Kaikki paitsi purjehdus on turhaa

Ehkä viime kesän nautinnollisin tilanne
lähti liikkeelle normaalista työpaikan
kahvipöytä keskustelusta. Jokamiehellähän on
vene. Olen kuitenkin itse ainut purjehtija.
Joten normaalit ihastelut "latteudet"
toistuvat naisten suusta toistuvasti. Usein
retorisesti heitän että halukkaille on jos
kokeilu kiinnostaa koska tahansa
mahdollisuus kokea purjehtimisen nautinto.

Kuinka ollakaan eräänä iltapäivän
kahvitunnin jälkeen kolahti sähköposti ja 48-
vuotias työpaikkamme ilman vakituista
parisuhdetta elävä naishenkilö tiedusteli
veneilyn mahdollisuutta. Tumma 160 cm ja 80
kg olisi kenties luonnehtiva arvio hänestä.
Minä että mikä ettei bikinit päälle vaan ja
kannelle auringonottoon vaikka tänä iltana,
kun kerran kesän ainoat lämpimät päivät oli
päällä. Hienovaraisin kääntein sitten
toivottiin että asia jäisi vain meidän
keskeiseksi. Eikä minulla ollut mitään sitä
vastaan.

Sovittiin tapaaminen heti neljän jälkeen
veneelle ja kutsutaanko vaikka Kaisaksi
ilmestyi laiturille. Yllään hänellä oli t-
paita ja väljät housut kysyin tuliko bikinit
mukaan ne kuulema oli kassissa.

No ei siinä mitään matka alkoi kevyessä
tuulessa ja kohta ei ollut veneen venettä
näkyvissä. Mainitsin että normaalisti tässä
vaiheessa on ollut tapana heittää loputkin
vaatteet pois mutta kun on näin vieraita on
kyydissä pitänee pitää nämä shortsit
jalassa.

Heitä pois vaan, ei se minua haittaa oli
leikillinen kommentti, mutta minähän tartuin
koukkuun ja sipaisin shortsit jalasta.
Sanoin jääkaapissa on juotavaa mikäli
kiinnostaa...

Puolen tuntia siinä seilattuamme ja juotuaan
pullon valkkaria tuumi Kaisa että jospa
hänkin vähentäisi vaateita sanoin että
mikäpäs siinä kyllä se vaan minulle passaa...
Paita nousi pään yli ja sitten rintaliivit
vapauttivat isot rinnat vapaasti
heilahtelemaan, kun hän kumartui riisumaan
housujaan. Housuja seurasi pikkupöksyt tai
kaliberillaan niitä voisi kai kutsua vaan
tekniseltä nimeltään moisiksi.

Istuimme kaikessa rauhassa kirkkaassa
päivänpaisteessa istuinlaatikossa minä
perässä ja hän vastapäätä kajuutan seinään
nojaten. Eikä aikaakan kun hän levitti
reitensä ja punainen liha alkoi kutsua
houkuttelevana ja pian Kaisan kommenti oli
kas kas mikä se pikku veitikan päätä nyt
niin nostattaa...

Saavuimme tutun jyrkkärantaisen saaren
rantaan. Joten ehdotin että josko
ankkuroisimme ja hieman pulahtaisimme...

Vene saatiin ankkuriin ja keula kiinni
rantaan. Laskiin uimaportaat ja itse näytin
mallia miten veteen pääsee. Katselin vedestä
kun mahtava ahteri laskeutui alas veteen.
Muutamia uimakierroksia ja nousimme saareen
Kaisa kävi selälleen makaamaan lämpimälle
kalliolle.

Seisoin hänen jalkopäässään. Hän katsoi
seisovaa kaluani hän nosti jalat koukkuun
ja levitti reitensä. Sanaakaan sanomatta
kävin hänen jalkojensa väliin polvilleni.
levitin häpyhuulet peukaloilla ja painoin 15-
senttiseni sisään. Hitaiden edestakaisten
työntelyjen tuloksena päästiin vauhtiin ja
siirsin käteni uhkeille rinnolle joita
kourin sydämeni kyllyydestä. Pyörittelin
nännejä pyörittelin sormillani ja välillä
kielellä vuoroin toista ja toista... ja ei
aikaakaan kun lopputulos alkoi häämöttää...

Pieni uintiretki sen päälle. ja Matka kotia
kohti alkoi. Lähempänä kotirantaa sitten
puimme vaatteet päälle ja rantauduimme.
Kaisa sanoi, että alkoi uudestaan tehdä
mieli paluumatkalla... Ehtisitkö kenties
pistäytymään kylässä... Mutta se on jo
toinen juttu.