Tringa ry:n lehti on rengastajien Käsipinna-lehti

Itse en ole Tringa-lehteä lukenut kuin lintuasemilla ja nekin jotain vanhoja numeroita. Harmi jos koko sisältö on mennyt tuolaiseksi. Turun lintutieteellisen yhdistyksen (TLY) Ukuli-jäsenlehdessä on minun mielestäni ainakin sopivassa suhteessa sekä tieteellistä puolta että kevyempää juttua. Suurin osa kuvista ei ole rengastuskuvia. Itsekin kaipaisi lisää esimerkiksi lintupaikkaesittelyjä sekä erilaisista ilmiöistä juttuja.

Joka vuosi vuoden vipassa lehdessä on artikkeli Hangon lintuaseman toiminnan tuloksista. Artikkelin kuvat ovat erinomaisia ja antavat harrastajalle paljon: joka kuvan yhteydessä on teksti, jossa opetetaan jotakin kuvan esittämän linnun määrityksestä. Esim. kuvan tekstit:" Vanhalla pikkusieppokoiraalla pää on harmahtava ja kurkku oranssi --- Nuorella linnulla isojen peitinhöyhenten kärkiin muodostuu valkea sivujuova". Jokaista kuvaa selittää teksti, joka on keskeisen tärkeää alan harrastajille, jotka opettelevat lintujen tunnistamista: linnun laji, ikä ja sukupuoli. Toki ihmisille, jotka eivät halua opetella tunnistamaan lajeja ja niissä sukupuolia ja yksilöiden ikää, nämä kuvat ja tekstit ovat varmaankin tylsiä. Alan harrastajille nämä ovat antoisia.
Minulla nyt 9. vuosi alkaa tätä harrastusta, en siis kovin pitkällä ole vielä ja siksipä nuo lehden artikkelit ovat aina niin opettavaisia. Erityisesti tiettyjen pikkulintujen iän määrityksissä on vielä hiomisen varaa.
Kannattaa laittaa palautetta lehdestä ko. lehden toimitukselle. Hyvää alkavaa uutta vuotta!

Samaa mieltä minäkin olen Siivekkäiden seuraajan kanssa. Samanlaisia käsipinnakuvia ja tieteellisiä tilastoja Tringa-lehdessä on ollut aiemminkin. Ko. lehti on viime aikoina sisällöltään muuttunut yhä enemmän tieteelliseksi ammattilaisten julkaisuksi, joka ei vetoa keskivertolintuharrastajiin. Tätä todistaa sekin, että suuri osa yhdestä numerosta varataan pelkästään Hangon lintuaseman toiminnan kuvaukseen. Kuvia on paljon kädessä olevista linnuista. Onkohan oikein terveellistä pidellä lintuja kädessä nyt lintuinfluenssa-aikana? Mitähän sanovat terveysviranomaiset tähän? Vakavia lintuinfluenssatapauksia on jatkuvasti havaittu Suomessa. Hygieenisesti otettuja kuvia luonnossa vapaana olevista linnuista on netti pullollaan. Sieltä voi käydä ihan hyvin katsomassa lintujen kuvia ja verrata niitä lintukirjan sivuilla oleviin piirroksiin ja lajikuvauksiin. Parhaiten linnut oppii tuntemaan menemällä itse ulos luontoon kiikarin, kaukoputken ja määritysoppaan kanssa. Jos valokuvista haluaa opetella tunnistamaan lajeja paikanpäällä, niin sitä varten on olemassa määritysoppaita, joissa lajeista on valokuvat piirrosten sijaan. Kyseisissä oppaissa kuvat on otettu vapaista linnuista luonnollisessa asennossa, eikä luonnottomasti koivista puristamalla siten, että koivetkin ovat piilossa, kuten Tringa-lehden kuvissa. Toinen vaihtoehto on retkeillä kokeneen konkarin kanssa, joka osaa kertoa linnun tuntomerkeistä. Lintutorneissakin saa opastusta lajituntemukseen, jos vain kyselee muilta. Sitä paitsi eivät kaikki lintuharrastajat halua osallistua tunnistuskilpailuihin. Lintuja voi harrastaa muutenkin, kuin olemalla huipputunnistaja. Ihan opettavaista ja mukavaa on sekin, että hakee lintuja vaikkapa kiikarilla ja kertoo löydöistään muille, jonka jälkeen lintu voidaan tunnistaa yhdessä. Näinkin oppii aika mukavasti tunnistamaan lintuja. Ei lintuharrastuksen pidä olla ryppyotsaista tertiaalitunnistamista, johon Tringa-lehti nyt vain keskittyy.

Lintujen tunnistamisen oppiminen vaatii hyviä takapuolilihaksia, koska oppisesta suurin osa tapahtuu lintukirjoja ja kuvia tutkimalla. Et opi tunnistamaan lintuja ja niiden ikää sekä sukupuolta kiikarein ja kaukoputkella luonnossa. Opit niiden tunnistamisen kirjoista mahdollisimman monipuolisin kuvin. Tämän tietävät kaikki alan harrastajat, olivatpa harrastaneet 2 vuotta tai 50 vuotta :) Antoisaa lintuvuotta kaikille!