Luin ihan hetki sitten ihan huvin vuoksi epävakaasta persoonallisuushäiriöstä, ja yhdistyn paljon epävakaaseen. Voisinkin luetella muutaman merkin mihin voin samaistua: 1. Tunnen oloni jätetyksi, jos kukaan ei jaksa jutella tai laittaa vaikka viestiä, jossa ei emojia (tiedän,säälittävää; en vaan voi sille mitään) ja samoin jos vaadin pitkää vastausta, tunnen oloni jätetyksi ja yksinäiseksi jos vastataan sitten vain "joo" tai "ei". Sama juttu, jos riidan jälkeen ei puhuta ym.
2. Jos suutun, sitten suutun ja kunnolla: en vain vähän. Jos taas oon iloinen: oon kauhee energiapakkaus. Vihaisena en pysty hallitsemaan mun tunteita ja heittelen tavaroita. Vihaisena haluan joko tappaa kaikki tai itseni. Huudan ja itken, niin että varmasti koko kylä kuulee:)) Sitten kun viha on ohi saatan olla super surullinen, itkeä ihan kunnolla ja käyttäytyä itsetuhoisesti.. Yleensä suru ja tyhjyyden tunne kestää kauemmin kuin viha tai iloisuus. Iloisena oon super iloinen ja häslään ja teen kaikenlaista, etten meinaa pysyä tunteiden perässä. Puhun kovaan ääneen ja nauran, puhun itselleenk ja teen kaikkea haitallista itselleni, sanon mitä sanon, enkä mieti. Tyhjyys,ahdistus ja suru on kuitenkin se kauiten kestävä tunnetila, ja ehdottomasti myös tulee useimmiten.
3. Järjetön mustasukkaisuus. Harvoin oon muille mustasukkainen, tosi harvoin; mutta silloin harvoin kun oon kateellinen, oon ihan hirvee. Puhun sellasella tosi kateellisella ja piinallisella äänensävyllä ja sanon ettei kiinnosta ja voin myös suuttua.
Sanokaa, kannataisko hakea apua?
2. Jos suutun, sitten suutun ja kunnolla: en vain vähän. Jos taas oon iloinen: oon kauhee energiapakkaus. Vihaisena en pysty hallitsemaan mun tunteita ja heittelen tavaroita. Vihaisena haluan joko tappaa kaikki tai itseni. Huudan ja itken, niin että varmasti koko kylä kuulee:)) Sitten kun viha on ohi saatan olla super surullinen, itkeä ihan kunnolla ja käyttäytyä itsetuhoisesti.. Yleensä suru ja tyhjyyden tunne kestää kauemmin kuin viha tai iloisuus. Iloisena oon super iloinen ja häslään ja teen kaikenlaista, etten meinaa pysyä tunteiden perässä. Puhun kovaan ääneen ja nauran, puhun itselleenk ja teen kaikkea haitallista itselleni, sanon mitä sanon, enkä mieti. Tyhjyys,ahdistus ja suru on kuitenkin se kauiten kestävä tunnetila, ja ehdottomasti myös tulee useimmiten.
3. Järjetön mustasukkaisuus. Harvoin oon muille mustasukkainen, tosi harvoin; mutta silloin harvoin kun oon kateellinen, oon ihan hirvee. Puhun sellasella tosi kateellisella ja piinallisella äänensävyllä ja sanon ettei kiinnosta ja voin myös suuttua.
Sanokaa, kannataisko hakea apua?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.