Mainettaan parempi Kanariansaaret

Ensivaikutelma? Kone laskeutui kovalle maalle, ja ikkunasta kurkkiessa tuli mieleen aavikko. Ruskeaa. Merta, rantoja, vuoria, mutta ruskeaa. Aavikolleko me tultiinkin? Basic kenttäsysteemit, laukkujen raahaaminen bussille, ja silloin huomasin muutaman palmun. Kaveri saastutti keuhkojaan, minä vedin happea keuhkoihini, lämmin ilma. Puolitoista tuntia bussissa, ilta hämärtyi, näköalat tai niiden puute alkoi kadota. Väsytti, oli nälkä, jano ja mietin, mihin olen pääni pistänyt.

Hotelli vanhahtava, kulunut, mutta ihan kiva. Parvekkeelta näkyi vihreää, olemmeko tulleet puistoon? Oli pakko ottaa pienet tirsat, ja kun heräsimme, oli pimeää. Respasta kyselemään mistä saisi ruokaa. Respan setäkin näytti siltä että oli kunnon unoset vetänyt. Lähialueella kaikki kiinni, ei ruokaa, ei juomaa. Taxi! Taksi tuo ja taksi vie. Tällä kerralla muutaman mutkan ja alamäen jälkeen aukiolle jossa muutamakin ruokapaikka oli auki. Hampurilaiset ja paikallista olutta päälle. Edullista ja parempaa kuin Suomessakin tunnetuissa ketjupaikoissa. Taas havahduin siihen, että olen tullut puutarhaan. Ehkä laskeuduimme aavikolle, mutta nyt olimme vihreän keskellä.

Vatsat täynnä, vielä lievä väsymys pitkän päivän jälkeen. Kysymys, missä helvetissä meidän hotelli on? Taksi tuo ja taksi vie. Edullista, siitä isot kiitokset kanarialaisille. Unta palloon ja jänskätys mihin ihmeessä me ollaan illan hämärissä tultu. Aavikolle vai puistoon? Hyviä hampurilaisia ja olutta siellä ainakin oli, eli ei valittamista noin ensimmäisenä lomapäivänä.

Uusi aamu. Menin parvekkeelle, kuulin lintujen laulua, näin perhosia ja vihreää. Hyvä, olemme tulleet puutarhaan. En olisikaan jaksanut katsella pelkkää hiekkaa ja ruskeaa sen eri sävyissä. Aamiainen. Hotellissa oli ihan hyvä tarjoilu, edullinen ja sen verran runsas, että ei voi valittaa. Uskallan väittää, että halpishotellissamme oli parempi aamiainen kuin monessa kotimaisessa.

Minne nyt mennään? Ummikot ulkomailla, ei vaan ainoastaan ummikot Kanarialla, eli mennimme taas respasta apua kyselemään. Saatiin kartta johon ystävällinen neito piirsi lyhyimmän kävelyreitin keskustaan. Opeteltiin kartta ulkoa ja nakattiin se roskalaatikkoon. Kartat ovat harrastelijoita varten. Alamäkeä mentiin, mutta millaista. Vihreää, upea näköala alas kaupunkiin, ystävällinen saksalainen joka lainasi kiikareitaan ja taas sitä hyvää paikallista olutta Freundschaft mielessä. Tosin selvisi se, että kyseinen herra ei ollutkaan saksalainen vaan sveitsiläinen, ja siinä on oma eronsa. Huomio, asuinalueellamme oli varsin paljon ranskalaisia ja espanjalaisia, valitettavasti kielitaitomme ei ollut tarpeeksi hyvä kuin ainoastaan tervehdyksiin.

Tsekattiin ostoskeskus, mukaan tarttui edullisia vaatteita. Mustahiekkaisen rannan tuntumassa rupateltiin englantilaisten kanssa, ja kaveri innostui lainelautailusta. Peräti kolmena päivänä hän kävi laskemassa mäkeä aalloilla erittäin asiallisten ja pätevien kouluttajien opastamana, minä istuin oluella. Aalloilla ratsastukseen olisi ollut halua, mutta nelijalkaisen hirnuvan eläimen selästä putoamisen johdosta täytyy hieman varoa mitä tekee ja mitä ei.

Hyvä päivä, hyvää ruokaa, paljon katselemista ja hyvällä mielin sen huomioimista, että emme olekaan turisti- tai hotellihelvetissä. Rannan alue aina isolle kirkolle ja edellisenä päivänä löytämällemme aukiolle tuli varsin hyvin koluttua läpi, todella hyvät pihvit syötyä ravintolassa jonka nimeä en muista. On ikäänkuin meren päällä muurissa, kadun alla. Hyvä palvelu, viini ja todellakin erinomaiset pihvit. Googletan.

Päivä kului uuteen paikkaan tutustuessa ja ilta, parin espanjalaisen neidon suosittelemassa paikassa Blancossa. Ei voi valittaa. Hyvä päivä ja hyvä ilta. Yöksi puutarhassa sijaitsevaan hotelliin. Miksi Kanariaa haukutaan?

Pari kolme seuraavaa päivää tutustuttiin kaupunkiin ja sen ympäristöön. Ei alue se iso ole, mutta silti paljon näkemistä ja kivoi paikkoja riittää eri kaupunginosissa. Ehkä tylsin on kerrostalojen viidakko Martianeksen rannan puolella, rumia taloja ja aika lailla rollaattoritouhua. Rannan puoli sitävastoin on ihan must, siellä on elämää, turistejakin, mutta niitähän me kaikki paitsi espanjalaiset.
Isolta kirkolta toiselle rannalle, puutarharannalle on ehdottomasti paikan paras alue. Eri-ikäisiä ihmisiä, turisteja, espanjalaisia, paljon hyviä ravintoloita ja kivaa vanhanaikaista sikäläistä asustusta. Elämää ja fiilistä eri tavalla kuin kaupungin toisella selvästi turistien kansoittamalla puolella.
Puutarharannan jälkeen tulee vielä pieni asuinalue joka on näkemisen arvoinen. Kämpät nousee suoraan merestä, kadut on lilliputtikujia ja ravintoloissa varsinkin kalaruuat ovat todella hyviä. Vieressä on eläinpuisto jota ei kannata missata.
Päivät alkoivat tuhdilla aamiaisella hotellilla, sitten kierreltiin kaupunkia läheltä ja kauempaa, syötiin hyvin, varsinkin liharuuat olivat huippua, levättiin ja iltaisin pyörittiin pubeissa, klubeilla, discoissa, espanjalaisten iltapaikoissa ja tsekattiin myös pari suomalaistakin ihan sivistyksen tähden. Ei kannattanut. Viskibaari oli ainoa mihin tulisi toistekin mentyä. Muutoin paikan iltamenotarjonta on hyvä ja monipuolinen. Turhaan mummolaksi haukkuvat.

Kiva pikkukaupunki jossa aika ei tule pitkäksi. Mukava yllätys.

Uusi päivä. Lähdettiin paikallisbussilla länteen päin, nähtiin uljaita luontomaisemia, kyliä, hypättiin autosta mukavassa kaupungissa jossa nähtiin suuri vanhaksi väitetty puu, hienoja rakennuksia ja juomatauon jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa suuntana etelä. Nälkä tuli vieraaksemme joten noustiin autosta kaupungissa jossa hurjat pystysuorat kalliot kohosivat suoraan merestä. Hienon näköinen mesta. Kysyttiin vastaantulijalta missä olisi hyvä ruokapaikka ja hän suositteli rannassa, aivan venesataman kohdalla olevaa kalaravintolaa. Ei huijannut, ruoka herkullista ja maisema bueno.

Matka jatkuu. Päädyimme suureen lomakohteeseen jonka rantakatu on kilometrien mittainen. Makeat rannat, erinomaiset shoppailumaastot ja valtava ravintoloitten ja baarien määrä. Käveltiin muutama kilometri ja päätettiin etsiä yösijaa kun paikka tuntui tutustumisen arvoiselta. Ostoksia, uimista ja todella villiin ja äänekkääseen yöelämään tutustumista, kohtuudella.
Seuravana päivänä jatkoimme kohteeseen tutustumista, uimista, kävelemistä. Olisi pitänyt tajuta vuokrata fillarit. Aivan rantakadun loppupäästä löytyi rauhallisempi, selvästi vanhempi ja idyllisempi alue jossa satama jossa muitakin kuin pikkuveneitä, oikeita laivoja siis. Alue oli kuin eri maailma, muutakin kuin hotelleja ja turisteja. Paikka tuntui viihtyisältä, joten päätettiin jäädä loppupäiväksi sinne. Pimeän tullen linja-autoaseman etsiminen joka tuollakaan ei ole muuta kuin kadunpätkä.

Paikallisbusseilla matkustaminen on halpaa, helppoa ja näkee todella mahtavia maastoja.

Oma huomio. Kannattaa kirjoittaa paikannimet muistiin, napata vaikka kuva hyviksi havaituista ravintoloista ja muista paikoista, jos viitsii, voi pitää pienimuotoista päiväkirjaa, sillä kun uusi paikka, lomasta hieman aikaa, ei muisti toimi.

Bussimatkan pysähdyspaikat olivat Icod de los Vinos, Los Gigantes ja etelässä alue Costa Adejesta Los Christianoon. Kiitos googlelle.

Huomaan, että tämä on ansiokas yritys käydä matkailuaiheista Kanaria-keskustelua.

Tämä ei jää yrityksen asteelle, vaan on ansiokas matkakertomus kaikin tavoin.

erittäin hyvä matkapäiväkirja. jatka samaan malliin,

Manner espanjalaiset käy lomillaan mm Canarialla,mä en käy Suomibaareissa koskaan,Las Palmasin Suomikerhoa kannatan,puhun sujuvaa espanjaa niin kukaan ei tiedä mistä olen,hävettää kaljajuoppojen puolesta.

Jälleen kerran, näköjään, kun ketjun avaaja lopetti, trolli aloitti...
Tuo oli silti hauska, tuo "sujuvaa espanjaa" ja "kukaan ei tiedä mistä olen" :)

Vähemmälläkin kuin sujuvalla espanjalla jää arvoitukseksi, mistä espanjaa puhuva ulkolainen on.Espanjalaiseksi minua ei kukaan ole arvellut,mutta sen jäkeen on käyty läpi monia vaihtoehtoja, joten...

Ei tämä kunnollinen matkapäiväkirja ole, jotain muistelua viime talven matkasta. Taisi unohtua päämatkakohdekin mainitsematta, Teneriffan Puerto de la Cruz. Voin seuraavastakin matkasta joskus tulevaisuudessa jotain mainita, jos se toteutuu, mutta joka askelta, jokaista käyntipaikkaa ei viitsi selostaa. Joillekin se sopii, mulle ei.

Tarinoinnissa oli tauko, tuli aika ärhäkkä flunssa joka pisti hetkeksi maihihin. Nyt kaverit ja muu maailma juhlii, mä istun koneella kun yhä poden.

Viimeiseen kokonainen lomapäivä? Suunnitelmissa oli lähteä tuhlaamaan loput matkavaluutat lähikylässä olevaan kauppakeskukseen, mutta aurinko paistoi, hieno sää, joten päätettiin että pistäydytään ensin mainostetussa eläinpuistossa, nimeltään Loro Parque, muistuttaa google. Pistäytyminen jäi vain aikeeksi, sillä alue on suuri ja siellä on todella paljon nähtävää.

Upea rehevä puisto, paljon eri eläimiä, erilaisia näytöksiä, ruokapaikkoja ja paljon muuta. Varatkaa aikaa koko päivä jos haluatte nähdä kaiken, ja kaikessa rauhassa. Meilläkin siellä kului monta tuntia aiotun pistäytymisen sijasta, mutta silti kaikkea ei ehditty näkemäänkään. Super paikka kaikille eikä vain lapsille ja lapsenmielisille.
Kauppakeskus jäi väliin, mutta tuo eläinpuisto oli niin mahtava paikka, jotta mieluummin se kuin shoppailu.

Lähtöpäivän aamuna laukkujen pakkaaminen, aamupala oluen kera lähibaarissa, ja kaupunkia hyvästelemään. Viikon loma on lyhyt, näin me kaverin kanssa harmiteltiin. Jotain ehtii joo kyllä nähdä, jossain käydä, mutta aika pintaraapaisulta. Tosi postitiivinen kuva paikasta jäi, uusi matka samaan saareen on edessä. Jäi liian paljon paikkoja käymättä. Jos budjetti sallii, tulevaisuudessa tsekataan joku muista Kanariansaarista. Toivottavasti se on yhtä iloinen yllätys kuin Teneriffa.

Hienoa tarinaa MP.Marker. Juuri sinunkaltaisiasi kirjoittajia tämä palsta tarvitsisi lisää. Omaa matkatarinaa en tänä talvena viitsi tänne kirjoittaa. Palataan sen kanssa asiaan, kunhan palsta on paremmissa kantimissa.