Kun päivä kirkastuu

Totta, silmät ihan sirrillään jo iloisesta ajatuksesta, ja "tuntuntuu" si saa vallan nauramaan!

Tosi on aurinko antaa uutta hehkua elämään. Ohi onsyksyn pimeys (toivottavasti) -loskaisuus. Päivä pidentynyt talvipäivän seisauksesta jo 21min, tuntuu valoisa aika jo päivän pituudessakin. Muistaakseni päivän pituus oli -22.12 - 5t30min ja tänään jo 5t 51min, joten kevättä kohti olemme menossa.

Aurinko on näyttäytynyt näillä kulmilla jo kolmatta päivää, tulee siitä mielikin pirteämmäksi. Vaikka pakkanen paukkuu liki 20 astetta, ei haittaa, kun ulkoilee tuntuu kuin pakkasta ei olisikaan ottaen huomioon ettei ole viimaa.
Ale-myynnit ovat alkaneet joten parempi pitäytyä ostosvimmasta. Voidaan hyvin, nautitaan auringon säteistä, eletään eteenpäin hyvällä mielellä.

Aurinko saa pakkaspäivän kauneuden säkenöimään, timanttivertaus ei liiottele. Kasvot kääntyvät kohti aurinkoa vaistomaisesti, suu kaartuu hymyyn, tarvitseehan elimistömme D-vitamiinia ja kehomme lämpöä. Ilo läikähtää sisällä, kun pilvien lomasta päivä paistaa, risukasakin ottaa siitä oman osansa, ei se erottele rikkaita eikä köyhiä. (Tosin varakkaammila on varaa lennellä aurinkolomille ja kaikkein köyhimmillä voi olla riesaa ainaisesta auringon hehkusta).
Aurinko saa värit esiin, koko maisema muuttuu, samoin mielenmaisemamme .

Olen ihmetellyt omaperäistä sanaamme "aurinko". Tutuissa kiielissä se on tyyppiä, sol, sole, sun, Sonne. Sukukielissämmekään sitä ei esiinny, esimerkiksi virossa se on päike, päivä on meilläkin vanhempi aurinkoa merkitsevä sana. Eräs selitys on latinan kultaa merkitsevä aurum, johon on liitetty germaaninen -ring, rinki, kehrä. Aurinko olisi siis kultakehrä.
Yksi selitys on muinaisislannin ári (lausutaan auri), joka tarkoittaa vuotta.

Aurinkoista mieltä !

Kiitos noista sanaleikikkäistä konstruktioistasi. joita rakensit!

Päivä on pidentynyt, kuten Lorenaa totesit ja hyvältä se tuntuu!
Ihmeellistä, että se pieni auringonsäde saa niin paljon aikaan, kävelylenkkinikin
tuntui kuin tanssahtamiselta, kun auringossa patikoin.

Hangella on kiva seurata eläinten tassujen jälkiä, jäniksiä, kissoja, ketunkin jäljet kuin helminauhaa suoraan eteenpäin ja monien muiden yönkulkijain.

Se "kultakehrä" olisikin osuva nimi auringolle, josta Ramoona kerroit! Usein siinä auringon ympärillä onkin sellainen kultainen kehrä.

O sole mio, on eräs kauneimista lauluista!

Auringon viime säteet!

Auringon säteet nuo kirkaat kun saavat
silmähän vanhan, yksinäisen,
polttaa ne poroksi syvät haavat,
synnyt nuo pahojen ihmisten.