Omituinen otsikko, mutta yritin kiteyttää lyhyesti ongelmani: Minusta tuntuu aina siltä, että jos seurassani ei ole ketään tai jos minulla ei ole ketään kenelle kertoa asioista, teen niitä turhaan. Tämä korostuu taas tällä hetkellä, kun parisuhdeyritelmäni päättyi sunnuntaina. Elämässäni ei ole ihmisiä, joiden kanssa jutella arkisista asioista, ja usein tuntuu siltä, että miksi tehdä yhtään mitään, kun ei ole ketään kelle siitä kertoa. Jos kuulen hauskan jutun, tunnen vain harmia siitä, ettei minulla ole ketään kenen kanssa se jakaa.
Viime aikoina elämä on mennyt mahdottomaksi, koska en enää kestä lainkaan ihmisten kriittisyyttä. Kielteiset kommentit jäävät aina muhimaan mieleeni ja ne ovat tähän mennessä pilanneet kaiken, mistä olen elämäni aikana innostunut. Niinpä en enää edes halua kertoa kenellekään mistään tekemisistäni mitään. Samalla olen sairaalloisen riippuvainen siitä, että pääsisin kertomaan elämästäni jollekulle. Tulen hulluksi.
Välillä mietin, että voihan tämä olla normaaliakin, kai ihmisen luontaisiin tarpeisiin katsotaan kokemusten ja ajatusten jakamisen tarve. Mutta ei kai siihen äärimmäisyyteen saakka, että koko elämä tuntuu tarkoituksettomalta, kun on yksin?
Ongelmani tiedän ja sitä on turha puida sen enempää, mutta kiinnostaisi kuulla, kokeeko joku samaa ja onko ehkä edistynyt asiassa.
Viime aikoina elämä on mennyt mahdottomaksi, koska en enää kestä lainkaan ihmisten kriittisyyttä. Kielteiset kommentit jäävät aina muhimaan mieleeni ja ne ovat tähän mennessä pilanneet kaiken, mistä olen elämäni aikana innostunut. Niinpä en enää edes halua kertoa kenellekään mistään tekemisistäni mitään. Samalla olen sairaalloisen riippuvainen siitä, että pääsisin kertomaan elämästäni jollekulle. Tulen hulluksi.
Välillä mietin, että voihan tämä olla normaaliakin, kai ihmisen luontaisiin tarpeisiin katsotaan kokemusten ja ajatusten jakamisen tarve. Mutta ei kai siihen äärimmäisyyteen saakka, että koko elämä tuntuu tarkoituksettomalta, kun on yksin?
Ongelmani tiedän ja sitä on turha puida sen enempää, mutta kiinnostaisi kuulla, kokeeko joku samaa ja onko ehkä edistynyt asiassa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.