Miltä toisesta mahtaa sanomisenne, käytöksenne ja tekonne tuntua?
Ajatteletteko koskaan
Vaivainomaanapaa
28593
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Miten voi tietää, miltä toisesta tuntuu tai voi tuntua, jos ei tunne...
Olen niin onnellinen maahanmuuttajista, etten ehdi monikulttuurisuuden tuomassa onnen huumassa, ajatella persuja. Ei Halla-aho asu minun luona.😍
En niinkäään
Ajattelen jatkuvasti.
Kyllä ajattelen, varsinkin kun tajuan, miten typerästi olen toiminut tai sanonut!
Yleensä mietin tarkkaan, mitä suustani ulos päästän tai palstalle kirjoitan, samoin kuin miten kulloinkin toimin, eli pyrin kunnioittamaan toisia ja itseäni.
Joku yksittäinen lapsussanonta tms. tosin joukkoon mahtuu, mikä anteeksi annettakoon toivottavasti.
Olen kovin ajattelematon ja spontaani sanomisissani. Sanon ennen kuin mietin seuraamuksia, toivon uudelta vuodelta enemmän itsehillintää. En ole ilkeä, eikä koskaan ole tarkoitus ollakaan, mutta saatan töksäyttää koska en ajattele etukäteen.
Olen kyllä sitä mieltä että ehkäpä olen jotain oppinut tälläkin saralla.
Oon miettinyt nyt jälkeenpäin. Olen sellainen, että sanon ja vasta sitten ajattelen mitä sanoin. Tiedän, että olen sanonut hänelle töykeästi ja ilkeästikin, kun ollaan törmätty.
Sen jälkeen kun kohdattiin en oikein pystynyt puhumaan ja välttelin hänen katsettaan, koska hävetti oma käytös. Tahtoisin pyytää sitä anteeksi ja aionkin pyytää, jos vielä joskus näemme. Hän vaikutti sen verran älykkäältä ihmiseltä, että uskon ja toivon, että hän näkisi ilkeyteni läpi. Että hän ymmärtäisi sen, että en oikeasti ole ilkeä vaan ilkeyteni johtui siitä, koska olin niin ihastunut. Ja kai minua ärsytti se, miten hyvin hän näki sen, millainen oikeasti olen. Ehkä ilkeyteni oli keino suojautua, ettei hän näkisi kaikkea minusta.
Milloin tämä tapahtui?
Tällä palstallako tämä selvitetään Timo?
Toukokuussa, kesäkuussa, elokuussa. Sen jälkeen ei olla enää törmäilty.
Tietenkin
Täällä
Vallitsevat
Viidakon
Lait
Ajattelen ja ajattelin joskus että tietyn arvostuksen antaminen toisille, laittautua, laittaa koti viihtyisäksi paikaksi kutsuttujen tulla joka mahtaa tuntua hyvältä aikansa ja sen kääntöpuolella lyöntieni jälkeen poden halvauttavaa tuskaa teoistani joten jonkinlainen tasapaino on kaikessa mitä teen.
Jos huumori on defenssi niin hyvä on. Nauran liikaa, liian usein, liian kovaa ja niin edelleen. Sen on oltava toisista jotain, en tiedä enkä halua tietää tunnuista. Pohjimmiltaan olen valitettavasti niin itserakas ja omahyväinen että välillä saan burn outin tästä syystä.
Kaksi voimaa vetää ees taas, mennyt ja tuleva aika.
Lähtökohtaisesti kadun usein ja se on perus pohjavire. Ilo on harvinaistunut, mutta saapuessaan koen siitä syvää kiitollisuutta.
Koko ajan.. Mutta sitten ajattelen, että jos muut ovat vähänkään näin ulalla tämän maailman tapahtumista kuin mitä itse koko ajan olen, ei kukaan voi tulkita niitä eikä minua yhtään sen paremmin kuin minäkään. Ja luotan, että hän ymmärtää etten minäkään ole voinut, ja siksi toimin aina parhaani mukaan vaikka vituiksi välillä menisikin.
Ja jos taas yhteistä historiaa on takana, osaa toinen varmasti peilata sitä vasten tekojani ja puheitani.
Armoa itselle, armoa muille.
Aivan sama. Yleensä pysyn vaiti, koska ihmiset yleensä ovat idiootteja, jouden tunnetilat kulloinkin on hyvin helppoa päätellä, tietää, tuntea. Toisinaan en jaksa virittäytyä tavisten mukaan. Älykkäät ihmiset ottavat asiat vastaan niin kuin ne ovat, tunnemömmöistä vapaina. Harmi, että älyllistä elämää saa kohdata niin harvoin. Joskus kuitenkin ;)
Narsisti.
Hyvä (huono) vitsi;D
Haluan ajatella vain omaa napaa ja omaa hyvinvointia.
Olla itsekäs ja elää itselleni.
Etkä ole yksin :)
On oikeus olla oma itsensä ja elää sellaista elämää kuin haluaa. Kun on suurimman osan elämästään ottanut muita huomioon, on ihanaa olla yksin ja elää niin kuin haluaa. Omat lapset ovat rakkaita ja heidän vuokseen teen mitä tahansa, muun ajan käytän itselleni.
Niin on. Ja niin aioin tehdä. Lapsiani ajatellen.
Itsekkäiden on turha tulla urputtaa itsekkyydestä .
Aloitus ei koskenut yksin olemista vaan ihmisten huomioimista kanssakäymisessä. Harva meistä elää erakkona jossakin metsän keskellä.
Yksin elämisessä ilman tai sitten lasten kanssa mielestäni häviää paljon rakkaudessa, läheisyydessä ja hellyyden tuntemisessa. Tutkimusten mukaan suurin osa sinkuistakin todellisuudessa kaipaa kumppania. Mutta kukin eläkn tavallaan.
Kadun miten olen turhautuneena käyttäytynyt epäsuorasti häntä kohtaan.
minä niin olisin vain halunnut vain pitää kiinni kädestäsi
No daa, mitä se niille kuuluu.
Mistäs tämä venäjänkieleen viittaava "daa" tähän taas ilmestyi?
En, koska ei ole ketään ketä kaipaisin.
Ajattelen aina mitä sanon toisille. Tulisena ihmisenä saatan joskus jotakin töksäyttää, mutta pyydän silloin anteeksi. En halua loukata muita.