Jos ihminen ei koe olevansa sairas eikä vahingoita toisia tai itseään, miksi hänelle pitää antaa sairausleima ja kertoa mitä lääkkeitä hänen pitäisi syödä? En edes ymmärrä miten ihmisen persoonallisuutta voi nimittää häiriöksi, koska en minä ole ainakaan vielä törmännyt yhteenkään "normaaliin" ihmiseen. Se, että olen persoonaltani alakuloinen ja taipuvainen mustavalkoisuuteen ei tarkoita, että olen vakavasti masentunut henkilö, joka tarvitsee hoitoa. Mitä sitten jos masennustestin tulokset ovat huipussaan? Mitä se haittaa jos minulla on vähän vikaa aivoissa tai en ole sosiaalisesti lahjakas? Osaan elää ja tiedän kuka olen.
Miksi niin monelle nykypäivänä lyödään joku sairausleima paperiin tai "häädetään" pois julkiselta paikalta oudon käytöksen vuoksi?
Minusta maailmassa ei ole täydellistä ihmistä ja en vain ymmärrä miksi lääkärit yms. vetävät pienistäkin asioista niin isoja päätelmiä ja sanovat, että täytyisi käydä puhumassa jollekin, mutta mitä siinä juttelet? Vahingossa kun paljastat jotain henkilökohtaista he alkavat pitää sinua hulluna.
Luulenpa, että jos kaikki ihmiset kävisivät psykoterapeutin puheilla juttelemassa rehellisesti ja syvällisiä, kaikki olisivat "viallisia"
Tämä on vain minun ajatus ja hetkellisen mielijohteen tuote, eli en ole sen enempää miettinyt, että mitä nyt tuli kirjoitettua... kommentit olisivat kivoja.
Miksi niin monelle nykypäivänä lyödään joku sairausleima paperiin tai "häädetään" pois julkiselta paikalta oudon käytöksen vuoksi?
Minusta maailmassa ei ole täydellistä ihmistä ja en vain ymmärrä miksi lääkärit yms. vetävät pienistäkin asioista niin isoja päätelmiä ja sanovat, että täytyisi käydä puhumassa jollekin, mutta mitä siinä juttelet? Vahingossa kun paljastat jotain henkilökohtaista he alkavat pitää sinua hulluna.
Luulenpa, että jos kaikki ihmiset kävisivät psykoterapeutin puheilla juttelemassa rehellisesti ja syvällisiä, kaikki olisivat "viallisia"
Tämä on vain minun ajatus ja hetkellisen mielijohteen tuote, eli en ole sen enempää miettinyt, että mitä nyt tuli kirjoitettua... kommentit olisivat kivoja.
Vastaukset 74
Vanhimmat
"Jos ihminen ei koe olevansa sairas eikä vahingoita toisia tai itseään, miksi hänelle pitää antaa sairausleima ja kertoa mitä lääkkeitä hänen pitäisi syödä? "
Oletan sinun olevan aikuinen. Oletko pystynyt kouluttautumaan? Pystytkö käymään töissä? Pystytkö elättämään itsesi?
Jos vastasit kielteisesti e.m. kysymyksiin, on siinä vastaus, miksi ihmisen, jolla ei ole omaa sairaudentuntoa, pitäisi sitoutua hoitoonsa. Jotta yllä olevat 3 seikkaa sujuisivat.
Entä jos ihminen ei halua hoitoa? Eikö se ole niin että vapaassa maassa ei saa pakkottaa omaksi parhaaksi?
Sitäpaitsi antipsykoottien on todettu aiheuttavan toimintakyvyyn laskua. Että silleen... Ihmiset vaan uskovat sokeasti psykiatrian mainoslauseita, mutta entä0pä asioiden faktuaalinen laita. Pakottamalla ain eita jotka tuhoavat aivot ja täten alentavat toimintakykyä. Todella eettistä.
Kuvitteletko, että psykiatriset interventiot auttavat ihmisiä kouluttautumaan, tekemään töitä tai elättämään itsensä muutoin?
Jos vastasit kyllä yhteenkin edellä olevaan kohtaan, suosittelen tutustumaan asiaan tarkemmin. Toiseksi mieti hetki pidempäänkin, miten oikeutat toisten ihmisten myrkyttämisen lääkinnäksi naamiotuna?
Psykiatriassa on mahdotonta olla sairaudentuntoinen tai -tunnoton, koska mitään sairautta ei ole olemassa. Mitä sinä ja kumppanit olette siis hoitamassa? Mihin viittaatte termillä hoito?
Ymmärrän mitä haet takaa, mutta en oikein tiedä... Hoito ei takaa työkykyisyyttä ja sairaus työkyvyttömyyttä. Mutta en ole vielä aikuinen niin en taida ymmärtää tällaisia asioita.
Joka tapauksessa minä pidän lääkkeiden tupruttamista jotenkin vastenmielisenä ja ihminen, joka pystyy työskentemään/toimimaan ja kokee, että "sairaus" kuuluu hänen olemukseensa (ei siis tunne olevansa sairas) pitäisi mielestäni jättää rauhaan (jos hän ei siis vahingoita muita tai itseään.)
Mutta vapaassa valtiossa jokaisella on oikeus vahingoittaa itseään. Vain toisia ei saa vahingoittaa.
Bisnes bisnes
Vastaukset ovat siis:
Et ole pystynyt kouluttautumaan.
Et pysty käymään töissä.
Et pysty elättämään itseäsi.
Joten tuotoksesi tälle yhteiskunnalle on 0.
Toimivassa yhteiskunnassa jokaisen yksilön pitää tehdä kaikkensa itsensä ja toisten hyväksi. Joku pystyy esim. kokopäivätyöhön, joku toinen ehkä vain puolipäivätyöhön. Toimivan yhteiskunnan pitää myös antaa yksilölle siinä määrin, mitä yksilö tarvitsee. Joku tarvitsee paljon enemmän tukea kuin joku toinen.
Jos psykoottinen ihminen kieltäytyy lääkityksestä, joka mahdollistaisi hänen toimivuutensa nousun yhteiskunnan jäsenenä esim. nollasta prosentista 25 prosentin toimivuuteen, pitäisi mielestäni yksilö pakottaa ottamaan lääkitys vastaan.
Lisäksi esim. 25 prosentin toimivuuden saavuttaminen lääkityksellä voi johtaa vielä korkeampaan toimivuusprosentiin, joka tulee onnistumisen, osallisuuden ja toimivuuden kokemuksesta. Tämän luulisi olevan sekä yksilön että yhteiskunnan pitkäaikainen etu.
Inhimillisyys on itseisarvo. Yksilön itsemääräämisoikeus menee yhteisön pakottamisintressien edelle. Vaan rangaistus on hyväksyttävä syy, ja rangaistuksen tulee olla suhteessa rikoksen vakavuuteen.
Toisekseen on fakta, että LÄÄKITYS ALENTAA TOIMINTAKYKYÄ!. Miten van asiaa katsoo, humanitääriseltä tai pragmaattiselta kannalta, niin argumenttisi kumisee tyhjyyttään.
Toistoa yltä:
---
Esimerkiksi Wunderinkin kahden vuoden RCT-tutkimuksen jälkeisessä potilaita seuraavassa tutkimuksessa havaittiin, että nimenomaan potilaan toiminnalliset kyvyt, kuten esimerkiksi työssäkäynti, paranivat siinä ryhmässä, jonka strategiana oli antaa vähennettyä neuroleptilääkitystä.
---
Recovery in remitted first-episode psychosis at 7 years of follow-up of an early dose reduction/discontinuation or maintenance treatment strategy: long-term follow-up of a 2-year randomized clinical trial.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23824214
Älä viitsi trollata.
Antipsykootit ei tee ihmisistä työkykyistä ja toimintakykyistä. Mahdollisimman vähäinen lääkitys on yhteydessä parempaan toimintakykyyn.
Mitä vähemmän aivojansa mitä myrkyllisimmillä aineilla kyllästää, sen todennäköisemmin on työmarkkinoilla ja terve. Antipsykooteissa on myös raskaita potentiaalisia terveyshaittoja.
Sen sijaan Suomessa on paljon ihmisiä, jotka syövät vaikka mitä nuppilääkkeitä ja ovat työkyvyttömyyseläkkeellä. Psyykenlääkkeitä käytetään yhä enemmän mutta silti porukkaa on vaikka kuinka nuorenakin eläkkeellä. Miltei jokainen nuori mielenterveyseläkeläinen on käyttänyt/käyttää jotain tai useampaa psyykenlääkettä että eipä nuo näytä ihmisiä työmarkkinoille tuovan.
Psykiatrian käsitys hoidosta ei lisää välttämättä toimintakykyä vaan voi jopa heikentää sitä ja terveyttä ylipäätään.
Tuossa tutkimuksessa siis käsiteltiin ensipsykoosissa hoitoon tulleita potilaita. Niitä samoja, joille suomalaiset johtavat psykiatrit nykyään suosittelevat neuroleptien injektioita.
Miksiköhän ylläpito poisti tuon ylemmän viestin, jossa kommentoin Wunderinkin tutkimusta, sääntöjen vastaisena? Se ei ollut sama viesti kuin tämä myöhäisempi viestini, siinä oli enemmän kommentointia ja erityisesti omaa kommentointia. Siinä ei ollut myöskään esimerkiksi laitonta linkkiä alkuperäiseen tutkimukseen tai muuta sellaista.
Satutko kuulumaan johonkin uus-natsistiseen liikkeeseen tai onko sinulla sympatioita heitä kohtaan?
Juu ei ne lääkkeet välttämättä huononna toimintakykyä, mutta eivät kyllä parannakaan sitä. Suurin osa SSRI- lääkkeistä jotain placeboa. Siinähän säästääkin tehtaat kun ihmiset kuvittelevat syövänsä jotain onnellisuuspilleriä, mutta ovatkin vain selluloosaa, jauhoja ja vettä. Että kalliiksi tulee.
Hetkonen hetkonen. SSRI-aineet ovat kaukana pelkästä selluloosasta, jauhoista ja vedestä. Ne ovat voimakkaasti keskushermostoa stimuloivia aineita, neurotoksisia siten, mikä on kaukana jauhojen ja veden sekoituksesta.
Onnellisuuspilleri nimi on psykiatrian ja lääketeollisuuden markkinointinimitys SSRI-aineille.
Luuletko, että lääketehtaiden johtohenkilöillä on mitään muita intressejä kuin raha?
SSRI:t eivät stimuloi keskushermostoa, vaan välittäjäaineita.
Jos sulla on lisäksi vielä esittää neurotoksiselle jokin fakta, esim se, miten lääkemuodossa oleva serotoniini käyttäytyy elimistössä ja miten luontainen, saattaisit olla uskottavampi. Nyt heittelet päästäsi juttuja.
On ollut juttua siitäkin, että nimenomaan SSRI- lääkkeet eivät käytännössä sisältäisi ratkaisevia määriä mitään vaikuttavaa ainetta, jolla olisi suurempi vaikutus henkiseen tasapainoon/hyvinvointiin.
Onko sulla käytössäsi kotilaboratorio, jolla voit todistaa väitteesi faktaksi?
Kyllä minä mieluiten olisin töissä edes osapäiväisesti kunhan olosuhteet olisivat inhimilliset mutta en ole saanut apua vaikka väkipakolla on yritetty hoitaa vuositolkulla. Kuvitteletteko te lapselliset ihmiset että Suomen valtio päästää jotkut muita helpommalla? Eihän täällä saa edes olla sairas. Tarkoitan siis että ei anneta sulle lupaa väsyä vaan yritetään puolikuolleena, vielä lepoa tarvitsevana potkia työelämään sekä lääkkeillä että muilla keinoilla niin mitä oikein urputat? Kukaan ei täällä pääse muita helpommalla. Siis välttelemään velvollisuuksia.
Sinähän se vekkuli olet.
Välittäjäainejärjestelmä on osa keskushermostoa. Aivot osa keskushermostoa.
Mitä muita intressejä uskot, että teollisuudella on mielestäni?
SSRI:t eivät ole synteettistä serotoniinia tai vastaavaa. Ne ainoastaan estävät normaalin serotoniinitoiminnan aivoissa blokkaamalla takaisinoton synaptiraoasta. Tästä seuraa luonnoton ylistimulaatio, joka ennen pitkään vaurioittaa järjestelmän normaalitoimintaa. Täten on syntynyt aivovaurio, mikä näkyy mm. dementiana, tunteettomuutena, seksuaalisena kyvyttömyytenä, tasapaino-ongelmina, ihon tuntohäiriöinä, uniongelmina jne.
"On ollut juttua siitäkin, että nimenomaan SSRI- lääkkeet eivät käytännössä sisältäisi ratkaisevia määriä mitään vaikuttavaa ainetta."
Olet ymmärtänyt väärin. SSRI:t ovat stimulanttiluokan huumausaineita. Toki niillä on vaikutus keskushermostoon ja sitä kautta muun muassa ihmisen itsetietoisuudentasoon, ajatteluun, havainto- ja hahmotuskykyyn sekä lukuisiin muihin kognitiivisiin toimintoihin. Se kuka kokee em. vaikutukset miellyttäviksi elämän surun keskelle on täysin yksilöstä kiinni ja voi vaihdella tilanteen mukaan.
"Et ole pystynyt kouluttautumaan.
Et pysty käymään töissä.
Et pysty elättämään itseäsi.
Joten tuotoksesi tälle yhteiskunnalle on 0."
Tässä argumentissa nyt sotketaan pahasti keskenään yksilön hyötyarvo ja lääketieteelliset sairaudet. Inhimillisen elämän ainoa funktio ei ole tuottaa mitattavaa hyötyä yhteiskunnalle eikä kokea maailmaa normien mukaisesti. Jos tuottamattomuus ja poikkeavuus on itsessään mielisairauden oire, niin silloinhan huomattava osa meistä ihmisistä on mielisairaita jossain vaiheessa elämäänsä. Alla olevassa linkissä on hyvä näkökulma tähän "tuottavuusargumenttiin", jonka pohjalta ihmisiä leimataan sairaaksi ja pakkolääkitään vastoin heidän tahtoaan. Esimerkiksi kaikkein tuottavimmat eli toimintakykyisimmät "skitsofreenikot" löytyvät kehitysmaista, joissa lääkitystä ei käytetä lainkaan:
https://www.youtube.com/watch?v=8_j5mmBa4mw
Voin olla vekkuli, mutta sinä vielä vekkulimpi.
Välittäjäainejärjestelmä on toki osa keskushermostoa, mutta ne erotetaan psykiatrisessa lääketieteessä toisistaan, niin lääkkeetkin jaetaan eri kategorioihin. Sehän on sanomattakin selvää.
Siksi esimerkiksi lääkärin pitäisi kuulostella oireita, muitakin kuin niitä henkisiä ja täten päättää minkälaista lääkettä aletaan kokeilemaan. SSRI:t eivät sisällä ratkaisevassa määrin mitään, joten siksi niistä on hyvä ja turvallinen aloittaa koko puoskarointi.
Luuletko, että koko serotoniinin tuotanto pystyttäisiin blokkaamaan, ellei lääkkeessä ole jotain vaikuttavana aineena? Nyt on tainnut jäädä ihan perusasiat lukematta.
Serotoniini on yleisnimitys vaikuttaville aineille, jotka "stimuloivat" aivoja. Ne eivät kuitenkaan stimuloi niin, kuin sinä luulet. Pelkästään avustavat.
On sanomattakin selvää, että liiallisella kulutuksella lähinnä kaikkea, on epätoivotut lopputulokset.
Se ei silti todista sitä, että SSRI lääkkeet sisältäisi merkittävästi jotain, joka aivoja sinun mukaasi "stimuloi". (:D)
" Täten on syntynyt aivovaurio, mikä näkyy mm. dementiana, tunteettomuutena, seksuaalisena kyvyttömyytenä, tasapaino-ongelmina, ihon tuntohäiriöinä, uniongelmina jne."
Nämä oireet mainitaan lääkeselosteessa. Miksi siis aikuinen ihminen ottaa riskin ja syö tätä? Eikö se ole ihan oma vika?
Niin, jälkikäteen on hyvä viisastella.
" Toki niillä on vaikutus keskushermostoon ja sitä kautta muun muassa ihmisen itsetietoisuudentasoon, ajatteluun, havainto- ja hahmotuskykyyn sekä lukuisiin muihin kognitiivisiin toimintoihin. Se kuka kokee em. vaikutukset miellyttäviksi elämän surun keskelle on täysin yksilöstä kiinni ja voi vaihdella tilanteen mukaan."
Ei ole vaikutusta ainakaan elämän miellyttävyyteen, sillä aivot eivät toimi niin, että "kun musta tuntuu nyt tältä". Yksinkertaista biologiaa se on. Sotket psykologian ja psykiatrian keskenään.
Jos kaikki on pääkopassa kunnossa, edes vastoinkäymiset eivät tunnu niin pahoilta.
Ja mihin yhteiskunta tällä tuottavuudellaan oikein pyrkii muutenkaan? Hyödykkeitä on jo liikaa, planeetta ei kestä nykykulutusta, tekninen kehitys on todennäköisesti mennyt jo liian pitkälle.. Eikö yhteiskunta voisi olla olemassa ihmisiä varten, tekemässä kaikenlaisten ihmisten elämästä parempaa. Yhteiskunta voisi olla se taho, joka joustaa eri ihmisten tarpeiden mukaan kenenkään ihmisarvon siitä kärsimättä.
Mikä voi olla sellainen taho joka voi vaatia toista kaltaistaan Jumalan luomaa syömään terveydelle myös haasteellisia lääkkeitä, ellei toinen niitä tahdo syödä, vaan testaisi mieluummin esimerkiksi joitain lievempiä hoitoja. Yhteiskunta ei voi mielestäni olla tällainen taho, vaan kyllä tätä valtaa käyttävät sen jäsenet, yksittäiset ihmiset siis. Tämä on kyseenalaista etenkin silloin jos toinen ei ole ollut vaaraksi muille ja samalla myös ansaitsisi tukea. Eivätkö ihmiset lääkkeitä määrätessään, ehkä jopa yhteiskunnan jäsenet syyllisty tällöin jo jonkin sortin epäeettiseen tekoon käytännöissään?
Jos viitsisitte lukea
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi35050
mm: "psykoosilääkitys, jossa pyritään pienimpään tehokkaaseen annokseen ja haittavaikutusten minimoimiseen"
Ei lääkitystä suositella ainoana hoitomuotona. Lukekaa sieltä.
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi35050#nakit
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi35050#lisatietoa
Se ei toimi oikeasti sillä tavalla. Minut lääkittiin täysin työkyvyttömäksi vuoden aikana, sen jälkeen piti taistella ulos sieltä. Yleensä kun löydetään joku "toimiva" lääkitys neurolepteja SSRI-lääkkeitä ja mitä vielä, siis sellainen taso, jolla potilas ei valita liikaa, niin mennään sitten sillä. Ei heiluteta venettä.
Kaypahoito.fi onkin oikein puolueeton ja totuudelle omitettu sivusto. Ei yhtään lääkebisneksen rahoittama. Sairauksien hoitaminen on pääasia.
Mitä tulee mihinkään viralliseen koskien psykiatriaa pitää suhtautua propagandana. Viittaaminen "käypä hoito -suosituksiin" on turhaa ja irrelevanttia.
Et ymmärrä psykiatriaa.
Entäs sidonnaisuudet, onko niistä tietoa?
Mene lukemaan vaikka Ben Goldagre: Bad Pharma, tai jos englanti ei suju, niin vaikka sitten Götzscheä kirjana. Jos olet itse alan työntekijä, niin Ben voi olla helpompaa sulateltavaa, sillä hän keskittyy yleisemmin sidonnaisuus, ym ongelmiin. Hän on myös itse psykiatri.
Lukiko yksikään kommentoijista nuo linkit kokonaisuudessaan?
Ei lukenut.
Pää puskaan vain.
Otetaan uusiksi:
Jos viitsisitte lukea
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi35050
mm: "psykoosilääkitys, jossa pyritään pienimpään tehokkaaseen annokseen ja haittavaikutusten minimoimiseen"
Ei lääkitystä suositella ainoana hoitomuotona. Lukekaa sieltä.
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi35050#nakit
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi35050#lisatietoa
-
En ole sitä mieltä, että ihminen pitäisi lääkitä zombiksi. Eikä se ole "käypä hoito suositustenkaan tavoite. Lukekaa! Ei siihen kuole, jos lukee!
"Pää puskaan vain." "Otetaan uusiksi" "Jos viitsisitte lukea"
Miksi olet noin rasittava "auktoriteetti"?
Todellisuus psykiatrisella poliklinikalla on täysin toista kuin mitä yrität esittää. Wunderinkin tutkimuksessa valittiin erityinen ryhmä, joka saa juuri erikoisesti vähennettyä neurolepti-hoitoa verrattuna nykykäytäntöön. Jos Käypä-hoito-dokumentissa lukee tuolla tavalla, niin se ei liity oikeaan hoitoon millään tavalla. Neurolepteja jaellaan kuin nallekarkkeja ja potilaita uhkaillaan, suostutellaan ja pakotetaan syömään niitä.
Ja todellisuudessa minut lääkittiin zombiksi psykiatrisella poliklinikalla. Se lukee jopa potilaskertomuksissani, että potilas koki tulleensa zombiksi lääkkeiden vuoksi. Loppulausunnossa minulla lukee, että potilas sai vakavia oireita neuroleptien vuoksi ja niiden käyttö on lopetettu. En tiedä, voiko vielä tuota parempaa myönnytystä nykyiseltä suomalaiselta julkiselta psykiatrialta edes saada.
Lääkkeiden syöminen ja hakeminen on oma valinta, kukaan ei niitä voi pakottaa syömään.
No kyllä voi, joku psykologisilla keinoilla tai sitten ihan väkisin, vaikka injektiolla perseeseen.
Tosin injektio perseeseen ei ole sama kuin syöminen... ;)
Lukuisille kansalaisille psykiatrian syöttämien huumeiden, "lääkkeiden", käyttö ei ole oma valinta. Aineet pakkosyötetään ihmisille vastentahtoisesti.
Et tiedä psykiatriasta paljoakaan. Psykiatrian selkäranka on pakottaminen. Ilman pakkoa psykiatriaa ei olisi.
Psykiatria ei ole lääketiedettä, johon se varmastikin sekoitat. Lääketieteessä lääkkeiden/aineiden syöminen ja hakeminen on kansalaisen oma valinta. Terveydenhuollossa kukaan ei voi pakottaa ottamaan. Psykiatria ei ole terveydenhuoltoa.
Riippuu mistä on kyse. Moni on toteanut, että lääkkeitä pakotetaan ottamaan, mutta joissakin kohdissa sitä vain suositellaan, mutta jos sanot "ei" , asiasta keskustellaan pitkään ja myöhemmin se otetaan uudestaan aiheeksi ja taas uudestaan... Itselläni ainakin tällainen koko ajan turputtaminen ja "sinun kannattaisi/pitäisi" meininki tuntui pakolliselta, mutta onneksi vanhempani olivat viisaita ja sanoivat aina vastaan "ei."
Käypä hoito - suositukset ja niiden laatijoiden sidonnaisuudet.
Julkisuudessa nousee aika ajoin esille, epäily siitä, että Käypä hoito - suositusten laatijoiden sidonnaisuudet lääketeollisuuteen vääristäisivät suositusten sisältöä.
DUODECIM O7. 01. 2016
( lainaus )
Recovery+in+Remitted+First-Episode+Psychosis+at+7+Years+of+Follow-up+of+an+Early+Dose+Reduction/Discontinuation+or+Maintenance+Treatment+Strategy
Myös Martin Harrowin tutkimukset kertovat ehkä suureksi osaksi nimenomaan potilaan toiminnallisen kyvyn (työssäkäynti) lisääntymisesti vähemmän lääkityksen myötä. Lääke kyllä varmasti lamaa kenet tahansa niin, että psykoottiset oireet vähenevät. Sillä saa rukseja lääkkeen toimivuuteen. Se ei ole kuitenkaan ollenkaan selvää, että seuraavien vuosien aikana lääkityt potilaat menevät paremmin töihin tai ovat muuten hyödyllisiä henkilöitä yhteiskunnassa.
Aloittajalla ja ' ensikommentin ' heittäneellä, tuntuvat olevan epätoivoisia.
Kovin mustavalkoista kuvaa värittävät.
Yksittäinen tutkimus on yksittäinen tutkimus. Pitää olla monta tutkimusta, joilla on samansuuntainen tulos, ennen kuin esim. hoitosuosituksia muutetaan.
Käypä hoito -suositukset koostuvat nimenomaan laajasti useista tutkimuksista eikä vain yhdestä tai kahdesta.
Korostan sitä, että Käypä hoito -suositusten mukaan lääkeannostuksen tulee olla mahdollisimman pieni siten, että se vaikuttaa toivotusti ja samalla tulee mahdollisimman vähän ei-toivottuja vaikutuksia JA SAMALLA ANNETAAN MYÖS MUUTA TUKEA, esim. kognitiivista terapiaa.
Jos verrataan ryhmää A, jossa annetaan runsaasti lääkettä ja ryhmää B, jossa annetaan vähän lääkettä, verrataan vain ja ainoastaan pelkän lääkkeen määrän vaikutusta. Käypä hoito -suosituksessa neuvotaan monipuoliseen tukeen.
Lukekaa sieltä.
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi35050
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi35050#nakit
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi35050#lisatietoa
Kenen mielestä toivotusti? Alistajan/pakottajan vai kohteen/uhrin?
Kuten sanottua niin sanotut käypä hoito -suositukset ovat irrelevantteja, kun puhutaan psykiatriasta. Psykiatriassa ei hoideta ketään eikä mitään.
Käypä hoito -suositukset ja lääketeollisuus:
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/uutinen?p_p_id=56_INSTANCE_L2cAf58mgLzd&p_p_lifecycle=0&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_56_INSTANCE_L2cAf58mgLzd_articleId=15901
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/kaypa-hoito
Oletko psykoosissa?
Minä en ole psykoosissa. Sinusta en tiedä, ehkä olet, ehkä et, mutta lukea et ainakaan näytä osaavan.
Mitä tarkoittaa psykoosi? Mitä tarkoitat, että nimim. nnnnnnnnnnn on "psykoosissa"? Sitäkö, että hän on eri mieltä kanssasi, tai ei kuuntele sinua?
Hän spämmäsi noita Käypä hoito -viestejä siihen tahtiin, että hän kuulosti aika paljon joltain psykiatrisen alan työntekijältä. Vastasin samalla mitalla, kuin minulle on tehty. Jos hän on oikeasti tietämätön potilas, niin sitten olen pahoillani siitä nälväisystä. En tahdo, että hän tai sinä "kuuntelee minua".
Etkö saa hoitotyöstä tarpeeksesi, vai ex - hoitaja.
Tässä esimerkki neutraalista oireesta, unettomuudesta, ja sen Käypä hoito -ohjeista:
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=khp00075&suositusid=hoi50067
Siellä sanotaan monta kertaa, että:
"Unettomuutta hoidat ensisijaisesti omatoimisella unenhuollolla: huolehdi unirytmistä, terveellisistä elämäntavoista ja sopivista nukkumisolosuhteista.
Tarvittaessa unettomuutta voidaan hoitaa kognitiivis-behavioraalisilla (psykoterapeuttisilla) hoitomenetelmillä ja jopa lyhytkestoisella lääkehoidolla. Et kuitenkaan tarvitse lääkehoitoa, jos nukahtamis- tai univaikeuksista huolimatta heräät aamulla virkeänä ja koet elämänlaatusi hyväksi."
Eli varsin selvästi ensin omat lääkkeettömät keinot, sitten lääkkeettömät muut keinot, sitten mahdollisesti ehkä lääkitystä.
Mielestäni tuossakin todistetaan oikein selvästi, että lääketeollisuus ei ole Käypä hoito -suositusten takana.
Ehkä ei ole. CBT, eli kognitiivis-behavioraalinen hoito on muuten mielestäni usein ihan hevonpaskaa myös. Se on usein vielä enemmän hevonpaskaa mielestäni kuin lääkkeet. En tue myöskään useimpia psykoterapioita.
"Mielestäni tuossakin todistetaan oikein selvästi, että lääketeollisuus ei ole Käypä hoito -suositusten takana."
Olkinukke-argumentti, että on väitetty, että lääketeollisuus on Käypä hoito -suositusten takana. Sen jälkeen "todistetaan" se viittaamalla linkkeihin, joiden sisältöä ei osata avata tai selittää. Toivon hieman parempaa argumentointia sinulta jatkossa.
Totta kai teollisuudella on ollut ja on jatkuvasti merkittävä vaikutus niin sanottujen käypä hoito -suositusten sisältöihin. Tämähän on ihan yleistietoa kaikille alaan vähäänkään perehtyneelle.
Teollisuudella on kyllä suuri vaikutus Käypä hoito -suosituksiin, mutta se ei yksin selitä kaikkea sitä mitä Käypä hoito -suosituksissa lukee. Jos väittää, että lääketeollisuus on kaikkiean Käypä hoito -suosituksien takana, niin se syö vakuuttavuutta miltään painavammalta kritiikiltä.
Ei vain lääketeollisuus, vaan myös psykiatrinen teollisuus. Kun ihmisiä pidetään hoidosa niin mielurit saa työsarkaa.
Kaikkia ei antipsykootit auta, eivät koe toimintakykyänsä paremmaksi, eivätkä edes harhojansa vähemmäksi vaikka ulkoisesti lamattuna ja sedatoituna näyttävät rauhallisilta. Monet keskeyttävät lääkkeet haittojen takia, jo lääketutkimuksissa, joiden monen kyseenalainen luonne laittaa myös psykiatriaa kyseenalaiseksi . Silti, pakkolääkintää terveydelle vaarallisilla kemikaaleilla harjoitetaan. Kenenkään ei tulisi tällaista joutua kohtaamaan, jos aineissa on vielä nykyäänkin sellaiset terveysriskit ja niiden lamaavuus tietäen emotionaalisellakin ja jopa kognitiivisella tasolla. Se on väärin. Pakottamalla ihmisiä lääkityksi, ihmisen mielipide sivuuttaen, ei saada suureksi osaksi kuin hoitokielteisiä, luottamuksensa 'hoitoon' menettäneitä ihmisiä.
Nykyinen Käypähoitosuositus on näe asiat monesti kuin medikalisoituneesta näkökulmasta. Käypähoidon hienot suositukset eivät usein edes toteudu käytännössä ja nykyisessä hoitokulttuurissa joka satsaa pääosin pillereihin, ei terapiaan.
Lääkkeettömälläkin hoidolla on pystytty hoitamaan ensipsykooseja tuloksekkaasti keskittyen dialogiin. Tätä vaihtoehtoa valitettavasti ei ole suurimmalla osalla ihmisiä Suomessa. Helpointa on lamata ihminen neuroleptitokkuraan tai polyfarmasialla mikä ei takuulla tee monesta sen työkykyisempää. Pakottaminen ja ei yhteisymmärryksessä toimimattomuus ei ole hoitoa.
Ja eikö nämä tuottamattomat yhteiskunnan jäsenet tuo työnsarkaa niitä hyysääville ja lääkefirmoille isot rahat.
Ei sillä pidä olla mitään merkitystä onko jokin aine jonkun mielestä hyvästä tai pahasta jollekin. Ketään ei tule pakottaa ottamaan mitään _riippumatta_siitä_ voidaanko aineesta sanoa olevan hyötyä tai haittaa henkilölle, jossa aine vaikuttaa.
Tämä on ihan perusihmisoikeus- ja perustuslakiasia, mikä jokaisen tulisi tiedostaa ja ymmärtää.
Keskustelu "hyödyistä" ja "haitoista" on täten täysin irrelevanttia. Vain käyttäjä itse määrittelee onko jostain aineesta hyötyä tai haittaa hänelle ja tekee päätöksen käyttämisestä tai käyttämättä jättämisestä itse.
"Ensimmäistä+kertaa+psykoosin+sairastuneista+potilaista+84+%+palasi+täysiaikaiseen+työhön+tai+opiskeluun+ja+yli+80+%+oli+oireettomia+kahden+vuoden+kuluttua+hoidon+alusta.+Kaksi+kolmasosaa+hoidoista+tapahtui+ilman+antipsykoottista+lääkitystä+useimmiten+potilaiden+kotona.+Kolmen+eri+tutkimusjakson+aikana+tulokset+pysyivät+samalla+tasolla+1990-luvun+alkupuolelta+vuoteen+2005+saakka.+++Kahdenkymmenen+vuoden+aikana+skitsofrenian+ilmaantuvuus+laski+kymmenekseen+1980-luvun+puoliväliin+verrattuna.+Tulokset+ovat+poikkeuksellisen+hyviä+verrattuna+tavanomaiseen+hoitoon,+jossa+60+%+potilaista+voi+olla+eläkkeellä+kahden+vuoden+kuluttua+hoidon+alusta,+kun+Torniossa+eläkkeellä+oli+vain+16+%+potilaista."
Jaahas, ilmeisesti englanninkieliset lainaukset poistetaan.
Siispä, kirjoitan suomeksi.
Hyvä kriittinen kirja antipsykooteista on psykiatri Joanna Moncrieffin "The Bitterest Pills: The Troubling Story of Antipsychotic Drugs" jota ei valitettavasti ole suomen kielellä.
Kirja avaa antipsykooteista paljon kriittisemmän kuvan mitä nykyään hoitotahoilla tuntuu olevan. Hyötyjä korostetaan ja liioitellaan. Haittoja vähätellään ja sivuutetaan.
Se myöskin avaa retoriikkaa millä lääkkeistä puhutaan. Antipsykooteista käytettiin niiden tullessa nimeä "major tranquillizer", mikä kuvasi niitä sedatiivien kaltaisina aineina. Ne kehiteltiin alunperin aivan muuhun käyttöön kuin psykiatriaan ja niitä alettiin käyttää psykiatriassa. Nykyään niistä puhutaan antipsykootteina, lääkkeinä, jotka jotenkin tehokkaasti, ja kohdistetusti parantavat psykoosia, sairautta. Ei niinkään kemikaaleina, jotka lamaa tajuntaa tai sedatoi. Kirja kertoo myös antipsykoottien historiaa.
Se avaa myös potilaiden, niiden käyttäjien näkökulman. Mitä haittoja potilaat on kokeneet elämänlaadulle, terveydelle ja esim vieroitusoireiden hankaluudesta.
Se myös kertoo haitoista mitä lääkkeissä on, ja potentiaalisista riskeistä terveydelle ja aivoille.
Hän myös miettii, onko niistä joissain tapauksissa enemmän haittaa kuin hyötyä. Markkinointi on saanut niiden käytön räjähtämään, kun niitä määrätään off-label-meiningillä, johon niitä ei edes aina ole kunnolla tutkittu.
Kirja myös kertoo ongelmista ja puutteellisuudesta niiden tutkimuksessa, esim pitkäaikaiskäytön kohdalla.
Ja monesta muusta jutusta aihepiirin ympärillä.
Sinun pitää pohjustaa englannin kielistä lainaustasi jotenkin. Pelkkä alustamaton lainaus poistetaan. Englanniksi saa kyllä lainata ihan siinä missä vaikka espanjaksikin.
Käypä hoito kytköksiä on lääketeollisuuteen, lääkäreiden ' luennot ' , joista palkkioita on nostettu.
Miksi pitää hoitaa? Masennus voi viedä toimintakyvyn, työkyvyn ja hengen. Miksi on väärin olla huolissaan masentuneesta ja ohjata avun piiriin? Avusta voi suurin osa kieltäytyä, jos on itse tyytyväinen tilanteeseensa. Joskus on niin, että masennuksesta on ihmiselle enemmän hyötyä kuin haittaa. Silloin vaan joutuu sietämään sitä, että meidän aikanamme sen hoitoa pidetään suositeltavana.
Ei. Masennus/masentuneisuus/suru/paha mieli ei voi viedä henkeä. Jos viittaat itsemurhaan, se on yksilön oma päätös ja teko. Älä sekoita yksilön omaa päätöstä ja tekoa luonnon ajamaan kuolemaan (esimerkiksi sydänpysähdys).
Auttamisessa tai ohjaamisessa ei ole mitään pahaa niin kauan kuin siihen ei liity mitään voimakeinojen tai pakon käyttöä.
"ugriiiroe" Olet oikeassa. Pakottaminen ei ole apua. Se on jopa väkivaltaa.
Apua on se minkä yksilö kokee hyödylliseksi itselleen.
Ongelma on se että psykiatria näkee ihmiset kyvyttöminä tietämään mikä heille on parasta. Eikä näe pakkolääkintää väkivaltana.
Mielestäni ihmiset jotka esittää auttavansa vaikka eivät sitä aio oikeasti tehdä ovat henkisesti sairaita paskapäitä.
https://www.youtube.com/watch?v=_5dSZnbugpc
0 parannusta. 72 BN$.
Tehotonta ja haitallista.
https://ssristories.org
Kohdallani ei toteutunut Käypä hoito. Hakeuduin psyk. osastolle, ei alalle aiempia kontakteja, lääkityksiä ei diagnoosia.
Iltalääkitys aloitettiin pienin annos ko lääkettä ( tai siis ei minulle kerrottu mitään ) ja sitä pikkuhiljaa nostaen. Näin itse lukenut jälkikäteen, sanaakaan ei paikanpäällä puhuttu ei myöskään kerrottu lääkkeestä. No, mitäpä sitä turhaan höpöttelemään.
Pois lähtiessäni lääkemääräys oli nostettu jo seitsenkertaisena, alkuannokseen nähden.
Näin uskoen ' määräykseen ' ja toimien, jatkamalla hoidon piirissä olisin varmasti lääkinnyt itseni työkyvyttömäksi.
Vapaaehtoisena hoitoon hakeutuneena, on oikeus kieltäytyä lääkityksestä. Tästä ei paikan päällä kerrottu. En sitten tiedä, millaista " rankkua " kieltäytymisestä tulisi, voin kuitenkin kuvitella jotakin psykiatrian mantraa, merkintää : Hoitovastainen, sairaudentunnoton, mustavalko-ajattelua, puuttuneeko listasta vielä ja mitä.
Jokatapauksessa viimeistään oman " valituksen " johdosta, jos sellaisen tekee, saa aivan kirjallisena ' tätä-mantraa ' . Viimeistään.
Niin että, kai sitten sama, koska.
Osastohoito toteutuu kivasti, kun potilas nöyrästi kaikkitietävän psykiatrin ohjeella syö mömmöjä mukisematta ja kyseenalaistamatta ja voi paremmin, vaikka plasebovaikutuksella. Kiittelee mahdollisesta vapaudenriistosta. Luottaa mömmöihin.
Mutta auta armias, jos lääkkeistä tuleekin enemmän haittaa ja potilas kyseenalaistaakin koko mömmöt. Potilas on hoitavan tahon päätösten alaisuudessa ollessaan psykiatrisella osastolla ja vapaaehtoinen hoito voi muuttua milloin vaan tahdonvastaiseksi. Kaikkea sanomaasi voidaan käännellä ja väännellä lausunnoissa miten sattuu.
Lääkkeitä voidaan määräillä lisää epäonnistuneiden kokeilujen jälkeen.
Monet psykiatrit saattavat alkaa kylvämään lääkkeitä päällekäinkin "mututyyliin", mikä psykiatrian tapa on aina kun lääkkeiden määräys on aina arpapeliä. Osa lääkkeistä voi olla toisen haittavaikutuksiin. Osa psykiatreista vaan nostaa annosta hamaan tappiin asti kun ei kehitystä tapahdu. Lopputulos ei ole välttämättä kovin hyvä. Hoidosta voi lähteä myös huonommassa kunnossa.
Mutta helppo se heillä on elää illuusiossa että he ovat "hoitaneet" kotiutettuja potilaita. Vaikka potilaat eivät ole vastanneet "hoitoon" tai ovat "hoitoresistenttejä", yritetty on vaikka potilaan pakkolääkinnällä parhaansa potilaan "hoidossa". Harva tulee valittamaan myöhemmin vaikka hoito- ja lääkekokemukset olisi kuinka kielteisiä, sanomaan mielipiteensä. Valituksetkin usein on turhia. Potilaita tulee uusia jatkuvasti, joten hoitohenkilöt voivat säilyttää illuusionsa hyvän tekijöinä.
Aivan tuo jäikin kirjoittamatta, että vapaaehtoisena tullen voidaan pakkohoidoksi muuttaa. Tästä ei uskoakseni ole tietämystä ' kokemattomana ' , en ainakaan minä ollut tietoinen. Mutta tätä etenkään ei psykiatria halua mainostaa.
Ilman omaa negatiivista kokemaani osastolla, en varmasti olisi ' näille pastoille ' ikänä eksynyt.
Ja, tulin hyvin järkyttyneeksi.
Voin vain kalpeasti edes yrittää ajatella, miltä pakkolääkitys kaikkine sivuilmiöineen tuntuisi. Etenkin, ettei uskottaisi vaan mitätöitäisiin ' potilaan ' kertoessa lääkkeen sivuvaikutuksista. Eihän tämä asennoituminen, mitenkä tämä voisi hyvinvointia lisätä,
' kuuluisaa-hoitomyöntyvyyttä ' . Aivan maalaisjärjellä tämän jo tajuaa.
Kaiken kaikkiaan, kokemani oli varmasti lievä kuin pakon-alla verraten.
Toiste en kyllä hakeudu enää se on varma, kyllä osastolta pois tulin mieli raskaampana kuin sinne mennessä. Silloin on hoito pahasti epäonnistunut.
Voisin kyllä kuvitella, tapaus Kupittaan jälkeen että olisi ohjeistettu jonkinlaista ryhtiliikettä tehty, " valitusten" uskottavuuteen. Ainakin toivon niin.
Enkä soisi alalla toimivan kylmäsydämisiä.
Aira Samulin skitsofrenian hoidosta nykypäivänä vs ennen (Iltasanomat tänään) http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-2000005029975.html:
"– Nykyään skitsofreniaa on helpompi hoitaa kuin 1960-luvulla. Lääkitys ja hoitomenetelmät ovat kehittyneet. Kun 1960-luvulla joutuu suljetulle osastolle, se on sitten siinä. Se oli vain elossa pitämistä. Lääkitys teki ihmisestä vihanneksen, Samulin kuvaili."
Aika karusti kuvattu 1960 luvun hoitoa (tulee mieleen ikäviä ajatuksia ihmiskohtaloista), mutta toisaalta antaa yltiöoptimistisen kuvan nykymaailman hoitojen kehittyneisyydestä.
Ehkä esim juuri skitsofreenikkojen hoito (puhun eritoten lääkehoidoista) ei ole niin kehittynyt vaan maailma ympärillä on kehittynyt; tuen antaminen ja hyväksyntä erilaisuutta kohtaan. Asenteet. Erilaisia tukipalveluja itsestä huolehtimaan kykenemättömille on enemmän. Ihmisille kynnys mennä hakemaan psykiatriasta apua elämänongelmiin on madaltunut.
Milloinkaan muulloin historiassa ei olla kylvetty ihmisille psyykenlääkkeitä niin paljon kuin nykyään ja monenlainen käytös luokiteltu sairausluokituksessa. Psykiatria on saavuttanut kunnon jalansijan yhteiskunnassa.
Monelle tulisi varmasti yllätyksenä jos näkisivät nykypäivän suljetun osaston seinien sisälle. Ei se todellisuus niin eroa entispäivästä vaikkakin lobotomiaa ei enää kirurgisesti tehdä. Suljettujen varustukseen kuuluu lepositeitä ja eristyshuoneita. Ihmisiä pakkolääkitään edelleen, käyttäen jopa voimakeinoja ja osa valittaa tuntevansa itsensä zombiksi lääkkeissä. Pakkolääkintä tapahtuu koska psykiatria näkee tietyn ongelmallisen käytöksen, puheet ja mielialan ilmiöt sairautena jonka hoitaminen vaatii lääkkeitä ja hoitamatta jättäminen biologisilla lääkkeillä voisi potentiaalisesti pahentaa tätä 'sairautta'. Sairauden voi kokea ja nähdä henkilöllä lähinnä ulkopuoliset, ei välttämättä henkilö itse (jolloin hän psykiatrian termistön mukaan on sairaudentunnoton) ja heidän mielestään sairaus on hoidettava, jopa väkisin. Tämä tarkoittaa lääkkeitä tietyissä sairauden tiloissa. Usein nämä pakotetut lääkkeet on lamaavia.
Voin kuvitella kuinka karmealta ja pelottavalta ihmisistä on tuntunut niin 1960-luvulta nykypäivään joutuessaan pakkotoimien ja pakkokemikaalien kohteeksi.
Sellasta sairautta, kun skitsofrenia ei ole olemassa. Ei ollut 400-luvulla, ei ollut 1960-luvalla, ei ole tänään 2017 eikä tule koskaan tulevaisuudessa olemaan. Vaikea sanoa mitä Airan tyttärelle on tapahtunut, että joutunut psykiatrisesti leimatuksi. En halua lähteä toisten elämänasioilla spekuloimaan.
Ajatus siitä, että psykiatria ei tekisi ihmisistä vihanneksia 2017 osoittautuu missä tahansa tarkastelussa virheelliseksi. Mitä muuta psykiatrit muka olisivat yhteiskunnassa tekemässä kohdekansalaisille kuin muuttamassa heitä vihanneksenlaisiksi? Sosiaalikontrolli on valtion psykiatrialle antama yhteiskunnallinen tehtävä.
Haastattelun perusteella Samulin ei ymmärrä psykiatriaa.
Se mikä, psykiatriasta tekee ja on tehnyt pelottavaa ja brutaalia että se lamaa "hoidettavansa" "lääkkeillä" vaikka väkisin. Se maskeeraa retoriikalla ja sanoilla kikkaillen toimenpiteensä hoidoksi ja lamaavat aivoja vaurioittavat sedatiivinsa lääkkeiksi.
Tätä on tapahtunut 1960-luvulla, kuin sitä ennen lobotomioineen ja insuliinishokkeineen. (Yhteistä niille on ettei tiedetty yhtään mitä oltiin tekemässä ihmisen aivoille ja keholle vaikka siihen uskottiinkin mutta silti se oli "hoitoa.") Sitä tapahtuu myös nykypäivänä suljetuilla osastoilla, aivan yhtälailla. Psykiatria pyrkii tekemään itsestään menestystarinan jossa sillä on kehittyneitä lääkkeitä ja menetelmiä. Edelleenkään nykypäivänä ei tiedetä oikeasti ja kattavasti mitä ollaan tekemässä tai mielen sairaudet olisi biologisesti perusteltu ja todistettu. Lääkkeiden tarpeellisuudesta tai hoitavuudesta on aivan tarkoituksenhakuista tutkimtusta. Psykiatria pyrkii lääkitsemään pelottelulla; jos et tee näin kun me sanomme, sairautesi pahenee ja jopa aivosi vaurioituvat.
Samat neuroleptit ovat edelleen käytössä osittain. 1960-luvulla tuli Diapam ja benzot ja niitäkin kylvetään edelleen osastohoidossa osana lääkekoktaileja. Psykiatrian menestystarinaa on muka a-tyyppiset antipsykootit, vaikka ne eivät ole niin edeltäjistään kehittyneitä tai turvallisia - niissä on ihan uudet riskit.
Kenet tahansa saisi 'vihannekseksi' kun syöttää tarpeeksi paljon psyykenlääkkeitä ja kauan.
Pitää olla tuuria että kokee psyykenlääkkeeiden auttavan elämässään, myös niiden jälkeen. Eli että saa enemmän hyötyä kuin harmia pitkällä tähtäimellä. Ensinnäkin että saa järkevän lääkärin, joka tietää miten lääkitä vastuullisesti, että syö psyykenlääkettä mikä sopii itselle ilman häiritseviä haittoja(mikä on täyttä arpapeliä) ja parantaa toimintakykyä ja että lääkäri osaa vieroittaa niistä järkevästi.
Psykiatria ei kysy tahdonvastaiselta potilaalta, haluaako potilas tulla lamatuksi ja lääkkeillä turrutetuksi. Haluaisiko potilas käsitellä ongelmansa muuten. Sama kaava on kaikkien hoidossa osastoilla. Kaikki runtataan samaan muottiin. Osan diagnoosi antaa toivottomia paranemisennusteita vaikka psykiatrialla ei ole mitään kunnon testejä olemassa.
Se mikä tekee psykiatriasta moraalisesti arveluttavaa on sen puuttuminen yksilönoikeuksiin ja kehoon väkivalloin. Aivotoimintaa, tunteita ja ajattelua lamaavien kemikaalien käyttö väkisin. Se että he valehtelevat tietävänsä enemmän lääkkeistä ja mielen sairauksista kuin tietävät.
Psykiatria ei myöskään tunnusta olevansa sosiaalista kontrollia, mitä se on.
Ettet vaan työvuorossa kirjoittele.
Nimimerkki ugriiiroe.
Jälkikäteen asetellut ' kommenttejaan väleihin ' , joihinka on halunnut kommentoida.
Omista kokemuksista ei ole sanaakaan, tämä yksi trollauksen tunnusmerkki.
Että kyllä nyt pikkasen liian läpinäkyvää on tämä touhu. Ei läpi mene minulle.
Nimimerkin mantra : " Et ymmärrä psykiatriaa " .
Näin ( mukamas ) ovelasti torpaten, toisten kommentit.
Voisin nyt samalla kyllä vastata, mitä minä JO ymmärrän psykiatriasta, on se että loitolla pysyn.
Miksi kommentoisin jotain mitä en näe tarpeelliseksi tai halua muuten kommentoida? Ethän sinäkään ole jokaiseen kommenttiin omaa vastinettasi kirjoittanut, ja miksi tarvitsisikaan. En oikein ymmärrä mitä tarkoitat, että sellainen on trollauksen merkki. Tarkoitukseni on kommentoida asiallisesti omasta tietämyksenä ja näkemykseni kulmasta. Trollausta en arvosta. Mutta toki saat kutsua minua trolliksi, jos omasta mielestäsi näin on.
En halua tai pyri torppaamaan kenenkään kommentteja huonoina. Kommentit eivät voi olla huonoja tai hyviä. Sehän on mielipidekysymys, mikä on hyvä ja mikä huono kenenkin mielestä. Kommentoin ainoastaan asioihin, jotka kiinnostavat minua tai jos koen, että minulla on jotain annettavaa asiaan. Sitähän varten keskustelufoorumit ovat. Trollejakin täällä liikkuu, mutta niinhän niitä liikkuu kaikkialla. Antaa liikkua. Ei sellainen tule internetmaailmasta koskaan valittamalla loppumaan.
Toivottavasti auttoi ymmärtämään lähestymistapaani.
Ja loitolla ymmärrän minäkin pysyä, ja neuvon muitakin pysymään, ja miksi.
No niin siinäpä jo kunnon faktaa ' pelottelu-tsettiä ' nimerkki kllkjbvv, 3.1. 2017 ja klo 14.54.
Etenkin mitä voi tulla eteen vapaaehtoisesti hakeutuneena, avo-/ osastolle.
Pakkohoito/pakkolääkitys, josta ' ei varmasti niistä vieroiteta ' .
Tällöin, lopunikäinen kontrolli psykiatriaan.
Kannattaa harkita siis mistä apua hakee.