alotin päiväkodin, olin tosi ujo, mutta muuten ihan samanlainen kuin muut. Ei kavereita. Menin ekalle luokalle, olin vieläkin tosi ujo ja hiljanen. Ei kavereita. Mun luokkalaiset nauro mulle koska olin aina yksin. Joskus kolmosluokalla tutustuin yhteen tyyppiin joka oli itekki vähä hukassa ja sain siitä sit leikki kaverin 6 luokalle asti. Siihe mennes porukkaa oli liittyny kans kaks muuta tyyppia joita luulin mun parhaiks kavereiks. No sit yks välitunti ne mun ainoot kolme kaverii tuli sanoo päi naamaa et ei haluu olla enää munkaa koska oon nii outo. Joo mul on aina ollu vähä outo huumorintaju ja oon kiinnostunu eriasioista ku muut. No sit ylä asteel tutustuin pariin tyyppiin taas vaikutti tosi mukavilta mut niil ei ollu sit munaa sanoo kasvotuste nii ne alko juoksee mua pakoo koulus ja levittelee huhuja. Sit ku menin amiksee ajattelin et nyt voi alottaa kaike alusta ja tutustuin yhteen tosi mukavaan tyttöön mutta heti ku koulu loppu ja se ei tarvinnu mua enää yksinäisil ruokatunneil nii yhteyde pito loppu. Oikeestaan älysin tässä vain et mun "kaverit" on aina ollu sellasia että ne ois ollu ilman mua yksin, niiku mäki, mut heti ku niil menee hyvin nii unohtanu mut. Ketään muuta täällä jolla samanlaisii kokemuksii? Ja joo ihmiset sanoo et mee ulos, harrasta jotain, mut ei se kavereide saaminen oikeesti nii helppoo oo :D ja oon siis ihan normaalin näkönen 19v tyttö jonka koulut menny iha hyvi ja kaikki normaalisti. Oon vaa aina tullu paremmin miessukupuolen kaa toimee ku naisien entiiä miks mut sentakii ei oo koskaa oikee ollukkaa kavereita koska en jaksais liikkuu missää juoruavas akkaporukas
Ei ystäviä
Smaugh
5100
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuulostaa kovin tutulta. Minulla oli vielä ala-asteella muutamia hyviä kavereita, vaikka olinkin aina ollut muita hiljaisempi ja rauhallisempi. Kun 5.luokka alkoi luokallemme tuli uusi oppilas joka sitten alkoi kiusaamaan minua juuri sen vuoksi että olin niin hiljainen. Mikä pahinta tämä uusi oppilas tuli erinomaisesti toimeen näiden entisten kavereitteni kanssa ja pikkuhiljaa jäin aina joka välitunnilla yksin.
Mitä enemmän sain kuulla naureskelua siitä että en puhu mitään ja olen aina yksin, niin sitä enemmän muutuin syrjäänvetäytyväksi ja hiljaisemmaksi.
Tämän jälkeen en ole koskaan enää oikein osannut tutustua uusiin ihmisiin . Ylä-asteella jälleen löysin muutaman "kaverin" mutta hekin olivat vain sen koulupäivän ajan kavereita ja vapaa-ajalla emme olleet missään yhteyksissä, enkä ole heistä mitään kuullut enää ylä-asteen päätymisen jälkeen.
Ammattikoulussa en enää edes kavereita löytänyt vaan olin muiden luokkalaisten kanssa tekemisissä juuri sen verran kun oli pakko. En vaan osaa tutustua uusiin ihmisiin. Joku meissä ujoissa ja hiljaisissa ihmisissä vaan työntää muita ihmisiä pois.
"alotin päiväkodin, olin tosi ujo, mutta muuten ihan samanlainen kuin muut. Ei kavereita. Menin ekalle luokalle, olin vieläkin tosi ujo ja hiljanen. Ei kavereita."
Ne nauro sulle koska sä olit erilainen. Kun muut täytti 7 v., niin sulla mittari näytti 12 v. Sun oppivelvollisuus oli päättymässä jo neljännellä luokalla.
Olen todella pahoillani mitä joudut kokemaan.. En ole koskaan toivonut, että kukaan joutuu kokemaan sen. Sen oikeasti tuntee, kun näet sen ketkä taistelee siitä, että voivat kulkea sinun rinnallasi. Muista olla rohkea, äläkä anna koskaan kellekään periksi! Sinä olet vain oma itsesi ja sen on kaikkein kauneinta. Monet eivät ole ja voivat olla siitä sinulle kateellisia. Hymyile ja näytä kuka olet :) Toivon kaikkea hyvää ja rakkautta sinulle.
Miehet on sun kavereita kun ovat pilluhaukkoja. Olen itsekin.
Jep jep, fresh new corn pussy aina kiinnostaa, kysy vaikka kamerakäsi axelilta.