AR jyräytti GTnsä käyntiin, vankka harmaa savu peittosi tienoon kuutoskoneen ottaessa kuppia. Kerran kaasua ja linnun laulu lakkasi, oravat vaihtoivat suuntaa yhtenään ja hirvi juoksi ikkunan läpi olohuoneeseen.
Koiranluut kalisten ja ilmi yskähdellen Alfa hävisi liikenteen sekaan.
Wilma laittautui kantakaupungin kaksiossaan parhaimpiinsa, korostaen parhaita paikkojaan joita toden totta riitti. Enää sukkanauhat kiinni ja upea blondi oli valmis - taisteluun.
Vartin myöhässä, ensitreffeiltä, AR rimpauttaa ovikelloa.
- No moi! Kiva kun pääsit tulemaan.
- Anteeksi, että olen vähän myöhässä. Ruuhkaa, ruuhkaa.
Wilma ei ole huomaavinaankaan antaapa vain napakan tillikan.
- Mitä sulla on kädessä, pilveäkö?
- Kröhöm. Ei kyllä tämä on heinäpaali. Ajattelinpa vain, että teidän suvussa on pakko olla hevosia.
Toinen tillikka ja nyt korvat viheltävät tasapainoisesti.
- Tuu sisälle. Haluatko lasin viiniä vaiko torttua, aaahaaa?
- Oletko sinä vääntänyt minulle tortun.
- Umpi, piristy nyt vähän.
AR tuntee kuinka veri pakkautuu kovalla paineella jämerän kokoiseen temmiin, oitis Wilma huomaa tämän ja pyytää ARn sohvalle istumaan.
- Rauhoitu, rauhoitu meillä on koko viikonloppu aikaa.
ARn otsalla karpaloi hiki, mies vilkaisee kelloa.
- Jahas, kylläpäs se aika rientää. Täytyykin lähteä tästä pikkuhiljaa kotiinpäin.
- Mutta, vastahan sinä tulit
Niin, tällä tarinalla ei ole mitään tekemistä TV-kommentaattori Wilman kanssa.
Koiranluut kalisten ja ilmi yskähdellen Alfa hävisi liikenteen sekaan.
Wilma laittautui kantakaupungin kaksiossaan parhaimpiinsa, korostaen parhaita paikkojaan joita toden totta riitti. Enää sukkanauhat kiinni ja upea blondi oli valmis - taisteluun.
Vartin myöhässä, ensitreffeiltä, AR rimpauttaa ovikelloa.
- No moi! Kiva kun pääsit tulemaan.
- Anteeksi, että olen vähän myöhässä. Ruuhkaa, ruuhkaa.
Wilma ei ole huomaavinaankaan antaapa vain napakan tillikan.
- Mitä sulla on kädessä, pilveäkö?
- Kröhöm. Ei kyllä tämä on heinäpaali. Ajattelinpa vain, että teidän suvussa on pakko olla hevosia.
Toinen tillikka ja nyt korvat viheltävät tasapainoisesti.
- Tuu sisälle. Haluatko lasin viiniä vaiko torttua, aaahaaa?
- Oletko sinä vääntänyt minulle tortun.
- Umpi, piristy nyt vähän.
AR tuntee kuinka veri pakkautuu kovalla paineella jämerän kokoiseen temmiin, oitis Wilma huomaa tämän ja pyytää ARn sohvalle istumaan.
- Rauhoitu, rauhoitu meillä on koko viikonloppu aikaa.
ARn otsalla karpaloi hiki, mies vilkaisee kelloa.
- Jahas, kylläpäs se aika rientää. Täytyykin lähteä tästä pikkuhiljaa kotiinpäin.
- Mutta, vastahan sinä tulit
Niin, tällä tarinalla ei ole mitään tekemistä TV-kommentaattori Wilman kanssa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
hee johan oli tarina :D
: D
AR pysäköi Alfansa Viivin portinpieleeen ja tepsuttelee jännästi naisensa oven taakke, terävä rimpautus ja ovi aukenee. Viivi näyttää aivan ihastuttavalta, kauneinta mitä naissukupuoli voi tarjota.
-Notta moro AR, snää se vaan ajeeleet tuool hienool Alvaal ja tuhlaaloot rahoojas kalliisihin remonntteihi. Vaihra snääkii Volovohon; 242 L on kova sana, isoot takapenkiit ja kaik.
-No hei Viivi, sinä se vaan jaksat tuota autoasiaa. Onko piirakka jo kuumana?
-Tuu siitä notta tuota sisälle kärvistelemähästä. Mää sanon tään vaan yhyren kerraan. Anna ollaa viimeinee kertaa ku mun portin pieliä sillää Alvallaas pukiit. Sä et tänne tullessas sitä tienny, notta ny sää sen tiiät. Ja mitä tuohon piirrakkahan tuloo, on se valaamis ja samooten kahaaviit, jo eilisestä saakka.
-Minä tarkoitin piirakkaa vähän toisessa merkityksessä.
Viivi läpsäyttää nopeasti AR. Isku napsahtaa suoraan kolviin pakottaen tämän vinoksi.
- Notta ny sää oot kahaavit juonnu ja piirrakka maistannu, alas kalappia siitä kotio.
kiitos!