Hulluinhuonelaisessa on ollut taas mielenkiintoista ja tasokasta keskustelua. Tällä kertaa aiheena on ollut vanhurskauttamisoppi ja vapaa tahto:
http://hulluinhuonelainen.blogspot.fi/2016/11/hanna-nurminen-jumala-vai-mina-kaksi.html
Kaikkien asiallista keskustelua kaipaavien kannattaa hakeutua sinne.
http://hulluinhuonelainen.blogspot.fi/2016/11/hanna-nurminen-jumala-vai-mina-kaksi.html
Kaikkien asiallista keskustelua kaipaavien kannattaa hakeutua sinne.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Äh, väärä linkki:
http://hulluinhuonelainen.blogspot.fi/2016/12/armolinjan-ongelmia.html
lienevät vähän oppositiossa tuota ensimmäisessä linkissä mainittua Hanna Nurmista vastaan? Päivämies ainakin teki jutun Hanna Nurmisen vätöskirjasta, mutta ei liene noteerannut Joonan ja Roosan seksiseikk... ei kun sekoiluja.
asiat eivät ole niin monimutkaisia kuin Joona haluaa ne esittää.
Ei Joona esitä uskonasioita monimutkaisesti. Hän haluaa vain, että ihmiset tuntevat Raamattua ja ovat selvillä siitä, mihin uskovat. Typerä ja perusteeton tyhmyyden pyhittäminen mädättää meidän uskoamme ja tekee ihmisistä hengellisesti penseitä.
Joona ja Roosa tekevät blogissaan kunnioitettavaa työtä. Toivottavasti he jaksavat jatkaa sitä kateellisten pilkasta ja panettelusta välittämättä.
nyt kukaan pilkkaa ja panettelee. Joonahan on nostanut itsensä totiseksi soturiksi:
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/joona-korteniemi-uutn-seminarissa/
###
Hän haluaa vain, että ihmiset tuntevat Raamattua ja ovat selvillä siitä, mihin uskovat.
###
Joonastahan voisi kasvaa uusi HEIKKISAARI.
Hän on niin HYVÄ.
Hänellä on hyvät geenitkin. Hänen isoisänsä Pauli Korteniemi kerran käytti 15 minuuttia saarna-ajastaan sen selvittämiseen, kuinka HYVÄ hän on. Hän ei suostunut kiroamaan, vaikka kaverit kuinka maanittelivat.
Heikot on eväät Joonan ja Roosan vihaajilla...
vihaa noita innokkaita nuoria uskonsotureita, jotka ovat ottaneet asiakseen kertoa kaikille, miten ovat marjat.
Varoittaa voisi liallisesta viisaudesta.
Roosan gradu on tosi viisas:
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/168224/RoosaTahkolaProGradu.pdf?sequence=2
Joonan gradu sisältää paljon piiloironiaa kun hän perustaa gradunsa Päivämuehen kirjoituksiin 1976-1979, jolloin Päivämehessä ja JUmalan valtakunnassa oli muodikasta PYYDYSTÄÄ henkiä, jotka tosiasiassa eivät ole kenenkään hallittavissa:
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/163440/KorteniemiJoonaProGradu.pdf?sequence
Siitäkin ehkä sopisi muistuttaa, että Jumalan valtakunnan verkko kokoaa kaikenlaisia kaloja, joista mädät sitten lopulla heitetään sivuun. Ja siitä, että vain puolet uskovaisista lopulta pääsee Yljän häihin niin kuin kymmenen neitseen vertauksessa on sanottu.
asiaakin:
Tuli luetuksi koraani.
Ymmärrän täysin koraanin sanoman. Muslimien luonteeseen kuuluu ylivertaisuuden harha. Kun tämä lisätään muslimien aggressiivisuuteen ja väkivaltaisuuteen, niin ymmärretään paremmin, mihin islam kannattajaansa johdattelee. Tämä oppi tulee puhtaasti koraanista sekä siitä, miten muslimiyhteisöjä johdetaan. Puheet rauhan uskonnosta perustuvat puhtaasti laskelmoituun tapaan tehdä muslimeihin ja islamiin liittyvistä asioista "antirasistisia". Tämä on helposti todettavissa suvakkien kommenteista. Ne nimittäin perustuvat sekulaarien ja modernien muslimien tapaan elää, johon ei kuulu väkivaltaisuus ja aggressiivisuus.
Totuus islamista ei ole sitä mitä suvakkileiri sanoo, vaan totuus löytyy islamin maailman tapahtumista. Usein "rasisti" yritetään vaientaa myös käyttämällä hyväksi aihetta "vain pieni osa muslimeista on radikaaleja". Mutta "rasisti" vaientaa suvakin latomalla ruudulle faktan, että sadat miljoonat muslimit harjoittaa sitä islamia, mihin liittyy ei-sivistykselliset asiat, kuten julkiset teloitukset, kunniamurhat, eläinten kidutus, naisen alistaminen, ihmisoikeusrikokset, fyysinen väkivalta, aseellinen väkivalta jne. Jokainen koraania lukenut tietää, mitä tarkoittaa suuri jihad ja pieni jihad ja miten ne näkyy elävässä elämässä. Jokainen koraania lukenut tietää, miten koraani opettaa suhtautumaan ei-muslimeihin ja miten se opettaa käyttäytymään ei-muslimeja kohtaan. Jokainen koraania lukenut tietää myös, millaisia kidutusmenetelmiä ja raakuuksia koraani opettaa. Suvakilla on taipumus kieltää tällaisten asioiden olemassaolo. Varokaa siis suvakkeja, jotka aivopesevät ihmisiä uskomaan toisenlaiseen islamiin, rauhan uskontoon. Tämä on koraanista opittu tapa. Saa valehdella, jos siitä on Muhammedin seuraajalle hyötyä tai tilanne vaatii valehtelemista.
muut kuin teologit?
Joka tapauksessa Joonan ja Roosantekstit ovat sellaisia, ette niitä työtön rakennusapumies voi ymmärtää, kun sanoistakin saattaa ymmärtää vain joka toisen. Jos joku tuosta Joonalle ja Roosalle maksaa niin voi vathan he puuhastella tuollaistakin sen sijaan että menisivät oikeisiin töihin esmerkiksi risusavottaan, navettaan paskaa lapioimaan taikka rakennussiivoojiksi. Pieni saattaa olla se uskoviasten eliitti, joka kikkailee noin hienoilla termistöillä. Ja sitten nämäkin viisaat lopulta eksyvät Jumalan valtakunnasta, jos eivät aikuisiällä niin sitten viimeistään vanhuudessa niin kuin L.P. Tapaninen ja Paavo Sillanpää ja Eino J. Pietilä ja Paavo Viljanen ja Risto Leppänen ja Tuomas Palola ja...ja..... ja luettelisiko vielä...
Kuinka iso osa nykypäivän uskovaisista on työttömiä rakennusapumiehiä? Melko pieni. Nuoremmasta polvesta yli puolet on käynyt vähintään lukion, suurella osalla on akateeminen tutkinto.
Onko nykypäivänä enää järkevää ajatella, että kaiken kristillisyyden keskustelun pitää olla mitoitettu "työttömän rakennusapumiehen" tai jonkin myyttisen "mökin mummon" tasolle? Ei ole. Nykypäivän nuoret uskovaiset ovat älykkäitä ja koulutettuja, ja he tarvitsevat uskomassa säilyäkseen myös älyllistä keskustelua.
rakennusapumies hyvinkin olla käynyt lukion ja ehkä on sen jälkeen opiskellut fysikkaa yliopistossa, mutta opinnut ovat jääneet kesken niin kuin usein huippuälykkäillä. Tämä työtön rakennusapumiehemme saattaa hyvinkin olla MENSA-tasoa. älykkyysosamäärä siellä 170 paikkeilla. Huippiälykkäät ovat näes joko aivan huipulla tai aivan pohjalla. Tunnen yhden, joka myy ruuveja rautakaupassa.
Nykypäivän uskovaiset nuoret eivät ole tippaakaan sen älykkäämpiä kuin nuoret 2000 vuotta sitten - tyhmiä joriset. Koulutetumpia he ovat. Uskomassa säilyäkseen kukaan ei tarvitse älyllistä keskustelua.
hohhoijaalle eksyneiden nimiä:
# L.P. Tapaninen ja Paavo Sillanpää ja Eino J. Pietilä ja Paavo Viljanen ja Risto Leppänen ja Tuomas Palola #
Ei auttanut, että olivat koulutettuja ja älykkäitä ja useat aivan tohtoristasoa. Esmerkit siis puhukoot puolestaan. Lyödäänkä vetoa, että sievällä Roosalla on 5 vuoden kuluttua liperit kaulassa?
ki "hohhoijaa" lienee joko itse Joona tai Roosa taikka joku heidän faninsa. Kyllähän innokkaita nuoria voi fanittaa.
Roosa naisena on luultavasti tehnyt kohtalokkaan virhevalinnan lähtiessään lukemaan teologiaa. Hän on viisas, mutta ei tarpeeksi viisas ymmärtääkseen, että on miesten tehtäviä ja on naisten tehtäviä. Olisihan hän voinut opiskella vaikka röntgenhoitajaksi. Tai erityisopettajaksi.
Jeesus ei valinnut läheisempien opetuslastensa joukkoon yhtään naista. Miksi? Tullee aika kun Roosa sivuuttaa tämän tosiseikan ja etsii raamatulliset perusteet sille, että tämähän on biologiaa eikä teologiaa.
Mitkään tosiseikat eivät tue sitä olettamaa, että Valma Luukka, Mari Leppänen, Meri-Anna Hintsala ja Ulla Palola olisivat yhtään sen tyhmempiä kuin Roosa Tahkolakaan. He kaikki ovat vihityttäneet itsensä papiksi, koska heillä on sellainen koulutus. Niinhän Roosakin tekee viiden vuoden sisällä. Sitten vihitään homot ja lesbot kirkossa, koska se tuntuu kauniilta ja sopii meille.
Oulun uusi tuomionaaras Satu Saarinen ei koskaan liene ollut uskovainen ja hän ei kiinnitä Raamatussa ilmoitettuun Jumalan sanaan mitään huomiota, vaan hän tekee niin kuin hänestä tuntuu hyvältä. Niin kai Roosakin lopulta tekee. Joona viisaana miehenä tukenee häntä, koska hehän ovat hengenheimolaisia ja blogikavereita ja mahdollisesti rakastavaisia.
ne Joona ja Roosa esiinny Päivämehen blogisteina? Ehkä siksi, että heillä on niin paljon sanottavaa, että koko lehti täyttyisi. Ja jatkuvasti sanottavaa. Päivämies taitaa jakaa 2-vuotisia blogivuoroja ja se semmoinen ei riitä alkuunkaan Joonalle ja Roosalle, jotka HALUAVAT.
Sitäpaitsi Päivämiehen blogisteista kukaan ei kirjoita noin hienosti kuin Joona ja Roosa. Se tutkimusprofessorikin jorisee aivan tavallisella arkikelellä tavallisista asiosta niin että navetta-apulaisetkin voivat ymmärtää.
noin viisaat kauan jaksa pysytellä Jumalan valtakunnassa.
osannut sanoa, voivatko siellä keskustella muut kuin viisaat teologit. Pääsisikö esimerkiksi navetta-apulainen mukaan?
Saattaa olla, että on mukavampaa painia täällä tosivihaisen heinolalaisen eläkeläisukon kanssa ja heitellä voltteja jonkun tyhmän kempeleläisen kanssa kuin mennä tuonne Joonan ja Roosan blogiin, joka lienee taannoisen Mopin palstan jalostuneempi versio.
Mopin palstallahan taannoin esiintyi nimmerkki "maalaispoika", joka oli puhujana Jumalan valtakunnassa. Hänen oli lähdettävä sieltä. Mikä oikeus Joonalla ja Roosalla on sitten pitää omaa blogiaan ja selittää Jumalan kansalle, miten asioiden heidän mielestään pitäisi olla? Ovatko he korottaneet itse itsensä apostoleiksi niin kuin Joona tässä:
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/joona-korteniemi-uutn-seminarissa/
viisas Hän on:
"
Joona Korteniemi UUT:n seminaarissa: ”Hengelliseksi väkivallaksi nimitettävät ongelmat syntyvät teologian käytöstä, joten niiden ratkaisemisessa tulisi käyttää ennen kaikkea teologiaa”
Julkaistu 31.1.2016 Päivi Marin
joonakorteniemikuva
Vanhoillislestadiolainen puhuja teol. yo Joona Korteniemi esiintyi UUT:n Vanhoillislestadiolaisuus murroksessa? -seminaarissa 2.12.15. Hänen esityksensä käsitteli hengellisen väkivallan käsitettä vanhoillislestadiolaisuuden sisältä käsin katsottuna.
Korteniemi korosti esityksenä alussa, että hän on esiintymässä seminaarissa vanhoillislestadiolaisena yksityishenkilönä, eikä vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen virallisena edustajana. Näin ollen hänen esittämänsä ajatukset ovat hänen omiaan ja vain hän on vastuussa niistä.
Korteniemi lähestyi hengellisen väkivallan käsitettä toisen käskyn kautta. ”Älä käytä Herran Jumalasi nimeä petokseen, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää hänen nimeään petokseen.” Toisille ihmisille voidaan tehdä pahaa käyttämällä Jumalan nimeä väärin ja tätä Korteniemi pitää tuomittavana ja vääränä. Hän nosti esiin myös Hannu Lauerman ajatuksen, jonka mukaan hengellinen väkivalta on ihmisen hengellisten tarpeiden käyttämistä hyväksi, niin että hengellisissä puitteissa pyritään päämääriin, jotka ovat kaikkea muuta kuin hengellisiä.
– On tosiasia, että kaikkea sinänsä hyvää, myös hengellistä kieltä, puhetta uskosta ja Jumalasta, voidaan väärinkäyttää ihmisen vahingoittamiseen. Tästä niin historia kuin nykyisyys tarjoavat runsaasti esimerkkejä. Tämän myöntäminen ei ole ongelma klassisen kristillisen teologian valossa. Ikävä kyllä näyttää olevan totta, että tällaista Jumalan nimen väärää, petollista käyttöä esiintyy myös vanhoillislestadiolaisuudessa, siitäkin huolimatta, että kokemukseni mukaan enemmistö vanhoillislestadiolaisista tiedostaa hengellisen kielen väärinkäytön mahdollisuuden eikä hyväksy sitä. Keskustelu siitä, miten tällaista voisi ehkäistä, on tarpeellista ja oikein. Se on kuitenkin lähtenyt joiltakin osin mielestäni huolestuttavaan suuntaan. Olen huolissani vanhoillislestadiolaisten ja laajemmin konservatiivikristittyjen uskonnonvapauden, sananvapauden ja omantunnonvapauden tulevaisuudesta. Toivon, että olen mahdollisimman suuressa määrin väärässä ja että huoleni on turha, Korteniemi kertoo." jatkuu
Hän nostaa esityksessään esiin mielestään keskeisen hengelliseen väkivaltaan liittyvän ongelman:
– Olen vanhoillislestadiolainen ja samalla olen myös vakaumuksellinen vapaan, länsimaisen demokratian kannattaja. Tältä pohjalta ajattelen, että jokaisella ihmisellä on ja tulee olla yhteiskunnallinen oikeus pitää itseään uskovaisena, pelastuvana tai vaikka vanhoillislestadiolaisena, uskoi tai eli hän Suomen lain rajoissa miten tahansa. Näin asia on ja näin sen tuleekin olla. Tässä tulee kuitenkin raja: Kenelläkään ei voi olla ihmisoikeutta siihen, että muut pitävät häntä uskovaisena tai vanhoillislestadiolaisena. Kukaan ei voi velvoittaa muita pitämään itseään pelastuvana. Kukaan ei voi väittää yhteiskunnalliseksi oikeudekseen sitä, että joku toinen pitää hänen vakaumustaan, mielipiteitään tai elämänratkaisujaan hengellisesti tai moraalisesti oikeina. Viimeaikaisesta hengellistä väkivaltaa koskeneesta keskustelusta päätellen tämä raja on kuitenkin vaarassa. Oikeisiin, vakaviin ongelmiin, uskonnollisin perustein oikeutettuun fyysiseen väkivaltaan, kiusaamiseen tai seksuaaliseen tai taloudelliseen hyväksikäyttöön puuttumisen ohella näyttää siltä, että hengellisen väkivallan käsitteen avulla toisten kansalaisten yhteiskunnallisia oikeuksia pyritään laajentamaan toisten kustannuksella. Enää ei riitä se, että liberaaliin arvovalintaan päätyvällä on lain turvaama oikeus tehdä ratkaisunsa ja pitää itse sitä oikeana. Tämän lisäksi hänen yhteiskunnallisiin oikeuksiinsa vaaditaan yhä useammin liitettäväksi vielä sekin, että muut, esimerkiksi muut vanhoillislestadiolaiset, hyväksyvät hänen ratkaisunsa ja pitävät sitä hengellisesti ja moraalisesti oikeana. Jos he eivät niin tee, heidän sanotaan syyllistyvän esimerkiksi painostukseen tai hengelliseen väkivaltaan, johon yhteiskunnankin tulisi puuttua, Korteniemi toteaa.
Ääriesimerkkinä tästä hän mainitsee yleislääketieteen erikoislääkäri Pirkko Kiviluodon kannanotton (HS 9.9.2014), jonka mukaan vanhoillislestadiolainen yhteisö pitäisi saattaa kollektiiviseen juridiseen vastuuseen ehkäisykiellosta. Samoin Korteniemi nostaa esiin rikosoikeuden professori Matti Tolvasen ja työoikeuden professori Seppo Koskisen kannanotot (esim. Kaleva 22.3.2012), jossa he pitivät vanhoillislestadiolaisuuden naispappeuskantaa ihmisoikeusloukkauksena tai jopa vihanlietsontana. Vielä yhtenä esimerkkinä hän mainitsee Ihmisoikeusliiton silloisen pääsihteerin Kristiina Kouroksen kannanotot keväällä 2009 sekä liiton taustamuistion, jonka mukaan vanhoillislestadiolaisuuden ehkäisyopetus loukkaa ihmisoikeuksia.
– Tällainen kehityssuunta on mielestäni huolestuttava. Se esiintyy ihmisoikeuksien nimissä, mutta uhkaa oikeuksien yhtäläisyyttä. Tämän kehityssuunnan näkemys vapaudesta näyttää edustavan tunnetun aatehistorioitsija Jacob Leib Talmonin terminologiaa soveltaen ns. totalitaarisen demokratian perinnettä (Talmon, J.L.: The Origins of Totalitarian Democracy, 1960). Länsimaisessa demokratiassa vapaus on sitä, että yhteiskunta pyrkii turvaamaan erilaisille ihmisille ja näkemyksille tasavertaisen vapauden toimia. Ainoa vaatimus on sitoutuminen demokraattiseen prosessiin. Omaa näkemystään saa pitää ainoana oikeana, kunhan myöntää myös vastapuolelle saman oikeuden. Rajustikin toisistaan eroavat vakaumukset eivät ole uhka demokratialle ja vapaudelle, kunhan vastapuoleen suhtaudutaan Voltairen sananvapausperiaatteen hengessä: ”Pidän mielipidettänne vastenmielisenä, mutta olen valmis heittämään henkeni sen puolesta, että saatte esittää sen.”
Totalitaarinen demokratia- ja vapauskäsitys näyttää voimistuneen Suomessa 2000- ja 2010-lukujen aikana ja tässä kehityksessä on Korteniemen mukaan omat vaaransa:
– Totalitaarisessa demokratiassa vapaus ei ole erilaisten ihmisten ja näkemysten tasavertaista toimintavapautta vaan koodisana tietylle järkeväksi ja edistykselliseksi ymmärretylle elämäntavalla ja arvomaailmalle. Jokaisen kansalaisen on hyväksyttävä se. Yhteiskunnan tehtävä on kasvattaa ja ohjata kansalaisiaan hyväksymään tämä vapaa elämäntapa. Länsimaisessa demokratiassa ihmisen yksityiselämän ala ymmärretään laajaksi. Kaikki ei ole politiikkaa. Totalitaarisessa demokratiassa yksityiselämän alue kapenee, koska yhteiskunnan tehtävä on valvoa ja ohjata, että yksilö osaa tehdä elämässään oikeanlaisia, edistyksellisiä ja vapaamielisiä valintoja. Suurelle osalle suomalaisista vapaamielisyys, suvaitsevaisuus ja moniarvoisuus eivät näytä enää merkitsevän vakaumusten ja arvoyhteisöjen rauhanomaista rinnakkaiseloa samassa yhteiskunnassa. Sen sijaan ne näyttävät merkitsevän yhtä tiettyä elämäntapaa ja arvomaailmaa, joka jokaisen kansalaisten tulisi omaksua tai ainakin hyväksyä.Kun vapaus ymmärretään tietyksi elämäntavaksi ja arvomaailmaksi, joudutaan väistämättä olettamaan, että tästä elämäntavasta poikkeavat valinnat johtuvat pakosta. Ne eivät voi olla aitoja, omaan rationaaliseen harkintaan perustuvia valintoja vaan niiden on oltava ulkopuolisen vallankäytön tai indoktrinaation tulosta. Pakottamiseen on tietysti puututtava. Moni tuntemani vanhoillislestadiolainen, erityisesti nainen tai nuori, onkin viime vuosina valittanut joutuneensa hyvää tarkoittavien mutta karkeilta ja kömpelöiltä tuntuvien vapauttamisyritysten kohteeksi. Liikkeen ulkopuolisten ihmisten on ollut hyvin vaikea ymmärtää, että heidän vakaumuksensa ja valintansa, vaikkapa suurperheen äidiksi ryhtyminen tai bilettämisestä ja irtosuhteista kieltäytyminen sekä seuroissa käyminen, ovat todella olleet itse valittuja, eivät ulkopuolelta pakotettuja. Korteniemi kertoo.
Korteniemi kuitenkin korostaa, että viime vuosina ilmestyneellä hengellisen väkivallan tutkimuksella on ansionsa:
– Se on tehnyt tunnetummaksi sitä edellä jo mainitsemaani tosiasiaa, että kuten kaikkea sinänsä hyvää, myös Jumalan nimeä voidaan käyttää pahasti väärin. Tutkimuksella on kuitenkin mielestäni myös puutteensa. Erityisesti yhteiskuntatieteellisillä metodeilla tutkien uskonnollisen uskon ydin, henkilökohtainen vakaumus, voi jäädä tavoittamatta. Tällöin hengelliset yhteisöt voivat näyttäytyä korostuneesti eräänlaisina valtioina valtioissa, joiden ydin on politiikka ja vallankäyttö. Kun media popularisoi tällaista tutkimusta vetäen mutkat suoriksi, uskonnolliset yhteisöt, esimerkiksi vanhoillislestadiolaisuus, näyttävätkin pian jo eräänlaisilta minidiktatuureilta, joihin ympäröivän vapaan yhteiskunnan tulisi tehdä interventio hirmuvallan lopettamiseksi. Tällöin unohtuu se tosiasia, että vanhoillislestadiolainen yhteisö koostuu yksilöistä, joilla on uskonnollinen vakaumus. Myös ulkopuolisten näkökulmasta kummallisimmilta näyttävät opetukset, kuten eksklusiivinen seurakuntaoppi ja ehkäisykielteisyys, muodostuvat käytännössä siten, että ihmiset sanovat toisilleen ääneen, mitä uskovat. Jos vanhoillislestadiolaista yhteisöä kielletään opettamasta näitä asioita, se tarkoittaa käytännössä sitä, että vanhoillislestadiolaisia yksilöitä kielletään kertomasta ääneen vakaumustaan. Uskallan väittää, että tällöin tuhansien tai jopa kymmenien tuhansien suomalaisten ihmisten herkimpiä ja henkilökohtaisimpia tuntoja tallottaisiin rautasaappailla, Korteniemi toteaa.
Historia osoittaa, että myöskään vapauden, tasa-arvon, edistyksen ja ihmisoikeuden käsitteet eivät ole immuuneja väärinkäytölle. Pahuus osaa kätkeytyä myös niiden alle. Nykyinen länsimainen kulttuuri on harjaantunut jo varsin tarkaksi tunnistamaan uskonnon ja hengellisyyden alle kätkeytyvän pahan. Jumalan nimissä on historian saatossa tehty pöyristyttäviä rikoksia ja tehdään yhä. Yli 200 vuotta Ranskan vallankumouksen jälkeen kulttuurimme suhtautuu Korteniemen mukaan kuitenkin yhä sinisilmäisesti liberalismin ja vasemmiston suosimiin ihmisoikeuskäsitteisiin.
– Siitäkin huolimatta, että Ranskan vallankumous tuotti, vapauden ja tasa-arvon nimissä, muutamassa vuodessa enemmän inhimillistä tuhoa kuin pahamaineinen Espanjan inkvisitio vuosisatojen aikana. Vallankumousta seuranneiden yli 200 vuoden aikana tasa-arvon, ihmisoikeuksien ja edistyksen nimissä on surmattu kymmeniä tai jopa satoja miljoonia ihmisiä, Korteniemi kertoo.
Korteniemi pohti esityksessään voiko paha kätkeytyä hengellisen väkivallan torjumisen alle? Vastauksena tähän hän nostaa esiin hengellisen väkivallan problematiikasta eksegeettisen Pro gradu-työn Itä-Suomen yliopistossa laatineen TM Mikko Pisilän ajatuksia:
”Nykykirkossa harvemmin nimitellään ihmisiä kyykäärmeen sikiöiksi tai helvetin lapsiksi, niin kuin Jeesus teki. Olemmeko siis häntä eettisempiä ja sivistyneempiä? Janne Kivivuori on nimennyt psykouskonnollisuudeksi ilmiön, jossa uskoa hahmotetaan ja sanoitetaan psykologiasta ja psykoanalyysista nousevien käsitteiden kautta. Samalla ihmisen kokemusmaailmasta tulee oikean uskon kriteeri niiden normien tilalle, joita aikamme ihminen haluaa pitää vanhentuneina. Tällaisessa uskonnollisuudessa vallankäyttö on hienovaraista ja asiantuntijavaltaan kätkettyä. Ikiaikainen sota totuuden ja valheen välillä kuitenkin jatkuu, eikä viholliskuvien rakentaminen ja vastustajien leimaaminen ole jäänyt muinaisen Lähi-idän kulttuuriseksi erikoisuudeksi. Hengellisen väkivallan käsite heijastelee yhteiskunnassamme vallalla olevia arvoja, ja siksi se soveltuukin uskonnollisen valtataistelun välineeksi: väärällä tavalla ajattelevien pelotteluun, käännyttämiseen, syyllistämiseen, eristämiseen ja kontrollointiin. Tämä näyttää pätevän myös päällisin puolin pehmeään ja normeja vierastavaan psykouskonnollisuuteen, jossa kyykäärmeen sikiöt ja helvetin lapset on korvattu hengellisen väkivallan tekijöillä ja sairaan uskonnollisuuden edustajilla.”
Korteniemi pohtii, mikä olisi sitten oikea tapa torjua hengellisen kielen väärinkäyttöä, Jumalan nimen petollista lausumista? Hän lainaa edelleen Mikko Pisilän ajatuksia, joka on tutkinut hengellistä väkivaltaa Wittgensteinin kielipeliajattelun näkökulmasta:
”Hengellisen väkivallan käsitteen vahvuus ja heikkous on sen laaja-alainen, heuristinen luonne. Vahvuus on siinä, että se toimii kattokäsitteenä, jonka avulla voi yhdistää sosiologian, psykologian, teologian, juridiikan ja etiikan näkökulmia. Katon hataruus on siinä, että mainittujen huoneiden sisällä pelataan eri kielipelejä, joissa sama peliväline toimii aivan eri tavoin. Sikäli kuin ’hengelliseen väkivaltaan’ ei ole kyetty puuttumaan juridiikan keinoin, syy ei nähdäkseni ole ollut puutteellisessa lainsäädännössä tai oikeuskäytännössä, vaan siinä, ettei rikkomuksia ole osattu tai haluttu tunnistaa luonteeltaan juridisiksi. Hengellistä väkivaltaa koskevassa kirjallisuudessa esiintyy toimintaa, jota rikoslaki saattaisi nimittää pahoinpitelyksi (21:5§), vammantuottamukseksi (21:10§), seksuaaliseksi hyväksikäytöksi (20:5§), kotirauhan rikkomiseksi (24:1§), yksityiselämää koskevan tiedon levittämiseksi (24:8§), kunnianloukkaukseksi (24:9§) ja petokseksi (36:§). Sen sijaan, että yritettäisiin tuoda hengellisen väkivallan käsitettä juridiikan kielipeliin, näkisin hyödyllisenä sen, että hengellistä väkivaltaa koskevassa keskustelussa opittaisiin tuntemaan näitä käsitteitä ja niiden sisältöä. Kysynkin: osaammeko, haluammeko riisua tällaisilta teoilta hengellisyyden nimen ja nimittää niitä rikoksiksi?”
Lopuksi Korteniemi nostaa esiin ajatuksen, jonka mukaan hengelliseksi väkivallaksi nimitettävät ongelmat syntyvät teologian käytöstä, myös niiden ratkaisemisessa tulisi käyttää ennen kaikkea teologiaa. Tällöin hänen mukaansa ongelmia synnyttävälle kielipelille vieras hengellisen väkivallan käsite jäisi hyödyttömäksi.
kanala-apulaisena seuraan opettajani Joonan ajatuksenjuoksua täydellisesti. Mihin me yksinkertaiset uskovaiset joutuisimmekaan ilman tuollaisia sotamiehiä?
Kouliintumattomassa mielessäni kernaasti olen valmis myöntämään, ettei tuota tekstiä ole tarkoitettu minunkaltaiselleni pohjasakalle, vaan parillekymmenelle teologille ja puolellesadalle muulle korkeakoulutetulle, mutta samalla kainosti huomautan, että enin osa Jumalan lapsista on tavallisissa töissä olevia tavallisia ihmisiä, jotka ilman turhia tieteellisiä kiemuroita ahkeroivat uskoa omat syntinsä anteeksi.
melko hulvattomasti hulluttelee gradussaan Päivämiehen kirjoituksille 1976-1979, jolloin HENGET muka vakuttivat sitä ja tätä. Se oli Jumalan sanaa. Siihen oli uskominen. Silloin ei ollut edes mitään nettiä, jossa asioista olisi voitu keskustella.
Nyt lienee aivan sama meinnki. Ouluaiset ylihengelliset punaniskat haluavat vakuuttaa, että näin ovat marjat, ja Pävämiehessä kerrotaan lopullinen totuus.
Pävämehessähän kerrottiin hiljattain, että tuhannet ihmiset Turkin kurdialueilla olivat saaneet parannuksen armon. Uutista ei ole oikaistu, vaikka ilmeisesti sillä suunnalla maailmaa ei ole ainoatakaan Jumalan lasta.
Päivämies ei siis liene Jumalan sanaa. SRK:n johtokunta ei ole mikään Jumalan huoneen hallitus. Jumalan Henki elää köyhien ja yksinkertaisten uskovaisten ihmisten sydämessä. Näiden sydänten yhteys on yhtä kuin Jumalan valtakunta maan päällä. Siellä on syntien sovituksen sana.
yhden ruman vanhan akan kuva. Alla kertoo ryhtyneensä ateistiksi. Se seppana ei ymmärrä, että JUmalan olemassaolo ei ole lainkaan riippuvainen siitä, uskooko hän Jumalaan vai ei.
Ja sitten on sielä toinen ruma nainen, emakon näköinern neitipiispa.
Suomo24 tarjoaa nätä melkein jokaiseen ketjuun, koska muutakaan tarjottavaa ei ole.
En usko, että Joona Korteniemi viriilinä uroksena ollenkaan innostuisi paksusta neitipiispasta kun hän on löytänyt sievän Roosa Tahkolan salarakkaakseen.