Ilmasta veteen

Ilmasta veteen lämmönsiirto olisi mielestäni erittäin kannattavaa ja tehokasta, jos laitteet suunniteltaisiin kunnolla!
Kahdeksan vuoden kokemuksella ja jokavuotisen piirikorttien ja antureiden vaihdon ja harmien aiheuttaman rutiinin perusteella voisin väittää. Että, jos lämpöpumppu rakennettaisiin siten, että lämpöä keräävä kennosto olisi suhteessa kaksi-kolme kertaa isompi nykyisiin kompressoritehoihin nähden, olisi sen hyötysuhde paljon parempi. Nimittäin, tämä käytössämme ollut vehje Ulti 5500 nostaa kyllä nopeasti kuumakierukan lämmön korkealle n.80 - 90 asteen välille, keleistä riippuen. Mutta ongelma on siinä, että kennosto huurtuu, niin nopeasti ja täysin, ettei ilma enää kulje läpi. Mylly jyskyttää täysillä vain, vaikka kuumaputki olisi jo huurtumisesta johtuen pyyntilämpöä alempana. Siis sulatus ei toimi oikein, koska se on suunniteltu jonkun aikataulun mukaan, eikä tuoton mukaan. Siihen vaikuttaa ymmärtääkseni myös tuo kennoston koko, se on liian pieni! Sulatustoimintoa olisi myös kehitettävä niin, että se toimisi huurtumisen mukaan, eikä jonkun aikataulun mukaan. Mutta kun ei! Eikö nykyaikaiset insinöörit ymmärrä tätä, vai missä vika? Tällainen junttikin tajuaa, että se sulatustoiminto täytyisi suunnitella sen kennoston läpäisevän tai läpäisemättömän ilmavirran mukaan ja suhteessa kompressorin tehoon. Näitä ns. nollakelejä täällä riittää, jolloin tuo huurtuminen on pahimmillaan. Siis kennoston lämpöä keräävää pinta-alaa olisi ensinnäkin kasvatettava, niin paljon, että huurtuminen vähenisi huomattavasti.