viimeiseen asti uskoin.
susselille
tomppelilta
201417
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ne olivat minun normaaleja rituaaleja, vai luulitko pääseväsi minusta näin helposti.Mikä se oikea numero loppujen lopuksi on?
Ei usko yksin riitä... Tarvitaan myös tekoja! :)
Taisit vaan käyttää minua hyväksesi. Halusit saada miehesi mustasukkaiseksi. Onnistuit loistavasti. Toivottavasti homma kannatti sinun osaltasi, sillä minua se pisti vituttamaan. Paskamainen temppu anyway. En ymmärrä tollasia ihmisiä. Hyvä että tuli ilmi. Ei ois uskonu susta.
Se nurkkaan ajettu ärripurri kuulosti ihan joltain työttömältä alkoholisti amikselta...?
Puhetyylistä ja äänestä päätellen. Etkai sä sellaisen kanssa ole? Miten oot jaksanu kaikki vuodet?? Hakkaaks se sua vai häh? En ihmettelis.
En jaksanut alkaa sellaisen kanssa inttämään, jolla ei ole sen vertaa itseluottamusta, että pystyisi asiasta fiksusti puhumaan tai että tulis uhkailemaan mulle suoraan. En sua kuiteskaan painostanut mihinkään, enkä ehdotellut mitään.
Ja oikeastaan ymmärrän sitä poloista. Kyllähän se varmaan pistää peloksi, jos oma nainen on aivan liian hyvä. Voi voi ja vielä kerran voi..
ja kuten tiedät exäni on lähtenyt jo ajat sitten!
Sinä se olet se varattu, joka ei uskalla vaimosi perseen takaa mihinkään lähteä!
väärin dissata tässä ketään muuta kuin minua itseäni fantasioinnista ja ehkä hiukan sinuakin harhaanjohtamisesta (ei se minusta ole kovin epäselvää, jos asuu vielä yhdessä). Se ukkelisi on varmaan ihan ok tyyppi, ymmärrän sen sekoamisen täysin. En vaan uskonut että sitä todella on siellä, koska itse vastasit puhelimeenkin neuvojeni vastaisesti. Todella ristiriitaista ylipäänsä koko homma. Siksi en uskonut.
Ei sulla tänäänkään mitään ohjelmaa taida olla. Taisit kusettaa mua aika pahasti. En vaan ymmärrä että mikä sinut siihen ajoi. Kunpa tää ois ollu niinku oisin halunnu, mutta ei se ollutkaan. Eipä tietenkään. Liian hyvää ollakseen totta. Olit mieleeni kuiteskin ja olin jo laittanut parhaat päälle...
Yritin kohdella sua vain ihmisenä. Luulin, että ymmärsit, kun vastasit, että voit jo ajatella mua pelkästään ihmisenä ja tulit tapaamaan, jotta voit laittaa pisteen i: n päälle ja unohtaa ja lopettaa. Vaan etpä ymmärtänytkään..olin väärässä..Opin tästä kaikesta sen, että mun on pakko opetella sanomaan ei ja mielummin heti todella alussa. Talvi 2004 vaan oli mitä oli. Ensin pidin sua ihan mukavana tyyppinä, nyt epäilen jo syvästi.
S
Enkä ees ymmärrä koko hommaa, koska yhteensä oon sut nopeasti nähnyt vain pariin kertaan. Enkä paljo siitä perusta, että ilmeisesti olet ihastunut vain ulkoiseen olemukseeni koska en sua ollenkaan tunne. Ja ukkoni on hyvin kaukana " juoposta työttömästä". Amiksen on kyllä käynyt, mutta itse en erottele ihmisíä koulutuksen perusteella. Yksityisyrittäjä ei kerkeä työttömänä oleilemaan. Laitapa tässä tilanteessa itsesi ukkoni tilalle...
S
Nyt vähän harmittaa mihin sfääreihin tämä meni. Innostuin liikaa. Pöljä minä. Liikaa ihmeellisiä yhteensattumia. Aivan ihmeellisiä. Enkai kuiteskaan hulluksi ole tullut..? ;)
En minäkään niitä erottele. Puolet kavereistani on amiksia. Oikeastaan ne parhaimmat. En todellakaan ole mikään aketeeminen snobi, perseestä sellainen. Ärsyynnuin vaan siitä sen uikutuksesta. Ihan oikeinhan se oli. Olisin vain esittänyt asian eri tavalla. Ihan samaa mieltä olin tosin asiasta, niinkuin sanoinkin. Pettymys oli vaan niin suuri (jälleen) että ei voinut minkään. Miksi lähdit kävelylle? Oisit antanu sen vastata samantien. Taisit nauttia tilanteesta.
Niissä viesteissä olin ja kokenut tappion. Miksi siitä alkaa ruikuttamaan?
Olin muuten vähän kännissä kun ekan kerran tulin. Silloinkin oli vaikeata, omasta mielestäni maailman kauneinta naista lähestyä. Et voi uskoa kuinka vaikeaa. Yöunet meni. Tokalla olin kuitenkin ihan puhtaana. Näit varmaan ku käsi alko vähän vapisemaan. Sellainen vaikutus sulla vain oli minuun (vain sinun kanssasi). Kaunis olit toki ja mukavaluonteinen, mutta täytyy myöntää että tipuit siltä alttarilta missä sinua pitelin. Parempi tosin niin. Ihan tavallista naista olin etsimässä. Harmi vaan että tilanne oli tämä. Olisit tykännyt musta varmasti pitemmän päälle. Siitä olen varma. Sinusta en tosin enää tiedä.
Miksi sanoit että epäselvä jos kerran asutte yhdessä edelleen? Minusta siinä ei ole mitään epäselvää. Miksi et puhunut miehesi asioista kun uhkailit muutoilla (siksi tein ns. "peliliikkeet" kun luulin että nyt on toimittava tai sitten ei ikinä.). Toivon vain ettet vain halunnut huomiota ja herättää mustasukkaisuutta. Se olisi ollut julmaa. Kyllä miehelle joka on tehnyt mitä teki pitää selkeästi kertoa miestilanteesta. Sanoi se mitä sanoi.
Oma mokani kun uskoin. Noh, kuulin tänään erityisen hyvän uutisen hommistani. Itseasiassa olin ajatellut, että jos siinä tulee pettymys niin tässä ei. Menikin toisinpäin. Harmi.
Toivottavasti ei edelleenkään muisteta erityisen pahalla. En minä paha ole. Lemmenkipeä ehkä vaan. Susta tuli mulle pakkomielle. Heti ensinäkemältä totesin että tuon minä haluan. Se, jonka eteen olen työtä vääntänyt väsymättä vuosikausia. Voin kuiteskin täst edes mennä iskemään ihan ketä tahansa. Pakit keltä tahansa muulta ei meinaa ole mitään näihin verrattuna. Ja varmasti onnistunkin. Eihän minussa mitään muuta vikaa ole kuin se että halusin vain ja ainoastaan sinut. En pitänyt itseäni tarpeeksi hyvänä sulle. Nyt tiedän että olisin varmasti ollut.
Ei kaduta yhtään. Hyvä minä. Sisua löytyy. :)
Ammatti kertoo ihmisestä todella paljon. Muun väittäminen on valetta.
Oletan että se olet sinä ja luet:
Kiitän sua että tavattiin. Ei tässä kannata enää syytellä ketään. Samantekevää kun on.
Mutta sain sen absoluuttisen naisen mitan pois päästäni. En vastedes vertaile kaikkia enää siihen ideaalisuuteen mitä edustit mulle (tai se sun mielikuvas). Ei sille kukaan pärjännyt. Turhaa surua vain aiheutin matkan varrella. Enää en sitä tee.
Voin ehkä jopa taas rakastua johonkin. Et ole enää esteenä. Ainakaan kovin kauaa. Tasoistasi naista saa tosin etsiä kissojen ja koirien kanssa, mutta eiköhän se sieltä joskus löydy. :)
Oli tästä mittavasti enemmän hyötyä kuin haittaa. Nyt sitä on ehkä vaikea tajuta. Kovan sisäisen myllerryksen kävin läpi(keuhkokuumettaki varmaan pukkaa...). Pääasia että tuli tehtyä. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Ei ehkä hyvä, mutta todella paljon parempi kuin mitä ilman tätä konfliktia. Siitä suuri kiitos ja hali, mikä jäi antamatta.
Tottakai mua nyt vähän potuttaa (ei ne hyvät uutiset tuntunu miltään), mut kyl tää tästä. Pitää ajatella tulevaa. Tätä pitää ajatella jonkinnäköisenä kasvuprosessina, joka oli vaan pakko käydä läpi. Nyt olen eheämpi ja voin ehkä kokea jo ensimmäisen varsinaisen rakkaussuhteeni. Ja kyllä te vielä musta kuulette, tosin saatte itte lukea lehdestä... ;)
PS.
Piipahtaja on väärässä. Ei se kerro ihmisestä juuri nyt niin hirveesti kuiteskaan. Ainakaan sen kannalta mikä on tärkeetä.
Hyvää jatkoa. Toivottavasti olette onnellisia yhdessä. Ei se ole multa pois. Toivottavasti ei keltään muultakaan enää koskaan.
Kerro nyt vielä että ymmärrät mua, ainakin jossain mielessä? En halua missään nimessä ajatella että joku pitää mua nyt ihan kusipäänä. Änkyröin vain pettymyksestä. Ne voi jättää jo omaan arvoonsa.
Huomaan itsekin että onneni viime vuosina liiaksi muuttunut näissä asioissa onnistumista vaativaksi. Siksi pettymys oli niin suuri kuin se oli. Nyt varsinkin tuntuu lohduttomalta, kun sitä pääpottia ei tullutkaan. Jaksoin uskoa siihen niin pitkään. Oma mokani tietty. Oon vaan liian kauan ollut ittekseni, kun en mikään erakkoluonne kuiteskaan ole. Liian vaativa vaan itseni ja muitten suhteen.
Olen koko ikäni joutunut selviämään yksin kaikesta. Ei ole ketään ollut tukemassa onnettomuuksissa tai kannustamassa itseni ylittämisessä. Kaikki on pitänyt ammentaa omasta tahdonvoimasta. Kai ymmärrät että sellainen alkaa väsyttämään pikkuhiljaa ja alkaa luulla että pitäisi olla aina vaan enemmän kelvatakseen, vaikkei mitään järkisyytä sillä ole.
Voitko itse kuvitella millainen olisit jos olisit saman käynyt läpi?
Toisaalta pidän itseäni varsin vahvana ihmisenä, koska olen näinkin hyvin ihan yksikseni pärjännyt, vaikka paskaa onkin tullut niskaan elämän varrella aika pirusti. Paskaa mistä sinä et tiedä mitään. Moni olisi jo alkanut vetämään prozaccia.
Sääliä en kaipaa, koska sitä en todellakaan ansaitse. Hyvinhän kaikki on. Lähinnä myötätuntoa. Ehkä olenkin hiukan masentunut. En ole rullatuolissa tai kuolemansairas, mutta ehkä mua silti vähän masentaa ja se taas hävettää mua.
En hyväksy masennusta ilman mitään syytä. Se on häpeällistä muita ihmisiä kohtaan.
En tehnyt mitä tein, muuta kuin turhatuneisuudesta ja onneni löytämiseksi. Pyydän anteeksi ennenkaikkea itseltäni. Ja tottakai sinulta. Olen iloinen ihminen muitten kanssa, mutta yksin ollessani huomaan kaipaavani vaan liikaa. Ei ihme näiden vuosien jälkeen.
tarvinnut rakkauttasi. Tai oikeastaan oikeutta rakastaa sinua. Siitähän se rakkauden onni tulee. Että saa rakastaa jotakuta aidosti. Ei itsellään niin väliä.
Kerro vielä että ymmärrät minua...ole kiltti. Tiedän että se olet sinä.
minä tiesin heti siitä hetkestä kun sinut näin millainen nainen olet. Enkä ollut väärässä. Kusipäät ja ylimieliset haistan kaukaa. Ei ne oo ees kauniita.
ollut tarpeeksi hyvä". En nyt viitsi alkaa enää röyhkeäksi kun en sellainen ole.
nää keskustelut on?!
Ootteko te hulluja vai humalassa?
Humppuhulluja koko tyyssija täynnä. :D
sitähän mää vähän arvelinkii.Mutta älkää ihmeessä antako mun häitä.Jatkaa vaan samalla tyylillä;)
PS meitsillä hyvä putki päällä just ny
etten vain itse mokannut pelleilyllani hommaa. Olisi pitanyt sanoa 'olisin maailman onnellisin mies jos lahtisit kanssani ulos' eika 'haluun naha sut tanaan'. Pitais olla vaan oma ittensa eika leikki mitaan pelimiesta. Et sina ois sellasesta tykanny, jos olisit ollu sellanen ku kuvittelin.
Luulin etta se torstainen meni ihan puihin. Siks olin vahan kiireella lahtemassa siita pois ku tormattiin perjantaina sattumalta. Ajattelin etta kuiteskin halusit etta oisin lahtenyt kaveleen. Voi luoja sita sun hymyas. Ei ois pitany sita naha. Ei tassa oo muuta voinu ajatella.
Toivottavasti et luullut etta oisin pitany sua helppona nakkina. Monet vaan pitaa mua jostain syysta ylimielisena. Ja kai se oli sitten ukkos josta kuulin. Ihmettelen vaan edelleen joitain asioita...
Ja aksyilen vain pettymyksessani, niinkuin nyt tein. Ei oikeaa minua. En ole katkera enka vihamielinen kellekaan. Nyt vaan lahinna surettaa, jos toivoa olisikin ollut oikeasti...
Haluaisin niin kovin nahda sinut viela joskus ja puhua suoraan. Lupasin vaan itse olla tekematta asian eteen enaa mitaan.
Olen lukenut nyt jonkun verran niitä uusia kirjoituksia. Ihan sekaista. Toivottavasti et ole nyt ollut tänään koko pv:n niitä kirjoittamassa. Käyt minulle ihan sääliksi. Minulle tuottaa oikeasti kipua ajatella sua näin sairasti niitä kirjoittamassa. se on ihan järjetöntä!
Mulla pettymys ilmenee alkuun raivona ja kiukutteluna, sitten iskee lamaannus ja suru. Kai ihan luonnollinen ja ymmärrettävä reaktio.
Pettymys oli vaan niin suuri että vasta eilen se iski kunnolla. Sairastumisella kai vaikutusta myös mielialaan. Aika hajonnutta tekstiähän toi on. En minä nyt niin hajonnu ole. Liian suurta Highta vaan seuraa sitten suuri low. Tottakai mulle. Liian suuria kuvitelmia kun elättelee niin saattaa sattua ja pahasti. Nopsaan normaalitilaan ollaan kuiteskin palaamassa onneksi.Ois pitäny jäädä vaan kotiin potemaan, mutta velvollisuuksiakin pitää hoitaa.
Ei mua tartte sääliä, kuka sitten lienetkään. Tilanne on vaan ajautunut välillä siihen pisteeseen että väkisinkin säälin vähän itseäni. Uskoin vaan niin pitkään ja hartaasti että se kyseinen leidi saattaisi olla oikea minulle ja että se voisi olla kiinnostunut musta tositarkoituksella.
Ei sellaista pettymystä voi vain olankohautuksella ohittaa. Ei minun kaltainen ihminen ainakaan siihen pysty.