kertokaapa kokemuksia opiskelusta ja omasta alastanne: mitä huonoa, mitä hyvää? missä ja miten kauan? kaikenlaiset kommentit tervetulleita =)
di opiskelijat huomio
mimmi
61477
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sähköllä, vuosikurssi N, aloitin opinnot -95 luulen valmistuvani v -06 jolloin opintoviikkoja tulee olemaan hiukan yli 200. Ekat viisi vuotta oli melko tehotonta, sitten työskentelin opiskelujen ohella 3 vuotta ja olin ulkomailla yhteensä noin vuoden ajan.
Opiskelu TKK:lla vaatii näkemykseni mukaan hyvää ulkomuistia, siellä ei pärjää pelkällä nokkeluudella. Vaikeimmat osastot ovat mielestäni fyssa, sähkö ja kone, tässä järjestyksessä. Osastojen ja eri paikkakuntien välillä on huomattavia eroja vaikeusasteella. Tikillä opiskelu vaatii analyyttista mieltä ja ahkeruutta ehkä jopa enemmän kuin ulkomuistia.
Jos muisti on hyvä voi paperit saada nopeastikin kouraansa. Itsekuria jos ei ole on se erityisen huono juttu opintojen etenemistä ajatellen. Opinnot aloittaneista valmistuu kuulemma 2/3 ja harva yli kymmenen vuotta opiskelleista valmistuu koskaan. Varsinkin sähköala on perinteisesti ollut sellainen, että töitä on löytynyt. Väittävät kuitenkin, että tämänhetkinen tilanne olisi huono suuresta koulutusmäärästä ja työmarkkinatilanteesta johtuen.
Sähköopintoja harkinneena pari lisäkysymystä:
Onko sähköllä opintosuuntia joilla ylikoulutuksen tai muiden syiden johdosta on huono työtilanne? Kyselemällä ja työpaikkailmoituksia seuraamalla tuo selviäisi tietenkin ainakin osaksi, mutta jos tuollaisia aloja on olemassa, niin voisin suoraan vetää ne yli kiinnostuslistaltani. Toki myös päinvastaisia esimerkkejä voi antaa :).
Koskeeko tuo ulkomuistikommentti erityisesti jotain ainetta (tai tentaattoria) vai päteekö tuo koko sähköosastolla? Arvatenkin voidaan esim. olettaa jokin kaava osattavaksi ilman lunttilappua, jolloin vaihtoehtona on joko opetella se ulkoa tai sitten kaava pitää osata johtaa. Oppimisen kannalta jälkimmäinen vaihtoehto olisi tietenkin paras, mutta ehkä tenttien aikarajat yms. tekijät pakottavat myös ulkolukuun.
Moi,
aloitin opintoni 1990 heti lukion jälkeen Tampereella, opinnot painottuivat sähkö/automaatio-osastolle. Ekan vuoden jälkeen opintoviikkoja kasassa oli 35. Sitten inttiin ja syksyllä 92 takaisin. D-työpaikassa aloitin 5/1995 ja paperit pokkasin 11/1995. Ehdin opiskelujen ohella bailata ja heilua ihan tarpeeksi, mulle tällainen tiivis tahti sopi. Keskiarvo taisi olla jotain 3.6, niin että kokonaisarvosana pyöristyi neloseen. DI-opinnot voi suorittaa varsin nopeasti, tai sitten löysäillä ikuisesti.
pystyykö di-opintoja suorittemaan "etänä", jos esim ei ole halua muuttaa kaupunkiin jonne menisi opiskelemaan?
..sillä laskuharjoitukset, labrat ja lukuisat ryhmässä tehtävät harjoitustyöt vaativat paikallaolon. Lisäksi opintoihin kuuluu kielten opintoja joilla on läsnäolopakko.
No harvemmin laskarit pakollisia. Kielen kurssit ovat tietenkin oma lukunsa, mutta niitä ei paljoa olekaan. Itse en ole käynyt TKK:lla opiskellessani 2 vuoteen ainoallakaan luennolla ja ei muistaakseni laskareissakin. Asun otaniemessä, mutta voisin asua vaikka 200 kilsan päässä ilman isompia ongelmia. Jos kus tosin pitää aina tulla otaniemeen, jos ei muuta niin tenttiin. Tosin tämä on paljon itsestä kiinnit, jos on luenteeltaan henkilö joka opiskelee itsenäisesti niin ei ongelmia