Okei siis olen yläasteikänen tyttö ja minulla on mielessäni yksi juoni, jossa keskitytään 17-vuotiaaseen tyttöön. Tarina on omaa leikkimielistä teoriaani unista, jotka ovatkin mukamas oikeasti rinnakkaismaailmoja joissa me ihmiset (tai meidän sielumme/mielemme) käymme aina nukkuessamme ja kun heräämme pidämme niitä aina unina.
Ja näissä rinnakkaismaailmoissa on sitten demoneita yms.
Olen kirjottanut jo prologin ja kaksi ensimmäistä lukua, mutten ole oikein varma kannattaako tästä enää jatkaa.
Tässä on pieni kohta tarinan ns. pääpahiksesta (se ei kiou tähän kohtaan, mutta koko kohta olisi liian pitkä tänne).
Haluaisin mielipiteitä tms.
----
Kylmä tuuli seurasi mustiin pukeutunutta naista, jonka repeytyneet, nahkaiset siivet lepäsivät tämän selkää vasten. Hänen mustat sekä silkkiset hiukset liikkuivat hiljalleen edestakaisin tuulen tunkeutuessa ikkunoista sisään samalla, kun hän laskeutui nopeaan tahtiin linnan kivisiä portaita, vieressään kaksi nuorta miestä, jotka katsoivat suoraan eteenpäin.
Naisen nahkaiset, mustat vaatteet korostivat tämän kuolemanvalkoista ihoa, kuten myös hänen kasvoilla olevat tummat pisamat.
Ripsissä kimalteli magian avulla kevennettyjä pieniä kristalleja sekä timantteja, ja hänen kaulassa roikkui kultainen kaulakoru.
Heitä kolmea ympäröi tumma aura, ja tarkkakuuloiset pystyivät kuulemaan vaimeita tuskankuiskailuja heidän kävellessä ohitse.
Kuiskaukset eivät tulleet mistään heidän lähettyviltä - ne tulivat tuonpuoleisesta.
Ne olivat sielujen vaikerruksia, rukouksia sekä avunpyyntöjä.
Kukaan ei kuitenkaan voisi pelastaa sieluja enää. Kukaan ei voisi viedä heitä turvaan heidän omistajaltaan; naiselta, joka hallitsi itse kuolemaa.
Yön tähdet toivat pimeälle kulkureitille valoa suojattomista ikkunoista.
Ne valaisivat kolmikon tien, kun he kiirehtivät piinaava ilmapiiri ympärillään kohti linnan syrjäisintä kolkkaa, missä kuningas Mephistofeles sijaitsisi valtaistuimellaan.
Pian rappuset päättyivät, ja ilmeetön nainen apulaistensa kanssa siirtyi kiviselle käytävälle, jota valaisi soihduissa roihuvat liekit.
Naisen molemmilla puolilla kävelevät pojat, kaksoset, vilkaisivat toisiaan ilmeettöminä. Heidän katseensa kuitenkin erkanivat sekunneissa.
He molemmat menivät hermostuneina muutaman sentin lähemmäs naista, joka hymyili omahyväisenä tajutessaan poikien olevan peloissaan.
“Älkää huoliko, Irdian, Sraphan”, nainen sanoi lempeällä äänensävyllä. Hänen kissamaiset, kultaiset silmänsä vilkaisivat vuorotellen molempia poikia.
“Emme me ole huolissamme itseistämme”, toinen poika sanoi hiljaa. “Olemme huolissamme sinusta.”
Hetken hiljaisuuden jälkeen nainen naurahti huvittuneena ja kysyi samalla, kun asetti kätensä poikien olkapäille: “Miksi te minusta olette huolissanne?”
Pojat eivät vastanneet naisen kysymykseen tietäessään, ettei hän tarkoittanut sitä kysymykseksi.
Pian hän jatkoikin: “Hän ei tee minulle mitään. Onhan hän minun isäni.”
Mielipiteitä?
3
294
Vastaukset
- conyane
se ei kiou tähän kohtaan = se ei lopu* tähän kohtaan :D
Aina kannattaa jatkaa. Sellaista tilannetta ei ole missä kannattaisi heittää pyyhettä kehään edes vaikka teksti olisi täysin kamalaa, koska kirjoittaminen on taito jonka oppii parhaiten tekemällä. Kirjoita tarina loppuun ja yritä olla ajattelematta sen hyvyyttä tai huonoutta liikaa, sitten katso tuntuuko teksti riittävän kypsältä siihen, että sen saisi muokkaamalla lukukelpoiseksi. Vaikkei saisikaan, olet silti oppinut kirjoittaessa jotakin, ja seuraava tarinasi on parempi. Toista tätä uudestaan ja uudestaan, äläkä unohda näyttää huonojakin tekstejä luottolukijoille. Etsi keinoja olla parempi, opi tunnistamaan omat vahvuutesi. Kyllä se siitä lähtee!
- näppiksenrääkkääjä
Hieman kankeaa tekstiä ja aika kliseistä kuvailua. Tylsähkö. Ole tarkkana aikamuotojen kanssa.
Miltä alkukappale kuulostaisi vaikkapa näin:
"Mustiin pukeutuneen naisen repaleiset nahkasiivet lepäsivät vasten hänen selkäänsä. Hyytävä tuuli sai hänen mustat hiuksensa aaltoilemaan, kun hän kiiruhti alas linnan kivisiä portaita kaksi nuorta miestä rinnallaan." Jne.
Opettele tiivistämään. Vähemmän sanoja = enemmän sisältöä ja tilaa lukijan mielikuvitukselle. Käytä vain tarpeellisia adjektiiveja. Liika jaarittelu ja yksityiskohdilla mässäily latistaa tunnelman ja tuntuu infodumpilta. Onko lukijalle merkitystä esim. sillä tiedolla, että nuoret miehet katsovat eteenpäin? Tuskinpa. Kuvaile henkilön ulkonäköä ja pukeutumista yksityiskohtaisesti vain silloin, kun sillä on tarinan kannalta merkitystä. Vältä "täytesanoja".
Kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla ja lukemalla paljon, ja olet vielä nuori. Jokainen tekstisi tulee olemaan edellistä parempi (tiedän kokemuksesta :D). Siis ei muuta kuin töitä tekemään, tekstien ensimmäisissä versioissa on aina korjaamista, myös "oikeilla" kirjailijoilla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Taisin tehdä virheen
Kaipaan sua enemmän kuin kuvittelin. Luulin, että helpottuisin, mutta olinkin täysin väärässä. Vieläkö vastaisit minulle463159Hyvä että lähdit siitä
Ties mitä oisin keksinyt jos oisit jäänyt siihen, näit varmaan miten katoin sua.... 😘🤭😎💖362681Et siis vieläkään
Et ilmeisesti ole vieläkään päässyt loppuun asti mun kirjoituksissa täällä. Kerro ihmeessä sit, kun valmista 😁 tuskin k532624Koronarokotus sattui oudon paljon nyt sairaanhoitaja Tanja 46 istuu pyörätuolissa
Pitkä piina piikistä Kun Tanja Vatka käy suihkussa, tuntuu kuin ihoa revittäisiin raastinraudalla irti. Hän on kärsinyt1112408Nyt tuntuu siltä, että on pakko päästä puhumaan kanssasi
Tuntuu että sekoan tämän kaiken takia. Miehelle512183Olisitko mies valmis?
Maksamaan naisellesi/vaimollesi/tyttöystävällesi elämisestä syntyvät kulut, ruokailun, vuokran ja muut välttämättömät me3511951- 1501586
- 751450
vieläkin sanoa voin...
💖💛💖💛💖💛💖💛💖 💛 Beijjjbeh 💛 Kaks vuotta tänään täällä. Miten hitossa jotkut on jaksaneet kymmeniä vuos231278Nainen onko sulla supervoimmia ?
Voisitko auttaa miestä mäessä? Tarjota auttavan käden ja jeesata tätä miestä? Tai antaa olla et sä kuitenkaan auta.291218