Olen alakouluikäisestä alkaen murehtinut penikseni kokoa. Olen nykyisin aikuinen ja se on erektiossa 13/11 cm. Voin rehellisesti myöntää, että tämä kokoasia on muovannut minusta sen ihmisen, joka nyt olen. Olen älykäs ja menestyin koulussa, opiskelussa menestyn yhä. Arvosanat ovat hyviä ja saan kaiken suoritettua määräajassa. Välillä ihmettelen, miten edes pystyn tähän. On minulle sanottu, että omaan muitakin lahjakkuuksia ja välillä ajattelinkin, että tuota olisi kiva tehdä ja siinä voisi menestyäkin. Valitettavasti reippaasti heittelevä itsetuntoni ei mahdollista minulle tarjoutuneiden mahdollisuuksien hyödyntämistä.
Kerran yritin äidille jutella asiasta murrosikäisenä, mutta eipä hänestä juuri apua ollut. Kerran juttelin kaverille, joka ymmärsi ja osasi tukeakin. Tuntuu kuitenkin, etten ollut vastaanottava vaan edelleen jankutan itselleni, ettei penikselläni tee mitään.
Seksuaaliset fantasiani ovat olleet yli vuosikymmenen mielestäni vahingollisia psyykkeelleni. Jos esimerkiksi ihastun johonkin tyttöön, fantasioin hänen kanssaan rakastelusta. Koska en kuitenkaan pysty häntä lähestymään (tästä myöhemmin lisää), vaihtuu fantasioissani mies joksikin (kuvitelluksi) lihaksikkaammaksi ja isomman peniksen omaavaksi. Pahimpina aikoina fantasioin, kuinka tällainen mies nöyryyttäisi minua seksuaalisesti. Itsetyydytyksen välttely on vaikeaa ja laukeamisen jälkeen koen morkkista. Olen katsonut myös paljon pornoa ja siinähän on vain isoja peniksiä. Koen isot penikset visuaalisesti viehättävänä, omani useimmiten lähinnä säälittävänä - varsinkin sen, miltä se tuntuu omassa kädessä.
Päiväkodissa tytöt pitivät minusta. Pussailtiin ja leikittiin yhdessä. Alakoulussa kaikki kuitenkin muuttui. Minua alettiin kiusata (esim. haukkua rumaksi) ja tytöt alkoivat inhota minua - ehkä siksikin, että koulukiusaaminen muutti käytöstäni töykeämmäksi ja ärsyttävämmäksi. Alakoulusta alkaen myös omaa penistään oli esim. liikuntatunneilla helpompi vertailla muiden poikien peniksiin, jotka olivat poikkeuksetta omaani isompia. Sitkeä koulukiusaaminen sai minut syrjäytymään. En oikeastaan edes välittänyt muiden seurasta. Oli mukavempaa kuunnella musiikkia ja tehdä tietokoneella juttuja, koska yksin ollessa kukaan ei tuominnut minua. Sittemmin olen jo jonkin verran "toipunut" tästä ja minulla onkin nykyisin kavereita, joiden kanssa vietän aikaa.
Valitettavasti naisten kanssa en ole edennyt mihinkään. Pelkään, etten riitä. Netti on täynnä väittelyä, että koko ei ratkaise vaan taidot. Toiset sanoo, että koolla on väliä. Pelkään sitä, että nainen torjuisi minut penikseni koon takia, jos tilanne etenisi hänen kanssaan seksin harrastamiseen. Vielä kamalammalta tuntuu ajatus, etten pystyisi tyydyttämään häntä eikä hän sanoisi asiasta mitään, vaan jättäisi minut ja valehtelisi syyksi jonkun muun.
Välillä mietin, olenko itse syyllinen tähän - olisinko voinut tehdä jotakin toisin.
Itsetuntoni heittelee laidasta laitaan. Välillä tuntuu, että olen hyvä monessa asiassa ja että minussa on monia hyviä ominaisuuksia. Välillä olen aivan maassa. Tänään on esimerkiksi sellainen päivä. En koe tällä hetkellä kehossani mitään hyvää. Eilen näin kauniita naisia uuden vuoden vietossa, mutta en kokenut mitään vetoa heihin - ilmeisesti mieleni on jälleen vallannut ajatus siitä, ettei penikseni riitä ja etten täten ole mies, jollaisesta nainen voisi kiinnostua. Oma mielipiteeni penikseni riittävyydestä vaihtelee samaan malliin kuin itsetuntoni, tosin huipulla se ei ole koskaan.
Koen myös, ettei minua ole koskaan rakastettu. Toki vanhemmat ovat sanoneet lukuisia kertoja minua rakastavansa, mutta en silti koe, että näin olisi ollut. Koen myös, ettei isäni ole ollut tyytyväinen minuun. Hän oli myös hyvin ankara minua kohtaan, kun olin lapsi.
Jos minut torjutaan, useasti ylireagoin ja koen häpeää asiasta. Saatan esimerkiksi masturboida monta kertaa, törsätä rahaa, mässäillä epäterveellistä ruokaa tai nauttia runsaasti alkoholia. Yritän siis hukuttaa pahan oloni johonkin muuhun aktiviteettiin. Mielialani saattaa muutenkin vaihtua laidasta laitaan. Se saattaa ensin olla hyvä ja yhtäkkiä alan miettiä, että ei minulla ole mitään syytä olla iloinen. Monesti mieliala vaihtuu hyvästä huonoksi ilman mitään syytä. Huonosta hyväksi sen vaihtuminen vie huomattavasti pidempään.
En enää tiedä, mitä tehdä. Tämä on niin raskasta. Tämä asia vaikuttaa koko elämääni, sillä jätän monet asiat ja mahdollisuudet välistä vaan alakulon ja huonon itsetunnon takia. Tiedän, että minun pitäisi hyväksyä tämä asia, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Kaipaisin kuitenkin läheisyyttä ja naisen kosketusta, jota en ole saanut yli vuosikymmeneen. Välillä olen ollut suht sinut ajatuksen kanssa, etten koskaan lähesty naisia enkä haaveile parisuhteesta ja perheestä. Tietyin väliajoin kuitenkin ihastun ja haaveet nousevat taas pintaan.
Voihan se olla, että taustalla onkin joku mielenterveyden häiriö ja tämä penisasia vaan on pinnalla, koska se on mielestäni suurin pute kehossani.
Kerran yritin äidille jutella asiasta murrosikäisenä, mutta eipä hänestä juuri apua ollut. Kerran juttelin kaverille, joka ymmärsi ja osasi tukeakin. Tuntuu kuitenkin, etten ollut vastaanottava vaan edelleen jankutan itselleni, ettei penikselläni tee mitään.
Seksuaaliset fantasiani ovat olleet yli vuosikymmenen mielestäni vahingollisia psyykkeelleni. Jos esimerkiksi ihastun johonkin tyttöön, fantasioin hänen kanssaan rakastelusta. Koska en kuitenkaan pysty häntä lähestymään (tästä myöhemmin lisää), vaihtuu fantasioissani mies joksikin (kuvitelluksi) lihaksikkaammaksi ja isomman peniksen omaavaksi. Pahimpina aikoina fantasioin, kuinka tällainen mies nöyryyttäisi minua seksuaalisesti. Itsetyydytyksen välttely on vaikeaa ja laukeamisen jälkeen koen morkkista. Olen katsonut myös paljon pornoa ja siinähän on vain isoja peniksiä. Koen isot penikset visuaalisesti viehättävänä, omani useimmiten lähinnä säälittävänä - varsinkin sen, miltä se tuntuu omassa kädessä.
Päiväkodissa tytöt pitivät minusta. Pussailtiin ja leikittiin yhdessä. Alakoulussa kaikki kuitenkin muuttui. Minua alettiin kiusata (esim. haukkua rumaksi) ja tytöt alkoivat inhota minua - ehkä siksikin, että koulukiusaaminen muutti käytöstäni töykeämmäksi ja ärsyttävämmäksi. Alakoulusta alkaen myös omaa penistään oli esim. liikuntatunneilla helpompi vertailla muiden poikien peniksiin, jotka olivat poikkeuksetta omaani isompia. Sitkeä koulukiusaaminen sai minut syrjäytymään. En oikeastaan edes välittänyt muiden seurasta. Oli mukavempaa kuunnella musiikkia ja tehdä tietokoneella juttuja, koska yksin ollessa kukaan ei tuominnut minua. Sittemmin olen jo jonkin verran "toipunut" tästä ja minulla onkin nykyisin kavereita, joiden kanssa vietän aikaa.
Valitettavasti naisten kanssa en ole edennyt mihinkään. Pelkään, etten riitä. Netti on täynnä väittelyä, että koko ei ratkaise vaan taidot. Toiset sanoo, että koolla on väliä. Pelkään sitä, että nainen torjuisi minut penikseni koon takia, jos tilanne etenisi hänen kanssaan seksin harrastamiseen. Vielä kamalammalta tuntuu ajatus, etten pystyisi tyydyttämään häntä eikä hän sanoisi asiasta mitään, vaan jättäisi minut ja valehtelisi syyksi jonkun muun.
Välillä mietin, olenko itse syyllinen tähän - olisinko voinut tehdä jotakin toisin.
Itsetuntoni heittelee laidasta laitaan. Välillä tuntuu, että olen hyvä monessa asiassa ja että minussa on monia hyviä ominaisuuksia. Välillä olen aivan maassa. Tänään on esimerkiksi sellainen päivä. En koe tällä hetkellä kehossani mitään hyvää. Eilen näin kauniita naisia uuden vuoden vietossa, mutta en kokenut mitään vetoa heihin - ilmeisesti mieleni on jälleen vallannut ajatus siitä, ettei penikseni riitä ja etten täten ole mies, jollaisesta nainen voisi kiinnostua. Oma mielipiteeni penikseni riittävyydestä vaihtelee samaan malliin kuin itsetuntoni, tosin huipulla se ei ole koskaan.
Koen myös, ettei minua ole koskaan rakastettu. Toki vanhemmat ovat sanoneet lukuisia kertoja minua rakastavansa, mutta en silti koe, että näin olisi ollut. Koen myös, ettei isäni ole ollut tyytyväinen minuun. Hän oli myös hyvin ankara minua kohtaan, kun olin lapsi.
Jos minut torjutaan, useasti ylireagoin ja koen häpeää asiasta. Saatan esimerkiksi masturboida monta kertaa, törsätä rahaa, mässäillä epäterveellistä ruokaa tai nauttia runsaasti alkoholia. Yritän siis hukuttaa pahan oloni johonkin muuhun aktiviteettiin. Mielialani saattaa muutenkin vaihtua laidasta laitaan. Se saattaa ensin olla hyvä ja yhtäkkiä alan miettiä, että ei minulla ole mitään syytä olla iloinen. Monesti mieliala vaihtuu hyvästä huonoksi ilman mitään syytä. Huonosta hyväksi sen vaihtuminen vie huomattavasti pidempään.
En enää tiedä, mitä tehdä. Tämä on niin raskasta. Tämä asia vaikuttaa koko elämääni, sillä jätän monet asiat ja mahdollisuudet välistä vaan alakulon ja huonon itsetunnon takia. Tiedän, että minun pitäisi hyväksyä tämä asia, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Kaipaisin kuitenkin läheisyyttä ja naisen kosketusta, jota en ole saanut yli vuosikymmeneen. Välillä olen ollut suht sinut ajatuksen kanssa, etten koskaan lähesty naisia enkä haaveile parisuhteesta ja perheestä. Tietyin väliajoin kuitenkin ihastun ja haaveet nousevat taas pintaan.
Voihan se olla, että taustalla onkin joku mielenterveyden häiriö ja tämä penisasia vaan on pinnalla, koska se on mielestäni suurin pute kehossani.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hhmm kohtalontoveri kas vaan. Siltikin täytyy myöntää etten ole juuri vaivannut päätäni ajatuksella. Joskus olen toki ajatellut että mitähän muijat tuosta oikeesti tykkää, etenkin kun en muista koskkaan kenenkään saaneen orgasmia kanssani. Itsellä ei ole pahemmin mitä valitella. Tosin kovin ns väljät tapaukset ei oikein nappaa ymmärtettävästi.
Sinänsä ajatus että panisin kaiken elämäni paskan pienimunaisuuden syyksi on kyllä aika jännä. Täytyypä miettiä tuota itsekkin jatkossa tarkemmin :)
Lähinnä yritin sanoa, että se on ollut liian iso asia elämässäni minulle itselleni. Haastavaa tosin muuttaa ajatteluaan vuosikausien jälkeen. Toki ollut aikoja, jolloin se ei ole niin paljoa vaivannut. Sillon olen tosin ollut seksuaalisestikin passiivinen. Ehkä ajattelumallin muutos olisi hyvä aloittaa siitä, että lopettaa pornon ja pyrkii eroon negatiivisista fantasioista tai ainakin niille masturboimisesta.
On normaalia reagoida erilaisilla "korviketoiminnoilla" kun torjutaan. Kaipaamme kaikki hyväksyntää kanssa-ihmisiltä. Ei se kulli mikään elämän keskipiste ole ja naisille on muut asiat tärkeämpiä kuin pelkkä koko, ja naisten värkkejäkin on kai monia erilaisia. Mielestäni ketään ei voi syyllistää sen perusteella jos ei ole jotain tehnyt. Oli miten oli, on monia joilla menee paljon huonommin.
The study found the average penis had a girth of 4.59 inches (11.66 cm) when erect