Olen eksynyt. Olen epäonnistunut elämässäni. En katso enää kelloa koska en välitä. En välitä onko yö vai päivä koska elämälläni ei ole minkäänlaista merkitystä. En tunne edes eläväni. En tunne mitään. Lähden täältä pois omasta tahdostani. Ei minulla ole ystäviä. Kukaan ei jää kaipaamaan minua. Yksinäisyys on paskin asia elämässä. Hyvästi.
Itsemurhani
Henkisestikuollut
9241
0Äänestä
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minkä ikäinen olet? Et taida olla enää ihan teini? Kerrotko, miten olet epäonnistunut? Onko sinut jätetty monta kertaa?
14. En ole innostunut mistään. Olen jotenkin luovuttanut elämäni suhteen. Jokapäivä olen huoneessani ja katon netflixiä ja sen jälkeen menen nukkumaan. Eikä ruoka oikein maistu. Olen laihtunut aika paljon. En tunne itseäni masentuneeksi vaan jumittuneeksi. Olisi mukava saada ystäviä. Koulunkäynnistä en voi pitää jos ei ole kelle edes puhua. Jos elämäni tulee olemaan tälläistä jatkuvaa yksinäisyyttä niin en halua jatkaa näin. Jos nimittäin jatkaisin maanpäällistä eloa niin ajautuisin alkoholin liikakäyttöön myöhemmällä iällä. Ja myös sekaantuisin lääkkeisiin. Tiedän tämän koska tekee mieli luovuttaa. Tuhoaisin elämäni joka tapauksessa.
Hei mä juttelen sun kanssa täällä vaikka koko yön kunnes oot paremmalla mielellä.
Mä aloitin alkoholin liikakäytön just sun ikäsenä. Ja lopetin kokonaan 20vuotta myöhemmin koko alkoholin. Tuon 20v elämäni olivain työtä ja juomista ja baareja yök. Koska alkoholi tuhosi elämäni tai itsehän sen tein mutta olisin kuollut vuodessa jos olisin cielä jatkanut. Mutta halusin elää. Hassu olento ihminen on. Ensin tappaa itseään alkoholilla 20 vuotta, tosin enaikonut koskaan elää ees 30 vuotiaaksi nuorena, sitten lopulta ei haluakaan kuollavaan elää. Jos saisin elää uudestaan sun ikäsestä 14v en ikimaailmassa koskisikaan alkoholiin.
Lopetettuni alkon treenasin itseni salilla 120kg muskelihirviöksi, ihmiset luuluvat kadulla että olen se tony halme. Aikanaan kyllästyin vaativaan ja raskaaseen salielämään ja perustin perheen. Menin naimisiin 20v itseäni nuoremman neitsyen kanssa joka oli ennen tapaamistamme jo hyväksyttyopiskelemaan nunnaksi, perui siis nuosuunnitelmansa. Nyt meillä on lapsia ja elämme ihan tavallista elämää.
Elämä on ihmeellistä. Liika suunnittelu tai toivottomuus on ihan turhaa sillä ei elämä koskaan mene juuriniinkuin on kuvitellut. Sä tapaat jonku pojan josta tykkäät ja sitten sulla onkin jo ihan toisenlaiset ajatukset. Siihen asti pidä itsestäsi hyvää huolta :)
Ja Hyvää yötä
Älä pliis luovuta! Koita muistaa että vaikka kuinka pahalta tuntuu nyt niin tulevaisuudessa sun asiat tulee oleen paremmin. Itsellänikin oli teini iässä tosi rankkoja vuosia ja kelasin monesti että onko tänne mitään järkeä jäädä mutta onneksi en luovuttanut. Sulle on luvassa vielä paljon hyvää tulevaisuudessa mä oon siitä ihan varma. :) Koita jaksaa
Maailma on kaikesta huolimatta kaunis paikka,odota mitä kivaa sinulle elämässä tapahtuu,aina on tulossa yllätyksiä,useimmiten iloisia.Älä luovuta.
Haluaisin muuttaa 16-vuotiaana omaan asuntoon. Ilmapiiri on sen verran väsyttävää. Porukat kuuntelee musiikkia kovalla äänellä vaikkapa klo 5.00. aamulla. Ja stressaantuneina otetaan alkoholia. Tänään kerroin heille viimein. Tämä oli ollut kauan unelmani. Omassa rauhassa täytyy olla että jaksaa!
Ja kun uskalsin kertoa niin eihän minulle muuta kuin naurettu. En edes viitsi ottaa tuota henkilökohtaisesti.
Kun on tuollainen pysähtynyt olo niin ei näe askelta eteenpäin. Ei sinun tarvitse tuudittautua kohtaloon, jossa juot viinaa ja mätät lääkkeitä. Kun pohdit jo noin vakavasti elämää, niin seuraava askel on lähteä hakemaan ammatillista apua. On jos yksi askel otettu, kun kirjoitan tuntemuksistasi. Siitä se lähtee. Hieman ottaa energiaa se seuraava askel.