Moikka!
Olen 16 vuotias tyttö, ja aloitin lukion 2016 syksyllä. Koen lukion itselleni hyvin vaikeaksi, ja haastavaksi ja olen alkanut miettiä muita vaihtoehtoja. Hain alunperin lukioon, koska unelma-ammattini olisi historian opettaja tai arkeologi. Yläasteella kaikki aineet tuntuivat sujuvan, mutta lukiossa saan jatkuvasti 4-7 numeroisia arvosanoja. Yläasteella historiani oli 9, mutta lukioon mentyä se laski 6.
Olen nyt alkanu miettiä olisiko amis minulle parempi paikka. Tulli tai sähköasentaja olisi minulle hyvä. Ajattelin myös käydä armeijan, ja armeijan työtkin voisi kiinnostaa. Mutta mietin kannattaako vaihto?
Vanhempani tukevat minua täysin, mutta tunnen että petän heidät jos vaihdan lukiosta. Sillä he ovat ostaneet minulle kaikki koulukirjani, ja lukioon tarvittavan tietokoneen. Ja nyt jos vaihdan, he eivät saisi tuhlattuja rahoja enää takaisin.
Onko kenelläkään kokemuksia lukiosta vaihdosta, tai muita hyviä vinkkejä minulle? Jakakaa ne ihmeessä, kiitos!
Olen 16 vuotias tyttö, ja aloitin lukion 2016 syksyllä. Koen lukion itselleni hyvin vaikeaksi, ja haastavaksi ja olen alkanut miettiä muita vaihtoehtoja. Hain alunperin lukioon, koska unelma-ammattini olisi historian opettaja tai arkeologi. Yläasteella kaikki aineet tuntuivat sujuvan, mutta lukiossa saan jatkuvasti 4-7 numeroisia arvosanoja. Yläasteella historiani oli 9, mutta lukioon mentyä se laski 6.
Olen nyt alkanu miettiä olisiko amis minulle parempi paikka. Tulli tai sähköasentaja olisi minulle hyvä. Ajattelin myös käydä armeijan, ja armeijan työtkin voisi kiinnostaa. Mutta mietin kannattaako vaihto?
Vanhempani tukevat minua täysin, mutta tunnen että petän heidät jos vaihdan lukiosta. Sillä he ovat ostaneet minulle kaikki koulukirjani, ja lukioon tarvittavan tietokoneen. Ja nyt jos vaihdan, he eivät saisi tuhlattuja rahoja enää takaisin.
Onko kenelläkään kokemuksia lukiosta vaihdosta, tai muita hyviä vinkkejä minulle? Jakakaa ne ihmeessä, kiitos!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moi!
Kannattaa vaihtaa nyt kun lukio on noin alussa.
Ei vanhemmat voi sun valintoja tehdä ,vaikka heillä kova tahto olisi että saisit mahdollisimman korkean koulutuksen.
Ammattikoulu on paljon helpompi ja saat varmasti kaikkein korkeimmat pisteet, kun ylä-asteella oot pärjännyt hyvin.
Minä kävin lukion 4 vuodessa huonoilla arvosanoilla ja pääsin tuurilla AMK:hon insinöörikoulutukseen. AMK:ssa en tajunnu matikasta ja fysiikasta yhtään mitään. Pari kuukautta ihmettelin ja lopetin koulun.
Ammattikouluun ja suoraan töihin pääsin ja hyvin menee tällä hetkellä.
Huonolla lukiotodistuksella ei tee mitään.
4 vuotta meni tavallaan hukkaan, paitsi englantia ja ruotsia osaan aika hyvin niin pääsee, vaikka Ruotsiin tai Norjaan töihin.
Kieliä voi toki opiskella kotona tai jollain kurssillakin.
Kannattaa ehdottomasti tehdä niin kuin itse haluaa. Jos tuntuu, että lukio on se mun ehdoton juttu niin sinne sitten viis siitä mitä vanhemmat tai valtion ely-virkamiehet on mieltä.
Jos tuntuu, että amis on se mun juttu ja älli sekä motivaatio ei riitä parempaan sekä haluaa mennä sieltä mistä rima matalin niin sitten sinne. Amis voi olla hyväkin juttu jos valitsee sellaisen linjan, joka työllistää varmasti. On nimittäin sellaisiakin amislinjoja, joissa työttömyys on suurta ja noin yleisesti ottaen mitä matalampi koulutus sitä suurempi riski on jäädä työttömäksi ilman omaa syytä ja syrjäytyä. Lisäksi mitä matalapalkkaisempi ala, sitä enemmän ongelmia, kiusaamista ym. työpaikalla. Mitä enemmän koulutusta niin sitä paremmat mahdollisuudet on työllistyä, valita eri työpaikkojen ja työnantajien väliltä. Toki, työnantajat tarvitsevat myös mahdollisimman tyhmiä, halpoja "orjia" joten heidän näkökulmastaan kouluttautuminen ei ole kovinkaan suotavaa.
Huom. joillekin se elinikäinen oppiminen voi olla se juttu ja koulutusyhdistelmät yo amis/ammattiopisto maisteri tohtori tai vaikkapa yo maisteri maisteri tai jokin muu yhdistelmä voi olla mahdollinen. Siinä tietysti heikkoitsetuntoinen yo maisteri kalpenee kun joillakin voi olla yo amis/ammattiopisto maisteri maisteri tohtori erikoistumistutkinnot plus muuta vielä päälle.
Psyykkisen hyvinvoinnin kannalta on kuitenkin tärkeintä, että opiskelee sitä mitä itse haluaa eikä toimi muiden marionettina.
Itse olisin toivonut vanhempia, jotka olisivat osanneet arvostaa ja kannustaa korkeakoulutusta tarpeeksi. Itse halusin yo maisteriksi, vanhemmat halusivat pelkäksi matalapalkkaiseksi amikseksi.