Onko täällä ketään jolle olisi käynyt niin, että tapaa jossain normaalissa tilanteessa jonkun ja se on menoa? Tapasin työtehtävissä yhden tyypin joka varmasti on muo nuorempikin.Ehdimme olla samassa huoneessa noin 10 minuuttia kun jäätiin toistemme silmiin kiinni. Paljon myöhemmin tunne paljastui olevan molemminpuolinen. Hän tietää että olen varattu, ja kunnioittaa sitä mutta joudumme työskentelemään jatkossakin yhdessä toisinaan.
Mä tiedän tapauksia että siinä on jääneet ukko ja lapset kun joku on kokenut äkkirakastumisen mutta en koskaan ole voinut uskoa että se olisi mahdollista tapahtua mulle, järki-ihmiselle. Yritän tästä toipua ja ajatella vaan perhettä ja työstää asiaa enemmän järjellä kuin tunteella mutta....Joku joka on kokenut saman, please kirjoita ajatuksiasi ja siitä mihin se johti.
Mä tiedän tapauksia että siinä on jääneet ukko ja lapset kun joku on kokenut äkkirakastumisen mutta en koskaan ole voinut uskoa että se olisi mahdollista tapahtua mulle, järki-ihmiselle. Yritän tästä toipua ja ajatella vaan perhettä ja työstää asiaa enemmän järjellä kuin tunteella mutta....Joku joka on kokenut saman, please kirjoita ajatuksiasi ja siitä mihin se johti.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olen kokenut vastaavaa.Tunne oli uskomaton kun sellaista ei ollut tiennyt olevan olemassakaan.
No eipä se ole edennytkään olosuhteiden ja kaiken laisten väärin käsitysten takia joita tulee kun hormoonit hyrrää mutta aivot ei.
Mutta toivoa en ole hylännyt.Tämän eteen olen valmis paljoon.
Yhteinen tuttavamme järjesti meille sokkotreffit. Ja hyvin toimi. Heti ensisilmäyksellä se oli menoa.
Minulle on käynyt noin kerran. Tapasin miehen yksissä bileissä vuosi sitten, joissa olin kaverini pakottamana (en ollut yhtään innokas itse sinne menemään). Mies istui viereeni ja kysyi nimeäni katsoen silmiin ja se oli siitä selvä juttu. Jaa että mitenkö sitten kävi??? Molemmat oltiin varattuja ja asutaan satojen kilometrien päässä toisistamme. Eli ei mitään mahkuja tehdä yhtään mitään. Pari kertaa on tavattu sen jälkeen ja se sama ihmeellinen yhteys on olemassa... se melkeinpä tuntuu tuskaiselta :( Ja ajattelen häntä joka päivä... hänestä en tiedä, emme ole yhteydessä lainkaan. Yritän vaan unohtaa... ja sehän ei onnistu, koska yritän :(
Minä en ollut koskaan aiemmin uskonut, että oikeasti tuollaista tapahtuu. Ja ikääkin minulla (ja myös miehellä) on reippaasti yli 30, lähempänä 40. Ja yhtäkkiä sukat pyörii jalassa kuin teinitytöllä konsanaan... mä yritän ajatella, että on hienoa, että olen saanut kokea muutaman hienon hetken hänen kanssaan, vaikka muuta siitä ei voi koskaan tullakaan. Onneksi asutaan niin kaukana toisistamme, sekoaisin varmaan, jos olisi vaarana törmätä kaupungilla sattumalta...
Mutta on se ihana tunne... se salamanisku, kun katse muuttuu hypnoottiseksi ja saman tien tietää, että tässä se nyt on. Ihmeellistä :)
Rakastuttiin niin, että mies oli varattu ja minä en. Olin sitten jonkin aikaa toisenakin naisena, valitettavasti. Tällä hetkellä olemme onnellisesti yhdessä!
KALJAA JA VIINAA JA SIT VAA MÄTTÖ SOIMAA HEVII!!!(MOSH) MOSH!!!!! BILEET!!!!!!!
Tää ei ole se pääkallopaitaisten pikkupippeliden hevipalsta.
Haista sinä luuseri pitkä pas*a ite oot varmaan kukka paitainen karvapillu
sellaisen mahdollisuutta, vaikka ei ole kohdalle sattunut mutta olenpa nähnyt - yhden ainokaisen kerran - niin kauniin tytön, etten pystynyt katsomaan vaan täytyi mennä karkuun ja piiloon. Oli Sibelius-Akatemiassa kauan sitten sellainen itämainen tipu. Kyllä oli korea... siis muutenkin kuin sen kotimaa :)
Kyllä vain. Se tapahtui kolme vuotta ennen kuin oikeasti tapasimme ja rakastuimme. En vain ymmärtänyt sen ensisilmäyksen olleen rakkautta.
Jouduin opiskelemaan työni puolesta. Mies tuli pitämään meille hyvin intensiivisen ja aivan liian lyhyen luennon erittäin mielenkiintoisesta aiheesta. Miehellä oli sormus ja muistan vielä, että mielessäni kävi tuolloin ajatus, että minkähänlaista olisi olla tuon miehen vaimo. (Olin itsekin avoliitossa siihen aikaan, mutta pari vuotta myöhemmin erosimme, kun ymmärsimme ettemme rakastaneet toisiamme, vaan olimme enemmänkin kavereita). Mies ei vilkaissutkaan minua koko luentonsa aikana, mutta teki koko olemuksellaan vaikutuksen. En kuitenkaan ajatellut miestä enää luennon jälkeen.
Emme myöskään törmänneet työasioissakaan tuon luennon jälkeen .. ennen kuin kolme vuotta sitten, työhön liittyvän vapaa-ajan harrastuksen parissa. Olin pohjustamassa alkuiltaa aperitiivien merkeissä parin kolleegan kanssa kun mies ilmestyi paikalle. Samassa selvisi että hän on kolleegoideni esimies. Samassa myös muistin mitä olin miehestä ajatellut luennon aikana... Omat ajatukseni hävettivät niin, että päätin yrittää karttaa koko tyyppiä sen reissun aikana etten vain muutaman drinkin seurauksena tekisi tai sanoisi mitään typerää. Päätös oli turha, sillä mies oli huomannut minut eikä päästänyt otteestaan. Ensimmäinen iltamme oli rento ja mukava. Unohdin aiemmat käsitykseni, vaikka muistelin että varattu mikä varattu ja sellaiset ei kiinnosta. Lopulta onnistuin häipymään hänen vaikutuspiiristään.
Seuraavana iltana mies ei armoa antanut. Yritin olla mahdollisimman luotanityöntävä. Turhaan. Vietimme yön yhdessä, mutta erittäin säädyllisesti. Jokin magneetti veti meitä toistemme luo. Reissun jälkeen mies selvitti toimipaikkani ja yhteystietoni kolleegoiltani ja pommitti minua säännöllisesti. En yrittänyt olla ns. vaikeasti tavoitettava, vaan tein selväksi etten ole kiinnostunut varatuista miehistä ja olin niin äärimmäisen tiukka, että ihan pahaa teki. Se sattui niin että lopulta katkaisin 'suhteemme'. Myöhemmin mies otti yhteyttä että oli eronnut. Heidän avioliittonsa oli ollut pelkkä kulissi jo useampia vuosia, enkä minä sitä eroa aiheuttanut. Olen sen vähitellen ymmärtänyt. Mies itse kertoi rakastuneensa minuun ensisilmäyksellä. Aivan kuten minäkin häneen. Eikä se rakkaus ole mihinkään kadonnut. Se, että tunne on molemminpuolinen ja näin vahva on varmasti ainutkertaista ja siksi osaamme arvostaa suhdettamme.
Kaksi kertaa itselle on käynyt näin. Ensimmäinen kerta tuntui ihan yli luonnoliselta en edes koskaan, olut osannut ajatella, että on olemassa konkreetista rakastumista luulin sitä ennen, että ihmiset seurustelevat vain seksin ja näytämisen halun tähen. Koin pari päivää myöhemmin saman tunteen yhteen toiseen tytöön. Ne tytöt ei tietänyt toisistaan.
Onneksi olin niin ujo ettei mitään kolmioraamaa syntynyt. En usko, että sitä olisi syntynyt vaikka olisin olut rohkeampikin sillä kumpikaan ei koskaan tullut juttelemaan minulle katseet vain silloin tällöin kohtasi ja tunsin sen tunteen. Mutta en enää.
Myöhemmin olen katselut paljon naisia etsien jo tain samanlaista. Joillakin sitä on mutta se ei tunnu niin vahvasti. Huomasin myös että itse voi vaikuttaa siihen mitä tuntee kun katsoo jotain silmiin.
Tämä rakastuminen ensisilmäyksellä on yliarvostettua. Kyllähän se hyvältä tuntuu mutta se on vain yhden lajin himoa. Eikä minusta anna ihmiselle oikeutta hylätä entinen kumpani. Sehän on sama, että hylkäisi kumpaninsa koska toisella on parempi vartalo. Sitä paitsi se ilo ei jatku loputtomiin. Ja taas pitää etsiä uutta, minä en siihen hommaan ryhtyisi.
Jos ole "rakastunut" kaksi kertaa ensisilmäyksellä, ei se ole rakkautta vaan ihastumista. Ihastumisia tulee ja menee, oikea rakkaus kestää, oli toisen kanssa tai ei. Turha puhua että se olisi yliarvostettua kun ei nähtävästi oikeaa rakkautta ole kokenut. Kun sen kokee, ei epäile.
Mutta kylmä totuus on, että erosin juuri miehestä, johon rakastuin ensisilmäyksellä ja luulin hänen olevan elämäni mies. Luulin myös, että se oli molemminpuolista, mutta hohhoijaa, ero on ollut niin karu, että on käynyt jopa mielessä, että näinköhän hän on koskaan minusta välittänyt. Pitää vaan uskoa sydämen tunteisiin.
Sama juttu. Tuntuu kuin elämä olisi pettänyt. En usko että kykenen enää rakastamaan ketään. Varmasti voin joskus aikojen kuluttua luoda hyvänkin toimivan suhteen jonkun kanssa, mutta rakkauden mukana tuomia asioita siitä puuttuisi. Itkettää kun tiedän mitä kaikkea en enää voi kokea. En halua enkä aio katkeroitua, enkä manata kaikkia miehiä maanrakoon. Uskon jokaisella olevan se mahdollisuus ja mikä tahansa suhde voi olla rakkautta. Omalla kohdallani oli yksi, ne aiemmat ovat olleet ihastumista tai jotain.
Istuin baarin nurkkapöydässä kaverini kanssa. Viereeni istahti yhtäkkiä mies, joka kysyi kohteliaasti, että saako tulla juttelemaan. Jäin tuijottamaan, hän tuijotti takaisin. Jotain lenteli ilmassa, kipinät sinkoilivat, varpaita kutitteli, mahani kierähti ylösalaisin - ei tullut oksennusta, ;) vaikka olinkin juonut aika reippaasti - se oli rakkautta ensi silmäyksellä!
ei helevetti teijän kans!!!!! MOSH!! VITTU HEVII SAATANA (MOSH!!!!)
Siis sullakin on kokemuksia? Sellasta se on. Nuorisollakaan ei ole nykyaikana helppoa jos on koskaan ollutkaan...perkele.
Kiitos tähän mennessä vastanneille, terkuin Nöpönen