Mistä nautin ennen kun tunteet veivät kaiken huomioni.
Nautin siitä että siivosin roskat maasta, hymyillen keräsin kaikki roskat joita ihmiset olivat viskoneet ympäriinsä ja tyttäreni teki saman perässä :)
Tapahtuipa niinkin että kotitalomme lähettyvillä oleva oja oli roskattu ihan täyteen hedelmäpusseja, karkkipusseja, sipsipusseja, pulloja ym.. Nautin siitä että sain siivottua ojan puhtaaksi ja siihenkin innostin tyttäreni mukaan ja ei tarvinnut vikitellä vaan riemuitsi yhtä paljon!
Oli hauskaa pitkällä kepillä kurottaa roskia keskeltä ojaa ja onnistua, oli ihanaa.
Ihmiset katsoivat ohi kävellessään ja nautin siitä, ja mietin tekisivätkö he saman? No miks eivät, uskon että moni tekisikin ellei olisi niin kiire, ruoka, siivous, eläimet, lapset, kotityöt, kauppareissut ym..
En ikinä heittäisi roskia maahan, enkä tuota roskaa paljoa.. Mutta sekin on liikaa mitä tuotan.. Maitoa kun ei saa hakea omaan pulloon ja kaikki on paketoitu niin järjettömään määrään muovia ja paperia.
Nautin siitä että luultavasti eräs hyvin humalainen laitapuolenkulkija pääsi nauttimaan oluistaan ehjänä, kun ei pystyssä pysynyt ja koetti korkeasta ratikasta lähteä ulos mukanaan ikea kassillinen oluttölkkejä..
Ei voi olla!! en halua että hän kaatuu naamalleen jyrkissä portaissa.. Ensin hän luuli että varastan hänen ölberit, mut keräsi luottamusta sen verran kasaan että sain ottaa hänen kassinsa ja hän pääsi kaatumatta ulos ( nipinnapin)
Ilmeensä oli kaiken arvoinen, ei ollut uskoa todeksi ja suu auki ihmetteli mitä tapahtui..
Joo, tuli ratikassa joku taputtamaan olalle että hyvin teit, että olisin minäkin mutta kun.. Ja koska..
He pelkäsivät tätä jo kuivuneen veren peitossa ollutta miesparkaa, naama jo rupinen ja vaatteet niin rähjäiset.
Oli minullakin juuri puhelu kesken ja linja jäi auki kun sanomatta pistin luurin taskuun ja ryntäsin apuun.
Mä osaan toimia kyllä, tilanteen vaatiessa ja aina kun näen siihen kykeneväni.
Teen paljon asioita, enkä juuri pelkää ketään.. Teen hyviä asioita ja en jähmety..
Miksi yksi ihminen saa minut lähes toimintakyvyttömäksi ja sanattomaksi.. Vaikka olen hyvin puhelias oikeasti.
Miksi käyttäydyn noin?
Nautin siitä että siivosin roskat maasta, hymyillen keräsin kaikki roskat joita ihmiset olivat viskoneet ympäriinsä ja tyttäreni teki saman perässä :)
Tapahtuipa niinkin että kotitalomme lähettyvillä oleva oja oli roskattu ihan täyteen hedelmäpusseja, karkkipusseja, sipsipusseja, pulloja ym.. Nautin siitä että sain siivottua ojan puhtaaksi ja siihenkin innostin tyttäreni mukaan ja ei tarvinnut vikitellä vaan riemuitsi yhtä paljon!
Oli hauskaa pitkällä kepillä kurottaa roskia keskeltä ojaa ja onnistua, oli ihanaa.
Ihmiset katsoivat ohi kävellessään ja nautin siitä, ja mietin tekisivätkö he saman? No miks eivät, uskon että moni tekisikin ellei olisi niin kiire, ruoka, siivous, eläimet, lapset, kotityöt, kauppareissut ym..
En ikinä heittäisi roskia maahan, enkä tuota roskaa paljoa.. Mutta sekin on liikaa mitä tuotan.. Maitoa kun ei saa hakea omaan pulloon ja kaikki on paketoitu niin järjettömään määrään muovia ja paperia.
Nautin siitä että luultavasti eräs hyvin humalainen laitapuolenkulkija pääsi nauttimaan oluistaan ehjänä, kun ei pystyssä pysynyt ja koetti korkeasta ratikasta lähteä ulos mukanaan ikea kassillinen oluttölkkejä..
Ei voi olla!! en halua että hän kaatuu naamalleen jyrkissä portaissa.. Ensin hän luuli että varastan hänen ölberit, mut keräsi luottamusta sen verran kasaan että sain ottaa hänen kassinsa ja hän pääsi kaatumatta ulos ( nipinnapin)
Ilmeensä oli kaiken arvoinen, ei ollut uskoa todeksi ja suu auki ihmetteli mitä tapahtui..
Joo, tuli ratikassa joku taputtamaan olalle että hyvin teit, että olisin minäkin mutta kun.. Ja koska..
He pelkäsivät tätä jo kuivuneen veren peitossa ollutta miesparkaa, naama jo rupinen ja vaatteet niin rähjäiset.
Oli minullakin juuri puhelu kesken ja linja jäi auki kun sanomatta pistin luurin taskuun ja ryntäsin apuun.
Mä osaan toimia kyllä, tilanteen vaatiessa ja aina kun näen siihen kykeneväni.
Teen paljon asioita, enkä juuri pelkää ketään.. Teen hyviä asioita ja en jähmety..
Miksi yksi ihminen saa minut lähes toimintakyvyttömäksi ja sanattomaksi.. Vaikka olen hyvin puhelias oikeasti.
Miksi käyttäydyn noin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
En tiedä. Olet varmaankin häneen niin ihastunut,
ettet osaa toimia. (Mutta tuon sinä varmasti jo tiesitkin.)
"Tyttäresi?"
Olen varmaankin sitten ainoa NAINEN tällä palstalla,
jolla EI OLE LAPSIA.
No, se nyt vain on niin.
Uutta ja ihmeellistä ei kokematon osaa kohdata.
Halusin, mutta tapani oli kovin tökerö.
Jotenkin aistin sellaista pakon edessä näytettyä hymyä, jotenkin aistin ettei hän halunnut viettää aikaa kanssani yhtä paljon kuin minä hänen, jollain tapaa tuntui että hän vältteli ja jollain tapaa taas oli usein lähelläni.
Jollain tapaa tuntui että olin vain kivi kengässä, ja jollain tapaa että hänelläkin olisi ollut lämpimiä ajatuksia minusta, ja taas jollain tapaa hyvin viileä.
Jollain tapaa hän tuli joskus ihoon asti kiinni ja jollain tapaa taas oli hyvin kaukana.
Tottakai, olinhan ihan kipsissä💔