Hulluko?

Tuon sortin hulluja tämä maailma kaipaakin ja kipeästi. Älä vain koskaan muutu. Ei liikaa voi hymyillä, ellet nyt sitten ala virnistellä kun toinen kertoo äitinsä kuolemasta tms.

Ääritapauksessa kyseessä voi olla pakko-oireinen häiriö, mutta kyseessä on varmaankin melko harmiton neuroosin muoto. Noin kolmasosalla ihmisistä on jotain neurooseja, joten se ei ole kummallista. Nyt kannattaakin lähinnä keskittyä siihen, että jos et todella kykene hallitsemaan taipumustasi hymyillä niin se on se varsinainen ongelma. Ja siis että mistä tämä saattaisi johtua.
Kannattaa yrittää pakottaa itsensä olemaan hymyilemättä ja siis keskittyä näiden ilmeiden hallintaan. Jos se ei kertakaikkiaan onnistu niin silloin kannattaa harkita kääntymistä lääkärin puoleen.

Kaksi vastausta. Kumman näkökulma parempi?

Huomasin itselläni samankaltaisen ongelman ja tutkiskellessani sitä tulin siihen tulokseen, että yksin hymyilen lievittääkseni stressaava tunnetta/ajatusta ja sosiaalisessa tilanteessa outo hymyni on jokin outo tapani kommunikoida. En oikein osaa keskustella ihmisten kanssa, joten hymyni on jonkinlainen keinoni näyttää, että kuuntelen ja olen kiinnostunut.

Ehkä jos sinun on vaikea nähdä laukaisevat tekijät sille miksi hymyilet, voisit myös miettiä milloin et hymyile ja sitä kautta alkaa tunnistaa mistä hymy tulee, koska jostain se aina johtuu (vaikka voikin olla tiedostamaton) Ja miettiä onko ongelmaa esiintynyt koko elämäsi? Joillakin ihmisillä hymyily on eräänlainen tapa/ opittu juttu.

Jos hymyily todella häiritsee, voit yrittää olla hetken aikaa hymyilemättä (paitsi silloin kuin todella haluat/pitäisi hymyillä) esim. rentouttamalla kasvolihaksia. Voit myös antaa sen olla osa sinua, koska hymyilyssä ei ole mitään väärää. Se miten fiksuutesi siitä kärsii, en ymmärrä.

Niin onko sinussa sitten oikeasti vikaa? Se riippuu kysyjästä ja hänen motiiveistaan sekä sinun pärstäkertoimestasi.

On olemassa sellaisia sosialivirastollisia tapauksia joiden mukaan jos on joskus tullut leimatuksi niin on sitten aina leimattu. He elävät käsityksessä että he itse ovat jotenkin erinomaisia ja leimatut vastaavasti jotain kamalia. Leimattujen kamaluutta he sitten korostavat aina tilaisuuden tulleen sukukokouksissa ja muissa vastaavissa tilaisuuksissa, tekevät samalla omasta "erinomaisuudetaan" suuren numeron.

Tälläisen tapauksen arkeen pitää kuulua leimattu koska hänen itsetuntonta on sen varassa.

Todisteet leimatun kamaluudesta raavitaan vaikka kiven silmästä. Yksi varmoista keinoista vääristellä totuutta on mittasuhteiden unohtaminen ja sen vääristely. Mitäpä tosiasioista kun totuuden ulkopuolella on niin kiva olla kun voi rakennella itselleen mieluisia pilvilinnoja mielin määrin.