Voiko yhden kesän purjehduskokemuksella purjehtia valtameren yli?
Monet ehkä sanovat, että ei, mutta minä otaksun, että kysymys on enemmän persoonasta, oppimiskyvystä, oppimishalusta, rohkeudesta ja aikaisemmasta elämästä kuin kokemuksesta.
Menee vaan. Ei kai siinä muuta vai onko?
Monet ehkä sanovat, että ei, mutta minä otaksun, että kysymys on enemmän persoonasta, oppimiskyvystä, oppimishalusta, rohkeudesta ja aikaisemmasta elämästä kuin kokemuksesta.
Menee vaan. Ei kai siinä muuta vai onko?
Vastaukset 45
Vanhimmat
Mahdollista on, mutta tulos on epävarma
Miksi se on epävarma? Jos sahaa vuosi toisensa perään kesälomakautta opettelematta uutta tai kokeilematta kovia olosuhteita, niin mitä siinä oppii?
Mitä kokemus opettaa, jos se on saman toistamista? Eikö osaaminen synny siitä, että koko ajan siirtyy epämukavuusalueelle ja selvittää haasteet, joita se tuo?
Kysyit "voiko yhden kesän purjehduskokemuksella", yksi kesä ei ole vuosi toisensa perään, oliko muuta
Tais HumalassaLassa tarkoittaa, että usean kesän purjehduskokemus ei mitenkään automaattisesti lisää valmiuksia blue water keikoille ellei systemaattisesti tee töitä parantaakseen valmiuksiaan.
Yksi kesä riittää, mutta sanoisin, että sitten pitää olla suunnitelma mitä opettelee ja noudattaa sitä.
Voi, kannattaa tietysti suunnitella ja varustautua monella tapaa ja alus pitää tietysti olla kunnossa ja mahdolliset nähtävissä olevat heikkoudet korjattuna.
Ei se raketti tiedettä ole, hyvin suunniteltu, puoliksi tehty.
P.S lue kirjoja joissa seilataan valtamerellä mihin meinaat, voit saadaa hyviä vinkkejä mm.ajankohdasta milloin tuulet suotuisat, ettei mene vaikeeaksi, tietoa on saatavilla runsaasti myös googlaamalla
Tässä vaikka alkupalaksi mukava pidemmän matkan kertomus , sieltä täältä tiedon murusten metsästykseen... http://www.kristiina.kaapeli.fi/norja.htm
Rohkeasti, mutta hallitusti reissuun!
jotkut sanovat että pohjanmeren ylitys on vaikein etappi?
Itseänikin ajatus kiinnostaa. Yksinpurjehduksena varmaan vaikeaa.
Pohjanmeren aallokko voi olla hankala, koska meri on niin matala. Viime syyskuun lopulla Pohjanmeri oli selvästi hankalin paikka matkalla Suomesta Portugaliin. Säitä tosin voi seurata, ja satamiakin löytyy.
Kokemus auttaa selviytymään tilanteista joita ei kotirannassa osaa kuvitellakaan, siksi sillä on merkitystä!
Jees, tiukkoja tilanteita tulee kotivesilläkin ja niistä on turvallisempi oppia, kun VHF;n päässä on apua. Meillä esimerkiksi pamahti hydrauliohjauksen putket viime kesänä. Varapinnalla päästiin satamaan, mutta jos olisi tapahtunut ekan kerran jossain keskellä Atlanttia, niin olisi ollut kyllä perseestä. Tämä vaan esimerkkinä kokemuksen karttumisesta. Ei kai toi itse purjehdus mikään ongelma olekaan, vaan ne veneeseen ja varusteisiin liittyvät odottamattomat rikkoutumiset, jumit ja kulumiset, joita ei tosiaan ilman kokemusta osaa kuvitellakaan.
Mutta siis onhan noita tehty. Esim. La Vagabonde-juutuubi pariskunta lähti käsittääkseni kylmiltään uudella veneellä pallonkierrokselle välimereltä ja opetteli matkalla tarvittavan.
Ehkä raflaavin tarina tällä saralla on dame Naomi James. 6 viikon purjehduskokemuksella soolona non stop pallonkierto ollakseen ensimmäinen nainen tällä saralla. Mies oli purjehdusidoli Rob James ( kuoli myöhemmin pudottuaan veneestä kuten Eric Tabarly) neuvoi radiolla osaamatonta nuorikkoaan.
Mutta alkuperäinen kysymys: miksi ihmeessä pitäisi lähteä olemattomalla kokemuksella ylittämään valtamerta ja hakemaan vaikeuksia?.
>Mutta alkuperäinen kysymys: miksi ihmeessä pitäisi lähteä olemattomalla >kokemuksella ylittämään valtamerta ja hakemaan vaikeuksia?.
Sinun kysymyksesi on turha.
Tuollaista voisi kysyä ennemmin vaikka basehyppääjältä, suomalaisilta "hulluilta" luolasukeltajilta etc. Noissa lajeissa on oikeasti kuolleisuus harrastajamäärään verrattuna korkea. Meren ylittäminen kunnollisin varustein ( sen yhden kesän kokemuksen turvin) ei paini samassa sarjassa, vaikkei riskitönkään hanke ole.
Ihminen on ja kehittyy, koska ihminen tutkii, kokeilee, hakee haasteita ja on utelias.
"Mutta alkuperäinen kysymys: miksi ihmeessä pitäisi lähteä olemattomalla kokemuksella ylittämään valtamerta ja hakemaan vaikeuksia?"
Vaikka siksi, että jos jää odottamaan taitojen karttumista ja tiukkoja tilanteita, niin niitä saattaa joutua odottamaan vaikka kuinka kauan.
Jos tahtoo kehittyä kotivesillä, niin vähintään kannattanee ehdoin tahdoin hakeutua myrskyihin ja rikkoa venettään, koska eiväthän taidot hyvän sään purjehduksessa kehity.
Tunnut tietävän asiasi hyvin.
Miksi kyselet muilta asioita, jotka kuuluvat itsesi päätösvaltaan.
Muista ottaa hätäraketit mukaan!
Pia ja Göran Granbacka kiersivät pallon liki suoraan purjehduskurssin käytyään jollain 29 -jalkaisella, ehkä Infernolla. Asiasta on ollut juttuja kotkalaisen Roberts -teräsvene Iiriksen Venelehti -jutuissa.
Mahdollista se siis hyvin on, eikä saaristossa vuosikaudet pyöriminen juuri anna lisäoppia isoille merille. Pohjanmeri on paha, heti Kielin kanavasta Elbelle mentäessä maailma muuttuu tyystin toiseksi, mutta homma helpottuu säätietoja seuraamalla ja etenkin sillä että menee silloin kun muutkin.
Siitä se alkaa lutviutumaan ja hommat oppii kyllä Pohjanmerellä ja Kanalissa muiden tekemisiä matkiessa. Biskaja kannattaa mennä rantoja pitkin, koettavaa ja nähtävää on paljon.
Kyllä se onnistuu. Jos tukin laskee veteen Kanarialla, se löytyy aikanaan Karibialta. Sinne sun venekin päätyy.
Vastatuulessa se variksenpoikakin oppii!
Älä usko paskahousuja jotka eivät ole koskaan riittävän varautuneita mihinkään, vaan pelkäävät kaikkia möröjä, nämä kaverit seilaavat koko ikänsä kotinurkissaan.
Riippuu veneestä ja varusteista. Ja jos emännän kanssa lähtee, hänen pitää olla älykkäämpi kuin itse on. Tyhmän akan kanssa kannattaa pysyä kotona.
nim. Kokemusta on.
Voi tietysti lähteä. Mutta pääseekö takaisin, kas siinä se kysymys!
Kuka täys järkinen ikinä enää takaisin tulisi tähän Hölmölandiaan, kun pois älyää lähteä?
Meno on muuttunut Suomessa suurealistisen hulluksi ja mitä vielä edessä?
Mitä "suurealistisen" (vai tarkoitatko surrealistisen) hullua Suomessa nyt tapahtuu muuhun esim Venäjään, USA:han, Saksaan tai vaikkapa Syyriaan verrattuna ? Viittaatko esim. veneveroon, joka toki on maailmanluokassakin järisyttävä tapahtuma ?
Koko joukko hallituksen kaavailemia jopa yksityisyyttä loukkaavia uusia rahastus keinoja, lukien venevero.
Itse tekisin pari koepurjehdusta vaikka Tallinnaan ja takaisin kun tuulta on vähintään 14m/s. Jos vielä heittää reissun kun tuulta on 20m/s niin varmaan siitä jo kertyy tietoa kaluston ja miehistön pärjäämisestä.
Ensin tallinaan ja sieltä vaikka gotlannin ympäri ja takaisin yhtä soittoa...tuolla tallina/hki nurkilla ei vielä aalto ala kasvaa meseväksi ajatelle testailla pilkka pimiässä tuota merisairauden testaamista ja ruuan valmistusta yms...
Kyllä jos:
-Ostat kokeneen valtameripurjehtijan veneen ja käyt sen toimintoja läpi koko kesän ajan veneen ed. omistajan kanssa.
-Kunnosatatte kaikki sen tarpeessa olevat kohteet tuon samaisen asiantuntijan kanssa
-Opettelet vuorovesi- ja virtausjutut Hki-Portugalin rannikko matkalle teoriassa.
-Lähdet Kanarialta 1-2 viikkoa ennen ARC:in lähtöä.
-Luottokorteille (yksi varalle piiloon) 10-tonni limiittiä.
Ja ei kun hyvää matkaa!
Pistät sen paatin ja varustuksen kuntoon ja lyhyessä ja pitkässä matkassa on se ero ettei pitkillä matkoilla tarvitse niin monesti halssia vaihtaa. Muista kuitenkin, että kannattaa oppia toisten virheistä, elämä on niin lyhtyt, ettei kaikkia ehdi itse tekemään. Oppii sitä kun jaksaa harjoitella. Joskus mokaa niinkuin laulussakin sanotaan. Pidä huoli, ettet loukkaa itseäsi.
Onnistuu se vaikka ei olisi kesänkään kokemusta, Hankkiutuu jonkun kapitaanin kaiffariksi joka menee ensi syksynä ARC purjehdukseen. Tuurilla pääsee screeviksi eli miehistöön. Utelias ja kiinnostunut oppii melkolailla, kun vain on innostunut ja aktiivinen. Tinkaa kapteenilta joka jutun miksi tehdään niin, ja voiko tehdä toisin.
Kaksi lapsuuden kaveria meni tämän syksyn ARC,ssa olemattomalla kokemuksella mukana Atlantin yli, kapitaani tosin oli myös lapsuuden kaveri ja kokenut purjehtia.
Miehistössä jos menee eka reissun niin siinä varmasti pääsee jyvälle, mistä on kyse. Sekin auttaa jos on BenatauOceanis alla, tai jokin vastaava.
Sanoisin että syy olla lähtemättä vain yhden kesän purjehduskokemuksella on se että kaikkien matkavalmisteluiden jälkeen vasta siellä kaukana saattaa huomata ettei se olekaan hänelle kiva juttu. Aloittaja kokee oleelliseksi inttää tästä, niin en kyllä suosittelisi sille lähtemistäkään :-D
Kyllä kai nykyisillä vehkeillä voi turvallisesti seilata pitkiäkin matkoja ilman sen kummempaa purjehduskokemusta. Veneessä pysyminen ja purjeiden säätäminen niin, että vene kulkee suurinpiirtein mukavasti 5-6 solmua kohteeseen ei todellakaan ole mitään ruudinkeksijän hommaa. Navigointi hoituu plotterilla, kuten myös vuorovesivirtojen seuraaminen. Tunnen useita vähemmän lahjakkaita ja kokeneita purjehtijoita, jotka ovat käyneet veneillään ties missä. Ja tuleehan siinä reissulla purjehduskokemusta: yksi karibiankierros vastaa noin 10 vuoden lomapurjehduksia Suomen rannoilla.
Lavansaarelainen Albert Vilho Kääriä osti 1930-luvun alussa vanhan luotsikutteri Pitkäpaaden ja purjehti sillä heti yksin Brasiliaan, olikohan aluksessa lainkaan moottoriakaan? Ensimmäinen pysähdys oli Kööpenhaminassa.
http://www.kansallismuseo.fi/fi/File/95/pitkapaasi-telegram.pdf
Osahan keksii kaikenlaisia syitä miksi ei voi reissuun lähteä. Melkein loput pelottelevat mitä hirvittäviä vaaroja siellä voi olla. Muutamat tekevät mitä haluavat ja loput mitä osaavat. Naulaa seuraavat seinälle ja lopeta esteiden miettiminen.
Kalastajat tietävät,
että meri on vaarallinen
ja myrskyt voivat olla kauheita,
mutta he eivät pidä näitä vaaroja
riittävinä syinä pysyä rannassa.
-Vincent Van Gogh
"Elämä on lyhyt, riko rajoja, anna anteeksi nopeasti,
suutele hitaasti, rakasta aidosti, naura hillittömästi,
älä ikinä kadu asioita, jotka saivat sinut nauramaan.
20 vuoden päästä kadut enemmän niitä asioita mitä et tehnyt kuin niitä mitkä teit.
Joten avaa kaikki paalusolmut ja purjehdi pois turvallisesta satamasta.
Nappaa pasaatituulet purjeisiisi.
Tutki, Unelmoi, Löydä"
Minä keksin kymmeniätuhansia tai ehkä jopa satojatuhansia syitä miksen voi lähteä. Kaikki syyt ovat euroja. Muuten lähtisin.
Teko syy tuo eurojen puute. Et halua nähdä mahdollisuutta miten eurottomana tai vähillä euroilla homma tehdään. Jos oikeasti haluat, niin varmasti onnistuu tavalla jos toisella.
Katso vaikka tästä hieman mallia, varmasti löytyy ilmaista kierrätys materiaaliakin ja tämä on vain yksi heitto. Mahdollista on päästä gastinakin reissuun ja vanhoja purkkareita on mahdollisuus ostaa halvalla tai jopa siirtohinnalla!!!
Tartu hetkeen ja lopeta teko syyt, Tsemppiä!
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kon-Tiki
http://www.seglermagazin.de/Transatlantik_mit_dem_H-Boot.2323.0.html
H-veneellä atlannin yli. Pyyntihinnat 2500- nettiveneessä, jostain varmasti halvemmalla uskon, että voi löytyä jopa ilmaiseksi.
http://www.nettivene.com/h
Teko-syy ja tekosyy. Pitäisi ensin saada hankittua se vene jolla maailmalle pääsee. Nykyinen ei siihen sovellu. H-veneellä ei viitsisi lähteä 5-6 vuoden kierrokselle. Ja viisikymppisenä alle 30 jalkainenkin menee liikaa epämukavuusalueelle, joku 33 jalkainen olisi hakusessa. Bavariakin kelpaa mutta ne on liian kalliitta, samoin 80-luvun skandit. Ei vain riitä pienituloisen rahat ja nykyisestä ei montaa tonnia saa jos myy. Vuokralla kun asun niin ei ole omaisuuttakkaan myytäväksi.
Minäkin olen persaukinen ja pitää kevääksi saada vene, että edes oppisi purjehtimaan.
Mutta jos oikeasti haluaa atlantin yli, niin näkyy olevan keinoja ja konsteja,
Puolalaiset menee 5 metrisellä itsetehdyllä vaneeriveneellä atlantin yli, juuri nyt pääosa maalissa Martinquella.
http://yb.tl/pzz_spa2016
"Teko syy, kierrätys materiaalia" ??
Ymmärrän täysin ettet viitsi lähteä, ahtaammalla, mutta ajattele miten tämä "tekosyy" voisi ratketa.
Saatko jostain Välimereltä, saksasta, hollannista tai jo toiselta puolen maailmaa halvalla jo hommaan kyllästyneen vahan veneen sopuhinnalla?
Voiko köyhä tulla vielä pienemmällä toimeen kulutustottumuksissaan toteuttaakseen haaveensa?
Onko mahdollista tehdä lisää rahaa ja oppia vaikka veneistä yhtä sun toista, tmi pystyyn tai liityt työosuuskuntaan alat huoltaa ja varustaa kapitalistien veneitä, teet siirtopurjhduksia tai osallistut niihin, rahaa hieman ja kokemusta?
Keksit muita tapoja tehdä rahaa!
Jollei näillä neuvoilla onnistu, niin jatka vaan haaveilusta ja esteiden kasaamisesta unelmallesi :)
Tuolta voi haaveilla edullisista veneistä.
http://www.boat24.com/fi/src/results/?cat=1&src=&mode=AND&prs_min=&prs_max=25000&whr=EUR&lge_min=9&lge_max=10&bre_min=&bre_max=&tie_min=&tie_max=&lei_min=&lei_max=&jhr_min=&jhr_max=&per_min=&per_max=&rgo=x&man=x&typ=x&mat=x&ant=x&fue=x&search=Haku
Itse olen juuri sellainen ihminen, että voisin tehdä jonkinlaisen pitkän reissun ilman aikaisempaa kokemusta....toki pitää pikkasen harjoitella etukäteen,mutta ihmisellä pitää olla seikkailun halua, ja sitä pitää ruokkia,jos se vaan on mahdollista.
Juuri tämän laatuiset seikkailun haluiset ihmiset ovat aikoinaan löytäneet uusia mantereita tms........
Juuri näin, pisteet sulle ja kokka kohti uusia seikkailuja, niin ei tarvii vanhana selitellä itsellen tekosyitä elämättömästä elämästä!
Mielestäni Elastinen kiteyttää mukavasti, jos raha on sun ainoa rikkaus on melko köyhä, tai sinne päin...
Tekosyitä kyllä riittää. Eräs tuttu Italialainen osti 1.5 vuotta sitten Kreikasta 35 jalkaisen Ranskalaisveneen joka oli sisältä huonossa kunnossa mutta melkein uudella moottorilla. Maksoi veneestä huikeat 6000 € joten jos ei ole peukalo keskellä kämmentä niin lomailee sitten pari vuotta ja värkkäilee mieleisekseen. Vene oli syksyllä uusissa maaleissa ja ihan siedettävä sisältäkin. Kauppasi himpun alle 20 nyt. Joten lakatkaa narisemasta rahan puutteesta. Elämässä on vain tehtävä valintoja ja päätöksiä. Johan noita löytyy välittäjiltäkin hienoja halpoja aihioita ja rannoilta voi käydä katsomassa ja kysellä josko joku tuntisi omistajan. Uskokaa tai älkää mutta sinne jää veneitä heitteillekin kun omistajasta saattaa aika jättää eikä kukaan jälkikasvusta edes tiedä että papalla oli vene välimerellä. Ei niitä veneitä tänne pihalle tuoda tarjolle mutta etsivä löytää.
Juri näin, saattaa suomalainenkin jäärä luopua aarteestaan, jos tietää, että vene pääsee hellän ja rakastavaan perheeseen. Tiedän muutaman eläkeläisen jotka ovat jo huonossa hapessa ja veneelle ei käyttöä, mutta eivät edes yritä myydä. Tällaisten kanssa voi saada tehtyä hyvän diilin jos halua ja mielikuvitusta riittää.
Usen vaan niillä ei enää veneilemään kykenevät eläkeläiset rakastavat venettään liikaa ja se näkyy hinnassa. Luopumisen tuskaa, koska se tarkoittaa että yksi aikakausi on päättynyt eläkeläisen elämässä. Ymmärrettävää.
Totta, ettei omalla maalla varastoiminen maksa mitään mutta jos vene on maailmalla kulut juoksee joka tapauksessa. Lopulta maksut jää maksamatta ja sitten boatyard ottaa omansa. Siinä välissä on ostajan markkinat mutta tietysti on helpompaa valittaa, että veneet ovat kalliita, eikä niitä raaskita myydä. Se osoittaa vain mielikuvituksen puutetta ja ei taida olla oikeasti tarkoitustakaan sitä hankkia ellei se sattumalta tipahda ilmaiseksi jostain. Sitähän tuskin tapahtuu kuin saduissa.