Kun aloitit seurustelun poika-/tyttöystäväsi kanssa, olitko heti aivan hullaantunut häneen? Tai ennen kuin edes aloititte seurustelua, eli kun tapailitte? Vai onko joku tavallaan oppinut pitämään kullastaan ajan kanssa, eli mitään suuria tunteita ei heti alussa ollut?
Mulla on nimittäin ongelma. Olin todella kiinnostunut eräästä jätkästä, ennen kuin olin edes varma hänen tunteistaan ja kun hän ilmaisi kiinnostuksensa, olin aivan ihastunut ja onneissani. Nyt olemme tapailleet ja siis tiedän, että hän pitää musta. Monet itseasiassa pitävät meitä jo parina, vaikka omasta mielestäni tämä on vasta tapailua, ei seurustelua. Niin ja ongelma on siis siinä, etten tunne mitään kovin suurta tätä jätkää kohtaan enää. En sanoisi, että olisin edes ihastunut. Toki mielestäni hän on mukava ja haluan nähdä häntä. Odotan koko ajan, jospa ne tunteet heräävät tässä ajan kanssa... Onkohan tämä aivan normaalia?
Mulla on nimittäin ongelma. Olin todella kiinnostunut eräästä jätkästä, ennen kuin olin edes varma hänen tunteistaan ja kun hän ilmaisi kiinnostuksensa, olin aivan ihastunut ja onneissani. Nyt olemme tapailleet ja siis tiedän, että hän pitää musta. Monet itseasiassa pitävät meitä jo parina, vaikka omasta mielestäni tämä on vasta tapailua, ei seurustelua. Niin ja ongelma on siis siinä, etten tunne mitään kovin suurta tätä jätkää kohtaan enää. En sanoisi, että olisin edes ihastunut. Toki mielestäni hän on mukava ja haluan nähdä häntä. Odotan koko ajan, jospa ne tunteet heräävät tässä ajan kanssa... Onkohan tämä aivan normaalia?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos sinä haluat nähdä häntä ym. niin eiköhän sinulla ole silloin tunteita häntä kohtaa. Kukaan ei älyä noita ennenkuin menettävät poika/tyttöystävä. Mieti miltä sinusta tuntuisi jos hän kuolisi tai ei pitäisi tai häntä ei vain olisi olemassa. Jos sinulle tulee paha mieli sinulla on tunteita häntä kohtaa. Jos et tunne mitään, et luultavasti ole välittänyt hänestä pätkääkään!
...mulla on tunteita häntä kohtaan, sen tiedän. Mutta mulla on myös tunteita kaveripoikiani kohtaan. Siis tarkoitan, että tunteeni ainakaan tässä vaiheessa eivät ole kovinkaan suuria tätä jätkää kohtaan, ennemminkin kaverillisia. Voihan se olla, että tämä on aivan normaalia, mutta aiemmin olen kyllä ollut ihastuneempi tapailemiini jätkiin.
Sen tiedän, että HALUAN hänen pitävän ja välittävän musta. Omalla kohdallani tämä ei kuitenkaan suoraan kerro sitä, että olen itse ihastunut jätkään, vaan saattaa johtua huomion kipeydestäni.
poikaystäni jätti minut ja menin ihan sekasin.mutta parin tunnin päästä hän lähetti viestin minulle ja sanoi että otanko takasi hänet.että hän tajusi vasta kun oli jättänyt minut että kuinka paljon rakasti mua.
en tiennyt mitä sanoisin.en tiennyt uskallanko enään ottaa häntä takaisin sillä jos se jättäisi uudestaan.sanoin että haluan miettiä,onko hän varma tunteistaan.
näimme viikon päästä ja juttelimme.poika sanoi rakastavansa mua vieläkin.
olemme jälleen yhdessä ja rakastamme toisiamme paljon!
(iha sama vaikka joku sanois että ei rakasteta jos on ollu poikki tai jotai vastaavaa,eiköhän ME tiijetä SE parhaiten!!!!!)
oletko miettinyt että jospa olisitte vain ystäviä? silloin ei tarvitsisi murehtia tunteistaan yms. ja voisitte silti viettää aikaa yhdessä.
ja eihän sitä tiedä, jos niitä 'tunteita' tulee joskus myöhemmin.
alun jälkeen, kun alkaa viettämään aikaa enemmän kyseisen henkilön kanssa, huomaa kyllä jos haluaa enemmän siltä suhteelta.
jos se kipinä puuttuu niin eikai sitä pakottaakaan voi.. uskon tietäväni milti sinusta tuntuu, koskA ongelma kuulostaa hyvinkin tutulta!
Vain ystäviä me vielä tässä vaiheessa ainakin omasta mielestäni olemmekin. Kuitenkin olen melko varma, että jätkä haluaa enemmänkin ja kyllä mäkin olen valmis kokelemaan tätä "jotain enemmän".
Mutta kukaan ei ole vielä vastannut ensimmäisessä viestissäni esittämiini kysymyksiin! Olisi kiva kuulla kokemuksia! Toki olisi vielä kiva lukea myös kommentteja tästä mun tilanteesta. :)
Minä "tapasin" oman poikaystäväni puhelimessa. Rehellisesti voin sanoa, että ihastuin häneen jo ensimmäisen puhelun aikana, ja tunne vaan vahvistui puhelujen myötä. Ja kun tavattiin, kyllä - olin hullaantunut häneen. Oli myös ulkonäöllisesti minulle täydellinen :)
Koska en tuntenut häntä kunnolla ennenkuin ensimmäisen kerran tapasimme, en ollut häneen hullaantunut. Kuitenkin se ensitapaaminen muutti kaiken, ja siinä vaiheessa kyllä tajusin tosissani että tätä tyttöä viedään. Alussakin oli suuria tunteita, mutta ovat ajan mittaan kaikeksi onneksi vain kasvaneet.
Mutta koska kaikki ihmiset ovat persoonia, ei ole yhtä oikeaa tapaa ihastua, hullaantua jne. Voihan sinulla olla, että sinun tunteet heräävät ajan kanssa, kuka tietää. Annat ajan näyttää ja vietät vain edelleen aikaa tämän pojan kanssa, kyllä se siitä selviää :)
Tämä nyt ei kuulu tähän mutta haluaisin vain kysyä meghanilta että kuinka te "tapasitte" Puhelimessa???
Juttelin erään luokkalaiseni pojan kanssa ja siitä tämä puhelin sitten jotain kautta kulkeutui nykyiselle poikaystävälleni. Sen jälkeen vaihdettiin numeroita ja alettiin soitella tekstailla :)
jaa jaa.. kuulosti vaan kummalliselta tuo "puhelimessa" tapaaminen :) itse tapasin junassa.. heh :)