Olen jo tottunut, että onni ei tule minulle ja olen hyväksynyt jo tämän ikävän asian. Olen perfektionisti ja siksi pyrin vain täydelliseen. Huomaan "virheeni" ja ne harmittavat, koska en hyväksy heikkouksiani osana itseäni. Tapasin kerran miehen, joka edustaa tätä samaa piirrettä kuin minä itse. Katson usein hänessä piirteitäni ja mietin, että tuoltako minäkin näytän ja noinko minäkin teen. Olen oppinut elämässä ottamaan rennommin nämä piirteet itsessäni. Tiedän, mitä hän käy läpi ja hän on taas oppinut ottamaan rennommin sen elämänalueen, mitä minä vielä harjoittelen.
Aina epäonninen
niinpänoinpanäinpä
2157
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kunhan utelen, että satutko olemaan Jousimies? Itsellä on noita kampailuja päivästä toiseen. Ei ole helppoa. Välillä tulee mieleen vanhojakin asioita esille, jotka harmittavat mutta nykyään hyväksyn virheitäni paremmin. Ihminen oppii enemmän epäonnistumisesta, kuin onnistumisesta. Tätäkin kirjoitettaessa harmittaa kirjoitusvirheet, pilkut ja joskin kirjoitusasu kokonaisuus. Varmaan joku pitää tuotakin turhamaisuutena, mutta ongelma alkaa noinkin pienestä.
En ihan niinkään rento ole. Olen elämässä oppinut ottamaan välillä rennommin. Joskus silti sorrun pieniin murheisiin ja murehtimisiin turhista asioista.