Kertoisitteko kaiken mahd saskatoon:sta...Ei oikein netistä löydy tietoa..Kiitos!!
saskatoon
marja
4542362
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
mutta sen suomalainen nimi on tuomipihlaja, eli marjapensaana useimmiten marjatuomipihlaja. Jotkut taimistot myyvät sitä nimellä mustikkapuu eli se kertoo jo paljon-hieno kukinta, vaatimaton maan suhteen, tekee heti satoa ja marjat mustikan kokoiset. Ks. esim.www.marjakka.fi/saskatoon.html ja eri taimistojen omat sivut. Tieteellinen nimi Amelanchier alnifolia. Myös muiden tuomipihlajalajien marjat ovat syötäviä kuten isotuomipihlajan.
Siis hetkinen, eikö tuomipihlajan marjat olekaan myrkyllisiä?! Niitäkö voi syödä? Pitääkö niitä käsitellä jotenkin erityisesti?
Meillä on mummo aina sanonut, että siitä puusta ei marjoja saa syödä, kuitenkin linnut niitä popsii, ilmeisesti joku uskomus tietämättömyyden vuoksi. Makeiksi ne niitä näköjään nettisivuilla sanoopi. Olipa hyvä tietää! Kertokaa kokemuksia tuomipihlajasta!
Samaa sanottiin minullekin mukulana, enkä ole niitä syönyt. Mutta , tämä saskatoon on MARJATUOMIPIHLAJA
No, mikään ei ole niinkuin ennen ;-)
Erilaisia tuomipihlajia kasvaa pohjoisella pallonpuoliskolla viileissä vyöhykkeissä. Suomessa on jo pitkään kasvanut mm. isotuomipihlajaa (Amelanchier spicata), joka menestyy Lapissa asti. Kaikkien tuomipihlajien marjat KELPAAVAT ravinnoksi.
Saskatoon eli marjatuomipihlaja, Amelanchier alnifolia
Kestävä korkea pensas. Syötävät marjat (muistuttaa mustikkaa). Kaunis läpi vuoden: loistava kukinto keväällä, marjoo runsaasti kesällä, kullankeltainen ruskaväri syksyllä ja kauniit oksat talvella .
Saskatoon suomalaiselta nimeltään marjatuomipihlaja, oli aikoinaan hyvin merkittävä ravinnon, vitamiinien ja hivenaineiden lähde intiaaneille (ns. kestomuona) ja Pohjois-Amerikan preerioiden uudisasukkaille.
Saskatoon on lähinnä mustikkaan verrattava, miedonmakuinen, hienoarominen marja, joka soveltuu sellaisenaan syötäväksi, leivontaan, säilöntään, viininvalmistukseen jne. Parhaimmillaan saskatoon on hillona, jolloin siitä voi erottaa myös mantelin maun.
Minulla on muutamia kymmeniä marjatuomipihlajoita eli saskatoonia.Sen erikoisuus on että kukinnot kestää pakkasta kymmenkunta astetta kärsimättä siitä.Mustarastas pesiytyy lähistölle kun saskatoonia viljelee,tänä syksynä oli kymmenittäin ja ne syövät ilmeisesti litratolkulla jokainen päivää kohti.Itsellä on kuutta lajiketta.Hyvä marja,mietomakuinen.
Mistä tätä pensasta saa? Kauanko kasvatus kestää, että pensaasta sadon ja millainen paikka?
useimmilla taimistoille on sitä nimellä MARJATUOMIPIHLAJA. Se tekee satoa heti ja sietää hyvin kuivaa hiekkaista maata kuten isotuomipihlajakin.
ja olenpa nähnyt saskatoonista kasvatetun aidan, oli kaunis! Ja antoi upean sadon loppukesällä!
Vienankarjalassa kasvaa lähes villinä saskatoonin tapainen pensas(puu). Siellä käytetään nimeä IRGA. Marjat mustikan kokoisia ja makukin lähes sama. Sikäläiset syövöt sen marjoja ja tekevät hilloa ja mehua. Toin muutama vuosi sitten taimen,joka kaivettiin irgan juurelta. Nyt n. 4 m korkea. Linnuille marjat kelpaavat myös, mutta on niitä saatu itsekin maistella. Mehuksi asti ei ole riittänyt. Olen hyvältä tutulta kuullut, että Karjalan Kannaksella kasvaa puutarhoissa sama kasvi.
Minun saskaton-pensaat eivät oli juuri kasvaneet istutuksen jälkeen(3v sitten istutin) ja niin on käynyt myös tutuille. Mutta odotellaan.
On niissä makuerojakin, niin että vaikka muutkin tuomipihlajat tuottavat syötäväksi kelpaavia marjoja niin ne eivät todennäköisesti vain maistu.
Luin sen jostain muualta mutta on tuo wikipediankin juttu ihan hyvä linkittää.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Marjatuomipihlaja
Vanha perimätieto ei aina ole se luotettavin mahdollinen lähde. Varsinkin kun sitä tietoa voi periä niin monenlaisilta tahoilta.
Juuri opin senkin että seljapensaiden marjoja voi syödä ja että niitä on käytetty paljonkin muualla maailmassa. Ja kyllä, myös sitä täällä kotoisammin "paskam'marjana" tunnettua terttuseljaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mustaselja
http://fi.wikipedia.org/wiki/Terttuselja
Istutin kuusi vuotta sitten saskatooneja (Northline) siemenestä. Poistin hiekkamaalta nurmen ja laitoin lautaa reunukseksi, että rikkaruohot pysyivät poissa. Ne kasvoivat seuraavana vuonna parin sentin korkuisiksi. Jos olisi ollut rikkaruohoa, ne eivät olisi pärjänneet. Nyt ne ovat vajaan metrin korkuisia. Laitoin tuhansia siemeniä. Jotta ne olisivat tasaisin välimatkoin, irrotin vessapaperia osiinsa, asettelin siemenet sille ja laitoin toisen paperin päälle ja liimasin ne vedellä yhteen. Sitten, kun nuo siemenlevyt olivat kuivuneet, ne oli helppo levitellä penkkiin ja hiukan hiekkaa päälle.
Marjoja ei vielä ole tullut, ja jos tulee, on sattuman kauppaa, minkälaisia ne ovat. Halusin istuttaa ne tiheäksi pensasaidanteeksi. Sellaisena tämä toimii. Eikä maksanut mitään.
Saskatoonista löytyy hyvä selvitys osoitteesta www.kotitaimi.fi ja sieltä löytyy valikko "saskatoon" jossa on myös joitain kuvia ja sieltä taimia voi myös ostaa.
Makoisat
tuomipihlajat
Tuomipihlajat ovat kauniita ja kestäviä koristepensaita, joita käytetään yleisesti pihojen istutuksissa. Kukinnan jälkeen pensaisiin muodostuu marjoja, jotka ovat aluksi vihreänkeltaisia, sitten punaisia ja kypsyttyään mustansinisiä, vaalean vahan peittämiä. Kaikkien tuomipihlajien marjat ovat syötäviä, mutta eräiden lajien marjat ovat isoja ja hyvän makuisia. Marjapensaiksi soveltuvat marjatuomipihlaja (Amelanchier alnifolia ), korpituomipihlaja (Amelanchier intermedia ) ja pohjantuomipihlaja (Amelanchier bartramiana ).
Helppohoitoinen ja vaatimaton tuomipihlaja sopii varsinkin Pohjois-Suomeen marjakasviksi vaikka pensasmustikan tilalle. Pohjois-Amerikasta kotoisin olevaa marjatuomipihlajaa kutsutaankin toisinaan mustikkapuuksi. Marjat kypsyvät hieman eri aikoihin, joten oikea kypsyysaste on huomioitava marjoja kerättäessä.
Hollaninmarkkinoilla myös heikosti suomessa talvehtiva valkomarjainen lajike.
Minä suosittelen kaikille marjatuomipihlajaa! Se on erittäin helppohoitoinen ja käy puutarhassa jopa koristepuustakin. (Siinä on valkoiset kukat.)
Marjat ovat kuin suuret mustikat, ja minä syön ne suoraan puusta. Ne ovat hyvänmakuisia, minkä linnutkin tietävät, niinpä meillä on vähän kilpajuoksua.
Varmaan tämä loistava puu leviäisi suomalaisiin puutarhoihin, jos ihmiset tietäisivät siitä enemmän.
Hakusanalla Amelanchier alnifolia löytyy Googlella tietoa netistä.
Miten lisätään saskatoonia.Lähteekö jos keväällä pistää oksan veteen juurtumaan.
Vuosittain kuinka varmasti,vai onko pihlajan tapainen joka marjoo jonakin vuona hyvin ja sitten toisena vuona ei,tarvitseeko kuinka aurinkoisen paikan vai viihtyykö myös varjossa,kasvaako pihlajan tapaan myös kallioisella tontilla vähäissä multakuopassa.
Itse ostin Marjakka Ky:n tilalta saskatooneja kaksi kappaletta. Siellä on myynnissä astiataimia ja nähtävästi toimittavatkin. Lajikkeissa on eri marjakokoja. Googleen kirjoittamalla marjakka löytyy sivut ja pääsivuilta pääsee saska-projektin sivuille josta löytyy upeat kuvat marjoista ja pensaista kukassa. Marja on aivan ihanan makuinen.
mutta omat marjatuomipihlajani tekevät tyvivesoja, joista olen helposti siirrellyt. Terve, kauniisti kukkiva ja runsaasti marjova pensas, joka tulee toimeen laihassakin maassa eikä kaipaa suuresti hoitoa. Kannattaa kokeilla.
--ko,marjatuomipihlajaa, vai onko se saatavissa ainoastaan netistä tilaten,postitus kuluineen.
siitä uudesta Terrasta muutaman isotuomipihlajan ihan estetiikan vuoksi... mutta Vääksyn eräästä puutarhamyymälästä sitten ostin näitä "Saskatooneja"
muutaman eri lajikkeen.
Muuten: Vääksyssä tuntuu aina olevan Ihana Kesä, joten siellä KAIKKI KASVAA JA HEDELMÖI!
Olen aivan kade - ilmeisesti III-vyöhykkeeltä - ja vain 15 kilometrin päässä Paratiisista!
Hyvin marjoo, jos joka kesä ennen juhannusta napsii uudesta kasvusta muutaman sentin pois, jotta oksat tuuheutuvat. Marjat tulevat siihen uuteen kasvuun, aihiot ilmestyvät jo syksyllä.
Hiekka- tai soramaa, aurinkoinen ja tuulinen rinne, ei tarvitse paljon lannoitusta. Kosteus on ongelma, jos sataa paljon ja lehdet jäävät kosteiksi. Homeiset marjat on hyvä poimia pois ja polttaa, samoin katajaruosteen ruskistamat lehdet.
Tänä kesänä meillä on kaikissa pensaissa melkein joka tertussa yksi tai muutama pieneksi jäävä marja, joka muuttuu punaiseksi, kuivettuu ja putoaa pois. En tiedä, onko se tauti, vai karistaako pensas liiat marjat, jotta loput saavat elintilaa. Tietääkö joku? Olen karistellut niitä astiasan ja polttanut. Jos se ei ole tauti, olisi helppo karistella ne maahan.
Saskatoon on sellainen toiveikkaan optimismin ja karvaan pettymyksen marja. Kukinta voi täyttää koko pensaan, mutta sitten tulee noita ongelmia, ja linnutkin haluaa osansa. Ihana marja kuitenkin. Saimme viime vuonna 15 kiloa noin viidestäkymmenestä pensaasta, jotka ovat keskimäärin noin metrin korkuisia, paljon juurivesoja tekeviä reheviä pensaita.
Pensaan alunen kannattaa pitää mahdollisimman ilmavana, jottas se pääsee tuulettumaan. Se on tuulipölytteinen. Talven pakkasia ja viimoja se kuulemma oikein rakastaa.
Paras se on tietysti tuoreena, mutta napsin niitä pakastimesta kuin karkkeja, jäisinä.
Sadonkorjuuta on nyt kestänyt kolme viikkoa. Ilmeisesti pensaat karistivat osan marjoista ihan luonnostaan. Näin runsasta ja tervettä satoa emme aikaisemmin ole saaneetkaan! Mustarastaat napsivat niitä, mutta eivät sen jälkeen, kun levitimme verkot pensaiden päälle ja ripustimme vielä välkkyviä CD-levyjä sinne tänne. En tiedä, kumpi oli se tehokkain karkote.
Satoa jo yli 20 kiloa ja edelleen on raakileita.
Voi jos saskatoon, varsinkin runsaasti juurivesova Northline ja valtavan isomarjainen Martin, saisivat ansaitsemansa paikan suomalaisten pihoilla. Se on niin vaatimaton kasvi vaikka yksittäisenä pikkupuuna tai pensaana, ja antaa upean sadon. Aluksi kasvu on hidasta. Parina viime vuonna vuosittainen kasvu on meillä ollut 10-20 senttiä. Kun jokaisesta uudesta kasvusta latvoo pienen pätkän pois, pensas tuuheutuu ja tuottaa enemmän satoa. Jos ei latvo, pensas saattaa voida paremmin, koska oksisto on ilmavampi.
meillä on tuomipihlaja tontilla. Siinä on ollut monena vuonna joku tauti. Lehdet täynnä toukkia. Toissa vuonna leikattiin koko puu "alas". Nyt on noin metrinen ja taas näyttäis toukkia olevan. Miten ne saataisi pois? Vai onko koko puu tuhoon tuomittu?
Toukat eivät ole taudin oire; epäilen tuomenkehrääjän toukkia. Toukat syövät lehdet mutta uudet kasvavat tilalle samana vuonna. Leikkaaminen ei auta, vaan heikentää puuta. Toukat on joko kärsittävä tai sitten on haettava neuvoa myrkyttämiseen.
Eikös ne toukat voi kerätä pois?
Oikeanlaista tietoa Saskatoonista saa Liperin saskatoonin viljelijöiltä osoitteesta [email protected].
Saskatoon on helppohoitoinen ns. intiaanien mustikka. Linnut tosin rakastavat sitä ja kannattaa aloittaa poimiminen heti, kun marjat alkavat kypsyä ( kypsyvät vähitellen) Se on loistava marja esim. taittaa punaisen viinimarjan väkevyyttä, kun tekee niistä yhdsessä saskatonpunviinimarjahilloa. Samoin mehut yhdistettynä muihin väkevämpiin marjoihin hyviä. Se kestää laikkaamista hyvin, itse leikkaan sitä pitkin kesää, kun se meinaa kasvaa korkeuksiin ja haluan pitää sen kohtalaisen matalana, jotta poimiminen onnistuu.
Karuja totuuksia alkaa paljastua.
Olen ostanut saskatoonin taimia useammasta paikasta. Selvästi on eri lajikkeita, yksi on isompimarjainen, yksi paleltui viime talvena, mutta lykkää runsaasti vesoja.
Istutin aivan liian tiheään kun taimet olivat niin pieniä, olisi näyttänyt hassulta harvemmassa pellolla. Nyt pitää sitten alkaa siirrellä niitä. Ja leikat, koska kovasti ovat versoja tehneet. Marjoja tulee jo enemmän kuin jaksaa syödä, kohta riittää linnuillekin.
Mitäs karua siinä nyt sitten on? Lycka till ja onneks olkoon. :)
Marjatuomipihlaja, Amelanchier alnifolia, todettu kestävän koko maassa, tekee maittavanmakuista marjaa pohjois-lapissa, missä saa keskiyön valohoitoa.
Muuten hyvä marjakasvi mehuksi tai viiniksi, mutta poiminta-aikana rastaat ehtivät lähes aina ensin.
Verkot ja jotain välkehtivää tuuleen heilumaan. Haukkapelotin, jos on sellainen paikka, että pihalla pesivät pikkulinnut eivät häiriinny.
Sain rastaat pois mansikkamaalta, kun laitoin sinne punaiseksi maalattuja kiviä, kun marjat alkoivat kypsyä. Olen etsinyt punaisia ja tummansinisiä muovihelmiä, joista voisin askarrella rastaille nokankoputtamista, mutta en vielä ole löytänyt.
Taas nuo pensaat marjojaan kypsyttävät. Eri lajikkeiden erot näkyvät näin kuivana kesänä, muutamat tekevät kovin pieniä ja pari pensasta isoja ja mehukkaita kuten kosteampinakin kesinä. En vaan muista lajikkeiden nimiä. Lintuja pitävät loitolla hulmuavat repaleiset verkot, ilmeisesti ne pelottavat vaikka eivät juuri pensaita peitä.
Leikata pitää aika rankasti, muuten pusikoituvat ja korkeuttakin alkaa olla liikaa eli kohta kolme metriä.
Northline on luotettavin monen mielestä. Martin on menestynyt hyvin ja tekee vielä isompia marjoja.
Tuli paljon pieniä marjoja tänä kesänä. Näyttävät nekin linnuille kelpaavan.
Ilmeisesti oli liian kuivia pitkiä poutajaksoja.
Ja liian paljon versoneita pensaita, pitää yrittää opetella leikkaamista: versoja pois ja latvoja poikki.
Kantri-lehdessä oli tänään kuva, missä Joonas-poimintakoneella ajoivat saskatoonirivin päällä.Keskellä jonkinlainen jakosiipi ja kummallakin puolella ne marjoja karistavat pamput. Sellaisessa korjuussa saskatoonit eivät voi olla korkeita, ehkä noin 180 cm.
Niin ja palasi mieleen se ohje, että viljelijällä pitää olla kottikärryt, millä lykkää marjoja pellolta, sen verran tuottoisia nuo pensaat ovat.
MARJATUOMIPIHLAJA
http://www.linnansaskatoon.fi/
Sain vihdoin satoa saskatoonista, isoja mietoja ja makeita marjoja. Taimi oli kovin pieni istuttaessani. Muistaakseni maksoi vain neljä euroa. Myyrät ovat myös kiusanneet tainta. Niin että kesti useampi vuosi ennen kuin sain satoa.
Voi ei, toivottavasti ei meidän pihan myyrät käy saskatoonintaimien kimppuun. Myyriä riittää, ja rastaita myös, ja supeja. Viime syksynä innostuttiin saskatooneista ja kaivettiin jo kuoppa, mutta taimia ei sitten löydettykään mistään. Nyt löytyi Hirvensalmelta, oikealla tavalla mikrolisättyjä, ei siemenistä kasvatettuja. Hullaannuttiin aivan ja ostettiin useampaa lajiketta: honeywood, Martin, smokey ja mitä niitä oli. Ei kalliita, ja muutamissa oli jo ollut marjat viime vuonna. Voisi kokeilla kylvää niitä ja katsoa, tulisiko niistäkin joskus marjoja tuottavia pensaita.
Samassa puutarhaliikkeessä oli myös sinikriikuna, jota olin vuosia etsiskellyt: iso ja hyvännäköinen taimi. Karviaisen taimi oli samankokoinen kuin muutamat, joita olen kasvatellut kaksi vuotta. Mahtava saalis mielestäni. Aikaisemmin olen tilannut eniten Savonlinnan taimitarhalta, ja hekin ovat tosi hyvä, iso puutarha, mutta oli kiva itse valita kasvit.
Nyt sitten vaan keksimään keinoja rastaita ja myyriä ja supikoiria varten. Mahtavatko jäniksetkin kiinnostua näistä? Verkkoaitaus pitänee laittaa, tai sirotella kumikäärmeitä puiden juurelle, vavan päähän tuulessa heilumaan haukanmuotoisia pelättilintuja tms. Jossain suositeltiin hirvensarvensuolaa vesiastiaan pensaiden alle. Kissakin ehkä auttaisi.
Useampaa lajia kokeilleena nyt muutaman vuoden, neuvoisin, että kannattaa ostaa vain Northlinea. Se on hyvä ostaa pienenä, ei missään tapauksessa yksirunkoiseksi muotoiltuna, vaan mitä enemmän runkoja ja versoja, sen parempi. Se tekee juuriversoja ja se on hyvä. Tosin jotkut 'versoista' saattavat olla peräisin pudonneista marjoista.
Nyt alkaa olla viimeiset hetket leikata saskatoonit ensi kesän satoa varten. Oikeastaan se on paras tehdä juhannukseen mennessä. Tämän kesän vaaleanvihreistä kasvuista leikataan pois muutama sentti, riippuen kasvun pituudesta. Marjat tulevat edellisen vuoden kasvuun.
Helppo pensas. Paras paikka lievä rinne, hiekka- tai soramaa, saa olla hiukan hikevää. Pitää auringosta ja pakkasesta. Marjat aivan ihania tuoreena, pakkasesta otettuna kohmeina, ja eri tavalla ihania hillona. Marja-aroniakin on ihanan makuinen ensimmäisten syyspakkasten jälkeen ja pakastuksen jälkeen ja hillona. Kaksi herkkumarjaa ja molemmat todella helppoja kasvattaa.
Laitoin viime vuonna ja edellisenä siemeniä kasvamaan. Kaksi vuotta vanhat ovat parikymmentä senttiä tai alle, viime syksynä kylvetyt vasta juuri ja juuri ovat puskeneet pinnalle. Vaikka on ollut kuumaa ja kuivaa, eivät näytä kärsineen. Olen laittanut nurmikon leikettä niin pikkutaimille kuin pensaillekin. Lannoitusta ei juuri tarvita. Siemenestä kasvatetut ovat yllätys; kussakin pensaassa voi olla hyvänmakuisia marjoja tai sitten jotain muuta. Jos on tilaa, siemenistä saa ilmaiseksi lisättyä, mutta se vie aikaa ja tulos on sitten mikä on. Kauniita pensaitahan ne joka tapauksessa ovat. Lehdet muistuttavan haavan lehtiä, kukat tuomea.
Toivoisin saskatoonia jokaiseen pihaan ja puistoon.
Nuo kuusi vuotta sitten kylvämäni siemenet ovat muodostaneet nätin tuuhean pensasrivin. Vajaan metrin korkuinen. Marjoja ei ainakaan vielä ole ollut, enkä sitä odottanutkaan. Ne ovat kasvaneet niin hitaasti, että olisivat jääneet rikkaruohojen jalkoihin, jos rikkaruohoja olisi ollut.
Voiko saskatoonin lehtiä käyttää vaikka teenä
Mustarastaat syövät intiaanimustikat. Se siitä...
Kyllä niitä ihmisillekin riittää, kun poimii varhain joka aamu kypsät pois. Ne kypsyvät epätasaisesti. Jos haluaa odottaa, että koko terttu on tummansininen, jolloin ne olisi nopein poimia, voi olla, että sato menee parempiin nokkiin.
Olen etsiskellyt muovisia helmiä saskatoonin väreissä. Niistä voisi tehdä 'terttuja' rastaiden nolaamiseksi. Mansikkamaalla punaiseksi maalatut kivet ovat toimineet hyvin! Oli tarkoitus tehdä haukkaleija, mutta ei viitsi, kun pihalla pesii niin paljon pikkulintuja.