Voi sanoa että on vain mielikuvitus rajana, mitä ihminen voi kerätä. Onhan se tietenkin haastavaa, että etsii, etsii ja jopa ei soisi löytävänsä, kun ei ole enää paikkaa mihin sijoittaisi löytämäänsä romua.
Kun olen nähnyt kirppiselämää jo reilut parikymmentä vuotta, niin on törmännyt kaikenlaisen etsijää: joku kerää tulitikkurasioita, norsuja, tuhkakuppeja, vanhoja linja-autoaikatauluja, elokuvalippuja, possukuvioisia kangastilkkuja, nukkeja, tukkasolkia, tuotepakkauksia, Nokian kännykkäsarjoja, kameroita, ym.
Onko täällä keräilijöitä tai oletteko koskaan tätä harrastaneet?
Kun olen nähnyt kirppiselämää jo reilut parikymmentä vuotta, niin on törmännyt kaikenlaisen etsijää: joku kerää tulitikkurasioita, norsuja, tuhkakuppeja, vanhoja linja-autoaikatauluja, elokuvalippuja, possukuvioisia kangastilkkuja, nukkeja, tukkasolkia, tuotepakkauksia, Nokian kännykkäsarjoja, kameroita, ym.
Onko täällä keräilijöitä tai oletteko koskaan tätä harrastaneet?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mieheni oli keräilijä kirppareilla, m.m. puisia matkamuisto nukkeja yli 600, astiastoja huutokaupasta, lyijypitoisia lasikulhoja,.. maljakoita Nancy Steeliä, venäläisiä porsliinifiguureja ääh, puh,.. saviastoita 😝
Muuton yhteydessä onnellistutin tytärtään, joka myös on keräilijä, jolla varastoon mahtuu, ja 4 tytärtä omine keräyskohteineen.
En tiedä taudin tarttuvuudesta, tai geeniperimästä, itselläni ei sitä ole, mutta iloiten valitsin kauneista astioista ne tarvitsemani. Muutaman kattauksessa ihastumaani esineeseen olen löytänyt itsekin seuratessani Helanderin huutokauppaan.
Matkamuistonuket halusi nuorimmaisensa kiihkeästä, ja sai huonekaluista vaikka mitä, loput tavarat täyttikin sitten suuren kuorma-auton loppuselvityksessä😊
Tyytyväinen olin vähempään runsauteen sisustuksessa,...toki Lippajärven asunto oli mielenkiintoinen, monine yhteisinekin matkamuistoineen hallin seinillä, mutta valitsin vain ne, jotka sopi moderniin asuntoon. Loput ostin tähän sitä myöten kun tarve selvisi!
Selkeys elinympäristössä on helpompi ylläpitää, ilman tavaran paljoutta!
Ei ihan minimalisti,....heippa 🍇
Minä olen säilyttäjä, en keräilijä. Edellisiltä sukupolvilta on säästynyt pieniä esineitä, kirjoja, astioita, tauluja ja huonekaluja. Niissä on kaikissa tarinansa, jotka minä muistan, ja joita yritän kertoa eteenpäin seuraavalle sukupolvelle. Vanhat huonekalut ovat niin paljon parempilaatuisia, täyttä puuta ja huolellisesti kootut, niin että en voisi mitenkään luopua niistä ja vaihtaa tämän päivän kokoa-itse-huonekaluihin.
Muut suvun jäsenet nimittäin ovat panneet merkille, että minä otan säilytettäväkseni kaiken perityn ja tarpeettoman. Sen vuoksi minulla tavaraa onkin nurkat ja kaapit täynnä.
Onneksi muillakin on kesämökkejä, on aittoja, hyväkuntoisia, joissa ei home mellasta. niihin mahtuu mm. vanhat hienot tekstiilit. Yhdellä ryijyllä on hieno historia: se oli erään isovanhemman asunnossa, joka pommitettiin talvisodassa, ja ryijyssä on sirpaleiden tekemiä reikiä - nurjalla puolella. Villatupsut peittävät tuhot tehokkaasti. Mutta sitä ryijyä ei korjata!
Joskus ajattelen, että huushollini on kuin vanhain tavarain kauppa. Mutta hyvin siellä viihdyn, ja yhä useampi huonekalu on jo sivuuttamassa 100 v iän. Kohtahan olen antiikkia itsekin.
Mikäli on tilaa ja sukua, niin muistoja säilyttäviä tavaroita ei kannata hukata. Niissä säilyy suvun historia ja jos jälkipolvi ei jossain vaiheessa halua niitä kuljettaa mukanaan, niin esineillä he saavat saada rahaa kun keräilijät haluavat ostaa niitä.
Olen aina sanonut, että joka sukupolvessa pitää olla se kerääjä, joka säilyttää vanhat suvun kapistukset ja niiden historiat. Olen saanut seuraajaksi tyttäreni ja hänen tyttärensä, joten varmaankin nämä suvun "aarteet" saavat kodin senkin jälkeen, kun ei minua enää ole. :)
Kannatan kierrätystä ja kirppareita, mutten itse niillä asioi. En varsinaisesti keräile mitään, kirjoja kuitenkin tuntuu kertyvän, kaunista kuvateosta on vaikea vastustaa. Astioita, taidelasia ja hopeaa on kertynyt merkkipäivälahjoina ja perintöinä, en aktiivisesti keräile. Ainoastaan Arabian vanhoja yksittäisiä kahvikuppeja saatan ostaa, kun kohdalle sattuu. Huonekaluissa olen Makriinan linjoilla, laadukkaat vanhat huonekalut palvelevat ja miellyttävät silmää , eivät ole rekvisiittana. Talo on nykyaikainen "uusvanha" puutalo, tänne soveltuu monen aikakerroksen sisustus . Pidän suurimman osan esineistä lasiovien takana, kauniit esineet saavat näkyä, mutteivat pölyyntyä. Vaihtelen esillä ja käytössä olevia esineitä , kerron niistä jälkikasvulle ja olen pohjiin laittanut pikkulappujakin esineen historiasta. Saatan aika radikaalisti käyttää hienoa soppapilkkumia tai hopeasokerikkoa vaikkapa sipulikukkien ruukkuina, muovia väliin vaan !
Matkamuistoja en ole juuri koskaan ostanut, joskus käsityötä, kuten kirjailtuja liinoja. Valokuvia on senkin edestä, niissä säilyy tunnelmat ja muistot. Myös lasten ja lastenlasten leluja, askarteluja ja piirustuksia olen valokuvannut, kaikkia ei ole millään voinut säilyttää. Ensimmäiset kengät ja pikkuruiset potkuhousut sekä muut erityistä tunnearvoa sisältävät ovat kyllä hyvässä tallessa. Olisi varmaan haastavaa, jos pitäisi muuttaa pieneen asuntoon, mutta en ole kovin kiintynyt esineisiin. Koetan nyt jo eläissäni saada niitä eteenpäin, nuorilla vaan on oma makunsa ja tyylinsä. Olen saanut tosin isot kahvikalustot ja kahvilusikkasarjat ja kukkamaljakoita menemään, koska nuorilla on paljon synttäreitä, rippijuhlia, kohta alkaa olla yo-juhlia. 1800-luvun lopulta oleva pärevakka on myös jo varattu esikoisen esikoiselle :). Uskon , että jälkikasvukin arvostaa suvussa kulkeneita kauniita ja laadukkaita esineitä, mutta mitään kiintymysssuhteita tavaraan en odotakaan.
Paljon saman tyylisesti olen kokenut kuin Ramoona, nostanut esille esineitä juhlavammassa kattauksessa, suojaten kaniita vanhoja kulhoja / kannuja muidenkin silmäniloksi!
Toki oli eräshuonekalu jonka halusin mukaani, hyvin kaunis tummanruskea venäläinen tuoli, mutta vain muutamia ns antiikkiesineitä.
En tarvinnut uusia kuin pari mattoa, keinuvan TV tuolin, ja pitkän valkoisen TV-tason.
Keittovälineeni vaihtui kyllä induktioon sopiviksi, katselin hiljattain keittiön kaapistoissa pitäisi tehdä tilaa, jakamalla kotoa muuttaville tyttölapsille kaunista lasitavaraa 🍧
Viimeksi Minna saikin kookkaan viinikarahvin, jota ihaili laseineen, tyttö onkin nyt hiihtämässä Lapissa luut ehjinä kuulema, ja on lähdössä vielä Mexikon lomalle 2 viikoksi. Sitten vasta ehtii käymään.
Vaan sittenhän jaksaa taas tärkeintään,... auttaa vastasyntyneitä tänne maailmaan äiteineen :)
Ennen keräsin ja kuljin kirppareilla kuluttamassa aikaa. Nyt suurimmalta osalta olen häivyttänyt ja hävitän turhaa pois. Suvun esineitä valokuvia mm. hallitsee serkkuni.