.. Että mahdottomuudelta ja yksipuoliselta tuntunut ihastus onkin kehkeytynyt molemminpuoleiseksi tykkäämiseksi, jopa tapailuksi/seurusteluksi?
Olen itse lievästi sanottuna hukassa omassa tilanteessani. Olen ollut ihastunut naiseen jo useampien kuukausien ajan, tunteet eivät ole hiipuneet vaikka näemme yhä harvenevissa määrin. Tämä nainen on osoittanut pitävänsä minusta kovasti ainakin ystävänä, halailee, osoittaa kiintymystä ja pieniä huomionosoituksia. Toisaalta kaikki voidaan lukea myös ystävällisyydeksi. Välillämme on ollut punastumisia ja pitkiä katseita syvälle silmiin. Olen saanut hänet myös kiinni minuun tuijottelusta pari kertaa. Aiemmin laitoimme välillä muutamia viestejä, mutta olin itse aina keskustelun aloittava tyyppi. Vaikka hän voisi tuttavuuden salliessa myös laittaa minullekin ihan muuten vaan eikä se mitenkään olisi outoa. Viestit ovat aina olleet asiallisia, mutta sydämiä yms. Niistä löytyy. Itsestäni tuntuu, että hän ei ole ajatellut minusta kuten minä hänestä. En vain ymmärrä miten olen pystynyt silloin aiemmin lukea kaikki merkit niin väärin ja ihastua, jos hän ei tunne minua kohtaan mtn.. Itse olen aistinut sähköä meidän välillä. Nainen tuli usein myös lähelle ja kosketti. Ehkä vain sitten oli sen tyylinen ja niin itsevarma. Omaksi parhaakseni tahtoisin vain unohtaa koko jutun.:/ ajattelin vain vielä kysyä, onko joku muu ollut näin toivottomalta vaikuttavassa tilanteessa ja yhtäkkiä saanutkin jotain ihanaa?
Olen itse lievästi sanottuna hukassa omassa tilanteessani. Olen ollut ihastunut naiseen jo useampien kuukausien ajan, tunteet eivät ole hiipuneet vaikka näemme yhä harvenevissa määrin. Tämä nainen on osoittanut pitävänsä minusta kovasti ainakin ystävänä, halailee, osoittaa kiintymystä ja pieniä huomionosoituksia. Toisaalta kaikki voidaan lukea myös ystävällisyydeksi. Välillämme on ollut punastumisia ja pitkiä katseita syvälle silmiin. Olen saanut hänet myös kiinni minuun tuijottelusta pari kertaa. Aiemmin laitoimme välillä muutamia viestejä, mutta olin itse aina keskustelun aloittava tyyppi. Vaikka hän voisi tuttavuuden salliessa myös laittaa minullekin ihan muuten vaan eikä se mitenkään olisi outoa. Viestit ovat aina olleet asiallisia, mutta sydämiä yms. Niistä löytyy. Itsestäni tuntuu, että hän ei ole ajatellut minusta kuten minä hänestä. En vain ymmärrä miten olen pystynyt silloin aiemmin lukea kaikki merkit niin väärin ja ihastua, jos hän ei tunne minua kohtaan mtn.. Itse olen aistinut sähköä meidän välillä. Nainen tuli usein myös lähelle ja kosketti. Ehkä vain sitten oli sen tyylinen ja niin itsevarma. Omaksi parhaakseni tahtoisin vain unohtaa koko jutun.:/ ajattelin vain vielä kysyä, onko joku muu ollut näin toivottomalta vaikuttavassa tilanteessa ja yhtäkkiä saanutkin jotain ihanaa?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Onkos tietoa onko hän naisiin päin? Jos on, niin ihan hyvältä alultahan tuo kuulostaa. Jos ei ole, niin tuskin mahdoton tapaus sittenkään.
Voisitko ajatella eteneväsi romantiikan suhteen jotenkin?
En tiedä. Habituksen perusteella voisi olla ja käytöksen. Ollut todella pitkässä suhteessa kuitenkin miehen kanssa. Nää on näitä...
No on suhun ihastunut mun mielestä!
Ihastuinliikaa; kuin omasta kynästä nuo mietteet :) Meillä on vaan kenties astetta pidemmällä nuo kaikki. Silti mietin pääni puhki onko vai eikö?!
Ystävyyden puolesta puhuu se, ettei ole aloitteellinen viestittelyssä, puhuu/kertoo välillä mieshistoriastaan (nytkin suhteessa, tosin aika epätyydyttävässä, on kertonut), välillä vetäytyy (hakeeko vain huomiota tylsään arkeen?). Joulukortiksi oli valinnut "jouluna on hyvä muistaa ystävää"...
Ihastumisen puolesta puhuu molempien tunnustama vetovoima ja riippuvuus toisesta. Katseet, pitkät ja intensiiviset, lämpimät. Toisen luo hakeutuminen, tulee syvälle mun reviirille. Koskettelee paljon (on sanonut että tykkää kosketella mut ei kyllä muita koskettele samalla lailla). Laittaa sydämiä ja pusuja viesteissään (töissä viestitellään paljon). Kertoo ettei kestä kun oon etäpäivällä (toki tylsäähän siellä onkin ilman mua tai mulla ilman häntä). Ollaan nähty vapaa-ajalla ja ollaan sovittu jo seuraavatkin "treffit".
Ymmärrän tietty että hänen elämäntilanteensa on haasteellinen eikä varmaan ole ajatuksissaan(kaan) niin pitkällä kuin minä.
Että mitähän v***ua, Sannikin laulaa :D
Musta ei kuulemma oikein näe mitä aattelen enkä luontaisesti kosketa yhtä paljon kuin hän. Vaikka oon yrittäny viestiä kirjoittamalla... Joko hän on hiffannut tai ei.
On niin vaikeeta antaa toiselle tilaa ja aikaa kun vaan haluais ottaa toisen syliin ja pitää hyvänä...
Sanoisin, että jos aineksia on enempään, teidän juttu olisi jo edennyt. Tämä haiskahtaa siltä, että voit joutua pettymään pahasti.
Nii kummalle toi?
Musta kirjotat ihan kohdalleen pitkä tunteminen eikä toinen tee tai sano mitään
On tunnettu muutama kk näin, alle puoli vuotta. Tottahan se varmaan on kun tätä miettii että vaikka jotain spessua on, niin varmaan säästän itseni sydänsuruilta kun unohdan muuten kuin kaverina. Ystävyys on kuitenkin totta.
Saman aikaa itsekin olen ihastukseni tuntenut ja sydäntä lämmittää että ystävyyttä se ainakin on. itsekin kuitenkin mietin, että ei se nainen kuitenkaan tunnekaan samoin tai uskaltaisi heittäytyä kuin minä.. Aina kun näen tekisi mieli vaan ottaa syleilyyn tai suukottaa hellästi muttakun ei voi. Sitten hölmönä punastellaan ja jutellaan niitä näitä, tuijotellaan vähän silmiin ja ehkä halataan. Oon häntä nuorempi ja muutenkin kaikella tapaa altavastaajan roolissa. Toivottavasti hän ei pidä mua ihan outona..
Luulin kanssa vähän näin käyneen kummallakin...mutta...
Eihän jatkuva lähelle tulo, pussailu ja halailu, kaikki sanat kuinka on rakastunut, eihän ne lopulta olleet kuin ystävyyttä.
Oikeesti?? oletatko näin vai onko vahvistanut itse asian?
Vahvisti itse kun kysyin. Ystävä ja thats it.
Ohhoh, oisko mennyt pupu pöksyyn?
Vaikea sanoa. Mutta enempää ei tunnusta tässä nyt olevan. Hassu fiilis.
Kuulostaa kyllä vahvasti siltä että säikähti... Ei nyt ihan normaaliin kanssakäymiseen ystävän kanssa kuulu pussailut vaikka muu läheisyys (halit, kosketukset) kuuluisikin...
Näinhän minäkin luulin että siinä olisi ollut "ripaus enemmän" mutta en sitten jaksa kyseenalaistaa jos toisella ei ole muka...
Peukalosääntö: Jos epäilyttää, luota siihen.
Voit hyvinkin olla oikeassa fiiliksinesi sen suhteen, että jotain on ilmassa. Siitä on kuitenkin pitkä matka suhteen ankkurointiin. Epäily ja epäröinti on punainen varoituslippu. Niin, tämä oli osoitettu kaikille ap tilanteessa oleville.
Jos joku pussailee, halailee ja kaikin tavoin osoittaa rakkauttaan, mutta vetääkin vastuunoton aikaan maton alta, tämä joku on melkoisen tasapainoton ihminen. Kovin on pinnassa sellaisen empatiakyky, jos ei tajua, mitä toiselle aiheuttaa. Hälyttävää suorastaan siinä tapauksessa, jos tajuaa mutta jatkaa siitä huolimatta.
No näinhän se on mut joskus toinen tarkoittanee kaiken paljon kevyemmin kuin mitä sen toinen ottaa. Eihän se oikein ole eikä reilua koska varmasti useimmiten se pelkkä flirttailijakin tajuaa että toinen on tosissaan mut jatkaa silti - mikäpä tässä elämässä reilua olisi...
Pitäis vaan uskaltaa kysyä suoraan tai kertoa tunteistaan, ottaa se riski että sattuu. Suurin osa kuitenkin on sen verran empaattisia että jos tunteet ei ole samanlaiset, niin ei satuta enempää.
Juu eihän siinä mitään jos ottaa kevyemmin kuin toinen. Ystävyys on kiva juttu. Mutta jos pussaillaan niin ihan aikuisen oikeesti OLETAN että siinä on edes tunteet mukana.
Jos en olisi kysynyt, kaikki olisi jatkunut ennallaan. Kun kysyin, eikä mitään ole, en enää pysty.