Eli siis oon 13 tyttö ja en jaksa tehä mitää. Haluisin vaa maata sängys. En oo kaikista rumin mut en kauneinkaa. Tosin oon nii läski, ettei kukaa haluu mua. Siis 165cm/jtn 55kg ehkä. En haluu syödä etten liho enempää. Itken aina ku oon yksin omas huonees. Ja joskus haluun vaa kuolla. Oon vaa nii paska kaikkien mielestä. Kaikki valittaa että "mikset tee mitää" ja sanon etten jaksa ja joka kerta sen jälkee joku sanoo siihen "ei oo jaksamisesta kii, vaan siitä ettet viitti" . Se on nii vituttavaa. Ku mä en vaa jaksa.
Mikä mul on!?
läskipaska03
7427
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sulla on joko jotain masennusta tai sitten vaan perus teiniangstia. Kokeile tehdä jotain, joskus vaan nimittäin tuntuu että kaikki vaatii ponnistusta mutta ei se itse tekeminen niin vaikeeta ole.
Kyseessä voi olla masennus. Suosittelen puhumaan esimerkiksi terveydenhoitajan kanssa ja voit myös pyytää lähetettä psykologille, jonka kanssa voit puhua. Psykologi hoitaa siis mielenterveyttä ja hän lähettää sinut eteenpäin (esim lääkärille), jos uskoo sinulla olevan esimerkiksi masennus. Mutta psykologikin voi auttaa sinua.
Muista, sinun olosi tuskin paranee, jos et pääse puhumaan asioista jonkun kanssa.
Toki jaksamattomuus voi myös johtua vaikka huonosta ruokavaliosta (esimerkiksi viljat ja sokeri voivat väsyttää, samoin raskaat ruuat, liian vähä syöminen, yksipuolinen ruokavalio tai liian vähä kasvisten syönti), liian vähästä unesta, ihan tuosta iästäkin, erityisherkkyydestä, aistiyliherkkyydestä tai melkein mistä vaan.
Etkä ole läski, vaan normaalipainoinen. Syöt vaan normaalisti ja riittävästi niin et liho. Jos syöt liian vähän, kehosi menee säästöliekille eikä painosi tipu, vaan sen sijaan muutut tosi väsyneeksi.
Mutta oikeasti. Suosittelen, että menet puhumaan jonnekin. Ja vaikka se ei heti auttaisi, ei kannata luovuttaa. Voin kokemuksella sanoa, että siinä voi kestää kauan, ennen kuin se alkaa auttaa.
Mis asut? (Kaupunki)
Tai paikkakunta
Jaa'a. Eipä sun oo pakko kummempia tehdä.
Syöt ja teet sen verran ku mistä nautit. Ite oon poika ja tehny koko teini-iän nii, eipä oo tullu ongelmia vastaan. Toki kannattaa pitää kavereist vähä kiinni, ku niitä ei oo nii alkaa kaivata.
Ja tuohon fiiliksee siitä et oot vaa paska: hyväksy se ja unoha se. Ku sitä miettii, siitä tulee ongelma. Ku tuntee, että paskuus on osa persoonaa ja itteä, alkaa kaikki olla paremmin. Kevyt apaattisuus ja pessimistisyys auttaa, jos ei muuten nii suojakilpenä.
Mieti asioita, joista olet kiitollinen. Etkö keksi? Yritä kovemmin. Nytkö? Jatka miettimistä.
Nimeä ikävä tunteesi. Oletko surullinen? Pettynyt? Ahdistunut?
Tee päätös. Päätä jotain, mitä tahansa. Vaikka että aiot yrittää parhaasi joka liikunnantunti, tai että aiot tehdä kaikki läksysi. Päätä mitä aiot tehdä, älä mitä aiot saavuttaa.
Onko sinulla lemmikkiä? Halaa sitä. Eikö ole? Halaa ystävääsi. Halaa vanhempiasi. Halaa jotain elävää, josta välität, ja joka välittää sinusta.
Seuraa näitä neuvoja. Ne eivät ole bussi onneen, mutta kartta.
Ihan ensimmäiseksi: et ole lihava. Mun mielestä tuo paino pituus kuulostaa täysin normaalilta. Älä soimaa itseäsi.
Jos on jotain, minkä tekemisestä nautit (oli se sitten ulkoilu, piirtäminen, musiikin kuuntelu, mitä vain), tee sitä. Esim. mulla itselläni mieluisan musiikin kuuntelu piristää ja saa paremmalle tuulelle. Ja jos ei ole mitään sellaista mistä nautit, etsi! Älä myöskään stressaannu, jos mieluista tekemistä ei löydy heti. Itsekin alan löytää kunnollisia mielenkiinnonkohteita vasta nyt ja olen 18-vuotias.
Olen samaa mieltä parin aikaisemman vastaajan kanssa siitä, että sun kannattaa puhua tosta pahasta olosta jollekulle. Se auttaa varmasti.