Paranna itsesi! sanoo Pilmari viestissään

Itsenosto

Ruune keskustelut on lähteneet mukavasti käyntiin.
Jätä marinat et ole ainut invalidi maailmassa.
Sinusta tulee eksäni mieleen. Teki kirjan missä vänisi ja kerjäsi myötätuntoa....mutta minä vaan tiesin mikä tyyppi oli oikeasti.

Ei ole fiksua eikä sovi kypsälle elämää nähneelle ihmiselle nimitellä lähimmäisiään sairauksien, tapaturmien ja ruumiin vikojen vuoksi. Nuorena sain joskus kokea huomautuksia hieman ulkonevista korvista (jotka voisi hyvin pienellä operaatiolla korjata). Silloin kyllä sattui ja päätin että kun saan sen verran rahaa säästöön, niin leikkautan korvani. No se summa oli koossa heti aikuisiässä, mutta oli rahalle järkevämpääkin käyttöä.

Jos toista nimittää noin moukkamaisesti, niin itsellä on jokin laakeri korvien välissä ja sielunsopukoissa valskannut.
Ruune sinun sanat ovat häneen sattuneet, mutta ei tuolla tavalla ole järkevä ihminen loukkaukseen reagoi. Sanojalta puuttuu aseet miten puolustautua.
Ihan samaa kuin karhua yrittäisi päästää hengiltä pölyhuiskalla.

Minua saa nimitellä vaikka hörökorvaksi, jos ei turhautumistaan muuten siedä, mutta minua se kyllä muuksi muuta.

Loppukaneettina vielä muistutan noista 16-vuoden haukkuajoista, oman kehun rinnalla. Pinnani on pitkä, mutta ei loputon.

Olen suunnilleen sata kertaa ehdottanut rehtiä keskustelua. Mihinkään ei koskaan ole tullut suostumusta tai perusteluja.

Huommasitte ehkä minkälaisia ovat niin paljon puhutut variksen valat

Taisin kertoa palstalla jonkin aika sitten eräästä henkilöstä, jonka ystävä yritin olla ja tukea häntä ja ymmärtääkin. Oli sitten vain pakko lopettaa, kun se ystävyys alkoi olla uhka ihmissuhteille porukassa, jossa teen vapaaehtoistyötä ja sekoittaa jopa heidän ihmissuhteitaan. Ja ei sellaista kukaan jaksa. Ei tämä ihminen varmaan tarkoituksella ilkeä ole, mutta on niin rikkinäinen, ja sosiaalisesti haastava tyyppi, että siitä ei tule mitään. Kun hän loukkaantui jostain, niin hän saattoi laukoa ihan mitä sattui, sanoa rumaksi, keksi perättömiä ja punoi juonia jopa mielikuvituksestaan.
Tein sitten asiat selväksi, että sovussa voidaan olla mutta aktiivinen kanssakäyminen loppuu. Lähetin hänelle joulu- ja uudenvuoden tervehdyksen, mutta ei hän siihen vastannut.

Kun en ole vuosia seurannut tätä palstaa, ja en tunne Pilmaria ja en monia muitakaan vakiokirjoittajia.
Minullakin on kyllä se paha juttu saatan tehdä aloituksen, mutta en jää keskustelua seuraamaan. Sitten on aikoja ja päiviä, että olen paljon kotona ja netillä. Yksinkertaiesesti ei ole aina aikaa tähän keskusteluun tai ei ole vain se fiilis päällä. Joskus olen liiankin paljon täällä ja jopa yksin "äänessä". Kirjoittelen siis yksikseni.

Useimmathan, ellei kaikki, kirjoittavat yksikseen. Muista en tiedä, mutta itselläni olisi hankalaa pitää jotakuta sylissäni, ehkä seurassanikin. Yksin aina kaunihimpi! Olisko sopiva ja parempi.

Kerroit, että et lue. Näin tekevät varmaan muutkin. Ei täällä niin hyvää tai miellyttävää luettavaa olekaan. Liekö huomattu?

Vielä yksi kummallisuus:

Olen lukunut paljon aina. Mielenkiinto ja valvonta seriffinä on ikäänkuin pakottanut. Osaan ulkomuistista sen mistä Pilmari niin laajasti kirjoittaa.

Nyt on toive saada kirjoitusrauha palstalle. Määrätä sitä ei voi, mutta itse kukin voi siihen vaikuttaa.