on jos nainen pelkää ja juoksee karkuun. Aistinut jotain pahaa. Tarkka vainu.
Muita ehkä olet onnistunutkin huijaamaan mutta se yksi.. se karkaa ja suojautuu. Se on aistinut ja nähnyt totuuksia alitajuisesti. Ehkä hän ei ole ymmärtänyt minkä aistinut ja miksi väistelee, mutta alitajuisesti on ymmärtänyt jotain mikä järjentasolle ei ole yltänyt.
Joskus alitajunta on fiksumpi kuin tietoinen ajattellu.
Ehkä sinua naisessa kiehtoi juuri se, että aistit hänen herkkyyden aistia sinussa jotain mitä ehkä peittelit. Tiesit ehkä mitä hän pakenee ja se tarkka vainu alkoi kiinnostamaan. Haasteena.
Muita ehkä olet onnistunutkin huijaamaan mutta se yksi.. se karkaa ja suojautuu. Se on aistinut ja nähnyt totuuksia alitajuisesti. Ehkä hän ei ole ymmärtänyt minkä aistinut ja miksi väistelee, mutta alitajuisesti on ymmärtänyt jotain mikä järjentasolle ei ole yltänyt.
Joskus alitajunta on fiksumpi kuin tietoinen ajattellu.
Ehkä sinua naisessa kiehtoi juuri se, että aistit hänen herkkyyden aistia sinussa jotain mitä ehkä peittelit. Tiesit ehkä mitä hän pakenee ja se tarkka vainu alkoi kiinnostamaan. Haasteena.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Yleensä ottaen ihmiset pakenee usein itseään ja tunteitaan.
Naisessa voi kiehtoa hänen herkkyytensä nähdä ja tuntea sama mitä mies tekee syvemmälti. Nainen ei halua koska se paljastaa hänet itsensä ja asettaa vaaralle alttiiksi että voi rakastua. Alitajunta tunnisti sen ja pakeni.
Ehkä myös mies oli aikeissa tehdä ihan saman. Paeta. Mutta päättikin tehdä toisin kaikista vastuksista huolimatta.
Aloittaja on oikeassa, voi paeta toista sen takia mitä vaistoaa toisesta, eikä itseään. Älä kääntele asioita.
Riippuu mitä tuo "tarkka vainu" kertoo. Sehän voi olla pelkkää mielikuvitusta.
Yleensä ottaen ihmiset pakenee usein itseään ja tunteitaan.
Naisessa voi kiehtoa hänen herkkyytensä nähdä ja tuntea sama mitä mies tekee syvemmälti. Nainen ei halua koska se paljastaa hänet itsensä ja asettaa vaaralle alttiiksi että voi rakastua. Alitajunta tunnisti sen ja pakeni.
Ehkä myös mies oli aikeissa tehdä ihan saman. Paeta. Mutta päättikin tehdä toisin kaikista vastuksista huolimatta.
Pelko rakastumisesta lamaa toimintakykyä... Onneksi hyvin harvoin sellaisia tilanteita tulee... Turvallinen rakastaminen on sitten toinen juttu, mikä perustuu rehellisyyteen ja luotettavuuteen, mitä ei tarvitse pelätä.
Tietysti. Pelko tunteesta että on haavoittuvainen toisen edessä voi olla hyvin voimakas. Varsinkin syöksy tuntemattomaan ilman laskuvarjoa. Juokseminen vaan useimmiten ei auta koska sitä pakenee itseään.
Ajattelevat ihmiset tietävät ettei rakkautta ole varsinkaan tuollaisella tavalla käsiteltynä. Rakkaus on muiden ajatusrakennelmien tulos, kunnioittaminen toisen persoonaa kohtaa, viehtymystä persoonaa kohtaa, arvostuksen osoitukset, hyvänä haluamisen pitäminen jne.
Se mihin ihmiset sekoittavat noita kuvitelmiaan rakastumisen pelosta on vain hyväksynnän epätietoisuutta. Pelkäävät ettei heitä hyväksytä omien rajoittuneisuuksien takia, minkä tiedostavat ja peittelevät.
Ja jos eivät saa jostain syystä hyväksyntää tavalla mitä odottavat, pahimmat projisoivat oman rajoittuneen tilansa toisten syyksi. Extra kuvittelijat voivat sitten projisointeja väistelevien olevan ties missä kaksoisliekkikierteessä. Se mikä on ollut kenties käsillä ei muuksi muutu, sen jälkeen jos toinen saattaa joutua rajoittuneisuuksiensa kanssa tekemään ylimääräisiä sakkokierroksia, kyllähän siinä luulisi sietokuntokyvyn lisääntyvän, jos ei muuta.
Tietysti aidommalla arvostuksella toisen persoonaa kohtaan voi saada vaikutuksen kuin nlp-mestarit konsanaan, pienestä ne "lukot" aukeaa.
Me puhutaan rakastumisesta ei rakastamisesta.
Rakastumiseen liittyy asiat joista puhuin. Siinä voi tulla esimerkiksi tunne oman minän kadottamisesta jne.
"Se mihin ihmiset sekoittavat noita kuvitelmiaan rakastumisen pelosta on vain hyväksynnän epätietoisuutta. Pelkäävät ettei heitä hyväksytä omien rajoittuneisuuksien takia, minkä tiedostavat ja peittelevät.
Ja jos eivät saa jostain syystä hyväksyntää tavalla mitä odottavat, pahimmat projisoivat oman rajoittuneen tilansa toisten syyksi"
Tässä tekstissä nyt ei ole mitään järkeä enää.
Noita rajatilatapauksien "rakastumisia", suunnaton tarve turvalliselle ripustautumiselle. Toinen ihminen tuottaa heille tuollaisen vaikutuksen, luottavat ensin
Rakastumisia ole itsestään mystisesti, johtuvat tietyistä tekijöistä.
Kukaan ihminen rakastumisia pelkää, sehän tuo euforian tunteen, mikä mahdollistaa "hullutukset" jopa itsensä alttiiksi pistämiset jne.
Jos tuollaista euforiaa ei tule, ei kyseessä ole rakastuminen, vaan halu ripustautua johonkin tuttuun, turvalliseen joka kiehtoo ihmistä tietyllä psyykkeen osa-alueella, sen takia on ymmärrettävää myös työntö reaktio pois päin ihmisestä, joka ei hyväksyisikään.
Ja pitääkö helvetti sentään kaiken maailman ääliöt hyväksyä teki ne mitä paskaa tahansa!?
Mihin perustuu tuollaisten kuvitelma hyväksynnän saantinsa velvoittamisesta?
Jotain ihan älyvapaata
Minulle kävi juuri noin! Pakenin erästä vanhempaa miestä, kun huomasin, että jos jatkan lähemmän tuttavuuden tekemistä, rakastun. Olen edelleen ihastunut häneen, vaikka en ole nähnyt useampaan kuukauteen. En tiedä, mitä tapahtuu, jos näen hänet. No, ehkä hän ei ole enää kiinnostunut minusta, kun olen käyttäytynyt niin välttelevästi.
Minä en ole ikinä paennut ihmistä josta tykkään.
Olen paennut ihmisiä joista vaistoan tai paljastuu pahaa.
Minä olen paennut useaa henkilöä. Siis sellaista, joka on tosi vetävä. Kun on vahva kemia, se muuttaa epävarmaksi, ajatus ei enää kunnolla kulje ja lisäksi sitä pelkää häiritsevänsä tai mokaavansa tai pelkää että ei ole tarpeeksi kiinnostava. Tällöin on helpompaa vaan lähteä pakoon (ettei tule tyrmäystä).
Ne, joille ei koskaan käy näin, päätyvät "ihan kiva" -tyyppien kanssa yhteen tai sitten niillä on rautainen itsetunto.
Ehkä niillä on rautainen itsetunto. Tai nuoria ja kaikkien haluamia, ei pettymyksiä takana.
Perustele toi viimenen lauseesi "Ne, joille ei koskaan käy näin, päätyvät "ihan kiva" -tyyppien kanssa yhteen tai sitten niillä on rautainen itsetunto. ", puhut siinä mielestäni päin vastaista kuin ensimmäisessä.
Ensimmäinen kommenttini tähän ketjuun:
Soitin tässä taannoin, ennen joulua ihmiselle,
jonka kansa toivoin NEUTRAALEJA PUHEVÄLEJÄ,
koska hän on mm. hommannut TOIMIPISTEEN KADUN TOISELTA PUOLEN
kampuksella.
En halua olla kenenkään ihmisen kanssa VIHAMIELISISSÄ VÄLEISSÄ.
Luulin, että vanhat erimielisyydet sovittaisiin, ja sovittaisiin myös,
että moikataan, jos ohi kuljetaan.
Mitään ehdotuksia EI tuon puhelun aikana tehty puolin eikä toisin.
Mutta puhelimeen vastaaja oli kuin PAHOLAINEN: Hän nauraa kähisi häijysti.
Asetteli sanansa hankalasti. Kuunteli osan sanottavistani HIIRENHILJAA, ja HENKEÄÄN PIDÄTTÄEN. Sitten hän pyrki ikään kuin nokittamaan kaiken minkä
sanoin. Aivan kuin hän olisi PELANNUT JOTAKIN PELIÄ, jossa omat siirrot tehdään vastustajan siirtojen perusteella - ja niitä ennakoiden. Koska puhelussa ei päästy
puusta pitkälle ja YSTÄVÄLLISEEN SÄVYYN ASTI, katkaisin sen.
Puhelu epäonnistui täysin. Se ei sisältänyt NORMAALIA, ARKIPÄIVÄISTÄ JUTTELUA.
Ja välit: Ne eivät luonnollisestikaan NEUTRALOITUNEET.
Jos asia koskee minua:
Niin, en ole ketään pakoon juossut,
jos kohta en ole seuraani tyrkyttänytkään.
Minulle on edelleen lupa soittaa,
yhteystietoni ovat julkiset.
Mielipiteeni PAHOLAISMIEHESTÄ:
Aikatavalla katkeran, KYYNISENKIN tuntuinen, joskaan ei ehkä ihmisenä täysin menetetty tapaus. Ei luota ihmisiin, joten on VIIMEINEN HENKILÖ PILKKAAMAAN kenenkään muun ihmispelkoja. Katkeruuden, KYYNISYYDEN ja kanssaihmisiin luottamattomuuden alla jonkinlaista kytevää toiveikkuutta vielä jäljellä. Ihan hauskannäköinen.
( Laajempaa erittelyä en tahdo TÄHÄN yrittää tehdä.)
Riippuu vähän tunteeko jo paremmin.jos tuntee onhan se arveluttavaa jos ei voi johtua mistä vaan esimerkiks huonosta sisustamisesta tai jostain samasta minkä on kuullut jo aiemmin jonkun toisen suusta mikä ei toiminut, esim nämä existä ja kaikista traumoista puhumiset arveluttaa, yleensä nää henkilöt on ota tai jätä tyyppisiä, naisissakin heitä on esim kertovat kaikki pahimmat traumansa pettämiset ja mitä sitten tekivät ja lapsuutensa, sit suuttuvat kun ei kerran vastaa puhelimeen ja haukkuvat pystyyn, outoa!älkää hyvät ihmiset avautuko kaikista asioista heti alkuun, kerran kun saa huonon kokemuksen yhdestä avautujasta ........
"sit suuttuvat kun ei kerran vastaa puhelimeen ja haukkuvat pystyyn, outoa!"
Näin ei asia ainakaan ole minun kohdallani. En suutu jollekulle, jos hän ei OITIS kykene vastaamaan puhelimeen. Enkä ole haukkunut ketään pystyyn.
Eikä siinä puhelussa mistään traumoista puhuttu.