taas epätietoista! Kopioin tuohon alle yhdestä käymästäni keskustelusta tuon ongelman ytimen ettei teitin tarvii kaivella sitä mistää. En oo saanu apua.
Ongelma kun pahenee eikä kääpiörihmakala-naaras syö enää ollenkaan, ulkoisia sairauden merkkejä ei näy ja on vaa omissa oloissaa yhes nurkassa apattisen oloisesti uiden, jos sitäkää. Uros vaan touhuaa pesänsä kanssa koko komeudessaan.
Oisko varm. vuoksi karanteenin paikka vai menenkö silloin sotkemaan jotain rituaaleja, jos kutuja meinaavat?
"Kuplapesä säilyi ehjänä vedenvaihdosta huolimatta! =D Oli se rihmisuros sen sen verran "tiukaksi" väsännyt!
Olen nyt seuraillut ja todennut, että pesänrakennus jatkuu edelleen normaalisti.
Olen vaan huolissani naaraasta! Onko tavanomaista että naaras lymyilee puskissa, eikä hirveen ärhäkästi käy syömässäkään nyt kun uros rakentelee vielä ja näyttää ajavan ajoittain naarasta aika ärtsysti pois?
Muistelen jostain lukeneeni että ennen kutuhommia ukko käyttäytyy agressiivisesti, ennen kuin alkaa vikitellä naarasta pesän alle. Tottako? Olenko turhaan huolissaan vai onko naaraassa joku vika? Ei näy ainakaa päälle päi."
Ongelma kun pahenee eikä kääpiörihmakala-naaras syö enää ollenkaan, ulkoisia sairauden merkkejä ei näy ja on vaa omissa oloissaa yhes nurkassa apattisen oloisesti uiden, jos sitäkää. Uros vaan touhuaa pesänsä kanssa koko komeudessaan.
Oisko varm. vuoksi karanteenin paikka vai menenkö silloin sotkemaan jotain rituaaleja, jos kutuja meinaavat?
"Kuplapesä säilyi ehjänä vedenvaihdosta huolimatta! =D Oli se rihmisuros sen sen verran "tiukaksi" väsännyt!
Olen nyt seuraillut ja todennut, että pesänrakennus jatkuu edelleen normaalisti.
Olen vaan huolissani naaraasta! Onko tavanomaista että naaras lymyilee puskissa, eikä hirveen ärhäkästi käy syömässäkään nyt kun uros rakentelee vielä ja näyttää ajavan ajoittain naarasta aika ärtsysti pois?
Muistelen jostain lukeneeni että ennen kutuhommia ukko käyttäytyy agressiivisesti, ennen kuin alkaa vikitellä naarasta pesän alle. Tottako? Olenko turhaan huolissaan vai onko naaraassa joku vika? Ei näy ainakaa päälle päi."
Vastaukset 18
Vanhimmat
Koiraan touhut kuulostavat ihan normaaleilta. Niiden kuuluu rakennella kuplapesää kaiket päivät. Välillä suhauttavat täysillä naaraita kohden, mutta ei ole normaalia että yrittäisivät osua. Kai tuolla on tarkoitus pitää rouvat kurissa, nuhteessa ja ilmoittaa heitille että tuolla olis tuommoinen kiva kuplapesä, voi tulla katsoon.
Naaraat kuluttavat vapaa-aikansa nyhtämällä juttuja kasveista ja joka puolelta (yleensä pohjan tuntumassa). En tiedä mitä ne oikeesti tekee, kai ne jotain pikkueläimiä löytää. Välillä pullistelevat toisilleen, mutta kovin sopuisaa porukkaa ovat yleensä. Sitten välillä muistavat että ai, niin, äijällä oli kuplapesä. Se kuka kutee, ui aina välillä täysillä kuplapesälle ja alkaa näykkiä koirasta kyljestä. Koiras kietoutuu naaraan ympärille, selättää sen ja puristaa mätiä ulos. Mäti nousee kuplapesään. Kun selätys on ohi, naaras singahtaa pois pesältä ja menee jatkamaan sitä mitä oli tekemässä, näykkiin jotain juttuja pinnoilta.
Se voi olla kyllä, että jos sulla onkin vaan yksi naaras ja akva ei ole kovin suuri, että muija on sen verran fiksu että ei tule näkösälle. Koiras on kuitenkin aika raju ja yksi naaras ei ehkä jaksa väistellä sen hyökkäyksiä kovin kauan...siispä pysyy piilossa. Vai onko ne kudetusakvassa? Silloin pitäis vaan laittaa lisää piiloja naaraalle.
Jos naaras ei yhtään touhuile, niin jotain on pielessä. Pelkään että sillä on sisuksissa tulehdus. Erittäin vaikea hoitaa. Voi johtua siitä että vilustui kun toit sen kaupasta (milloin) tai akvaarion lämpötila vaihtelee liikaa vuorokauden aikana, tai se vaan on yleisesti liian viileä. Vesiarvoissa voi olla myös jotain hämärää, en nyt näe kristallipallosta mikä, mutta tarkista testein: NO3, NO2, pH ja PO4(jos omistat).
Itselläni ainakin kutevat rihmakalat paastosivat viikon. Sama ilmiö on havaittavissa myös lehtikaloilla, eli kutupuuhien valmistelun aikaan ne menettävät yleensä ruokahalunsa ja saattavat hyvinin paastota päiväkausia.
Minä en ainakaan huolestuisi vielä tässä vaiheessa, jos naaras ei joko innostu kutemaan kuplapesän valmistuttua vaan jatkaa apaattista möllötystään, niin silloin saattaa jokin olla pielessä. Yleensä kuitenkin koiras alkaa liehittelemään naarasta, jolloin kutupuuhat sitten vievät kalojen huomion niin, ettei ruoka edelleenkään maistu. Itselläni ainakin rihmakalat menivät suorastaan surkeaan kuntoon kutiessaan, joten varmista, että kun niiden ruokahalu palaa, tarjoat hyvää ja ravitsevaa evästä :)
Eli seuraile nyt tilanneta vielä kaikessa rauhassa.
Mulla kyllä kaikki kalat syö kuin porsaat siitä huolimatta onko perheenlisäys suunnitteilla vai ei.
Lehtikaloja on, hunajarihmakaloja on, kääpiörihmakaloja on ollut, korurihmakaloja on ollut...jotkut epelit noista tulevat vielä kesken kudun syömään (kääpiörihma on ainoa joka ei muistaakseni pitänyt lounastaukoa kesken sessioiden).
Kyllä meillä vaan kävi näin keltarihmakalojen ja lehtikalojen kanssa. Keltarihmiksillä asiaan saattoi vakuttaa se, että kyseessä ei ollut mikään "suunniteltu" perheenlisäys, vaan kutivat seura-akvaariossa. Osasyynä ruokahaluttomuuteen saattoi tietysti sitten olla innokas joukko muita kaloja, jotka halusivat apajille.
Lehtikalat taas puolestaan paastoavat kutuakvaariossakin. Voihan tietysti olla kyseessä ilmiö, jota harrastavat ainoastaan minun akvaarioissani asustelevat kalat :)
Alkuperäisen viestin kirjoittajalle: olisi hyvä nyt tietää, että ovatko rihmakalsi seura-akvaariossa vai ihan kutuakvaariossa. Sillä voi mielestäni olla suuri merkitys tuohon käytökseen.
Mahottomasti teitille kiitosta vastauksistanne!
Tässä lisää tietoa:
Naaraita on enää yksi, koska toinen ei ilmeisesti kestänyt muutoa meille, muuta en keksi. Haaremin ostin 27.12.-04, pitämäni akvaariopäiväkirjan mukaan. (On muute kätevää kun voi siitä seurata eri muutokset ym ym.)Kuljetus oli mahdollisimman lämmin; pussin ympärillä sanomalehteä ja lämmin auto, josta suoraan kotiin.
Pariskunta on seura-akvassa (120 litraa)
6:n kirsikkabarbin, 5:n monnisen ja 1:n partiksen kanssa.
21.2.-05 mitatut arvot:
nitraatti reilu 10
nitriitti 0
kok.kovuus reilu 10
garb.kovuus n.3
PH 6,4
lämpötila pysynyt kokoajan 25-26:ssa, lämppärin ansiosta.
Mittaukset tehty aina Tetran testiliuskoilla.
Kyllä kieltämättä alan toivoa että tuo olis vaan kutu-ajan käytöstä! Vaan kun en voi aina olla kattomassa käykö se kutemassa vai ei, ja miten sen muuten huomaa että olis käyny? Pesäkin on niin tiukasti kasvillisuudessa, ettei sinne kunnolla näe.
Piilopaikkoja on kylliksi kasvillisuudessa tai esim puunrungon tai ruukun sisällä.
Mitäs ootte mieltä?
Olen kuullut että nykyiset kääpiörihmat ovat aika heikkoa tekoa. Vaativat vähän enemmän hyysäystä kuin lajitoverinsa vielä viitisen vuotta sitten (silloin ennevvanhaa :S).
Nostaisit lämpötilan nyt n. 26-27 asteeseen ja jos ei vieläkään auta niin 27-28 asteeseen. Ihan silläkin uhalla että monnisille tulee vaikeeta. Se nyt riippuu lajista mitä sulla on. Jotkin monnislajit menee kyllä lämpöisemmässäkin ihan ok. Kyllä kaikki menee ainakin väliaikaisesti kuumemmassa. Sitten jos rouva tokenee ja ryhtyy syömään kunnolla, voit laskea lämpöä vähitellen.
Vaihda myös vähän enemmän vettä. Jos sillä on just joku rokeliustauti, niin siihen auttaa lämpimämpi ja erittäin puhdas vesi, ehkä vielä joku Furanolvalmiste (bakteerilääke).
Ai niin, pidä kansilasitkin kiinni huolella. Jos rouvalla on just joku talviflunssa, niin se ei yhtään kestä hengitellä kylmää ilmaa labyrinttielimeensä.
luulisin edelleen että kyse on kutupuuhista. Kalat ovat jo joitakin viikkoja olleet pytyssä ja ilmeisesti ruoka on maistunut tähän asti hyvin (onhan naaraskin syönyt tähän asti hyvin?) Koiras rakentelee pesää, joten se on mitä ilmeisimmin kunnossa ja terve. Jos naaraskin on tähän asti syönyt hyvin, niin sen on täytynyt sairastua todella akuutisti johonkin tautiin, joka ei ole purrut koiraaseen.
Mielestäni lämpötilojen muutokset ja vedenvaihtelut eivät välttämättä tässä tilanteessa ole paras mahdollinen ratkaisu. Kokonaisuus pitäisi ottaa huomioon, eli epäilen ettei naaras välttämättä ole sairas, koska samaan aikaan tullut koiras ainakin on terve. Jos lämpötilaa aletaan muuttamaan ja vettä vaihdetaan, voi vaarana olla, että kuplapesä tuhoutuu ja koiraan kutuhalut hälvenee, jolloin mahdollisesti kutuvalmiin naaraan mäti kovettuu tai tulehtuu ja jää kalan sisän. Tästä seuraa mitä varmempi kuolema kuin muutaman päivän pastosta.
Minä edelleenkin odottelisin kaikessa rauhassa, että mitä siellä akvaariossa tapahtuu. Hätiköidyt muutokset veden lämpötilassa ja jatkuva lotraaminen voi pahentaa tilannetta enemmän kuin auttaa asiaa. Itsellänikin kutuparin paasto kesti kokonaisen viikon, mutta kalat palautuivat ennalleen poikasten kuoriuduttua.
...tai yritän kompuroida hyvien ohjeidenne välimaastossa "rouvan" ja kanssakalojensa parhaax. Niin ja kyllä "rouva" on syöny aiemmin nii että evät rutis..ei sen puolee.
Seurailen nyt vielä vähän aikaa ja katon mikä vois olla parasta.
Kiitti hirveesti molemmille!!! Kerron tulokset kun selvii, jos olette kiinnostuneita tietämään kui eukon käy.. ;)
On tosiaan vaikea antaa neuvoja kun ei ole kalaa nähnyt. Voihan se olla ihan normaalia arkailua kun äijä on tohkeissaan. Toisaalta jos se nyt on oikeasti kipeä, niin se pitäisi toimia heti eikä viidestoista päivä.
Kerro kuinka kävi.
kuinka tilanne edistyy :)
vaikka vähän erilaisia näkemyksiä tilanteen selvittämisestä meiltä saitkin. Toivotaan että kutuinto jatkuu ja kaikki menee hyvin! Pidän peukkuja.
Molemmissa neuvoissa on puolensa. Se nyt vaan pitää tietää et miten se kala oikeasti voi, eikä sitä välttämättä kukaan pysty kertoon päälle päin. Elukoillahan on tapana näytellä tervettä viimeiseen pihahdukseen asti.
Mä ajoin sitä puolta että pistetään ympäristöolot varmasti kuntoon ja vedestä haitalliset bakteerit mahd. alas. Freshwaterilla taas pointtina on tuo kuplapesä. Vaikka koiras sellaisen kyllä parissa tunnissa uuden vääntää jos on vääntääkseen...
No, jos ei tee ja naaras onkin mädistä piukena voi käydä just niin että se ei teekään sooloja ja silloin voi käydä hassusti.
On kestänyt kuitenkin jo yhden vedenvaihdon, joten ainakin pyttyyn on vastikään lisätty puhdasta vettä (ellei kraanasta tule myrkkyä). Eikä nuo vesiarvot minusta hirveitä ole.
(ja vastasin taas väärään viestiin kun tämä olisi kai kuulunut tonne aikasempien jatkoksi... huoh)
Tulin juuri kotiin ja perhe kertoi että akvassa killuu kuollu kala!! Arvatkaa kuka arvas heti kuka?? Hyvä ettei itku päässy!!!
Aamulla rihmis-naaras kävi "ihailemassa" ruokia, mutta ui pois ja nyt on kuollu. Eikä edellee mitää päälle päi!
Vesioloissa ei munkaa mielestä mitää pitäis olla ja muut terveitä! Myös se, nyt yksinäinen, akaton rihmis-ukko!
Uskallanko enää uusia eukkoja ostaa kun tuolleen poistuvat elämästä peräjälkee??!!
Olipa kivaa ostaa rihmishaaremi!!! Että oon pettyny, kiukkune ja surullinen! Eikö ne kestä muuttoja? Mitä tilalle vai uusinta yritys?? Entäs yksinäine ukko nyt?
Justii ku olis ollu kiva seurata mulle uuden lajin touhuja ym!! Vaihtelua jne, niin ei!!!
No mut kiitti teille avun yrityksistä!! =/
Osanottoni! Taisi olla tauti niin pitkällä, että mitä vaan olisit tehnyt, et olisi sitä fisua enää pelastanut.
Mä kyllä veikkaan edelleen pahoja bakteereita vedessä. Ei ne haittaa kaloja jos ei ole haitatakseen, mutta kun haittaa niin siinä käy äkkiä niin että saavat just jonkun ihme tulehduksen ja ilmeisesti verenmyrkytyksen.
Toki voit hommata uudet kalat tilalle. Venaa kuitenkin nyt muutama viikko ensin ja vaihda huolella vettä että sitten kun tulee uusia kaloja niin vedessä ei ole liiaksi bakteereita. Uudet kalat kun eivät ole välttämättä tottuneet niihin bakuihin mihin sulla vanhat on. Ja se on fakta, että kuljetuspussissa puolen tunnin totuttamisella ne ei totu.
Tai vielä parempi, totuta ne karanteeniakvassa vähitellen pääakvan veteen.
Taitavat kääpiörihmat tosiaan olla nykyään herkkiksiä. No, se pahin vaihe on juuri kalojen saapuminen ja siitä muutama viikko eteenpäin. Kun siitä on päästy niin seuraava onkin sitten vanhuuteen kuoleminen (ellei käy äksidentti tai tule joku uusi bakteeri tai lude altaaseen).
Osanottoni! Onko sillä onnettomalla ukolla nyt pesä eikä sussua ? :((
ole pesäkään enää kummonen kun jouduin haavilla kaivelemaan "sussun" nii pahasta paikasta pesän läheltä.
Kiitos vaan osanotoista! :)
Lieneekö muuten tupsulevänkin kasvu mattosuodattimen seinässä yhteydessä sit johokii bakteerii? Jos siellä nyt sit on joku sellane bakteeri...
Lisäx on ilmestyny sellasta pitkäkarvasta vihreetä "untuvaa" mm. vedensuosikin latvoihin. (Tupsulevä oli jo kyllä aikoja enne sitä.)Kuha ei ois osuutta myös lampun vaihdolla, joka on siis nyt kasviputki, entisen päivänvaloputken sijaan. "Jipii" sanoo levät!=/ Vai sanooko...
Ota taas selvää mikä johtuu mistäki jne jne ja mikä on mihikii yhteyksis, kun kaikkihan kuiteki vaikuttaa periaatteessa kaikkeen.
Vähä turhautunu olo..kauhia valitus...heh..
Rauha rihmisnaaraan sielulle joo..! =I Lesken kanssa nyt mietitää sit tulevaisuutta uudestaa.
Kalatautibakteerit eivät mielestäni ole missään tekemisissä levien kanssa. Tai siis kyllä ne nyt siirtyvät kasvien mukana akvaariosta toiseen, mutta ei muuten. Levänkasvu kertoo korkeintaan kohonneista tai vääristyneistä ravinnepitoisuuksista, valon sopimattomuudesta (tuskin koska sulla on uusi putki joka on vielä kasveille passeli), hiilidioksidin vähyydestä tai sitten niistä kaikista.
Vihreä untuva on rihmalevää. Hyvä levä sillä että sen saa hyvin poistettua. Kannattaa pyöritellä vaikka haarukalla (tyyliin spagetti) mahdollisimman juurtajaksaen se pois.
Tupsulevä=punalevä onkin sitten toinen juttu. Sitä ei saa manuaalisesti oikein millään pois ja se on karsean näköistä. Toisaalta se ei kerro oikein muusta vedessä kuin että vesi on happipitoista ja että rautaa voi olla liikaa. Punalevä ei pidä happamasta vedestä joten turvelisäys on yksi hyvä saada se nirhattua.
Ikävä kuulla että kävi noin hullusti :(
Kieltämättä tuo kala kuoli kyllä niin äkkinäisesti, että vähän oudoksuttaa, yhtenä päivänä ei syö ja toisena kellottaa maha ylöspäin. Yleensä sairaudesta saa viitteitä hieman aikaisemmin.
Ei kannata lannistua kuitenkaan, itsellekin on kymmenen vuoden aikana ehtinyt sattua mysteerisiä kuolemantapauksia, joille ei ole löytynyt selitystä sen kummemmin. Ainahan on madollista, että sulhasen yli-innokas kosiskelu on aikeuttanut akkaparalle sellaisen stressin, että kalaparka on menehtynyt siihen.
Kannattaa tosiaan seurata vesiarvoja jonkun aikaa ja hommata sitten uusia kaloja tilalle. Ei ehkä tunnu mielekkäältä juuri nyt, mutta ukkoåarka tulee kovin yksinäiseksi ilman naisseuraa. Jos haluat kalan kuolemasta varmistuksen, niin lähetä raato EELAan tutkittavaksi. Jos kalalla on esim. ollut tubi, niin voi ilmoittaa asiasta kauppialle ja ryhtyä itsekin asian vaatimiin toimenpiteisiin.