vertaistukea bibon puolisolle

Miehelläni todettiin juuri bipo ja nyt kaipaisin muiden kommentteja, vertaistukea ja kokemuksia bipon puolisona. Tällä hetkellä mieheni haluisi olla mahdollisimman paljon yksin, koska häntä ahdistaa se miten hänen käytös vaikuttaa minuun. Minä haluaisin häntä tukea, mutta hän torjuu tukeni. Hänellä on todettu se lievänä joten ainakaan vielä ei lääkitys ole tarpeellinen, vaan terapialla, joka ei ole vielä alkanut, yritetään selvitä.
Itselleni kaikesta vaikeinta on se miten mieheni on hyvin vähäisessä ajassa muuttunut ja on hyvin etäinen ja empatia kyvytön, kun ennen esim. viime keväänä oli ihan toisenlainen. Hänen suurin pelko on se että vie myös minut sinne syviin syövereihin, joten helpoin on olla yksin. Minusta se on vain pakenemista. Ehdotti ensin eroa juurikin siksi että ei halua että minä joudun pysäyttämään elämäni ja odottaa josko hänen olonsa paranee terapian myötä. Mutta minä kyllä odotan, rakastan miestäni vaikka se ei tällä hetkellä ole se jonka tunnen ja johon tutustuin.

Onko muita joiden bipo puoliso haluaa olla mahdollisimman paljon yksin ja omissa oloissa ja joita ahdistaa olla puolisonsa seurassa, juurikin siksi kun ei voi antaa niin paljon puolisolle kuin haluaa?
0<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


nitrojoulu kirjoitti:

Miehelläni todettiin juuri bipo ja nyt kaipaisin muiden kommentteja, vertaistukea ja kokemuksia bipon puolisona. Tällä hetkellä mieheni haluisi olla mahdollisimman paljon yksin, koska häntä ahdistaa se miten hänen käytös vaikuttaa minuun. Minä haluaisin häntä tukea, mutta hän torjuu tukeni. Hänellä on todettu se lievänä joten ainakaan vielä ei lääkitys ole tarpeellinen, vaan terapialla, joka ei ole vielä alkanut, yritetään selvitä.
Itselleni kaikesta vaikeinta on se miten mieheni on hyvin vähäisessä ajassa muuttunut ja on hyvin etäinen ja empatia kyvytön, kun ennen esim. viime keväänä oli ihan toisenlainen. Hänen suurin pelko on se että vie myös minut sinne syviin syövereihin, joten helpoin on olla yksin. Minusta se on vain pakenemista. Ehdotti ensin eroa juurikin siksi että ei halua että minä joudun pysäyttämään elämäni ja odottaa josko hänen olonsa paranee terapian myötä. Mutta minä kyllä odotan, rakastan miestäni vaikka se ei tällä hetkellä ole se jonka tunnen ja johon tutustuin.

Onko muita joiden bipo puoliso haluaa olla mahdollisimman paljon yksin ja omissa oloissa ja joita ahdistaa olla puolisonsa seurassa, juurikin siksi kun ei voi antaa niin paljon puolisolle kuin haluaa?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu