Tuntuu omituiselta. Olen ihastunut yhteen tyttöön. Tuskin hän minuun.. jotain merkkejä kyllä on ilmassa, mutta tulkitsen ne aikasempien kokemusten (vähäisten) perusteella aina väärin. Eli todennäköisesti jään yksin loppuelämäksi. Kuulostaa typerältä itsesääliltä, sitähän se onkin. mutta mietin vain, että onko mitään järkeä seurustella nuorena (14v) kun suhteetkin kestävät jotain viikkoja/kuukausia. Eikai kukaan loppuelämäksi jää saman teinirakkautensa kanssa?? Miksi siis edes aloittaa kun tietää sen loppuvan? :S. Ja kaikki nuorten "suhteet" pitää aina erikseen "aloittaa" jollain lapsellisella kysymyksellä, alatko olee tms. Jumalauta! Eihän aikuisetkaan treffien jälkeen heitä jotain "Muuten, alettaisko olee?" -tyylistä typeryyttä. Että kuulostaa naurettavalta. Mistähän tuollainen on lähtenyt liikkeelle..? huhhuh. Minun mielestäni seurustelun pitäisi alkaa niin että sen vain tuntee että nyt ollaan yhessä. Muutamat treffit takana, ja jotenkin syventyy vaan se tapailu. Taidan olla ainoa nuori joka ajattelee näin. Haluaisin aloittaa seurustelun vaikka että ensin käytäis kahvilla jne. Ei mitään "Tahdotko tyttöystäväkseni" PLÄÄH! Jos vaikka ikinä pääsen kunnolla tekemiseen tämän erään tyttösen kanssa, niin mitähän siitäkin tulisi. Varmaan alkaisi tollein "Alkaisitko olee mun kaa" Ja alkukuukaudet olisivat noloja kun ei suunnilleen kädestä uskalleta pitää tai edes suudella kunnolla. Ja miten se jatkuisi? Kuinka kauan? Varmaan jättäisi mut heti. Kun haluaisin päästä sille tasolle että oikeasti rakastaisi tätä, ja tämä tuntisi samoin. voisi vain viettää hauskaa sunnuntaita vaikka leffassa tai kahvilla... Ei mitään seksiä nyt vielä, ehkä vuoden parin päästä. Mutta alku se olisi jotenkin niin vaikeaa. Ja Miksi siis aloittaa seurustelu, tai "seurustelu", kun sen keston voisi katsoa kalenterin yhdeltä sivulta, ellei tuuri käy. Varmaan vaihtuisi poikaystävä kuin sukkapari, tai melkein. Mutta en tahtoisi olla neitsyt 20 asti. Tai etten ole ikinä suudellut ketään, vieläkään! Muilla on aina jotain diskossa nuolemista, tai edes kännissä sekoilua. itse en koskaan ole ollut kännissä, mutten ole mikään jeesustelija. Poltan silloin tällöin, ja kyllä aion juodakkin kun oikea fiilis ja tilaisuus iskee. Mutta saisin nyt edes ensisuudelman, jumalauta. En pidä itseäni mitenkään niin kovin rumana jätkänä, sellaisena keskivertona.. Jotkut kehuneet söpöksi. Mitä lie hiippareita. Mutta luulisi että joku haluasi seurustella kanssani enemmän kuin 3 viikkoa, tai edes suudella minua. Miten turhaa tästäkin valittaa täällä, mutta on nuorena olo sitten vitun vaikeaa. Olisi vaikka 25 niin voisi kokeilla oikeaa suhdetta, ei mitään leikkipaskaa. Tahtoisin kokea jotain kunnollista ja kestävää. Kiitos jos joku jaksoi lukea tämänkin valituksen loppuun...
Rakkaus ei ole olemassa, ei ainakaan nuorille...
mijuli
9457
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
nii mä aatelen samoin, mut silti toimin aivan kuvaamallasi tavalla. vain pari viikkoo (yleensä) ollaan yhessä ja sitte erotaan ja kaikki on tietenkin alkanu kysymyksellä:alatko mun kaa....!
minkäs näköne oot, mijuli? kerro, jooko?(:
jaa.. on vähän vaikea sanoa minkä näkönen oon. On mulla kuviaki netis mut.. :S Onko sulla meseä?
se meseki löytyy...
Eivät teini-iässä aloitetut suhteetkaan aina suoralta kädeltä katsottuna päädy eroon. Kaikki riippuu vain niistä kahdesta ihmisestä.
Jos teini-iässä tapaa ihmisen, jonka kanssa on todellakin tarkoitettu olevan koko elämä, miksi se ei toimisi? Ei se ole kiinni ulkoisista vaikuttimista paljoakaan, suurimman vaikutteen suhteen kestämiselle antaa tämä pari itse. Onhan se totta, että useimmat teini-iässä aloitetut suhteet päätyvät eroon, mutta eivät kaikki.
Ja muuten, jos vielä 14-vuotiaana ei ole löytänyt "sitä oikeaa" niin se ei todellakaan tarkoita sitä, että olisi koko elämän yksin :)
Niin... Mutta tuntuu jotenkin kovin abstraktilta että seurustelu kestäisi. Ja mitä järkeä seurustella jos se ei kuitenkaan kestä? Entäs jos ei ole 15-vuotiaana ole löytänyt KETÄÄN? Ei se vakavaa ole jos ei ole sitä oikeaa tavannut, mutta jossei ole ollut kenenkään kanssa. Kohta pääsee kyynel... Sulla on ilmeisesti kestäny hyvin kun oot kihloissa jne.. Mutta kun en tahdo mitään typerää teinisuhdetta.. Vittu.
Et tahdo typerää teinisuhdetta?
Aivan, en minäkään tahdo typerää teinisuhdetta. En minä ainakaan omaa suhdettani sellaisena edes pidä. Meidän suhde on onneksi terveellä pohjalla, eikä minun ja poikaystäväni seurustelu pohjaudu sille riemulle, että on joku ihminen kenen kanssa ollaan yhdessä. Ajan kanssa meille on (onneksi) kehittynyt suhde, jossa on rakkautta ja aitoa välittämistä.
Mutta jos 15-vuotiaana ei ole löytänyt ketään, ei se ole vielä maailmanloppu. Tiedän todella monta ihmistä, jotka ovat päälle 18-vuotiaita eivätkä ole seurustelleet kenenkään kanssa. Miksi sitä sitten aloittaa seurustelua, jos ei tunnu löytäneen sitä oikeaa? En minä ainakaan aloittanut nykyistä suhdettani siksi, että kokeillaan kestetäänkö yhdessä. Tämä aloitettiin sen takia, kun me molemmat halusimme olla yhdessä ja me tiesimme, että haluamme nimenomaan toisemme. En minä ainakaan pidä siis omaani "typeränä teinisuhteena", edelleenkään.
Ihan tulin hyvälle mielelle, ku luin tota sun juttuas. Sä todella olet ajatellut asioita, mikä on aina tosi hyvä juttu (:
Niin kuin sanoit, olet vielä hyvin nuori (niin kuin minäkin)
mutta kyllä sinä saat huomata vielä, että kun vanhenet, nii ei asiat enään mene niinkään muotin mukaan...varsinkaan tuon seurustelun kohdalla.
Ja pakko tarttua tuohon sinun "parin viikon" seurusteluun (: ei se aina niin mene, että suhde kestää vain sen ajan, niin kuin itse voisi veikata. Itseäni esimerkkinä kayttäen, niin voin sanoa, että minulla mikään suhde ei ole koskaan (edes 14-vuotiaana) jäänyt tuohon muutaman viikon tai kuukauden mittaiseksi. Aina olen saanut tarpeekseni vain koska olen pelännyt ajatusta, että jäisin tämän henkilön viereen koko loppuelämäkseni...
Mutta olisiko sinusta sitten mukava viettää koko loppuelämä, nuoruus lukaanlukien....saman ihmisen kanssa? Olisihan se vähän tylsää ajatella, että siinä vieressä olisi jatkuvasti se sama ihminen. Kun nyt nuoruuttakin miettii, nii pitäähän sitä ihmisen kokea erillaisia asioita, nyt en väitä etteikö sen yhden ihmisen kanssa pystyisi kokemaan...mutta kun ihmiselle tulee vastaan niitä takaiskuja nyt vaikka noitten ihastuksien kautta, niin siinä ihminen kasvaa henkisesti ja oppii olemaan varovaisempi...ja tunnistamaan tulevaisuudessa itselleen sen paremman ihmisen.
Tos nyt oli tollee lyhyesti....ois kyl viel niin paljon sanottavaa (: mut jätetään toiseen kertaan....
minusta siinä ei ole järkeä..siis siinä kun vaihdella poikaystävää, pettää ja PLÄÄH... ennen en ole seurustellut kenenkään kanssa, (olen 16 vain) sillä tuntuu että kaikki pojat ovat k**ipäitä.. mutta nyt olen kohdannut erään ikäiseni pojan, jonka kanssa voisin ehkä vihdoin oikeasti kuvitella seurustelevani..tottakai tässä asiassakin on pitänyt tulla mutkia matkaan, että katsotaan mitä tulee. :(
jos ei tule mitään niin tuleen varmasti pysymään pitkään vielä yksin....
Voi teitä pissis teinejä.. hahahaaa