Joka hetki ja joka ikinen yö..

Hei hei, ei kyse ole siitä, ettei koskaan nähdä, vaan siitä, että toinen ei tajua, että minulla on lapsi. Arki kulkee töiden ja lapsen harrastuksen ja omien harrastusten ehdoille, viikonloput sitten miten halutaan. Ja tottakai haluan nähdä, mutta monta kertaa viikossa, joka viikonloppu? Hän kun on tietoinen lapsestani ja siitä, että hän on kuitenkin ihan ykkönen elämässäni. Miksei hän halua koskaan tulla meille? Se olisi helpompaakin joskus. Mutta ei. Jos minä en mene, enkä vietä aikaani suihkussa puhelimen kanssa vain vastatakseni hänelle heti kun viesti tulee, niin en välitä..
Vastauksesta tuli ekana mieleen, että minun naiseniko siellä ruudun takana onkin. Vastaus on niin hänelle sopiva..

"Hän on ykkönen elämässäni". No jopas laitoit. Kuka arvuuttaa rakkautta puolisoon ja lapseen? Arvuutatko kaikki muutkin ihmissuhteesi? Entä jos sinulla olisi useampi lapsi? Arvuuttaisitko heidätkin järjestyksessä ykkönen, kakkonen, kolmonen.. huoh. Itsekin äitinä en voi ymmärtää tällaista. Jos olisi pakko valita, Ennemminkin sanoisin rakkaan vaimoni olevan se kaikista tärkein, onhan hän minun ihan oma ihmiseni, toisin kuin lapseni, jotka lähtevät kun puolisoni jää luokseni. Lapseni lähtevät omien ihmistensä luokse kun aika koittaa, mutta minun ihmiseni, vaimoni jää, jos luoja suo!

Kyse ei ole siitä, ettei ole tunteita. Ei todellakaan. Mutta se, että jos et vastaa viestiin minuutti hänen viestin tulosta, alkaa kiukuttelu siitä, miten en olekaan rakastunut. Enhän mä käy vessassa luuri kädessä tai hiero puhelinta koko aikaa. Mulla kun on arjessa vähän muutakin puuhaa kun on lapsi. Olen selittänyt, että se etten 100:aa krt päivässä laita viestii ja vanno rakkautta, ei tarkota etten rakastaisi. Mutta hänestä se meinaa just sitä. Ja tietenkin haluan tavata, mutta joka päivä se ei onnistu.

Hyvin kirjoitit. Ja asiaa. Hän suuttuu ja väittää etten ole kiinnostunut jos sanoln siitä :/.
Lapsi kun on, se vaikuttaa arkeen jonkin verran.

Tasapainoisessa parisuhteessa ja tasapainoisen henkilön (?) kanssa ei tarvitse joutua moisten epäilysten kohteeksi kuvaamallasi tavalla.

Hyvinkin voi olla asiat. Silloin toinen osaa arvostaa tunteitasi ja sitä että olet kertonut niistä. Antaa myös omaa aikaa ja paremminkin hyvällä käytöksellä ja jutuilla luo mahdollisuutta yhteiseen elämään, joka tosissaan vaatii sitä sovinnollisuutta ja selkärankaa, eikä naiselle kiukuttelua, vaan tukea ja iloa antamaan. Varsinkin kun toisella on lapsi.

Kuuntele tarkkaan itseäsi ja tuntemuksiasi. Paremminkin voi olla ja olet varmasti ansainnut sen.

Todellakin "hieman" kontrolloivaa, mutta ei hänestä. Hänen mielestä olisi normaalia se, että ilmoitan häelle päiväohjelmani aina aamuisin minuutilleen. Ja se, etten voi esim. töissä laitella hänelle hempeilyviestejä tai yleensäkään vastata viesteihin, ei mene perille. Minä kun saisin soittaa hälle vaikka töihin, mitä en ikinä tekisi jos en tekis kuolemaa. Olen sanonut hänelle, että rakastan häntä ja miten tärkeä hän on minulle, sekä sen, että vaikka en joka minuutti laita viestiä rakkudesta ja ajatuksistani tai mitä teen justnyttälläsekunnilla, niin se e i tarkoita, etten rakastaisi. Mutta ei, se ei riitä.
Hän ei tajua, että tuolla tavoin toimimalla ajaa minua kauas itsestään..

Ehkäjoskuslöydänsamanlai kirjoitti:

Tasapainoisessa parisuhteessa ja tasapainoisen henkilön (?) kanssa ei tarvitse joutua moisten epäilysten kohteeksi kuvaamallasi tavalla.

Hyvinkin voi olla asiat. Silloin toinen osaa arvostaa tunteitasi ja sitä että olet kertonut niistä. Antaa myös omaa aikaa ja paremminkin hyvällä käytöksellä ja jutuilla luo mahdollisuutta yhteiseen elämään, joka tosissaan vaatii sitä sovinnollisuutta ja selkärankaa, eikä naiselle kiukuttelua, vaan tukea ja iloa antamaan. Varsinkin kun toisella on lapsi.

Kuuntele tarkkaan itseäsi ja tuntemuksiasi. Paremminkin voi olla ja olet varmasti ansainnut sen.

Ehkäjoskuslöydänsamanlai

Hyvin kirjoitit!

"Antaa myös omaa aikaa ja paremminkin hyvällä käytöksellä ja jutuilla luo mahdollisuutta yhteiseen elämään, joka tosissaan vaatii sitä sovinnollisuutta ja selkärankaa, eikä naiselle kiukuttelua, vaan tukea ja iloa antamaan. Varsinkin kun toisella on lapsi. "

Juuri näin. Voi kun hänkin tajuaisi tuon.
Tässä iässä en jaksaisi mitään säätöjä, vaan toivoisin niin kovin, että vierellä olisi se rakas, jonka kanssa jakaa kaikki ilot ja surut, istua vanhana tuplakiikussa yhdessä keinuen. Nainen, josta tulisi mun vaimo joku päivä, vaimo, jota saisin rakastaa myötä- ja vastamäessä ja joka olisi turvallinen ja niin rakas.

Nyt kuitenkin tuntuu, että parempi on olla yksin.. =(

Hyvin kirjoitit. Voit uskoa, että olen miettinyt vastaustasi monta päivää. Se on niin asiaa. Huomaan, miten tuntuu jo rasittavalta se, kun koko ajan puhelin laulaa, enkä ehdi mitään tekemään muuta, jos koko ajan vastailen hänelle tai soittelen. Tottakai on ihanaa saada omalta rakkaalta viestejä, hempeilyviestejä, viestejä siitä miten rakas olen, miten onnellinen hän on minusta, jajaja.. kaikkea kivaa, mutta se, että oikeasti viestejä voi tulla sata päivässä, niin en tiedä. Tuntuu todellakin jo ahdistavalta se, että koko ajan pitäisi ilmoittaa mitä teen, jos emme ole yhdessä. Kävin just vessassa..juon kahvia, leikkasin leipää, tein ruokaa, luin kirjaa... voi hitto vie.
Ja sitten jos en koko ajan vastaa -kun en halua käyttää kaikkea aikaa lapseni kanssa viestittelyyn ja puheluihin hänen kanssaan- niin hän suuttuu. En rakasta, en tykkää, en halua häntä, ymym. Siltikin vaikka olen sanonut, ettei siitä ole kyse. Olen selittänyt hänelle millainen arkemme on ja hän sanoo tajuavansa sen, mutta sitten kun en koko ajan vastaa tai ole hänen luonaan, hän suuttuu ja alkaa kiukuttelemaan.
Totta helkkarissa rakastan häntä, kaipaan kosketusta, sitä ihanaa seksiä hänen kanssaan, ym. mutta sitten kun noita ei ole joka hetki, alkaa kiukuttelu. Parasta olisi varmaan olla yksin. Ei tarvisi stressata millään, miten väärin tekee koko ajan kaiken ja miten ei välitä ymym.
Kiitos hyvästä vastauksestasi.

Minkä ikäinen naisesi on? Onko isokin ikäero? Onko hänellä itsellän lapsia, jos ei, hän saattaa teeskennellä pitävänsä lapsista, vaikka ei oikeasti pidä.

Yksi ratkaisu on, lopetat vaan vastaamisen puheiluihin ja tekstiviesteihin. Sovitte etukäteen, että näette vaikkapa ens viikon tiistaina. Ennen sitä, ei mitään puheluita eikä viestejä. Katso mitä tapahtuu. Jos ei oikeasti välitä, suhteenne latistuu, kuivuu kokoon ja tai alkaa pitämään muita naisia ellei ole jo. Jos oikesti välittää, suhteenne lähinnä lujittuu. Tuolla tavalla et voi kuitenkaan elämääsi jatkaa. Olet vain kynnysmatto. Ei jatkuvasti voi olla puhelimessa ja tekstailemassa. Tosi epätervettä ja epäkäytännöllistä.

Ei, ei. Helppo on kirjoittaa noin, kun ei tiedä mitään.
Ei ole kyse, ettei ole kiinnostusta ja aikaa hänelle, tai että tahtoisin pitää etäisyyttä.
Molemmilla on työnsä ja joskus päivät ovat tosi pitkiä, joten ilta menee siinä kun pääsee kotiin, teet ruoan, täytät tiskikoneen, tsekkaat lapsen läksyt ja käyt nukkumaan.
Hänellä on myös omat harrasteet kolmisen kertaa viikossa, joten nekin on meidän suhteessa huomioitava.
On eri asia tavata vaikka joka päivä, jos ei ole lapsia, mutta kun on lapsi, on aikaa oltava myös vain meille, mulle ja lapselle. Ei aikuinen ihminen voi olla lapselle mustasukkainen siitä, että tämä on äitinsä kanssa, vai voiko? Sehän olisi hullua.
Meillä tuo, että lapsi on mummilla kun näemme, ( kun yövyn naisellani) johtuu siitä, että meidän suhde on vielä niin alkutekijöissä. Vaikka lapsi on tavannut hänen usein, niin äidin ystävänä. Olemme yhdessä sopineet, että ensin tutustumme kunnolla toisiimme ja sitten kun hetki tuntuu oikealta, kerromme lapselle miten asia on, ellei hän ole sitä huomannut. Tämä on ollut meidän yhteinen päätös ja hyvä sellainen.

Minusta parisuhteen ei kuitenkaan kuulu olla sitä, että vain toinen on se, joka menee ja tapaa, eikä toinen tule koskaan käymään. Vai onko sinusta? Hän tietää, että voi tulla meille koska vain, mutta silti häntä ei näy. Kun kysyn asiasta, hän ei ehdi, aamulla on herättävä ajoissa, ym. Eikä parisuhde ole myös menemistä puolitiehen vastaan??
Se että kontrolloi toista, kaikkea mitä tekee, ei minusta ole ymmärrettävää. Miksi hän tekee niin, onko joku pettänyt jossain suhteessa häntä, vaiko miksi toimii niin, sen meinaa kysyä.
En tahtoisi lopettaa suhdetta, koska kyllä minä häntä rakastan. En vain tiedä, että ovatko hänen tapansa sellaisia, joita ei pysty muuttamaan. Kysymällähän se selviää =).
Täytynee pitää pieni keskustelutuokio hänen kanssaan ja nostaa kaikki asiat esille, jotta sitten tietää mitä tehdä. En tahtoisi heti heittää hanskoja tiskiinkään.

No ei mitään. Tällaista tämä on.

2-3 krt viikossa näkeminen kuulostaa normaalilta, mutta noin iso viestimäärä lähinnä sairaalta. Jos oikeaa tunnetta on, ei siihen tarvita ainoatakaan viestiä. Eikö tuollainen viestimäärä jo maksakin?

Sinä et riitä hänelle. Hän tarvitsee jonkun, joka palvoo häntä koko ajan. (Riippuvuus, narsismi)Tuollainen juoksee helposti vieraissa, ei osaa olla hetkekään yksin. Nämä on niin nähty. Jos ei saa kaiken aikaa palvontaa, hankkii muita naisia. Voi olla montakin naista yhtäaikaa. Terve parisuhde perustuu ihan muulle. Parisuhde perustuu myös kompromisseihin. Nyt sinä olet lähinnä hänen marionettinsa. Tyydytät hänen tarpeensa, mutta hän ei sinun.