Sortsi, ei voinut vastustaa kiusausta.
Mua vaan hunkkityyliin kyllästyttää kaikki musaketjujutut ja hyllypaperialoitukset. Jotain piristystä.
Meitsi juu lukenut nietssensä ja tostojevsinsa, kaikkea muutakin. Pidän juu itseäni väärinymmärrettynä kaappifilosofina :D
Luen paljonki sarjakuvia, net parhaimmillaan erittäin hyvää ja kiinnostavaa, ytimekästä tavaraa. Nyt sattui silmiin aivan hervottoman hieno vinkerpori alalta ja aiheesta:
http://www.hs.fi/fingerpori/car-2000005037817.html
Kukaan muu seuraa sarjiksia?
=DW=
Mua vaan hunkkityyliin kyllästyttää kaikki musaketjujutut ja hyllypaperialoitukset. Jotain piristystä.
Meitsi juu lukenut nietssensä ja tostojevsinsa, kaikkea muutakin. Pidän juu itseäni väärinymmärrettynä kaappifilosofina :D
Luen paljonki sarjakuvia, net parhaimmillaan erittäin hyvää ja kiinnostavaa, ytimekästä tavaraa. Nyt sattui silmiin aivan hervottoman hieno vinkerpori alalta ja aiheesta:
http://www.hs.fi/fingerpori/car-2000005037817.html
Kukaan muu seuraa sarjiksia?
=DW=
Vastaukset 27
Vanhimmat
Sen unohdin tuolla muualla kertoa, että keräsin lapsille Simpsons dvd-sarja. Se on tuolla paperoimattomalla hyllyllä. Voishan sinne kontaktimuovit tietty väsätä, mitähän kuosia.... Jos saisin valita, olisin elävän elämän Marge, onko lempeämpää naista olemassakaan?
En lue lehtiä, kukkarossa on reikä lehdenmaksun kohdalla. Olen täysin pihalla kaikesta ajankohtaisesta, uutisista ja sarjiksista. Kolaan vaan lunta mun omassa pikku maailmassa, ja hyvin menee. Kesät/talvet. Kesäisin kasvaa haba.
Mitäs kolaat kesällä? Nurmikonleikkurilla.
Totta. Paljon terapiasempaa on olla pihalla jonkun vehkeen kahvoissa kuin nenä kiinni paperijulkaisuissa tai netti näytöllä.
Eniten ihmettelen sitä, että ihka aikuiset, jopa mummoina, lukevat Aku Ankkaa? Siis mitä hemelettiä!
Saattaa olla että mulla on ennakkoasenne, traumako, kun ankat eivät ole kolahtaneet ei koskaan. En ole pystynyt lukemaan. Lapsuus oli miesten juttuja tex willerit ja vastaavat. Sitten oli niitä novelli vihkosia robin hood, pekka lipponen, kallekusti korkki. Armeija iän jälkeen normaalit kirjat. Enää ei kiinnosta kirjatkaan. Erästäkin kirjaa luin kotona, ulkomailla, kotona, mökillä...Siihen meni puolitoista vuotta, ja jäi kesken. Missähän se kirja nyt lie, saattaa olla mökillä.
Nyt luen jari aarnion rikoskokonaisuutta todistajineen ja oikeudenkäynteineen ja päätöksineen. Pöytäkirjoja. Niitä on yli 1700 sivua tuolla tabletin liitteenä. Kiinnostaa olla oman elämän salapoliisi ja kehitellä näkymä kuka valehteli, vedätti ja miten se meni? Puolitoista sataa sivua olen vasta edennyt. Ja jos sinä aikana on paljastunut, että jos ne sivut olisivat totta (aarnion kertomana), hän on vain ulkopuolinen satuhahmo, mielikuvitusolento ja vain kaikki muut ovat lihaa ja verta, jotka ovat tehneet työtä tai kuka mitäkin, hoitaneet actionin.
Talvisin kolaan ja kesäisin colaan :)
Kyllä mä varmaan Aku Ankkaa lukisin jos joku kotiin kantaisi. Simpsonit ovat hauskoja, ja sisältää paljon oivalluksia yhteiskunnasta, ironisella tavalla. Tosin kärsii jos ei pysty englanniksi kuuntelemaan, kaikkia kielenkukkasia ei voi kääntää, vaikka taitavasti muuten on tehty.
Lukeminen on minusta paljon harjoituksesta kiinni. Ite ahmin paikallisen kirjastomme kirjat alta 14 vuotiaana, viikossa meni 4 kirjaa. Vähän vanhempana jatkoin, mutta kun lapset tuli, aikaa ei enää ollut. Iltaisin kohtasin Nukkumatin ennen tyynyä. Nyt kun olen hiljakseni totutellut itteäni lukemaan, se taito on todella ruosteessa. Pitää olla mukaansa tempaava jotta jaksan pysyä kiinnostuneena. Tarttis varmaan harjoitella enemmän.
Sä pystyt lukemaan todellisen elämän tarinoita? Joskus monta vuotta sitten eksyin lukemaan miehen blogia, joka oli puukottanut oman vaimonsa kun oma tytär oli samassa huoneessa. Se sysäytti mut tolaltaan viikoksi, enää en sitä virhettä tee. Järkyttäviä juttuja. Tuossa Aarnion jutussa ei sentään mitään raakaa, mutta eikö se ole masentavaa huomata jonkun valehtelevan ja manipuloivan lukijaa?
Olen lukenut vasta Aarnion osuuden ja huvittavaa ollut huomata, että hän kertoo asiansa ja vastauksensa "täysin ulkopuolisena", kuin ei olisi ollut edes poliisi saati päällikkö, ettei ole ollut keskiössä ollenkaan? Päivänselviä muistettavia "ei muista" mutta muistaa jopa tarkkoja päivämääriä ja kellonaikoja vuosien takaa. Itse lukiessani "lajittelen" jyvät ja akanat". Ennakkoluuloja minulla ei ole, koska en seurannut juurikaan koko kohua saati geissiä.
Kyl meitä taviksia vedetään nenästä joka taholta.
Simpsoneista puheenollen sitä sarjaa seurasin, jonkun verran, varmaankin...90-luvulla.
Hahah :), enpä seuraa sarjiksia, mutta pienemmät lastenlapseni kylläkin simpsoneita joita ite en kyllä kato missään tapauksessa. Luen, kun kohdalle sattuu, sarjiksissa on melko ytimekkäitä huomioita olemassa olevista tilanteista.
eipä tule seurattua, mutta ajatelen ite.
Lehmilläkin on nykyään vapaa kasvatus
Katson aina fingerporin, en ihan aina tajua jutun ydintä.
Tämäkin on hyvä.
http://www.hs.fi/fingerpori/car-2000002470995.html
Tuo narrati. Yksi parhaista oli se nuoren lääkärin puhuttelu.
Siinä kovasti ylipainoinen ylilääkäri seisoo huoneessa, jonka seinäjulisteessa näyttää olevan pystyasennossa oleva valas.
Ylilääkäri sanoi:
- Sanoit, ettet hoida sitä potilasta!
En haluaisi muistuttaa valastanne!
(ilmeisesti tarkoitti Hippokrateen valaa.)
En seuraa mitään sarjakuvia.
Mun elämä on kuin yhtä pitkää komediaa ja antaa sekä graafisia että kognitiivisia virikkeitä ilman piirrettyjäkin.
Elämä on firtuaalia, harvoin kerkiää käydä oikeassa elämässä.
Taitaa sarjakuvat olla enemmän lasten ja miesten juttu.
Yksittäiset pilapiirrokset saattavat saada meikämummin kovastikkin nauramaan.
Silloin kun olin vielä työelämässä, nappasin Metron työmatkalle.
Kamala luonto on aika hauska. Leikkasin joskus ajankohtaista ja osuvaa työhuoneeni seinälle.
Tenavien ja Aku Ankan millenium julkaisut ostin "sijoituksiksi", samoin kuin millenium pullonavajan jne. sekä joulupallon. Vaatehuoneessa ovat kasvamassa korkoa, että hah, hah..
Nakke Nakuttaja ja Aku Ankka tulivat aikoinaan kotiin.
En ole kova sarjis-fani, mutta saatan lukea ja katsoa joskus lehdistä.
Toisethan kerää Viivit ja Wagnerit esim. - jotain omakohtaista?
Luettua tulee enemminkin romaaneja (historiallisia), dekkareita, omaelämäkertoja, runoja, novelleja, matkailuun liittyvää, sisustamiseen liittyviä pläräyskirjoja jne.
Vähän oletinkin.
Tälläkin palstalla on muutama sarjiksia lueskeleva. Sitten paljon niitä, jotka ei lue. Vähän hankala aihe, juu. Menee kulttuuripuolelle. Siitä taas mielipiteitä monenlaisia.
Mainittiin muutamakin sarjoshahmo, tai piirretty kyllä. Mielipiteenä ""en niitä katso, kakaroitten touhuja". No olkoot tota mieltä net, ketkä on.
Perusjuttu, sarjiksia jne tekee aikuiset ihmiset. Ja sisältö juu sopii kyllä kakaroillekin, mutta erityisesti kirjoitettu aikuisille. Kuka lukenut Muumi-sarjiksen, jossa Muumi Pappa oli heroiinikoukussa? Aikuiset, muumeja lukeneetkin ihmiset ohittanee sarjiksen sisällön "aikuistuessaan". Samat heebot tosin tekee enenpi/vähempi rehellistä kauppaa kirppareilla muumumukeista.
Sarjis on tiivistetty romaani. Pilapiirros on sitten sarjiksessta typististetty kirjasarja. Sarjiksen on erittäin voimakas kannanottaja ja mielipiteenilmaisia aina. Loppujenlopuksi, ihan lasten lapsille tekemää sarjista, muutakaan materiaalia ei ole olemassakaan. Aina tekijöinä aikuiset, joilla omat filosofiansa.
Sarjis on mun mielestä parhaimmillaan suuri ja merkittävä taideteos, joka herättää ajatuksia. Toi ajatusten herättäminen noin yleensäkin taiteen tärkein tarkoitus.
Laitan linkin yhteen Hollen strippiin. Siinä käsitellään ajankohtaista poliittista ja muutenkin tärkeää asiaa sarjakuvan keinoin. Mieti ite loput.
https://crop.kaleva.fi/O3_3MZ11aSmLRZc2nFtjsKXNQ6A=/smart/http://kuvat.kaleva.fi/cartoons/f335e685dc564b64a5839b417e56703d.png
=DW=
"Pidän juu itseäni väärinymmärrettynä kaappifilosofina :D"
Ihan hyvää, ja piristävän erilaistakin, juttua sieltä suunnalta on palstalle tullut. Itse vaan niin huono kaappifilosofi, että harvemmin tullut kommentoitua;)
Juu, sarjakuva ei ole vain pelkkä sarjakuva. Kyllähän sarjakuvista löytyy paljonkin kantaaottavaa ja ajankohtaista asiaa. En nyt niin sarjakuvafani ole, B. Virtanen on lähellä sydäntä. On kuin itsestä kerrottaisiin;)
Joopa....joku odottaa kirjettäsi...oli joskus Postin mainoslause.....mitähän siltä Postilta odotetaankaan nykyään....
Luen aika-ajoin sarjakuvia....fingerporillinen pistää eniten ajattelemaan...useinkin...
Kaikista lehdistä mitä luukustani tulee luen kaikki kuva-ajatelmat ...sarjikset...
Kamala luonto on myös ollut hyvä....
http://www.hs.fi/fingerpori/car-2000002471383.html
Facebookissa on fingerporin ymmärtäjät. Katselen sitäkin.
Tinttiä , lucky lukea ja asterixä , nykyään seuraan koska b-virtasen kuppi menee nurin.
Nämä kotikiusatun mainitsemat ovat minunkin suosikkejani. Nuorempana luin Fin Westiä ja jopa Hulukkosta :) Olen kaikkiruokainen, jo hyvin nuorena luin Olavi J. Paavolaisen synkän yksinpuhelunkin kun ei ollut mitään muutakaan lukemista. Lisäksi raamattua ja kaikkea mitä käsiini sain.
Eräs mies ihmetteli kuinka asiantuntevasti keskustelin Tex Willeristä ja näistä kahdesta yllämainitusta. Harva mummeli pystyy samaan ;)
Olen vuositolkulla yrittänyt ymmärtää, mikä Viivissä ja Wagnerissa on kivaa ja/tai opettavaista - niinkuin ymmärtäisin sarjakuvien tarkoitukssen olevan. Joku mielestäni ihan fiksu työkaveri kun sitä hehkutti, tosihyvänä piti. En ole vielä keksinyt miksi, enkä enää lue mokomaa kuin sattumoisin.
Yleensä kaikki lehtien sarjakuvat luen tai ainakin vilkaisen läpi. Joukossa on oikeinkin hyviä, mutta monet vain toistavat itseään.
Ai niin, tämä em. naispuolinen ihminen melko pian erosi, ja selvisi että mies oli varsinainen macho. Taisi nainen saada köniinsäkin 'silloon tällöön'...
"Kukaan muu seuraa sarjiksia?"
Sarjakuvatrippejä en seuraa oikeastaan ollenkaan. Joko ne eivät vain kolahda (vaikka vitsin ymmärränkin), tai ovat minun silmissäni niin epämiellyttäviä etten halua edes vilkaista niiden suuntaan. Jotkut saattavat joskus vetää katseeni, Snoopy, Lassi ja Leevi, Helmi ja Heikki ja Masi esmes, mutta en niitäkään seuraa tai lehdestä etsi.
Aku Ankan saatan lukaista jos kohdalle sattuu eikä muutakaan ole. Lapsenlapsille se vielä tulee ja näkyvät sitä lukevankin, se on minusta hyvä asia.
Lapsena olen ilmeisesti seurannut Kiekua ja Kaikua, yllätin itsenikin kun tässä jokunen vuosi sitten ihan tuosta vain täydensin yhtä ihan sattumalta lausuttua riimiä ja sitten vielä tiesin (tai arvasin) sen alkuperän.
Olen hävittänyt valtaosan kirjoistani. Säästämieni joukossa on verraten paljon sarjakuvakirjoja ja -albumeja. Kotona näyttäisi olevan tällä hetkellä vain yksi, Marc Malésin "Rumuus ja hulluus". Marc Malés on yksi suosikeistani, samoin Enki Bilal jonka "Jumalaton näytelmä" kiehtoo aina vaan, erityisesti siinä seikkailevien egyptiläisten jumalien takia. Muitakin suosikkeja on, mm. Claire Bre?jotain (Turha joukko) ja jokunen muu, nimiä tai sitä miten ne kirjoitetaan en nyt tähän hätiin muista. Nämä sarjakuvateokset ovat joko poikani tai sisarusteni kirjahyllyissä 'lainassa', tai ainakin pitäisi olla, sillä olin laittanut niihin teipin jossa lukee: "sen-ja-sen, ei saa hävittää".
Ei kiinnosta juurikaan. Mies aina lukee minulle Fingerporin päivän lehdestä jos satutaan olemaan yhtä-aikaa aamukahvilla :).
"Mies aina lukee minulle - - - "
ja...meneekö toisesta huivista sisään ja toisesta ulos, jääkö edes mieleen?
Päivän Aku Ankka
Lataamosta ilmaiseksi kaikille. Kuten kirjoittanut, sarjikset ei todellakaan jotain lasten lukemistoja, aikuiset tekee aikuisille. Nyt Akussa päivänpolitiikkaa käsittelevä sarjis, johon ministeri Bernerkin kommentoi.
Kandee lukaista jokaisen, joka kiinnostunut politiikasta:
https://lataamo.akuankka.fi/lue/4466
=DW=
Kiitti ö-Öö
Juuri tästä syystä olen mielissäni siitä, että lapsenlapseni lukevat Aku Ankkansa. Aku Ankka on siitäkin hyvä lehti, että siinä käytetty kieli on hyvää ja rikasta.
Aika söpöjä muuten ne rauhoitetun muuntajanaalin poikaset.
Toi on hyvä tietää. Että sitten kun alkaa vipata päästä, lataamoon pääsee netin kautta ei tarvitse hakea lähetettä.
Minä olen maailman paras Aku Ankan lukija sanoi tytär. Osasin juur oikein lausua kaikki tehosteet...!!! 😃