Kartalla pysyminen

Ohtamaa vaikuttaa aika "tekniselle" kaverille, joten arvataan, että hän on gepsin aktiivinen käyttäjä. Toisaalta onhan Vätsärissä retkeilty ja liikuttu pitkät tovit ennen gepsejäkin ja harva sinne on hävinnyt, joten kartallakin pärjää, mutta kyllä siihen saa mainitulla alueella tiheämpään katseitaan luoda kuin jossakin muussa Lapin kolkassa.

Itselläni on aikanaan 20 eurolla ostettu mummo-gepsi, johon voi asettaa viisi kiintopistettä ja vempain näyttää välimatkan mainittuihin. Näyttää myös nuolella suuntaa minne sattuu ja mihin suuntaan kannattaa eksyä. On sellainen viimeinen hätävara jos sattuisi pahemman puoleisesti kartalta putoamaan. Oikeata tarvetta laitteelle ei ole vielä ollut.

Jos harrastaisin vielä talviretkeilyä hommaisin oikean GPS:n. Nykytilanteessa mennään ilman. Eikä se pieni eksyminenkään aina pahasta ole jos ihminen on fyysisesti kunnossa. On tavallaan terapeuttista ja opettavaista välillä hieman hortoilla ja hätäillä, että missä tässä mahdetaankaan olla.

Olen usein eksynyt reissussa eli en ole tiennyt tarkkaa sijaintiani. Mutta määrätietoinen eteneminen kompassisuuntaan johtaa aina sellaiseen maastokohtaan, missä sijainnin päättely onnistuu. Vätsärin järvistä en tiedä. Jos niitä on useita, paikallistaminen voi olla hankalaa.
Talvella homma voi olla vaikeampaa erityisesti metsäisillä taipaleilla. Ei ole mitään kiinnekohtaa maastossa.
Näistä syistä pidän mukanani gps-laitetta. Sen avulla on helppo paikallistaa oma sijainti.

Tuolla on niin paljon erikoikoisia ja muotoisia järviä, jokia ja puroja sekä tuntureiden huippuja, että itsensä paikallistaminen on melko helppoa kokeneelle retkeilijälle. Kompassilla ja kartalla pärjää, mutta kun näkyvyys menee todella huonoksi, on GPS-laitteesta tietysti hyötyä. Metsässäkin pysyy hyvin suunnassa, kun katsoo säännöllisesti kompassia tai ottaa kiintopisteen jostain korkeammalta (aurinko, kuu, tähdet).