päin Suomea yli 50 prosenttia
Perjantai 23.12.2016 klo 10.58
Itä- ja Pohjois-Suomessa uskotaan jumalaan, muualla ei niin paljoa,
- Näinhän se menee meidänkin tutkimustemme mukaan, toteaa Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Maarit Hytönen kuullessaan Alma-tutkimuksen tuloksesta. Suomalaisilta kysyttiin, uskovatko nämä jumalaan tai johonkin muuhun korkeampaan voimaan.
Tulos yksinkertaistettuna on, että Itä- ja Pohjois-Suomessa uskotaan jumalaan, muualla ei niin paljon. Erot eivät ole suuria, mutta mitä etelämpänä ja mitä suurempi kaupunki, sitä vähemmän ihmiset uskovat luterilaisen kirkon tai jonkun muun uskonnon oppien mukaiseen jumalaan.
Satakunnan ja Vaasan vaalipiirissä oli tässä kyselyssä eniten jumalaan uskovia, 44 prosenttia. Satakunnassa 17 prosenttia ilmoitti uskovansa johonkin muuhun korkeampaan voimaan, vastaava luku Vaasan piirissä oli 22 prosenttia.
Satakunnassa oli vähiten niitä, jotka ilmoittivat, etteivät usko jumalaan tai korkeampaan voimaan. Heitä oli 21 prosenttia.
Jumalaan uskovia oli toiseksi eniten Savo-Karjalan vaalipiirissä, 42 prosenttia, ja saman verran Oulun vaalipiirissä.
Eteläisessä Suomessa Helsingin vaalipiirissä on enemmän niitä, jotka eivät usko jumalaan tai korkeampaan voimaan kuin niitä, jotka uskovat jompaankumpaan.
Helsingin vaalipiirissä on tosin myös muuta Suomea enemmän ihmisiä, jotka ilmoittavat uskovansa johonkin muuhun korkeampaan voimaan. Heitä on 26 prosenttia.
Koko muussa Suomessa johonkin korkeampaan voimaan uskovien määrä on melko tasainen, sillä se vaihtelee vain 17 prosentin ja 23 prosentin välillä.
Moni kaihtaa veroa
Usein uskoa kysyttäessä moni ilmoittaa uskovansa eri tavalla kuin kirkko.
- Eipä ihmisillä näytä kuitenkaan olevan käsitystä siitä, mitä kirkko opettaa, kun heiltä sitä kysytään, Maarit Hytönen sanoo.
Kirkon oppia saatetaan tarjota selitykseksi myös kirkosta eroamiseen, mutta kirkollisvero mainitaan suurimpana syynä. Se on Hytösen mielestä selityksenä helppo, silloin ei tarvitse selitellä todellista tietämystään kirkon opetuksesta ja uskon sisällöistä.
Hyvin usein kirkon oppien sisällöt perustuvat mielikuviin ja julkisuuskuvalla on suuri merkitys, jos asianomaisella ei ole omaa henkilökohtaista kontaktia kirkon oppeihin.
Jos koko Suomea katsotaan, niin usko jumalaan on pikkuhiljaa vähentynyt. Se on kuitenkin yleismaailmallinen ilmiö.
- Suomalaiset näyttäytyvät uskovaisina maailmantilastoissa, Hytönen sanoo.
Tutkittu jo kauan
Luterilainen kirkko on selvittänyt suomalaisten uskoa jumalaan noin 40 vuoden ajan. Uskossa on nähtävissä aaltoliikettä. Kirkon tutkimuskeskuksen Osallistuva luterilaisuus -julkaisussa vs. johtaja Kimmo Ketola selvittää ihmisten uskoa jumalaan.
Kristinuskon jumalaan on eri kyselyissä ilmoittanut uskovansa alimmillaan runsas neljäsosa ja ylimmillään noin puolet suomalaisista. 1970-luvun puolivälistä 1990-luvun vaihteeseen kristillinen jumalausko heikkeni noustakseen 1990-luvun aikana lähelle 1970-luvun tasoa. 2000-luvulla suuntaus on ollut pääosin laskeva.
- Viimeisimmässä Kirkon tutkimuskeskuksen kyselyssä vuonna 2015 on taas nähtävissä käännettä toiseen suuntaan. Kaikista suomalaisista lähes neljännes eli 23 prosenttia ilmoitti, ettei usko jumalaan.
Kristinuskon jumalaan uskovien osuus laskee tasaisesti siirryttäessä vanhemmista ikäryhmistä nuorempiin. 2000-luvulla 25-34-vuotiaista enää viidennes ilmoitti uskovansa kristinuskon jumalaan ja 38 prosenttia ei uskonut jumalaan lainkaan.
Uskoon vaikuttaa muukin kuin ikä. Keskiasteen ja korkea-asteen koulutuksen saaneet ovat perusasteen koulutuksen saaneita todennäköisimmin kristilliseen jumalaan uskovia. Sen sijaan sukupuolella, asuinpaikalla tai työttömyydellä ei näytä olevan vaikutusta jumalaan uskomiseen.
Perjantai 23.12.2016 klo 10.58
Itä- ja Pohjois-Suomessa uskotaan jumalaan, muualla ei niin paljoa,
- Näinhän se menee meidänkin tutkimustemme mukaan, toteaa Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Maarit Hytönen kuullessaan Alma-tutkimuksen tuloksesta. Suomalaisilta kysyttiin, uskovatko nämä jumalaan tai johonkin muuhun korkeampaan voimaan.
Tulos yksinkertaistettuna on, että Itä- ja Pohjois-Suomessa uskotaan jumalaan, muualla ei niin paljon. Erot eivät ole suuria, mutta mitä etelämpänä ja mitä suurempi kaupunki, sitä vähemmän ihmiset uskovat luterilaisen kirkon tai jonkun muun uskonnon oppien mukaiseen jumalaan.
Satakunnan ja Vaasan vaalipiirissä oli tässä kyselyssä eniten jumalaan uskovia, 44 prosenttia. Satakunnassa 17 prosenttia ilmoitti uskovansa johonkin muuhun korkeampaan voimaan, vastaava luku Vaasan piirissä oli 22 prosenttia.
Satakunnassa oli vähiten niitä, jotka ilmoittivat, etteivät usko jumalaan tai korkeampaan voimaan. Heitä oli 21 prosenttia.
Jumalaan uskovia oli toiseksi eniten Savo-Karjalan vaalipiirissä, 42 prosenttia, ja saman verran Oulun vaalipiirissä.
Eteläisessä Suomessa Helsingin vaalipiirissä on enemmän niitä, jotka eivät usko jumalaan tai korkeampaan voimaan kuin niitä, jotka uskovat jompaankumpaan.
Helsingin vaalipiirissä on tosin myös muuta Suomea enemmän ihmisiä, jotka ilmoittavat uskovansa johonkin muuhun korkeampaan voimaan. Heitä on 26 prosenttia.
Koko muussa Suomessa johonkin korkeampaan voimaan uskovien määrä on melko tasainen, sillä se vaihtelee vain 17 prosentin ja 23 prosentin välillä.
Moni kaihtaa veroa
Usein uskoa kysyttäessä moni ilmoittaa uskovansa eri tavalla kuin kirkko.
- Eipä ihmisillä näytä kuitenkaan olevan käsitystä siitä, mitä kirkko opettaa, kun heiltä sitä kysytään, Maarit Hytönen sanoo.
Kirkon oppia saatetaan tarjota selitykseksi myös kirkosta eroamiseen, mutta kirkollisvero mainitaan suurimpana syynä. Se on Hytösen mielestä selityksenä helppo, silloin ei tarvitse selitellä todellista tietämystään kirkon opetuksesta ja uskon sisällöistä.
Hyvin usein kirkon oppien sisällöt perustuvat mielikuviin ja julkisuuskuvalla on suuri merkitys, jos asianomaisella ei ole omaa henkilökohtaista kontaktia kirkon oppeihin.
Jos koko Suomea katsotaan, niin usko jumalaan on pikkuhiljaa vähentynyt. Se on kuitenkin yleismaailmallinen ilmiö.
- Suomalaiset näyttäytyvät uskovaisina maailmantilastoissa, Hytönen sanoo.
Tutkittu jo kauan
Luterilainen kirkko on selvittänyt suomalaisten uskoa jumalaan noin 40 vuoden ajan. Uskossa on nähtävissä aaltoliikettä. Kirkon tutkimuskeskuksen Osallistuva luterilaisuus -julkaisussa vs. johtaja Kimmo Ketola selvittää ihmisten uskoa jumalaan.
Kristinuskon jumalaan on eri kyselyissä ilmoittanut uskovansa alimmillaan runsas neljäsosa ja ylimmillään noin puolet suomalaisista. 1970-luvun puolivälistä 1990-luvun vaihteeseen kristillinen jumalausko heikkeni noustakseen 1990-luvun aikana lähelle 1970-luvun tasoa. 2000-luvulla suuntaus on ollut pääosin laskeva.
- Viimeisimmässä Kirkon tutkimuskeskuksen kyselyssä vuonna 2015 on taas nähtävissä käännettä toiseen suuntaan. Kaikista suomalaisista lähes neljännes eli 23 prosenttia ilmoitti, ettei usko jumalaan.
Kristinuskon jumalaan uskovien osuus laskee tasaisesti siirryttäessä vanhemmista ikäryhmistä nuorempiin. 2000-luvulla 25-34-vuotiaista enää viidennes ilmoitti uskovansa kristinuskon jumalaan ja 38 prosenttia ei uskonut jumalaan lainkaan.
Uskoon vaikuttaa muukin kuin ikä. Keskiasteen ja korkea-asteen koulutuksen saaneet ovat perusasteen koulutuksen saaneita todennäköisimmin kristilliseen jumalaan uskovia. Sen sijaan sukupuolella, asuinpaikalla tai työttömyydellä ei näytä olevan vaikutusta jumalaan uskomiseen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kaupungissa kerralla 100.000 ihmistä eli kaikki kaupungin asukkaan kuningasta myöten tekivät parannuksen kun Joona Korteniemi siellä saarnasi:
"Niinive. Raamattu kertoo Nimrodin perustaneen Niiniven kaupungin, jossa profeetta Joona saarnasi. Aikoinaan Niiniveen kaupungin olemassaoloa epäiltiin hyvin pitkään. Arkeologisissa kaivauksissa Niiniven kaupunki kuitenkin löydettiin. Arkeologia ja tieteellinen tutkimus todisti Jumalan sanan olevan totta."
Tässä tilaisuudessa Joonalla taas ei ollut erityisempää menestystä:
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/joona-korteniemi-uutn-seminarissa/
Sen sijaan paisunut lehmä eli raatelevainen naarassusi Johanna on saavuttanut menestystä kaikikka jumalankielteisillä rintamilla:
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/619-2/
Katsokaa sen alistunutta ilmettä kuvassa. Sitä odottavat grillijuhlat, jossa se reppana itse on pirun grillattavana.
"Pyrin yhteisön auttamiseen ja ongelmien korjaamiseen, en yhteisön kritisoimiseen. "
Valehteleeko se?
1 Joonalle tuli toistamiseen tämä Herran sana:
2 "Nouse ja mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja saarnaa sille se saarna, minkä minä sinulle puhun".
3 Niin Joona nousi ja meni Niiniveen Herran sanan mukaan. Ja Niinive oli suuri kaupunki Jumalan edessä: kolme päivänmatkaa.
4 Ja Joona käveli kaupungissa aluksi yhden päivänmatkan ja saarnasi sanoen: "Vielä neljäkymmentä päivää, ja Niinive hävitetään".
5 Niin Niiniven miehet uskoivat Jumalaan, kuuluttivat paaston ja pukeutuivat säkkeihin, niin suuret kuin pienet.
6 Ja kun tieto tästä tuli Niiniven kuninkaalle, nousi hän valtaistuimeltaan, riisui yltään vaippansa, verhoutui säkkiin ja istui tuhkaan.
7 Ja hän huudatti Niinivessä: "Kuninkaan ja hänen ylimystensä määräys kuuluu: Älkööt ihmiset älköötkä eläimet - raavaat ja lampaat-maistako mitään, käykö laitumella tai vettä juoko.
8 Verhoutukoot ihmiset ja eläimet säkkeihin, huutakoot väkevästi Jumalaa ja kääntykööt itsekukin pois pahalta tieltänsä sekä väkivallasta, mikä heidän käsiänsä tahraa.
9 Ehkäpä Jumala jälleen katuu ja kääntyy vihansa hehkusta, niin ettemme huku."
10 Kun Jumala näki heidän tekonsa, että he kääntyivät pois pahalta tieltänsä, niin Jumala katui sitä pahaa, minkä hän oli sanonut tekevänsä heille, eikä tehnyt sitä.
-----
Onko tässä kyse Joona Korteniemestä?
"Joona Korteniemi12. joulukuuta 2016 klo 1.24
Sorrutkohan, Pro Bono, nyt itse juuri siihen olkiukkoargumenttiin? Nähdäkseni amicus ei missään kohden tekstissään väitä armolinjan opettavan, että "olkaa välinpitämättömiä, tehkää kaikkea mitä lystää, ja älkää nyt ainakaan seuroissa käykö". Noin väittäessäsi teet amicuksen analyyttisestä ja hyvin argumentoidusta tekstistä karkean irvikuvan.
Armolinjan suurimmiksi kipupisteiksi amicus näkee seuraukset, jotka se aiheuttaa kristilliselle Jumala-kuvalle. Jos opetamme, että Jumala on täydellisesti sekä uskon syntymisen että säilymisen tekijä eli subjekti, tullaan väistämättä johtopäätökseen, että Jumala saa aikaan myös sen, että jotkut eivät koskaan saa uskoa tai luopuvat siitä. Jumala on siis lopulta sekä hengellisen hyvän että pahan subjekti. Se taas on ristiriidassa sen kristillisen opin kanssa, että Jumala on Täydellinen Hyvyys. Nämä kysymykset eivät ole lainkaan olkiukkoargumentointia vaan looginen seuraus armolinjan perusopetuksista.
Toki Hanna Nurminen on tehnyt tutkimuksessaan suuren ja arvokkaan työn. Siitä kaikki kunnia ja hatunnosto hänelle. Työn suuruus ei ole mielestäni kuitenkaan kestävä peruste nostaa se arvostelun yläpuolelle. Olemme kaikki viallisia ja erehtyväisiä, kyllä. Sekään ei ole kuitenkaan mielestäni peruste olla käymättä jatkuvaa kriittistä keskustelua vaan enemmänkin perustelu sen puolesta. Jatkuvan kriittisen keskustelun avulla virheiden ja erehdysten vaikutukset minimoidaan.
Uskonpuhdistusta tarvitaan aina ja jatkuvasti, kuten kirjoitat. Mitäpä muuta se tarkoittaa käytännössä kuin sitä, että mitään kirjaa, tutkimusta tai opetusta ei nosteta arvostelun yläpuolelle vaan kaikista voidaan käydä kriittistä keskustelua Raamatun pohjalta? "
---
Jos uskomisen asia olisi niin monimutkainen kuin Joona Korteniemi ymmärtää, yksikään ei voisi pelastua. Paitsi tietenkin itse Joona. Kymmenen vuotta sitten palstoilla nähtiin Weha. Se oli tyhmä, mutta omasta mielestään ainoa oikea uskovainen.
Lestoista+40+%+ei+usko+Jumalaan.