Kultainen keksitie

Lisää liikuntaa. Pitkiä kävelylenkkejä raittiissa ilmassa. Hyvät kengät pitää olla. Muuten ei tarvi kuin kävellä.
Laita kello soimaan aamulla seitsemältä, syö terveellisesti, juo paljon vettä.
Valehdella ei kannata. Silloin voi alkaa inhota itseäkin. Yritä olla hyvä, yritä toimia oikein.

Minulla on ollut "bibo" diagnoosi noin 20 vuotta aikoinaan söin kaikki lääkeet mitä tohtorit määräsi olen ollut sairaalahoidossa niin pakosta kuin vapaaehtoisestikkin tie on ollut rankka ilman bibolääkitystä olen nyt ollut jo 10vuotta ja pärjään kotuullisesti. Mutta tavallaan siitä on pitänyt maksaa aika kova hinta minulla on oikeastaan vain yksi tapa elää ja aika tiukoin reunaehdoin,työelämässä en kykene olemaan stressinsietokyky on huono ja kun mielialat,unettomuus,unisuus heittelevät niin eihän tämä helppoa ole. Kunhan saan tehdä asioita ilman pakkoa omien valintojeni/aikataulujeni mukaan niin pärjään kyllä. Tiedostan sairauteni ja tunnistan sen eri vaiheet ja olen oppinut elämään niiden kanssa, jos vertaa olotilaa 6 lääkeen zombiin mikä olin ja joka ei tuntenut yhtään mitään...niin mielummin näin pidän hyvää huolta fyysisestä kunnostani ,olen vegaani ja täysin päihteetön jne:

Virallinen hoitolinja on vahva lääkitys eikä muita vaihtoehtoja ole, kävin juuri enisimäisen kerran 3 vuoteen psykon juttusilla tapaamisen anti oli että yrittivät tunnin suostutella lääkityksen aloitusta...kuten sanottua olen ollut jo 10 VUOTTA! ilman lääkitystä niin enpä sitä ole nytkään sitten aloittamassa. Keskustelun päätös oli se että he sanoivat että eivät voi minua auttaa kun en lääkkeitä halua....totesin siihen sitten kohteliaasti että ok: tämä oli sitten tässä... keskustelua on turha jatkaa tämä ei johda mihinkään kiitos ja EInäkemiin.

En hakeudu enään ikinä psykon luokse.

Itsehän sitä tietää olonsa parhaiten. Lääkehommat ei kuitenkaan ole mustavalkoisia, vaan kyllä joku lääkitys monissa tapauksissa on perusteltua. Ihanne olisi jos pienemmät annokset tehoaa. Potilaita ei kuunnella ja heihin suhtaudutaan kuin vankeihin, heidät halutaan pitää vaarattomina ympäristölle.

Viina ja laittomat huumeet on paskinta mitä voi itselleen tehdä. Kaikkeen ei voi vaikuttaa mutta elintapoihin voi.

Hei!

Omakin ihanne on lääkkeettömyys.Diagnoosi ollut 10-vuotta,mutta sairaus alkanut pelkkänä masennuksena n.20 vuotta sitten.Olen vielä nuori nainen.

Lääkkeitä olen syönyt katkonaisesti.En pidä niistä,mutta joskus esim.nukkuminen ilman on mahdotonta.Olen vastikään aloittanut taas lääkkeet,kun uni katosi ja kuolema pyöri päässä.Työni on haastava ja kuormittavaa,opintojakin olen suorittanut pitkälle.Nämä on olleet isoja stressitekijöitä.

Remissioon on mielestäni auttanut kurinalaisuus.Kova urheilu,terveellinen ruoka,alkoholin minimoiminen ja kaikenlaisen hillumisen välttely.Näin olen ollut kolmekin vuotta terveenä,hypomaniaa on ehkä tullut,siihen en osaa vaikuttaa.

Nyt aloitin siis lääkkeet taas syvästi pettyneenä siihen,että terveelliset elintavat eivät kantaneetkaan.Vuosi on ollut rankka aivoilleni,paljon haastavia projekteja ja stressiä.En kuitenkaan ainakaan vielä ole valmis jättämään uraani tämän vuoksi.En kuitenkaan halua myöskään kuolla,se riski ja pelko luikkii nurkan takana kun masennun.Olen itsetuhoinen.

Nyt viimein mietin vakavasti lääkityksen jatkamista.En usko enää jaksavani tätä kuiluun syösymistä jatkuvalla tahdilla.Olen miettinyt mitä se tekee elämänlaadulleni pitkällä tähtäimellä.Ja läheisten.

Hyvää joulua!

kyllä rytmitys olisi kohdallaan, vaikkakin toisinaan on hyvä luistaa siitäkin myös.

Täällä vaihdetaan lääkäriä,koska ei ymmärrä lääkevähennyksien seurauksia liian kovan
tiputusvauhdin takia.

- Kunnon ravinto, vitamiinilisät. (googlaa "ravinto ja mielenterveys", aivoruoka, "masennus ruokavalio" jne)
- Alkoholi minimiin.
- Ei valvomisia.
- Käytä aurinkolaseja maaliskuun hangilla, kesällä ja vielä syysauringossakin.
- Blokkaa myös ruutujen sinivalo yöunen takaamiseksi.
- Kotona valot minimiin jo 19->
- Lepoa aina kun voit.
- Säännöllisyyttä, päivärytmiä.
- Jooga/taiji/meditaatio kaikenlaisen stressaamisen minimoimiseksi.
- Tasapainoista, raitista seuraa - ikävät ja vahingolliset ihmissuhteet saavat jäädä.
- Jos rahaa on, hieronta/kylpylä/hemmotteluhoidot/patikointimatkat/retriitit/hyvinvointiviikonloput.
- Kirjoittaminen, laulaminen, piirtäminen, käsityöt.
- Aina ajoissa nukkumaan tai vähintäänkin sänkyyn lueskelemaan/rentoutumaan.

Näihin voi koittaa tehdä kohennuksia vaikka yhteen asiaan kerrallaan. Vaikka söisikin lääkkeitä.

Joskus elämäntilanteesta ja oireilun voimakkuudesta ja laadusta riippuen lääkehoitokin on silti pakollinen osa elämää.

Ruoka, lepo, raittius.