luin viestejä, joissa 17 tms. lapsesta yksi tai kaksi eivät enää ole uskomassa. miten uskossa olevat sukulaiset suhtautuvat heihin?
Entä jos ei usko?
Kerran seuroissa
4689
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ainoastaan tervehtiminen on erilainen. Epäuskoiselle/eri tavalla uskovalle ei sanota Jumalan terve/Jumalan rauhaa.
Ainoastaan vain tervehtiminen? Ajattelin vain, kun usein kuulee juttuja, että uskostaan luopuneet suljetaan ulkopuolelle myös muissakin asioissa. Näin ei siis millään tasolla tehdä? Eikö heidän valintaansa pidetä huonona ja heitä näin ollen huonompina ihmisinä?
Mutta riippuu tietysti vähän sukulaisista, miten hyvin tai hienosti ko. henkilöt osaavat/pystyvät ottamaan huomioon epäuskoisen tai uskonsa kieltäneen lähisukulaisensa.
Asia voi olla joskus kipeämpi uskovaiselle kuin uskonsa kieltäneelle,joka on ehkä saattanut miettiä ratkaisuaan todella pitkäänkin.
Näin minä olen kokenut. Mutta en tiedä..
Kaikkea hullua näkee ja kuulee joskus,varsinkaan jos ei osaa itse sulkea silmiään ja korviaan.
Ja suutaan.
Miten "ei uskomassa" oleviin lapsiin suhtautuminen on aikapaljon kiinni myös siitä, miten he (ei uskomassa olevat) suhtautuvat muuhun perheeseen/sukuun. Eli jos he eivät halua olla missään tekemisissä tms.
Meidän 7 lapsisesta sisarusparvesta 2 eivät ole uskomassa. He ovat kuitenkin yhtä rakkaita lapsia äidille ja isälle kuin muutkin ja yhtä tervetulleita käymään kotona (ja vaikka taas asumaan siellä. Siis suurin osa meistä sisaruksista on jo "omille siiville lentäneitä", emmekä enää vanhempien luona, "kotona".), tosin yksi ehto siellä on ja se on sama kaikille, jääkaappiin ei ilmesty alkoholijuomia kenenkään taholta. Samoin he ovat yhtä rakkaita meille sisaruksille... Olemme erittäin paljon heidän kanssaa tekemisissä. Useimmin heitä näen ja pidän yhteyttä tms. kuin toisella paikkakunnalla asuviin uskovaisiin sisaruksiin.
Nämä epäuskoiset sisarukset ovat myös yhtä tervetulleita kotona käymään kuin me uskomassa olevatkin. Ei meillä erotella sisarusrakkautta uskon perusteella. Samalla tavalla me kaikki, riippumatta uskomisesta tai ei uskomisesta, kinastelemme kotona käydessämme siitä, kuka keittää kahvia tai auttaa äitiä siivouksessa jne. tai kehumme toisiamme tehdystä työstä tai onnistumisesta. Samoin teemme myös lapsuuden kodin ulkopuolella... Eli suhtautuminen ei ole eri... ainoa ehkä missä suhtautuminen eroaa, on se, että voin joskus pyytää epäuskoista sisarusta heittämään minut Rauhanyhdistykselle, jos näen häntä tms. ennen RY:lle menoa ja/tai hän on menossa siitä ohi... Mutta itse en lähde näille sisaruksille kuskiksi, jos he ovat lähdössä "juomaan, bilettämään". Eivät he sitä ole koskaan edes olettaneetkaan tai pyytäneetkään.
En tietysti voi kaikkien osalta tuohon vastata, koska me kaikki olemme ihmisiä, vikoinemme ja virheinemme. Esiintyyhän sitä monissa täysin "ei-uskovaisissa" perheissäkin joskus eri arvoisuutta... ei ole uskosta riippuvaista.