Tuleekohan koskaan ketään toista jota rakastan niin kuin häntä?
Ja miksi ihmeessä kuvittelen hänen rakastavan minua irl vaikka järkeni sanoo että näin ei voi olla?
Miksi yhäkin haluaisin mennä hänen eteensä yllättäen, katsoa hänen silmiinsä ja nähdä rakkautta, hellyyttä ja liikutusta?
Ja miksi ihmeessä kuvittelen hänen rakastavan minua irl vaikka järkeni sanoo että näin ei voi olla?
Miksi yhäkin haluaisin mennä hänen eteensä yllättäen, katsoa hänen silmiinsä ja nähdä rakkautta, hellyyttä ja liikutusta?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Aina tulee joku toinen.
Tulee
Sen takia kun se on totta
Minä rakastan yhtä.naista jota ei ensin pitänyt.
Miksi ei pitänyt rakastaa?
Minä rakastuin siihen mieheen..tahtomattani..kaipasin kai rakkautta..
Onko se päähänpinttymä? Vai rakkautta? Vai mitä helvettiä? Kun se ei poistu.
Koska olet idiootti. Tuskinpa olet koskaan edes jutellut hänen kanssaan... Paitsi oman pääsi sisällä...
Taidat siis kuvitella aloituksen koskevan sua kun tuollasta epäilet? Mene hoitoon.
Olen jutellut, rakastellut ym. Ei vaan unohdu, ei. En ap.
Koska järkesi tietää mitä hän on sanonut ja miten käyttäytynyt mutta tunteesi kiihkeästi haluavat vastakaikua. Niin. Minustakin tuntuu tuolta mutta sitten vain kylmästi faktat esiin. Kuvitelman voima voi olla valtava jos sille antaa valtaa. Parhaiten se loppuu jos toinen pystyy kertomaan että asiat on nyt näin ja näin. Keskitä ajatuksia ja tunteita muille elämän osa-alueille ja tutustu uusiin ihmisiin, asioihin ja elämyksiin. Lakkaa ruokkimasta kuvitelmia. Tämä palsta on kuvitelmien polttoaine, herkästi syttyvää. Mun oma kaipaus ei ole täysin loppunut mutta se on vaimentunut. Ja tiedän että osa siitä on mun valtavaa rakkauden tarvetta. Ja että olen rakastamisen arvoinen mutta tällä hetkellä ei ole sellaista ihmistä läheisyydessä. Kaikki alussa kuvittelevat, ihastuvat ihmiseen joka on heidän päässään, mielessään. Syvemmät kiintymyksen tunteet muodostuvat hitaammin kun todellinen ihminen paljastuu. Siksihän yleisimmin suhteen alut päättyvät noin puolen vuoden kuluttua kun ihminen alkaa jo vähän todellistua. En minä sano ettei minusta hänen kanssaan olisi voinut tulla mitään. Olin itse silloin vain niin keskeneräinen. Vieläkin. Ja ei kenenkään tarvitse olla valmis suhteessa. Siinä sitä vasta kasvaakin. Mutta silloin itsellekin liian kesken. Ehkä hänkin. Kannan häntä mielessäni. En painavana ja kiihkeänä tarpeena vaan kevyenä kosketuksena. Tunsin hänet. Hän minut. Se riittää.
Noup
Mikä estää puhua sille miehelle ? Suosittelen lupua periaatesta, ettei naiselle kulu tehdä aloitetta. Kun koet tämän miehen ihanaksi, mutta et uskalla sanoa sen päin naama, niin se on jäämässä tähän.
Mikä estää tutustumista ja uuden ystävyys suhteen solmiminen olipa hänellä tunteet tai ei. Hänelle voi tulla tunteet myöhemmin kun näkee näin hienon naisen kuin sinä ja tietää sinun välittävän hänestä.
Tee sellainen mahdollisuus, jossa viesti menee suoraan perille sanomalla.
Mites tuo käytännössä tehdään? Näen esim yhtä miestä aina välillä mutta aika vaikea lähestyä. Varsinkin kun joudutaan olemaan tekemisissä jatkossakin.
Tuo riippuu niin paljon miltä tuntuu ja toisaalta miten joutuu olemaan tekemisissä. Sellainen huolimaton "lähdetkö kahville?" ei nyt ole mikään suuri tunteiden tunnustus.
Jos näet miestä toisinaan niin suosittelen että aloitat juttelun hänen kanssa jostain yksinkertaisesta ja sitten jossain vaiheessa lurautat vain kysymyksen jollakin toisella kertaa.
Mitä kauemmin tota miettii ja kelailee niin sitä vaikeammaksi se käy. Noi hommat kannattaa hoitaa ns. pois alta jos vain tietysti pystyy jatkossa kohtaamaan toisen.
Se ei ole mikään häpeä jos saa pakit tai on kiinnostunut tutustumaan, eihän se nyt vielä tarkoita sinällään mitään.
Häpeä on nimenomaan pelkuruus ja erilaiset tekosyyt miksei sitä voisi tehdä.
Niinhän se on. Tästä vain on tullut elämää suurempi juttu ja välttelen häntä. Se on helppoa kun asumme eri paikkakunnilla.