7 luokkalaisen tytön ahdistus

Hei! Tähän alkuun pieni esittely itsestäni. Olen 13-vuotias (tänä vuonna 14)tyttö, 152 cm pitkä ja painoa noin 50 kg, kavereita ei hirveästi ole, mutta en niitä kaipaakaan, yksi hyvä ystävä löytyy ja sitten ovat eläimet. Rakastan suuresti lemmikkejäni ja kaikkea eläimiin liittyvää, pidän enemmän eläimistä kuin ihmisistä. Pelkään, en tietenkään pakokauhuisesti, useita ihmisiä, vieraita miehiä, tummaihoisia, kehitysvammaisia, lenkillä vastaantulijoita jne.... En vain voi sille mitään. Minulle ei ole ikinä tapahtunut mitään mistä pelko voisi johtua, se vain on osa minua. Mutta niin, ongelmaan. Nyt viimeisen puolen vuoden aikana minulle on alkanut tulemaan ahdistuskohtauksia, alkanut ahdistamaan ihan järkyttävästi vaikka jostain ihan pienestä asiasta. Alan tärisemään ja itkemään ja olo on todella ahdistunut. Ensimmäinen kohtaus tuli koulussa, kun olisi pitänyt leikellä kala. En vain pystynyt siihen. Aloin itkemään ja tärisemään järkyttävästi ja lopputunnin vietin käytävällä tehtäviä tehden. Tänään alkoi ahdistamaan kaikki, (tässä vaiheessa tätä kirjoittaessani alkoi myös ahdistamaan ja aloin itkemään, enkä edes tiedö miksi) se, että en ollut tehnyt läksyjä, se että joudun metallityöhön, jonka opettajaa pelkään todella paljon, se että kaaduin lenkillä, vaikka se ei edes sattunut.... Niin ja minun on todella vaikea luottaa ihmisiin, kun pakolainen tulee kadulla vastaan tekisi mieli juosta karkuun.Pelkään varsinkin humalaisia, alan melkein itkemään ihan julkisestikin kun näen humalaisen ja silloin kyllä jouksen karkuun. En ole kertonut tästä kenellekään, isä on paljon työmatkoilla ja äidillä on stressaava työ, minulla on myös pikkusisko. Äidin kanssa ollaan tosi läheisiä, mutta tuntuu jotenkin vaikealta vain mennä sanomaan, että "hei, mulla taitaa olla jonkinnäköinen ahdistuneisuushäiriö :)". Näitä kohtauksia on nyt alkanut tulemaan noin kerran viikossa, tänään jo 3 pienempää ja yksi kunnollinen ja iso. Kokemuksia? Mitä tehdä? Entä tälle ihmispelolle?
1140
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Taas ahdistaa. En halua mennä kouluun, en vaan halua! En jaksa puhua kenenkää kaa, en jaksa luokkalaisia. Kaikki ihan vitun rasittavia, pitää olla koko ajan äänessä, esittää, vittuilla muille yms. En jaksa opettajia. Tänään olin "kipeänä" kotona. En haluaisi mennä huomenna kouluun, mutta jos en mene jään paljon jälkeen metallitöissä, jonka opettajaa pelkään enkä osaa metallitöitä. Ja ne vitun opettajat ei vaan tajua, että en osaa, enkä uskalla mennä kysymään apua, kun aletaan valittaan, että miksi en kuunnellut kun kerrottiin miten tötä ja tätä konetta käytetään. En vaan osaa!!! Kotsakin ahdistaa tästä syystä. Mitä teen

Äänestä

Kommentoi aloitusta


SalaperäinenS kirjoitti:

Hei! Tähän alkuun pieni esittely itsestäni. Olen 13-vuotias (tänä vuonna 14)tyttö, 152 cm pitkä ja painoa noin 50 kg, kavereita ei hirveästi ole, mutta en niitä kaipaakaan, yksi hyvä ystävä löytyy ja sitten ovat eläimet. Rakastan suuresti lemmikkejäni ja kaikkea eläimiin liittyvää, pidän enemmän eläimistä kuin ihmisistä. Pelkään, en tietenkään pakokauhuisesti, useita ihmisiä, vieraita miehiä, tummaihoisia, kehitysvammaisia, lenkillä vastaantulijoita jne.... En vain voi sille mitään. Minulle ei ole ikinä tapahtunut mitään mistä pelko voisi johtua, se vain on osa minua. Mutta niin, ongelmaan. Nyt viimeisen puolen vuoden aikana minulle on alkanut tulemaan ahdistuskohtauksia, alkanut ahdistamaan ihan järkyttävästi vaikka jostain ihan pienestä asiasta. Alan tärisemään ja itkemään ja olo on todella ahdistunut. Ensimmäinen kohtaus tuli koulussa, kun olisi pitänyt leikellä kala. En vain pystynyt siihen. Aloin itkemään ja tärisemään järkyttävästi ja lopputunnin vietin käytävällä tehtäviä tehden. Tänään alkoi ahdistamaan kaikki, (tässä vaiheessa tätä kirjoittaessani alkoi myös ahdistamaan ja aloin itkemään, enkä edes tiedö miksi) se, että en ollut tehnyt läksyjä, se että joudun metallityöhön, jonka opettajaa pelkään todella paljon, se että kaaduin lenkillä, vaikka se ei edes sattunut.... Niin ja minun on todella vaikea luottaa ihmisiin, kun pakolainen tulee kadulla vastaan tekisi mieli juosta karkuun.Pelkään varsinkin humalaisia, alan melkein itkemään ihan julkisestikin kun näen humalaisen ja silloin kyllä jouksen karkuun. En ole kertonut tästä kenellekään, isä on paljon työmatkoilla ja äidillä on stressaava työ, minulla on myös pikkusisko. Äidin kanssa ollaan tosi läheisiä, mutta tuntuu jotenkin vaikealta vain mennä sanomaan, että "hei, mulla taitaa olla jonkinnäköinen ahdistuneisuushäiriö :)". Näitä kohtauksia on nyt alkanut tulemaan noin kerran viikossa, tänään jo 3 pienempää ja yksi kunnollinen ja iso. Kokemuksia? Mitä tehdä? Entä tälle ihmispelolle?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu