”Uusin mielin, traida daida, …… …… sinä oot ihanin nainen/mies päällä maan!” Tiedättehän sen valssin Leharin operetista; sanojen muistaminen rupeaa olemaan myös näköjään heikko kohtani. Mutta ei haittaa. Hyvällä mielellä kuitenkin. Olethan sinäkin? Sunnuntaita!
Maisemat ulkona mitä mahtavimmat, eikö vaan? Kelpaa ihastella.
Joillekin muistunee mieleen se veijaritarina lumitöitten teosta? Sinulleko eritoten, mutta kestävyydessä löytynee, luontoihmiselle? Kuka lähtikään Pohjoiseen lomailemaan, hiihtämään? Löytyikö hyviä latuja? Kuka olikaan muuttanut täältä eteläisemmiltä mailta kokonaan sinne Pohjoiseen rauhallisemmille maille, etkö mitään jäänyt kaipaamaan? Entäpä sinä, joka muutit muuten vaan kaupunkioloista maaseudun rauhaan? Tai paikoillaan pysyjä, mitäpä sinulle kuuluu?
Näistä ja muistakin aiheista olisi mukava uudelleen jutella eli avata keskustelut.
Mitä mieltä siis olette? Kääntyisikö lehti? Edes hiukan. Ennen ”Kevään kohinaa”, mahtavaa musaa sekin.
Tällaisia ajattelin iltamyöhällä. Tässä paperille kirjattuina, tervehtien
Helena
Maisemat ulkona mitä mahtavimmat, eikö vaan? Kelpaa ihastella.
Joillekin muistunee mieleen se veijaritarina lumitöitten teosta? Sinulleko eritoten, mutta kestävyydessä löytynee, luontoihmiselle? Kuka lähtikään Pohjoiseen lomailemaan, hiihtämään? Löytyikö hyviä latuja? Kuka olikaan muuttanut täältä eteläisemmiltä mailta kokonaan sinne Pohjoiseen rauhallisemmille maille, etkö mitään jäänyt kaipaamaan? Entäpä sinä, joka muutit muuten vaan kaupunkioloista maaseudun rauhaan? Tai paikoillaan pysyjä, mitäpä sinulle kuuluu?
Näistä ja muistakin aiheista olisi mukava uudelleen jutella eli avata keskustelut.
Mitä mieltä siis olette? Kääntyisikö lehti? Edes hiukan. Ennen ”Kevään kohinaa”, mahtavaa musaa sekin.
Tällaisia ajattelin iltamyöhällä. Tässä paperille kirjattuina, tervehtien
Helena
Vastaukset 201
Vanhimmat
niin laitan tässä kuulumisia täältä "pallon"alapuolelta.
Täällä taas alkaa hellelukemat, huomiseksi 31 , katsellaan telkkarista tennistä. Tytär meni aamulla jo kentälle katsomaan "livenä". Pelaajt näyttää hikoilevan kovasti. Voisi jo hieman tulla vettäkin, kärsimme jatkuvasti veden puuttesta. Puutarha etenkin on surkean näköinen.
Ja maalikuussahan ne alkaa taas ne Formulat. Onhan täällä kaikenlaista menoa jatkuvasti, näin suuressa kylässä.
Jokos siellä on lunta, olkaahan nyt varovaisia liukkailla teillä. Meillä ei uhkaa muu kuin auringon pistos.
Kiitos - riennän tässä heti vastaamaan, niin ilahtunut olen kertomastasi. Sieltä saakka, hämmästelen! On tämä nykytekniikka vaan edelleenkin ihmeteltävää, ja mihin vielä meneekään. Ennen siunailin, miten nuo lentokoneet pysyvät ilmassa, vaan parempi kun ei yritäkään ymmärtää.
Tasan ei käy onnen lahjat! Aurinkoa! Voi, kunpa olisikin, sanotaan. Kieltämättä auringonpistoksia ei kaipaisi, auringonvaloa, lämpöä sensijaan. Mutta kaikki aikanaan!
Meillä on nyt mahtavat talvimaisemat. Eteläisemmässä Suomessakin vihdoin maa valkoisenaan, puiden oksat paksussa lumivaipassaan. Päivä on rauhallisen harmaa, se kuuluu tähän Suomemme talveen. Sanoinkuvaamattoman kaunista! Voisinpa ne Sinulle näyttää - joku hienoilla laitteillaan tuon voisi toteuttaakin. Pahoittelen, minä en.
Kiitos, Annukka, mukavista erilaisista kuulumisistasi sieltä suuresta kylästä. Annathan joskus toistenkin kuulua itsestäsi!
Taitaa olla siinä 40 asteen ero koto-Suomeen verrattuna, ainakin jos on lähtökohtana Perthin lämpötila.
Jäi vähän "uteloittamaan", että sinäkö Perthistä kirjoittelet? Siis mistä päin maailmaa? Tiedän: googlesta... mutta jospa kuitenkin kertoisit, kiitos. Meillä eteläisessä Suomessa nyt -4 astetta ja hyvin kauniit talviset maisemat, entä teillä?
Toisaalta, jos vain heitit lonkalta tuon aste-erojutun, niin olihan tuokin meille ihan hyvää tietoa.
Terveisin Helena - huono maantiedossaankin
Siellä tasalla aurinko paistaa tähänkin aikaan vuodesta lähempänä maata ja lämmitää.
Eilen aurinko sai maiseman loistamaan tälläkin leveysasteella. Voit varmasti kuvitella mielessäsi millaiselta luminen maisema näyttä kun aurinko paistaa kirkkaasti. Mitä kaunein talvinen sää.
Vettäkö siellä kaipailet, täällä sitä satoi kyllä liiankin kanssa, sekä kesällä että tammikuun alussa. Lumikin hävisi ihan kokonaan, joten tasan ei käy tuo luonnon kulkukaan.
Me varomme liukkautta, puemme pakkasella lämmittäviä vaatekertoja ja siellä te varotte auringonpistosta.
Niin on tähänkin vuodenaikaan elämä erilaista eri puolilla tellustamme.
Aurinkoisia päiviä sinne, tulevat ne vielä tännekin.
Toivottavasti kääntyy parempaan suuntaan, miksi sen nyt sitten pitäisi kääntyä juuri nyt. Joku voi jäädä lehdellä soittelemaan.
Niinpä. Lehdelle soittamaan jääminen on toki otettu huomioon ;)
Mutta yrittänyttä ei laiteta, sanotaan. Ja olen asiallani ihan vilpittömin mielin. Joku sanoo taas: lapsenuskossaan.:)
Ja jos ei käänny nyt, niin kääntyköön - siis tuo lehti - vaikka 5 vuoden kuluttua. (Tässä kohtaa tulee mieleeni sanonta: Ugh! Olen puhunut!;)))
Yksi lehti kääntyi, lumettomaan maahan satoi lunta. Maisema muuttui taas talviseksi. Maalauksellisia maisemia pitää ehtiä ihailemaan, vaikka kesken lumitöiden.
Se huono puoli täällä maalla asuessa on, että, jos sataa lunta, on sinne töihin mentävä, mikäli aikoo kahlaamatta tielle päästä.
Tulihan tuota liikuntaa harrastettua kolan kanssa, mukavaa ja tehokasta, eikä muuta jumppaa sitten niinä päivinä kaivattu.
Elämä on joka päivä uuden sivun avaamista.
Muutoksia tarvitaan. Jos kaikki päivät kuluvat vain eilistä muistellen tai huomista odottaen, mikään meissä ei uudistu, eikä saman ladun hiihtämisessä päivästä toiseen ole mitään mieltä. Pitää uskaltaa poiketa joskus sille viereisellekin ladulle tutkimaan ja katselemaan.
Vuosikymmenten ajan asuin kaupungissa ja kyllästyin ainaiseen kiireeseen. Maalle muutto poisti kiireet. Ainoa mitä kaupungista kaipaan, on kulttuurin tarjonta. Pitkä matka lannistaa usein menohalut, vai olisiko se innostuksen puutettakin.
Onhan täällä joskus yksinäistä. Naapurin valot tuikkivat peltomaiseman takaa, tiellä ei ole jalankulkijoita, eikä tietä reunusta valaisinpylväiden rivit. Pimeät illat, tähtitaivas, kuutamo yöt ja aamuinen kajo taivaan rannassa antavat sellaisen nautinnon jota en vaihtaisi kaupungin valaistuihin katuihin ja melskeeseen.
Täällä on tilaa asua ja ajatella.
Laatikon pohjalta kaivoin esille muutaman rivini ajatuksista ja haaveista. Jotain " uuden alkua" näissäkin on.
-
Kotina avaruus,
voimana toivo
ja ravintona unelmat.
Mikään ei voi ajatusta vangita.
Ajatus on aina vapaa,
haaveilla ei ole rajoja
ja entisten tilalle kasvaa uusia.
Kirjar, niin, lähes tippa linssissä lukasin kirjoituksesi aamupäivällä, mutta tuli niin äkillinen lähtö muualle, etten ehtinytkään enää vastailemaan. Anteeksi. On kyllä lähes anteeksiantamatonta!
Kävin iltapäivällä - jo toisen kerran viikon sisällä - vähän pyörähtelemässäkin vaihteeksi. Ja edelleen on todettava sen erittäin positiiviset vaikutukset, suosittelen. Tule mukaan! Yksin kuljen. Takamaillakin viihdyimme.
Monasti tässä matkan varrella olen etsinyt entisiä polkujamme.
Vaan nyt kirjoitellaan siis. Kiitos, kun osallistuit. Aamiaiseksi saimme tänään sitten keskusteluohjeitakin. En tosin ehtinyt vielä sisäistää niitä, kuten varmaan huomaat, josko sitten vanha enää oppiikaan... Työaikana oli määrätty tyyli, omalla ajallaan sitten kirjoittaa/osallistuu mutkattomammin. Ehkä ohjeista jotain tarttuukin, vai pitäisikö ne panna ihan huoneentauluksi?
Aina kun pyryttää näen silmissäni Sinut kolasi kanssa reippailemassa ja - aamuvarhain, avarissa maisemissa, puhtaassa ilmassa, luonnonrauhassa. Aah, se onnea on! Maalla asumisen mukavuuksia. Ja miten terveellistä!
Puhut uusien latujen hakemisen tärkeydestä. Muutoskyvystä. Vuosikymmenet nuo asiat ovat seuranneet matkassani. Mutta mitä enemmän ikää tulee... nyt on minun kuitenkin tarpeetonta jatkaa enemmälti tuosta aiheesta.
Sain muuten kivan postikortin, jossa on teksti: "Älä koskaan, koskaan anna periksi!"
Varmaan hyvä elämänviisaus. Ainakin se antoi leveän hymyn suupieliini.
Palataan asioihin!
Helena
Kuinka toisenlaiset tunnelmat tänään
ovatkaan, kuin silloin lukiessani
ensimmäistä kertaa tuota tekstiä.
Sinäkin, Helena, sen ehkä muistat?
Tosin yhtä hämmentynyt taidan olla tänäänkin.:)
Kiitos niistä ajoista
ja - näistäkin!
luen kirjoituksesi "seinäntakanen", mutta, kun kyse on erilaisista tunnelmoinneista, niin niissähän meikämaijalla, välillä valitettavastikin, löytyy, vaikka toisille jakaa. Lienet huomannut. Jaa-jaa!
Kiitos vaan itsellesi kaikesta.
Ja tulehan Sinäkin sieltä "tuvastasi", ikäväänhän tässä muuten "kuolee".
Muistaen Helena
Kiitos, älä ainakaan minulle lahjoita
mitään lisätunteita, -tunnelmoita. Niitä
kyllä kehkeytyy ihan 'itekseenkin'. :)
Oikeastaan täällä 'maailmalla' on hauskaakin,
tahtoo tuo 'maski' vain toisinaan rakoilla! :D
Kaikessa tapauksessa mukavaa hiihdellä
tätäkin latua, ei ole niin pitkä matka kotiin.
Yritäkin saada Kirjar mukaasi 'hyppyihin',
se on tosiaankin hyvää jumppaa.
Taas kohdattiin! Kiva!
Mikäpä sen mukavampaa kuin että on mukavaa!:)
Tansseista. Entä itse, sinnekö jäät tupajumiksi? Mukaan vaan tanssahtelemaan, mukaan joukkoon tummaan! -
Siinä "tyttöjä meit on parhaita... on komioita kauniita"!!! Taisi mennä överiksi, anteeksi innostukseni.:)
Nyt pitää ryhdistäytyä, tarttua eilisillalla laadittuun tämän päivän "työlistaan" käsiksi. Sekin on jo jotain, saatikka, että hommat tulisivat hoidetuiksi.
Mitäpä muuta kuin muistelee menneitä tanssi-iltoja.
Niitä viikkoja, jolloin piti päästä kolmena iltana, ainakin. Voi....voi....(syyyvä huokaus)
Mitenkähän sitä silloin jaksettiinkin?
Tai ei kai sitä aina jaksettukaan, muistan nimittäin eräänkin illan, kun loppupuolella ihan tosissani hartaasti toivoin, ettei kukaan enää tulisi hakemaan. Turha oli toive.
Näinä päivinä 'saattaisi' kaikki olla toisin.
(epävarmaa mietiskelyä :)))
Eiliset työsi taisivat tulla suitsait tehdyiksi
ja tänään olet taas puhkunut uutta tarmoa?
Vai jäikö vain listan laatimiseen? :)
Hassua, mutta niin olen tämän laitteen orjaksi tullut, että "joudun" tosiaankin laittamaan muistilapulle asiat, jotka katson tulevan tehdyiksi, sillä muuten ne saattavat siirtyä ja siirtyä tai jopa unohtuvat kokonaan. ;)) Pahaksi on päässyt, en todeksi olisi uskonut vielä jokunen aika sitten.
Muuten mitäänhän ei tiedä, ennenkuin kokee, eikö vain? Tupajumi, näinä päivinä saattaisi sinullakin olla entisenlainen tilanne, ajattelepa niin. Ja kun ei suurin toivein lähde, niin voi hämmästyä kummasti... esimerkiksi, ettei tahdo irti päästä...:) Siis tansseistahan puhumme.
Taidanpa huomenna mennä taas kokeilemaan onneani. Jos nyt sitten jaksaa nähdä sitä vaivaa, kotona kun kieltämättä on niin hyvä olla.
Mutta kokeile, toteuta.
Muistilippuset ovat tärkeitä,
yksi kauppaostoksia varten (täydennettävä, aina näkösällä),
toinen ja kolmas jne. muita juoksevia juttuja varten...:))))
Sanot, että voisin hämmästyä jos kokeilisin
verestää entisenlaista elämäntyyliä. Toden totta, oikeassa olet, mutta muut kyllä hämmästyisivät vielä enemmän.
Vaikka enpähän tunnustaudu siltikään miksikään
fossiiliksi, muuten vaan ei oikein huvita.
Ainakaan tällä hetkellä.
Mutta.....:DDD
Sanoisit heille, että "ihmeiden aika ei ole ohi"!
Mutta aiheesta vielä tämä, noin niinkuin ihmeteltäväksi - itsellenikin jopa:
Katsastin sitten eilen nuo iltapäivän naistentanssitkin. Ujona hain baaritiskiltä tuoremehudrinkin, istahdin pikku-pöydän ääreen tarkkailuasemiin (kranttu kun olen) aivan tanssilattian viereen. Musiikki oli ihan kelpoa tiskijukalta, moni mies veikin ihan tahdissa, harva kuitenkaan taitavasti.
Joukosta tunnistin yhden minua aikanaan tanssittaneen, häntä kirmasin hakemaan. Jopa hitaan valssin häneltä sitten tilasin, oli näet niin suosittu kaveri. No, hain toki yhtä tuntematontakin tahdissa pysyvää.
Vähiin jäivät tanssahteluni, mutta riittivät sille illansuulle noin kokemusperäiseksi. Ei sovi minulle naistentanssit.
Mutta mikä harmillisinta, tanssikengistäni irtosi za-za-zaassa korkolappu. Mitähän nyt? Oliko se merkki siitä, että kengät ovat finito, omistaja hellittäköön myös jo? Sitä tässä tuumailemaan.
Kuule, teepä imeldamarcosit ja osta kaapit täyteen uusia!
Täytyyhän nekin tietty sisään ajaa, mutta siinähän sinulle sitten puuhaa ja 'tekosyytä' yllin kyllin. Sitten niillä parhaiten tanssittavilla chachailet ja valssailet, mutta muista hoitaa kantapäitä, ne ovat uusien popojen kanssa aina kovimmilla, kuten varmaan itsekin tiedät. Kostuta vähän kengän nahkaa ja laita venytykseen, silläkin se hoituu, jos ei sattunut sellainen ihmepari joka 'istuu kuin hansikas käteen'.
Ystävä-hyvä, mielihyvin tekisinkin niin!
Mutta ensin tulisi siivota kaikki vaatekaappini "noihin vielä hät´hätää mahdun tai ainakin laihduttuani" -vaatteista, sitten kosiskella jostain nuorempi puuseppä kenkähyllyjen tekoon (jo väsynyt vanhempi olisikin tiedossa!), sitten pitäisi olla autoileva ystävä, jonka avustamana saisin kaikki iiihanat kenkäni kotiin, jos ei muuten niin ihailtavakseni. Niin, ja rahastahan tuo ei olisikaan kiinni! :)))
Ei. Kyllä tässä huomenissa vien vanhat tanssikenkäni suutarille, josko niille jotain vielä voisi tehdä, vähän kyllä epäilen.
Sillä välin täytynee "köpötellä" parketeilla tavallisilla "pikkumustilla", jos nyt ylipäätään tulee mihinkään enää lähdetyksi.
Vähemmän imeldamarcosina hyllystäni löytyy kyllä toisenlaisiakin tanssikenkiä, joita tätänykyä vain ihailen, ovat niiiin korkeakorkoisia... ja kauniita! Höpsö, mikä höpsö! - Tyttärentyttärelle leikkeihin oivallisia.
Jos nyt kuitenkin ajaudun helmikuun "tilistäni" uudet poposet ostamaan, otan vaarin antamistasi erittäin hyvistä ohjeista, kiitos.
- - -
PS. Ei ole muuten yhtään hassumpaa kirjoittaa eri nimimerkeillä. Se taitaa olla nykyisin ihan "In"? Lienen ollutkin turhan niuhottaja siinä suhteessa - ainakin.
..ettei niitä 'ehkä vielä joskus' käytettäviä vaatteitakaan muka raaski hylätä? Eikä niitä kuitenkaan, ainakaan sellaisinaan, tule enää ikinä päälleen pukeneeksi.
Kengistä vielä, yhdellä tuttavistani oli tapana sanoa, että 20 vuoden kuluttua nämä ovat taas muodikkaat. Paikkansa sekin pitänee, kiertonopeus vain taitaa vaihdella.
Niinpä niin, nikkeily taitaa olla palstojen kestopuheenaihe, kellä mistäkin syystä.
Jospa se tuntuukin vakinikin nähdessään, että "aina nuo samat vaan", tutummaksihan sitä tulee (halusi tai ei) samalla kirjoitellessaan. Joskus harmittaa ja 'sitten taas ei'. ;)))
Kiva, kun taas ilahdutit! ;)
Hauskoja nämä nykyiset nimimerkkimme, aivan hihitän hervottomana!! -
Mutta itse asiaan mennäkseni, niin näin eri nikeillä kirjoitellessani on homma paljon työläämpää. Nyt täytyy - siis minun täytyy - tallentaa kaikki eri nimimerkit tiedostooni, jos haluan jälkikäteen nähdä sanomiseni - ja tietenkin haluan. Ihmettelet! Niin meitä on moneen junaan. ;)
Vaan enköhän palaile kohta entiseen käytäntööni. Liputtelen niin maan peijoonisti, että "pois tieltä risut ja männynkävyt!" Siis edellyttäen tietenkin jonkinsorttisia inspiraatioitakin ilmaantuvan... :))
Tässä suhteessa, siis nikkeilyssä, eroamme siinä, että itse hyvin harvoin kehtaan omia sepustuksiani hakemistosta etsiskellä.
Ehkä ovatkin oikeassa, tasoa pitäisi nostaa ja näillä meikäläisen lurituksilla se ei onnistu.
Kivaa on kuitenkin aina ollut, jos joku on vastaamisen vaivan nähnyt.
Tiedä sitten, pitäisikö tosiaan jotain 'vanhoja muistella', taitaisi suotta traumatisoida lisää.
Meikäläisellä tallentamiseen on muuan tarkoitusperä, ei suinkaan sepustuksieni ihailemiseen ;)
Tuohon toiseen aiheeseen, niin oikeassa tavallaan olnevat. Tason nostaminen selvästi mielessä, olen ymmärtänyt jo pitkään sen.
Tarinoinneille, tämäntapaisille vuorovaikutuksille pitäisi sitten olla oma keskustelupalstansa. Olisiko tuo uusi "kirjeenvaihtopalsta aikuisille" sitten tällaiselle juuri synnytetty? Joskin asioitahan tässä nytkin puidaan, keskustellaan. -
Ihmetyttää, että se 'loistava' taso näyttäisi olevan viiskymppisten seksiketjut? Sinnekö täälläkin yritetään yltää, että kukako härskimmästi tai ovelimmin peitetysti osaa 'siitä' sanastella?
Tämäkin, kuten useimmat muutkin, asiaa kritisoivasti sivuavat häippäsee jonnekin roskakoriin, mutta......
Jostain muustakin sentään kai puhutaan, eikä siihen 'kirjeenvaihtookaan' inspistä oikein ole.
Niin, antaas kattoo!
Itsekohdallani täytynee pitää mietintätauko, vetäytyminen ainakin hetkeksi "syrjemmille seuduille". Ja niinkuin liputellen vielä eilen uhosin jatkaa.
Silti upean, aurinkoisen talvipäivän tunnelmissa
täältä eteläisestä kolkastamme HEIPPA!
kirjoittaisi oikein malliesimerkin,
jota voisimme käyttää kaavana.
Sitten se tavoitetaso voisi pikku hiljaa
selvitä.
Pitäisi olla vain selkeästi otsikoitu
MALLIKIRJOITELMA
MALLIKESKUSTELUN PUHEENVUORO
Olisiko tarpeen?
Itselleni olisi.
sitä mallikasta esimerkkiä!
Malttamattomana oottelen malliesimerkkiä minäkin.
kestää? Ja miksi tämmöinen tauko oli mielestäsi tarpeen.
Täällä kysellään paljon ja joskus saadaan vastauskin, ehkä sinäkin kerrot?
Sanatonna tässä edelleen lauleskelen - mihin lie sanat kadonneetkaan! :)
Illalla katselin varastossa lojuvaa vanhaa potkukelkkaa. Muutamia vuosia sitten potkuttelimme sillä äitini kanssa tuossa tien reunassa. Hänellä oli huimausta, ja kelkasta kiinni pitäen hän lenkkeili talvisin kanssani.
Koira seurasi meitä tutkien terveisiä lumipenkasta. Nyt ovat molemmat poissa. Tie on aurattu asfalttia myöten, ei ole kelkalle keliä, eikä minulla seuraa lenkilleni.
Kelkka vain toi muistoja menneistä talvista.
Miksi kaikki tiet pitäisi talvella olla kuin kesäkelillä, sitä tässä ihmettelen. Kyllä hyvä luminenkin tie kelpaa autoiluun. Lapsenlapset kyselivät koska otetaan kelkka esiin. Sepä se, ne vanhat lumiset tiet kelkkailuineen ovat muistoja. Jalaksista kipinät lentää hiekan johdosta ja niitä äkki pysähdyksiä tuli heidän viime talvisista kokeiluistaan. Pitänee miettiä josko tuohon kelkkaan pyörät... potkuttelisin sitten vaikka naapuriin.
Niitä muutoksiahan ne, nykyaikaa, ajellaan vain autolla asfalttia kesät, talvet.
Kerroit Helena olleesi tanssimassa. Tiedätkös, minä rakastan tanssimista, mutta olen ollut viimeksi yli vuosi sitten. Ei vain tule lähdettyä.
Vientiä kyllä silloinkin oli, ei se siitä kiikasta.
Täällä olisi joskus päivätanssejakin, mutta kun ei tunnu kiinnostavan nykyisin mitkään riennot.
Pitänee herätellä vanha harrastus ja ajella vaikka kaupunkiin... Vanhalle tai.. mitä ne nyt ovatkaan. Täällä minä tanssahtelen yksinäni, kajarit on auki.
" Luullahan jotta on lysti olla, kun minä aina laulan,," ei täällä aina niin lystiä kuitenkaan, monta virkaa ja useampi nälkä. Ei maaseutukaan tarjoa pelkkää kaunista maisemaa, se on täälläkin hakattuja metsiä, ojitettuja soita ja pusikkoa kasvavia peltoja, niitä surullisempia näkymiä teiden varsilla. ( Taas niitä muutoksia.)
Ihanaa herätä virkeänä varhain, eli tänään klo 6.00.
"Ajatukset" ja ateriat nautittu. Muistan, kun isä kertoi äidin kuoleman jälkeen, että hän kaipasi heidän hämäränhörösissä nautittuja aamuaterioitaankin. Nyt sitten itse sammutan valot ja teen samoin pälyillen ikkunasta kaunista, jähmettynyttä talvimaisemaa. Mikä rauha! -
Ennen oli ennen ja nyt on nyt, siihen pitänee vain tottua. Nuo teitten kunnossapidotkin... turvallisuussyistä johtuvia tietenkin, joskus tuntuvat vain niin yliammutuiltakin.
Niin, tanssimisesta. Omalla pikku-parketillani sitä minäkin hyvin usein valssahtelin ja jee-jeejasin, kunnes "lähdin tuvastani". Uusia tuttavuuksiakin saa - jos haluaa. Niin, vaikkapa Vanhalta, Sinulleko ennestään tuttu paikka? Siellä kävin usein nuorena ja sittemmin n. 5 vuotta sitten. Kirjar, ei muuta kuin menoks. Jos vain mainitsemiltasi, elämänkuvioitasi täyttäviltä monilta viroiltasi joudat. Et taida ollakaan vielä täysiaikainen oloneuvos, -ksetar?
Oikeaan osuit, vielä on hiukan jaljellä tuota sivuviran hoitoa, sitten viskaan paperit pois pöydältä ja mapit kaapeista. Ihan mielelläni jo lopetankin yli 20 vuotta jatkuneen papereiden ja rahojen plaraamisen. Asetun nauttimaan ( ansaitustako ) tili - ja vastuuvapaudesta.
Työstä vapaa jo 13 vuotta, huh, niin se aika kuluu.
Ps. Kirja taitaa olla hiljainen, Vanha elää nuoruuttaan ja Kultis kukoistaa.
Arvelisin, että taatusti ansaitusti voisit jo siirtyä kokopäiväisesti joukkoomme, mutta odotellaan nyt sitten vielä hiukan. Intoa ja energiaa kun omaat. Ja meillekin sitä riittää jakaa.
Ja aina vain sataa lisää "lumihiutaleita hiljalleen..." Aamulla taas kolasi heiluu, näen silmissäni. Muistathan venyttelyt, vaikka voihan olla niinkin, että olet jo niin voimistunut, etteivät nuo työt enää tunnu missään?
Sain sitten vihdoin tämän 2000:n. On ilo työskennellä. Nyt menen kuuntelemaan niitä sähköpostejani, joiden liitteissä kuulen nyt kenties musiikinkin, vautsi! Siispä kauniita unia - vaan taidat ollakin jo unten mailla elikkä
armahia aamuhetkiä sinulle! Muille
Kauniita unia!
Helena
Huomenta.
En toki tuolloin vielä nukkunut, tuijotin telkkaria pitkästä aikaa. Lumitöitä ei nyt ole sillä tuo tajjautuu vielä jalkoihin, luvassahan on sadetta ja sitten taas.
Miten saatuikin tuo jumppa. Kävin alkuviikolla ostamassa ison jumppapallon. Selkäkipujen pitäisi olla loitolla kun sen avulla jumppaa. Pitää oikein risti piirtää seinään, selkä on ollut jo pitkään aika kivuton. Selkäväaiva ei ole pelkkää vanhuuden tuomaa vikaa, mutta sen kanssa tässä on elettävä ja yritettävä selvitä.
Aamukahvia juodessani selailin Oho lehden näytenumeroa ja totesin ettei tuo lehti ole minua varten, ei kiinnosta tippaakaan nuo sivut.
Kenen mielenkiinto kaikkia, ns. kuuluisuuksia koskevia juttuja on niin kova, että lehden tilaa?
Missä on ihmisten yksityisyyden suoja kun lehdet saavat kaikki jutut julkaista?
Vai onko osa itse "juorun" lehdelle antanut ja rahastaa sillä?
Voi aikoja, voi tapoja!
Onnittelen siitä uudesta "vanhasta". mikäs on mahtavampaa kuin laittaa kajarit auki samalla kun kirjoittaa, niin tässä tulee tehtyä useinkin.
Eilen laitoin soimaan CD kansiosta -Suosikkeja 50- ja 60-luvulta- 3 levyn, "Tunne hellin voimakkain". Kappale, Save the Last Danse for Me, keskytti kyllä sen hetkisen työni, levyllä se on Larry Daltonin orkestereineen tulkitsemana.
Kivoja hetkiä ääniviestien parissa, niitä on kiva katsella ja kuunnella.
Diuda diuda duu, di di diuda duu...
että tytär ja tyttären tytär, meilaa jotain Tailannista .He ovat siellä ja taas tuli surullisia uutisia sieltä ,turistivene oli kaatunut. He ovat juuri sielä rannalla!
Ikäviä uutisia ja taas Thaimaasta. Toivotaan, ettei onnettomuus aiheita surua sinulle ja että kaikki ihmiset ovat päässeet pelastautumaan.
Kuinka tämä hiljaisuus ja rauha voikin olla näin todellista hiljaisuutta.
Pakkaslumen kiteet kimmeltävät pihavalon ylettyessä niitä valaisemaan. Taivas harmaan pilviverhon peittämänä, normaalisti pakkasella taivas on kirkas ja tähtien vyöttämä. Ilma on muuttumassa taas matalapaineeksi, siitä tuo harmaa taivas kai kertoo.
Huoneen hiljaisuuden rikkoo vain seinäkellon rauhallinen tikitys. Ulkoa ei kuulu edes autojen jylinää. Tukki-rekat jyrräävät tavallisesti jo aikaisesta aamusta alkaen, kuljettaen metsien kultaa sahoille ja tehtaille. Maisemaan on ilmestynyt isoja puuttomia aukkoja, esi-isien vaalimat sekametsät ovat menneisyyttä. Nyt metsät raivataan isoilla koneilla puuttomiksi aukeiksi, taimen taimea ei jää pystyyn. Vuosia kasvaneet taimet, joiden pystyyn jättäminen tuottaisi nopeammin kuin taimien istutus tai kylvö, siellä ne makaavan risujen joukossa tuottamatta koskaan mitään. Järkevääkö? En siihen ainakaan järkevyyttä löydä, mutta kaikkea vain tulee miettineeksi katsellessaan tuolla kävelyreitinkin varrella maisemaa.
Hiljaisuudessa on aikaa ajatella, sanotaan. Siksi kai minuakin nyt, kun tuo liikennekin on hiljaista, sai metsäisen maiseman muuttumista pohtimaan. Ennustajan kykyjä olisivat esi-isät tarvinneet, jos olisivat silloin aikanaan tienneet kuinka metsien hoito tulee muuttumaan metsien tuhoamiseksi.
Onneksi tulevaisuuteen ei voi nähdä.
Parempi vain tuntea ja tietää tämä hetki. Menneisyyden muistot ja kuvat palautuvat mieleen useinkin, sitähän tämä elämä on.
Muutoksia tapahtuu eri ikäkausina niin fysiikassamme kuin henkisessä minässämmekin. Nuorena toiveemme kohdistuvat usein eri asioihin kuin nyt kypsemmällä iällä.
Monta virhettä olisi voinut jättää tekemättä, monta hyvää työtä tehdä, mutta tiedot ja taidothan karttuvat kokemuksen kautta. Toivon mukaan kaikki se hyvä mitä olemme oppineet, kantaa hedelmää joka päivä.
Pahuus pitää laittaa piiloon ja jakaa iloista mieltä kanssakulkijoille jokaisessa kohtaamisessa.
Tämän hiljaisen aamun terveiset lähtevät mieleni maisemista hyvän päivän toivotuksin.
Lahjoitetaan hymy heillekin joilla on ankea päivä,
Päivän pullakahvit on juotu, siinä sivussa A TV-ohjelma katsottu: On se mahtava persoona tuo Ollilan poika! Saadaan suomalaisina olla ylpeitä hänestä. Saanut paljon aikaiseksi, edelleen saa ja mitä vielä aikaansaakaan.
Talvisen harmaat ovat maisemat edelleen täälläkinpäin. Pakkasta toistakymmentä viimoineen, luntakin heitteleiksee hiljalleen. Pitäisiköhän parvekkeelle laittaa uudelleen nuo tähtivalot, otin jo pois, kun jossain vaiheessa kevätaurinko käväisi.
Tuosta maisemakuvauksestasi. Eikös ne istuta metsähakkuualueille uusia taimia kasvamaan? Meidän kesäpaikkamme lähettyvillä isännät ovat näin tehneet ja tavattoman nopeaksi tässä ohikulkija huomaa taimien kasvut, männyt, koivut varsinkin. Maisemat muuttuvat rumasta aukeamasta mm. kauniiksi koivikoksi. Tässä kohdin muistuu mieleeni maalaistalon emäntä, jolta kesäpaikkamme aikanaan ostimme. Hän oli varsinainen työmyyrä ja tarinankertoja. Mm. kuinka monta sataa tainta kertoi kulloinkin istuttaneensa, miten parantaneensa itseään istumalla kusiaispesään jne. Jaa-a, ennen oli ennen!
"Jos voisin elää elämäni uudelleen
Olisin puhunut vähemmän ja kuunnellut enemmän.
Olisin kutsunut ystäväni illalliselle, vaikka matot olisivat olleet roskaisia ja sohva imuroimatta.
Olisin ollut valittamatta olohuoneen epäjärjestyksestä, enkä surrut nokeentumista, jos joku halusi laittaa takkaan tulen.
Olisin ottanut ajan kuunnella isoisäni kertomuksia nuoruudestaan.
En olisi koskaan vaatinut auton ikkunoita suljettavaksi kauniina kesäpäivänä vain ,koska hiukseni olivat juuri kammatut.
Olisin polttanut ruusun muotoisen kynttiläni sen sijaan, että se pehmeni itsekseen oltuaan liian kauan takan reunalla.
Olisin istunut ruohikolla lasten kanssa surematta vaatteitteni vihertymistä.
Olisin nauranut ja itkenyt vähemmän televisiota katsellessa ja enemmän elämää katsellessa.
Olisin jäänyt päiväksi vuoteeseen ollessani sairas sen sijaan, että uskottelin maapallon pysähtyvän, jos olen päivän kotona.
En olisi ostanut mitään vain sen vuoksi, että se on käytännöllinen tai testien suosittelema tai sillä on elinikäinen takuu.
En olisi juhlinut raskauteni yhdeksän kuukauden päättymistä, vaan olisin pyhittänyt jokaisen hetken tajuten, että sisälläni kasvava ihme on ainoa tilaisuuteni auttaa Jumalaa ihmeen teossa.
Kun lapseni halasivat minua, en olisi koskaan sanonut: "Sitten myöhemmin! Nyt menkää pesemään kätenne illallista varten!"
Sanoisin useammin: "Minä rakastan sinua..." "Olen pettynyt..." sijasta.
Mutta ennenkaikkea, jos saisin elää elämäni uudelleen, tuntisin sen joka minuutin..., katsoisin sitä ja näkisin sen..., eläisin - enkä antaisi pois mitään.
Naisten historia - kuukauden kunniaksi ja Erma Bombeckin muistoksi, joka hävisi taistelunsa syöpää vastaan. "
Millähän laulelmalla nyt aloittaisinkaan!?
"Niin yksin, yksin mä jään, niin aina. On mennyt aika nuoruuden, vain yksinäisyys seuraa sen. On sydän täynnä..."
Ei vaineskaan! Ethän sinäkään usko tuota sanomaa? ;) Silti, kaunis laulu, aaria.
Kuitenkin, kaiketenkin. On tullut aika katsastaa, mikä on ketjun avauksenjälkeinen tilanne: Se lehti, kääntyikö se? Selvennykseksi vielä, että tarkoitin sillä erilaisten ikävähköjen mollaamisten loppumista palstoilla. Oma käsitykseni on, että lehti on kiitettävästi kääntynyt. Mitä mieltä sinä?
Entä haittavaikutukset?
Ystävämme nimimerkki "minä" tuolla alussa jo epäili, että joku voi jäädä sitten lehdellä soittelemaankin. Näin voidaan todeta käyneen. Kirjoitusaktiivisuus on lähes tipotiessään. Siispä antaudun. Keskustelijat ovat entisestään vähentyneet 60 ja 70 palstoilta.
Kun en kuulu tilppujen keräilijöihin (tuskin niihin koskaan yltäisinkään!), niin elämäni tässä vaiheessa kiitän lämpimästi kaikkia tähän ketjuun osallistuneita. Monia jäin kaipaamaan, mutta ymmärrän. Uusien latujen avaamisetkin ovat tyrehtyneet. Toivottavasti vain toistaiseksi.
"Helenat on helenoita, vaikka voissa paistaisi" oli mielestäni metka sanonta ja sai hymyhuulet aikaan. Sillä eihän tuohon voi muuta kuin yhtyä.
Halauksin Helena
Mollaamalla aloitit aikanaan ja voin sanoa edelöeellen, että "Helöenat ovat helenoita vaikkaa voissa paistais...!"
Tuskin tilanne muuttuu siitä miksikään.
Kekkosta lainaten sanon:
"Saatanana tunari !"
Sananvapaushan meillä on. Sitten jääkin meille vain ohjeiden noudattaminen ja se, miten ilmaisemme mielipiteemme ja asiamme tuolta pienestä aivokopastamme. Sekä... no, olkoot.
Väitän, mollaamalla en alkanut. Kun sanomiseni sitten sanoin, katsoin siihen silloin olevan aihetta.
Sen enemmittä.
Tunnut olevan sitä mieltä, että vain sinulla on oikeus esittää oikeina mitä törkeimpiä käsityksiä.
Nariset sinuun kohdistuvista asiallistakin huomautuksista. Millään muulla foorumilla en tämänkaltaista ole huomannut näin laajassa mittakaavassa.
Olet uskomaton öykkäri !
Hän saa poikkeuksellisesti esiintyä mitä alentavampien arvioiden lausunnonantajana, hän kai saa sitten sanoa jokaiseen asiaan asiantuntevan lausuntonsa ilman mitään vastuuta sanoistansa. Lyö lusikkansa joka soppaan, vaikka soppa olis toisen pöydällä.
Arvostusta ei saa hän noilla lausunnoillaan.
Parempia juttuja muut saavat aikaan, jättäisipä tuo tutkiskelija jotain joskus sanomatta, eikä puuttuisi ihan jokaiseen palstalaiseen kuin piru kuumaan perunaan. Pohojammaalla kasvaa katkeria ukkoja, sen täällä on nähnyt, piikkisempiä ku katajat konsanaan.
Antakaa tytöt tulla tekstiä vaan, kyllä tuo tunnetaan, lausuntojenantaja, ne ei anna aihetta vastaukseenkaan, ovat niin järjettömiä arvioita.
Tytöt, nyt pistäkää kiharat kuntoon ja entistä ehompana vaan kirjoittelemaan. Antaa ukon höpistä omiaan.
Pitääkö välttämättä olla se suvun ainoa kiharapää? :)))
No joo, onhan tuon tutkiskelijan jutut toisinaan vähän .....
Naurattaa enimmäkseen, kuinka pienestä aiheesta saadaankaan pitkä ketju ja paljon pörinää.
Kaipa täällä jonkun sanan joku aina heittäisi areenalle, jos olisi vastapeluri joka ei pyörittäisi sitä samaa...samaa...samaa
ja joka jaksaisi meikäläisen juttuja 'kuunnella'.
tytöistä oikein odottelit?
Täällä saattaa olla useitakin keskusteluketjuja, joiden ainoaaihe on "tutkiskelijan" persoonien tutukiskelu ja murjominen. Harvoin nykyisin viitsin edes puuttua niihin.
On se ihme ettei mitään saada aikaan ilman että viitattaisiin "hajuun".
Aivan alkuaikoina ilmoitin etten pyri mukaan ellei provosoida - onko syy minun, jos provosoidaan ?
Kun tämä palstakeskustelu on vain osa omasta maailmastani. Nettikeskusteljuistakin on tämä palsta 24.fi vain enintään kymmenen prosenttia
niin voinette päätellä siitä heiluttaako tässä häntä koiraa vai miten lie.
Tälle palstoalle on pesiytynyt kourallinen sellaisia typeryksiä, jotka kaikkialla muualla laitettaisiin sinne pohjasakkaan. Chat-keskustelutkin ovat monin verroin mielekkäämpiä kuin näitten omaa napaansa kaivajien tyhjän jauhajien. He eivät ymmärrä itse olevansa niin helvetin tyhmiä kuin ovat !
Tämä pohjasakka karhaa palstalta viimeisenkin järjen valon !
Kerronko nyt, huomenna vai vasta joskus miksi olen päätynyt käsitykseeni, että tämä palsta on tullut noitten kaikenmaailamn "helenoitten" temmellyskentäksi, joilla ei ole yhtään mitään antaa palstalle rakennuspuiksi !
Esiintyvät vain kuin maailman omistajat !
Valitan ettenm voi kertoa kaikkea, koska tietolähteeni ovat muualla.
Ensin pitäisi tehdä suursiivous. Olen sitä mieltä, että juttutuvissa on riittävästi tilaa eikä tutkiskelija kavereineen häiritse.
Ainoa toivomukseni on ollut keskustelujen suhteen, että jättäisitte minut rauhaa - minun puolestani saatte omeiss tuvissanne melskata kuten haluatte !
Sekin on ollut liikaa pyydetty !
noin kovasti monia viehättää?
Onpa sinulla taas räväkät mielipiteet näistä 'helenoista'.
Mitenkähän se maailman omistajuus mahtaa ilmetä?
Kerro pois, sitten kun tietolähteesi on taas täällä! :))))
Älä Sinä armon tutkiskelija tule tänne häiriköimään, pysy siellä omissa jutuissasi joihin et toivo akkojen sekaantuvan.
Sano mitä sanot, yhtä alhaalla istut.
Aina mielenkiintoista noin psykologiselta kannalta on suhtautumisesi ihan tavallisiin, kivoihin, sopuisiin kirjoittajiin.
Jos tuntuu siltä, että täällä ei ole arvoistasi seuraa, hyvä Tutkiskelija, niin miksi ihmeessä viitsit roikkua täällä. Avaa toki itse uusi, mielenkiintoinen keskustelu joko tällä tai jollakin muulla palstalla. Jos aiheesi on lisäksi kiinnostava, saat varmaan mukaan tasoisiasi keskustelijoita!
Nämä palstojen öykkärit käyttäytyvät kuin omistaisivat kaikki palstat. Minut ajetaan heidän toimestaan nurkkaan kun siirryn palstalta toiselle niin nämä kanat tulevat oitis perässä niinkuin tietysti "kanalaumalle sopii". Nythän
asia on vain niin, että kun keskustelua alkaa viritä niin yksi jos toinenkin tulee "höpisemään" omiaan siis häiriköimään
Esimerkkinä tämä Helena04- nikkiä pääasiassa käyttänyt koki heti ensi töikseen häpeilemättä vaatia minun poistumistani palstalta. Asiaa ei ole muuttanut se, että siirryin "puhumattomalle" 80 palstalle - perässä tulivat vaatien rauhaa "Vanhuksille" kun sitten poistuimme niin kukaan näistä karhaajista ei jäänyt keskustelemaan tälle palstalle kuten eivät olleet siellä aiemminkaan kirjoitelleet.
Mitä tulee Helenaan niin hän törkyili 70 palstalla - siirryin tälle ja huomaatte heidän seuraavan kuin hai laivaa.
Kokeilin 40 ja 50 palstoja - sama juttu.
Onko minun asiani hyppiä palstalta toiselle kun aikanaan Ruuneperin johdolla perusativat 70 ja 80 palstat ilmoittaen siirtyessään, että saan olla yksikseni 60 palstalla.
Ei mennyt montakaan päivää kun jo tulivat kaakattamaan takaisin - palsta 70 kuivui - Ruuneperi runsaan viikon jälkeen kirjoitti "HYVÄSTI" 18.11.03 kun palsta oli toiminut vasta kymmenkunta päivää.
Koin tuoda uudenvuodentervehdykseni 1.1.04 70 palstalle siitäkös innostuttiin ja toivotettiin tervetulleeksi mukaan - todella hyvää keskustelua saimme käydä kunnes loppiaisaattona "Epsanjassa" aurinolomilla oleva Ruuneperi huomasi, että palsta on "vallattu". Ainoa asia hänellä oli solvata minua kahdella puheenvuorollaan.
Monien nikkien poistumista minun takiani väitetään tapahtuneen. Alvar K. poistui kun huomasi etteivät hänen kirjoittelunsa kiinnostaneet ketään - näin kävi Eemelin isälle, maailaismiehelle ja senora Lyylille.
enoraa on kaivattu palstalle kirjoittamaan koska hän on palstalaisten mukaan paras kirjoittaja ja keskustelija, jonka kanssa kaikki haluavat keskustella ja lukea hänen puheenvuorojaan - hänen viimeisin viestinsä ja sen saama vastaanotto puhuu minulle hyvin paljon.
Senora Lyylin ahkerin lukija lienen minä, jolta yksikään ei liene jöääänyt lukematta. Mielelläni olisin keskustellutkin paljon enemmän, mutta
juuri nämä luettelemani ja monet muut ovat kilvan pyrkineet osoittamaan minun olevan persona non grata !
Käykäähän katsomassa miten Senora Lyyli otettiin näitten "vakipalstalaisten" toimesta vastaan.
Minua heidän "älyllinen epärehellisyytensä " etooo ja kuvottaa !
Tämän jälkeen sinne tietysti rynnätään, mutta se ei asiaa muuta, sillä heillä on ollut monta päivää aikaa lukea ja kirjoittaa !
Minä epätoivottuna saan kuitenkin parhaina päivinä lähes kymmenentuhatta lukijaa ja avaamissani keskusteluissa käytetään jopa 300 - 500 puheenvuoroa päivässä.
Nämä mummot palstalla eivät suinkaan ole edes ikäluokkansa keskitasoa vaan pohjasakkaa - valitettavasti.
Jos ilmenee, että olen väärässä niin kovin mielelläni kohraan käsityksiäni.
Tämä on nyt kohta 5.2.05 kaksi vuotta ja sitä aiemmin kohta viiden vuoden kokemukseen perustuvaa kriittistä havainnointiani.
Hausta löytyy keskusteluja v. 2001 alusta jolloin olen ollut mukana täällä - verratkaa !
Minä annan mielelläni rauhan, mutta "rauha" nikki asioattomuuksieen on eräs joka törkeilee - valitettavassti sinulla ei ole koskaan ollut oikeata asiaa !
todella ,että sinua seurataan,"kuin hai laivaa"
enpä usko .
Sinulla on syytä aina vetää Juttutupa puheisiisi,
harmittaa varmaan,kun se vain pyörii ja ilman sinun apuasi.
Luet sieltä varmaan viestit,kai olet huomannut ,ei toraa,ei pahaa mieltä kellään,milloin tähän päästään,sinun ketjuissasi.???
Sinun mainitsemasi "kanalauma" vain kotkottaa,
kysymättä sinulta lupaa missä saa ja missä ei.
Kirjoitusten perusteella on vaikea arvioida täyttä totuutta kirjoittajien,keski tai muustakaan tasosta,mutta sinä senkin tunnut tietävän.
Aina muuten kertaat samaa.
Olet ollut eräs "iilimadoista", joita on ollut harmiksi saakka. Kai minulla on sentään oikeus lukea ja ottaa kantaa. Se "keskustelu", jota
juttutuvissanne käytte ei todellakaan olisi edes sen paperin arvoista, jolle se painetaan tai printtaillaan.
Höpiskää ihan rauhassa - en suurin surmin tunge nokkaani sinne.
En tiettävästi ole ollut mukana muitten avaamissa keskusteluketjuissa ellei sinne ole nikkiäni provosoitu, viime aikoina en ole edes juuri antanut
senkään häiritä.
- Koirat haukkuvat ja karavaani kulkee.
Tässäkin olen vain kun muualla käytävä sanailu antoi aiheen. Sanailu lienee nyt ohi - (toivottavasti asianomainen ymmärtää etten ole laisinkaan kiinnostunut jatkamaan hedelmätöntä höpinää.) Näin toivon sinunkin ymmärtävän, sillä olen jo useita kertoja pyytänyt kanoilta (päättömiltäkin) anteeksi kun olen loukannut niitä vertaamalla teoihin!
Mikä sinua nyt niin ärsyttää? Sorry vaan, tulin sitä minäkin nokkani pistämään soppaan.
Minusta on aivan sama mitä kukakin kirjoittaa ja millä palstalla. Se on vähän niin kuin avioliitossakin jokainen saa "aviollisia oikeuksiaan puolustaa." (Palstalla mielipiteitään kuten rakkaudessakin kaikki keinot ovat luvallisia.)
Pidän palstan rikkautena monenlaiset kannanotot,
Kuten Tolppasen palstalla vastaus: "nakata ukko yhdellä kädellä liiterin katolle" nauratti niin että olin tuolilta pudota!
Tää juttu on extempore kirjoitettu, joten älköön kukaan ottako poroja nenäänsä.
Samoja latuja on hiihdelty Tutkiskelijan kanssa monta vuotta ,on sitä kättäkin tullut väännettyä kerran jos toisenkin, mutta taakse ei ole katseltu.
Koetahan etsiä josko on joku muut alaan valmistava kouluus olemassa Suomessa.
http://www.saunalahti.fi/~sjjl/koulutus.htm
Totesin suuren määrän aktviisia kirjoittajia löytäneen toisensa toiselta sätiltä. Lissää kirjoittajia tietysti kaivataan, jotta saadaan ulottuvuutta keskusteluihin. Uuteen sättiin tullaan sähköpöstin kautta,joka ilmoitetaan aivan lähipäivinä. Tarkoitus on päästä eroon tästä perässä hiihtäjästä, joka enimäkseen esiintyy "tutkiskelijana". Kukaan ei siis ole poistunut sättäilemästä. Olemme vaan siirtyneet toiseen sättiin. Älkää siis ihmetelkö parhaillaan tapahtuvaa kirjoittajien katoa tältäkään palstalta.
koko 'turha'palstakin mukananne!
nämä "rauhat" ovat saaneet tutkiskelijan elämässä aikaan?
Jos ei jutut edes saaneet hymynpoikasta toiseenkaan suupieleen, niin eiköhän niissä suunnilleen asiallista tekstiä löytynyt, vai sanoisiko T. tähänkin, valitettavasti! :))
Kirsikkamaiseen tapaan vastaan, että ota "laaja haku" - ei tarvitse mennä googleen etsimään.
Luulen sieltä löytyvän riittävästi esimerkkejä "rauhan" tuomasta rauhattomuudesta.
vankka mielipide, niin mikset sitä kertoisi?
Todennäköisesti tarkoitat kuitenkin vain jotain/joitakin tiettyä "rauhaa"?
Vaikea olisi laajasta materiaalista päätellä juuri se yksilöity.
niistä "rauhoista" joita taas syytät.
Olipahan nimimerkki otsikon jatkona ihan paikallaan.
On meitä monta muutakin rauhaa toivovaa.
Mene jo lopulta matkoihisi jos et osaa sovinnossa olla ja lopettaa tuota turhaa jahkaamista.
Ei sinua ainakaan takaisin pyydetä!
"ei ollut kukaan" kirjoittaa aivan ensimmäistä kertaa palstalle ja oitis vastaamaan minulle niinkuin monet muutkin, jotka ovat kurkkuaan myöten täynnä jutusteluani.
Yhtäjaksoista kirjoitteluani tulee näinä päivinä
kolmasvuosi täyteen ja alun alkaen hyörinä kävi ympärilläni vaikka koetin nikkiä vaihdatellenkin
pysyä näkymättömissä.
Tiettävästi tällä sivustolla vain tämä ketju on ainoa jolle omieni lisäksi osallistun.
Voisitteko kertoa mistä johtuu, että nämä ketjut vetävät kuin p..a kärpäsiä ?
Voisitte toki aloittaa aivan omia juttutupianne - kun ette viittaile minuun ja muuten kerro asiattomuuksia niin en häiritse teitä.
Yksinkertaista - ollakseen totta !
Yö on aika kummallinen, tapahtuu paitsi unessa myös tässäkin ketjussa noitamaisia temppuja.
Oli pientä vääntöä Tutkiskelijan kanssa. kappas vaan diplomaattinen keskustelu 2 viestiä hävisi kuin tuhka tuuleen.
Väittämä kirjoittajien katoamisesta näyttää virheelliseltä, tosiasia on viestien katoaminen johon ei koskaan saa perustelua, on epäoikeudenmukaista. Kenen punakynä on käytössä?
Oikeassa olet Kirsikka. Minultakin katosi yksi viesti, eikä se ollut mitenkään "asiaton". Aika jännä juttu, mutta ei se mitään. Tehdään uusia. Niitä tänne maailmaan mahtuu!
Ethän voi loputtomiin itse itseltäsi kysyä ja itse itsellesi vastata. Pakkohan siihen on välillä puuttua. Oman terveytesikin kannalta. Et näytä tilaasi huomaavan.
Riittänee perusteluksi.
Ei tässä ihmeemmän keittämisen kanssa
juuri nyt taistella, mutta ainahan sitä
aihetta voitte antaa....! :)
Ei taida olla oikein hyviä uutisia kaikki tässäkään lehdessä.
Kunhan menevät ohi taas nämä pilviset ja sateiset päivät, kyllä mielialakin kohenee ja löytyy uusia jutun aiheita.
Pieni piristys tähänkin ketjuun.
Järkipuhetta.
Vanhahko herrasmies pyörtyi kadulle helteisenä kesäpäivänä. Ympärille kertyi heti muutamia ohikulkijoita.
" Antakaa miesparalle konjakkiryyppy ", paikalle osunut nainen sanoi.
" Hän tarvitsee pikemminkin sydänhierontaa ", toinen katselija neuvoo.
" Ei, antakaa konjakkia ", nainen inttää.
" Soittakaa ambulanssi ", joku keksii.
" Konjakkia, konjakkia ", nainen hokee sitkeästi.
Katuun kupsahtanut herra nostaa päätään ja tokaisee;
" Pitäkää te muut suunne kiinni ja tehkää niin kuin tämä ystävällinen rouva sanoo!"
Että näin tänään, kesäisiä uutisia, en vain muista miltä sivulta, mutta eihän sen kai niin väliäkään, pää asia että sivut vaihtuvat.
mutta tulihan taas selailtua. Ei tämä kokonaan ole vielä puhki-luettu edes, joskin tänne syrjään jo joutanut.
Ketjun otsikossa tarkoitettu lehdenosa on mielestäni lähes kääntynyt, ellei nyt sitten syystä tai toisesta tuuli lennäytä takaisin; on nuo pahimmat talvimyrskytkin jo ohi, joten positiivisin mielin tässä ollaan.
Viimeinen helmikuun viikko alkamassa ja sitten on KEVÄT ja uudet hyvät ajatukset valtaavat mielen, eikö? Talvisaika on aina vähän voimia koetteleva.
Näissä hyvältä tuntuvissa merkeissä: Kaikkea hyvää kaikille!
PS. Kiitos piristyksestäsi!
mutta tulihan taas selailtua. Kiitos vain tähänastisista osallistumisista. Ei tämä kokonaan ole vielä puhki-luettu edes, joskin tänne syrjään jo joutanut.
Mutta asiaani mennäkseni, niin ketjun otsikossa tarkoitettu lehdenosa on mielestäni lähes kääntynyt, ellei nyt sitten syystä tai toisesta tuuli lennäytä sitä takaisin; on nuo pahimmat talvimyrskytkin jo ohi, joten positiivisin mielin tässä ollaan. Eikö vaan?
Viimeinen helmikuun viikko alkamassa ja sitten on KEVÄT ja uudet hyvät ajatukset valtaavat mielen, niinhän? Talvisaika on aina vähän voimia koetteleva.
Näissä hyvältä tuntuvissa merkeissä: Kaikkea hyvää kaikille!
PS. Kiitos piristyksestäsi!
Otsikko kysyy, kääntyykö lehti?
Monta on sivua ilmestynyt, ja monta lehteä kääntynyt, mutta onko suunta oikea, olemmeko saavuttaneet, tai löytäneet sivuille uuden suunnan, se onkin kunkin oma mielipide.
Pahimmat kahnaukset ovat loppuneet, sivu kaupalla ladellut arvostelut poissa, ja hyvällä syyllä voi toivoa yhteisymmärryksen lisääntyvän.
Kaiken lisäksi kevät on saapunut!
Sekin on uusi lehti vuosikirjassa. Aurinko siirtyi pohjoiselle pallonpuoliskolle, valoisaa aikaa on päivä päivältä enemmän ja auringon lämmittävät säteet sulattavat lumia.
Muuttolinnut saapuvat rakentamaan pesiänsä ja kasvattamaan uudet poikasensa, jotka uuden kevään tullen palaavat synnyinseuduillensa pesimään ja laulamaan.
Ei jymähdetä paikoilleen me ihmisetkään, talven jälkeen heräävä luonto kutsuu katsomaan ja kuuntelemaan, elämä antaa uusia haasteita ja niihin pitää tarttua kiinni aina kun kohdalle sattuu.
Aurinkoisia kevätpäiviä ja paljon muuttolintu parvia taivaalle.
Radiossa juuri kerrotaan että kiuruja on jo useilla paikkakunnilla, voimme huoletta laulaa;
" Miks' leivo lennät Suomehen, niin varhain kevähällä..."
kun vielä ei aamulla lähettämäni ole tänne ehtinyt.
Katsellaan, mahtaneeko tulla....
alkaa olla lopuillaan. Eikä tuo päivä nyt niin pitkä ollutkaan kuin lasna ennen, tai pikemminkin kuin nuorena ennen. Ihan sieppasi silloin, kun ei ollut mitään tekemistä, ei minnekään menemistä. Se oli yhtä olemista vain, muistelen.
Entä nyt? Eipähän tullut edes ulos mentyä, vaikka oli niin kaunis ja lämmin päivä. Leivoin ja valmistelin pääsiäisruokia. Viime yö meni lähes kuuta ihaillen. Niinpä ip-torkutkin maistuivat.
Ihmettelinkin jo, Kirjar, mihin olit joutunut, kun en entisiltä poluilta enää tavannut. Palasitkin näille tanhuville. Ilahdutit! Lukaisin tuossa vanhoja jutustelujamme.
Mitähän jummi-jummillekin kuulunee! Haloo, ollaanko kotosalla, jummi-jummi, alias tupa-jumi, alias ties mikä? Ollaanko sitä yhä voimissaan?
"Lehden kääntymiseen" mennäkseni, niin kovin vaihtelevalta on tilanne näyttänyt. Sen enempää kantaaottamatta uskon, että kyllä se tästä vielä pyhien jälkeen lähtee rullaamaan näillä metodeilla. Yhteisymmärrystä on, kuten sanot. Olisiko meillä kuitenkin palstalle liian suuret toiveet ja tavoitteet!? - Ja kaikesta päätellen mielestäni palsta tarvitsee valvojan.
"Kevättä kestää vain neljännesvuotta..." ja pääsiäisestä se alkaa viimeistään. Niin, ja lintujen muutosta koto-Suomeen, niitä vain tässä kohta pälyilemään. Sinä niistä raportoimaan, kun havaintoasemasi ovat paremmat.
Pitkäperjantain iltalauluna soi mielessä "Oi, muistatko vielä sen virren, jota lapsena laulettiin..." Toinen ääni samanaikaisesti laulaa "Sun haltuus rakas isäni...". Laula kanssain! -
Hiljainen oli eilinen päivä. Lapsuuden opetukset ovat painuneet mieleen ja päivä kuluu kuin luonnostaan rauhallisissa merkeissä.
Paljon ei tuota telkkariakaan tullut katseltua, myöhäisillan, "Lapsityrannit" TV 2;ssa, oli hyvä näyte siitä, kuinka lapsikin osaa ottaa ylivallan perheessä. Säälitti perheen muiden lasten vuoksi, kun nuorin vei kaiken ajan ja huomion, no loppu hyvin, kaikki hyvin.
Vielä sivun kääntymisestä, onhan jo jotain tapahtunut, sheriffi valvoo sivuja, tuntuu, että jopa liian herkällä liipasimella. mutta kunhan tekee jotain rauhan aikaan saamiseksi, menköön helmiäkin mukana jos on tarpeen. Ehkä kriteerit muotoutuvat aikanaan ja poistettavia viestejä on vähemmän.
Pitäisi kyllä, mielenterveydenkin kannalta, olla vapaus sanoa mielipiteensä, mutta näkyy olevan niin häilyvän pieni se ero, ettei joku löydä viestistä itsensä ja aloita parjaamista.
Paremmin meidän pitäisi oppia sietämään vastahankaan sanoviakin, kunhan he pysyvät asiassa, eivätkä siirry henkilöön.
Lintubongarit ovat näinä päivinä suurin joukoin liikkeellä. He kulkevar pitkiäkin matkoja päästäkseen hyville "ylityspaikoille" katsomaan kiikareineen taivaalla muuttomatkaa tekeviä parvia ja tunnistamaan joukosta oudoimmankin yksilön. Minä bongailen tässä pihapiirissä ja jokirannassa, aina niitä tässäkin parvia yli lentää ja useita lajeja laskeutuu maahankin.
"Kaiken katson mitä näen"; sanoi pappa lehteä lukiessaan.
Katsotaan saanko tänään vieraita, on vähän epätietoa.... harmillista tämä epävarmuus.
Kuitenkin, pienelle lenkille, toivottavasti polun varrelta löytyy uutta kerrottavaa.
Rauhaa tähänkin päivään... kaikille tämänkin lukijoille... uusille ja vanhoille.
Tässähän on ihan hyvä aviisi menossa, toimittajat vain pikkuisen kotilokuntaa?
Hyvin täällä voidaan jos olosuhteet aina muistaa.:)
Pitkiä tarinoita kun en itsekään tahdo jaksaa lueskella niin tyydyn toimittamaan tällaisen tyngän, jos muulle toimitukselle käy?
Sikseensä, minkäs te minulle mahdatte muuta kuin entisestään lyhennätte, jos nimittäin sensuuri iskisi. Mutta eihän täällä sellaisia...luulisin.
Sinä tuota "Oi muistatko vielä..." hyräilit, minä yrittelin äidin pyynnöstä hänen viimeisinä elinpäivinään samaa, mutta kyyneleet ottivat valtoihinsa....Toinen hänen mielilaulujaan oli "Olen kuullut on kaupunki tuolla...."
Siitä on kauan, kauan.
Tavaksi näyttää tulleen lainailu, niin minäkin;
E.B.Browning
"Vuoriherne korkeana
kateederis kohoaa
sieltä voitko opettaa
meille että viisain sana
aina sana nöyrin on.
Kasvi jylhän vuoriston
liki maata silti elät,
luona ruohikon".
Pääsiäissunnuntaipäivää!
Toimituksessa näyttää olevan lepopäivä kuten pitääkin, mutta saa kai jonkun sanan ikäänkuin varastoon kirjoitella? Ei tästä mitään päivän pääkirjoitusta tarvitse tehdä silti.
Lueskelen parhaillaan ( pakkotauko nyt ) erästä mielenkiintoista kirjaa, pitkästä aikaa huomaan.
Siinä on tuosta positiivisesta energiasta paljon puhetta, sellaista kun kykenisi välittämään ja vastaanottamaan niin mikäpä näillä palstoillakaan olisi kirjoitellessa. Ei olisi ehkä sensuurinpelkoa tms. Välttämättä en tosin useinkaan ymmärrä, miksi jotkut kirjoitukset poistetaan ja toiset saavat jäädä, vaikka samaan tyyliin, so. henkeen, olisivat kirjoitetut. Sen saisi joku tietävä selittää, vaikka virallisemminkin. Eikä aina mielestäni ole kysymys vain epäasiallisen kommentin jälkeisestä viestistä. Ehkä ne ovat sitten vain epätoivottuja, tiedä hänestä.
Eihän sitä aina tuohon muistiinkaan ole luottamista, mutta...mutta...!
Mielellään pitäisi jonkinlaista yhteyttä yllä, vaikken mikään tekstinikkari olekaan. Pelkkä lukeminen jättää kuitenkin jotenkin 'osattomaksi'.
Tästä taisi tulla mielipideosaston tavaraa , mutta kun ei siksi pääkirjoitukseksikaan niin menköön tällaisenaan.
Terv. nimim. jummi-jammi
ja taas vaihteeksi liputellen saavun mielihyvin sanomiemme sivuille. Sen sivulle, mihin pakisemiset kuuluvat. Saa suoltaa vapaammin aatoksiaan...
Ja ne ovat??? - No, joo. Ei mitään ihmeempää. Toisena pääsiäispäivänä: väsynyt, mutta onnellinen! -
Ensinnäkin kiva, jummi-jummi, kun kuulit huhuiluni. Saatoit ollakin jo palstoilla, mutta nyt taitosta käsipuolesta ihan tavoitin. Hyvä!
Pakkotaukolukemisesi aihehan on erinomainen, eli miten positiivista energiaa välitetään ja vastaanotetaan. Sitä tietoa meille sitten vain siirtämään. Harmin paikka vain, kun säännöt kieltävät suorat julkaisujen lainaukset.
Poistamisista senverran, että ikäviähän ne ovat olleet, mutta kun ei mikään muu mahti tunnu antavan muutosta rauhanomaisiin keskusteluihin, sanoo tässä nimimerkki "punainen vaate", ja on tyytyväinen. Tuohon "miksi toiset kirjoitukset saavat jäädä, toiset eivät" en ole syventynyt. Minun taannoisia poistojani en sure.
Mielipiteitähän nämä ovat ja kuuluisivat tiedoksi muuallekin kuin tänne tanhumaiden aviisiin. Mutta kunhan tässä kypsytään... Ammennetaan postiivista energiaa roppakaupalla, niin hyvässä lykyssä täältä tullaan, vai mitä? Mutta ei vanhoja epäkohtia jauhamaan.
Iloista pääsiäisen jatkoa! Mämmiä ja munia!
Tulkaa meille rääppiäisille! (Ettehän te kuitenkaan koneeltanne malta! Ehkä onnekseni!;))
Hyvää pääsiäispyhää!
Sen verran pitää piipahtaa täällä, että muutaman jääkiekkojutun näpsyttelee, ehkä se sopii vaikka on juhlapyhä?
No, joka tapauksessa:
Taktiikkaa
- Neljännen divarin huumorijoukkue istui erätauolla mukavia jutellen. Peli oli alkanut kehnohkosti ja vetäjä totesikin:
"Pitää muuttaa taktiikkaa. Viitsiskö joku kertoa millä taktiikalla tähän mennessä on pelattu?"
Sama joukkue, toinen peli, kysymys;" Miten tänään pelataan"?
Vastaus venyttelevältä puolustajalta:
"Kovaa ja väärin"
Tässähän tätä urheiluosaston täytettä tälle päivälle.
Kyllähän lehdessä aina huumoria pitää olla.
Mutta antaisko tuo vitsi aihetta meidänkin kehittymisellemme/-mättömyydelle täällä.?
Laitoit hyvän ajatelman myös tuolla edellä kirjoituksessasi. Nöyryydestä. Se pitää ottaa talteen. Kiitos.
Muistuu vain mieleen, kun talletin aikanaan ne keskusteluohjeetkin... enkä senkoommin ole vilkaissut. Jospa huomenissa... Jos...
Palasin äskettäin pieneltä iltalenkiltäni. Ilma meillä oli tavattoman koleaa, aivan poskipäihin kävi, mittarissa kuitenkin vain -4, mutta se viima. Ja tiaiset lauloivat taas kerran omituista tyyt-titiään. Lähes ikäiseni mies juosta-hölkkäsi vastaani. Ja kun havaitsin, ettei muita ollut näköpiirissä, otin miehestä mallia. Kaikki pienikin hyppelyhän vahvistaa luustoa, kuten viime aikoina on kerrottu... Hölkkäsin onnettomat 100 metriä. Kiitti, mulle riitti. Siitä se saattaa kuitenkin lähteä!;))
Pääsiäinen tuli ja meni. Eiliset syömingitkin ohi. Varusteluista jäi mummalle pitkäksi aikaa pöperöä poikineen, täytyy muistaa vain välillä vilkaista peiliin, ehkä vaaka kertoo vielä paremmin totuuden.
Kirjar, mitäpä sinulle kuuluu? Rauhallisia pääsiäispäiviä toivottelit, kiitos. Senkoommin emme ole sinusta kuulletkaan, vai onko huomiokyky tässä heikentynyt. Mitä tapahtuu luonnonhelmassa sielläpäin?
"Nyt iltatuuli viestin viedä voi..." - kas vain, tuo laulu juolahti nyt mieleen! Siis sen mukana lähetän tällä kertaa lämpimiä terveisiä sinulle kuin myös kaikille mahdollisille lukijoille.
Ja koht´silleen hyviä öitä!
Olet oikeassa, niin monena kuin itsekin tässä kuljeksinut. Ehkä tuo lueskelemani kirja antaisi vähän osviittaa mihin suuntaan lähteä, siis jatkaa?
Jossakin kai kerroin sen juonesta vähän, miten siinä käsitellään positiivisen energian voimaa, kasveihinhan me olemme uskoneet itsekin sen tehoavan, vaikka jotkut asiantuntijat väittävät sen juttelemisen antavan niille vain kaivattua hiilidioksiidia, vaan viherpeukalot tietävät sen olevan ensisijaisesti sitä rakkautta.
Ajattelehan jos kaikki tällä pollalla olisivat rakastuneita, millainen vaaleanpunainen usvapilvi koko planeettamme olisi! :)
Tuo em. taktiikka ei taitaisi divariporukoihin välttämättä purra, siellähän on toinen meininki, eikä sitä nöyryyttäkään arvosteta. Onnekseni olen vain kaukalon laidalla seuraillut lajia, tosin harmitellut pieniä vilttiketjulaisia joiden mieli varmasti myös on palanut kentälle. No, nythän on sentään saatu aikaiseksi tuo 'kaikki pelaa' - systeemi, voittoja ei tavoitella niin kynsin hampain kuin muinoin, aivan alkeista asti. Porukkahenki on tärkeämpi.
Semmoista - mitähän tähän palstantäytteeksi vielä?
Jos nyt aivan omin sanoin toivottaisin kaikille vaaleanpunaista päivää, otetaanko nöyrästi?
Suoraan otsikkokysymykseesi ei tule nyt suoraa vastausta. Muistin onnekseni, missä olen mitäkin sanomassa. Samalla muistin nöyryys-teeman.
Pääsiäisenvieton jälkimainingeistako vai mistä johtunee tämä tänäinen outo itsetunnon aleneminen yht´äkkiä.
Kiehtova ajatus tuo elää ja vaikuttaa rakkautta täynnä olevassa vaaleanpunaisen usvapilven peittämässä maailmassa - kaikki rakastuneina. Tahtoo...
Positiivisen energian voimaan uskon ja luotan, vaan pitäisikö kirja ihan vielä lukea. Missähän kirjasta kerroit, minulta lienee mennyt ohi?
Hiljaiseloa. Eipä tässä kummempaa.
Otetaan nöyrästi. Myös: vaaleanpunaisia öitä!
Niin, pitikin otsikoida tuo edellinen viestini "ehdotitko...", aikamuoto ja 'äänensävy' vähän vinksahtivat. Se oli olevinaan jotain humoristista, huomasin nyt itsekin ettei oikein ollut sitä tarkoittamaani.
Vaikka mikä ettei, voisihan tuota taktiikkaa hioa ja kysellä, ollaanpa sitten mestiksessä tai huumoridivarissa. Tuntuuhan se toisinaan siltä, että pelataan väärin ja kovaa, kun itsellä on luistimet tylsän ruostuneet. Eikä syötöt mene aina nappiin.:)
Huomaat ehkä, kuinka ylpeä olen jääkiekkotermeistäni? ( tosin hyvin nöyrästi ) DD
Niistä säännöistä oli puhetta? Uskoakseni en ole muita kirjoittelijoita kummemmin niitä rikkonut, suoria lainauksia olen harrastanut pätkittäin, olivatkos ne kiellettyjen listalla? Olen ymmärtänyt kokonaisten artikkelien jne. kopsailut sellaisiksi. ???
Siinä parhaillaan lukemassani opuksessa muuten kerrotaan, miten pyrimme anastamaan toinen toisiltamme energiaa juuri väitellessämme ja yrittäessämme päästä ns. niskan päälle. Sinun eilinen itsetuntosi aleneminen, palautan nyt näin ajatuksellisesti takaisin sen mitä ehkä tietämättäni tulin vohkineeksi.;) Leikki leikkinä, ymmärräthän?
Turhan kauaksi tämä ketju on jo jäänyt, mutta vielä sentään siedettävän matkan päässä. Alan jo hiljalleen kallistua niiden kirjoittelijoiden kannalle, joiden mielestä viimeksi 'elävät' ketjut pitäisi automaation heittää ens. sivulle.
Mutta kuinkas me ujot sitten...? D
Olkoon tämäkin päivä sellainen utuinen, vaikka minkävärisenä, niinhän?
Ai. Tulit vohkineeksi? Tietämättäsi muka? Kirjanoppinuthan olet! Muutenhan et olisi maininnutkaan.;) -
Leikki leikkinä, ymmärrän.:)
En tiedä, auttoiko mitään tuo ehdottaa-verbin aikamuodon muutos suuntaan tai toiseen. En huomannut ’äänensävynkään vingsahduksia’ – sori vaan. Huomaat siis, ymmärrykseni ei ole hääppönen , luistimeni ovat auttamattomasti ruostuneet, jääkiekkotermitkin lähes utopiaa. Minkäs teet. :)
Millään en tunnustaisi, että eilinen tilapäinen itsetuntoni aleneminen olisi johtunut sinun niskan päälle pääsemisestäsi. Kirjasi lukeneena silti saatat olla oikeassakin minua analysoidessasi.
Itse mielestäni aiheuttajia oli kaksi, joista toinen älykkyyteen liittyvät keskustelut palstalla, toinen eräs saamattomuuteni täällä kotosalla. Mutta kiitos kuitenkin mahdollisen vohkinnan palauttamisesta. Kieltämättä melkoista muutosta olotilaan on tänään jo ilmennyt. Ole vaan silti champiooni, katsos se sopii imagolleni paremmin!!:)) Ja leikki leikkinä.
Tekstilainailuista. Etusivullahan tarkennetuista säännöistä mainitaan. Lienet oikeassa, tarkoittanevat kokonaisten artikkelien siirtämisiä palstalle. Ainakin näin toivotaan olevan. Siispä anti tulla kirjastasi sopivia otoksia tiedoksemme tai kerro omin sanoin. Tuollainen tieto tuskin luo tuskaa, vai loisiko? Keskusteluttaisi kenties myös.
Onnellisena: tänään kuulin päiväkävelylläni kevään ensimmäisen viserrys-konsertin, auringon paisteessa eri lajit kilvoittelivat äänillään sekä sooloillen että kuorossa. Ihanaa! -
Sitä älyä voisin tänään ottaa, kiitos!
Miten juuri se keskustelu sai sinut mietteliääksi ja saamattomaksi? Vai saiko?
Vitsinä otettavaksi; kyllä minuakin vähäsen karmii ajatus palstoista, tai ketjuista, joihin kirjoitusoikeus myönnettäisiin jonkinlaisen esitestin kautta. Sitten meitä olisikin monilla palstoilla, jos jaoteltaisiin vaikka n. 10 osamäärän välein porukka. Ylimmässä voisi sitten ollakin enää mahdollisesti yksi keskustelija, keskenään hänkin.:D
Eihän tätä sentään vielä ole onneksi ehdotettu,
tuskin minullakaan olisi mahdollisuuksia sitten enää edes puskissa piileskelemällä, riippuen tietenkin aloitustasosta. :)
Jospas minä 'opiskelen' vielä lisää sitä kirjaa ja alan vasta sitten analysoinnit?
Tai voisinhan minä jättää sinulle pohdittavaksi omakuvaasi koskevan pähkinän, oikein valintatehtävän, oletko mielestäsi;
- pelottelija
- kuulustelija
- koppava
- minäparka
mikä mahtaa olla lapsuudessasi opittu hallintatapa?
Huomaa, että kyseessä ei todellakaan ole tietoteos, vaan kaunokirjallinen tuote.
Voi kai sitä silti huvikseen leikkiä ajatuksella?
Heureka! Talven äkillisen muuttumisen kevääksi syytähän saattaakin olla nämä erilaiset oudot tuntemukset, kuten riittämättömyys jne. Puhun nyt itsestäni. Taas vaihteeksi!
Ja nyt sitten sinäkin jo haikailet älyn perään. Vohkisit mieluusti, sanot. Vaan tyhjästä on paha nyhjästä. Täytyis tästä lähteä toisille tanhuville. Eihän täällä muita näy, puumerkkinsä laittaneita.
Tai pitäisikö ihan laittaa jonkinmoinen hakuilmoitus aviisiin?
Kysyt, miten SE keskustelu sai mietteliääksi. Kertoisin sp:ssa, mutta en näin julkisesti, en. Katsos, olen niin vahvasti MIELTÄ, julkaisukelvotonta. Keskusteluohjeissakin neuvottiin, ettei sentään kaikkea saa paljastaa. Joku oppi sentään on mennyt perille!
Tuo esitestin kautta kirjoittamaan kelpuuttaminen oli tosihauska juttu, sinustako karmiva ajatus? Niin, piileskelyt pitäisi jättää. Ja: vitsi, vitsi, vitsi!;)
Hyvä. Opiskele sinä vain lisää kirjaasi. Mistähän minä sen itselleni "repisin"! Toisaalta, ehkä maltan odottaa sen antia sinulta. Vaan kun nyt näen nuo pohdittavakseni annetut, omakuvaani koskevan pähkinän vaihtoehdot, niin - hertsileijaa - eikö muita vaihtoehtoja ole antaa lapsuudessa opituiksi hallintatapavaihtoehdoiksi kuin nuo: pelottelija, kuulustelija, koppava ja minäparka?
No, sitten leikitään. Äiti on AINA sanonut, että olen ollut kiltti lapsi pienestä pitäen! (Varmaan jo 3. ilmoitus palstoilla!;) Mutta en nyt mikään minäparkakaan hallintatavaltani ole - jos nyt pari päivää ruikuttanut olenkin. Noista koppavako sitten?;) - Voi, vaikeaa, vaikeaa! Auttaisitko?
Kaunokirjallinen tuote, ei siis tietoteos!? Anna mun kestää kaikki sun ajatusleikkis!:) Ja mikä mahtaa sitten ollakaan sinun oma lapsuudessasi opittu hallintatapa - noista vaihtoehdoista?
Siis, jos muitakin vaihtoehtoja olisi, ehkäpä se kohdallani olisi... Oli muuten ihan kiva leikki!
Nähdään!
Ilmoitusasiat: huomenna perjantaina matkoilla.
Saivatko aprillaajat pitkän nenän kun lähdit ( siis ainakin ilmoitit, ellet aprillannut? ) varmuuden vuoksi narrauksien alta?
Jos en nyt sitten tullut itse narratuksi? OK - oli miten oli, johan tässä janottaa ja hiukoo, sekä toisinpäin. D
Siitä opuksen innoittamasta ajatusleikistä; ehkäpä jätän nuo omat arvailuni sikseen. Sinäkin ihmettelit tyyppien suppeutta; No, tekijän mielestä jokainen omaa osia ainakin kahdesta eri hallintamallista (muistaakseni). Ideana siinä onkin, jotta niistä lapsuudessa omaksutuista hallintadraamojen esittämisistä pitäisi pyrkiä irti voidakseen päästä eteenpäin omassa evoluutiossaan.
Minä jatkan näitä omia henk.koht. harjoituksiani ja annan perehtyneimpien hoitaa analysoinnit sun muut. Saa kai sitä kuitenkin edes pikkuisen pähkäillä? :)
Asiasta toiseen; missähän Kirjar nykyään vaikuttaa? Olisi mukava nähdä hänenkin kommenttejaan pitkästä aikaa.
Oletko muuten itse käynyt katsomassa sen uuden Ajatusten tuoretorin tuotteita? Ovat melkoisen mielenkiintoisia.
Kokonainen päivä yhtä hymyä! Eilen.
Mitäs siihen sanot? Onnellinen olen! :)
Ei, ei se johtunut siitä, että olisin onnistuneesti aprillannut muita, enkä edes tullut iloisesti aprillatuksikaan.
Oli näet se konserttimatka eläkeläistemme kanssa Lahteen. "Unforgetable Nat King Cole" -konsertti Sibeliustalossa. Unohtumattoman Nat King Colen (1919-1965) tuotantoa tulkitsi Cary Williams, ohjelmalehtisen mukaan yksi parhaimmista swinglaulajista, mitä Britanniassa koskaan on ollut. Sydämen kyllyydestä tunnetta sekä vauhtia. Ja mikä vauhdikas orkesterinjohtaja, myös maineikas, John Wilson.
Siinä mummoilla ja papoilla "sukat pyöri", varpaat kengissä saivat kyytiä, mutta myös kyynel vierähti poskelle. "Smile", "Stardast", "Unforgetable", "Mona Lisa", "Nature Boy", "When I Fall in Love", "Stay As Sweet As You Are", "Route 66" jne.
Voi, kunpa osaisin välittää tuntemuksiani! Halkean halusta jakaa, ota sinä osasi.
Makuasioitahan nämä tosin ovat.
Kirjoitukseesi. Hyvä, kun selvisi nyt tuokin seikka, että niistä ihmeellisistä hallintavaihtoehdoista pitäisi siis päästä eroon. Jaahas! (Keneltähän tuon sanonnan lienen vohkinut, mainiota, huomasin minulta vohkitut Hui-hai ja Ughh! 50:sissä - I Love You!;)) Pähkäilläänpä sitten asiaa omakohtaisesti uudelleen, kiitos. Eteenpäinhän on elävän mieli.
Kirjarille haluan minäkin lähettää tässä hyvän musiikin myötäilemät terveiseni. Toivottavasti kyseessä on vain pieni taukotilanne - kenenpä harkinnassa ei ole ollut.
Uuden Ajatusten tuoretorin tuotteet? Tarkoitatko näitä: Viisas vaihtaa vapaalle! Kiireetön elämäntapa, tervetuloa! Sielun arkeologiaa! - Erinomaista maisteltavaa. Joskus jotkut tarjoilut vahingossa vain menevät ohi, mutta ovatpa myöhemmin onneksi luettavissa. Juuri nytkin olin yhden ohittanut.
Tulipahan taas höpöteltyä! Meillä tuo matka tänne senkun vain pitenee? Miten sitä enää osaakaan palata "oikeille raiteille"? Vai, tosiaan, näinkö sinut sittenkin...
Toisaalta. Eihän tämän aviisin lehtikään ole vielä riittävän selvästi kääntynyt, mielestäni. Mitäpä mieltä sinä olet?
Helena, vastailen täällä tuohon toisen oksan viestiisi.
Olipa paljon onnenaiheita!
NCK:n mainitsemastasi tuotannosta näin 'nähtynä' en tunnistanut tuota "Stay As Sweet As You Are",enkä muista olisinko kuullut "Route 66":a hänen esittämänään. Muut, erityisesti "Nature Boy", ovat lemppareitakin. "Unforgetable" liittyy mielikuvissani joihinkin missikisoihin, mikäli muistan oikein?
Äskettäin näin elokuvan,(nimi unohtunut), jossa muistinsa menettänyt (hassu yhteensattuma) muusikko soitti tuota "Nature Boyta". Silloin minäkin piilottelin kyyneleitä, kuten jo vuosikymmeniä sitten. (Voiko noista ajoista todellakin olla niin kauan?)
Sinäkö sitten piipahdit katsomassa niitä Ajatusten tuoretorin tuotteita? Ja tarjolla oli mukavasti juotavaa ja suolapalaa? Kai edes pikkiriikkisen hymyilytti, jos et niin iloisesti yllättynytkään?
Löysit sitten sen Sielun arkeologian osastonkin, mikä itsellä on vielä 'kaivausten' alla. Mutta etsitään....etsitään....
Olen kyllä jotain oivaltanut lehden kääntymisestä, mielestäni. Matkaa kuitenkin on ja....?
Uunista tulee ihanat korvapuustin tuoksut, löyhyttelen vähän sinnepäin ja menen ahmimaan.
Pelkällä tuoksulla jo melkein täyttyy!
Tässä on tullut lauantaita vietettyä vielä eilisen vaikutuksen alaisena - samalla tietenkin lähettämiesi ihanien pullantuoksujen, kiitos, huumaamana. Ja kuvittele, en löydä mistään NKC:n vanhaa kasettiani, ihanko uusi tässä nyt pitää ostaa, nyt sitten CD:nä. Siispä harkintaan.
Kävin googlessa. Syntymävuosi korjattakoon, p.o. 1917. Tuotantoluettelo, "World of NKC, The" oli pitkä. Taas en voi olla mainitsematta: "Too Young", "I Love You For Sentimental Reasons". Muistathan "Love Is A Many Splendored Thing". Sen muistan ihanasta filmistä sekä lauluyhtyeen laulamana. Pitäisikö jo jättää aihe... Kaitpa tästä tokenen...;)
Kuulehan nyt. Kyselet: "Oletko muuten itse käynyt katsomassa sen uuden Ajatusten tuoretorin tuotteita? Ovat melkoisen mielenkiintoisia."
Ei taida mennä täällä jakeluun. Mistä oikein on puhumus? Joskaan ei se mitään uutta olisi.
Minä kun luettuani pyyhkäisen nuo postit, niin en voi enää pahemmin hakea. Siksi oletin sinun tarkoittaneen noita viimeisessä olleita e.m. aiheita. Niinkö? Vai? Vasta sitten arvaan edetä. Hymyilläkin aion, uskoisin ja - tottakai. :)
Viihtyisiä lauantai-illan hetkiä meille kaikille!
Tapaillaan!
Toivottavasti vieläkin hymyilyttää?
Huomasin tuolla aiemmin kirjoitelleeni lyhenteen NKC:sta hassusti, mutta kaipa sen ymmärsit kuitenkin.
Mihin sinä ne palstakirjoitukset (?) onnistut pyyhkäisemään?
Onkohan meillä muuten mielessä sama SE?
Minulle se on tuota dementiapeikkoa, jota yritän karkuun, vaikka monesti hymyilyttää sekin, miten noita nimiä saa kaivella.
Jossain mainitsit vahvoista mielipiteistäsi ja että olit näkevinäsi minut jossain.....
Kerro vaan sp:ssä, jos olet oikeassa ( ja minä ) niin löydyn kyllä. :)
Nyt on tosi keväinen aamu,
talitintti pakahtumaisillaan lauluunsa,
siihen ennenvanhaiseen, ihme kyllä.
Mitä vielä muuta... kuin että ollaan kiitollisia tästäkin päivästä.
Nyt läkähdyn naurusta, vedet silmissä - ja aamutuimaan!
Hyvin alkaa päiväni, kiitos sinulle! -
Palaan asiaan, jos järkevöityisin tästä vielä. Edes hiukan... kaivelen, otsaltako vaiko takaraivosta, pähkäilen ensin sitä tässä... :DDD
Muuten, oikein hyvää sunnuntaiaamua!
(Tulikohan otsikossa snobbailtua, anteeksi!)
On se mukavaa, kun on hauskaakin!
Tuotahan rupesin pähkäilemään, että nyt meillä yksi puhuu veräjästä, toinen aidasta. Mutta haitanneeko tuokaan. Keskusteluhan vain jatkuu.
Selvitänpä nyt, että oletin sanontasi "Oletko muuten itse käynyt katsomassa sen uuden Ajatusten tuoretorin tuotteita? Ovat melkoisen mielenkiintoisia" tarkoittaneen Positiivareiden Ajatusten aamiaisen eri tarjoiluja - olethan sen itsellesi tilannut? No, mietiskelin (!) siellä olleen "tuoretorin tuotteita" jaossa. Nämä sähköpostina tulevat "aamiaiset" poistan postistani (joitakin ajatuksia talletan) päivittäin. Eli jäljellä oli vain viimeiseni, josta poimin nuo mainitut aiheet.
Sinä palstakeskustelujen "tarjoiluista" siis tarinoit. Tottakai seurailen. Ihmettelen omituista ilmapiiriä. Mutta. Edelleenkään sen enemmälti kantaaottamatta. Sinuakin lukevinani, hyvä niin.
Kaikki kirjoittajat palaavat aikanaan yhteisymmärryksessä. Ja lehti vihdoin kääntyy. Uskoisin ja toivon. Ihanko tässä vihdoin vakavoiduin!?
Päivän tässä vaiheessa pitäisikö lähteä tuonne ihanaan kevätsäähän tuulettamaan ajatuksiaan ja kuuntelemaan luonnonääniä tämän koneensurinan vastapainoksi. Eikä unohdeta hymyä, edelleenkään. :)
Kipaisin tässä pikapikaa kiittelemässä meriselityksestä, ei hassumpi ollenkaan.
Minä näillä pienillä kirjoittelen sinne...
Älähän nyt liian vakavaksi heittäydy, eihän sinua sitten enää edes tunnista.
Vähän lohtua John Kebleltä:
- Pian huhtituulet ylläs laulavat
ja allas villikukat kirjoo maan,
nupuissa välkkyy kastepisarat,
on kevään koko hurma ennallaan.
Kävin tuolla viiskymppisissä opintomatkalla. Kehittymismielessä (?) lähinnä. Siellä taas toitotettiin sitä, ettei passaa uskoa kirjoittajien aitouteen, potaskaa puhuvat minkä ehtivät, useat. Useimmat? Mitä arvelisit?
Mielestäni sekin on kyllä taito sinänsä. Hyvä, kun tässä pärjää omana itsenään. Näyttelijän taitoja se jo vaatii ja tietenkin tiettyä suulautta, viitseliäisyyttä, mielikuvituksellisuutta. No, meitä on moneksi. Tilapäisesti huvikseni voisin vetäistä jotkut roolivetimet ylleni, mutta että jatkuvasti ja vaihtaen... Nietu.
Että koettakaa vain kestää!
Eikä saa paljastaa itsestään kaikkea. No, kuka nyt kaikkeansa...
Hyvä, kun mielikseni kelpuutit meriselitykseni. Seikkaperäisyyteen tähtäsin, lähinnä itseni vuoksi.;)
Ja miten antoisia lohdutuksen sanoja sainkaan! Wau! IHANA! Kiitos! :)
Osaisinkohan tekstin siirtää tähän laitteen työpöydälle tervehtimään huhtikuun ajaksi, yritänpä... Iltapuhdetta.
Kaikkea Hyvää ja
Kauniita Unia!
No shilleen!
Joshpa yrittelishin shamaa, vetäishtä jonkin loimen nishkaan heti aamushta, olishko haushkempaa? :D
Mutta tosissaan, täytyyhän nämä tarinat täällä ottaa vähän, edes vähän, huumorilla. Varauksellisesti. Sen kait jok'ikinen tekeekin.
Sen vuoksi en olekaan koskaan oikein ymmärtänyt noita herjaajia, he eivät vaikuta edes vitsikkäiltä.
Mielipiteet näyttäisi myöskin vaihtelevan, miksei - kai sitä johonkin suuntaan kukin kehittyy tai kallistuu, ellei nyt aivan teräsbetonista ole. Onkos se sitten häpeä?
Sinne viiskymppäsiinkö haikailit? Etkös muka itse enää muista millaista haipakkaa se aika oli?
Onneksi palailit takaisin tänne 'turvallisille' kymmenille. :)
Sinäkin kun tunnut noista runonpätkistä pitävän niin ehkäpä tänään jopa aamusta:
Shelleyltä
"Ja puistossa kolkan jokaisen
kevät täytti kuin henki rakkauden,
kukat, yrtit tummalla povella maan
se herätti talviunestaan
Lumipisarat, orvokit verkalleen
ojentautuivat lauhaan sateesen;
maan tuoksu ja kukkien henkäys
oli yhtä kuin laulu ja säestys"
ei maalaria, vaan joutsenia pihan ylle aamulla.
Matkasivat vain kohti etelää... liekö kotijärvi ollut vielä jäässä, ja piti palata takaisin sulaa vettä etsimään.
Kurkien auraa ei ole kohdalle osunut, mutta " Eljas tuo joutsenet, västäräkki siiven päällä", joten muutama päivä vielä aikaa odotellakin, jos ajallaan saapuvat.
Kevätkukat puskevat versoja routaisesta maasta ja pensaissa silmut paisuvat.... tulee se kesäkin.
Linnut ehtivät pesänrakennus puuhissaan virittelemään laulujansa iloksemme, taivas on sininen ja aurinko lämmittää... Mikäs sen mukavampaa? Paitsi, tietty, hyvä kaveri tuonne ulkoilemaan ja nauttimaan kevään äänistä, katselemaan heräävää luontoa ja ehkä herättämään muitakin tunteita. Mikäs sen tietää mitä kevät antaa kellekin?
Aurinkoisia päiviä ja iloista mieltä kaikille tänne osuville....
Ps. Kiitos noista kauniista runoista, kiva kun aina joku löytää iloksemme uuttakin.
Nuoremmiltani vain kuvioita katsastin, alias tm. Menevää meininkiä siellä näytti olevan. Pikkiriikkisen vierailinkin, siististi. Mielestäni pienet haipakoinnit tekisi kyllä välillä meilläkin terää. :)
Niinpä eilisestä intoutuneena (nuorennuin) yllätin itseni tänään parketilta - tanssikenkiini ohimennen taas uudet kantalaput ja - tarvinneeko muuta kertoa kuin että wau, mitä menoa, mitä lentoa!! :))) No, en nyt sentään ihan lennossa mennyt, sana sopi vain lauseeseen.
Mutta on se vaan suuri nautinto tanssia taitajien kanssa! Pari iltapäivätuntia ja nyt olen aivan puhki. Ei ole kunto kohdallaan, tarttis jotain tehrä.
Bongasin muuten palstalta oivan ehdotuksen mm. sydämenkuvista, joilla vahvistaisi sanomisiaan, tiedä vaikka varteenotettaisiin. Kyllä ilmaisut värittyisivät mukavasti.
Tänäinen elonpäiväni se senkun vain täydellistyi. Runojen lisäksi olemme saaneet toivottua ajankohtaistietoa suoraan luonnosta, kirjarilta. Kiitos. - Muuten luontoiltakin on huomenna TV:ssä, täytyypä muistaa katsoa.
Kirjar - tervetuloa "lomiltasi". Parisen viikkoa sitten pulla-ulla kyseli jo Ruotsiin saapuneista kurjista, joku muistaakseni meilläkin taisi jo bongata, sinä maisemissasi olet siis vielä odottavalla kannalla. Uutisista olin kuulevinani, että lintuja on Itämerellä tulossa sankoin joukoin.
Auringosta olemme todella saaneet nauttia. Kohisten kevät tulee, sade veisi viimeisetkin lumenrippeet. Mikähän se toisi sen mieleisen kamraatin... Sinuako tässä toistamaan rupean, aivan vahingossa!? Vm. asiassa meidän täytynee vain avata silmämme tarkkailuasemiin. ;) :))
Heippa taas ja hellät tunteet!
Jaaha! Että hiljaiseloa aviisin palstalla tänään vietämme. Eihän sitä aina jaksa.
Ihan lyhykäisesti näin todettakoon.
Päiväkirjapalstalleko tästä meikäläisen pitäisikin siirtyä? Sinne kyllä kieltämättä kuuluisinkin höpisemisineni.
Eli tässä vaiheessa tarkkailuasemissani toivotan kaikille
kauniita unia, oman kullan kuvia!
"Nuku, nuku nurmilintu, väsy, väsy västäräkki!"
Tuota tanssi-iltapäivääsi taisimme jäädä kunnioituksesta mykkinä katselemaan. Siinähän sitä jumppaa, useammin vain parketille!
Huokeammaksi tulevat korkolaput kuin korvikenivelet, luulisin.
Kappale Felicia Hemansilta:
-Jo saavun, jo saavun! kun kutsuitte niin,
valon, laulun tuon laaksoihin odottaviin!
Minun jälkeni näätte, kun herää maa,
kun tuulessa orvokit liikahtaa,
kun esikot syttyvät ruohikkoon,
kun puhkeaa puut, ohi kulkenut oon.
mukana luonnon
ja taakseni jätän taas talviset säät.
Nostaen päätänsä,
kielotkin herää
ja vuokkomerenkin pian jo lehdossa näät.
Keralla rastaan,
aamulla laulan,
se kiitoksen tavoin luonnossa soi.
Kasvatti kaiken,
elämän antoi,
hänelle kiitos ken kaiken loi.
Taivas on harmaa, mutta ihan leuto tuulenvire tuntuu höyhenen sivelyltä poskella, kun tietää, että jokainen päivä on eteenpäin menoa luonnon kiertokulussa, kohti kukkivaa kesää.
Pihalla lintujen lajikirjo lisääntyy, mustarastas laulaa aamu- ja iltahämärissä, viherpeipot, muiden talvehtineiden lintujen tavoin, ovat pariutuneet, sillä kaksittain ovat ruokailemassa tuossa ikkunan alla. Pesän teko on alkanut...
Muuttolintujen parvien seurailu on vähän häiriintynyt, kun on kaksi pientä koiraa jotka pitävät ääntäkin, ei aina huomioi ulkoa kuuluvia ääniä, ja nyt ei ole ollut aikaa "oleskella" ulkona. Nyt pilvet matkaavat taivaalla kohti koilista, joten mereltä käy tuuli, vaikka mantereella olenkin.
Pitäisi viritellä kevään henki omaan mieleenkin.
Helena sentään käy tanssimassa... kateellinen olen siitä mahdollisuudesta, täällä.. niin en ole käynyt ravintoloissa katsomassa iltamenojakaan, mutta luulen että omaa mieltä ei täällä meno lämmitä... pitäisi sinne isompiin paikkoihin lähteä, sinne, missä on useampi kuin kymmenen paria lattialla. Kunhan päivät ja yöt ovat yhtä, eli kesä saapuu, saatan ajella vähän kauemmaksikin.
Ne kamraatit, - ei ole hajuakaan, ei osu tähtäimeen yhtään "ammuttavaa" ja tuo hakukin on vähän niin ja näin, sattumaan kai on luotettava.
Toivottavasti tulisi vesisadetta nyt, kyllä sitä silloin sataa kun maa on jo märkä, mutta nyt on kyllä likaista joka puolella.
Katselin ja ihmettelin, mistä tuo muutama päivä sitten niin valkoisena hohtanut lumi on muuttunut likaisen harmaaksi.
Noinko paljon ilmassa on saasteita?
Tuotako "töhnää" me vedämme keuhkoihimme täällä maaseudullakin? Ei se ihme jos joskus henkeä ahdistaa!
Näissä mietteissä, heräävässä aamussa, pilvisen taivaan alla tänään... hyvää päivää kaikille!
Malttamattomana kiittelen heti aamutuimaan.
Ensinnäkin. Minkä viisauden puitkaan sanoiksi: "Huokeammaksi tulevat korkolaput kuin korvikenivelet." - Pidetään mielessä. Liikutaan, liikutaan, kuka mitenkin.
Entäpä tuo runopuoli. Kaunis. Kevätaikaa. - Kiitos, alias tm. Tässä taas lähes mykistyy tuon myötä. Päivä pelastettu.
Samalla tässä tulee mieleen, milloin sinä "tulet ulos" täällä omalla nimimerkilläsi? Sillä rekatulla. Joskin osallistunhan itsekin palstoilla silloin tällöin toisillani - tavallaan aivan syyttä. Mikähän viehätys siinä piilenee!? Onkohan se vain leikkimielisyyttä? Joskus kuitenkin tuntuu olevan tarvetta osallistua tuntemattomana, joskin tuo tarve on enää nähdäkseni minimaalinen, olisiko jo olematon?
Kelpoa keskiviikkoa!
Näinkö kauan, kolme varttia, olin väsäillyt tuota edellistä kirjoitustani, että ehdit, kirjar, tuohon edelleni! Ne aatokset, ne aatokset armaat! Kun mihinkään ei ole kiirettä. Palaan asiaan, sillä NYT keskiviikon "souveihin". Hyvää päivänjatkoa!
vai onko ne kiireitä?
Ei minulla kiireitä, mutta aion viedä matot ulos kun aurinkokin paistaa eikä toivomaani sadetta tullut.
Ikkunoitakin voisi taas pestä, kyllä tieltä tuleekin pölyä näinä päivinä, tuo viikonlopun rallikin, autoja kulki tuossa tiellä tuhkatiheään, katselijoita ja huoltajia, mikä niistä tietää, kova oli kuitenkin liikenne ja pöly lensi.
Jaa tuo nimimerkki ja rekkaaaminen, minä tykkään että näinkin tämä käy, turhaa rekisteröitymistä joka kerta, ei se postimerkki anna parempaa tilaa... ja eihän niin helppo ole jälkiäkään seurata kun sen jättää pois... Olemmehan jo " Kuka kukin on ja mitä sanoo..." merkkimme jättäneet toistemme mieleen ja olemme kuin naapureita, keskustelemme aidan yli maailman tapahtumista ja lauomme mielipiteitämme.
Näen ihan silmissäni kuinka mekin.... ja juttu luistaa , vaikka, " Me kainoja ollaan..." emmekä lähemmin toisiamme tunnekaan.
Tuosta liikunnasta vielä,
>> Eläminen on kuin polkupyörällä ajamista. Ei kaadu, ellei lakkaa polkemasta.
Kiitos toivotuksista!
Ettäkö kaapista pitäisi hypätä ulos, oikein rekattuna?
Niin, joku hassu juttu tuolla alitajunnassa laittaa kirjoittelemaan milloin mitenkin. Toinen perustelu on tuo 'kokoelma', kun ei huomaa viitata edelliseen viestiin tai muuten innoissaan töksäisee jotain menemään ja sitten ne kerääntyvät sillisalaatiksi hakukoneelle. Ja taas hävettää! Ja kun ei muista niitä 'hymyjäkään' aina ja kukaan ei usko ettei ollut tosissaan. Jne...jne....
Vieläkään en tunnusta harrastaneeni ilkeyksiä.
Mukavaa huomata Kirjarinkin muistaneen pikkupolkuja, johan kaipailtiinkin.
Merkillistä, että minä en oikeastaan osaa epäillä, vaikka teillä ei lippuja liehuisikaan.
Ne sanottavat painaa kait enemmän.
Tämmöisissä merkeissä tänään,
reippaasti!
täällä nyt vaelletaan, ihan kuten sanoit, eihän jää " sillisalaatti" tuonne arkistoon helposti haettavaksi tuotteeksi.
Täällä on muutoin kuin suuren puun takana, piilossa ohikulkijoilta, mutta kuitenkin heidän löydettävissään, jotka tänne osaavat kaikkien porttien läpi kulkea. Ihana vapaus mielipiteillä ja ajatuksilla laukata kovaa ja korkealle, tai pysyä ihan maassa kun sille tuntuu.
Mielestäni tuo viestien arkistointi on ihan turhaa, emmehän kopioi ja säilytä lähettämiämme kirjeitäkään, niitä käsin kirjoitettuja, jonka vastaanottaminen on nykyisin suurta juhlaa, niin harvoin sellaisen posti käsiin tuo näinä tietokoneeen ja sähköisten viestien aikana. Harmi, sillä niitä olisi kiva saada.
Ne nuoruuden ajan rakkautta ja kaipuuta tihkuvat kirjeet, nehän talletettiin, sidottiin ruusunpunaisella silkkinauhalla nippuun ja laitettiin muiden muistojen kanssa sinne arkkuun, jota nyt availlaan kun nuoruutta muistellaan...
Mutta nämä keskustelut täällä, miksi ne pitää tallettaa, kuinka monta turhaa sanaa ja tyhjänpäiväistä löpinää täällä arkistoissa onkaan, onkohan se kaikki tarpeellista tuleville historiankirjoittajille...?
Että käyttäisivät meidänkin höpinöitä,-, luulen että eivät edes vilkaise tällaisia keskusteluarkistoja, joutavat kaikki siihen öö mappiin ja virtuaaliseen polttouuniin, (ainakin omani sinne laittaisin, ilman tallennuksia).
Tässä tämä päivä kului iltapäivän puolelle, siivoten ja touhuten aika kuluu kuin siivillä.
Vielä kun välillä kurkkii onko palstoilla elämää, ei ehdi pitkästymään pilvisenäkään päivänä.
Tulihan taas mietteitä. Kuinka nuo ajatukset lentävätkään asiasta toiseen... ei meinaa perässä pysyä, pysyttekö te?
" Kun kaikki ajattelevat samalla tavoin, kukaan ei ajattele erityisen paljon." Walter Lippman.
Uusi aamu, entiset mietteet? Huomenta!
Tuosta kirjeenvaihdosta; onko se niin tarpeellista kaikkea säilyttää tai hävittää?
Itse olen saanut 'perinnöksi' erään henkilön kirjeenvaihtoa, oikein luvan kanssa sain lukea ja mielenkiinnolla kävinkin postit läpi.
Ilman näitä kirjeitä en olisi koskaan saanut tietää kuinka väärinymmärretty ihminen voi olla. Tuntui kuin olisi lukenut romaania, olivathan kirjeet kuin portaina elämäkerrassa. Huomasin myös, etteivät lähettäjät useinkaan enää muistaneet muutaman sanan vertaa edellisistä lähetyksistään. Siinä mielessä tämä tekniikan aikakausi antaa mahdollisuuksia tarkistella myös omia mielipiteitä, kuka sitten tallentamisen katsoo tarpeelliseksi. Toivon, että moni; onhan tämäkin eräänlaista historiankirjoitusta.
Sinun mainitsemistasi ruusunpunaisin nauhoin sidotuista kirjenipuista; nyt harmittelen nuorena omaksumaani tapaa, joko lähetin koko nivaskan takaisin lähettäjälle tai hävitin muuten. Hassua, kuinka nyt muistan miten revin erästäkin valokuvaa, jota ko. poika sitten paljon myöhemmin kyseli. Kun kerroin silpunneeni, hän sanoi jotenkin haikeasti: se oli niin hyvä kuva.
Nyt lukisin ja katselisin oikein mielelläni tuotakin osaa nuoruudestani. :)))
Tässäpä tätä 'painettua sanaa' tälle aamulle, intoa kaikkiin toiminne!
Herkistelin, häpeämäänkö muka. No, ei taatusti. Etuilemaan. Ensteks kun tahdon olla!!! (?) ;)
Voi, että olettekin olleet ahkeria palstankuluttajia, kiva! Harmittelen, että pilasin ketjun otsikkonauhan tuolla edellä noin rumaksi, anteeksi. Esteettinen silmäni kärsii nyt suunnattomasti, mutta tehty mikä tehty. Ja taas yritän ottaa opikseni.
Terveisiä hammaslääkäristä. Kyllä pippasi puhdistus, mutta onneksi löytyi vain yksi pieni reikä.
Mitähän vielä remontoisin, peiliin en nyt viitsi katsoa...
Kirjar, lupasit runossasi "vuokkomerenkin pian jo lehdossa näät!" Se onkin se kevään kohokohta, siitä haaveilen. Ja kun löytyisi se uljas prinssi, joka sen äärelle veisi eväskorineen valkkaripulloineen (semi-dulce!)... aah! se onnea olisi! ;))
"Me kainoja ollaan..." Tuokin lämmitti.
Niinhän sitä luulisi, että täällä monen seinän takana kaikkensa voisi julkituoda, mutta ei se vetele mielestäni, sillä "seinilläkin korvat on". Miksi ärsyttämäänkään, vaikka mieli joskus tekisikin. Emmekä ole niin tehneetkään, käsittääkseni.
Siitäköhän johtuu tarve omien kirjoitusteni tallettamiseen, kun nuoruusaikani kirjeet ja kavereitteni kuvat aikanaan jouduin hävittämään mustasukkaisuuspelosta. Nyt niiden myötä olisi mukava muistella. Ai, että harmittaa!
Toisin sanoen yritän nykyisin kirjata myös nikit, joita käytän, jotta löydän tekstit mahdollisesti myöhemmin. Olen vain huomannut, että saman puskanikin käyttäjiäkin on useampia... eli oma nikki paras nikki siinä mielessä.
"Me kainoja ollaan..." Miten se jatkui tuo lapsuuden kevätleikkilaulu? Niinkö, että "... vain kukkia maan"? -
Anteeksi vain, että olen olemassa....
Tulikivenkatkua taas ilmapiirissä.... etulijoilla.
Ja tekisi mieli sanoa: I Love You! ;)) :))
Kovaa on meno ja meininki "etulinjoilla", kuten sanot.
Putosin kärryiltä siellä... mutta haitanneeko mittään. Paljosta ei jää paitsi, vaikka osan jättää lukemattakin, ja osahan tuolla "kuuluu" taas poistetunkin. Niin se maailma pyörii sillä aikaa kun hitaammat miettivät "mitä tekis, että mainittais", niin muutamat jo ehtivät tehdä ja mainita... jälleen ilmenee sitä "minähän olen sanonut ja en kantaani muuta" mentaliteettia. On se vahva itsetunto heillä, jotka polkevat muut alas arvostelullan. Korkeammalla uskovat istuvansa, mutta eivät huomaa että jalat jäivät maahan.
Vielä tuosta tallentamisesta. Tuntuu vain että täällä sivuilla tallentaminen on turhaa.. en minä ainakaan mitään niin merkityksellistä ole tuottanut, että pitäisi johonkin rekisteriin kaiken sanomani jäädä.
Toisin on tuo henkilökohtaisempi viestittely, vaikka omia kirjeitäni harvemmin katson tallennuksen arvoisiksi.
Ja ne nuoruuden kirjeet... osa on tallessa, osa hävinnyt matkan varrella, ja tietysti, kuten sanoit, niistä on joskus mustasukkaisuuden takia keskustelua käyty... mutta en tuhonnut niitä.
Pitäisköhän jo polttaa...
Hyvä juttu Helena, tuo pienoismaailma, en vain uskalla sinne mitään sanoa, en välitä kinata jonkun kanssa, jota en edes tunne. Näkyy olevan rokotettu viime aikoina ja pisto kohtaa kirvelee...!
Nyt sataa vettä, viimeinkin, luonto kaipasi vettä virkistyäkseen ja puhdistuakseen kaikesta pölystä.
Nopeasti nuo hanget katosivatkin. Kevättä on ilmassa, mutta samaa vanhaa polkua tallaten, samoja ajatuksia ajatellen elämä jatkuu. Ei ole todella "häntä" jonka kanssa kaiken jakaisi, joka istuisi viereen, kietoisi kädet olkapäälle ja sanoisi; " Muistatko....?" Tai kysyisi edes; "Mitä mietit?" No, meneehän tämä näinkin ja kun on jo tottunut ettei kukaan vastaa vaikka ääneen ajatukseni kertoisin. Sattuukohan kohdalle koskaan ,,," Hän syömmein täyttää..."
Näin.. sateessa, kun muut nukkuvat. (he, vieraani
eivät ole aamuvirkkuja)
Nyt kahvin keittoon ja teille toisille kivaa sadepäivää kivan harrastuksen parissa.
PS. Olemassaoloasi ei ole syytä pyydellä anteeksi, olet aivan mahtava persoonallisuus ja kaltaisiasi haluaisi tavata useamminkin. Kiva kun tapasimme täällä virtuaalimaailmassa.
Ja muuten... kannustavia kannanottojahan siellä muutoin oli, paitsi ????? sillä älä turhaan lausu nimeänsä, se on suuri virhe jota hän ei anna anteeksi. Pahaa mieltä tuovat " keskustelukumppanit " jääkööt omaan onneensa hykertelemään, niihin ei kannata suhtautua kovin vakavasti, lisää kaasua vain kohdalla ja ohi... ilman vilkuttelua.
( Kuiskasinhan tarpeeksi hiljaa, ettei kuulu kauas! )
Reippain askelin yritin tänne harppoa, mutta näin saunan päälle tässä vallitsee vähän "lahee olo".
Ilta-aurinko kultaa tuolla naapuritalojen seinustoja, tuuli on täysin tyyntynyt. Reipas jos olisin, iltakävelylle lähtisin. Houkutus on suuri, mutta mietintäasteelle taas jää. Kuten lähes aina.
"Pienoismaailma" keskustelutti rönsyilyineen mukavasti, mutta ei riittävän hillitysti. Tilanne on, mikä on, ja muuksi se ei muutu. Ei "käänny täysin lehti", vaikka kuinka yrittäisi. Olkoon siis. Ei meillä surra! Se on ilo, joka elättelee! Palstan kannalta yritin taas kerran erinäisiä toimia.
Tuosta ketjun aiheesta en niin paljon itse ole perillä, miten nyt innostuinkin enemmänkin tarinoimaan, mokoma.
Mutta taisin tavata tutunkin. Näin arvelen. Mitä mieltä sinä kirjar, olisiko havainnoissani itua? Kiireitä näyttää olevan, kun ei tännekään jouda - alias tm! Haloota, tavattiinko? No, ohita kysymys, jos siltä tuntuu, sillä "Me kainoja ollaan, vain kukkia maan!"
Eihän sitä pysy niin kärryillä, kuten kirjar totesit, ellei kaiken aikaa seuraile.
Oletteko tutustuneet "palstojen tietoihin". Minäkin piipahdin tänään jossain vaiheessa muistelemassa menneitä aikoja; tsekkasin pari omaa kirjoitustani sekä muutamia armastamieni ihmisten kirjoittelua. Antoisaa.
Tällä erää tässä kaikki... -
paitsi kiitos vielä noista kirjoituksesi lopussa olevista lohdutuksen sanoistasi. Kun oppisikin tuon, että "kaasu pohjaan ja kovaa vauhtia ohi vaan".
Nyt tässä vaiheessa jo: Kauniita unosia!
Kiirettä vähän tässä, mutta muutaman sanan sentään ehtii, vaikka mielellään 'aina valmiina' höpöttelemään enemmänkin. Mutta myöhemmin sitten....sopiihan?
Ei muuten hassumpi aihe ollenkaan, se maailmoja syleilevä.
Onkohan väki lähtenyt luontoon, kun palstoilla on ollut hiljaiseloa? Mikä onkin kyllä ihan oikein. Ihanaa juuri nyt seurata luonnon heräämistä ja kuunnella lintujen konsertoimisia. Kävin, kävelyllä kävin minäkin, tottakai. Ja pihakeinussa keinumassa kuni lasna ennen. Ajatuksiani selkeyttämässä.(?) ;))
Jonkinasteisessa terapiassa käväisin myös tuolla nuorempien palstallakin taas kerran; siellä sitten oli välkkyä, sanavalmista väkeä liikkeellä. Jaa-jaa! Ollapa nuorempi! Mutta mukava oli lukeakin.
Kun vähemmän teknisenä yritin aamulla palauttaa eilisten siirtämisten jälkeen radioasemani entiselleen, sävelradiolle, niin "eksyinkin" kuulemaan runoutta. Hannu Mäkelää, Kallion kundia haastateltiin elämästään, ajatuksistaan, viimeisestä teoksestaan. Tuntui kuin olisi ollut kohdalleni sunnuntaista johdatusta. Antoisaa.
Alkava viikko onkin sitten - harvinaista kyllä - vipinöitä täynnä. Kuntosalia, tanssia, teatteria, konserttia. Juuri sopivaan saumaan.
Elämä jatkuu! Hymyä huuleen! :))
Mutta kirjoitellaan!
http://www.jacquielawson.com/viewcard.asp?pv=VN02EN
Oli varmaankin mielenkiintoista, olisinpa eksynyt itsekin! Jännästi samanoloisena kirjailija on säilynyt vuosikymmenet, siis olemukseltaan ja mielipiteiltään. Hän onkin ollut viime vuosina enemmän julkisuudessa, isäsuhteensa vuoksi ehkä?
Tarkoititko viimeisintä teosta, ethän viimeistä?
Viisikymppäsiä minäkin käyn lueskelemassa, mutta siellä on niin kiivas tahti ettei tiedä mitä valita. Kaikkea en enää ehdi mitenkään käydä läpi.
Eilen aamulla oli täälläkin todellisen lintusten kevätkonsertin aika, millaista sinfoniaa!
Kirjoitanpa tähän taas lainan Norman Galea:
Mitkä juhlat vartookaan
kedolle käy keijukansa
kuulle tehden taikojaan
vuokkoseppel hiuksillansa!
Oratuomioksaltaan
rastas sydän tulvillaan
heläyttää laulun näin:
kevät, kevät tänne päin -
kevät tullut on.
Hannu Mäkelästä. Tunnustettakoon, että hän oli minulle nyt ensi kosketus, kaukaa tuttu, lehdistäkö lukenut, kylläkin.
Kirjoittaa suhauttelin tekstiä ensin: "...elämästään, ajatuksistaan, teoksestaan", mutta sitten huomasin puutteen: mistä niistä? No viimei...sestä. Ja lisäsin.
Ja sinä ryökäle ihmettelemään, että tuskinpa viimeisestään! Niin, tuskinpa.
Viimeisintäpä tietenkin. Det är så svårt ibland... ei vaineskaan, huolimattomuuttani vainen.
Sivumennen sanoen, en sitä sävelradiota ole vieläkään toosastani löytänyt (kapulaa painamalla ei löydy, ei myöskään hienosäätimellä, hitsi nämä kaikenmaailman uudet toosat! :) Nyt sitten soi klassinen. Ja pitkästä aikaa saa soidakin. Olen tykästynyt.
Tänään taisimme sitten kokea koko maassa nuo usein pääsiäisen tienoolle kuuluvat räntäsateet tuulen kera. Siinä sateensuoja, ainakin meillä, oli kovilla. Sinäkö se olit kova tyttö pyöräilemään ja ilman kypärää...? (Pätkii, pätkii, kun paljon touhottaa, ja mitään vanhojahan en tutkiskele ihan vähällä.) Kestäisikö tuo polvi jo pyörällä poljennotkin... ja ostaa räväyttäisin pyörän, mietiskelen tässä...
Otettu olin taas runotarjoilustasi, kiitos.
Ja unten maille toivottelen meidät kaikki:
Nuku nuku nukeroinen
pane maata mansikkainen.
Lintu tuopi liinaharjan
kosken lintu korvatyynyn
pääsky päivänpä lämpimän
käki suvenpa sanoman.
(Sanoja lahjaksi)
Untako se olikin?
On se alitajunta kumma paikka, sieltä löytyy kaikenlaista 'hauskuutta', jos myös niitä painajaisia. Ennenhän sanottiin, jos unessa itkee tiesi se jotain hyvää. Odottelin aina sellaisia unia ja sainkin, heräsin omaan itkuuni enkä tainnut edes muistaa koko unta.
Löytyy sieltä niitä enneuniakin toisinaan.
Tässä jos alkaisi tarinoida muistikuvistaan, joku 'freudilainen' keksisi niille taatusti vaikka mitä merkityksiä. Vaikka kuka sen niin varmasti tietää, kenen teoria on oikeampi.
Tuosta H. Mäkelästä oli puhe, saan kai taas lainata. Hänen vanhempaa tuotantoaan " Jos pettää sinut elämä".
Lapset ovat tosi pieniä,
kun heillä on vähän sanoja.
Ja kun toivo menee ja tulevaisuus,
alkaa jokapäiväinen televisioelämä
valo sammuu silmistä
ja suru tulee kissana sisään
hännänpää vavahdellen
tunnustellen ilmaa
Päivän anti? Kohdallani kovasti henkevää (kuntosaliharjoittelua lukuunottamatta).;) Opastava, kasvattava - vaan mitä jäi mieleen? Hajanaisia toteamuksia sieltä täältä, enkä osaa tehdä näistä viisauksista yhteenvetoa kertoakseni edelleen. Mutta kaitpa kuuntelitte, katselitte itse?
Radiosta: Miten ujous voimavaraksi? Meillä vallitsee nykyisin huomiotalous, mutta herätään tuntemaan HYVYYTTÄ. Syntyy hyvän kaipuuta.
- Havahdu ujoudestasi, ymmärrä ja iloitse siitä.
- Ujot pärjäävät paremmin kohtaamisissa kuin kovettuneet.
- Kun en odota mitään, saan kaiken.
- Luo edellytyksiä toisillekin, luo tilaa.
- Herkkä ihminen tarvitsee tukea.
- Ujous, karismaattisuus... eheys
- Kun kaksi eheää kohtaa toisensa, syntyy sielujen yhteyttä.
Ja TV:stä vuorostaan keskustelua RAKKAUDESTA, Hannu Mäkeläkin mukana. Viimeisimmästä runoteoksestaan ensin haastattelua, mutta aiheen käsittely jatkui sitten myös muiden asiantuntijoiden kanssa keskustellen. Katselitko?
Hänellä on nyt meneillään valoisampi, rakastava vaihe. Ihan mielenkiinnolla istuin kuin tatti ruudun äärellä.
Ja mitä jäikään "käteen"?
Kohtaaminen voi olla vielä mahdollista.
Sinulla taitaa olla jokin oma taivaskanava tai sitten osaat lukea ohjelmatietoja paremmin - yksilöidymmin, sillä itseltäni jäi nuo mainitsemasi tarjonnat huomaamatta, taas. Olisin varmaankin ainakin kuunnellut ja katsellutkin jos mahdollista.
Voi kuinka tuo viestisi olisi sopinut etusivulle, miksi sen tänne piilottelit?
Olisitko sittenkin ujo, vaikka edellytykset näyttäisivät olevan vaikka mihin.
Tai onneksi et laittanutkaan etusivulle, ehkä en itsekään olisi.....
Niin - tuo Mäkelä. Hänellähän on todella ollut, eräässä toisessa keskusteluohjelmassa kertomansa mukaan, aiemmin todella raskasta, jopa äärimmäiseen yritykseen asti. Kuitenkaan onnistumatta, josta oli myöhemmin kiitollinen.
Tuntui oudolta se yritys, sillä ulospäin hän näyttäisi olleen aina iloinen 'velikulta', kertoohan siitä kait jotkut historiikit.( Tarkoitan tässä lähinnä noita ihmissuhteita, siis naispuolisiin. Sekoankohan jo kohta sanoihini. :))) Kukapa meistä näkisikään kenenkään todelliseen sisimpään. Toisaalta hänen tekstinsä kertoo toisenlaisesta maailmasta.
Muistaisitpa kertoa tulevista hyvistä ohjelmista, joita huomaat, jospa me muutkin pääsisimme näkemään.
Ihanaista aamua itsekullekin!
Mitäpä sinulle tänä aamuna kuuluu? Voiko päivä tästä paremmin alkaa, ainakin mitä tulee valoisuuteen! Kuudelta minäkin jo kukuin ylhäällä, vaikka jälkeen puolenyön nukahdin.
Terveisiä teatterista! Tuli nähtyä "Viimeinen sikari", tuon Lasse Pöystille kirjoitetun. Menisikö mainostamiseksi, jos suosittelisin - joskaan ei "Kvartetille" ihan vedä vertoja.
Oma "taivaskanava", minulla, kysyt? Totta tosiaan, siltä välillä tuntuu. Ennenhän olin todella tietoinen, mitä ohjelmaa milloinkin mistäkin tulee. Mutta kuuleppa, se oli ennen se.
Tulee lehtiä edelleenkin, vaan luenko niitä, hät´hätää availen. Tämä laite se varsinainen ajankäytön syöppö on! Eli ohjelmatarjonnoista lähes jatkuvaa epätietoisuutta.
Muistathan sen "oikean" radiokanavahakuongelmani. Taas kerran hain ja hain ja - nyt päädyin mielenkiintoiseen aiheeseen, tiettävästi "Ujoudesta voimavarana".
Samoin TV:stä. Katson määrätyt ohjelmat ja senjälkeen saatan vilkaista, mitähän muilta kanavilta tulee... ja siten löysin nyt sitten itseni tuijottamasta keskustelua aiheesta "Rakastaminen". Muuten, ohjelmassa lopuksi todettiin, että ei pitäisi sanoa "minä rakastan sinua", vaan "minä rakastan sinulle"! -
Eli "tuurilla ne laivatkin kulkevat" tai "Luoja oli kanssani" voisi todeta näistä onnistumisista.
- Meriselitystä taas kerrakseen, anteeksi, liiankin kanssa.
Joka päivä on iloinen ja huviksi kaikille,
joilla edes luskakin lämmintä verta sydämessä on.
Aleksis Kivi
Onnellisia oloja!
etsimme usein onnea, haihtuvaa tunnetta joka katoaa kuin usva, vaikka toivomme että onni viipyisi aina vierellämme.
Onnellisia voimme olla vaikka onni ei joka asiassa olisikaan mukanamme, eikö vain... jokaisessa lottorivissä ei voi olla täysosumaa...
Kaunis aamu, maassa kuuraa yöpakkasen jälkeen, linnut laulamassa jo hämärässä ja nyt aurinko lämmittää ja sulattaa huurteet. Menihän tuolla vanhempien palstalla aikaa... uteliaana minäkin lukemaan päivän saldoa, (vaikka sillisalaatin maku jäi kyllä suuhun) kuka sanoi ja mitä, milloin ja muistatko..., koska tuo loppuu?
Tuli mieleeni tuosta ohjelmatarjonnasta, vaihtuuko täällä tarjonta vai tarjoilijat, kääntyykö sivu, vai lopetetaanko koko tilaus,
(tahtoo jäädä minullakin ne päivän lehdet lukematta, ja muutkin julkaisut) kovin on aiheet hukassa nykyisin, vai olenko tullut kriittisemmäksi, mene ja tiedä.
Nyt on mennyt niin kiireiseksi, ettei Tv;n tarjonnasta ole hajuakaan, ja yksi menee laittamaan radionkin kiinni joka välissä joten ulkona kuin lumi-ukko noista keskusteluista ja aiheista joista kerrot.
Joskus on kiva kun on seuraa, mutta siinäkin on omat juttunsa...(tuo radiokin)
Pihalla on töitä, märkääkin paikoin, mutta sinne tästä tauolta ja sitä onnea päiväänne.
Onnellisia me olemme ilman muuta, emmehän jää turhaan suremaan sen onnen perään joka kulki ohitsemme...
" Aito pessimisti menee aina huonoa onnea puolitiehen vastaan. " Robert Lembke.
Onni ja onnellisuus; samalta näyttävät sanat - merkitykseltään erilaisetko?
Silloin nuoruuden itsevarmoina päivinä toistelin aina hokemaa, kuinka elämä lopulta tasaa 'puntit', silloin jäi ottamatta huomioon kaikki tasinkoon liittyvät seikat. Nyt sitten vain useasti toteaa - näin on.
Helenan 'omat kanavat' olisi mukava löytää. Tuo silloin tällöin vieraileva pikkuinen järjesti joskus vielä pienempänä milloin mitäkin ohjelmatarjontaa hyödyntäen matalalla sijaitsevaa kelloradiota, jossa on sleep-kytkin ajastimineen. Helppo varmaan arvata reaktiot kun eräänä yönä klo 24.00 herää kovaan miesääneen, joka kuuluttaa seuraavaksi tulevan scifiä ja goottilaista pimeyttä. Muutamalla nyrkin pamauksella hiljeni, siis radio. Samoin kävi toiselle radiolle, jossa volyymi oli säädetty täysille ja ajastin n. klo 7.00, jolloin soi jokin iskelmä ja vielä niin kaukana toisessa huoneessa, että varmasti koko kerrostalo ehti saada saman herätyksen. Erään kerran asemaksi oli valittu radio Dei.
Tämmöisiä sattumavalintoja meidän huushollissamme.
vaihteeksi tarjoilee elämä silloin tällöin. Kuten meikäläiselle.
Eilen kolahti uusvanhasta tuolistani yht´äkkiä iso ruuvi lattialle. Hymähdin itsekseni "päästäkö lienee viimeisinkin...?" ;)
En löytänyt tuolista sille paikkaa. Tänä aamuna vinksahti selkänoja, no, siitähän ruuvi tietenkin. Käänsin tuolia - ja alhaalta tippui vuorostaan isohko vipu, mistä lie, sille en keksinyt paikkaa, olkoon. Enkä tuota ruuviakaan ole vielä saanut pysymään paikallaan, joten selkänoja edelleen vinksallaan. - Olkoon nyt kaikki vinksallaan sitten!
Onnellisuus lisääntyi taas kerran eilen erilaisista elementeistä.
Myös eilisillan konserttimatkasta, mutta ehkä palailen aiheeseen, nyt en jaksa. Aamupäivän ylimääräinen kuntoilu (rankka jumppa laitteet) vei voimat, olen finis! Kirjoittaakin pitäisi...
Ehkäpä...
Kaikkea hyvää! -
Samanaikaisesti näppäimissä olin aikaisemmin tuossa kanssasi, alias tm, minä vanhempana hitaampi lähettämisissäni - ja taas pilasin kauniisti laskeutuvan kirjoitusrivistömme, voi harmin paikka! Eikä saa korjatuksi.
Kyllä, Kirjar, yritetään vain olla onnellisia, tyytyväisiä. - Ei, mutta nyt on pakko mennä katsomaan tuo lätkämatsi Jokerit - Kärpät loppuun, sorry! -
Matsia ilmeni palstoillakin eilen. Olisiko tämä päivä tuonut palstoille sitten rauhallisemman meiningin, näinhän soisi. Ja vihdoinkin voisi kääntää täälläkin lehden. Jos sitten tarkoitit tätä meidän ketjun antia ohjelmatarjonnasta, niin se nyt on sitä, mitä mielessä milloinkin liikkuu. Tarjoilijat eivät ole muuttuneet, sinua kirjar ollaan kuitenkin kaivattu. Eihän täällä muut osallistu, kuin jotkut kenties joskus lukemalla.
3. erä. Matsi jatkuu. Kiihkeää yritystä puolin ja toisin. Poika kutsui huomiseksi lounaalle, mutta kun kuuli minun kannattavan Kärppiä, perui.;) "Kuinka sä voit! On Jokerien vuoro voittaa" jne. selityksineen. - Toinen maali, 2 - 0 Jokereille! Ja nyt Kärpille maali, 1 - 2.
Näistä pikkuisistamme. Uteliaisuus, tekniikka heidät varmaan houkuttelee radioittenkin kimppuun - useimmiten meidän harmiksemme, tuttua on.
Tiukkaa taistelua, loistavaa peliä loppuun saakka, mutta ei saa Kärpät kavennettua, peli päättyy 2 - 1 Jokereille. Ensi sunnuntaina taistot jatkuvat.
Että tällä kerralla tällaisia perjantai-illan kuulumisia tältä ruudulta.
(Ei lähtenyt ensimmäisellä kerralla viesti.
Laitanpa tähän uudelleen, vaikka ei tämä nyt niin tärkeää tarinointia olekaan...)
Samanaikaisesti näppäimissä olin aikaisemmin tuossa kanssasi, alias tm, minä vanhempana vain hitaampi lähettämisessäni - ja taas pilasin kauniisti laskeutuvan kirjoitusrivistömme, voi harmin paikka! Eikä saa korjatuksi.
Kyllä, Kirjar, yritetään vain olla onnellisia, tyytyväisiä. - Ei, mutta nyt on pakko mennä katsomaan tuo lätkämatsi Jokerit - Kärpät loppuun, sorry! -
Matsia ilmeni palstoillakin eilen. Olisiko tämä päivä tuonut palstoille sitten rauhallisemman meiningin, näinhän soisi. Ja vihdoinkin voisi kääntää täälläkin lehden. Jos sitten tarkoitit tätä meidän ketjun antia ohjelmatarjonnasta, niin se nyt on sitä, mitä mielessä milloinkin liikkuu. Tarjoilijat eivät ole muuttuneet, sinua kirjar ollaan kuitenkin kaivattu. Eihän täällä muut osallistu, kuin jotkut kenties joskus lukemalla.
3. erä. Matsi jatkuu. Kiihkeää yritystä puolin ja toisin. Poika kutsui huomiseksi lounaalle, mutta kun kuuli minun kannattavan Kärppiä, perui.;) "Kuinka sä voit! On Jokerien vuoro voittaa" jne. selityksineen. - Toinen maali, 2 - 0 Jokereille! Ja nyt Kärpille maali, 1 - 2.
Näistä pikkuisistamme. Uteliaisuus, tekniikka heidät varmaan houkuttelee radioittenkin kimppuun - useimmiten meidän harmiksemme, tuttua on.
Tiukkaa taistelua, loistavaa peliä loppuun saakka, mutta ei saa Kärpät kavennettua, peli päättyy 2 - 1 Jokereille. Ensi sunnuntaina taistot jatkuvat.
Että tällä kerralla tällaisia perjantai-illan kuulumisia tältä ruudulta.
Ja nyt voi jo toivotella:
Kauniita uniakin!
Harmin paikka, tuo 'Kärppien' sinulta syömä lounas.
Samaa linjaa, siis tuota 'kumpaa kannatat', on joskus tullut vedettyä. Periaatteena se, että jännityksen vuoksi pitää kannattaa eri seuraa, oli sitten kysymys mistä joukkuepelistä hyvänsä.
Mitä siitä kostuu? Ei niin mitään. :))
Yhtään sen onnellisempi ei taida olla kummankaan kannattaja.
Jospa tännekin loppuun tyrkkäisin yhden jääkiekkovitsin tapaisen, sopiihan? Kysymyksessä taitavat olla nyt ne norjalaiset siirtotyöläiset:D
Joukkueenjohtaja keskushyökkääjälle:
- Koska pelaat nyt maajoukkueessa, korotamme palkkiotasi kolmanneksella.
- Se on liian vähän. Vaadin vähintään neljänneksen!
Toivon, että rakas tuolisi on jo korjattu, jaksat sitten taas!
lounaastani eivät päässeet sittenkään osalliseksi, alias tm, sillä teimme pojan kanssa sopuratkaisun. Lupauduin ennen lounasta osallistumaan jokakeväisiin pihatalkoisiinsa hoitamalla ruusujen leikkaukset.
Tänään, äsken, saimme nyt sitten nähdä: Pohjoisen pojat, Kärpät, ovat rautaa! - Valmentajaporukka juhlavasti tummissa puvuissaan maltillisen tyytyväisinä. Onnittelut! Itsellenikin, veikkasinhan oikein.
Itseasiassa en malta millään katsoa tuota kiekon sohimista kaiken aikaa, kuuntelen kyllä. On niin kiihkeää ja vauhdikasta. Luistelutaitojaan ihailen. Vain lentopalloilu pallopeleistä kiinnostaa.
Rakas uusvanha tuolini on nyt korjattu, mutta ruuvi näkyy taas olevan löysällä - niin tuolissa kuin emännässäkin, huomaan. Molemmille pitäisi jotain radikaalimpaa tehdä.
Lehtiäkin muuten eilen sitten pihatalkoissa haravoin ja tuli taas mieleen tämänkin aviisin "lehden kääntö"-asia. Kompostiin joutaisivat kaikki vanhat töhnät. Hiljaiseloa nyt näköpiirissä ja olisiko entisestään lisääntynyt. "Kun ei mikään auta, jukolauta!" lauletaan laulussakin. (No, vähän muunnettuna;))
Ja on kevät ja kaikki...
Kummallisen kaihoisalta kuulostaa tuo virke.
"Kompostiin joutaisivat vanhat töhnät", olisipa se komposti, ruusujenleikkuustakin voin vain unelmoida.
On sentään tämä kerrostalopiha, jossa joskus niitä talkoita. Puolisalaa toisinaan käyn rikkaruohoja nyppimässä kukkapenkeistä. Puolisalaa siksi, että joillakuilla asukkailla on ollut tapana istuttaa pitkin kesää jostakin hankkimiaan yksilöitä, joita me 'ummikot' saatamme pitää rikkaruohoina. :) Niiden 'katoamista' on sitten pihaparlamentissa pohdittu.
Onhan sitä sentään monienkin unelmat täyttyneet eilen, kiitos Kärppien. Onnittelut heille!
Paljon puuttuisi yhdistäviä tekijöitä maailmasta, ellei tuota urheilua olisi, tai uskontoa, tai politiikkaa. Se on sitä 'me kuulutaan samaan popposeen'- henkeä. Ah - sitä aatteen paloa! :)
Sopisikohan tähänkin laina? Coleridgeltä.
" Se vilkas satakieli on,
se lujin tihein liverryksin tunkee,
jouduttaa, syöksee esiin säveleensä,
kuin pelkäis että huhtikuinen yö
on liian lyhyt, jotta ehtis laulaa
se lemmenlaulunsa ja täyden sielun
tyhjentää musiikista."
Kaihoa, kaihoa kannan, ystäväsein, vaikka sitten mistäkin. Oikein luet minua. Etkö sitten sinä kaihoile? Niin, ruusujenleikkuusta tuossa unelmoit, tietystä kompostista haaveilemme molemmat. Uudet parveketuolit pitäisi hankkia, että pääsisi parvekkeelle aamukahville (entiset heitin viime syksynä roskikseen). Ai, mutta menee liian arkiseksi, anteeksi.
Jos sitten tunnelmoisi. Kun en tuon runon - kiitos siitä! - satakielen liverryksiin yllä, niin: "Lennä mun lempeni laulu, pienoisen ikkunan luo ja kerro ett ....." :)) Ihana vanha hidasvalssi! Tässä yksin omalla pienellä parketillani...
Voi jestas, pakkasta ensi yöksi ja huomiseksi lupailevat. Se hyvä puoli siinä on, että viileys saattaa auttaa, järkiinnyttää (?) ajatusmaailmaakin. Järkevyyttä tässä tarvitsisin siinäkin suhteessa, että tunnistaisin, olisiko pikku-osakkeissani nyt myynnin aika ts. "ennustustalouden" pyörteissä ajatuksenpoikaset. (Paninko pahan!? - Unohda. Joskin vinkkejä vastaanotan. Miksiköhän tällaisista asioista ei voisi keskustella. Juu, haudataan ajatus. Olkoon viimeiseni. Anteeksi.)
Jazzista. Aamu-TV:ssä Lenni-Kalle Taipale esitti uuden sävellyksensä, satuitko katsomaan? Melkein etten lähtisi häntä kuulemaan lisääkin April Jazz:iin Espooseen. Taitava ja veikeä kaveri, eikös vaan? Siis, jos katsoit.
"Kaihoten, kiehtoen soi balalaikka... iltaamme kaunistaen..."
Kaikkea hyvää!
Arvaat etten nähnyt mainitsemiasi ohjelmia enkä kuullutkaan L-K kuin jossakin viihde-ohjelmassa aika kauan sitten. Olisiko ollut muuten tuo "Leikin varjolla"? Saatan muistaa väärinkin. Monia taiteilijoita siellä joka tapauksessa on vieraillut tunneälyään testaamassa, vai pitäisikö sanoa kilpakumppaneitaan arvioimassa.
Jonkun toisen henkilön puoleen saat kääntyä kurssiennustuksien suhteenkin, toiveenasi kuitenkin on siepata 'ilmaista rahaa'? Taisit itsekin jo haudata sen ajatuksen.
Mitähän mahdoit tarkoittaa tuolla ajatusmaailman järkiintymisellä, noin yleensä. Eikös me ihan tolkuissamme vielä sentään olla?
Pitäsikö muuten sopia joku sivumäärä, milloin emme enää tänne peräkylään aitoile, olisiko siinä suhteessa se järkiintyminen paikallaan?
Sinuahan näkee kyllä vähän muuallakin, tosin usein ilman lippua, jos se siis olet sinä?
Ups, millainen kauhea määrä kysymyksiä, anteeksi!
Upeaa nähdä sinivuokkojen jo kukkivan. Minäkin lähdin oikein varta vasten katseluretkelle. Siis pienelle kävelylle, täällä kun on oikea kevätkukkien 'puutarha'.
Viileiksi veti ilmat ajankohtaan nähden. Parast´aikaakin lunta satelee. Kevyttä lunta toki, joka hetkessä sulaa, mutta kuitenkin. Ja yölämpötila pakkaslukemille! Mutta parempi nyt kuin toukokuussa. - Missä ihmeessä jo sinivuokkojakin olet nähnyt? Täälläpäin vasta krookuksia.
Ollaanhan me tietenkin tolkuissamme, kuten toteat, ihan tyytyväinenhän tässä täytyy itseensä olla!;)
Joskus nyt vain tulee outoja mielikuvia, että järkevämminkin voisi käyttäytyä, ehkä järkevämmin käyttää aikaansakin, järkevämmin sitä sun tätä...
Sitten tuo sinunkin jo esille ottamasi asia. Onhan tässä tullut aidottuakin, tänne peräkylille. Onko tässäkään enää mitään mieltä? Yritettäisiinkö jo selvitä noilla harmoonisiksi muuttuneilla valtateillä? Niin, kokeiltuhan jo ollaankin, molemmat, tottakai tunnistan sinut!!
Ja tarvittaessa palataan. Onhan tätä avointa polkua meille tallata vielä erinäisten hetkien verran.
Nimimerkkikysymys vielä. Helenahan minä yritän olla rekkaamattomana, kun jotenkin "sieppaa" tuo lipun koko, kumma juttu sekin!;) Oikeinhan minun pitäisi olla rekkaamattomana Helena04.
Jään jännäämään, esitteletkö sinä itsesi tässä seuraavassa, vaiko et. Tarkoitan, julkistatko rekatun nimimerkkisi. Tarjoan kuohuviinit! -
Ups! Miten vähän kysymysmerkkejä, anteeksi!
"Kasvillisuustiedote"
Kas kummaa, minä taas en ole nähnyt vielä yhtään krookusta! Niin, tuo metsäpläntti tässä lähellä on se henkireikä, jossa kasvaa kaikenvärisiä vuokkoja. Seuraavaksi kielot jne. Jännittyneenä seurailen kuinka rakennettu alue lähenee, nyt on jo kaavoitettu sellainen pikkuinen peltotilkku, jossa muuttokesänä pörräsi vielä leikkuupuimuri. Helpotti katsella sinne autojen kattopeltien yli.
Se siitä!
Mitä sanoitkaan, oletko ollut tunnistavinasi minut? Mikset sitten laitellut sitä sähköpostia?:))) Taidan olla sen verran ujo, tai oppinut jotain, etten ihan julkiseksi arvaa laittaa. Kiitos kuitenkin kuohuviinilasillisesta - ajatuksena!
Sovittaisiinko, että käydään täällä silloin kun siltä tuntuu, 'istumapaikkojahan' näyttää olevan jäljellä isommallekin porukalle, mitäs sanot ketjun avaajana?
Kevät etenee, vaikka pysähtelisikin toisinaan. Täällä ei oikeastaan lunta ole sadellut mainittavasti. Pakkasta pikkuisen - ei haittaa.
Radio soittelee kuulokkeihin jotain mukavankuuloista iskelmää, 'nähdään' taas!?
"Erehdyin!..." ja muuta en siitä laulusta sitten muistakaan, mutta kuvaapa tunteitani juuri nyt. Ettetkö mukamas olekaan "Hän"?! Sillä "Hänelle" en voi iiihania linkkejäni lähettää, kun profiilitiedot sp-osoitteineen ovat salaiset.
Jummi-jammi sentään! "Kuinkas nyt kävikään näin?"
Tai sitten vain jekutat. - :)) Sp-tietosi?
Muissa asioissa palaan!
Kunpa voisinkin tulkita miltä sinusta tuntuu juuri nyt? :)
Monikohan "Hän" on jo ehtinyt käyttää tilaisuutta hyväkseen saadakseen sinulta iiihania linkkejä. Sanoinhan joskus, että jos olent oikeassa, löydyn kyllä. Uskonkin sinun ymmärtävän kaikesta huolimatta, vai olisinko oikein pahasti metikössä taas tälläkin kerralla?
Ei se mitään, toivon että joku on nyt hyvillään, minähän en edes osaa jekuttaa. :D
Jatkettaisiinko entisillä kuvioilla, hauskaahan sekin on, vai?
Hereillä? Toki. Muka-tärkeät hommani hoituivat juuri!
Oivaltaminen ja päättelykyky tässä nyt hiukan rassaa!;)) "... olent oikeassa, löydyt" - kas, siinä pikku-pulma.
Mutta kaikesta huolimatta yritän ymmärtää (vai enkö olekaan enää "mestari" edes siinä?? -:)), niin silloin et tunne olevasi metikössä. Ja loppu hyvin, kaikki hyvin! Tai ainakin melkein.
:D
Jatketaan, jatketaan täälläkin, mutta "tuollakin" silloin tällöin. Yritän olla huolellisempi (?) "sisäluvussani". Ja yrittänyttähän ei laiteta!
ja pihapiirin lintulajit lisääntyvät, pariutuminen on meneillään ja reviirien rajoista käydään taistelua.
Sinivuokot ovat kukkineet jo pari viikkoa, leskenlehtien keltainen matto värittää tontin rajoja ja idänsinililjat peittävät keltasilmäisillä kukinnoillaan isoja alueita pihasta, ja pensaiden alustoillekin ovat itsensä levitelleet.
Omenapuiden silmut turpoavat ja kevään siivouksessa leikatuista oksista on vedessä kehittymässä piakkoin kukkivia kauniita oksia, vain paksuimmat leikatut oksat roskiin, muut kukkimaan leikattuina... mutta satoahan ne eivät tuossa astiassa kukkiessaan tuota...
Purot vievät vesiä kohti jokea ja merta, jossa ne sekoittuvat monien virtojen vesiin, toivottavasti saasteettomina, sillä niitä ei vesiin pitäisi päästää, elävää luontoa suojellen ja eläimistön elinympäristöä varjellen olisi tahtoni toimia.. ja pelkkiä sulamisvesiä pihastani lähtee...
Tässä näitä tunnelmia, tuokioksi tähän taas tungen tarinoimaan, tutuille turuille, takametsien tantereelle....tänne tulitte tekin...
turvallisempaa täällä onkin, tunnetteko kuinka märkä maa tuoksuu auringossa, eilen satanut lumi on kadonnut ja ruskottunut nurmikko odottaa vielä muutamaa lämmintä sädettä ja sadetta, noustakseen vihertämään ja koristamaan maisemiamme, siksi kuljen avoimin silmin, ja korvissa kaikuu peipposen laulu johon sekoittuu hanhien huutelu läheiseltä joelta.
Kevättä kestää vain neljännes vuotta...
Tapailemisiin taas...muiden töiden keskellä..
Niin.. eielen satoi lunta ja aamulla maa oli valkoinen, nyt haihtunut lumet ja kasvaneet kevään toiveet... pian tulee lämpimiä päiviä ja sitten taas kaivamaan ja kopsuttelemaan tuonne pihalle, joka on osittain siivottu, osa on märkää vielä.
Leskenlehdet ovat kukkineet jo viikkoja, krookukset ja idän sinililjat (skillat) koristavat pihaa, sinivuokko kukkii pihamaan reunassa, rauhallisessa paikassa, pois askelten alta, rauhoitettuna... ja pian tuo rinne kukkii valkoisenaan valkovuokkoja ja kieloja... niitä odotellessa ehtivät omenapuidenkin silmut kukkaan.. kesää kohti, peipposten laulua kuunnellen ja mustarastaan moninaisia laulun lahjoja ihaillen aika kuluu leppoisasti sisällä ja ulkona.
Huomenna menen tutkimaan mitä muuta uutta maisemassa... komeita pajunkissoja kyllä... ja paljon rastaita riesana. ( todellakin, riesana pihalla, kaivavat ja sotkevat nuo räkätit...)
Oletpa todella saaanut ympärillesi parhainta kevään herättelemää luontoa.
Sait minut kaipaamaan omia lapsuuteni maisemia; keväisin vuolasta jokea koskineen, suvantopaikkoineen, simpukkoineen, joentakaista luonnonniittyä, vuokkorinteitä, polkua lähteelle, rastaan pesää huiman korkeassa kuusessa, portinpielen tuomea ja sen alla isoa kiveä.....
Mustan vanhan savusaunan tuoksua, auringon lämmittämällä seinuspenkillä vietettyjä mietintähetkiä, korkeaa rinnettä jonka takaa aurinko nousi....
Muistan sen ajan kuin eilisen päivän. Minusta tehtiin meidän jengin (2 tyttöä ja 4 poikaa, ikä n. 11-12 v) kuningatar siksi talveksi. Miksikö? Olin jengin rohkein laskemaan isoja mäkiä; hiihtoretkillämme kuningattarena hiihdin siis ensimmäisenä ja määräilin tahdin. (Näin jälkikäteen ajateltuna "ömpöttivät" siis, kokeilivat minulla maastoa!:) Olin otettu.
Nyt luin jostain minut nimetyn plagioinnin kuningattareksi. Kuningattaruus on aina kuningattaruus, mielestäni, ja se viehättää, ei sille mitään mahda. Olen jälleen otettu.
Nyt kun olen päässyt itseni kehumisesta, niin:
Oikein hyvää, aurinkoista lauantaihuomenta!
"Kasvillisuustiedotteena" todettakoon, että, alias tm, täälläpäin metsissä olen havainnut vain valkovuokkoja - joskaan nyt niitä ei ole vielä ollut - mutta ennen lumisateita huomasin kerrostalopihallamme jonkun istuttaneen pienen pläntin sinivuokkoja ja ne todella kukkivat jo.
Kuvittelin aina, että ensin kukkivat leskenlehdet ja valkovuokot.
Tunnelmapaloja luonnosta.
Kiitos luontokuvauksistanne. Kyllä meidän lukijoiden kelpaa eläytyä! Luen uudelleen ja uudelleen ja näen silmissäni kaiken!
Omenapuun ja sireenipensaan oksia minäkin haalin viikko sitten poikani pihalta parvekkeelleni vesiastiaan, kun kaatoivat ne uuden rakennelman alta. Samalla otin muutaman köynnöshortenssian oksan, joten lasitetulla parvekkeella rupeaa täälläkin kohta maailma vihertymään - saareenkaan, luonnonhelmaan, kun ei vielä ole toivoa päästä vähään aikaan.
"Auringon lämmittämä seinuspenkki". Voi, miten palasin lapsuusaikoihin...
Kyllä ne ilmat tästä tietysti vielä lämpenevät...
Lyhytaikaiseksi jäi toinen kuningattaruuskauteni.
Poistettu on viesti. Aivan ymmärrettävistä syistä. Se nyt olisi tavallaan viehättänyt... ;))
Hyvää päivän jatkoa! :)
Ai, että plagiaattikuningatar! Sitten tässä taitaa olla pitkä rivi perintöprinsessoja ja - prinssejä.
Kysyn vaan, miksi me yleensä lukisimme mitään jollemme toivoisi jotain jäävän mieleemme? Pakostahan siinä sitten vain järjestellään sanoja omalla tavallamme, jos joskus natsaa samoin kuin alkuperäistekstin kirjoittajalla, niin 'onnitelkaamme' itseämme!
Harmillistahan se tietenkin on, jos joutuu huomaamaan ettei ollutkaan oikeasti Shakespearen veroinen. :D
Olen tosin tavannut semmoisenkin kummajaisen, joka aivan tosissaan kertoi välttelevänsä romaanien lukemista pelätessään identiteettinsä katoamista.
Sellaista - oikein hyvää lauantaipäivää muuten!
Mikä siinä tuossa "matkimisessa" niin viehättää, kun omia sanojani aina vain toistan... samaa levyä pyöritän ja samat asiat kiinnostavat tänään kuin lapsena muinoin...
Matkimalla lapsikin oppii, niin... ja jokainen sana jonka lausun, on jo jonkun suusta aiemminkin kuultu.... minkähän vuoksi aina plagioinnista syytetään....jokainen sana on jonkun keksimä...
uskaltaakohan tässä mitään enää..?
Tuosta rohkeudestasi Helena, niin minäkin olin, ensiksi puussa jos kiipeämään alettiin, ja aina siellä korkeimmalla, pieni kun olin ja mahduin tiuhojenkin oksien lomaan..., että näin, huimapäitä tässä olemme, mutta puuhun en enää (ainakaan kovin korkealle) kiipeä.
Kuningatar,---, oman elämämme kuningattaria, ilman kruunauksia ja juhlallisuuksia olemme,
valtakuntakin löytyy omasta vaikutuspiiristämme ja alamaiset..... tarvitaanko niitä lainkaan?
Mielikuvilla on hauska leikkiä, eikös vain, ja silloin voi rakentaa niin ison valtakunnan kuin haluaa, rajat avoimina tai rautaportein suljettuina, kuinka milloinkin. Nyt minun valtakuntani on taas avoin aatteille ja ideoille.
Pimein talvi on ohi, kesä tulossa ja synkät ajatukset taas tipotiessään...
Tervetuloa elämän riemu rintaani.
Nyt koiran kanssa ulos metsään haistelemaan pihkaa ja kosteaa sammalta.
Löytyyköhän uusia kasveja kukassa....?
Kerron kun palaan... mukavaa päivää toisillekin.
Lueskelin uudelleen tuota maisemaasi, varmaankin päivä päivältä kauniimpi!
Toisessa viestissäsi juttelit meistä 'matkijoista'. Näinhän se on, harvempi niitä elämään jääviä uusiosanoja keksii, tokihan niitä löytyy, vaikkakin samoista tavuista rakenneltuja. Hauskat sanonnat, vähän kornitkin, muistetaan paremmin. Ajattelehan, jos keksisi niin kuolemattoman sloganin, että se eläisi vielä vuosisatoja jälkeemme.
Mitäs muuta?
Kai sitä jäätä vielä jossain sen verran on, että yhden jääkiekkovitsin kestää?
Tämä on kuulemma tosijuttu 1970-luvun alkupuolelta.
HIFK:n pelaajabussi täynnä stadin kingejä etsiskelee Tampereen Sammonkadulla tietä jäähallille. Tietyön vuoksi tavanomainen reitti on tukossa ja apua täytyy pyytää Ilves-puseroiselta jalankulkijalta.
Hesalaisen rehvakkaasti takki auki pakkasella kysytään:
- Hei kundi, tiätsä mis tääl on jäähalli?
Ilves-puseroista hatuttaa hesalaisten rehvakas käytös, hän lataa takaisin:
- Emmää vaan tiärä, mää oon ittekkin maalta.
Meinas kuulemma tulla lyäminen!
Mistähän johtuukaan, mutta tänä keväänä tuntuisi tuo kevään tulo ilahduttavan entistä enemmän aikaisempiin keväisiin verrattuna? Tuntuu vaikuttavammalta. Vastaanottavaisemmalta. Haltioituu kaikesta herkemmin.
Johtuisiko se vain siitä, että on taas yhtä vuotta iäkkäämpi ja osaa paremmin antaa arvoa elämälle? Tai, että on saanut enemmän täältä ystävyyssuhteita, tietenkin virtuaalisellaisia, mutta kuitenkin? Kun ilmapiiri on luottavainen ja avoin, ystävystyminen voimistuu. Elämämme rikastuu toisistamme. No, jokinhan on ajankäytössä jäänyt sitten vähemmälle, mutta se lienee sitten ollut merkityksettömämpää. Toivottavasti. Sitä voi tässä sivumennen mietiskellä.
Tässä mustarastaan konsertin (ikkuna auki!) lomassa palaan teidän molempien kykyyn muuttaa ajatukset runomuotoon. On sekin taivaanlahja! Teidät nostan siinä suhteessa kuningatar-luokkaan, olen nöyrästi alamaisenne, olen "hiljaista tyttöä". Jatkakaa.
Oman elämämme kuningattaria tietenkin sitten olemme toisella tavalla, totta, ilman alamaisia. Ja lähes kaikki portit avoinna.;)) Varsinkin näin keväällä. :))
mutta miksipä ei. Oli mieluisaa lukea lehdestä, että kuuluisa Tshekki jäi sunnuntaina Leijonien jyrän alle näyttävämmin kuin kukaan kuulema osasi arvioida. 4-0 näyttivät olevan luvut epävirallisen EM-sarjan toisessa pronssiottelussa.
Ja jäljellä 5 päivää jääkiekon MM-kisoihin.
Kuitenkin jännäilen vain suomalaisten pärjäämisiä. Formulakin jää heti, kun Räikkönen keskeyttää.
Niin, että kertomasi tarina, tuo hyvä veijarivitsi (joojoo, että leuhkoja ollaan, sanonko...;) oli ajankohtainen - ellei nyt ajatella sitten tätä puhututtavaa kevään antia, onnen ja lemmen taikaa.:)) "Einsam, einsam wie immer" lauletaan parhaillaan classisellakin kaihoisasti. Kaunis aaria.
Muuten, missäs ne teidän runo-sananne viipyvät tuolta etusivujen ao. ketjusta? Kiireitäkö? -
Kaunista päivää pitää! Nähdään.
Teidän Majesteettinne! :)))
Maailmastako sanoja hukassa? Heti kävin viemässä korteni kekoon. Huomaisikohan joku, jos veisinkin kokonaisen motin puita? :D
Nyt aion jättää nuo jääkiekkoilijat muille palstoille, onhan niistä jo vitsailtukin.
Kaunista kaihoako edelleen? Pitäisikö valita kanava, joka ei soita mitään "yksin yksin aina vaan yksin" - juttuja?
Tai otat taas ne muutamat askeleet sinne tanssilattialle, oikealle tanssilattialle.
Siellä ei taatusti soi klassinen. :)
Tämä tästä taas ja kunhan Kirjarkin vielä kävisi sanojaan laittelemassa niin voisimme vaatia porukalla Maalaismiestäkin runon rustaamaan, vaikka yrittääkin luistaa miellyttävästä 'velvollisuudesta'.
toisin päin, enhän minä se majesteetti ollut, vaan te runoilijat - jaa, että kun käskyjä jakelin, sanoja irrottelemaan kehoitin! :))
Kiltisti toimit, kiitos. Jotain siellä jo syntynytkin iloksemme. Maalaismiehestä mie en tuos suhtees tiiä mittää, oisko runoilijakkii? Määttiiä. Terveisemme tässä, jos tänne saakka löytää!
Motista puhuit! Kiitettävästi toiminut olet, kaikenkaikkiaan, jos minulta kysyttäisiin, ja jos ei ihan vielä motillista, niin... :DD Leikki sikseen. Niin sitä pitää!
Ja sitten. Kuules, kun meikäläisellä on edelleen niitä teknisiä ongelmia;), radiosäädöt jämähtivät silloin aikanaan klassiselle, kun en ikinä osannut takaisin iskelmäradiokanavalle. Ajattelin, että olkoot noin sitten. Käviväthän nuo lapsetkin, mutta en muistanut tätä ongelmaani :)). Mutta "Soromnoo"!
Että tanssahtelemaan kovistat. Tänään piti mennä, mutta laiskistuin. "Vielä vanha tanssii..." - olisiko torstai toivoa täynnä, antaas kattoo.
Meikä jää kuuliaisena odottelemaan tuotantoanne.
Edelliseen jatkona:
Ja mitä aamu toikaan tullessaan?
Ihania etusivun lukuhetkiä! -
Mikäpä ei ole päiväänsä aloittaessa! Kiitos!
Tässä rupeaa vain tuntemaan tosi-pienuutensa.
Niinpä. Jospa siirtyisinkin nyt runoistanne onnellistettuna leipomispuuhiin (tytär täyttää 40 v. pyhänä, auttelen). "Minä se vain tiskaan astioita ja..." :))) Kivat päivänjatkot! ("Lehden sivu" kääntyy, kääntyy...)
En ole ehtinyt kaikkeen tutustua ja nytkin tulin juuri autolla pihaan, pian taas lähden "letkua nielemään", jos tiedätte mitä se on?
Paastolla tässä on pitänyt olla, mutta taas iltapäivällä nälkä maustaa ruoat.
Runon rustaamiseen ja sanoihin en ole ehtinyt mukaan, pitänee katsoa nyt mitä sanoja on annettu ja kuinka lyriikan taitajat ovat annettuja sanoja käyttäneet.
Kaunista päivää, ja hyviä leipomuksia.
Suussa maistuu tuore pulla - ja juuri kun pitää paastota. Simakin pitää pullottaa kunhan taas kotiin tulen, poikkean vain tuolla etusivuilla mennessäni tuonne sairaalaan letkua nielemään.
...kuin toivoa, että kaikki kohdallasi hoituu ja onnistuu. Itsellä tuosta 'nielemisestä' on jotain kaukaisia kokemuksia, nykyisin se kait tarkoittaa muuta..
Tule taas pian kirjoittelemaan!
Ehkä ne ovat tarkoituksellisia sattumavalintoja. ( mitähän tuollakin tarkoitin )
Synttärivalmisteluja meneillään; niissähän sitä puuhaa riittää. Onnittelepa nyt meidän nettituttujenkin puolesta, jos .....!
Soromnoo? Jotain tuttua on, tarkoittaako 'hällä väliä' vai mitä?
Ja mitäs peliä se on, että et muka osaa runoja kirjoitella, vaikka KAIKKI tietävät, että onnistuu. :))))
Onhan näissä oma touhunsa, mutta kiva on lueskella toisten ajatusmaailmaa, vaikkakin 'puolivalmiista eineksistä'.
Nytpä vain tarmoa touhuihinne!
ja näytteitä otettu, ei taas kummepaa, lääkkeitä lisää ja lausunto, ainoa keino on leikkaus, mutta kun vieläkin toivon ettei sitä enää kolmatta kertaa tehtäisi. Ehkä taas kokeillaan ja toivotaan.
Kävin yhtä etusivun juttua vähän sekoittamassa, ilkikurinen luonne, ei millään malta pitää " näppejä erossa". Saas näkee mitä vaari tekee?
(Vai tekeekö kukaan mitään?)
Kuinkas tämä kuukausi näin nopeasti kului, ihan tuossa tuokiossa on vappukin.
Tänään aukenivat ensimmäiset valkovuokot pihallani, mutta nurmikot, puut ja pensaat jo itkevät vettä juodakseen, kumma kun ei sada mitään. No, lohdutellaan sillä, että ainahan se vappuna sataa.
Nyt syömään paastopäivien jälkeen. Lääkärisetä kyllä määräsi, että iltapalakin pitää ottaa joka ilta, juomista ei mitään maininnut.
Uskallankohan pienen, pienen, pienen, ottaa?
Hyviä iltahetkiä ja öitä, aamulla taas, jos ei yölläkin.
- eikös vain ole hieno otsikko? ;))
Mistä putkahtikaan! Mutta se nyt tuli vain. Käväisin vielä tarkistamassa varmuuden vuoksi kirjasta merkityksen. Oikein, s.o. hienouksia, nerokkuuksia. (Vai oliko omaa tarvetta briljeerata (loistaa), että minäkin sentään jotain muka osaan! -:))
Niin, nerokkuuksia aikaansaannoksenne ovat - mielestäni. Muutamasta "hassusta" annetusta sanasta kehkeytyy teiltä kiva runomuotoinen tarina. Useita vielä. Onnittelen. Ja kiitos.
Ja se "soromnoo" = hällä väliä. Kirjakieli/selitykset ovat olleet hiukan hukassa, on lipsunut täällä takametsissä tällaiseksi, anteeksi.
"Kovan päivä iltaa" tässä vietän. Kaikki ikkunat on pesetetty, verhojen kanssa itse "taiteillut", joten enköhän ensi yönä nuku jo kuin tukki, kuten sanonta kuuluu. Niinpä tästä iltapalan - huom. kirjar! - jälkeen puikkelehdinkin kiireen vilkkaan petiin ja toivottelen tässä vaiheessa teillekin:
Kauniita unia!
Parvekelasituksista aikanaan olin pahoillani, kun halusin raikasta ilmaa, enkä halunnut "lisätiskattavaa". Mutta mieli muuttuu. On niissä hyvätkin puolensa. Kuten. Vesimaljaan tuodut oksat parvekkeellani ennenaikaistavat nyt kiitettävästi tuossa lämmössä kesänäkymiäni: sireeninoksissa on isot nuput, omenapuunoksissa vaatimattomammat, köynnöshortensian voimakkaanvihreät lehdet kasvavat silmissä värittäen kesätunnelmaan. Ja mustarastas jaksaa laulaa...
Maa kaipaa sadetta, totta. Meilläkin ahkerat jo pihatöitä tehneet, maanantaina vasta talkoot.
Sataisi vain sievästi - juuri pestyjen ikkunoitteni tähden. Sateesta se tuoksu syntyy, lehdet puhkeaa.
Kirjar, toivotaan, että pillereillä pärjäilet. Toimenpide on tuttu, mutta selvisin lääkkeillä aikanaan. Ja tiedämme, lääkärin neuvot kannattaa muistaa.
Niin, vappuun enää muutama päivä! Muistattekos ennen, mitkä valmistelut, mitkä menot! Nuorempana sitä, keski-iässä tätä, nyt sitten vähemmän mitään - ainakaan minulla, entä teillä? Eilen "riikasin" kodistani pääsiäisrekvisiitan, vappurekvisiitta saa jäädä komeroon, siirryn suoraan kesäkauteen.
Että sellaista tänä aamuna varhain, tarinoiden.
Hiukan pilvessä on taivas, mutta siitä revennee vielä aurinkoiseksi päiväksi, toivotaan.
Oikein hyvää huomenta!
_ _ _ _
(Jaahas, pieniä lähetysvaikeuksia näin aamutuimaan... yli puolen tunnin ruuhkassa seisonen, meneekö hermoon...? ;) Proxy error!!?)
Tässä tulee ihan rahamaailman finanssit ja muut diilit mieleen. Katselinkin mielenkiinnolla Sarasvuon sarjaa, näin aikanaan myös alkuperäisformaatin D. Trumphin vetämänä. Koviin koitoksiin joutuivat porukat, ihmettelee miten se yhteishenki niinkin hyvin säilyi, vaikka kilpailivat samasta tittelistä.
Sepä niistä - teillä sitten ne esivalmistelut melkein putkessa, niin synttärien kuin vapunkin suhteen.
Pitäisi saada nämä omatkin ikkunat puhtaiksi, niissä on kolminkertaisina ällöttävän paljon neliöitä.
Runoille näytti käyneen nuo 'soromnoot', vieläkään tämä poistolinja ei minulle aukea.
Ehkä sitä briljeerausta (?) ei täällä suvaita missään muodossa, varo vaan finessejäsi! :))
Mistähän vetäisisi tähän lopuksi kunnon plagiaatit, kuningattarelle? ( tämä on taas tätä oman tasoni briljeerausta olevinaan )
Jos kopioisi tuommoisen kuin : " Hyvää päivänjatkoa!" :D
jakoi tuossa taas alias tm - alias tiesmikä!
Ole nyt tässä kanssasi sitten "ihmisiks"!
Ne kolminkertaiset, ikkunat siis! Sanos älä muuta! Hyväksi sinänsä kylläkin, mutta auta-armias, mikä työmäärän lisä! En nyt kerro, kuinka monet yhteensä. Mutta hallitsematon homma itselleni enää.
"Diiliin" en voi ottaa kantaa, niin vähän seurasin. Viimeisen katsominen oli ohjelmassani, mutta niin vain unohduin muihin hommiin.
Yhteishenki? Voimakastahtoista, "sisäsivistynyttä", koulunsakäynyttä väkeä! ? -
Se on sitten perjantai taas kerran!
Jokos kohta aletaan vappu-iloittelut?
Tuli tuosta charmista mieleen erään kampaajan lausuma harmaista hiuksista: " Miehille charmia, naisille harmia", että näin?
Siellä Diilissä kiinnitti huomioni, miten pienestä ihmisen itsetunto ehkä on kiinni, kun eräs naispuolinen luotti niin lujasti edellisyönä näkemäänsä uneen että sai (?) sen toteutumaan. Koko ihminen näytti erilaiselta sinä päivänä.
Niin, kun se Vapunpäiväkin tässä uhkaa,
mitähän jos alkaisikin juhlistaa sitä ikkunanpesulla, viimeiset ruudut vappupäivän iltana - siinähän sitä olisi ohjelmaa, koko lähiympäristölle. :DDD
Laitanpa mietintään ja kai me vielä ehditään sitä vappua toivotella, tai varmuuden vuoksi; ratkiriemukasta aattoaikaa!
Näin ohimennen vaan ; Olet aika näppärä, en oikeastaan olisi uskonutkaan, vaikka toisaalta...! :DDD
Terveisiä saunasta. Väsynyt, mutta onnellinen - olotila siis. Yritä tässä nyt sitten vastata jotain... meinasin sanoa järkevää, mutta 1. ei oo, 2. ei tuu!
Sinä se jaksat olla ilopilleri, kiitos, "tiesmikä ja mistähän?" :DD Ja monesko motti on menossa, kyllä korsia on senverran kokoon pantu, pakko kiittää taas! :))
Edelliseen palatakseni vai koheni Diilissäkin osallistujan itsetunto, kun sai... Toki, toki. Toisaalta - tai olkoon aprikointi sittenkin näin vapun aatonaattona...
Ei muuten ole montaakaan tuntia enää vapunaattoon. Ottaisikohan varaslähdön? Etusivuille en arvaa tätä tuotosta (ei omani, lapseltani tietty saatu) laittaa, mutta täällä syrjäkylän aviisissa, viimeisellä sivulla olkoon varoittamassa/huvittamassa. Siis toivottavasti.
"VAPPUNA on hyvä tunnistaa sekä itsensä että kohdalle sattuvat kanssajuhlijat...
Ellun kana (Callina bohemiae)
On huoleton eläjä, joka kuuluu kantturakoipisten heimoon. Ei muni eikä
kotkota. Suo lämpöä harakoillekin. Tavataan yleisesti miltei kaikkialla
maailmassa.
Tipu (Curvi bikini)
Lajin tunnistaa sirosta ja viehkeästä olemuksesta sekä muodokkaista
rinta- ja pyrstölihaksista. Tipun liikehdintä karistaa hiekat uupuneimmankin
kukon silmistä.
Äimänkäki (Cuculus cummastus)
Laji, jolla on suuret silmät sekä suu, joka saattaa olla avoinna vielä
pitkään ääntelyn jälkeen. Ääntelee hämmästyneesti vain yhden tavun: häh?
ilman toistoja. (Turussa on tavattu äimänkäkiä, joiden vastausääntely on
selkeä
kui.)
Viskisieppo (Ballandines preferae)
Kuuluu humalahakuisten heimoon. Syntynyt evoluution tuloksena
kännikalasta.
Saapunut Suomeen Pohjanmaan kautta. Ääntelee toistuvasti "hik". On pontikan
serkku.
WC-ankka (Toiletus putsaeus)
Ääntely matala ja pehmeä prrruuuthsjuumph.
Siipiveikko (Auervarae huijaeus)
On käkien etäinen sukulainen, selkärangattomien alalajeista alhaisin.
Vaeltelee toisinaan viskisieppoparvissa. Hämää lipevällä ääntelyllään
erityisesti sellaisen naaraan, jolla on iso pesämuna.
Selvä pyy (Bona fide)
Kykenee näkemään metsän puilta. Se omaksuu vaivatta suuriakin tietomääriä
ja sillä on ilmiömäinen muisti.
Nostokurki (Vecotin rascas)
Se on lentokyvytön, onttoraajainen,hidasliikkeinen ja voimakas vaeltaja.
Tarvitsee liikkumiseensa ulkopuolista ohjausta.
Uutisankka (Paparazzi nova anatidae)
Laji kuuluu perättömien heimoon. Ääntely ja vaeltelu ennalta
arvaamatonta.
Omaa haukan katseen, pöllön kuulon ja kanan muistin."
- - -
Nähdään! Täällä tai muualla. Ja ellei, niin
Hauskaa Vappua! Glada Vappen!
ja siksi tännekin Hyvää vappua!
Taitaa olla paremminkin "keskuksissa" asuvien juhla, jos itseeni vertaan.
Kävin jo eilen kaupassakin, ettei tarvitse mennä keskustaan ilmapallokauppiaiden ja muun krääsän tarjoajien joukkoon. Pysyttelen hyvin hissukseen sieltä kaukana, ehkä huomenna kurkkimaan tansseja, jos sattuu enää huomenna huvittavan nekään juhlat.
Maisema on kaunis, skillat, sinivuokot, krookukset ja nyt jo valkovuokotkin kukkivat pihalla värikkäänä mattona. Voi kuinka odotan vesisadetta,--- satais jo, että kesä tulis.
Lintuja on erittäin paljon pihapiirissä, peipponen oli lentänyt kuistin ikkunaan ja siinä se lepäsi hengettömänä kun tulin kotiin, toivottavasti ei ollut puoliso vielä hautomassa.
Muuta maailmaa ja suuria uutisia en tässä ole ehtinyt seurailemaan, noita ikkunoiden ja kattojen tippumisia kauppakeskuksissa ihmettelen.
Kuinka nekin, satojen neliöiden katot, naulataanko nekin ns. liimanauloilla, naulapistoolilla, kuten meillä kun rakensimme, eihän sellainen pieni piikki voi millään pitää.
Vaan, enhän tuota tiedä, pistää vain miettimään mihin kauppaan voi mennä sisälle turvallisin mielin,- tai uskaltaako enää matkustaa junallakaan, kun nuo raiteetkin..
Mutta vietetään Valpuria tavallamme, kunhan emme unohda mistä olemme lähteneet, jos noin niinkuin juhlimaan menemme.
Hauska kuulla sinustakin, Kirjar!
Missäs ne, kais arvaat, viipyilevät?
Joka tapauksessa; sattuipa, Helena, mukavasti kun mainitsit noista lintulajeista. Kävi nimittäin niin, että minäkin bongasin vielä äskettäin yhden harvinaisuuden, joita kuulemma kuitenkin näkee vielä juhannuksenkin tienoilla oikein pohjoisessa.
Piti niistä harvinaisuuksien luettelosta tsekata, mitä oikein näin.
Tämmöinen tapaus oli kyseessä:
Pilkkikuikka ( Nycimaes arctica)
Lajin ylevän kaunis siluetti näyttäytyy runsaina parvina talvisilla järvenselillä.
Pesä vaihtuvamuotoinen, monesti laatikkomallinen, jonka katolla pilkkikuikan useimmiten näkee istuskelemassa.
Erityispiirteenä lajilla on toispuolinen siipien nykäyksittäinen värisyttäminen.
Epätasainen muuttaja, usein vasta höyhenpuvun kastuminen käynnistää muuton.
Sellaisen ihmeellisyyden saattaa siis vielä ensi juhannuksenakin jossain Inarin järven jäällä tavata.
Mutta nyt sitä Iloista Vappua!
"pilkkikuikka" on todella hyvä lisäys, kiitos! Saanen tiedottaa edelleen.
Ja ilomme jatkukoon, kun kerran on vappu. Gladana ja klarana - tietenkin.
- - -
Mieleni mun tekevi kuitenkin kirjata tähän edes yksi pieni vapun juomalaulukin:
Omantunnon kysymys?
Mie vai sie, sie vai mie,
mie vai sie, sie vai mie?
Kumpiko meistä känniss lie,
sie vai mie vai
mie vai sie?
Vappu-tansseihin, kirjar, kerrot aikovasi. Hyvä. Äläkä sitten ainoastaan aio, sanoisin. Siitä se käynnistyy, tansseihin menemiset. Onkin oikeastaan sinun vuorosi tutkailla niitä "markkinoita", mutta ennenkaikkea musiikin ja toisten ihmisten pariin menemisen vuoksi.
Kuten aikaisemmin kerroin, minun Vappu-kuviot 40 vuoden ajan ovat liittyneet kiinteästi tyttäreeni syntymäpäiviensä johdosta.
Maisemasi on kertomasi mukaan todella keväisen kaunis. Entäpä minun? Näin kaupunkilaisen parvekkeeksi ihan sievä sekin. Kerroinkin jo, että sireenin- ja omenapuunoksissa jo melko kookkaat kukkanuput, valkoisella rottinkipöydällä korissa valk. tasetteja ruukussa, toisessa valk.ruukussa 2 sinistä lobeliaa. Toisella puolella isommassa korissa silkkikukkia: isoja valkoisia ruusuja, roosanvärisiä hortensseja ja valkoisia joulutähtiä vihreää. Lämpenisivät vain ilmat, että tarkenisi aamukahvinsakin siellä nautiskella. Koivut pihalla ovat jo hiirenkorvilla, joten tosiaan vain pieni sade ja...
Voi tuota kertomaasi peippo-parkaa! Keväällä linnuilla on niin kiire, että näitä ikkunoihin lentämisiä sattuu. Meilläkin saaressa on näille linnuille oma lastenlasten tekemä hautuumaa.
Ja niin vain vappuaattoilta ehtii... Minun tämän päivän H-hetki oli, kun löysin vihdoin Sävelradio-kanavani ja siellä Anneli Saaristo lauloi loistavaa "La Dolce Vitaansa"! "...Lapsi kesän ja auringon."
Edelleen Iloista Vappua
ja tässä vaiheessa myös Hyvää Yötä!
Raikasta Vapun päivän aamua!
Kävin täällä jo aikaisemmin tekemässä vastausyrityksen, mutta se meni siepparille.
Piti vaan sanomani tuohon 'omantunnon kysymykseen', että kun se en ole mie, niin sen täytyy olla sie, jos kumpikaan. :)
Ja sitten vielä siitä pilkkikuikasta; se haluaisikin olla pilkkiuikku, sillä tavalla sointuisi paremmin.
Olkoon sitten mikä on, vaikka tilkkutuikkuna tänään.
Toipukaahan rauhassa, jos on jotain mistä pitää!
mä nähdä sainkaan!" Kevättä rinnassa, mitä ilmeisemmin! Meillä kaikilla! Oikein hyvää Wappuaamua vain! "Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö..." -
Latomonpojatkin oli tietty juhlimassa, joten korjaus "pilkkikuikasta" "pilkkiuikuksi" ehti mainiosti, kiitos, alias tm. Ne soinnut, ne soinnut! :)
Kieltämättä minuakin rassasi jälkeenpäin, miksi pitikin kirjoittaa tuo "känniss"-sana. Miksi en muuttanut positiivisesti ajattelevana sanaksi "selvä". Tulkoon nyt tässä muutetuksi, jos jotakuta vielä tuo laulu laulattaa. Siis "Kumpiko meistä selvä lie, sie vai mie, vai mie vai sie?" (No, mehän se toisistamme tiedetäänkin!:))
Joskin brunssi-aika alkaa kohta olla parhaimmillaan...
"...Ja hän juo ja laulaa ja juo." - No, simaapa tietenkin, janoonsa! -
Glada Wappen!
Miksen minäkin joskus voisi nähdä noin vauhdikkaalta kuulostavia unia. Vai jäikö fiilis illalta ns. ylle? :)
Sitä vaan siinä lorusessa pyörittelin, että miks niin monta kertaa piti kysyä, vai onko se omatunto teilläpäin 'hiljaisempaa' sortimenttia?
Pidätteleekö vastausta vai jännitystä yllä?
Tulihan tuo onneksi selväksi, loppujen lopuksi, viimeistään aamulla?
Mukavaa kiekontäyteistä (?) päivänjatkoa!
Kun kerran kysyt, niin... eilisillalla ei ollut mitään tekemistä vauhdikkaan uneni kanssa (että pitikin mennä kertomaan, brr!;)). Taivaanlahjoja, taivaanlahjoja! Harvinaisuuksia!
Omatunto? Meilläpäin? Kuten muuallakin, näin vappuna se saattaa olla hiukan vähemmän tunnontarkka, jonka vuoksi laulussakin varmuuden vuoksi toistoa.:)
"Enhä mie, mut häähähää!"
Vaput alkaa olla ohi. Myös meillä synttärit on vietetty. Lapsein sai lahjaks pihakeinunsa, kelpaa siin liekutella.
Alkaa toukokuun touhut mm. pihakunnostuksineen. Jos vaikka huomisesta ilmatkin lämpenisivät, olisihan jo korkea aika! -
(Jos nyt sitten tämänkin kuitenkin vielä kertoisin...)
Vaihtelun vuoksi olin ostanut kolmen päivän matkan Japaniin. Kaupungin kiertoajelulla matkasimme bussilla korkealle vuorelle, ylös pilvenpiirtäjien tasolla sijaitsevalle tehtaalle tutustumaan japanilaiseen tuotantoon. Tehdas oli iso, myös sen myyntinäyttely, koriste-esineitä valmistava. Kaiken kauniin perään kun vähän olen, niin vaeltelin siellä yksikseni laajalti ihastelemassa. Oli lasia, messinki- ja tinatuotteita. Olin päättänyt, että mitään en matkallani osta. Kuitenkin yhden pienen lasiesineen kanssa jonotin kassalle. Mutta eipä ollutkaan millä maksaa, ei kelvanneet eurot, ei US dollarit. Tuo nyt ei kuitenkaan paljoa harmittanut. Katsahdin kelloa. Olin ylittänyt sovitun ajan.
Kiirehtien palasin vieraan ihmisjoukon vilinässä bussiaukiolle. Omaa bussiani en enää löytänyt, mutta siinä haeskellessani tapasin erään suomalaisen ystävällisen rouvashenkilön, joka kertoi heidän bussissaan olevan tilaa.
Niinpä istahdimme molemmat takapenkille, toisella puolellani miellyttäväntuntuinen yksinäinen herrasmies. Heille kehkeytyikin erittäin vilkas seurusteluhetki Japanista minun ollessani siinä välissä vain hiljainen kuunteluoppilas…
Tylsää, mutta uneni loppui siihen, kun esitin rouvalle paikanvaihtoa…
Mutta pienikin matkailu avartaa, vaikka unissaan. Mitähän tuokin uni tarkoittaa? Ja onko niihin uskominenkaan! Vilkasta näkyy olevan nyt unimaailmani. Harvinaista. Kevättä ilmiselvästi ilmassa!;) - Aamutarinaksi palstalle.
Hyvää toukokuun ensimmäistä maanantaita!
Ai - se olikin muka noin järkevä uni! Uskoiskohan?
Onhan ne unet metkoja, kerrankin näin unessani hyllyrivejä täynnä saviruukkuja ja muita esineitä, erityisesti mieleen jäi normaalikokoinen koira, joka makasi kyljellään hyllyllä koivet ojossa.
Kuinka ollakaan, pistäydyimme myöhemmin matkallamme Pompeijissa ja siellähän nuo hyllyrivit tuhkasta kaivettuine esineineen, jopa koirineen, olivat. Vähän tuli outo olo.
Ja 'tietenkin' monia muita toteutuneita unia. Mielessään kuitenkin miettii mielikuvituksen osuutta, paitsi tuo konkreettiselta vaikuttanut Pompej. Ehkä kuitenkin olin jossain kirjan sivulla nähnyt kuvia. ( yrittää vaikuttaa järkevältä :))
Vaikka uskon minä aikamoiseen hömppäänkin toisinaan. :D
Leppoisaa viikon alkua!
jaksoi paistaa iltaan asti.
Todella miellyttävä päivä, pihatöissä aurinko lämmitti poskia, ja eilinen masentava sää unohtui.
Ei tullut Vappuna poistuttua kotoa, ei aattonakaan, ja hyvin kului "vapaapäivä" , lasillinen simaa ja yksi munkki, (rinkeli tietysti)(- vai nunnako lie -) siinä juhlan menu.
Mitään en varmasti menettänyt, vai menetinköhän, kun en edes Vapputansseihin mennyt.
Ei vain kiinnosta, tämä koti on niin rakas ja kallis paikka että pitää hyvin tarkkaan koko vuorokausi täällä oleskella, tulee nääs halvempia tunteja, sanoi entinen poika, vaan hän asuikin vuokralla.
Harvinaista tämä yksin oleminen, vaan sattui tänään olemaan toisilla menoja, siksipä nyt voinkin istua koneella ja kertailla menneitä, sekä katsella uusia juttuja.
Kiitokset Vapputervehdyksistä joka sattuu täältä kiitokseni huomaamaan, oli ruuhkaa koneella ja
parempi kiittää nyt, vaikka myöhässäkin.
Jääkiekkoa, kolmas erä, voittoa odotellen jätän
palstat tälläkertaa tähän ja toivottelen miellyttäviä unia unennäkijöille.
Alias tm, uneniko järkevä? Pientä dramatiikkaa karsin, mutta muuten prikulleen noin uneni näin ja siihen heräsin klo 5.45. Harvoin ylipäätään enää aamulla muistaa uniaan, mutta tuo oli niin selkeä. Eivätkä minun uneni ole muistaakseni koskaan toteutuneet. Nytkin mökille tästä halajan lähteä, en Japaniin. Ja - usko sinä vain hömppään!;) (Osoitan itseäni)
Tulee vain mieleen, minkähänlaisia painajaisia tässä on tulossa ensi yönä tänäisen harvinaisen työrupeaman jäljiltä: ap. haravointia (pihatalkoissa), ip. tanssia, illansuussa jälleen haravointia. Älkää pelästykö, en jatka unieni kertomisia.
Kirjar, kallistuisin kyllä sen kannalle, että jotain menetit, kun jätit ne vapputanssit väliin.
Toisaalta ymmärrän varsin hyvin, ettet lähtenyt. Mikä voikaan mukavat, rauhalliset kotiolot voittaa, kun pääsee hetkeksi vieraistaan - vaikka läheisiä ovatkin - hengähtämään.
Muuten. Pitääpä ruveta tarkkailemaan, miten lähellä olemme jo ketjun päätepistettä. Olemme etääntyneet melkoisesti ketjun varsinaisesta aiheestakin, joskaan eihän meiltä saman asian jauhaminen oikein suju. Herää vaan jo tässä vaiheessa kysymys, että entäs sitten? Osaako sitä etusivuilla elellä ihmisiks? No, onhan sinne vielä matkaa.
Nyt: Kauniita unia ja kaikkea hyvää!
Ammattiliiton lähettämän almanakan sivujen kulmista on revitty kolmioita jo melkoisen monta.
Kääntelin sivuja, alkuvuodesta aloittaen, ja katselin omia merkintöjä. Iloa ja ikävää on kuluneissa päivissä tänäkin vuonna ollut, mutta kummasti tuo mieli etsii muistoista ja almanakan merkinnöistä enemmän niitä iloisten hetkien merkkejä. Ihan kuin juhlisin merkkipäivätkin toiseen kertaan, nyt muistellen, vaikka vasta neljä kuukautta on tätä vuotta kulunut.
Innostuneena muisteloista, kaivoin esiin kymmenen vuotta vanhan almanakan. Sen sivujen kulmat ovat paljosta selaamisesta ihan käpertyneet, rasvaisia sormenjälkiä on sivuilla, kuin kesken voileivän teon olisi pitänyt sivuilta jotain aikoinaan tarkistaa, tärkeää menemistä tai tapaamista, merkkipäivää, tai mitä lie. Paljon sellaista palautui mieleen joka ilman sivuille tehtyä merkintää olisi unohtunut.
Lienekö kaikkia merkintöjä kirjatessani edes ajatellut, että tämän asian tahdon myöhemminkin muistaa, mutta vanhassa allakassa kaikki sivut ovat tallella ja asiat päiväjärjestyksessä.
Päiväkirjani,---, niitä en juuri nyt halua selailla, niissä on tunteet ja tuska niin riipaisevan todellisiksi kirjattu, sydänverellä kirjoitettu, ja sivut kyynelillä kostutettu,-, ei ne saavat,määrätyiltä vuosilta, olla toistaiseksi suljettuina, näin on hyvä nyt...elämä antoi ja otti, minä tyydyn, vaikka kapinoin ja taistelin, en saanut kaikkea pitää.
Nämäkin sivut ovat kääntyneet. Monta tarinaa on avauksen jälkeen sivuillekin kirjoitettu, niin tähänkin ketjuun. Kaavoihin kangistuminen merkitsee pysähtymistä, me emme ole niin tehneet.
Elämä avaa joka päivä uusia sivuja joille omaa elämäntarinaamme kirjoitamme. Joku päivä vain kuluu ja menee ohi muistoja jättämättä. Jokaisesta päivästä ei ole päiväkirjaan, eikä almanakkaan mitään merkittävää kirjaamista, se vain on eletty ja ohi, palaamatta muistoihin vaikka kuinka mietimme...
Tehkäämme tästä päivästä merkittävä, ainakin itsellemme, vaikka merkkipäivä ei olisikaan.
Kirjoitetaan päiväkirjaan;
Tiistaina, 03.05.2005 päätin olla koko päivän tyytyväinen itseeni, vikoineni ja puutteineni, sillä mikään niistä ei ole niin merkittävä, että minun pitäisi kaikin tavoin yrittää muuttaa itseäni. Olen hyvä juuri tällaisena ja uskallan olla itselleni armelias itserakkaudestanikin.
Onnellista päivää ilman merkitöjäkin..
kääntyneelle sivulle.
Tuohon kirjoittamaasi toivotukseen, kirjar, ei voi muuta kuin yhtyä.
Onnellista päivän jatkoa! -
Iltapäivää!
Pitkällä se on jo tämä päivä. Havahdutit, Helena, jossakin viestissä muistamaan aloitusteemasi; "lehden kääntymisen". Pakko tunnustaa, että olenkohan missään ketjussa matkan varrella tullut miettineeksi, pysynkö yleensä minkäänlaisessa asiassa. Toivottavasti olette anteeksiantavaa porukkaa, tai pakkohan teidän on olla kun minullekin olette vastailleet. ;)))
Totta on, että kohta tämä vitja on täynnä, jos...
Aina se 'jossikin' on muistettava, kai?
Ja siihen hömppään, mistä myös oli puhe, uskonkin oikein mielelläni, useimmiten....
Kirjarille sanoisin, että olipas mukava lueskella runoelmiasi, sinä saat niistä mittavia kokonaisuuksia. Minä olenkin tyytynyt melkeinpä pätkä-lillerilalleri-tyyliin. ( se laiskuus...)
Teillä siellä ne kasvullisuustouhut ja muut ihanuudet työllistävät, mutta odottelen silti jotain kuulevani silloin tällöin, varmasti kaikki muutkin palstalaiset. ( mitenkä sitä muka pärjättäisiinkään...??!)
Toivottavasti ollaan juttusissa usein!
Että "vanhaan" vauhtiin lykkäilet. Nopeasti perillekö kiire? Kyllä, kyllä jo joutaisi. Meidän pitäisikin ottaa loppukiri.:)
Mitäs jos te kirjarin kanssa vuorotellen taikoisitte vaikka pienet runot ja MINÄ saisin antaa muutaman sanan niihin (pärjäisinkö siinäkään?). Tai sitten antaisitte runosuonenne puhjeta kukkaan - tyyliin, kuten haluatte. Tai tulisiko tänne muitakin kirjoituksineen!!?? Tänne on kyllä pitkä matka, kivinen tie. Liike/liikuntahan on tärkeää. -
Muuten mielestäni ketjussa on tämä hetki osoittautunut seuraavan lausuman ajankohdaksi: Avaajana minulla on tänään ilo julistaa ketjun "lehti kääntyneeksi". Tra-da-daa! -
Mitä tulevaisuus sitten tuo, riippuu täysin meistä palstalaisista. Itse viihdyn täällä ikäpalstoilla, enkä haikaile muualle.
Menikö vakavaksi. Jos nyt tämän kerran edes.
Mukavasti ropisee sade ikkunoihin. Maa saa vihdoinkin vettä. Antaa sataa - monta sataa!
Joskin - kyllä huomenna saisi jo taas aurinko paistaakin ja suoda lämpöään sekä meille että luonnolle.
Nyt: Kauniita unia meille kaikille!
aamulla kirjoittamani viesti oli pakko kopioida kun ei lähtenyt, ei millään keinolla..
Nyt sama uudelleen, saanko jo sivulle, kokeillaan!
Aamulla kirjoitin...
Huomenta takasivujen "tallaajille", sillä pitkä pätkä erilaisia juttuja on tämän ja etusivun välille kertynyt.
Tuskin tänne moni enää kurkistaa.
Ihmettelen vain, kun kukaan ei ota kantaa juttuihimme, siksipä uskonkin kävijöitä olevan harvassa.
Runoilua, niin, kyllä kannattaisi jo pieni värssy väsätä muutoksien kunniaksi, mutta olkoon vielä toistaiseksi omalta osaltani tekemättä sellainen tilannekatsaus.
Sanoit ihan oikein, me palstalaiset teemme näistä joko viihtyisän lukunurkkauksen, tai riitojen repimän sotatantereen jossa luodit viuhuvat sanan miekkoina. ( Pääkirjoitukset ovat päätoimittajan näköisiä, niin politiikassakin). Täällä kun jokainen on oman julkaisunsa päätoimittaja, on näkemyksiäkin monenlaisia, nyt, onneksemme, täällä on tyyli hieman muuttunut ja "lehti kääntynyt" kuluttajamyönteisemmäksi.
Olisihan tuon lyhyemminkin voinut sanoa, siis.. myönteisemmäksi.
Ja tuo sade, ihan heti alkaa nurmikko viheriöimään ja tuntuu kuin ilma olisi paljon puhtaampaa hengittää kuin eilen, ennen sadetta.
"Paista aurinko armahin, lämmitä ihmislasta..", toivon mukaan Helatorstaina paistaa, on näes eräs merkittävä tapahtuma silloin...mutta siitä pistän nyt suuni tukkoon...liikaa ei voi paljastaa.
Tänään pilvisessä aamussa... mutta vielä se paistaakin.
Nyt kuuluu jalkojen kopinaa selkäni takana ja on mentävä...Heippa vain!
Jaa ettäkö...? :D
Kiirettäkö meidän käskit pitää?
No, tässä hopun siemen itää!
Pökköä kun laittaa pesään
juoksujalkaa käymme kesään.
Tahti hieman verkkaisempi yllä
palstatilaa meille riittää kyllä?
Joutuisasti silti maaliin käymme
kuka tietää, missä sitten näymme.
Muistettaisiinko, että
jonakin päivänä
joku
jossakin
voi sanoa: " Smile - olet 'piilokamerassa'!
Kiirehtiskö noita
---askeliaan---
vai tyytyisikö tähän vauhtiin vaan.
Kai ne siellä
valtatiellä
pääsee toista kaistaa kiireiset,
on vanhan askeleet jo hitaanlaiset.
Kesäkin, se saapuu
ihan pikkuhiljaa,
mutta pian lehdessä on koivupuu.
Värikäät kukat
nurmikoiden nukat
kuin uutena eteemme kesässä avautuu,
silloin kukkii myöskin kuusipuu.
Turha kiire pois
--- me ehdimme---
vaikka hitaamminkin täällä kuljemme.
Avataan uusi
vaikka sivulle kuusi
jos emme eturivissä halua olla,
harmittaa; ei aina säteile polla.
Joku tänne oikopolun keksi
kirjoittaa voi vaikka viimeiseksi,
pikku harmi siinä, että
jääkö väliin viihdykettä?
Siellä sivulla vaikk' kuusi
saattais vastaan tulla uusi,
josko hällä säteilisi polla
saatais olla rauhas' hunningolla!
Helenalle tässä stoorii
muuan hortoilija hourii,
laitahan nyt kortes kekoon
pienen pallukkaisen tekoon!
..yhtä matkaa..
tänne on niin hyvä jatkaa
voi vastaan tulla toisaalla,
alkupuolen sivuilla,
paha susi, syöden "mummot"
poskillansa luiset lommot,
kun on kauan jahdannut
aseellansa sihdannut
vaan ei saanut kiinni meitä,
kiire mielestäsi heitä,
tääll' on lysti rupatella
päivän menost' keskustella,
Juoksun jätän nuoremmille
tästä saakoon joku "ville"
aiheen taas, kun mieli jurppii
tänne sekin aina kurkkii!!!
Entäs jos se 'suuri susi'
sanois sulle "pusi pusi"?
Harmittelet siinä sitten
ettet käynyt ennenmitten. ( heko heko mikä sana )
Ikävä voi olla sillä
yksinänsä ylisillä
sua sieltä katsastelee
sanojasi maiskuttelee.
(Tänne tupsahdin katsastamaan tilannettamme ja yllätyin. Mitä aikaansaannoksia näemmekään! Millään en saata keskeyttää tuota ihailtavan hyvin käynnistynyttä riimittelyä, runomittaista vuoropuhelua. Niinpä poistunkin tästä hissukseen katsomaan TV:stä lätkää...
Tai jos eivät Leijonamme pärjää, siirryn sitten mieluimmin tuijottelemaan Tom Hanksiä filmissään. On siinä näytillä toinenkin hyvä tyyppi Bruce Willis, puhumattakaan Melanie-tytsästä. Mustaa komediaa, sanotaan lehdessä. Niin että hys-hys-hiljaa! Ollaan niinkuin en olisi ollutkaan täällä, lämpimällä kevätsäällä. :))
- Helatorstaion iso juhla, ei kasva edes maan ruoho. - sanottiin vanhaan aikaan, eikä ruoho vielä kasva.
"Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö..." ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.
Suomi-pojille ei illallisen pelin jälkeen voi paistetta toivotella, mutta vain se siitä.
Muistan tänään, kuinka vuosikymmeniä sitten astelin alttarille, muiden ikäisteni rinnalla, ensimmäiselle ehtoolliselle. Meitä olikin todella paljon, sekä poikia että tyttöjä.
Se päivä oli jotenkin merkittävä, jännittävä ja juhlallinen samalla kertaa.
Silloin oli 12 päivä toukokuuta, mutta ilma ei lämpimämpi kuin tänäänkään.
(Muistatteko milloin teillä oli sama tapahtuma..)
Näissä muistoissa, uusia tapahtumia kerräten jatkan päivään...
Olkaatte iloisella mielellä.
Ripillepääsytilaisuuttako tarkoitat? Pahoittelen. Enpä muista tuosta itse tilaisuudesta paljoakaan. Herkkänä lienen herkistellyt. Brutaalisti sen, kuinka hankalaa oli saada minulle sopiva leninki, enkä saadussa viihtynyt. Rippikoulu vaikutti kyllä voimakkaasti minuun.
Nuorelle:
Horjahtanet - nouse pontevasti,
pyri kehnosta ain´oivempaan,
pettää voivat voimas useasti,
hyvä tahtos älköön milloinkaan!
J.H. Erkko
Jo alkaa helatorstai-sää pikku-hiljaa kirkastua meilläkin!
Aurinkoisia oloja säätilasta huolimatta!
Huomenta, varhaiset!?
Riparimuistojako?
Samantyyppisiä ongelmia vaatteen kanssa muistan olleen kuin Helenalla. Ei tainnut silloin olla alboja? Syksyn mittaan sitä koulua käytiin, ja puvun väri oli musta. Inhosin sitä, mutta käytännöllisenä ajattelin voivani käyttää muulloinkin ja käytinkin.
Raamatun sivuille otettiin kavereitten nimmareita, voi niitä muistoja!
Harmaasta aamusta huolimatta rauhaisaa pyhäpäivää!
Oli musta minunkin rippipukuni, mutta istui päälle kun itse sen ompelin.
Olin edellisen kesän "piikana", isossa talossa, auttelin emäntää navetassa ja sisällä, tuvassa ja pellolla. Kudoimme yhdessä ison "Maamies" ryijynkin, kolmi osainen,- kyntö,kylvö ja niitto, joten monta lankaa solmimme ja kangaspuissa sen valmistimme. Tulihan opittua sekin taito.
Palkkarahoilla ostin "rippipuku kankaan" ja ompelin ihan itse, poljettavalla, vanhalla Singerillä, jota käyttäen kaikki alkutaipaleen taitoni ompelusta keräsin.
Puku on kaiketi koiden ruoaksi kelvannut, vanhassa asumattomassa kotitalossa.
Että sellaisia muistoja... mutta emme me nimikirjoituksia sentään raamatunlehdille, ei, se raamattu on minulla tallella, kullatut lehden reunat kyllä jo hieman käpertyneinä ja kannetkin kärsineet, mutta tallella on, mummolta lahjaksi saatu, kallis aarre aikoinaan.
Nyt on sähköiset koneet ja valmiita kaavojakin saa jopa lehden mukana, vaan vähän tulee enää ommeltua itselle kunnon vaatteita. Yksi jakkupukua varten ostettu kangas kyllä odottelee leikkaamista ja ompelua, kun tulis aloitettua...
ja muutama kaunis puserokangas, viimeistä huutoa, viimeisimmät hassut ostokset.. nekin pitäisi saada päällepuettavaan muotoon.
Tässä sen taas huomaa, laiska olen, vai mikä se tuo mato on joka joskus riivaa... ja vaivaa.
Huomenna kuitenkin puusouviin, jos ei sada vettä.
Tämä pyhä on pyhitetty levolle ja ystäville, aamulla on arki ja silloin saha saa laulaa...
Vaikka Tahvo sanoikin;" Meidän naisille on turha pilkkoa hellapuita, ne kuitenkin ne polttaa ",
niin on vain sauna ja hellapuita pilkottava. (itselleni)
Tokihan mekin Raamattua kunnioitimme, sen mariginaaleihin ne nimmarit kirjoitettiin, ja tarkasti tutkittiin, minkä tekstin kohdalle sattuivat. Ja tallella on sekin, ilman kultareunuksia tosin.
Ne pilkkomiset pitävät kuntoa yllä, vaikka harmittaahan se nähdä työnsä tulokset savuna ilmassa. Oikeassa Tahvo oli. :)
Nyt olen tässä aivan ihmeissäni. Että musta rippipuku! Kyllä on nyt aukko sivistyksessäni. Ihanko ev.lut.-laisilla? Anteeksi tyhmyyteni. Tuonpa sen kuitenkin reilusti esille, jos aiemmin olen edes jotenkin osannut (?) peittää. :)
Minä tässä odottelen illansuussa neljää lapsenlastani viikonloppuvisiittiin. Mahdanko itse päästä koneelleni lainkaan! Mutta yritän. Tosin tuolla toisaalla jo toppuuteltiinkin, mutta vähästä emme välitä.
Saareenkaan ei sitten voinut vielä lähteä. Ylä-Saimaalla on järvet vielä jäässä. Nyt siirtynee viikoilla.
Että sellaisin terkuin tässä vaiheessa.
vielä nuoremmilla siskoillanikin, se konfirmaatiopuku, oliko se valkoinen niihin aikoihin muualla maassamme, niin sitä en tiedä.
Nykyisin kun käytetään albaa, saa alla olla vaikka minihame!
Jaa, tuolla näkyy taas käyvän kova keskustelu, molemmilla vanhempien etusivuilla, mutta nyt en tuppaa sekaan sotkemaan, en edes leikin varjolla.
Ei taitaisi näillä ilmoilla vielä kesän nautintoa saaressa olla, kylmä vesi ympärillä ja ilmakin aika koleaa, mutta kunhan lämpiää, voit sinäkin nauttia puhtaasta ilmasta ja luonnon tuoksuista.
Täällä maalla on ihan mukavaa, sade sai jo pihankin vihertämään.
Illanjatkoja...ja levollisia unia.
Uutta kevätaamua!
Niin, siitä puvusta vielä; olisiko saanut valita valkoisenkin, hämärä muistikuva. Syksyä kun elettiin, valitsin sen mustan. Ja ihan ev.lut. olen.
Asiasta toiseen; täällä käy toteen sanonta siitä naapurin vihreämmästä ruohosta. Aurinko paistelee heille niin sopivasti heti aamusta, että siellä on nytkin jo vaikka kuinka pitkä ruoho. Onni, että kaunistaa samalla omaakin näkymää. Toisinaan sitä jo leikataan kun tällä puolella vasta aloittelee kasvuaan.
Semmoinen se auringon voima!
Nytpä toivottelen mukavaa tynkäviikon 'maanantaita'!
Tässä niin pikkusta vaille valmis ja itse olet avaaja!
Löysinpä vielä yhden M:n, meillekin muistutukseksi? :)))
Bradleyn viisaus
Jos tietokoneet saavat liikaa valtaa, voimme tehdä niistä komitean - se tekee niistä lopun.
Jos sie et tultkaa tännää, nii parrait päivii sit millo tahansa!
ei nyt millään meinaa irrota.
Aika pitkä päivä tulikin, ja puita liiteriin melkoinen pino. Pätkittäviä puita on vielä paljon jäljellä, mutta kun m.sahan ketju pitäisi viilata, ja täytyy ikäväkseni todeta... sitä en osaa niin hyvin että alkaisin viilaamaan, voi vielä mennä hampaat ristiin.... joten, naapuriin apua pyytämään... että taas purisi sahani.
Nyt oiotaan selkää ja laiskotellaan.
Tuumasta toimeen, sanotaan, ja hyvin suunniteltu työ on puoliksi tehty. ( vähentyyköhän hommat kun olen niin hyvin huomisenkin päivän työt suunnitellut?)
Katsotaan..nyt jalat kohti kattoa, lattialle maata, siinä selkäkin oikenee.
Tuo 'tylstynyt ketju ja ristiin menevät hampaat'.
Tuommoiselta se olo toisinaan tuntuu täällä palstoillakin, eikä kukaan kykene teroittamaan sitä 'moottoria'. Ei leikkaa, kuten sanonta kuuluu.
Mutta noissa tosiaskareissa kaikki mahdollistuu, olen ajatuksissani heiluttelemassa kirvestä siellä pölkylläsi, jollet ole hankkinut halkaisukonetta? :))
Ajattelin, että oltuani täällä niin paljon äänessä, jättäisin loput paikat teille Helenan kanssa, jos hänkään nyt tänne paljon ennättää, enää.
Joten; jos ei muuta ihmeellistä satu niin SMILE -sitten kun jossain 'törmäillään'!
Sattui semmoinen 'ihmeellisyys', että unohdin
toivotella kaikille äideille
ONNELLISTA ÄITIENPÄIVÄÄ
eritysesti huomenna!
( häpeissään ja nolona, anteeks )
Pieni lainaus:
Hiukkanen hölynpölyä silloin tällöin tekee
hyvää viisaimmallekin ihmiselle.
Aurinoista Äitienpäivää!
Myöhäisehtoota! Äitienpäiväaattoa vielä hetkisen verran itsekullekin!
Ohi on! Mikä kaikki muka?
No, ensinnäkin tämä tässä ketjussa kirjoittaminen, johon totean: Yhyy - harmillista! Mikä nyt eteen? "Luonasi on niin hyvä olla..." (laulu). Tarkoitan tietenkin tätä ketjua itsessään ja - totta kai - meitä itseämmekin. Ei muuten tainnut kovin moni vierailla. Minkäs me sille mahdettiin. Vapaavalintaistahan tämä. Vai kirjoitimmeko liiaksi toisillemme? Näinkin taisi olla.
Ohi on, uskoisin edelleen, myös se, että ns. lehti on kääntynyt, kuten 3.5. tuolla ylempänä julistin torventörähdyksin. "Elämme" sopusoinnussa vanhoja muistelematta.
Ohi on myös viime päivien lastenhoitourakkani. Vietin vaihteeksi toisenlaista elämää: hiukan työläämpää, mutta aah - niin iloisen antoisaa. Kyllä lapset ovat elämän rikkaus, kukin omalla panoksellaan "syötävän" ihana ja välkkyjä ovat. (Mummakseen!?;)) Mutta aika aikaa kutakin, "majassani" taas entinen rauha ja "tyynyt ojennuksessa". Halleluja!
Huomenna tosin tapaamme jälleen äitienpäivän merkeissä.
Kello käy. Olisiko unten aika!? Eilen oli PAKKO valvoa puoleenyöhön lätkämatsin takia - sallin jopa lapsillekin (8-11 vuotiaat) tämän kerran. Vaan oli se niin väärin se USA:n viimeinen maali!
Tasapeli kuitenkin lohdutti.
Jospa nyt tässä vaiheessa kiittäisin - lieneehän ketjussa enää yksi puheenvuoro käyttämättä - kaikkia tähän ketjuun osallistuneita mukavista kanssakäymishetkistä. Mutta tavataan jatkossa muualla!
Nyt KAUNIITA UNIA JA KAIKKEA HYVÄÄ!
www.jacquielawson.com/viewcard.asp?pv=FL01E
H Y V Ä Ä
Ä I T I E N P Ä I V Ä Ä !
Me olemme kulkeneet, virtuaalimaailmassa,
yhteistä matkaa.
" Ei sitä yksin kauan naura."
Olemmehan saaneet yhdessä nauraa ( ja harmitkin purkaa ).
Tähän loppuun voisi todeta:
" Naisella on paljon suuria virheitä, mutta miehellä vain kolme pientä; kaikki mitä hän sanoo, kaikki mmitä hän tekee ja kaikki mitä hän kirjoittaa." (Tuntematon)
Onneksi olemme naisia!
Hyvää Äitienpäivää.