On tullut koettua pienen elämäni aikana paljon vastoinkäymisiä joita on tietenkin edelleen, mutta tähän asti on selviydytty kunnialla ja on vain sopeuduttava. On ollut pakko tehdä sopimus itsensä ja elämänsä kanssa siitä että yksin on nykyään ja jatkossa oltava koska ei ole ketään sellaista osunut kohdalle, joka olisi sopiva tässä kaiken kaamoksen keskellä ja joka hyväksyisi minut sellaisena kun olen tunteideni ja ajatusteni kanssa. Siis suomennettuna en ole löytänyt vastakappalettani ja tuskin sitä tulen löytämäänkään, kun ikääkin tulee vuosi vuodelta lisää mahdollisuudet huonontuvat ja epäonni kasvaa sen minulle oikeanlaisen löytämisessä. Kaikilla ikäisilläni alkaa olla jo tässä vaiheessa perheet ja muutenkin vakituiset kumppanit eli en vain kuulu joukkoon.
Mikä on todella huono juttu
Yönvimeinenajatus
180
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Et kuulu et.