SOTAORPOJA

Mehän hoivaamme noita partalapsi sotaorpoja .Ei kaikkeen voi olla varaa.

Kuule Katekeetta, sinä et tiedä sitten yhtikäs mitään veteraaniasioista.Joten ole hiljaa, älä jokaiselle ajatuksellesi avaa uutta palstaa. Päivä on piloilla kun sattumoisin avaa palstan jonka aloittaja on Pilmari Tuhatnikki. Vetäydy kammioosi vähän mietiskelemään omaa toimintaasi.

Ne todelliset sotaorvot on siellä vieläkin oman onnensa nojassa. Tänne luikki pakoon ne, joiden olisi pitänyt puolustaa lapsia ja naisia. Orpon mielestä se oli ihan hyvä juttu.

Fyysinen ja henkinen hyvinvointi ovat kaksi eri asiaa. Yhdessä lastenkodissa saattoi olla orpoja eri puolelta Suomea. Henkilökunnilla oli tuskin koulutusta tilanteen synnyttämien ongelmien ratkaisemiksi. Monet orvot saivat mahdollisimman huonon lähtökohdan tulevalle elämälle siellä lastenkodissa.

UPDATE_11594300 kirjoitti:

Fyysinen ja henkinen hyvinvointi ovat kaksi eri asiaa. Yhdessä lastenkodissa saattoi olla orpoja eri puolelta Suomea. Henkilökunnilla oli tuskin koulutusta tilanteen synnyttämien ongelmien ratkaisemiksi. Monet orvot saivat mahdollisimman huonon lähtökohdan tulevalle elämälle siellä lastenkodissa.

Monet saivat huonommat lähtökohdat, kun isä oli sekä fyysisesti että varsinkin henkisesti vammautunut sodassa. Ja kyllä fyysinen ja henkinen hyvinvointi hyvinkin tiiviisti liittyy yhteen. Eipä ollut Suomen naisillakaan koulutusta, kun joutuivat kotirintamalla kaikesta selviytymään, lasten hoidosta, viljelystä, karjasta. Lotille kyllä on kiitosta jaettu ja kuntoutusta ym, kotirintaman naiset on unohdettu.

Lapset ovat aina lapsia, ei siihen vaikuta mistä päin Suomea ovat. Silloin oli paljon kohtalotovereita . Oli kuitenkin yhteinen kieli, nythän tulee orpoja arabimaistakin meille ja toimeen vaan tullaan.
Ainakin meidän paikkakunnan lastenkoti oli ihan hyvä paikka, leikittiin sen lasten kanssa ja kutsuttiin synttäreille jne. Opettaja oli hyvin tarkka, ettei kiusattu ketään, ei evakkojen eikä lastenkodin lapsia. Kotona terotettiin myös, että kaikki pitää ottaa leikkiin mukaan ja samanarvoisia ollaan. Kyllä me muutkin jouduimme armopaloja ottamaan, kunnan monoja ja vapaaoppilaspaikkoja. Eikä sitä tarvinnut hävetä. Monilla oli paljon kehnommat vaatteet kuin lastenkodin lapsilla ja heitä pääsi oppikouluunkin jos vaan päätä riitti.

yhteis.eloa kirjoitti:

Monet saivat huonommat lähtökohdat, kun isä oli sekä fyysisesti että varsinkin henkisesti vammautunut sodassa. Ja kyllä fyysinen ja henkinen hyvinvointi hyvinkin tiiviisti liittyy yhteen. Eipä ollut Suomen naisillakaan koulutusta, kun joutuivat kotirintamalla kaikesta selviytymään, lasten hoidosta, viljelystä, karjasta. Lotille kyllä on kiitosta jaettu ja kuntoutusta ym, kotirintaman naiset on unohdettu.

Lapset ovat aina lapsia, ei siihen vaikuta mistä päin Suomea ovat. Silloin oli paljon kohtalotovereita . Oli kuitenkin yhteinen kieli, nythän tulee orpoja arabimaistakin meille ja toimeen vaan tullaan.
Ainakin meidän paikkakunnan lastenkoti oli ihan hyvä paikka, leikittiin sen lasten kanssa ja kutsuttiin synttäreille jne. Opettaja oli hyvin tarkka, ettei kiusattu ketään, ei evakkojen eikä lastenkodin lapsia. Kotona terotettiin myös, että kaikki pitää ottaa leikkiin mukaan ja samanarvoisia ollaan. Kyllä me muutkin jouduimme armopaloja ottamaan, kunnan monoja ja vapaaoppilaspaikkoja. Eikä sitä tarvinnut hävetä. Monilla oli paljon kehnommat vaatteet kuin lastenkodin lapsilla ja heitä pääsi oppikouluunkin jos vaan päätä riitti.

Rintamalla henkisesti vammautuneet ovat sotien yksi ikävimmistä puolista. Kotipaikkakunnalla olevissa rintamamiestaloissa asui monta, jotka eivät saaneet sodassa naarmuakaan. Kymmenisen vuotta sodan päättymisesta alueella tapahtui usea itsemurha.
Lapset saattavat olla hyvin julmia toisilleen. Vieras murre, sairaus tai vaikkapa vain ilmaistu pelko saattaa aiheuttaa kielteisen reaktion, Itselläni muutama muistikuva tällaisista lapsista paikkakunnalla olleista orpolapsista.