olla, niin miksi pitää vaikutuspiiristä pyrkiä pois. Monissa ammateissa on siedettävä kaikenlaista negaatiota ja selvitettävä ne tilanteet, joten minusta tämä voi vaikuttaa hieman samanlaiselta tavalta, että joillakin ihmisillä on vain välineet ja keinovalikoima pärjätä eritavoin kuin toisilla.
Pohditaan nyt vaikka ihmisen mustasukkaisuutta. Sehän laukaisee tosi omituisia reaktioita riippuen mustasukkaisuuden asteesta. Ainahan voi ajatella, että pakenen ja en selvitä tai halua edes selvittää asiaa. Siihenkin on vanha suomalainen sanonta olemassa: Kun lähtee sutta pakoon , tulee karhu vastaan.
" Jos siis tiedostaa syyn, pystyy käsittelemään asian omassa päässään ja omaa jonkinlaiset keinot selviytyä haastavista hetkistä, varsinkin kun tietää niiden olevan satunnaisia"
Niin mene ja tiedä. Itse joskus olen ollut läsnä tuon tyyppisesä tilanteessa ja huomannut kyllä että ilkeät sanat ovat satuttaneet, siitäkin huolimatta että asia on ollut kyllä tiedossa, mutta silti se ilkeys kuitenkin aina yllättää eikä siihen ole osannut varautua niin sitä hätkähtää. Monestihan niihin tilanteisiin liittyy myös häpeää, hävetään sen toisen ihmisen/omaisen käytöstä ja koko tilannetta varsinkin jos paikalla on muita...
En tiedä, mutta ajattelisin, että tilanne on helpompi käsitellä silloin kun ei ole niin syvällistä tunnesidettä siihen ihmiseen ja toki työelämä kuvoihin liittyen ammatillisuus sitten tukee sitä ettei itse ainakaan provosoidu. Mutta toki tunteet on hoitajillakin, mutta ikävät tilanteet ja niihin liittyvät tunteet käsitellään sitten muualla
Mutta ihmisiä kun ollaan niin kyllä loukkaus on aina loukkaus ja uskoisin että jos se tulee läheisen suusta niin se satuttaa, vaikka miten yrittäisi olla cool, ettei tunnu missään.
Narsisteille itselleen taas se negatiivinenkin palaute on sitä lähdettä/huomiota ja he kokevat sillä tavalla pystyvänsä vaikuttamaan ko. ihmiseen, että saattavat olla hyvilläänkin saadessaan "haukkuja". Onhan se myös jonkinlainen osoitus siitäkin, että haukkuja on vajonnu ikäänkuin narsistin kanssa samalle tasolle, tullut ilkeäksi, kostonhimoiseksi. Narsistihan luulee kaikkien ihmisten olevan samankaltaisia kuin hän, hän on vain pikkusen parempi.
Itse en enää tuolla tavalla reagoi, että hätkähtäisin tai ottaisin sen millään muotoa itseeni. Häpeä, wtf? Olen jo niin iso, etten enää häpeä läheiseni toilailuja, nehän ovat yksinomaan hänen murheensa ja hänen imagonsa ei minun. Sekunnin murto-osan saatan ajatella, että mikä dorka, mutta mitä siitä, jokainen vastaa omista teoistaan, eikö näin ole?
Kuule elämässä on satuttavampiakin asioita kuin jonkun sanat, eikö sinun mielestä ole? Aika outoa, että sitä ammattimaisuutta ei saisi omassa elämässä hyödyntää. Minä ainakin hyödynnän ja helpottaa kummasti.
Viimeistä kappalettasi en varsinaisesti sisäistänyt, että mitä sillä oikeastaan tarkoitit?
Jatkampa vielä eli tarkoitatko tuolla viimeisellä kappaleella ja negatiivisella palautteella esim, tilannetta , että toinen vaihtaa kiusallaan tv-kanavaa, vaikka selvästi näkee, että kiinnostuneena seuraat juuri sitä ohjelmaa. Näpyttelee kanavia vain läpi härnätäkseen ja odottaa huutoa, sättimistä, haukkumista yms. Itse vastaavassa tilanteessa ajattelen vain, että ei voisi taas tyhmempi temppu olla ja en näytä millään muotoa, että tilanne ärsyttäisi. Usein ajattelenkin, että uusintana se tulee monia kertoja, että katson sitten, kun kanavan vaihtaja ei ole paikalla. Turhasta on ihan turha nostattaa verenpainetta, vai mitä?
Kumpi meistä muuten pääsee ennemmin eläkkeelle?
Eniten loukkaavaa tuntuu olevan se, että oma vanhempi loukkaa ja nimittelee lastaan vain pelkästään omaksi *ilokseen*.
Kun minulla itselläkin on jo aikuiset lapset, niin ei tulisi mieleenkään ikinä puhua heille noin rumasti ja halventavasti. Koska he ovat arvokkain asia minulle tässä maailmassa.
"Kuule elämässä on satuttavampiakin asioita kuin jonkun sanat, eikö sinun mielestä ole? Aika outoa, että sitä ammattimaisuutta ei saisi omassa elämässä hyödyntää. Minä ainakin hyödynnän ja helpottaa kummasti."
Niin ammatillisuus liittyy työhön ja tilanteisiin jolloin tunteet hallitaan, vastapuoli on tavallaan asiakas , mutta läheisissä ihmissuhteissa ollaan ihmisiä kaikkine tunteineen siinä kuin muutkin.
Esimerkkini oli ihan elävästä elämästä jolla tarkoitin juurkin tilannetta kun loukkaaja on läheinen ihminen johon on tunneside. Toki jos se vanhempi on esim. alkoholisoitunut tai dementoitunut niin ymmärtää, että se on se sairaus joka puhuu, mutta siltikin esim. monet aikuiset lapset loukkaantuvat ja häpeävät vanhempansa käytöstä, kun ne tunteet tulevat kulloisessakin tilanteessa ns. lupaa kysymättä.
Sama asia tulee esiin myös silloin kun se läheinen on vaarassa niin harvemmin sitä pystyy olemaan niin cool, suhtautumaan ammatillisesti vaan kyllä ne omat tunteet, menettämisen pelko, huoli ja hätä puskee esiin.
Narsistivanhempi on vielä asia erikseen, kun ei välttämättä entisistä loukkauksistakaan ole toivuttu niin uutta lokaa tulee jo niskaan. Pitkäkestoinen henkinen väkivalta varmasti jättää jälkensä.
Mitä tulee viimeiseen kappaleeseen, niin sivusin siinä narsisteille tyypillistä loputonta huomion tarvetta, millä huomion laadullakaan ei ole niin väliä. Voit lukea täältä mitä tarkoitin...
"Kysymys:
Voiko negatiivinen palaute olla Narsistinen Lähde (NL)?
Vastaus:
Kyllä. NL sisältää huomiota, kuuluisuutta, pahamaineisuutta, ihailua, pelkoa, ylistämistä ja ihailua. Se on sekalainen pakkaus. Jos narsisti saa huomiota - positiivista tai negatiivista - se on NL. Jos hän voi manipuloida ihmisiä tai vaikuttaa heihin - positiivisesti tai negatiivisesti - se on NL.
Jopa ihmisten kanssa riitely on NL. Ehkä ei riita sinänsä - vaan kyky vaikuttaa muihin ihmisiin, synnyttää heissä tunteita ja manipuloida emotionaalisesti, kyky saada heidät tekemään jotakin tai olemaan tekemättä jotakin."
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/NarSupply.html
Niin ymmärrän kyllä...
Tunnen itsekin yhden narsisti äidin tyttären. En ny tarkoita itseäni, vaikka minunkaan äitini ei kyennyt olemaan äiti sanan varsinaisessa merkityksessä, niin narsisti hän ei ollut vaan kyvyttömyys johtui musta syistä.
Tuo tuntemani tytär aikoinaan ratkaisi asian pitämällä etäisyyttä, yhteydenpito oli vähäistä ja hän vältteli myös niitä ns. "sanansaattajia", ei halunnut tietää, suojasi itseään. perhettään ja omaa elämäänsä.
Näissä asioissa vaan kannattaa muistaa juurikin se, että käytös johtuu siitä ettei narsisti vanhempi kykene rakastamaan edes lapsiaan, vaan suhtatuu heihin samoin kuin muihinkin ihmisiin, niin kipeä asia kuin se onkin...
On ihan eri asia olla narsistin lapsi, ihminen joka on ollut riippuvuussuhteessa narsistiin syntymästään saakka, kuin ns. terveen lapsuuden elänyt ihminen.
Normaalin lapsuuden elänyt, hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen on ihan eri asein liikkeellä kuin narsistin lapsi. On ajattelematonta mennä sanomaan kenellekään mistä tämän pitäisi loukkaantua ja mistä ei. Kun ei tiedä toisen taustaa ja elämää, ei voi tietää millaiset asiat siellä vaikuttavat.
Ja narsistin harrastama henkinen väkivalta on hyvin paljon muutakin kuin suoraan sanottuja ilkeitä sanoja. Itse asiassa narsistin harrastama henkinen väkivalta on lähinnä kaikkea muuta kuin ilkeitä sanoja. Se on huomiotta jättämistä, tiedon pimittämistä, asioiden sotkemista, yksityisyyden rikkomista, häirintää, sotkemista, vaatimusten esittämistä, valehtelemista....kaikenlaista kiusantekoa ja nöyryyttämistä johon ei välttämättä liity yhtään ilkeää sanaa. Päin vastoin, sanomalla yhtä ja tekemällä toista narsisti voi aina väittää että toinen vain kuvittelee.
Narsisti harrastaa henkistä väkivaltaa täsmäiskuin, niin että muut eivät edes huomaa mitään. Jos narsisti tietää, että sinua hävettää huono käsialasi, hän kehuu vieressäsi tuttuaan jolla on niin hyvä käsiala. Hän kehuu kuinka fiksu ja hieno ihminen tuo tuttu on, onhan hänellä niin hyvä käsialakin.
Narsisti onkimalla onkii asioita joita luulee sinun häpeävän ja sitten tuollaisilla vihjailuilla yrittää satuttaa. Jos huomautat asiasta, narsisti voi lytätä lisää ihmettelemällä mikä on ongelmasi, eihän hän ole sanonut pahaa sanaa kenestäkään....
Tässä oiva huoneen taulu, jonka teksti pitäisi aina muistaa.
"On ajattelematonta mennä sanomaan kenellekään mistä tämän pitäisi loukkaantua ja mistä ei. Kun ei tiedä toisen taustaa ja elämää, ei voi tietää millaiset asiat siellä vaikuttavat."
Niinpä ja tästä voi tuota ajatusta hieman jalostaa. On ajattelematonta sotkeutua ulkopuolisena toisten elämään tietäen muka mikä siellä on pielessä ja siten opastaa ja ohjeistaa aivan hassuja neuvoja, jotka paremmin sattuvat opastajan elämään ja pettymyksiin kuin tuohon autettavaan kohteeseen. On ajattelematonta haukkua toisen puoliso narsistiksi satunnaisten tapaamisten perusteella ja vielä ajattelemattomampaa on ryhtyä auttajaksi täysin vajailla tiedoilla.
Olet oikeassa, että hyvällä lapsuudella ja hyvällä koulutuksella voi tahtoessaan päästä asioiden ytimiin eri tavalla kuin huonommista lähtökohdista. Toisaalta olipa lähtökohdat mitkä tahansa, niin jos sisäinen palo löytyy, niin halutessaan voi päästä aivan yhtä pitkälle. Jos on tahtoa, on myös halua muistan jonkun osuvasti todenneen.
Häpeä. Huono itsetunto. Ovatko ehkä tietynlaisen lapsenkasvatuksen saldoa? Voisiko ajatella niin, että vahvistamalla itseään elämässä, voisi päästä häpeästä ja huonosta itsetunnosta eroon, jolloin kenelläkään ei olisi tarttumapintaa niihin. Minullakin on käsittääkseni hyvä kasvatus, mutta tunnistan oman ajan kasvatuksessa varsinkin tyttölasten kasvatukseen em. kaksi liittyväksi. Kiinnostavaa onkin pohtia, että millaisen kasvatuksen äitisi sai, millaisen hän itsellesi kykeni sitten antamaan ja samoin oman itsensä kohdalla voi miettiä, että millaisen itse antoi omille lapsilleen, erityisesti jos kaikki olivat ketjussa naispuolisia. Sitä kautta voi aueta historiallinen jatkumo ja voi saada vastauksen siihen, että miksi minusta tuli mikä tuli ja tämän jälkeen voikin sitten pohtia, että millaiseksi haluasin itse vielä kasvaa ihmisenä. On mahdollisuudet ja on valinnat, jotka johtavat erilaisille elämän poluille, joilta tietyllä tapaa huonon valinnan jälkeen ei voi kääntyä ympäri, vaan on jatkettava seuraavaan valinnan paikkaan ja koetettava olla viisaampi valinnoissaan.
"Häpeä. Huono itsetunto. Ovatko ehkä tietynlaisen lapsenkasvatuksen saldoa?" Pitääkö tätä edes kysyä? Eiköhän se ole täysin selvää, että juuri kasvatus on suurin tekijä häpeässä ja huonossa itsetunnossa. Ja totta kai kyseessä on nimenomaan jatkumo sukupolvesta toiseen. Jossain määrin saattaa olla kyse biologiastakin, ainakin joidenkin tutkimusten mukaan, mutta kasvatus on se määräävin tekijä. Jos sisäinen palo tapetaan jo lapsena, vaikea sitä on sieltä enää myöhemmin kaivaa.
Kaikki me olemme tulosta siitä vuorovaikutuksesta jossa elämässämme olemme. Lapsuus on kriittistä aikaa, mutta toisaalta, yksikin hyvä aikuissuhde voi pelastaa paljon. Ja aikuisena voi yrittää korjata tilannetta, jos vain ensin ymmärtää että jotakin korjattavaa voisi olla. Narsisti lapselle vähättely, valehtelu, kulissien pitäminen, alituinen varuillaan olo jne. ovat normi niin kauan kuin ne ovat osa jokapäiväistä elämää. Aja oloon sitä sitten voi huomata ettei muissa perheissä toimita samoin, että on ihan toisenlainenkin maailma kuin se kotona opittu.
Lapsen kotona piilotellaan todellisuutta ja pidetään visusti huoli, että ulospäin kaikki näyttää hienolta ja kiiltävältä. Totta kai lapsi ajattelee että muissa perheissä on samoin. Lapsi ei siis usko näkemäänsä ihan helposti koska hänen maailmassaan kaikki on oletusarvoisesti valetta.
Minulla ei ole narsistisia vanhempia ja siksi uskon että ns. vihani narsistia kohtaa lähtee ihan eri asioista kuin esim. narsistin lapsella. Itse olin vihainen oikeastaan itselleni siksi, että en tajunnut heti mistä on kyse. Toisaalta, olen kasvanut luottamaan ihmisiin, enkä tiennyt narsismista, joten miten olisinkaan voinut heti tunnistaa mistä on kyse.
Narsistille olen vihainen siitä mitä tämä tekee muille. Narsisti on rikollinen joka pahoinpitelee (henkisesti) läheisiään vuodesta toiseen tuhoten heidän elämänsä. Olen kuitenkin tajunnut etten voi asialle tehdä paljoakaan. Aikuiset ihmiset ovat loppujen lopuksi itse vastuussa valinnoistaan narsistin suhteen, ja lapset ovat taas lojaaleja narsistisille vanhemmilleen, eikä siihen väliin oikein pääse. Narsisti on taitava pitämään vauriot rajoissa, ja selittelemään, niin ettei esim. koulu tai terveydenhuolto puutu. Minun vihani ei auta asiassa ja se onkin laimentunut. Viha kyllä nousee esiin aika-ajoin kun törmään vääryyksiin joita narsisti tekee läheisilleen. Totta kai olen valmis auttamaan läheisiä, mutta yleensä se tarkoittaa että narsisti yrittää samalla livahtaa elämääni tekemään tuhoja, ja siihen en kyllä suostu.
Narsistit tekevät murhia, mutta vain osa niistä päätyy oikeuden eteen. Narsismi ei tee oikeuden edessä narsistista syyntakeetonta. Henkisen väkivallan tietoinen käyttö on rikollista, mutta siitä jää harvoin kiinni. Narsistit ovat ajaneet ihmisiä itsemurhaan, tai muuten tappaneet romahduttamalla terveyden jatkuvalla kiusaamisella, mutta noista murhista he eivät saa tuomiota. Usein he saavat vain huomiota, eli palkkion, kun läheinen romahtaa ja mahdollisesti jopa kuolee.
Pitääkö tätä edes kysyä? Tietenkin pitää, vastasit muuten hienosti. Monelle on kuitenkin täysin epäselvää, koska ei kyetä ajattelemaan muuta kuin toisesta vikaa etsien. Hienoahan se onkin löytää aina syy toisesta, siinä tulee sellainen pulmuspöläys silloin itselle. Että on oikein kaikkien enkelien suurin enkeliäiti, kun on niin onnistunut, että muut ei sitä huomaa, jos ei sitä oikein erikseen mainosta.
Tosi hienoja kirjoituksia asian ytimestä. Näitä oli ilo lukea. Kirjoittajat ovat todellakin ymmärtäneet sen, mistä on kyse.
Toki aikuistuttuamme olemme oppineet vetämään rajat, joiden yli ei tulla luvatta.
Ja se toinenkin tosiasia olisi vielä sisäistettävä, että kysymyksessä on sairas ihminen, jonka henkinensairaus ei ole parannettavissa. Ketään ei voi siis rakastaa terveeksi, hyvällä tahdollakaan. Vaikka kysymyksessä onkin omat vanhemmat.
Nurinkuriseksi tietenkin tämän *sopan* tekee se, että samassa perheessä olevia lapsia narsistivanhemmat käsittelevät eritavalla.
"Nurinkuriseksi tietenkin tämän *sopan* tekee se, että samassa perheessä olevia lapsia narsistivanhemmat käsittelevät eritavalla."
Niin tuosta tuli mieleen se muinainen suosikkilapsi vs. syntipukki ketju, jossa kyllä tuo suosikkilapsikin vaikutti kovin katkeralta, että ilmeisesti niin tai näin, niin vaurioitumista tapahtuu ja sisarusten välitkin saattavat tulehtua.
Mutta joo, mulla kun tapana lukea kaikenlaista niin aiheesta kuin aiheen vierestäkin, niin käyn aina silloin tällöin lueskelemassa myös tuon Tuimakan sivuilla ja palasin ny jo aiemmin lukemaani tästä aiheesta, että linkkikin ny sitten taas on tulossa jos aihe kiinnostaa...
Hän on pohdiskellut myös tätä narsistin lapsen probleemaa, Janne Viljanmaan "Narsistin lapsena" kirjan pohjalta, mikä kirja on mahdollista lukea myös netissä.
Oman otsikkonsa Tuimakan teksteissä ovat saaneet myös narsisti vanhempana, lupauksilla vedättäminen kuin häpeä kovuuden takana ja psykoterrorismismin ydinkin.
Mikä viimeinen tarkoittaa juurkin sitä, että luulee tietävänsä toisen ihmisen tunteet, ajatukset ja voinnin tätä paremmin. Kyse tavallaan samasta asiasta kuin tuossa ylempänä olleessa erikseen esille otetussa lausesssa...
http://www.tuimakka.fi/narsistin-lapsena
http://www.adlibris.com/fi/e-kirja/narsistin-lapsena---pitka-tie-itsenaisyyteen-9789523122253
Tää ny vaan tähän, ettei aihetta "narsistin lapsi" kuin muutenkan lapsuutta ole mitään syytä vähätellä, koska sillä saattaa olla kauaskantoiset seuraukset, kuten joku jo mainitsikin tuon ylisukupolvisuuden
"Krooninen rakkauden kerjäläinen voi olla perso rahalle, asemalle, tittelille ja kiitokselle. Niinpä hän on altis tarttumaan narsistin vedätyksiin. "
Mitä mieltä tästä yhdestä poiminnasta?
En osaa ottaa kantaa kuin tuohon viimeiseen kohtaan, kun noita muita ei ole ollut koskaan ees tarjolla ja sanan kiitoskin vaihtaisin sanaksi imartelu.
Että omassa asiassani tähän aiheeseen olin altis imartelulle ja luulin kehuja aidoiksi, että siltä osin poimintasi sopinee minuun, että hyvinkin vedätettävissä siltä osin, kun en ollut moiseen tottunut.
Mutta uskoisin, että joillekkin ihmisille nuo muutkin kohdat, raha, asema ja titteli saattavat olla tärkeitä kumppania valitessa
Minä olen saanut osakseni ällöimartelua suhteellisen paljon. Ällistyttävän huonoa ihmistuntemusta osoittaa näiden imartelijoiden yritelät. Ja nolostuttavan juustoista juttua kyllä joillain piisaa... Mutta joo, kaikilla kai heikkoutensa. Onhan minullakin fetissini ja heikkouteni kaikkien ihmisten suhteen. Ei kuitenkaan mikään ylläluetelluista, vaikka plussaahan vaan kaikki tuommoinenkin. Naisten suhteen olen eri tavoin heikko kuin miesten. Hetero vahvasti jos jotain se epäilyttää.
Ennemmin maa repee kuin nuo minun elämäni naikkoset häpee.
Kyllä tuntemani rakkauden kerjäläinen oli nimenomaan perso noille kaikille. Raha ja työ/asema titteleineen ja siitä saatavat kehut ja kiitokset olivat tärkeintä elämässä. Niinpä hän haksahti naisnarsun koukutettavaksi, joka lopulta osoittautui varsinaiseksi kostonenkeliksi. Kovat oli opit elämältä siinä kohtaa, kun selvisi, että jopa lasten numeroihin tämä enkeli lähetteli milloin mitäkin viestiä. Välillä haukkui jostakin muka tuon henkilön hänen viemistä tavaroista ja välillä lähetteli imeliä nimipäiväonnitteluja, nuoriso kävi jokseenkin kuumana, sillä heitä otti päähän se, että vieras ihminen, kolmaspyörä, ottaa sillä tavoin yhteyttä. Niinhän se on, että monistakin asioista näkee vain ne puolet, jotka haluaa nähdä, mutta eiköhän se ole aika varmaa, että kiinnostus sellaiseen henkilöön herää eri tavalla, joka karauttaa Mersulla hakemaan iltamenoihin ja maksaa vielä koko lystin kuin sellainen henkilö, joka pyrkii kyytiisi pieruverkkareissa ja mieluusti maksattaisi kaljansakin. On kova paikka myöntää niitä mieltymyksiään, joten helpointa on vain kieltää, etten minä ainakaan katso lahjahevosen suuhun, mutta ei muuta kuin hyvää uutta vuotta.
Kumpi? Haluat kostaa tai päästä eroon?
Narsisteja ei ole olemassakaan. On vain ihmisiä jotka antavat kohdella itseään huonosti. Pysyy kaukana ihmisistä jotka tuottaa huonoa oloa ja hankkii lähestymiskiellon. Ei luulisi olevan kovin vaikeaa.
Tuossa on hyvä siemen pohdinnan pohjaksi: On vain ihmisiä jotka antavat kohdella itseään huonosti. Mietipä yön hiljaisina tunteina, että siitäkö kaikki oikein johtuikin? Annoinko? Oikein tarjouduin itse? Tyrkytinkö itseäni? Yrittämällä yritin ja lopulta sain turpiini.
Jos tulee turpaan ei sinun vika ole; mutta silloin on syytä lähteä. Perheväkivaltaa on aina ja tulee olemaan. Pitää vain lähteä sellaisesta suhteesta.
Minusta aloittaja on trolli joka esittää uhria.
Narsistit valehtelee jatkuvasti. Se on osa pysyvää persoonallisuushäiriötä. Persoonallisuushäiriöstä ei voi parantua.
Ok. No nyt sitten taas itseä peiliin katsomaan monettakohan sadatta kertaa että mikä se minussa nyt taas onkaan pielessä, että minua, lapsena pahoinpideltyä, hylättyä, petettyä... lajitoverit edelleen kohtelee käsittämättömän tökerösti vaikka vanhemmista on irtauduttu fyysisestikin jo alunperin 14-vuotiaana. Taidan olla sittenkin narsisti ihan itse. Nyt täytyy taas tuumiskella. Olisi muuten raikasta jos joku joskus heittäisi soppaan kourallisen uusvanhempia korrekteine hauskoine teorioineen niin päästäisiin vihdoin asiaan.
Miten akka on onnistunut keräämään ympärilleen hänen mielestään narsisteja, kahdenkymmenen vuoden ajan. Todennäköisesti nainen on itse narsisti pahimmasta päästä.
En tiedä ketjun henkilöistä, mutta nähdäkseni kerran uhriksi joutunut joutuu helposti uhriksi yhä uudelleen ilman mitään muuta syytä kuin se kerran uhriksi joutuminen.
Jotain kohtalonomaista tuossa kuviossa on. Ihan kuin ns tavikset ei noteeraisi lainkaan uhria mutta luonnevikaiset vainuaa herkästikin. Se on ihan uskomatonta millaista kohtelua varsinkin lapsiuhrit saavat osakseen aikuisiän sosiaalisissa piireissä vaikka kuinka kokeilisi avoimin mielin erilaisia seurapiirejä. Julma on maailma uhreille.
Joo ja joiltain osin käsittämättömän tyhmä.
Sanon keksityn esimerkin:
Jos vaikka huippulälykäs ihminen kertoisi jollein ihmisjoukolle, että joku anonyymi tuntematon se ja se jonka älykkyydestä ei ole mitään tietoa on sanonut hänelle, että hän on hyvin tyhmä, niin joukko sitten ajattelee, että kai se sitten on tyhmä.
Minä en ymmärrä sitä logiikkaa, että miksi ihmiset uskovat jotakin anonyymiä haukkujaa, vaikka siitä kertoisi itse. No tavallaan on ehkä tyhmä, kun arvostaa ihmisten arvostelukykyä niin paljon, että luottaa kertoa mitä joku on haukkunut.
Mutta miksi ihmeessä jotain anonyymiä haukkujaa uskotaan todellisuuden määrittelijänä ?
Tässähän se perimmäinen kysymys onkin. Miksi narsistin pahat puheet ja valheet uskotaan, eikä niitä mitenkään koskaan kyseenalaisteta?
Ovatko siis *kuulijat* sellaisia, että oman itsetunnon kohottamiseksi on helppoa uskoa aina toisesta ihmisestä ennemin pahaa, kuin hyvää?
Näin se juuri on. Narsistit vainuavat uhrin ja iskevät juuri silloin kun hän on heikoimmillaan. Siksi pitäisikin opetella suojelemaan itseään varsinkin kun on jollain tavalla haavoittunut esim. silloin kun on yhdestä narsistista tai narsisteista päässyt eroon.. Osa ihmisistä on kuin petoeläimiä
Kirjotan tänne vielä tämän jutun ihan altruistisella motiivilla, sillä itselleni tällä hetkellä tänne kirjoittamisella ei varsinaisesti tunnu olevan mitään hyötyä.
Mutta kuitenkin omasta kokemuksestani.
Mielestäni seuraavanlainen ajatuskaava koituu psykopaatin eduksi:
Jos ihmiset manipuloidaan ajattelemaan että totuuden paljastaminen tai oikeudenmukaisuuteen pyrkiminen on kosto.
Olen sitä mieltä, että kostamisessa ei ole mitään järkeä, mutta mielestäni on järjetöntä manipuloida ihmiset uskomaan, että totuuteen ja oikeudenmukaisuuteen pyrkiminen olisi kostamista, josta siitä syystä olisi syytä luopua.
Hämmästyksekseni kohtasin tuollaista ajatusmallia hyvin paljon apua etsiessäni ja mitä enemmän menin siihen mukaan, sitä huonommin voin. Mielestäni sellainen ajattelu on huijausta ja edistää juuri sitä mitä joku psykopaatti haluaa etiikan rapistumista.
Oikeasti totuuteen ja oikeudenmukaisuuteen pyrkimisessä ei ole mitään väärää.
Ja tämä pitäisi nyt saada menemään minunkin päähäni.
Tai ehkäpä kuulijat itse eivät ikinä itse puhuisi pahaa jostain ellei siihen olisi painavia perusteita. Ja sitten kuvittelevat muidenkin olevan samanlaisia. Toisaalta toiset on vaan uskottavampia jostain syystä, eikä tässä taida aina auttaa edes altavastaajan paremmat perustelut.
Näinpä. Miksiköhän toiset nähdään katalina koston enkeleinä ja toiset sankarillisina totuuden torvina. Tuokin on mysteeri.
"Vain kaksi asiaa ovat äärettömiä - universumi ja ihmisten typeryys, enkä ole ensimmäisestä aivan varma." Albert Einstein
Vapauttaako tyhmyys ihmisen eettisestä vastuusta näkemyksistään ja arvostelmistaan? Pitäisikö heitä sääliä koska he eivät tiedä mitä tekevät? Jos ihminen on tyhmä niin onko se sen vika? Ja miten paljon ihmiseltä voi sitten vaatia ja olettaa arvostelukykyä? Pelottavaa tämmöinen että erityisesti kaikkein heikoimpien puheet tulkitaan noin typerästi, vai pahansuopuuttako tuo on. Jo kyse on ilkeydestä niin silloinhan "typerykset" on ainakin moraalisesti tuomittavia.
Minulla on samoja kokemuksia kuin sinulla eli haluni saada oikeutta sekä itselleni että muille torpattiin. Tommy Hellsten on tästä puhunut ja sanonut että se johtuu siitä että nämä "torppaajat" eivät ole itse uskaltaneet nousta alistajiaan vastaan, ilmeisesti yleensä vanhempiaan joten kehottavat muitakin pysymään alistettuina. Tuo on mielestäni kauheinta ollut kun olen vain halunnut päästä eteenpäin elämässäni eikä olla annettu mahdollisuutta. Nykyään pidän tuollaisia ihmisiä aika säälittävinä tapauksina.. vaikka onkin aika rumasti sanottu. En voi sille mitään että tunnen suunnatonta vastenmielisyyttä niitä alistettuja kohtaan jotka alistavat muita tai kehottavat muita alistumaan.
Kyllä se on mielestäni oikeastaan vastuutonta viedä toisilta voimia vakavissa elämäntilateissa.
Mielestäni erittäin hyvä pointti. Olen miettinyt ihan samaa.
Meillä on yhteiskunnassa vallalla jonkinlainen arvokristillinen ajatusmalli, jonka mukaan aina pitäisi ymmärtää ja antaa anteeksi. Miksi pitäisi? Oma kokemus on, että psykopaattinarsisti nimenomaan käyttää tätä hyväksi. Heti kun aloin puolustamaan omia rajoja ja oikeuksia, niin narsistilta meni luu kurkkuun.
Kostaminen ei tosiaan ole järkevää, mutta omia oikeuksia pitää saada puolustaa ilman syyllisyyttä. Kostaminen ja oikeuden puolustaminen ovat kaksi eri asiaa. Kostaminen lähtee tunnetasolta, mutta oikeuden puolustaminen pyrkii oikeuden palauttamiseen.
Olen "vielätämän" kanssa samaa mieltä, että on uhrille suorastaan haitallista, että häntä kehotetaan antamaan anteeksi. Uhri voi olla läheisriippuvainen tai psyykkisesti heikko, mutta se ei tee hyväksikäytöstä mitenkään oikeutettua. Henkinen, fyysinen, taloudellinen tai mikä tahansa hyväksikäyttö on väärin ja se pitää sanoa ääneen. Ja se on nimenomaan hyväksikäyttäjä, mikä on asiasta vastuussa.
Vaatimus anteeksiannosta ja toisen posken kääntämisestä kieltää samalla uhrin kokemuksen, eikä edesauta oikeuden toteutumista yhteiskunnassa. Ja oikeuden toteutuminenkin on sekin sinällään arvo. Jos oikeuden toteutumista ei vaalita, niin väärinkäyttö ja paha vain jatkuu.
Niin ja se toisen posken kääntäminen on tosiaan tavallaan kulttuurillinen tapa, ei mitenkään yleismaailmallinen, vaan joidenkin toiskulttuuristen mielestä suorastaan hullunkurinen idea. (olen kuullut näkemystä toisen posken kääntämisen hullunkurisuudesta toiskulttuurisen kuvailemana.)
Ja sitten vielä voi olla niin, että narsistin tai psykopaatin uhri ei ole henkisesti niin kovin heikko, mutta minun psykopaattini iski pahiten, kun olin fyysisesti kovin heikko.
Ja kirjoitin tuonne toiseen ketjuun jo siitä, että monessa paikassa kuvaillaan kuinka narsistin tai psykopaatin uhri voi päätyä manipuloiduksi tilaan jossa antaa mitä vaan anteeksi, niin tosiaan aika kummallinen ratkaisu tilanteeseen neuvoa antamaan vielä kerran ja
loputtomasti anteeksi.
Mitä enemmän asiaa mietin sitä kummallisempi se on, mutta kun on oikein narsistin tai psykopaatin uhri sitä ei välttämättä siinä tilassa tajua.
Ja onko se aina yksiselitteisesti ilkeilijänkään etu ettei mistään "jää kiinni" teki mitä hyvänsä ? Minun käsitykseni mukaan on olemassa ihmisiä, jotka voi mennä vähän sekaisin semmoisesta, että päätyvät havaitsemaan, että mitä vain voi tehdä ilman mitään vastuuta.
Minua henkilökohtaisesti pännii kun tässä yhteiskunnassa koko ajan puhutaan syyttämisestä. Minä ainakaan en halua syyttää ketään mistään, vaan yksinkertaisesti osoittaa mitä on tapahtunut ja mikä mistäkin on johtunut. Se ei ole mitenkään oleellista siinä syyttää ketään. Mutta tosiasioiden esittäminen tehdään tosi vaikeaksi, kun kaikki vaan miettii syyttämistä (tai kostamista) ja on oikeastaan suureksi osin kuurojakin kaikelle muulle.
Koko ajan vaan mietitään ketä pitäisi syyttää itseä vai toista vai ketä tai pitääkö kostaa vai ja varmaan koska mitään muuta ei mietitä, niin on tultu johtopäätökseen antaa yhtä loputtomasti anteeksi kun syylistäkin etsitään, mutta kaikki muut ongelmat ja asiat jätetään hoitamatta asiallisesti.
On vain yksi tie:
antaa anteeksi ITSELLE
Kauniita oppeja voidaan pilata fanatismilla.
Tuossa vielä vähän sanan määrittelyä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Fanaattisuus
Mietin tätä nyt vieläkin, mutta en kyllä millään tajua mitä järkeä olisi antaa psykopaatille mitä vaan anteeksi. Mun mielestä näin vähän virkeempänä ajatellen täysin järjetön ajatus.
Mitä itelle pitää antaa anteeksi, kun psykopaatinikin koko ajan sanoo, että oon syytön ?
No en alkaa sitä miettimään kun on muutakin miettimistä.
Se on varmaan se oppi kun ensin opetetaan että pitää kauheasti etsiä vikaa itsestä ja sitte seuraa se kakkosvaihe, että sitten tarvii antaa itelle anteeksi, että voi toipua siitä ykkösrääkistä (jonka minäkin olen kokenut).
Tuli vaan mieleen onko tuokin idea kristillistä perua, että ensin pitää olla syntisiä maan matosia ja sitten seuraa se anteeksiannon helpotus ?
Mutta minä en ole kristitty, kun psykopaattini erosi kirkosta ollessani vauva.
No mä ainakin kovasti yritän antaa itselleni anteeksi oman typeryyteni ja haksahtamiseni. Heikolla menestyksellä.
Minua patittaa julmetusti se että motiiveja ja taka-ajatuksia kaivellaan suurennuslasilla silloin kun moraalittomia ja harmillisia asiantiloja olisi esittelijällä tarjolla hopeatarjottimella. Mitä ihme väliä tarjoilijan motiiveilla on. Oli se sitten vaikka pervoutunut seksuaalinen tyydytys vääryyksien kaivelusta, taivaspaikan varmistelu tai sitten vaikka kosto... Voihan sitä sitten lopulta joku tulla vähän kostonhimoiseksi ja saattaa ASIAA joku alkaa ajamaan jollain muulla metallialustalla sitten lopulta. Mikä pervo viehtymys henkilöön on sen esittämän asian kustannuksella?!
No niin mäkin sen että olen sortunut kaikenlaisiin keskusteluihin vuoksikymmeniä.
Ni, mun järki ei riittäny ymmärtämään tekstiä.
Mutta mä olen suunnittelemassa lopettaa kaikkinaisen keskustelun. Mä olen jo keskustellu melkeen 30 vuotta melkeen yötäpäivää, nyt riittää...
Vaikea antaa itselle anteeksi, että olen vuosikausia sortunut uskomaan, että ihminen jotenkin tarvitsisi suoraa kommunikaatioyhteyttä toiseen ihmiseen kyetäkseen ajattelemaan hyvin. Se ei ole totta, ja olen tehnyt melkoisen itsepetoksen uskotellessani itselleni sellaista vuosikausia.
Löytyy yhtälailla infoa maailmalta, että ihminen ajattelee selkeiten juurikin itsekseen.
Uskoaksen totuus on, että tuo riippuu yksilöstä, ja on mielestäni vähän järjetöntä kun kaikkia yritetään laittaa samaan muottiin.
Mutta ainakin oma havaintoni on että itsekseen ajattelu on sujuvampaa koska: Itsekeen voi ajoittain siihen kyetessään nopeastikin muuttaa ajatuksiaan ja ideoitaan jos ne kypsyy. Ajatukset voi vaihtaa vaikka siinä samantien. Mutta jonkun keskustelukumppanin ajatusten muuttaminen on hyvin vaivalloista ja hidasta hommaa ja siinä sitte jumitetaan vaikka lopun ikää, koska pitää odottaa sitä, että sen toisen ajatus kulkisi.
Yksin voi liikutella aivojaan paljon rennommin vapaammin ja luovemmin.
Tästä syystä lopetan keskustelut uuden vuoden kunniaksi.
Narsistin ihmissuhde on tyypillinen äiti-lapsi -suhde, jossa toinen on henkisesti alamittainen, sanovat että kaksivuotiaan tasolla. Miten tällaisen ihmisen kanssa voi rakentaa tasavertaista kommunikaatioyhteyttä tai ylipäätään vaihtaa ajatuksia aikuisten oikeasti?
Ei narsisti muuta koskaan tapojaan, siis parasta siirtyä *energiasiepon* elämästä vain taka vasemmalle. Neuvotun koston ja anteeksi antamisenkin, katson olevan ainoastaan narsistin huonon käytöksen hyväksymistä. Narsistihan on vastuuntunnoton *kiusaaja*, joka kuvittelee, että hänellä on rajaton valta, tehdä ihmisille mitä tahaansa.
Minulle riitti nyt se, että narsistivanhemman käytyä jälleen lääkärissä valittamassa ikääntymisen tuomia vaivojaan. Tohtori (erikoislääkäri) oli lopulta koputtanut häntä päähän ja sanonut, että >tätä pitäisi kyllä tutkia ja hoitaa<. Tämä tapaus sai narsistivanhemman pois tolaltaan ja raivon partaalle. Kukaan ei kuulema ole koskaan loukannut häntä näin pahasti. Hänelläkö muka vikaa päässä??!!!
Mä olen ihan kyllästynyt vuosikausia jatkuneeseen minulle osoitettuun puheeseen tyylin: "Kato, etkö sinä ymmärrä ettei kaikkia kiinnosta mikään älyllinen keskustelu."
Ja sitten aivojani yritetään pyörittää paskassa.
Nyt loppu, keskustelkoon keskenään epä-älylliset "keskustelunsa" tai niiden kanssa ketä kiinnostaa, mua ei kiinnosta. Mä tiedän, että on olemassa oikeasti älyllisiä ihmisiä, joita kiinnostaa älyllinen keskustelu, vaikkei omalle kohdalle niin kovin montaa olisi osunutkaan.
Ja tämä ajatus tuntuu nyt erittäin selkiyttävälle.
Myös empatiaani on laimennettava sen verran, etten voi enää surra heidän aivojensa tilaa, koska omani menee sillon samanlaiseksi, kun niin eläydyn siihen heidän tilaansa.
Minulla on oikeus käyttää se kapasiteetti aivojani, jonka Luoja on mulle suonut, vaikka olisikin köyhä ja kouluttamaton. Mulla on oikeus pystyä ymmärtämään asioita samantasoisesti kuin korkeasti koulutetut, sillon kun mun luonnollinen aivokapasiteetti siihen riittää. Se on mun ihmisoikeus !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Juujuu. Kuka estää? Minusta ymmärrät keskimäärin koulutettua paremmin. Ymmärrä vain lisää.
Miksi narsistin kehittelemiä valheita uskotaan?! Siinä kysymys, johon minäkin tahtoisin vastauksen.
Se johtuu siitä että suurin osa suomalaisista on läheisriippuvaisia, varsinkin hoitoalalla olevat eli ottavat kaiken henkilökohtaisesti ja tulkitsevat kaiken väärin. Miten tuollaisessa tilanteessa kukaan voi tulla ymmärretyksi ja saada apua? Ei mitenkään. Hullummaksi vain tulee kun niiden seurassa on.
Siksi että se on lyhyellä aikavälillä helpoin ratkaisu.
Sen asian myöntäminen, että joku ihminen on vaan paha, ja olet päästänyt tuon pahan mellestämäään vapaasti elämääsi, on aika vaikea asia niellä. Se että joku on vedättänyt sinua 100-0, pitänyt ihan ääliönä, on vain vaikea asia niellä. Se että joku on saanut sinut tuhoamaan tärkeitä asioita elämässäsi, mm. rikkomaan tärkeitä ihmissuhteita, on vaikea asia niellä.
Narsismi, ja sen kaikki seuraukset, ovat monelle vaan liian vaikeita asioita käsitellä, joten he valitsevat helpomman reitin: uskovat narsistin satuja ja aktiivisesti unohtavat kaiken pahan.
Narsistin kanssa eläneet tietävät myös, kuinka paljon paha narsisti voi saada aikaiseksi jos hänet suututtaa yrittämällä pistää rajoja, ottamalla eron. Narsisti ei ainoastaan rääkkää jättäjää, vaan kaikkia tämän ympäriltä. Lapset ovat aivan ensimmäisenä kiusattavien listalla, vaikka lapset olisivat myös narsistin omia. Narsisti laajentaa kiusaamisen jättäjän sukulaisiin ja ystäviin. Narsisti iskee kaikkeen minkä olettaa olevan tärkeää jättäjälle.
Kun tuon tietää, moni uupuu jo eron ajatuksesta, ja itseään suojellaakseen heittäytyy narsistin valhemaailmaan mukaan.
Voit kostaa, mutta sillä tiellä ei loppua näy.
Mitä turhaan kostaa niille nassukoille. Kyllä se sitten aikanaan heillekkin tulee totaalinen romahdus jossain muodossa esim. sairastuvat tai muuten vaan tajuavat oman kuolevaisuutensa. Kaikkivoipaisuus häviää kuin tuhka tuuleen. Kannattaa vaan elää omaa elämäänsä ja keskittyä aivan toisiin juttuihin ja antaa niitten hääriä.
Niin mihin elämään pitäisi keskittyä? Nasut varasti palikat typerysarmeijoineen jo kauuuan sitten. Ja tämäkin totuus tyssäsi sitten legitimoijiin.
Kun narsisti on vaikka menestynyt työssään loistavasti, sellainen menestys kantaa, koska onnistumisen kokemuksia palkitsevassa työssä on paljon.
Hyväksikäyttäjä ei koskaan kadu tekoaan. Miksi katuisi, kun hänellä oli hauskaa ja tunsi itsensä ylivoimaiseksi.
Uhrit joutuu traumaoireiden, masennusten ja burnoutien takia ennenaikaiselle eläkkeelle, ennenkuin mikään on edes alkanutkaan.
Kivat ihmiset kuolee ja kusipäät kukoistaa, vuodesta, vuosikymmenestä toiseen.
Että vaikka "aikanaan heillekkin tulee romahdus jossain muodossa", niin sen uhrinkin aika alkaa olla sitten jo vanhempana ohi.
Näin se menee. Kiitos kaikille.
Sitäpaitsi nassukat tarvitsevat huomiota joko hyvää tai pahaa. Joten parasta on jättää heidät täysin vaille mitään huomiota.
Kieron pelin nassukka ilmoittikin, ettei halua mitään pahaa, mutta halusi kuitenkin. Että sikäli kaksisuuntainen meininki. Ristiriitainen ja arvaamaton.
Mitäs teit narsisti paroille, että näikin pitkäaikainen sekoaminen ja vielä vertaistuen turvin ?
Oikeuden haluaminen ei ole koston haluamista. Toisen posken kääntäminen pätee mieleltään perusterveisiin ihmisiin, jotka ymmärtävät tehneensä väärin ja katuvat sekä kykenevät olemaan toistamatta virheitään. Narsistit ja muut psykopaatit eivät tähän pysty. He ovat sairaita niin, että nauttivat toisille aiheuttamistaan vaikeuksista ja kärsimyksistä. Hei eivät usko oikeuteen ja kohtuuteen. He haluavat itselleen aina lisää. Yleensä tämä tapahtuu toisten kustannuksella.
Usein luonnehäiriöisten uhreja syyllistetään anteeksiantamattomuudesta ja kostonhimosta. Maailma ei olisi yhtään parempi paikka, vaikka jokaisen kusipään jokainen päähänpisto mahdollistettaisiin ja heidän edessään kummarrettaisiin. Mikäli sekopäälle ei löydy rajoja, hän muuttuu aina vain hullummaksi ja haluaa levittää lisää tuhoa ympärilleen.
Kiitos kirjoituksesta. Kun välillä tuntuu että niin yksin asiasta väännän.
Samaa mieltä. Narsisti ja psykopaatti ei ansaitse anteeksiantoa tai armoa. Tämä edellyttää aitoa katumusta ja sitä narsistilta on turha odottaa. He tietävät tasan tarkkaan tekevänsä väärin ja ansaitsevat laittomuuksista sen rangaistuksen, mikä heille lain mukaan kuuluu. Simple as that.
Jostain muistan lukeneeni, että uhrin todellinen toipuminen tapahtuu sitten kun todella sisäistää, että itsessä ei välttämättä ole mitään vikaa, vaan se on se narsistisekopaatti, jonka päässä viiraa. Aikuiset ihmiset vastaavat teoistaan, eikä uhrin ei tarvitse ottaa vastuuta tai tuntea syyllisyyttä sellaisista teoista, mistä vastuu kuuluu hyväksikäyttäjälle.
Batman elokuvien roistoissa on erinomainen kuvaus roistojen ja sekopaattien mielentilasta. Alfredin sitaatti Jokerista.
"Some men aren't looking for anything logical, like money. They can't be bought, bullied, reasoned or negotiated with. Some men just want to watch the world burn."
Joo.
Kirjotan tänne ny tämän viimesenkin tabun.
Mä selvisin psykopaattiäidistäni aika ehjin nahoin kunnes päädyin näiden tavallisten psykologisten oppien piiriin tietyllä tapaa. Minut altistettiin voimakkaasti tavanomaiselle opille kuinka itsestä pitää hakea vikaa, ja tunnollisena tyttönä tottelin, muuta siitä se alkoi se minun kertakaikkinen alamäki ja psykopaattini tuhoisa voittokulkue.
Minun voimani oli siihen asti ollut syyttömyyteni ja rehellisyyteni, jolle oikein edes psykopaatti ei voinut mitään, ei saanut otetta minusta epäeettisine juttuineen.
Mutta kun asia yhtäkkiä tehtiin niin että päädyin eräänlaisen "joukkoneuvontaan", jossa itsestä piti hakea jotain salaperäistä vikaa, niin minä menin aivan hämmennyksiin siitä ja tuon hämmennyksen johdosta psykopaatti sai kaikki ohjat käsiinsä ja alistettua minut tavalla jolla en koskaan ollut 30 vuoteen aiemmin ollut ollut alistettu. Ja psykopaattini käkättelee kuinka kukaan ei ymmärrä mitään.
Nyt useat ihmiset ihmettelee miks minä en suostu valeisiin.
Ihmettelen vaan miksi Ihmeessä minä valeisiin suostuisin ????????????????????
Mun johtopäätös on että psykologiset perusopit ei sovi esim. psykopaatin läheiselle, koska psykopaatin psyyke ei noudata niitä psykologisia peruslakeja.
Mä kerron tänne vielä vähän lisää miten psykopaatti pystyy huijaamaan.
Siis kun mun omaa aitoa näkökulmaa asioihin mun vanhemmat on kieltäytyneet koko minun elämäni ajan kuulemasta kertaakaan edes kymmentä minuuttia, vaikka olen joka vuosi kysynyt siihen mahdollisuutta.
Mutta siitä huolimatta, enhän mä olen voinut olla 50 vuotta hiljaa, eli mut on pakotettu psykopaatin kanssa, josta olen ollut riippuvainen, tavallaan puhumaan hänen kielellään ja hänen merkityksillään hänen juttujaan ja mä olen jotenkin yrittänyt setviä siellä parhaalla mahdollisella tavalla.
Mutta jos joku kuuntelisi minun ja psykopaatin väliset keskustelut salaa, niistä saisi aivan väärän käsityksen sisimmistä ajatuksistani, jotka ovat jotain muuta ja joita minun ei ole sallittu ilmaisevan koko elämäni aikana.
Tästä syystä olen lähes koko elämäni ajan kirjoittanut valtavat määrät monologia ikäänkuin säilyttääkseni kosketuksen aidompaan ääneeni, säilyttääkseni logiikan elämäntarinassani. Minun monologi on siten aidompi kuin se mitä "keskustelen" painostuksen alaisena.
Mutta minä EN halua kostaa mitään lainkaan, haluan vain aidon elämän itsenäni.
Ja minä tiedän aika paljon tuosta psykopaatin manipulaatiosta, kun minä olen itse vanhingossa "kouluttanut" häntä.
Kun siis itse olen vähän "tutkijaluonne" ja pohdin koko ajan kaikkia erilaisten ilmiöiden mekanismeja, että miten ne toimii, niin minä olen myöskin elämän aikana hillittömät määrät selostanut psykopaatilleni noita selville saamiani asioita, ja niistä on ollut hänelle valtava apu manipuloinnissa. En usko että hän olisi lainkaan saavuttanut saavuttamiaan tuloksia ilman minulta saatuja tietoja. Tosin minua on siinä hyväksikäytetty täysin, koska minulle oli täysin uskomaton ajatus että kukaan voisi olla niin "hullu", että käyttäisi tietojani sillätavoin väärin ja epäeettisesti. Valitettavasti monet johtopäätökseni ovat olleet niin paikkansapitäviä, että niistä on todella saanut tehokkaita manipulaation välineitä.
Ja hullunkurista on että minua huijaavat ihmiset saa monimutkaiset tiedot juuri minulta, ja sitten onnistuu esittämään minut ulkopuoliselle "yleisölle" joksikin ööö:ksi, joka tuskin osaa lukea aapista. Olen siitä ollut niin pöyristynyt, että siksi on tosiaan jäänyt minulla vaan monttu auki hölmistynyt ilme naamalla monta kertaa.
Tavallista on, että ammattiauttaja rikkoo psykopaatin uhria lisää ohjeistamalla tätä etsimään syytä kaikkeen omasta itsestään ja elämänhistoriastaan.
Joskus voi käydä niinkin, että sekopää on jo valmiiksi käynyt laskemassa luikuria auttajalle eli manipuloinut tämän uskomaan oman versionsa asioista. Työpaikkakiusaamistilanteissa tämä tapahtuu huomaamatta, kun sekä uhri että tekijä käyttävät samoja työterveyshuollon palveluita.
Sanon avun hakijoille, että etsikää auttaja, joka auttaa teitä. Se kysyy voimia erityisesti, koska itse on aivan puhki.
Jotkut väittää, ettei totuutta ole olemassa, niin eikös sitten ainakin siinä tapauksessa olisi ihan turhaa hakea mitään apua tai keskustella tai väitellä, kun sittenhän voi ajatella mitä lystää itselleen mieluisasti. Yksinkertaista. :)
Noh minä kuitenkin uskon, että totuus on olemassa.
On se totuus olemassa ja jokainen tietää sen sydämessään, vaikka saattaa esittääkin jotain muuta.
Joo, niin ollaan sen verran epärehellisiä, että yritetään huijata muita että totuutta ei ole olemassa.
"Totuutta ei ole olemassa" vain yksi halpa heitto, kusipäille tyypillinen yritys viedä juttua muka-filosofiseen suuntaan, kun "katso peiliin" eli uhri syyllistäminen ei enää toimi.
No sitähän minäkin.
Se selviää ihan niin, että jos kuvittelee että totuutta ei ole olemassa, niin ei melkein missään ympärillämme olevissa systeemeissä olisi lainkaan järkeä.
Totuus voi olla myös ettei joissain systeemissä tosiaan ole järkeä. Toisille taas voi olla enemmän järkeä joissain systeemeissä kuin toisille. Riippuu kai kenen totuttaa systeemi palvelee. Siis tuo jälkimmäinen. Monen lapsiuhrin kohdalla juuri missään systeemissä ei ole järkeä. Alkaen ihan vuorovaikutussysteemeistä.
Aivan.
Itse olen kokenut ongelmallisiksi "auttamisihmissuhteet". Koen että ne jotenkin ylläpitää yksipuolista luonnotonta kommunikaatiota ja vaikeuttaa asetelman normalisoitumista ja siten jatkaa ongelmaa, jonka voisi periaatteessa yhtä hyvin lopettaakin.
Niin noh.. tuo normalisoituminen on kyllä mun kohdalla "hiukan" hakusessa, kun ei sitä normaalia ole kai oikein koskaan ollutkaan. Mutta sulla saattaa olla parempaa toivoa mikäli tiedät että mitä toivottua olotilaa kohti olet pyrkimässä.
Ei mullakaan mitään normaalia koskaan ole ollut, mutta olen todella pyrkimässä sitä kohti, että kommunikaatio on tasapuolista, eikä se sitä ole, jos toinen on esim. jotenkin auttaja ja toinen autettava. Siinä asetelma on se, että toinen puhuu asioistaan enemmän kuin toinen ja se on epämukavaa. Ja jos sellasta harrastaa paljon, tottuu jo semmoseen outoon kommunikointiin. Minä en jaksa semmosta enää.
Minä kostan koko ajan tai luulen kostavani. Järjetöntä, tiedän. Syö vain kaiken oman energiani, mutta olen niin täynnä patoutunutta vihaa, että niin kauan kunnes pääsen siitä ,lyön löylyä lisää. Nasseni tuskin siitä välittää, mutta koen sen auttavan itseäni. On takaisin maksun aika tai vähintään vaihtorahojen. Lopullinen kosto tulee sitten kun en enää oikeasti uhraa siihen yhtään ajatusta. Nyt niille ei vaan voi mitään. Hyvä keino pitää narsu loitolla on kerjätä sen apua toimissa, joissa se on valehdellut haluavansa auttaa mielellään tai haluta muuten vaan sen seuraa , takaan että varmasti aina on paljon tärkeämpää tekemistä ja edelle menevää seuraa.
Tuokin on varmaan yksi tapa kostaa, ei ole tullut kyllä mieleen....Narsu inhoaa auttaa ketään, ellei sitten kuvausryhmä ole tallentamassa tilannetta ja odotettavissa ole suuri palkitsemisseremonia.
Parhaiten kuitenkin tuntuu toimivan se, että minulle menee hyvin, ihan sairaan hienosti. Tässä muutama vuosi sitten tapasin henkilön, joka sai "narsuhälyttimen" huutamaan, ja lujaa. Aikaisempien nassekokemusteni perusteella näin kulissin taakse jo varhaisessa vaiheessa ja osasin pitää varani. Onneksi en joutunut hänen kanssaan sen enempää tekemisiin, ja jäimme ns. "hyvänpäiväntutuiksi".
Tapasimme taas sattumalta, ja jostakin tuli ajatus hiukan testata. Hän kysyi, kuten tapoihin kuuluu, kuulumisia. Vastasin että hyvää kuuluu, erinomaista. Että oikeastaan loistavasti menee, ja hymyilin posket korvissa. Nassen katse muuttui hyytäväksi. Silmistä paistoi halu kuristaa minut siihen paikkaan, vaikka suu hymyili. En ole ikinä nähnyt niin suurta raivoa kenenkään katseessa, ja vain siksi että minulla menee hyvin!
Kokemukseni perusteella nassea ei mikään muu ota niin pattiin kuin muiden onni ja autuus. Kun näen, kuinka oma hyvä tuuleni harmittaa nassea, se alkaa naurattaa, jolloin nasse on entistä enemmän harmissaan ja..... Se on kai sitten se "kostonkierre".