Lähtökohta, eikä palkinto. Samoin kunnioitus ja hyväntahtoisuus. Siitä en aio tinkiä, vaikka olen moneen kertaan törmännyt "seinään" uskomuksieni vuoksi. Mutta parempi olen tuollainen, kuin katkera ja epäilevä oman edun tavoittelija.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Luottamuksessa ei pidä ikinä tinkiä. Luottamuksesta lähtee ihan kaikki rakentumaan suuremmaksi. Ja jos luottamuksen särkee kerran tai monta kertaa.. Ei yksinkertaisesti enää ole sitä peruspilaria mihin rakentuu usko, toivo ja rakkaus.
Maailma on julma ja epärehellisyys tuhoaa kauniitkin suhteet.
Samaa mieltä, itse olen seurannut yhtä mielenkiintoa herättänyttä naista, jonka aikoinaan kohtasin salilla, siellä en häntä juuri noteerannut kuin pikaisilla katseilla, ohimennen. Myöhemmin huomasin, et osoittaa kiinnostusta myös minua kohtaan. Epäileväinen luonteeni kuitenkin toimi jarruna, et oltaisiin enemmän lähennytty.
Nyt kun olen häntä jonkun verran salaa stalkannut päätynyt siihen lopputulemaan, et epäilyilleni löytyi katetta. Vaikuttaa kiertopalkinnolta? Harvemmin kotiutuu illanvietoista ja toisinaan jaksoja, että on päiviä jossain muualla kuin kotonaan?
Varovaisuus on hyve nykyisin, kun elämme aikaa, jolloin itsekkyys on valinta, jota suositaan. Löytyy prinsessoja moneen lähtöön. Eletään hetkessä, otetaan irti kaikki se mitä saadaan, ahneutta? Luottamuksen puute?
Itselläni on periaatteita, haluan olla reilu ja oikeudenmukainen, luottamus toiseen olisi hyvä olla lähtökohtana, mut vaikea on näitä pureskella, jos toisinaan törmää ns. kiertopalkintoihin? Itsellä on ainakin rima tämän osalta korkealla, pärjään hyvin näinkin, ilman toista, johon ei voi luottaa menneisyyden johdosta.
Luottamus hyväntahtoisuuteen
hyviin sanoihin
mutta se on särkynyt niin monta kertaa
ehkä liian monta kertaa.
Kyllä se näin on että luottamus pitää olla. Minäkin kun pikkuvalheella aloitin joka johti suurempaan ongelmaan. Enkä pystynyt sitä korjaamaan. Ainoa lohtu oli se että toinenkin jäi valeesta kiinni. Joten ei ihme kuinka tunnuttiin ja ihastuttiin toisiimme. No kyllä se alku pitäisi yrittää hoitaa toisella tavalla. Opin myös paljon. Tästä lähtien pysyn totuudessa oli se kuinka rumaa tahansa. Luottaa pitää toiseen se on lähtökohta. Ja se miten suhteeseen pyritään pitää ne tosiasiat itselle tunnustaa. Mutta luottamus pitää olla ja se ymmärrys miksi valehtelee. Minä olen sen tehnyt sinä taas et. Niin eiköhän tämä ole silloin selkeä.
Luottomiehet on oltava, kyllä ne tunnistaa. Voi kertoa kaiken, myös, jos haluaa irti suhteesta, muuttaa sitä. Välejä ei tarvitse koskaan panna kokonaan poikki.
Kypsä ihminen pystyy siihen tarvitaan monenlaisia ihmissuhteita.
Luotatko minuun?