Kolossalaiskirjeessä, sen toisessa luvussa kuuluvat Herran Jumalan sanat apostoli Paavalin suulla näin:
" Ollen haudattuina Hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös Hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti Hänet kuolleista!" (Kol. 2:11-12)
Herran apostoli puhuu kasteen sakramentin kautta vaikutetusta hautaamisesta ja heräämisestä! Meidät on tämän Raamatunkohdan mukaan siis herätetty KASTEESSA! "Herääminen uskon kautta" on uudestisyntyminen!
Tässä ei sanota, että kaste on hautaamisen ja heräämisen VERTAUSKUVA, vaan että jotka ovat kastetut, ne ovat kasteessa haudatut ja herätetyt! Kun samassa yhteydessä mainitaan elimellisesti yhteenkuuluvana hautaaminen, eli vanhan minän kuoleminen , kyseessä on nimenomaan uudestisyntyminen! Jumalan Sana ilmoittaa yksinkertaisesti tämän tapahtuvan "KASTEESSA"!
Tiituskirjeessä puhutaan kasteesta "uudestisyntymisen pesona":
"Pelasti Hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta!" (Tiit. 3:5)
Vanha Testamentti on täynnä erilaisia "pesoja", vanha suomalainen sana "peso" tarkoittaa vedellä pesemistä eli pesua. Israelille oli määrätty näitä pesuja toimitettavaksi synnistä johtuvien saastaisuuksien puhdistamiseen. Esim. pitaalisen Naamanin piti peseytyä Jordanissa ja samoin monta muuta synnin saastaisuutta puhdistettiin vedellä pesten. Tämä kaikki oli esikuvaa tulevasta kasteesta, Uuden liiton pesosta joka on kristillinen kaste!
"...vaan jotka, niinkuin ruuat ja juomat ja erilaiset pesotkin, ovat ainoastaan lihan sääntöjä, jotka ovat voimassa uuden järjestyksen aikaan asti." (Hebr. 9:10)
Israelin kansa tunsi syvästi veden merkityksen, kenelläkään ei ollut outoa eikä epäselvää se, että määrättiin lähes kaikista saastaisuuksista puhdistautumaan "vedellä pesten". Tätä taustaa vasten on helppoa nähdä, kuinka suuri merkitys näillä esikuvallisilla pesoilla oli auttaa ymmärtämään kasteen merkitystä:
" Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson (kaste), te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä." (1. Kor. 6:11) -Tämä on puhuttu uuden liiton seurakunnalle uuden liiton "pesosta" -eli kasteesta!
Efesolaiskirje puhuu uuden liiton pesosta, kasteesta näin:
"Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että Hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten (kaste), Sanan kautta!" (Ef. 5:26)
-Raamattu todistaa yksinkertaisesti ja selvästi kasteessa tapahtuvasta puhdistamisesta, pyhittämisestä, henkilökohtaisesta vanhurskauttamisesta ja nimittää kastetta "uudestisyntymisen pesoksi"!
-Vieläpä Herra Jeesus itse, -puhuessaan Nikodeemuksen kanssa uudestisyntymisestä, todistaa sen tapahtuvan kasteessa:
" Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä (kaste) ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan." (Joh. 3:5)
-Uudestisyntyminen on Kristuksen päälleenpukemista ja vanhan poisriisumista! Aiemminhan jo totesimme, kuinka Kolossalaiskirje puhuu kasteesta nimenomaan "vanhan kuolemisena ja uuden sijaan astumisena".
Galatalaiskirje valottaa asiaa vielä lisää:
" Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen KASTETUT, olette Kristuksen päällenne pukeneet." (Gal. 3:27)
Kasteessa tapahtuu siis Kristuksen päälle pukeminen, joka on tietysti uudestisyntyminen, mutta myös Kristuksen vanhurskauden päällepukemista, eli Hänen täydellinen viattomuutensa, täydellinen vaelluksensa, täydellinen parannuksensa, jopa täydellinen Lain täyttämisensä; -puetaan meidän yllemme!
-Kasteessa lahjoitetaan Raamatun mukaan aina Pyhä Henki, mutta myös syntien anteeksisaaminen:
" Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin (sillä tavalla) te saatte Pyhän Hengen lahjan." (Ap. t. 2:38)
***********************************************
Kertausta:=> "ottakoon kukin teistä KASTEEN... ...SILLÄ TAVALLA TE SAATTE PYHÄN HENGEN LAHJAN!" (Ap. t. 2:38)
**********************************************
Pietarin mukaan kristillinen kaste tapahtuu "syntien anteeksisaamiseksi" ja siinä välitetään Pyhä Henki!
--------------------------------------------------
Kristillinen kaste on siis suuri Jumalan lahja jossa välitetään ja vaikutetaan mm. seuraavat asiat:
Uudestisyntyminen, pyhittäminen, henkilökohtainen vanhurskauttaminen, Pyhän Hengen saaminen, Herääminen ja vanhan minän hautaaminen, syntien anteeksisaaminen, puhdistaminen, Jumalan lapseksi ottaminen ja Kristuksen päälle pukeminen!
******************************************************************************************************************************************************
No niin! Asia on nyt sinulle yksinkertaisesti, ja lopullisesti selvitetty! Enää ei puutu muuta kuin että alat USKOA Raamattua! :-)
" Ollen haudattuina Hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös Hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti Hänet kuolleista!" (Kol. 2:11-12)
Herran apostoli puhuu kasteen sakramentin kautta vaikutetusta hautaamisesta ja heräämisestä! Meidät on tämän Raamatunkohdan mukaan siis herätetty KASTEESSA! "Herääminen uskon kautta" on uudestisyntyminen!
Tässä ei sanota, että kaste on hautaamisen ja heräämisen VERTAUSKUVA, vaan että jotka ovat kastetut, ne ovat kasteessa haudatut ja herätetyt! Kun samassa yhteydessä mainitaan elimellisesti yhteenkuuluvana hautaaminen, eli vanhan minän kuoleminen , kyseessä on nimenomaan uudestisyntyminen! Jumalan Sana ilmoittaa yksinkertaisesti tämän tapahtuvan "KASTEESSA"!
Tiituskirjeessä puhutaan kasteesta "uudestisyntymisen pesona":
"Pelasti Hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta!" (Tiit. 3:5)
Vanha Testamentti on täynnä erilaisia "pesoja", vanha suomalainen sana "peso" tarkoittaa vedellä pesemistä eli pesua. Israelille oli määrätty näitä pesuja toimitettavaksi synnistä johtuvien saastaisuuksien puhdistamiseen. Esim. pitaalisen Naamanin piti peseytyä Jordanissa ja samoin monta muuta synnin saastaisuutta puhdistettiin vedellä pesten. Tämä kaikki oli esikuvaa tulevasta kasteesta, Uuden liiton pesosta joka on kristillinen kaste!
"...vaan jotka, niinkuin ruuat ja juomat ja erilaiset pesotkin, ovat ainoastaan lihan sääntöjä, jotka ovat voimassa uuden järjestyksen aikaan asti." (Hebr. 9:10)
Israelin kansa tunsi syvästi veden merkityksen, kenelläkään ei ollut outoa eikä epäselvää se, että määrättiin lähes kaikista saastaisuuksista puhdistautumaan "vedellä pesten". Tätä taustaa vasten on helppoa nähdä, kuinka suuri merkitys näillä esikuvallisilla pesoilla oli auttaa ymmärtämään kasteen merkitystä:
" Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson (kaste), te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä." (1. Kor. 6:11) -Tämä on puhuttu uuden liiton seurakunnalle uuden liiton "pesosta" -eli kasteesta!
Efesolaiskirje puhuu uuden liiton pesosta, kasteesta näin:
"Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että Hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten (kaste), Sanan kautta!" (Ef. 5:26)
-Raamattu todistaa yksinkertaisesti ja selvästi kasteessa tapahtuvasta puhdistamisesta, pyhittämisestä, henkilökohtaisesta vanhurskauttamisesta ja nimittää kastetta "uudestisyntymisen pesoksi"!
-Vieläpä Herra Jeesus itse, -puhuessaan Nikodeemuksen kanssa uudestisyntymisestä, todistaa sen tapahtuvan kasteessa:
" Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä (kaste) ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan." (Joh. 3:5)
-Uudestisyntyminen on Kristuksen päälleenpukemista ja vanhan poisriisumista! Aiemminhan jo totesimme, kuinka Kolossalaiskirje puhuu kasteesta nimenomaan "vanhan kuolemisena ja uuden sijaan astumisena".
Galatalaiskirje valottaa asiaa vielä lisää:
" Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen KASTETUT, olette Kristuksen päällenne pukeneet." (Gal. 3:27)
Kasteessa tapahtuu siis Kristuksen päälle pukeminen, joka on tietysti uudestisyntyminen, mutta myös Kristuksen vanhurskauden päällepukemista, eli Hänen täydellinen viattomuutensa, täydellinen vaelluksensa, täydellinen parannuksensa, jopa täydellinen Lain täyttämisensä; -puetaan meidän yllemme!
-Kasteessa lahjoitetaan Raamatun mukaan aina Pyhä Henki, mutta myös syntien anteeksisaaminen:
" Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin (sillä tavalla) te saatte Pyhän Hengen lahjan." (Ap. t. 2:38)
***********************************************
Kertausta:=> "ottakoon kukin teistä KASTEEN... ...SILLÄ TAVALLA TE SAATTE PYHÄN HENGEN LAHJAN!" (Ap. t. 2:38)
**********************************************
Pietarin mukaan kristillinen kaste tapahtuu "syntien anteeksisaamiseksi" ja siinä välitetään Pyhä Henki!
--------------------------------------------------
Kristillinen kaste on siis suuri Jumalan lahja jossa välitetään ja vaikutetaan mm. seuraavat asiat:
Uudestisyntyminen, pyhittäminen, henkilökohtainen vanhurskauttaminen, Pyhän Hengen saaminen, Herääminen ja vanhan minän hautaaminen, syntien anteeksisaaminen, puhdistaminen, Jumalan lapseksi ottaminen ja Kristuksen päälle pukeminen!
******************************************************************************************************************************************************
No niin! Asia on nyt sinulle yksinkertaisesti, ja lopullisesti selvitetty! Enää ei puutu muuta kuin että alat USKOA Raamattua! :-)
Vastaukset 19
Vanhimmat
"Sillä teille ja teidän lapsillenne on tämä lupaus annettu, ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme kutsuu." (Ap. t. 2:39)
--------------------------------------------------
-On väitetty, etteivät lapset kelpaa kasteelle koska heillä ei muka voi olla uskoa. Ihminen on järkensä avulla päätellyt näin: "koska en voi havaita tässä lapsessa uskoa, ei hänellä voi olla uskoa...". Järki vie ihmistä harhaan kun se nousee Jumalan Sanan tuomariksi. Raamattu näyttää yksinkertaisesti ja vastaansanomattomasti toteen, että rintalapsi voi uskoa; jopa kohdussa oleva lapsi voi Raamatun mukaan uskoa!
"Ja kun Elisabeth kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussansa; ja Elisabeth täytettiin Pyhällä Hengellä. Ja hän puhkesi puhumaan suurella äänellä ja sanoi: "Siunattu sinä vaimojen joukossa, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä!
Ja kuinka minulle tapahtuu tämä, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni? Sillä katso, kun sinun tervehdyksesi ääni tuli minun korviini, hypähti lapsi ilosta minun kohdussani!" (Luuk. 1:44)
Ei kai kukaan ole niin jumalaton, ettei uskoisi Johanneksen olleen uskoa ja Pyhää Henkeä täynnä, kun hän Elisabethin kohdussa tunsi Vapahtajansa ja kuuli Jumalan Sanan! -Sama Pyhä Henki, joka ilolla täytti Elisabethin niin, että tämä puhkesi ylistämään Jumalaa, täytti ilolla myöskin Johannes-vauvan ja hän suuressa ilossa hypähti niin, että Elisabethin oli todistettava tästä Marialle!
-Simson todistaa Tuomarien kirjassa itsestään ennustuksen, joka oli Jumalan puhuma:
"Ei ole partaveitsi minun päätäni koskettanut, sillä minä olen Jumalan nasiiri äitini kohdusta asti;" (Tuom. 16:17)
Muun muassa nämä kohdat todistavat, että puhe lasten uskon mahdottomuudesta on jumalatonta ja Raamatun vastaista puhetta! Jumala voi lahjoittaa uskon, kelle tahtoo ja on luvannut lahjoittaa sen myös pienille lapsille; kasteessa! -Usko on aina Jumalan lahja, ei ihmisen oman järkeilyn tulos!
Herra Jeesus opettaa, että lapset ovat soveliaampia vastaanottamaan uskon, kuin järkeilevät ja rikkiviisaat aikuiset:
" Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." (Mark. 10:15)
On väitetty, että koska lapsi ei kykene ymmärtämään, mistä uskossa on kysymys hän olisi mahdoton uskoon. Edelläolevan Raamatun kohdan mukaan asia on juuri päinvastoin: Jeesushan käskee aikuisia tulemaan lasten kaltaisiksi, jättämään ymmärtäminen ja järkeilyt pois ja ottamaan vastaan usko Jumalan lahjana! Lapsikasteen kieltäjät toimivat juuri päinvastoin: he käskevät lapsia tulemaan ensin aikuisten kaltaisiksi, että voisivat uskoa!
Jeesuksen luo tuoduista pienistä lapsista Hän sanoo vielä: "älkää estäkö lapsia tulemasta minun luokseni, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta!" (Matt. 19:14) Uuden testamentin alkukielen, Kreikan mukaan tässä yhteydessä käytetty sana lapsista; mikros, -tarkoittaa pienokaisia, sylilapsia, imeväisiä. Aiemmassa jakeessa kerrotaan: " Silloin tuotiin hänen tykönsä lapsia, että hän panisi kätensä heidän päälleen ja rukoilisi; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia." Jeesuksen luokse siis tuotiin eli kannettiin pieniä lapsia , mutta opetuslapset ajattelivat etteivät niin pienet lapset vielä "mitään ymmärrä"-joten he kielsivät vaimoja tuomasta lapsia Jeesuksen luo. Aivan samalla tavalla toimivat yhä vielä ne, jotka kieltävät lasten kastamisen! He luottavat järkeensä, jonka mukaan niin pieni lapsi "ei vielä mitään ymmärrä" ja on "mahdoton uskomaan". Mutta Jeesus todistaa, että lapset ovat kelvollisia Jumalan luokse ja voivat "ottaa vastaan Jumalan valtakunnan", jopa esimerkiksi asti aikuisille!
Raamatun mukaan lapsi siis voi ottaa vastaan Jumalan valtakunnan, ja lapsen täytyykin se ottaa vastaan! Johanneksen Evankeliumissa Jeesus sanoo Nikodeemukselle:
"Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa." (Joh. 3:3)
" Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki." (Joh. 3:6)
Kun lapsi syntyy maailmaan, hän ei ole synnitön, vaan on "luonnostaan vihan lapsi" (Ef. 2:3). Lapsi on siis perisynnin alla, hän on "liha", niinkuin Jeesus opettaa. Lapsihan on syntynyt lihasta, mutta hänen täytyy syntyä uudesti ylhäältä, muuten hän ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. Olen toisessa kastetta käsittelevässä kirjoituksessani osoittanut, että Raamatun mukaan tämä uudestisyntyminen tapahtuu lapselle Pyhässä kasteessa. Jos joku väittää, että lapset ovat "sellaisenaan" ilman uudestisyntymistä ja ilman Kristuksen päälleen pukemista Jumalalle kelpaavia, hän puhuu vastoin parempaa tietoaan ja vastoin selvää ja yksinkertaista Raamatun todistusta:
"Kuinka siis ihminen olisi vanhurskas Jumalan edessä, ja kuinka vaimosta syntynyt olisi puhdas? Katso, eipä kuukaan ole kirkas, eivät tähdetkään ole puhtaat Hänen silmissänsä; saati sitten ihminen, tuo mato, ja ihmislapsi, tuo toukka!" (Job 25:4)
"Niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään!" (Room. 3.10)
Lapsi siis tarvitsee anteeksiantamusta ja uudestisyntymistä, eikä kelpaa Jumalalle "luonnostaan" -ollen liha. Kasteessa välitetään lapselle kaikki, mitä hän tarvitsee, kaste on armonväline! Lapsikaan ei pelastu ilman uskoa, eikä kenenkään toisen ihmisen uskolla, vaan Jumala antaa lapselle kasteessa oman uskon, sillä kasteessahan annetaan Pyhä Henki ja uudestisynnytään. Uskon syntyminen ei milloinkaan aikuisellakaan ole omaa ansiota, vaan Pyhä Henki kirkastaa Jumalan valtakunnan ja antaa uskon, kenelle tahtoo! " Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo." (Room. 9:18) Kasteeseen sisältyvät Jumalan lupaukset, joiden mukaan siinä lahjoitetaan usko.
Jos lapsi ei saa kristillistä opetusta, kuolee hän hengellisen nälkäkuoleman ja luopuu kasteen armosta eläen jumalattomasti. Tässä tilassaan, ilman uskoa, -vaikkakin kastettuna-, hän ei voi pelastua, sillä kaste ei pelasta ilman uskoa, tehtynä tekona ex opere operato. Tarvitaan uskoontuleminen, kasteen armoon palaaminen. Uutta kastetta ei Jumala tässä tilanteessa vaadi, vaan uutta uskomista! Ei kaste lakkaa olemasta pätevä, kun me lankeamme tai luovumme uskosta; muutenhan joutuisimme aina uusimaan kasteemme, kun olemme langenneet. Eivät edes uudestikastajat kasta uudelleen heidän keskuudessaan (kerran jo uudestikastettuja), jotka ovat langenneet pois armontilasta, vaikka heidän oppinsa ja logiikkansa mukaan kaste menettää merkityksensä, jos uskoa ei ole!
Raamatussa sanotaan kastetun kokonaisia perhekuntia! Apostolien teoissa mainitaan monta tapausta, joissa perheenisän tultua kääntymykseen, kastettiin kohta koko perhekunta. On luonnotonta puhua "perhekunnista", jos niihin ei kuuluisi lapsia! Korneliuksen perhekunta (Ap. t. 10. luku), Lyydian perhekunta (Ap. t. 16. luku), Filippin vanginvartijan perhekunta (Ap. t. 16. luku), synagoogan esimiehen; Krispuksen perhekunta (Ap. t. 18. luku), Stefanaan koko perhekunnan (1. Kor. 1. luku),
Monesti lapsikasteen kieltäjät vetoavat apostoli Pietarin sanoihin: "Ottakoon kukin teistä kasteen..." (Ap.t. 2:38) -Selittäen, ettei pieni lapsi voi "ottaa kastetta" -vaan hän menee kasteelle toisen viemänä. Taas on hyvä palata alkukielisen Kreikan tekstiin Uudessa Testamentissa: tämä kohta nimittäin on alkukielisenä passiivissa ja kuuluu: "Tulkoon kukin teistä kastetuksi..." jne. -On muutenkin pidettävä harhana sellaista käsitystä, jonka mukaan uskominen olisi ihmisen oma valinta!
" Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät" (Joh. 15:16) -Ihminen on omissa voimissaan kykenemätön "tekemään ratkaisua" tai "valitsemaan Jeesusta"! -Vielä vähemmän kukaan kykenee "antamaan elämäänsä Jeesukselle"! Usko on aina Pyhän Hengen työ meissä, eikä oman järkeilymme tai "ratkaisujemme" tulos! Syntiinlankeemuksessa ihmisen tahto vangittiin tekemään yksin pahoja "ratkaisuja" ja Raamatun mukaan Jeesus on uskon alkaja ja täyttäjä! Kun usko siis on Pyhän Hengen työ, niin silloin se ei ole ihmisen ja Jumalan yhteistyö! Pyhä Henki vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen; -ihminen on kääntymyksessä vain vastaanottava osapuoli.
Miksi historian todistus?
Historialla sinänsä ei ole sellaista todistusarvoa kuin on Pyhällä Raamatulla. Yhtäkään oppia luterilaisessa tunnustuksessa ei ole muotoiltu historian mukaan, vaan kaikki on johdettu yksin Pyhästä Raamatusta joka on ainoa opin ohjenuora ja arviointiperuste. Jos jokin oppi ei kestä Raamatun valossa, ei auta vaikka sillä olisi miten suuret historialliset kannattajajoukot tahansa! Vaikka kokonaiset kirkkokunnat sitä saarnaisivat ja tuhannet marttyyrit olisivat siitä verellään todistaneet, vaikkapa itse taivaan enkeli tai apostoli Paavali ilmestyisi meille saarnaamaan "toista evankeliumia", -hän olkoon kirottu! Näin sanoo Jumalan erehtymätön Sana!
Kuitenkin meidänkin ajassamme liikkuu paljon väärää puhetta kasteen historiasta, etenkin ns. "vapaitten suuntien" edustajien puolelta. He ovat väittäneet ettei alkukirkon historia tunne lasten kastamista ja että lapsikaste olisi "uusi keksintö". Ennen itsekin uskoin lähes sokeasti näitä "faktoja", mutta saatuani etäisyyttä uudestikastajaliikkeeseen aloin itse tutkia, mitä kirkkohistoria todella sanoo asiasta. -Hämmästykseni on näiden lähteiden äärellä ollut todella valtava! Kaikki luotettavimpina pidetyt historialliset lähteet osoittavat kiistatta:
-lasten kastaminen on ollut käytössä jo apostolien aikana ja ollut yleinen käytäntö Kristuksen kirkossa alusta asti. Historiatiedot osoittavat , että ensimmäinen lapsikasteen hylkäävä ryhmä löytyy vasta n. vuoden 1000 tienoilla! Voin ilolla laittaa tähän muutaman viitteen, josta lukija saa itse todeta kuinka räikeitä vääristelyjä ja jopa suoranaisia valheita on kuultu uudestikastajien puolelta kasteen historiasta:
--------------------------------------------------
Polykarpoksen kirje:
Polykarpos oli Smyrnan piispa ja apostoli Johanneksen oppilas. Hän syntyi v. 70 ja kärsi marttyyrikuoleman v. 156/157. Hän oli apostolisen ajan jälkeen Vähän-Aasian suurin hengellinen johtaja. Aikalaistensa kirjoittamassa Polykarpoksen marttyyrikuolemaa kuvaavassa kertomuksessa "Pyhän Polykarpoksen,Smyrnan piispan marttyyrio", -on paljon puhuva kohta:
Kun Polykarpos oli tuotu areenalle petojen eteen heitettäväksi, prokonsuli kehotti häntä pilkkaamaan Kristusta, jolloin hän säilyttäisi henkensä. Silloin Polykarpos lausui: "Jo kahdeksankymmentäkuusi vuotta olen Häntä palvellut, eikä Hän ole tehnyt minulle mitään pahaa. Kuinka voisin pilkata Kuningastani, joka on minut pelastanut."
Polykarpos oli palvellut koko siihenastisen ikänsä Kristusta, ollen tuolloin 86-vuotias ja oli täten tullut kastetuksi ja kristityksi sylilapsena v. 69/70. Kun Johannes kuoli n. v. 100, Polykarpos ehti olla tämän oppilaana 20-30 vuotta.
Didakhe:
Didakhee, eli "Herran opetus kahdentoista apostolin pakanoille välittämänä", on syntynyt vuosien 50-100 välillä ja on täten samaa ikäluokkaa evankeliumien kanssa. Didakheessa ei ole paljonkaan varsinaista kasteteologiaa, kastetavasta sen sijaan mainitaan:
"Mitä kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti: Kun olette lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä, kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa kylmää vettä käyttäen, kasta lämpimällä. Mutta jos sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen."
Tämä osoittaa, että alkukirkko käytti olosuhteiden mukaan erilaisia kastetapoja. Tapaamme tässä myös varhaisimman maininnan valelukasteesta. Kolmas havainto on, että kaste toimitettiin kolmijäsenistä kaavaa käyttäen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Justinus Marttyyri:
Justinus Marttyyri (v.100-165), joka vaikutti 150-luvulla Roomassa, todistaa lapsikasteesta.
Hän sanoo v. 148 keisari Antonius Piukselle jättämässään kirjeessä kasteesta: "Sitten me johdatamme heidät paikkaan, jossa on vettä ja synnytämme uudestaan samalla uudestisyntymistavalla kuin mekin, sillä heidät pestään vedessä kaikkien Isän ja hallitsijan, Jumalan ja meidän Lunastajamme Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen nimessä."
Samassa kirjeessä hän jatkaa: "Meidän joukossamme on monia 60-70 vuotiaita miehiä ja naisia, jotka jo lapsena ovat tehdyt opetuslapsiksi." -Opetuslapseksi tehdään Jeesuksen sanojen mukaan kastamalla ja opettamalla. Heidät oli siis kastettu vuosien 80-90 välillä. Tällöin apostoli Johannes vielä eli, joten nuo kasteet tapahtuivat apostolisen ajan sisällä.
Irenaeus:
Kirkkoisä Irenaeus (140-202) syntyi Smyrnassa ja oli piispa Polykarpoksen oppilas, joka taas oli apostoli Johanneksen oppilas. Irenaeus tuli kuuluisaksi Gnostilaisen harhaopin vastustajana. Hän kirjoittaa:
"Kristus tuli pelastamaan kaikkia itsensä kautta, kaikkia jotka Hänen kauttansa uudestisyntyvät Jumalalle: rintalapsia, pieniä lapsia, lapsia, nuorukaisia ja vanhempia." -Että Irenaeus tarkoittaa kastetta, ilmenee hänen sanoistaan: "uudestisyntyminen Jumalalle" ja hänen viitauksestaan Jeesuksen kastekäskyyn (Matt. 28:18-20)
Cyprianus:
Cyprianus (200-258), tuli Karthagon piispaksi vuonna 248. Hänen aikanaan pidettiin Karthagossa kirkolliskokous. "Vapaille suunnille" tämän kokouksen koollekutsumisen syy ja kokouksessa tehty yksimielinen päätös ovat hyvin epämiellyttäviä, joten ne selitetään väärin: "Historiallinen totuus, jota ei koskaan voida kumota, on se, että katolinen kirkkoisä Cyprianus, Karthagosta, v. 252 kutsui luokseen 66 muuta piispaa ja heidän kanssaan perusti tämän Raamatun hengelle ja sanalle tuntemattoman kasteen." (von Bell, Armas: Oppi ja elämä, sivu 104.) -Onko "kumoamaton totuus, että lapsikaste perustettiin Kartahagossa v. 253", vai suoltaako väitteen esittäjä suoranaista valhetta? -Tapahtumien kulku oli seuraava:
Piispa Fidus oli pikkutarkka kirkonmies ja joutui tämän ominaisuutensa vuoksi vaikeuksiin. Raamattu käskee monessa kohdassa kristityn tervehtiä toista kristittyä "pyhällä suunannolla" (Room. 16:16, 1.Kor. 16:20 jne.) Tämän mukaisesti kastaja suuteli kastettua toimituksen jälkeen, koska tästä oli nyt tullut kristitty. Fidus ei halunnut kastaa vastasyntynyttä vauvaa koska hän ei halunnut suudella tätä! -Siksi hän kyseli, pitääkö lapsi kastaa heti syntymän jälkeen, vai voidaanko kaste lykätä kahdeksanteen päivään, kuten ympärileikkauskin. Silloin Cyprianus kutsui koolle kirkolliskokouksen käsittelemään asiaa.
Tämä kokous päätti, ettei vastasyntynyttäkään saa jättää Jumalan armon ulkopuolelle, vaan lapset on kastettava heti syntymän jälkeen, viimeistään toisena tai kolmantena päivänä. Kokouksessa ei alkuunkaan käsitelty kysymystä, tuleeko lapsia kastaa vai ei! Kaikki 67 piispaa olivat yksimielisiä lapsikasteen oikeutuksesta ja apostolisesta alkuperästä!
Hippolytoksen kirkkojärjestys:
Roomalainen Hippolytos (170-236), Irenaeuksen oppilas, tunnetaan erityisesti ns. "Hippolytoksen kirkkojärjestyksen" luojana. Se kirjoitettiin vasta vuonna 215, mutta se kuvaa Rooman seurakunnan olosuhteita jo toisen vuosisadan keskivaiheilla. Siitä käy ensinnäkin ilmi, että pääsiäisaamuna oli seurakunnan suuri kastejuhla, jossa "ensiksi tulee kastaa lapset. Kaikkien, jotka voivat puhua puolestaan on puhuttava, mutta niiden puolesta, jotka eivät voi puhua, on heidän vanhempansa tai jonkun muun perheeseen kuuluvan puhuttava."
Lapsikastetta ei siis tarvinnut mitenkään puolustaa. Se oli selviö! Tästä käy myös ilmi, että jo tuolloin oli käytössä ns. kummijärjestelmä.
Origenes:
Kirkkoisä Origenes (185-254), oli Aleksandrian koulun etevin teologi. Hänen vanhempansa olivat kristittyjä, samoin hänen isoisänsä ja todennäköisesti myös isoisän isä. Origenes itse, hänen äitinsä ja hänen isoisänsä oli kastettu lapsena. Hänen isoisänsä oli elänyt vuosikymmeniä aikana, jolloin apostoli Johannes vielä eli. Origenes siis tiesi, mitä puhui.
Selittäessään 3. Mooseksen kirjaa Origenes kirjoittaa: "Kirkollisen ohjeen mukaan pitää kastaa myös pieniä lapsia." Roomalaiskirjeen kommentaarissa hän tarkentaa: "Kirkko on saanut apostoleilta perimätavan kastaa myös pieniä lapsia." Samassa yhteydessä hän puhuu myös siitä, miten apostolit "tiesivät, että kaikissa on synnin luontainen saastutus, joka täytyy pestä pois veden ja Hengen kautta. Ei kukaan ole synnitön, vaikka olisi vain yhden päivän ikäinen."
Rinnakkaiskohta tälle löytyy Luukkaan evankeliumin kommentaarista: "Koska synnynnäinen saastutus pestään pois kasteen kautta, pienet lapsetkin tulee kastaa. Sillä jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan." Näin Origeneksen perustelu käsittää myös perisynnin. Origenes todistaa siis selvästi lapsikasteen apostolisen alkuperän puolesta.
Augustinus:
Kirkkoisä Augustinus (354-430), vanhan kirkon suurin persoonallisuus Paavalin jälkeen, valittiin vuonna 395 Hippon piispaksi, jossa virassa hän oli kuolemaansa asti. Hänen valtavasta kirjallisesta tuotannostaan poimimme pari kohtaa. Hän sanoo: "Kirkon tapa kastaa pienokaisia ei ole halveksittava eikä myöskään uskottava, ellei se olisi apostolinen tapa."
Augustinuksen aikalainen oli esim. pelagiolaisuuden (harhaoppi) "isä" britannialainen munkki Pelagius, joka saapui Roomaan. Perisynnin kieltämisestään huolimatta hän sanoo: "En ole edes kuullut, että kukaan harhaoppinen olisi ollut niin jumalaton, että olisi kieltänyt lapsikasteen."
Pelagiolaisuutta vastaan suunnatussa teoksessaan Augustinus kirjoittaa: " Kirkko on aina käyttänyt lapsikastetta. Se on aina pitänyt siitä kiinni."
Yhteenveto:
Alkukirkon ajalta vuoteen 430 mennessä on säilynyt lukuisia kirjoituksia, jotka joko suorasti tai epäsuorasti puhuvat lapsikasteesta. Koko vanhan kirkon yksimielinen todistus on lapsikasteen apostolisen alkuperän puolella. Kaikkialla (Gnostilaisesta markionilaiskirkosta voimakkaita vaikutteita saanutta Itä-Syyrian kirkkoa lukuunottamatta) kohdataan 100-luvulla lapsikaste vanhana ja vakiintuneena koko kirkon tapana, jonka sekä idässä, että lännessä katsotaan periytyvän apostoleilta.
Neljänä ensimmäisenä vuosisatana kukaan ei vastusta lapsikastetta eikä väitä sitä epäapostoliseksi. Vain yksi mies (Tertullianus) tahtoo siirtää kasteen myöhempään ajankohtaan, mutta siihenkään ei suostuta. Vanhan kirkon yksimielinen todistus on, että lapsikaste on apostolista alkuperää. Kuluu yli tuhat vuotta, ennen kuin ensimmäinen lapsikasteen hylkäävä ja "uskovien kastetta" puolustava ryhmittymä ilmestyy kirkon historiaan. Ensimmäisen lapsikasteen hylänneen ryhmän historia tuntee vasta 1100-luvulta Ranskasta. Pierre de Bruis oli ensimmäinen baptistisen kasteopin edustaja (1104), hänen kannattajiaan sanottiin "petrobrusialaisiksi". Runsaammin uudestikastamista alkoi esiintyä vasta uskonpuhdistuksen aikana 1500-luvulla (alkaen v. 1525).
Kumpaa me nyt uskomme, kristillisen kirkon yksimielistä todistusta vai oman aikamme uudestikastajia? -Onko 1900-luvun uudestikastaja näissä asioissa luotettavampi lähde kuin apostoli Johanneksen opetuslapsi? Kun on kysymys siitä, onko lapsikaste apostolista alkuperää vai ei, , ensimmäisten kristillisten vuosisatojen todistus painaa ehdottomasti enemmän, kuin tällä vuosituhannella eläneitten uudestikastajien mielipiteet.
Kristillisessä kirkossa opin ratkaisee Raamattu, eikä perimätieto. Kirkon historialla on silti oma merkityksensä. Onhan selvää, että jos apostolit kastoivat lapsia, käytäntö periytyi kirkkoon. Sellaista apostolista tapaa ei olisi voitu heti poistaa. Jos taas apostolit eivät olisi kastaneet lapsia eivätkä hyväksyneet lapsikastetta, sen mukainen kastekäytäntö olisi ainakin jossain ollut käytössä heti apostolisen ajan jälkeen.
(Lähde: Kasteen historiaa koskeva osa, lukuunottamatta johdantoa, referoiden kirjasta Pyhä kaste Raamatussa, Suomen Luther-säätiö 2000)
Jos lapsikaste olisi ollut jo Uuden testamentin aikaan yleisesti suositeltavaa, niin miksi siellä ei ole yhtään kuvausta pienen vauvan tai vauvojen kastamisesta vaan pelkästään löytyy kuvauksia aikuisten tai perhekuntien kastamisesta? Ja ei kaikissa perhekunnissa ole pieniä vauvoja.
Apt. 8:12. "Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset." Tässäkään ei mainita lapsia. Lainasit Apt.2:39, mutta kannattaa myös lukea edellinen jae: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu.." Siis ensin piti tehdä parannus ja sitten ottaa kaste ja saada siten synnit anteeksi. Voiko pieni vauva tehdä parannuksen tai onko hänellä syntejä, joita hän on tehnyt?
Apt. 2:41 "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua." Voiko vauva ottaa sanan vastaan, kun vauva ei ole vielä kielellisesti kehittynyt ja tuskin ymmärtää, mitä hänelle sanotaan?
Pyhä Henki voi tulla myös ennen kastetta. "Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat. Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut, ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät siitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?" Apt.10:44-48
1 Piet.3:21. "Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena- joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta- Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta." Ymmärtääkö vauva, mikä on hyvän omantunnon pyytämistä tai saastan poistamista? Pienet lapset ovat viattomia. "Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa." Matt.18:10
Paavali kirjoittaa myös: "Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet, ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta; parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan, oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iänkaikkisesta tuomiosta." Hebr.6:1-2. Kasteen merkitys ei ollut Paavalille niin valtavan suuri kuin se joillekin tuntuu olevan. Se oli osa pelastusta, mutta ei pelastuksen ydin. Sen näkee myös ihmisistä. Osa on saanut lapsikasteen (josta he eivät luonnollisestikaan muista mitään) ja osa on ollut ilman lapsikastetta. Se ei ole ratkaissut mitään, vasta oma uskonratkaisu on ollut ratkaisevaa.
Että lapsia kastettiin! Kokonaisia PERHEKUNTIA lapsineen, kaikkineen kastettiin! Luepa uudelleen nuo kohdat! :-)
Olisipa se ollut kummallista, kun niin monissa perhekunnissa ei olisi ollut YHTÄKÄÄN LASTA! Ja koko perhekunnat aina kastettiin kerralla! ;-)
Perheeseen laskettiin kuuluvaksi isä, äiti, lapset, kodissa asuvat sukulaiset ja palveluskunta (Ignatiuksen kirje smyrnalaisille 13:1)
Sanojen ”koko” tai ”kaikki” käyttäminen merkitsi, ettei ketään perhekuntaan kuuluvaa jätetty kasteen ulkopuolelle. Luukas ja Paavali eivät olisi puhuneet perheiden kastamisesta, jos kysymys olisi ollut ainoastaan aikuisten kastamisesta. Kirkkoisä Irenaeus (k. n. 200) lausui lähes kaksi vuosituhatta sitten raamatulliset sanat:
”Kristus tuli pelastamaan kaikkia, sanon minä, jotka hänen kauttaan uudesti synnytetään Jumalalle, imeväisiä, lapsia. pieniä lapsia, nuorukaisia ja vanhuksia.
Imeväiskastetta on pidetty kristittyjen lasten ainoana oikeana muotona jo ennen neljättä vuosisataa.
Noin vuodesta 365 lähtien kaikissa kristillisissä kirkoissa vastasyntyneiden kastaminen on ollut kiinteä käytäntö, jota on perusteltu apostolisena tapana.
Augustinus (354-4309 kirjoitti, että lapsikaste on apostoleilta peritty ja kirkon käytäntö. Kirkkoisä Origenes, joka oli syntynyt vuonna 185, todisti siloisessa kristikunnassa laajasti matkustaneena, että kirkko oli saanut apostoleilta tavan kastaa lapset. Hänet itsensä oli kastettu kohta hänen syntymänsä jälkeen. Hänen isänsä, isoisänsä ja isoisän isä olivat kristittyjä. Viimeksi mainitun on laskettu eläneen noin kaksikymmentä vuotta samanaikaisesti kuin apostoli Johannes.
Todettakoon vielä, että Italiasta ja Galliasta vuosilta 200-300 peräisin olevat kristittyjen hautakirjoitukset kertovat kastettujen lasten kuolemasta. Kauniina esimerkkinä tällaisesta otettakoon hautakirjoitus noin vuodelta 200: ”Eutychianukselle, suloiselle pojalle omisti (tämän haudan ja muistokiven) isä Eutychus. Hän eli 1v2kk4pv Jumalan palvelija (hän oli).”
Jumalan palvelija tarkoitti kastettua.
1. Pitääkö ihminen kastaa, jotta hän pelastuisi?
"Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen" - Mark. 16:16
VASTAUS: Kasteen merkitys pelastuksessa on Raamatun mukaan täysin selvä.
2. Miksi ristillä riippuneen ryövärin ei tarvinnut mennä kasteelle?
"Sillä hän tietää, minkälaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi" - Ps. 103:14
VASTAUS: Ryöväri ei myöskään selvittänyt tekemiään rikoksia, vaikka Herra kehottaa selvästi näin tekemään (Hes. 33:15). Jumalan edessä olemme vastuussa siitä, mitä voimme tehdä. Hän tuntee meidän inhimillisten mahdollisuuksiemme rajoitukset. Hän ei vaadi keneltäkään mahdottomia. Jos ryöväri olisi päässyt pois ristiltä, hän olisi ilmeisesti heti mennyt kasteelle. Hänen tapauksensa on Uudessa testamentissa ainoa poikkeus. Siitä ei voi sen vuoksi tehdä sääntöä, joka vapauttaisi kasteelle menemisen velvoituksesta.
3. Erilaisia toimituksia nimitetään kasteeksi. Ovatko kaikki kastetoimitukset oikeita ja Raamatun opetuksen mukaisia?
"Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste" - Ef. 4:5
VASTAUS: On vain yksi oikea kaste. Sanonta tarkoittaa oikeata kastetapaa. Eiväthän sanat "yksi usko" tarkoita sitä, että saisi vain kerran uskoa.
4. Miten Jeesus kastettiin?
"Jeesus tuli -- ja Johannes kastoi hänet Jordanissa. Ja heti, vedestä noustessaan, hän näki taivasten aukeavan" - Mark. 1:9-10
VASTAUS: Sanat viittaavat upotuskasteeseen. Sen vuoksi Johannes suoritti kasteet nimenomaan sellaisella paikalla, missä "oli paljon vettä" (Joh. 3:23). Raamatussa kehotetaan seuraamaan Jeesuksen esimerkkiä (1. Piet. 2:21). Kastamista tarkoittava kreikkalainen sana baptidzoo merkitsee kielen asiantuntijoiden mukaan yksiselitteisesti kokonaan veden alle painamista (kuten suomenkielessäkin, tarkemmin ajatellen). Valelemisen ja pirskottamisen merkitys sille on annettu vasta kauan apostolisen ajan jälkeen.
5. Millainen kastekäytäntö oli alkuseurakunnan aikana?
"He astuivat kumpikin veteen -- ja Filippus kastoi hänet. Ja kun he olivat astuneet ylös vedestä, tempasi Herran Henki Filippuksen pois" - Apt. 8:38-39
VASTAUS: Alkuseurakunnan johtohenkilöihin kuulunut Filippus kastoi etiopialaisen hoviherran täsmälleen samalla tavalla kuin Johannes kastoi Jeesuksen. Apostoli Paavali varoittaa vakavasti opettamasta toisin kuin Jeesus on opettanut (Gal. 1:8-12). Kenelläkään ei ole oikeutta muuttaa pyhää asetusta toisenlaiseksi.
6. Mikä on kasteen merkitys?
"Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi" - Room. 6:4-6
VASTAUS: Kasteessa uskova seuraa vertauskuvallisesti Kristusta hänen kuolemaansa, hautaamiseensa ja ylösnousemiseensa. Tämä toteutuu upotuskasteessa. Kun kastettava painetaan hetkeksi veden alle, hänen entinen elämänsä haudataan. Noustessaan ylös vedestä hän uskossa nousee uuteen elämään yhdessä Kristuksen kanssa. Apostoli Pietari osoittaa, että vertauskuvan toteutuessa "vesi -- nyt teidätkin pelastaa kasteena" (1. Piet. 3:21).
7. Mitä kaste merkitsee katuvalle syntiselle?
"Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi" - Apt. 22:16
"Vesi -- pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta" - 1. Piet. 3:21
VASTAUS: Kastettaessa haudataan syntinen menneisyys ja puhdistaudutaan siitä. Ihmisen ei tarvitse enää kantaa syyllisyyden taakkaa. Kun hän antautuu kasteessa kokonaan Herralle ja jättää syntielämän ja rukoilee häneltä puhdistusta, Kristus sanoo hänelle kuin pitaaliselle: "Minä tahdon; puhdistu" (Matt. 8:3).
8. Mitä kaste edellyttää?
"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni. Kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa" - Matt. 28:19-20 (URK)
"Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksiantamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan" - Apt. 2:38
"Niin Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko sydämestäsi, niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi: 'Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika'" - Apt. 8:37
VASTAUS: Kasteelle tulemisen edellytyksenä on Jeesuksen opetuslapseksi tuleminen ja hänen opetustensa hyväksyminen. Se edellyttää myös luopumista syntielämästä ja Jeesukseen uskomista.
9. Miten Jeesus menetteli sellaisten lasten kanssa, joilla ei vielä ollut henkilökohtaista uskoa?
"He toivat hänen tykönsä lapsia. -- Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä" - Mark. 10:13-16
VASTAUS: Kastamisen asemasta Jeesus siunasi lapsia. Hän osoitti myös, että heidän kaltaistensa "on Jumalan valtakunta" (jae 14). Sen vuoksi aikuisten on tultava "lasten kaltaisiksi" (Matt. 18:3) eli synnyttävä uudesti Jumalan sanan vaikutuksesta veden ja Henden kautta (1. Piet. 1:23; Joh. 3:5).
10. Mikä on kasteen merkitys ihmisen suhteessa Jumalaan?
"Kun Jeesus oli kastettu -- hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä. Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: 'Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt'" - Matt. 3:16-17
"Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet" - Gal. 3:27
VASTAUS: Kastetta voidaan verrata avioliittoon vihkimiseen. Ihminen osoittaa siinä halunsa tulla kokonaan Jumalan omaksi. Jumala puolestaan vakuuttaa mielistyneensä ihmiseen. Ihminen voi kokea Kristuksen ihmeellistä rakkautta jo ennen kastetta, mutta kasteen jälkeen hän kuuluu aivan erityisellä tavalla Jeesukselle.
11. Mitä kaste vaikuttaa suhteisiin toisiin uskoviin?
"Me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi" - 1. Kor. 12:13
VASTAUS: Kasteen kautta liitytään uskovien yhteyteen eli seurakuntaan (Apt. 2:41-42,47).
12. Miksi Jeesus kastettiin?
"Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: 'Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus'. Silloin hän salli sen hänelle" - Matt. 3:15
"Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jäkiänsä" - 1. Piet. 2:21
VASTAUS: On suurenmoista seurata Kristuksen esimerkkiä kasteesta ja täyttää näin kaikki vanhurskaus.
13. Mitä kaste vaikuttaa myöhempään elämään?
"Pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta" - Tiit. 3:5
VASTAUS: Pelkkä kaste ei muuta ihmisen sydäntä. Se on mieluummin vertauskuva sisäisestä uudistuksesta, joka tapahtuu Jumalan Hengen vaikutuksesta. Se vastaa lapsen pesua syntymän jälkeen. Se on rajapaalu entisen ja uuden elämän välillä. Kaste ei tosin poista kiusauksia. Jeesustakin kiusattiin heti kasteen jälkeen (Matt. 4:1-11). Herra haluaa kuitenkin antaa kastetulle Pyhän Henkensä voiman. Hän auttaa hänen omakseen tunnustautuvaa uskovaa (Hebr. 13:5-6; 1. Kor. 10:13).
14. Tarvitaanko kasteelle valmistautumiseen tietty aika?
VASTAUS: Kasteelle valmistautuminen on yksilöllistä. Kun ihminen on ottanut vastaan Jumalan sanan totuuden, uskoo Jeesukseen ja haluaa luopua syntielämästä, ei ole mitään syytä viivyttelyyn. Raamatun esimerkit osoittavat tämän:
A. Etiopialainen hoviherra kastettiin samana päivänä, jona hän oppi tuntemaan Jeesuksen (Apt. 8:26-39).
B. Filippin vanginvartija ja hänen perheensä jäsenet kastettiin samana yönä, jona he olivat tulleet uskoviksi (Apt. 16:23-34).
C. Saulus Tarsolainen (Paavali) kastettiin kolme päivää kääntymyksensä jälkeen (Apt. 9:1-18).
D. Kornelius kastettiin heti, kun hän oli kuullut totuuden (Apt. 10:1-48).
VASTAUKSIA MIELEESI TULLEISIIN KYSYMYKSIIN
1. Onko oikein mennä kasteelle, jos on jo lapsena kastettu?
VASTAUS: Apostoli Paavali antoi selvän esimerkin oikeasta käytännöstä. Kun kaste ei ollut oikein toimitettu, hän huolehti siitä, että asianomaiset saivat oikean kristillisen kasteen (Apt. 19:1-5). Näin tapahtui Efesoksessa, jonne hän kirjoitti yhdestä oikeasta kasteesta (Ef. 4:5). Jos kaste ei ole suoritettu raamatullisen esimerkin ja käytännön mukaisesti, se tulee suorittaa uudelleen.
2. Onko vesikaste tarpeen, kun on saanut henkikasteen?
VASTAUS: Jeesus osoitti, että molemmat ovat välttämättömiä (Joh. 3:5). Raamatussa kerrotaan, että henkikasteen aikaisemmin saaneet kastettiin vedellä heti tilaisuuden tullen (Apt. 10:44-48).
3. Todistavatko perhekuntien kasteet, että jo apostolisena aikana kastettiin pieniä lapsia?
VASTAUS: Useimmiten mainitunlaisissa tapauksissa kerrotaan koko perheen tulleen Jumalaan uskovaksi (Apt. 17:34; 18:8). Tämä osoittaa, että kyseisten perheiden lapset olivat jo siinä iässä, että saattoivat uskoa julistetun sanan ja ottaa Kristuksen vastaan elämäänsä. Jeesus osoitti, että usko on yksilöllinen asia (Matt. 10:35-37).
4. Missä iässä ihminen voi mennä kasteelle?
VASTAUS: Raamatussa ei ole mainittu ikärajoja. Edellytyksenä on kasteen merkityksen ymmärtäminen, Jeesukseen uskominen ja opetuksen saaminen.
5. Onko kaste vain mielipideasia? Eihän se sinänsä pelasta?
VASTAUS: Jeesus ja apostolit liittivät kasteen oleellisesti pelastukseen (Joh. 3:5; 1. Piet. 3:21). Sen syrjäyttämisessä ihminen tekee "turhaksi Jumalan aivoituksen" (Luuk. 7:30). Vaikka kaste ei pelkkänä toimituksena pelasta, siinä on kysymys Jumalan tahdon seuraamisesta. Jeesus Kristus tuli "iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset" (Hebr. 5:9).
6. Onko oikein mennä kasteelle, vaikka ei halua luopua synnistä?
VASTAUS: Halu luopua synnistä on välttämätön edellytys kasteelle (Apt. 2:38). Kasteessahan haudataan vanha elämä, josta ihminen osoittaa näin luopuvansa. Kaste ilman parannusta on kuin hautaus ennen kuolemaa. Tämä ei merkitse sitä, että ihmisen pitäisi olla täydellinen ennen kuin hänet voidaan kastaa. Veden ja Hengen kautta uudestisyntynyt on kuin pieni lapsi, joka tarvitsee monenlaista tukea. Juuri sen vuoksi hän liittyykin kasteen kautta Kristukseen ja hänen seurakuntaansa.
7. Ihminen erehtyy ja tekee syntiä kasteen jälkeenkin. Pitäisikö mennä aina uudestaan kasteelle?
VASTAUS: Kastetta voidaan verrataa avioliittoon vihkimiseen. Siihen viittaavat apostoli Paavalin sanat: "Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet" (Gal. 3:27). Vaikka avioliiton solmineille saattaa tulla päivittäin erimielisyyksiä ja toisen mielen pahoittavia sanoja, heidän ei tarvitse joka kerta välejä selvittäessään mennä uudelleen vihittäviksi. Yksi vihkiminen yleensä riittää Jumalan ja todistajien läsnäollessa. Voidaan vain palata annettuun avioliittolupaukseen ja pyytää anteeksi sen rikkomista. Samoin kastettu voi erehtyneenä päivittäin palata siihen liittoon, jonka on Herran kanssa tehnyt.
8. Voiko kasteelle mennä liittymättä seurakuntaan?
VASTAUS: Apostolisena aikana liityttiin kasteen kautta seurakuntayhteyteen (Apt. 2:41-42). Seurakunnassa pidettiin huolta uskovien hengellisistä ja jopa ajallisistakin tarpeista (jakeet 44-46). Apostoli vertaa seurakuntaa ihmisruumiiseen. Hän osoittaa, että sen ulkopuolella oleva on "ruumiiseen kuulumaton" (1. Kor. 12:12-27). Seurakunta on myös hengellinen koti. Olisi luonnotonta, jos kotiin syntyvää lasta ei otettaisi samalla perheeseen. On suurenmoinen etuoikeus liittyä kasteen kautta seurakuntaan, jonka yhteydessä voi kasvaa iankaikkista elämää varten. Seurakuntayhteys suo mahdollisuuden saada hengellistä ravintoa ja toisten uskovien tukea.1. Pitääkö ihminen kastaa, jotta hän pelastuisi?
"Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen" - Mark. 16:16
VASTAUS: Kasteen merkitys pelastuksessa on Raamatun mukaan täysin selvä.
2. Miksi ristillä riippuneen ryövärin ei tarvinnut mennä kasteelle?
"Sillä hän tietää, minkälaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi" - Ps. 103:14
VASTAUS: Ryöväri ei myöskään selvittänyt tekemiään rikoksia, vaikka Herra kehottaa selvästi näin tekemään (Hes. 33:15). Jumalan edessä olemme vastuussa siitä, mitä voimme tehdä. Hän tuntee meidän inhimillisten mahdollisuuksiemme rajoitukset. Hän ei vaadi keneltäkään mahdottomia. Jos ryöväri olisi päässyt pois ristiltä, hän olisi ilmeisesti heti mennyt kasteelle. Hänen tapauksensa on Uudessa testamentissa ainoa poikkeus. Siitä ei voi sen vuoksi tehdä sääntöä, joka vapauttaisi kasteelle menemisen velvoituksesta.
3. Erilaisia toimituksia nimitetään kasteeksi. Ovatko kaikki kastetoimitukset oikeita ja Raamatun opetuksen mukaisia?
"Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste" - Ef. 4:5
VASTAUS: On vain yksi oikea kaste. Sanonta tarkoittaa oikeata kastetapaa. Eiväthän sanat "yksi usko" tarkoita sitä, että saisi vain kerran uskoa.
4. Miten Jeesus kastettiin?
"Jeesus tuli -- ja Johannes kastoi hänet Jordanissa. Ja heti, vedestä noustessaan, hän näki taivasten aukeavan" - Mark. 1:9-10
VASTAUS: Sanat viittaavat upotuskasteeseen. Sen vuoksi Johannes suoritti kasteet nimenomaan sellaisella paikalla, missä "oli paljon vettä" (Joh. 3:23). Raamatussa kehotetaan seuraamaan Jeesuksen esimerkkiä (1. Piet. 2:21). Kastamista tarkoittava kreikkalainen sana baptidzoo merkitsee kielen asiantuntijoiden mukaan yksiselitteisesti kokonaan veden alle painamista (kuten suomenkielessäkin, tarkemmin ajatellen). Valelemisen ja pirskottamisen merkitys sille on annettu vasta kauan apostolisen ajan jälkeen.
5. Millainen kastekäytäntö oli alkuseurakunnan aikana?
"He astuivat kumpikin veteen -- ja Filippus kastoi hänet. Ja kun he olivat astuneet ylös vedestä, tempasi Herran Henki Filippuksen pois" - Apt. 8:38-39
VASTAUS: Alkuseurakunnan johtohenkilöihin kuulunut Filippus kastoi etiopialaisen hoviherran täsmälleen samalla tavalla kuin Johannes kastoi Jeesuksen. Apostoli Paavali varoittaa vakavasti opettamasta toisin kuin Jeesus on opettanut (Gal. 1:8-12). Kenelläkään ei ole oikeutta muuttaa pyhää asetusta toisenlaiseksi.
6. Mikä on kasteen merkitys?
"Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi" - Room. 6:4-6
VASTAUS: Kasteessa uskova seuraa vertauskuvallisesti Kristusta hänen kuolemaansa, hautaamiseensa ja ylösnousemiseensa. Tämä toteutuu upotuskasteessa. Kun kastettava painetaan hetkeksi veden alle, hänen entinen elämänsä haudataan. Noustessaan ylös vedestä hän uskossa nousee uuteen elämään yhdessä Kristuksen kanssa. Apostoli Pietari osoittaa, että vertauskuvan toteutuessa "vesi -- nyt teidätkin pelastaa kasteena" (1. Piet. 3:21).
7. Mitä kaste merkitsee katuvalle syntiselle?
"Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi" - Apt. 22:16
"Vesi -- pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta" - 1. Piet. 3:21
VASTAUS: Kastettaessa haudataan syntinen menneisyys ja puhdistaudutaan siitä. Ihmisen ei tarvitse enää kantaa syyllisyyden taakkaa. Kun hän antautuu kasteessa kokonaan Herralle ja jättää syntielämän ja rukoilee häneltä puhdistusta, Kristus sanoo hänelle kuin pitaaliselle: "Minä tahdon; puhdistu" (Matt. 8:3).
8. Mitä kaste edellyttää?
"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni. Kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa" - Matt. 28:19-20 (URK)
"Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksiantamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan" - Apt. 2:38
"Niin Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko sydämestäsi, niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi: 'Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika'" - Apt. 8:37
VASTAUS: Kasteelle tulemisen edellytyksenä on Jeesuksen opetuslapseksi tuleminen ja hänen opetustensa hyväksyminen. Se edellyttää myös luopumista syntielämästä ja Jeesukseen uskomista.
9. Miten Jeesus menetteli sellaisten lasten kanssa, joilla ei vielä ollut henkilökohtaista uskoa?
"He toivat hänen tykönsä lapsia. -- Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä" - Mark. 10:13-16
VASTAUS: Kastamisen asemasta Jeesus siunasi lapsia. Hän osoitti myös, että heidän kaltaistensa "on Jumalan valtakunta" (jae 14). Sen vuoksi aikuisten on tultava "lasten kaltaisiksi" (Matt. 18:3) eli synnyttävä uudesti Jumalan sanan vaikutuksesta veden ja Henden kautta (1. Piet. 1:23; Joh. 3:5).
10. Mikä on kasteen merkitys ihmisen suhteessa Jumalaan?
"Kun Jeesus oli kastettu -- hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä. Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: 'Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt'" - Matt. 3:16-17
"Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet" - Gal. 3:27
VASTAUS: Kastetta voidaan verrata avioliittoon vihkimiseen. Ihminen osoittaa siinä halunsa tulla kokonaan Jumalan omaksi. Jumala puolestaan vakuuttaa mielistyneensä ihmiseen. Ihminen voi kokea Kristuksen ihmeellistä rakkautta jo ennen kastetta, mutta kasteen jälkeen hän kuuluu aivan erityisellä tavalla Jeesukselle.
11. Mitä kaste vaikuttaa suhteisiin toisiin uskoviin?
"Me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi" - 1. Kor. 12:13
VASTAUS: Kasteen kautta liitytään uskovien yhteyteen eli seurakuntaan (Apt. 2:41-42,47).
12. Miksi Jeesus kastettiin?
"Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: 'Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus'. Silloin hän salli sen hänelle" - Matt. 3:15
"Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jäkiänsä" - 1. Piet. 2:21
VASTAUS: On suurenmoista seurata Kristuksen esimerkkiä kasteesta ja täyttää näin kaikki vanhurskaus.
13. Mitä kaste vaikuttaa myöhempään elämään?
"Pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta" - Tiit. 3:5
VASTAUS: Pelkkä kaste ei muuta ihmisen sydäntä. Se on mieluummin vertauskuva sisäisestä uudistuksesta, joka tapahtuu Jumalan Hengen vaikutuksesta. Se vastaa lapsen pesua syntymän jälkeen. Se on rajapaalu entisen ja uuden elämän välillä. Kaste ei tosin poista kiusauksia. Jeesustakin kiusattiin heti kasteen jälkeen (Matt. 4:1-11). Herra haluaa kuitenkin antaa kastetulle Pyhän Henkensä voiman. Hän auttaa hänen omakseen tunnustautuvaa uskovaa (Hebr. 13:5-6; 1. Kor. 10:13).
14. Tarvitaanko kasteelle valmistautumiseen tietty aika?
VASTAUS: Kasteelle valmistautuminen on yksilöllistä. Kun ihminen on ottanut vastaan Jumalan sanan totuuden, uskoo Jeesukseen ja haluaa luopua syntielämästä, ei ole mitään syytä viivyttelyyn. Raamatun esimerkit osoittavat tämän:
A. Etiopialainen hoviherra kastettiin samana päivänä, jona hän oppi tuntemaan Jeesuksen (Apt. 8:26-39).
B. Filippin vanginvartija ja hänen perheensä jäsenet kastettiin samana yönä, jona he olivat tulleet uskoviksi (Apt. 16:23-34).
C. Saulus Tarsolainen (Paavali) kastettiin kolme päivää kääntymyksensä jälkeen (Apt. 9:1-18).
D. Kornelius kastettiin heti, kun hän oli kuullut totuuden (Apt. 10:1-48).
VASTAUKSIA MIELEESI TULLEISIIN KYSYMYKSIIN
1. Onko oikein mennä kasteelle, jos on jo lapsena kastettu?
VASTAUS: Apostoli Paavali antoi selvän esimerkin oikeasta käytännöstä. Kun kaste ei ollut oikein toimitettu, hän huolehti siitä, että asianomaiset saivat oikean kristillisen kasteen (Apt. 19:1-5). Näin tapahtui Efesoksessa, jonne hän kirjoitti yhdestä oikeasta kasteesta (Ef. 4:5). Jos kaste ei ole suoritettu raamatullisen esimerkin ja käytännön mukaisesti, se tulee suorittaa uudelleen.
2. Onko vesikaste tarpeen, kun on saanut henkikasteen?
VASTAUS: Jeesus osoitti, että molemmat ovat välttämättömiä (Joh. 3:5). Raamatussa kerrotaan, että henkikasteen aikaisemmin saaneet kastettiin vedellä heti tilaisuuden tullen (Apt. 10:44-48).
3. Todistavatko perhekuntien kasteet, että jo apostolisena aikana kastettiin pieniä lapsia?
VASTAUS: Useimmiten mainitunlaisissa tapauksissa kerrotaan koko perheen tulleen Jumalaan uskovaksi (Apt. 17:34; 18:8). Tämä osoittaa, että kyseisten perheiden lapset olivat jo siinä iässä, että saattoivat uskoa julistetun sanan ja ottaa Kristuksen vastaan elämäänsä. Jeesus osoitti, että usko on yksilöllinen asia (Matt. 10:35-37).
4. Missä iässä ihminen voi mennä kasteelle?
VASTAUS: Raamatussa ei ole mainittu ikärajoja. Edellytyksenä on kasteen merkityksen ymmärtäminen, Jeesukseen uskominen ja opetuksen saaminen.
5. Onko kaste vain mielipideasia? Eihän se sinänsä pelasta?
VASTAUS: Jeesus ja apostolit liittivät kasteen oleellisesti pelastukseen (Joh. 3:5; 1. Piet. 3:21). Sen syrjäyttämisessä ihminen tekee "turhaksi Jumalan aivoituksen" (Luuk. 7:30). Vaikka kaste ei pelkkänä toimituksena pelasta, siinä on kysymys Jumalan tahdon seuraamisesta. Jeesus Kristus tuli "iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset" (Hebr. 5:9).
6. Onko oikein mennä kasteelle, vaikka ei halua luopua synnistä?
VASTAUS: Halu luopua synnistä on välttämätön edellytys kasteelle (Apt. 2:38). Kasteessahan haudataan vanha elämä, josta ihminen osoittaa näin luopuvansa. Kaste ilman parannusta on kuin hautaus ennen kuolemaa. Tämä ei merkitse sitä, että ihmisen pitäisi olla täydellinen ennen kuin hänet voidaan kastaa. Veden ja Hengen kautta uudestisyntynyt on kuin pieni lapsi, joka tarvitsee monenlaista tukea. Juuri sen vuoksi hän liittyykin kasteen kautta Kristukseen ja hänen seurakuntaansa.
7. Ihminen erehtyy ja tekee syntiä kasteen jälkeenkin. Pitäisikö mennä aina uudestaan kasteelle?
VASTAUS: Kastetta voidaan verrataa avioliittoon vihkimiseen. Siihen viittaavat apostoli Paavalin sanat: "Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet" (Gal. 3:27). Vaikka avioliiton solmineille saattaa tulla päivittäin erimielisyyksiä ja toisen mielen pahoittavia sanoja, heidän ei tarvitse joka kerta välejä selvittäessään mennä uudelleen vihittäviksi. Yksi vihkiminen yleensä riittää Jumalan ja todistajien läsnäollessa. Voidaan vain palata annettuun avioliittolupaukseen ja pyytää anteeksi sen rikkomista. Samoin kastettu voi erehtyneenä päivittäin palata siihen liittoon, jonka on Herran kanssa tehnyt.
8. Voiko kasteelle mennä liittymättä seurakuntaan?
VASTAUS: Apostolisena aikana liityttiin kasteen kautta seurakuntayhteyteen (Apt. 2:41-42). Seurakunnassa pidettiin huolta uskovien hengellisistä ja jopa ajallisistakin tarpeista (jakeet 44-46). Apostoli vertaa seurakuntaa ihmisruumiiseen. Hän osoittaa, että sen ulkopuolella oleva on "ruumiiseen kuulumaton" (1. Kor. 12:12-27). Seurakunta on myös hengellinen koti. Olisi luonnotonta, jos kotiin syntyvää lasta ei otettaisi samalla perheeseen. On suurenmoinen etuoikeus liittyä kasteen kautta seurakuntaan, jonka yhteydessä voi kasvaa iankaikkista elämää varten. Seurakuntayhteys suo mahdollisuuden saada hengellistä ravintoa ja toisten uskovien tukea.
Miten tärkeä kaste on?
Kannattaako kasteen takia asettaa henkeään vaaralle alttiiksi? Vaatiiko Jumala todella kastetta? Riippuuko ihmisen pelastus siitä, onko hänet kastettu?
Jeesuksen esimerkki. Eräänä päivänä Jeesus jätti puusepänverstaan Nasaretissa, sanoi kotiväelleen jäähyväiset ja lähti Jordanille, jossa hänen serkkunsa Johannes saarnasi. Jeesus lähestyi Johannesta ja pyysi kastetta. Hämmästyneenä Johannes yritti torjua hänen pyyntönsä sanoen: "Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!"
"Älä nyt vastustele," Jeesus vastasi. "Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon" (Matt. -3:-13 - 15).
Jeesuksen kaste antoi tälle asetukselle *2 jumalallisen leiman (Matt. -3:-13 - 17; vrt. Matt. -21:25). Koska Kristus, vaikka oli synnitön, kastettiin, jotta Jumalan vanhurskas tahto täytettäisiin, meidät, jotka olemme syntisiä, meidätkin tulee kastaa.
Jeesuksen käsky. Maanpäällisen toimintansa päättyessä Kristus antoi opetuslapsilleen käskyn: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa" (Matt.- 28:19,20).
Tässä käskyssään Kristus osoitti selvästi, että hän vaati kastetta niiltä, jotka halusivat liittyä hänen seurakuntaansa, hänen hengelliseen valtakuntaansa. Kun Pyhä Henki johti ihmisiä parannukseen ja vastaanottamaan Jeesuksen omaksi Vapahtajakseen, heidät tuli kastaa kolmiyhteisen Jumalan nimessä. Kaste osoittaisi, että he olivat astuneet henkilökohtaiseen suhteeseen Kristuksen kanssa ja olivat sitoutuneet elämään sopusoinnussa hänen armon valtakuntansa periaatteiden kanssa. Kristus päätti kastekäskynsä vakuutukseen: "Katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."
Kristuksen taivaaseen astumisen jälkeen apostolit julistivat kasteen välttämättömyyttä ja kiireellisyyttä (Ap.t. 2:-38; 10:-48; 22:16). Apostolien julistuksesta oli seurauksena, että suuria kansanjoukkoja kastettiin; he muodostivat Uuden testamentin seurakunnan (Ap.t.- 2:-41,47;- 8:12) ja tunnustivat Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen arvovallan.
Kaste ja pelastus. Kristus sanoi opetuslapsilleen: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen" (Mark.- 16:-15,16). Apostolisessa seurakunnassa kaste automaattisesti seurasi Kristuksen vastaanottamista. Se oli vahvistus uuden uskovan uskolle (vrt. Ap.t.- 8:-12;- 16:-30 - 34).
Pietari käytti vedenpaisumusta kuvaamaan kasteen ja pelastuksen välistä suhdetta. Ennen vedenpaisumusta synti oli saavuttanut sellaiset mittasuhteet että Jumala Nooan välityksellä varoitti maailmaa tuhosta ellei se tekisi parannusta. Vain kahdeksan ihmistä uskoi, astui arkkiin ja pelastui "veden kantamana". "Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus" (1.Piet.- 3:-20,21).
Pietari selitti, että meidät pelastaa nyt kaste, niin kuin Nooa ja hänen perheensä pelastuivat veden avulla. Tietenkin Nooan pelasti Jumala eikä vesitulva. Samoin uskovan synnit poistaa Kristuksen veri eikä kastevesi. "Mutta kaste, kuten Nooan kuuliaisuus hänen astuessaan arkkiin, on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa. Kun ihminen Jumalan voimasta vastaa myöntävästi Jumalalle, Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus saattaa pelastuksen voimaan."
Vaikka kaste on kiinteästi liittyneenä pelastukseen, se ei kuitenkaan takaa pelastusta. *4 Paavali katsoi Israelin lähdön Egyptistä olevan vertauskuvallinen esitys kasteesta: "Veljet, haluan teidän tietävän, että isämme vaelsivat kaikki pilven johdattamina ja kulkivat meren poikki. Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi. Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa ja joivat samaa hengellistä juomaa." Israelin kansa sai vertauskuvallisesti kasteen - pilvi yllä ja vesi kummallakin puolella - kulkiessaan meren poikki. Tästä kokemuksesta huolimatta "useimmat heistä Jumala hylkäsi" (1.-Kor. -10:-1 - 5). Samoin tänäänkään ei kaste automaattisesti takaa pelastusta. Israelin kokemus "on kerrottu ojennukseksi meille, joiden osana on elää lopun aikoja. Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu" (1.Kor.- 10:-11,12).
"Yksi kaste"
Kasteen toimittaminen vaihtelee kristikunnassa. Jotkut käyttävät upotuskastetta, toiset pirskottamista, toiset taas valelua. Hengen aikaansaamalle ykseydelle Jumalan seurakunnassa on ominaista myös se, että käytössä on vain "yksi kaste" (Ef. -4:5). Mitä Raamattu paljastaa kastamisen käytännöllisestä toimittamisesta ja mitä sen hengellisestä merkityksestä?
'Baptidzoo' - verbin merkitys Uudessa testamentissa. 'Kastaa' - verbi on suomennettu kreikan sanasta baptidzoo (kantasana on verbi baptoo), joka viittaa upottamiseen. Kun kysymys on vesikasteesta, kastamiseen sisältyy ajatus ihmisen upottamisesta tai painamisesta veden alle.
Uudessa testamentissa verbiä 'kastaa' käytetään eri merkityksissä: (1) sanalla viitataan vesikasteeseen (esim. Matt. -3:6; Mark. -1:9; Ap.t.- 2:41); (2) sanaa käytetään kielikuvana Kristuksen kärsimyksistä ja kuolemasta (Mark.-10: 38,39; Luuk.- 12:-50); (3) Pyhän Hengen tulemisesta (Matt.- 3:11; Mark.- 1:-8; Luuk.- 3:-16; Joh.- 1:-33; Ap.t.- 1:-5;-11:-16) ja (4) rituaalisesta puhdistautumisesta (Mark.- 7:-3,4; Luuk. -11:-38). Tässä neljännessä käyttöesimerkissä on kysymys seremoniallisen epäpuhtauden poistamisesta, jossa kädet upotettiin (kastettiin) veteen ennen ateriaa. Raamattu käyttää substantiivia kaste (baptisma) sekä vesikasteesta että Kristuksen kuolemasta (Matt.- 3:-7; Mark.- 10:-38,39).
J.K.Howard huomauttaa, että Uusi testamentti "ei sisällä mitään todistetta siitä, että pirskottaminen olisi koskaan ollut apostolinen käytäntö; kaikki viittaa siihen, että se on otettu käyttöön vasta myöhemmin."
Kastemuoto Uudessa testamentissa. Uuden testamentin mainitsemat vesikasteet toimitettiin siten, että kastettava upotettiin veteen. Johanneksen sanotaan kastaneen Jordanissa (Matt. -3:-6; vrt. Mark. -1:-5). Hän kastoi "Ainonissa, Salimin lähellä, missä oli runsaasti vettä" (Joh.- 3:-23). Vain upostuskasteeseen tarvittiin "runsaasti vettä".
Johannes kastoi myös Jeesuksen upottamalla. Hän kastoi Jeesuksen "Jordanissa", ja tultuaan kastetuksi Jeesus nousi "vedestä" (Mark.- 1:9,10; vrt. Matt.- 3:16).
Myös apostolisessa seurakunnassa kastettiin veteen upottamalla. Kun evankelista Filippos kastoi etiopialaisen hoviherran, "he molemmat - - astuivat veteen" ja kasteen jälkeen myös nousivat vedestä (Ap.t.- 8:-38,39).
Upotuskaste historiassa. Ennen kristillistä aikakautta juutalaiset kastoivat käännynnäisiään upottamalla. Qumranin essealaiset noudattivat upotuskastekäytäntöä sekä jäseniinsä että käännynnäisiin.
Maalaukset katakombeissa ja kirkoissa, lattiamosaiikeissa, seinissä, katoissa ym. todistavat, että "upotus oli normaali kastemuoto kristillisessä kirkossa aina 1400 - luvulle asti." Vanhojen kirkkojen yhteydessä olevat kastealtaat ja niiden rauniot Pohjois - Afrikassa, Turkissa, Italiassa, Ranskassa ja muualla todistavat yhä tämän vanhan käytännön puolesta.
Kasteen merkitys
Kasteen merkitys liittyy läheisesti sen muotoon. Alfred Plummer kirjoittaa: "Kasteen koko merkitys käy ilmi vain silloin, kun kaste toimitetaan upottamalla."
Vertauskuva Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Kuten vyöryvät vedet kuvasivat vaikeuksia ja ahdinkoa (Ps. 42:8; 69:2,3; 124:4,5), samoin Jeesuksen vesikaste oli profeetallinen kuvaus hänen kärsimyksestään, kuolemastaan ja hautaamisestaan (Mark.- 10:-38; Luuk. -12:-50), ja hänen nousemisensa vedestä kasteen jälkeen kuvasi hänen ylösnousemustaan kuolleista (Room.- 6:-3 - 5).
Kasteella ei olisi ollut mitään merkitystä Kristuksen kärsimyksen vertauskuvana, "jos apostolinen seurakunta olisi noudattanut jotakin muuta kastemuotoa kuin upotuskastetta." Tämän vuoksi "voimakkain peruste upotuskastekäytännölle on teologinen."
Vertauskuva synnistä pois kuolemisesta ja elämisestä Jumalalle. Kasteessa uskova astuu kärsimysyhteyteen Herramme kanssa. Paavali kirjoittaa: "Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus - - herätettiin kuolleista" (Room. 6:-3,4).
Uskovan suhdetta Kristukseen kuvataan sellaisilla sanonnoilla kuin "Kristukseen Jeesukseen kastetut", "kastettu hänen kuolemaansa" ja "kasteessa - - haudattiin yhdessä hänen kanssaan". Howard toteaa: "Vertauskuvallisessa kastetoimituksessa uskova astuu Kristuksen kuolemaan, ja tuosta kuolemasta tulee todellisuudessa hänen kuolemansa; samoin hän kasteessa liittyy Kristuksen ylösnousemukseen, ja tuosta ylösnousemuksesta tulee hänen ylösnousemuksensa." Mitä uskovan osallistuminen kasteessa Herramme kärsimyksiin merkitsee?
1. Kuolemista pois synnistä. Kasteessa "yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen (Kristuksen) kanssaan" (Room. -6:5); uskova on kasteessa "Kristuksen kanssa ristiinnaulittu" (Gal. -2:-19). "Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia. Se, joka on kuollut, on näet päässyt vapaaksi synnin vallasta" (Room. 6:-6,7).
Uskovat ovat hyljänneet entisen elämäntyylinsä. He ovat kuolleet pois synnistä - "vanha on kadonnut" (2.Kor. -5:-17) ja heidän elämänsä on Kristuksen kanssa kätketty Jumalaan. Kaste kuvaa vanhan elämän ristiinnaulitsemista. Kysymys ei ole vain kuolemasta, vaan myös hautaamisesta: "Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin" (Kol.- 2:12). Kuten hautaaminen seuraa henkilön kuolemaa, samoin uskovan astuessa kasteessa vesihautaan hänen vanha elämänsä, joka kuoli hänen ottaessaan vastaan Jeesuksen Kristuksen, haudataan.
Kasteessa uskova hylkää maailman. Herra sanoo: "Lähtekää pois heidän joukostaan ja erotkaa heistä älkääkä koskeko mihinkään saastaiseen" (2.Kor.- 6:-17). Tälle käskylle kuuliaisina kaste - ehdokkaat ilmaisevat julkisesti hylkäävänsä Saatanan palvelemisen ja vastaanottavansa Kristuksen elämäänsä.
Apostolisessa seurakunnassa kutsu kääntymykseen sisälsi myös kutsun ottaa kaste (Ap.t.- 2:-38). Kaste on siten merkkinä todellisesta kääntymyksestä. Uskovat kuolevat pois lain rikkomisesta ja saavat vastaanottaa syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen Kristuksen puhdistavan veren kautta. Kastetoimitus kuvaa sisäistä puhdistautumista - tunnustettujen syntien pesemistä pois.
2. Elämistä Jumalalle. Kristuksen ylösnousemusvoima alkaa työnsä elämässämme. Se tekee meidät kykeneviksi elämään uutta elämää (Room.- 6:-4): "te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa" (Room. -6:-11). Kasteemme todistaa, että ainoa toivomme elää voittoisaa elämää on ylösnousseen Herramme armossa. Hän on Pyhän Hengen elävöittävän voiman kautta hankkinut meille uuden hengellisen elämän. Tämä uusi elämä kohottaa meidän inhimillisessä kokemuksessamme uudelle, korkeammalle tasolle, jossa saamme uudet arvot, toiveet ja tavoitteet. Elämämme keskittyy Jeesuksee Kristukseen, johon olemme sitoutuneet. Olemme Vapahtajamme uusia opetuslapsia, ja kaste on opetuslapseutemme merkki.
Vertauskuva liittosuhteesta. Vanhan testamentin aikoina ympärileikkaus oli merkkinä liittosuhteesta Jumalan ja Abrahamin välillä (1.Moos.- 17:-1 - 7).
Abrahamilaisella liitolla oli sekä hengellinen että kansallinen merkitys. Ympärileikkaus oli merkki kansallisesta identiteetistä. Abraham itse ja kaikki kahdeksan päivän ikäiset ja sitä vanhemmat miespuoliset jäsenet hänen perhekunnastaan oli ympärileikattava (1.Moos.- 17:-10 - 14,-25 - 27). Jokainen miespuolinen ympärileikkaamaton oli poistettava Jumalan kansan keskuudesta, sillä hän oli rikkonut liiton (1.Moos.- 17:-14).
Abraham oli aikuinen, kun Jumala teki hänen kanssaan liiton. Tämä osoittaa, että liitolla oli hengellinen ulottuvuus. Abrahamin ympärileikkaus oli merkkinä ja vahvistuksena hänen sitä edeltäneestä uskonvanhurskauden kokemuksestaan. "Hän sai ympärileikkauksen merkin sen vakuudeksi, että hänet oli hyväksytty vanhurskaaksi jo, kun hän ympärileikkaamattomana uskoi" (Room.- 4:11).
Mutta pelkkä ympärileikkaus ei taannut pääsyä todelliseen hengelliseen liittoon. Profeetat varoittivat toistuvasti, että vain hengellinen ympärileikkaus olisi riittävä. "Ympärileikatkaa siis sydämenne - taipukaa kuuliaisiksi Herralle älkääkä enää niskoitelko" (5.-Moos. -10:-16; vrt. 30:6; Jer. -4:4). Sydämeltään ympärileikkaamattomat saisivat rangaistuksen pakanoiden kanssa (Jer. -9:25).
Kun juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen Messiaana, he rikkoivat liittosuhteensa Jumalaan ja siten heidän erityisasemansa Jumalan valittuna kansana päättyi (Dan.- 9:-24 - 27; ks. tämän kirjan lukua 4). Vaikka Jumalan liitto ja lupaukset pysyivät muuttumattomina, hän valitsi uuden kansan. Hengellinen Israel tuli juutalaisen kansakunnan tilalle (Gal. 3:-27 - 29; -6:-15,16).
Kristuksen kuolema vahvisti uuden liiton. Tähän liittoon astuttiin hengellisen ympärileikkauksen kautta - uskon vastauksena Jeesuksen sovituskuolemaan. Evankeliumi kuuluu uudessa liitossa yhtä hyvin ympärileikkaamattomille kuin ympärileikatuille (Gal. -2:7). Uusi liitto edellyttää sisäistä uskoa eikä ulkonaista riittiä niiltä, jotka haluavat kuulua hengelliseen Israeliin. Ihminen voi syntymänsä perusteella olla juutalainen, mutta ihminen voi olla kristitty ainoastaan uudestisyntymisen perusteella. "Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko" (Gal.- 5:6). "Oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus, jota ei saa aikaan laki, vaan Henki" (Room. 2:-29).
Kaste edustaa tätä hengellistä ympärileikkausta, se on merkki pelastavasta suhteesta Jeesukseen. "Häneen teidät on yhdistänyt ympärileikkaus, jota ei ole ihmiskäsin tehty, Kristuksen ympärileikkaus, jossa syntinen luonto riisutaan pois. Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista" (Kol. -2:-11,12).
"Kun 'syntinen luonto' on Jeesuksen suorittamassa hengellisessä ympärileikkauksessa poistettu, kastettu pukeutuu Kristukseen ja astuu liittosuhteeseen hänen kanssaan. Tästä on seurauksena, että hänellä on oikeus omistaa itselleen liiton lupaukset."18 "Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. - - Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu" (Gal.- 3:-27 - 29). Niille, jotka ovat astuneet tähän uuteen liittoon, Jumala vakuuttaa: "Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani" (Jer. -31:33).
Vertauskuva antautumisesta Kristuksen palvelukseen. Kasteessaan Jeesus vastaanotti Pyhän Hengen erityisen vuodatuksen, joka oli merkkinä hänen voitelemisestaan Isältään saamansan tehtävän suorittamiseen (Matt. 3:-13 - 17; Ap.t. 10:38). Hänen kokemuksensa osoittaa, että vesikaste ja henkikaste kuuluvat yhteen, että kaste ilman Pyhän Hengen vastaanottamista on vajaa.
Apostolisessa seurakunnassa Pyhän Hengen vuodatus yleensä seurasi vesikastetta. Samoin on tänäänkin: kun meidät kastetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, meidät pyhitetään kolmiyhteisen Jumalan palvelukseen levittämään ikuista evankeliumia.
Pyhä Henki valmistaa meitä tähän palvelutehtävään puhdistamalla sydämemme synnistä. Johannes julisti Jeesuksesta: "Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella" (Matt.- 3:11). Jesaja ilmoitti, että Jumala puhdistaisi kansansa lian "oikeuden hengellä, puhdistavalla hengellä" (Jes.- 4:4). "Minä puhdistan sinut niin kuin hopea puhdistetaan, - - minä irrotan sinusta kaiken kuonan" (Jes. 1:25). Synnille "meidän Jumalamme on tuhkaksi polttava tuli" (Hepr.- 12:-29). Pyhä Henki puhdistaa kaikkien niiden elämän, jotka hänelle antautuvat.
Sitten Pyhä Henki varustaa heidät lahjoillaan. Nämä lahjat ovat "kasteen yhteydessä annettuja erityisiä jumalallisia kykyjä, jotka tekevät uskovan kykeneväksi palvelemaan seurakuntaa ja niitä, jotka eivät vielä ole vastaanottaneet Jeesusta Kristusta." Pyhän Hengen kaste antoi varhaisseurakunnalle voiman todistamiseen (Ap.t.- 1:-5,8), ja sama kaste tekee seurakunnan kykeneväksi saattamaan päätökseen lähetystehtävänsä, valtakunnan ikuisen evankeliumin julistamisen (Matt.- 24:-14; Ilm. 14:-6).
Vertauskuva seurakuntaan liittymisestä. Kaste on merkki ihmisen uudestisyntymisestä (Joh. 3:3,5) samoin kuin hänen astumisestaan Kristuksen hengelliseen valtakuntaan. Koska kaste yhdistää uskovan Kristukseen, se toimii myös ovena seurakuntaan. Kasteen kautta Herra lisää uusia opetuslapsia uskovien yhteisöön - hänen ruumiiseensa, seurakuntaan (Ap.t. 2:-41,47, 1.-Kor.- 12:-13). Tämän jälkeen he ovat Jumalan perheen jäseniä. Ketään ei voida kastaa ilman että hän liittyisi seurakuntaperheeseen.
Kasteen edellytykset
Raamattu vertaa Kristuksen ja hänen seurakuntansa suhdetta avioliittoon. Avioliitossa kummankin osapuolen tulisi olla selvillä avioliittoon liittyvistä velvollisuuksista ja vastuista. Kastetta haluavien tulee ilmentää elämässään uskoa, katumusta ja kääntymyksen hedelmiä. Heidän tulee myös ymmärtää kasteen ja siihen liittyvän hengellisen suhteen merkitys.
Usko. Yksi kasteen edellytys on usko Jeesuksen sovitusuhriin, joka on ainoa pelastuskeino synnistä. Jeesus sanoi: "Joka sen (evankeliumin) uskoo ja saa kasteen, on pelastuva" (Mark.- 16:-16). Apostolisessa seurakunnassa kastettiin ainoastaan ne, jotka uskoivat evankeliumin (Ap.t. 8:-12,36,37; 18:-8).
Koska "usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana" (Room.- 10:-17), opetus on olennainen osa kasteelle valmistautumista. Kristuksen suuri lähetyskäsky vahvistaa sellaisen opetuksen tärkeyden: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa" (Matt. -28:-19 - 20). Opetuslapseksi tuleminen edellyttää perusteellista opetusta.
Kääntymys. "Pietari vastasi: 'Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste'" (Ap.t.- 2:38). Jumalan sanan opetus ei synnytä ainoastaan uskoa vaan myös kääntymystä. Vastauksena Jumalan kutsuun ihminen näkee kadotuksenalaisen tilansa, tunnustaa syntinsä, antautuu Jumalalle, katuu syntejään, hyväksyy Kristuksen aikaansaaman sovituksen ja pyhittäytyy uuteen elämään hänen yhteydessään. Ilman kääntymystä ihminen ei voi päästä henkilökohtaiseen suhteeseen Jeesuksen Kristuksen kanssa. Vain kääntymyksen kautta ihminen voi kokea kuoleman synnille - mikä on kasteen edellytys.
Kääntymyksen hedelmät. Niiden, jotka haluavat kastetta, tulee tunnustaa uskonsa ja kääntyä. Mutta elleivät he tee hedelmää, jossa heidän kääntymyksensä näkyy (Matt.- 3:-8), he eivät täytä kasteen raamatullisia edellytyksiä. Heidän tulee elämässään osoittaa sitoutuneensa totuuteen sellaisena kuin se on Jeesuksessa ja ilmaista rakkautensa Jumalaan noudattamalla hänen käskyjään. Valmistautuessaan kasteelle heidän tulee luopua erheellisistä uskomuksista ja tavoista. Heidän elämässään ilmenevät Hengen hedelmät osoittavat, että Herra asuu heissä ja he hänessä (Joh. 15:-1 - 8). Ellei tämä ilmene heidän suhteessaan Kristukseen, he eivät ole vielä valmiita liittymään seurakuntaan.
Kaste-ehdokkaiden tutkiminen. Seurakunnan jäseneksi tuleminen merkitsee hengellisen askelen ottamista; kysymys ei ole vain nimen merkitsemisestä johonkin kirjaan. Kasteen toimittaja on vastuussa kaste - ehdokkaan valmiuden toteamisesta. Hänen tulee varmistua siitä, että kaste - ehdokas ymmärtää ne periaatteet, joita seurakunta puolustaa, ja että kaste - ehdokkaan voidaan havaita kokeneen uudestisyntymisen ja olevan henkilökohtaisessa suhteessa Herraan Jeesukseen.
Kasteen toimittajan tulee kuitenkin varoa arvostelemasta kastetta haluavan vaikuttimia. "Kun henkilö ilmaisee haluavansa liittyä seurakunnan jäseneksi, meidän tulee tarkastella hänen elämänsä hedelmiä ja jättää vastuu hänen vaikuttimistaan hänen itsensä kannettavaksi."
Jotkut on haudattu elävinä kasteen hautaan. Oma minä ei ole kuollut. He eivät vastaanottaneet uutta elämää Kristuksessa. Ne, jotka tällä tavoin ovat liittyneet seurakuntaan, ovat tuoneet mukanaan heikkouden ja luopumuksen siemeniä. Heidän pyhittymätön vaikutuksensa hämmentää sekä seurakunnan sisäpuolella että sen ulkopuolella olevia ja vaarantaa seurakunnan todistustehtävän.
Tulisiko vastasyntyneitä ja lapsia kastaa? Kasteessa uusia uskovia liitetään seurakunnan yhteyteen jäseninä, jotka ovat "uudestisyntyneitä". Olemme edellä nähneet, että kääntymys on kasteen ja seurakunnan jäsenyyden edellytyksenä (Ap.t.- 8:12,13,-29 - 38;- 9:17,18;- 1.Kor.- 1:-14). Karl Barth myönsi: "Uudessa testamentissa ei ole ainuttakaan kohtaa, missä vastasyntyneen kaste mainittaisiin." G.R.Beasley - Murray tunnusti: "Havaitsen mahdottomaksi tunnistaa vastasyntyneen kasteessa Uuden testamentin seurakunnan kastetta."
Koska vastasyntyneet ja pienet lapset eivät voi kokea kääntymystä, he eivät täytä kasteen edellytystä. Merkitseekö tämä sitä, että heidät on jätettävä uuden liiton yhteisön ulkopuolelle? Ei tietenkään! Jeesus ei sulkenut heitä armon valtakuntansa ulkopuolelle. Hän sanoi: "'Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta.' Hän pani kätensä heidän päälleen" (Matt.- 19:-14,15). Uskovat vanhemmat suorittavat tärkeää tehtävää ohjatessaan lapsiaan sellaiseen suhteeseen Kristuksen kanssa, että he tulevat johdetuiksi myös kasteelle.
Jeesuksen myönteinen suhtautuminen äiteihin, jotka toivat lapsiaan hänen siunattavakseen, on johtanut seurakunnassa jumalanpalveluksen yhteydessä järjestettävään juhlahetkeen. Siinä pyydetään erityistä siunausta lapselle, jonka vanhemmat tuovat kirkkoon Jumalan eteen hänen siunattavakseen.
Minkä ikäisenä henkilö voidaan kastaa? Henkilö voidaan kastaa, jos hän (1) on kyllin vanha ymmärtämään kasteen merkityksen, (2) on antautunut Kristukselle ja kääntynyt, (3) ymmärtää kristinuskon perusperiaatteet ja (4) ymmärtää seurakunnan jäsenyyden merkityksen. Ihminen saattaa pelastuksensa vaaraan vain silloin, kun hän on saavuttanut vastuullisen iän ja siitä huolimatta torjuu Pyhän Hengen vaikutuksen.
Yksilöllisistä eroista johtuu, että eri henkilöt saavuttavat hengellisen kypsyyden eri ikäisinä. Jotkut ovat näin ollen valmiita kasteelle aikaisemmin kuin toiset. Ei siis voida asettaa mitään ehdotonta vähimmäisikärajaa kasteen toimittamiselle. Kun vanhemmat suostuvat lapsensa kastamiseen varhaisessa iässä, heidän tulee ottaa samalla vastuu lapsensa hengellisestä kasvusta ja luonteen kehityksestä.
Kasteen hedelmä
Kasteen arvokkain hedelmä on Kristukselle eletty elämä. Kastetun tavoitteet ja päämäärä keskittyy Kristukseen, ei omaan itseen. "Jos siis teidät on yhdessä Kristuksen kanssa herätetty kuolleista, niin tavoitelkaa sitä mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä" (Kol. 3:1,2). Kasvaessamme hengellisesti saamme Kristukselta jatkuvasti armoa toisten palvelemiseksi. "Yhä runsaampana tulkoon osaksenne armo ja rauha, jonka Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen antaa" (2.Piet.- 1:-2). Kun pysymmy sitoutuneina kastelupauksiimme, Isä ja Poika ja Pyhä Henki, jonka nimeen meidät on kastettu, jakaa meille apua kaikkeen, mitä kohtaamme kasteemme jälkeisessä elämässä.
Toinen kasteen hedelmä on Kristuksen seurakunnalle eletty elämä. Emme ole enää muista erossa olevia yksilöitä; meistä on tullut Kristuksen seurakunnan jäseniä. Elävinä kivinä muodostamme Jumalan temppelin (1.Piet.- 2:-2 - 5). Ylläpidämme erityistä suhdetta Kristukseen, seurakunnan päähän, jolta vastaanotamme päivittäin armoa kasvaaksemme ja kehittyäksemme rakkaudessa (Ef. -4:-12). Saamme kantaaksemme velvollisuuksia uuden liiton yhteisössä, jonka jäsenet kantavat vastuuta äsken kastetuista (1.-Kor. -12:-12 - 26). Näiden uusien jäsenten oman samoinkuin seurakunnankin edun vuoksi heidät on saatava mukan seurakunnan jumalanpalveluselämään, yhteiseen rukoukseen ja rakastavaan palveluun (Ef. 4:12).
Kasteen viimeinen hedelmä on maailmassa ja maailman hyväksi eletty elämä. On totta, että me kastetut olemme taivaan kansalaisia (Fil.- 3:-20). Mutta meidät on kutsuttu ulos maailmasta yksinkertaisesti saadaksemme harjoitusta Kristuksen ruumiissa ja palataksemme maailmaan palvelijoina, Kristuksen työtovereina hänen pelastustyössään. Todelliset opetuslapset eivät vetäydy maailmasta sulkeutuaksemme seurakuntaan; olemme syntyneet Kristuksen valtakuntaan lähetystyöntekijöiksi. Uskollisuus kasteessa tekemällemme liitolle sisältää toisten johtamisen armon valtakuntaan.
Tänään Jumala odottaa hartaasti meitä astumaan siihen yltäkylläiseen elämään, jonka hän on armossaan meille varannut. "Älä vitkastele. Huuda avuksi hänen nimeään, nouse ja anna kastaa itsesi, anna pestä syntisi pois" (Ap.t. 22:-16).
Kirjoitat että uudestisyntyminen, pyhittyminen, henkilökohtainen vanhurskauttaminen, Kristuksen päälle pukeminen, Pyhän Hengen saaminen jne. välitetään ja vaikutetaan kasteen kautta. Suomalaisista suurin osa, yli 90%, on saanut lapsikasteen. Missä ovat mainitsemasi asiat? Suurin osa lapsikasteen saaneista ei edes ymmärrä mitä edelliset käsitteet tarkoittavat, saati että eläisi niissä.
Pysyvätkö vapaitten suuntien, "uskoontulon jälkeen kastetut" 100% uskossa?
Siitä syystä, että suomessa kastaminen on vakiintunut kansan TAVAKSI ja kodeissa ei olle uskovaisia, eikä opeteta lapsia eikä aiotakaan opettaa, on seurauksena se, että usko ei voi kasvaa vaan kuihtuu jo alkumetreillä pois!
Aivan samoin käy aikuisenkin jos hän ei kohta Pyhän Hengen saatuaan, saa oikeaa opetusta ja pääse hoitamaan uskoaan!
Nämä mainitsemasi 90% suomalaisista, ovat siis HYLÄNNEET uskon ja kasteessa saamansa armon!
Mutta eihän itse ARMO ja Jumalan lahja ole turha sen tähden, että sitä väärin käytetään?
Alunperin ei ole ollut tarkoituskaan, että KAIKKI kastetaan, vaan että uskovaiset jotka aikovat myös opettaa, kastavat lapsiaan! Se, että tapakristyt luopuvat kasteen armosta, ei todista itse kastetta vääräksi! :-)
...joka löytää Raamatusta kohdan, jossa pieni lapsi kastetaan tai, jossa puhutaan kasteen armosta pelastuksen yhteydessä. Nämä molemmat harhaopit löytyvät luterilaisen kirkon opeista.
Kirkko puollustautuu sillä, ettei raamattu anna ikärjaa kasteelle.
Voimme kuitenkin lukea Apostolien teoista, että ne, jotka ottivat hänen (Pietari viime kädessä Pyhän Hengen) sanan vastaan, kastettiin. Sylilapsilla ei ole tällaista ymmärrystä ja tuskin vielä alle viisivuotiaillakaan. Toiseksi on oletettavissa, että ilmeisesti kaikki eivät ottaneet sanaa vastaan, koskapa pelastuneiden määrä on tuossa alkuseurakunnan syntyvaiheessa mainittu kolmeksituhanneksi ja vain ne, jotka ottivat sanan vastaan, kastettiin.
Raamattu puhuu sydämeltään ymmärtämättömistä. Ikäraja on lastenkin kohdalla tässä ja on samalla liukuva.
Historiaa tarkasteltaessa on tällainen lapsikaste kuitenkin kastettavalle inhimillisempi kuin esim. Suomeenkin aikoinaan tullut "miekkalähetys". Tällöinhän tosiaan kaikki, jotka kiinni saatiin, kastettiin tai teloitettiin. Sanan vastaanottamisesta ei ollut läheskään aina kysymys ja ei ole lainkaan lapsikasteessakaan, jossa toki lapsen pienestä vastustamisesta huolimatta päätä ei irroiteta. Jeesuksen esimerkki oli lasten siunaaminen.
Voimme lukea evankeliumista, että joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, joutuu kadotukseen.
Uskon kohde on aina Jeesus; "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut."
Meidän ei tarvitse uskoa syntejämme anteeksi: ne annetaan anteeksi, kun uskomme Jeesukseen.
Kaste ei tämänkään raamatun kohdan mukaan pelasta. Se on vain julkista tunnustautumista ja uskolle kuuliaisuutta.
Tulihan alkuseurakunnankin aikana lukuisa joukko pappeja uskolle kuuliaisiksi. Uskon, että heidät erotettiin synagoogasa, kuten on moni kirkon pappikin joutunut eroamaan virastaan käytyään uskovien kasteella.
Jeesus sanoi Nikodeemukselle, joka oli juutalaisten hallitusmiehiä, että tämän oli uudestisynnyttävä ylhäältä.
Oietari kehoittaa kirjeessään uudestisyntymisen pesosta.
Tähän pesoon ei kelpaa vesi eikä kauristen ja härkien verien, vaan ainoastaan Jeesuksen veri, joka puhdistaa kaikesta synnistä.
Paavo Ruotsalainen joutui kuulemaan ennen uskoon tuloaan sanat seppä Högmanilta; "Sinulta puuttuu Kristuksen sisäinen tuntemus ja sen ohessa kaikki.
Lasten on taivasten valtakunta, sanotaan raamatussa. Toki pieni lapsi kuollessaan on taivaskelpoinen. Ei hän tarvitse rituaalinomaista lapsikastetta tai hätäkastetta.
Ja mitenkä abortoidut lapset sitten ? Raamatun ajatus on kuitenkin seuraava: Ellette käänny ja tule lastenkaltaisiksi, ette näe taivasten valtakuntaa (esim. Matt. 18:3) Pieni lapsi uskoo, mitä hänelle opetetaan. Meidänkin olisi syytä uskoa, mitä Raamattu opettaa. Lapsi on otollinen Jumalalle siihen asti kunnes synti erottaa hänet Jumalasta.
Toinen väärä väittämä on, että ns. vapaissa suunnissa kastettaisiin yhä uudelleen.
Yksi ( alkutekstissä merkityksellä yhdenlainen ) Raamatun opettama kaste, joka tapahtuu uskoon tulon jälkeen upottamalla, riittää. Raamatussakin toki kastettiin uudestaan, kun oli selvinnyt, että oli toimittu väärin. (Ap. 19:2-6)
Sama Raamatun paikka opettaa lisäksi, että uskoon tulo ja Pyhällä Hengellä täyttyminen ovat eri asioita.
Ei-kristillisten oppien kasteista en tiedä.
Mitä tulee ehtoolliseen, se kuuluu esim. Ap.2 luvun mukaan kaikille, jotka ottivat sanan vastaan ja kastettiin. Tähän joukkoon kuului varmasti naisia ja niitä nuoria, jotka ymmärsivät ottaa sanan vastaan.
Mitä tulee lahkoihin, on hyvä olla Nasaretilaisen lahkossa. (Ap. 24:5). Tämä Nasaretilaisen lahkon opista kirkon oppi poikkeaa täyttäen uuden lahkon tunnuspiirteet.
tuossa luin vähän ... ja pisti silmään kirjoitus, että "Nämä mainitsemasi 90% suomalaisista, ovat siis HYLÄNNEET uskon ja kasteessa saamansa armon!"
Niin, itse ymmärrän, että jokainen lapsi syntyy tänne maailmaan luotuna ja lunastettuna kasteen armoliittoon. Konkreettinen kastetilaisuus on vertauskuvannollinen hetki, joka on muistuttamassa meitä vanhempiakin siitä, että me hoitaisimme lastamme niin, että hän saisi elää tuossa armoliitossa kun hän varttuu, eikä synti olisi rikkomassa tuota Jumalan puolelta koko ihmisen elämän kestävää YHTÄ KASTETTA.
Näin yksinkertaisesti olen uskon kautta ymmärtänyt asian. Ei siinä ole mitään ristiriitaa Raamatun kanssa. Aina on ensin usko ja sitten kaste. Ihmisen tulee ensin uskoa, uskon kautta saa palata takaisin siihen armoliittoon, johon kerran oli saanut syntyä. Saa palata uskomaan lapsen lailla, päivän vanhana. Silloin on saanut ihmisen kohdalla tapahtua se pyhittävä työ, mitä toivomme kaikille tapahtuvan tässä ajassa. Siihen on jokaisella MAHDOLLISUUS Kristuksen sovitus- ja lunastustyön kautta.
Tätä osaa haluaisi jakaa kaikille, sillä niin ihmeellinen tämä on ja lopulta ymmärrys aukeaa vasta lahjaksi saadun uskon kautta. Sitä todella toivoo, että jokainen täältä pääsisi kerran kunnnian Taivaaseen, että olisi lähdön hetkellä omistamassa sitä Jumalan puolelta lujaa pysyvää armoliittoa, minkä kerran on syntymälahjana saanut. Että Jumala saisi herättää ihmisen synnin yöstä iankaikkisuuden kaipuuseen. Eikö se ole meillä kaikilla, meihin piirrettynä.
"Oi, armokutsu ihanampaa ei päällä maiden kuulla voi, Jumalan lapsi korkeampaa, ei sanaa korvissani soi.
Uudestisyntymisen peso tai elävä vesi tarkoitaa Sanaa joka puhdistaa.Paavali kirjoitaa Efesolaisille, kuinka Jeesus on pyhittänyt seurakunnan ja "puhdistanut veden pesussa sanan kautta" (Ef 5:26; alkukielen mukaan: "puhdistanut veden pesulla sanassa").
Jäähyväispuheessa Jeesus sanoi opetuslapsilleen. "Te olette nyt puhtaat sen sanan tähden, jonka minä teille puhuin".(Joh 15:3).
Sitä, että Nikodemuksen ja Jeesuksen keskustelussa ei voinut olla kysymys kasteesta, tukee myös se tosiasia, ettei Jeesus ollut vielä edes asettanut kastetta. Ei tunnu loogiselta, että hän olisi ryhtynyt puhumaan tuntemattomasta asiasta. Nikodemus tosin tunsi juutalaisen proselyyttikasteen ja näin ollen myös Johannes Kastajan suorittaman kasteen.
Seuraavassa luvussa (JOh 4) Jeesus puhuu jälleen vedestä, tällä kertaa ”elävästä vedestä”.
Hän sanoi: ”Joka siitä vedestä juo, jonka minä hänelle annan, ei hän janoo iankaikkisesti, vaan se vesi---tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kuohuu ijankaikkiseen elämään”. Kysymys on sanasta, evankeliumista, sillä ”Jmalan sana on elävä ja voimallinen” (Hepr 4:129.
Johanneksen evankeliumin neljäs luku vahvistaa sitä käsitystä, ettei kolmannessa luvussa puhuta kasteesta.
Uskovalle ihmiselle kaste sen sijaan on yksi ihanimpia Herramme suomia armolahjoja. Se on sitä niille kasteen armon ilmapiirissä kasvatetuille kristittyjen kotien lapsille, jotka eivät koskaan ole tohtineet uskoansa kieltää, vaan ovat vuodesta vuoteen jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa puhdasta omaatuntoa säilyttäneet, uskossansa varttuneet ja yhä tietoisemmin ja tietoisemmin turvautuneet kasteen Herran täydelliseen sovintotekoon ja syntien anteeksiantamukseen Hänen veressänsä. Tällaiset ns. lapsuuskristityt iloitsevat kiitollisina siitä, että heidät jo avuttomina pienokaisina pyhässä kasteenpesossa liitettiin lujin lupauksin Jumalan armotalouden piiriin. Heistä tuntuu sanomattoman hyvältä, että kaste on heille jatkuvasti uskon kautta armorikas elämänvesi, uudestisyntymisen peso Pyhässä Hengessä. Kasteen virvoittava armo, aivan kuin kristallinkirkas virta, huuhtoo heidän kiusattuja sydämiänsä. Kasteen ja siihen liittyvän lunastusarmon uskossa muisteleminen on todellakin kuin Nooan vesi, joka kantaa kristityn elämän purtta kohti ikuista rauhan tyventä.
-Siionin lähetyslehti 1940
Esitän kolme Raamatun kohtaa, joissa vesi on selvästi tulkittava sanaksi:
1. Jeesuksen sanat samarialaiselle naiselle:
”Joka siitä vedestä juo, jonka minä hänelle annan, ei hän janoo iankaikkisesti, vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kuohuuiankaikkiseen elämään ”(Joh 4:14)
2. Kristus rakasti seurakuntaa niin, että hän antoi henkensä seurakunnan edestä:” Että hän sen pyhittäisi ja on sen jo puhdistanut veden pesossa sanan kautta.” (ef 5:26)
3. Lehtimajajuhlassa Jerusalemissa Jeesus peräti huusi ja sanoi: ”Joka janoo, se tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minun päälleni, niin kuin Raamattu sanoo, hänen kohdustansa pitää vuotaman elämän veden virrat” (Joh 7:37-38).
1Pt 3:21 Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,
1Pt 1:23 te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.
Usko ja Kaste, jotta ihminen voisi syntyä uudesti vedestä ja Hengestä.
Ei siis pelkästään Hengestä, vaan vedestä ja Hengestä tapahtuu uudestisyntyminen Raamatun tuodistuksen mukaan.
Vaikka mistäpä nämä raukat sitä tietäisivät kun eivät lue raamattua, monetkaan. Ja jos lukevatkin niin eivät, joko ymmärrä tai usko lukemaansa selvää tekstiä.
Pyhä Kaste ja Herran Pyhä Ehtoollinen ovat kumpikin elävää ja voimalllista JUMALAN SANAA. Ja oikein vielä erityisellä tavalla NÄKYVÄSSÄ muodossa.
Tiedoksi tämä vain näille ylpeille hengellisesti sokeille ja omahyväisille vl- ihmisille.
Uuudestikastaja hurmahengille myös tiedoksi.
YKSI KASTE = ON SE KASTE JONKA USKOT OMAKSESI, OLI SE SITTEN LAPSIKASTE TAI NS USKOVIEN KASTE: LOPPUPELEISSÄ USKO JEESUKSEEN KRISTUKSEEN RATKAISEE. TURHAA VÄITTELYÄ EI TARVITA.
Kirje heprealaisille
6:1 Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan,
6:2 oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta.
ÄLKÄÄ VELTOSTUKO!
Kirje heprealaisille
5:11 Tästä meillä on paljon sanottavaa, ja sitä on vaikea selittää, koska olette käyneet hitaiksi kuulemaan.
5:12 Sillä te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita; te olette tulleet maitoa tarvitseviksi, ei vahvaa ruokaa.
5:13 Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi;
5:14 mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta.
6:1 Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan,
6:2 oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta.
6:3 Ja niin me tahdomme tehdä, jos vain Jumala sallii.
6:4 Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
6:5 ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,
6:6 ja sitten ovat luopuneet - taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.
6:7 Sillä maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta;
6:8 mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan.
6:9 Mutta teistä, rakkaat, uskomme sitä, mikä on parempaa ja mikä koituu teille pelastukseksi - vaikka puhummekin näin.
6:10 Sillä Jumala ei ole väärämielinen, niin että hän unhottaisi teidän työnne ja rakkautenne, jota olette osoittaneet hänen nimeänsä kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja vielä palvelette.
6:11 Mutta me halajamme sitä, että kukin teistä osoittaa samaa intoa, säilyttääkseen toivon varmuuden loppuun asti,
6:12 ettette kävisi veltoiksi, vaan että teistä tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä luvattu on.