Vellihousujen Suomi makaa tukien varassa
Kirj, Olli Herrala Toimittaja, Kauppalehti
Avainsanat
• Julkinen tuki
• verotus
• ilmainen raha
• politiikka
Meistä on tullut vellihousujen kansakunta, joka ei osaa seisoa edes omilla jaloillaan.
Tähän tilannekuvaan päätyy pelkästään julkista keskustelua seuraamalla. Jopa Viasatin jalkapallolähetyksessä saa kuulla viestin siitä, kuinka kasvava julkinen tuki nostaisi suomalaisen jalkapallon loistoon. Vähäinen, mutta kuvaava esimerkki.
Tuulivoimaa ei nouse ilman tukea, Guggenheim ei rakennu ilman tukea, asuntoja syntyy tuella, biotaloutta tuetaan, sähköautoja tuetaan, vuokralaisia tuetaan, maajusseja tuetaan, toimeentuloa tuetaan, syömistä tuetaan, teollisuutta tuetaan ja yritystoimintaa yleensä tuetaan. Mitä huomenna tuetaan?
Jopa pörssiyhtiö Taaleri kertoi tällä viikolla (13.12.), että se rakentaa asuntorahastoa julkisen tuen varaan. Yksin vuokratukiin ja yritystukiin uppoaa uskomattomia summia, mutta silti niiden niukkuudesta valitetaan.
Sanokaa nyt hyvät ihmiset, mikä helvetti meitä suomalaisia vaivaa? Kertokaa minulle sekin, mihin katosi ennen muodissa ollut kunniantunto?
Kunniantunnon katoavaisuudesta on todisteita, tässä pieni sellainen. HS metron (15.12.) lukija kertoo nimimerkillä ”Tyytyväinen työtön” seuraavaa:
”Olen yksin asuva työtön ja saan erilaisia tukia yli 1 000 euroa nettona kuussa. Naapurin duunarilta jäi monttu auki, kun hän sai tietää saavansa kuussa vain satasen enemmän kuin minä.”
Nykyinenkään asumistuki ei riitä vuokra-asunnon maksamiseen, itkee puolestaan yksinhuoltaja Ilta-Sanomissa (14.12.). Mistä ihmisille on yleensä syntynyt sellainen ajatus, että kaikkea pitäisi automaattisesti tukea?
Osaan antaa primitiivisen osaselityksen. Paljon lukenut isäni Veikko arveli joskus 1970-luvun lopulla, että vastikkeettoman rahan jakamisella on luonnolliset seurauksensa. Se oli niitä aikoja, kun sosialistit tosissaan kaappasivat otetta kansalaisten elämästä.
”Kun ilmainen raha alkaa virrata, sille löytyy päivä päivältä enemmän ottajia. Sille ei loppua tule”, isäni pohti.
Taisipa olla oikeassa, sillä "ilmaisen" rahan harhasta on tullut häpeämätöntä valtavirtaa. Miettikääpä sitäkin, että opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) on juuri myöntänyt 80 000 euroa eri uskontojen välisen vuoropuhelun edistämiseen (tiedote 12.12.).
Tavoitteena on edistää hyviä suhteita eri uskonnollisten ryhmien välillä ”tukemalla uskontojen välistä vuoropuhelua”. Voi hyvää päivää: nyt siis verovaroin tuetaan vuoropuhelua!
Vuoropuheluun saavat rahaa erilaiset ”vaihto- ja vapaaehtoiset kulttuuri- ja uskontofoorumit”. Kyllä on puhumisesta tullut kallista, mutta tämähän on esimerkki yleisestä syöttiläs- ja tukihakuisuudesta, sillä edes suu ei enää liiku ilman julkista tukea.
Kädet ja jalathan eivät ole enää liikkuneet pitkään aikaan.
”Valtion budjettiin oli nyt ensimmäistä kertaa varattu määräraha vuoropuhelun tukemiseen”, riemuitsee opetus- ja kulttuuriministerimme.
Onneksi järjen valo väliin pilkahtelee kaiken älyttömyyden keskellä.
"Mihin tarvitaan omituista veronmaksajien rahoilla elävää kerjäläissektoria?" kysyy taloustieteen professori Matti Virén Uuden Suomen blogissaan. Virenin kysymys on hyvä, koska esimerkiksi nämä ”vuoropuhelun edistäjät” ovat olemassa lähinnä veronmaksajien lypsämistä varten.
Professori ihmettelee, mihin Suomessa tarvitaan tuhansia järjestöjä ja organisaatioita. Ne kun eivät perustu vapaaehtoisuuteen, vaan ne pyörivät veronmaksajien tuella.
Opetus- ja kulttuuriministerin rahanjaon perusteella ainakin Augustin Ehrensvärdin sanat ovat hukkuneet tonttumaisen yleisymmärryksen hetteikköön: ”Eftervard, stå här på egen botn, och lita icke på främmande hielp.”
Mitä meidän elämästämme on tullut muuta kuin mahdollisten tukieurojen odottamista? Ja jopa niiden jatkuvaa vaatimista?
Kirj, Olli Herrala Toimittaja, Kauppalehti
Avainsanat
• Julkinen tuki
• verotus
• ilmainen raha
• politiikka
Meistä on tullut vellihousujen kansakunta, joka ei osaa seisoa edes omilla jaloillaan.
Tähän tilannekuvaan päätyy pelkästään julkista keskustelua seuraamalla. Jopa Viasatin jalkapallolähetyksessä saa kuulla viestin siitä, kuinka kasvava julkinen tuki nostaisi suomalaisen jalkapallon loistoon. Vähäinen, mutta kuvaava esimerkki.
Tuulivoimaa ei nouse ilman tukea, Guggenheim ei rakennu ilman tukea, asuntoja syntyy tuella, biotaloutta tuetaan, sähköautoja tuetaan, vuokralaisia tuetaan, maajusseja tuetaan, toimeentuloa tuetaan, syömistä tuetaan, teollisuutta tuetaan ja yritystoimintaa yleensä tuetaan. Mitä huomenna tuetaan?
Jopa pörssiyhtiö Taaleri kertoi tällä viikolla (13.12.), että se rakentaa asuntorahastoa julkisen tuen varaan. Yksin vuokratukiin ja yritystukiin uppoaa uskomattomia summia, mutta silti niiden niukkuudesta valitetaan.
Sanokaa nyt hyvät ihmiset, mikä helvetti meitä suomalaisia vaivaa? Kertokaa minulle sekin, mihin katosi ennen muodissa ollut kunniantunto?
Kunniantunnon katoavaisuudesta on todisteita, tässä pieni sellainen. HS metron (15.12.) lukija kertoo nimimerkillä ”Tyytyväinen työtön” seuraavaa:
”Olen yksin asuva työtön ja saan erilaisia tukia yli 1 000 euroa nettona kuussa. Naapurin duunarilta jäi monttu auki, kun hän sai tietää saavansa kuussa vain satasen enemmän kuin minä.”
Nykyinenkään asumistuki ei riitä vuokra-asunnon maksamiseen, itkee puolestaan yksinhuoltaja Ilta-Sanomissa (14.12.). Mistä ihmisille on yleensä syntynyt sellainen ajatus, että kaikkea pitäisi automaattisesti tukea?
Osaan antaa primitiivisen osaselityksen. Paljon lukenut isäni Veikko arveli joskus 1970-luvun lopulla, että vastikkeettoman rahan jakamisella on luonnolliset seurauksensa. Se oli niitä aikoja, kun sosialistit tosissaan kaappasivat otetta kansalaisten elämästä.
”Kun ilmainen raha alkaa virrata, sille löytyy päivä päivältä enemmän ottajia. Sille ei loppua tule”, isäni pohti.
Taisipa olla oikeassa, sillä "ilmaisen" rahan harhasta on tullut häpeämätöntä valtavirtaa. Miettikääpä sitäkin, että opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) on juuri myöntänyt 80 000 euroa eri uskontojen välisen vuoropuhelun edistämiseen (tiedote 12.12.).
Tavoitteena on edistää hyviä suhteita eri uskonnollisten ryhmien välillä ”tukemalla uskontojen välistä vuoropuhelua”. Voi hyvää päivää: nyt siis verovaroin tuetaan vuoropuhelua!
Vuoropuheluun saavat rahaa erilaiset ”vaihto- ja vapaaehtoiset kulttuuri- ja uskontofoorumit”. Kyllä on puhumisesta tullut kallista, mutta tämähän on esimerkki yleisestä syöttiläs- ja tukihakuisuudesta, sillä edes suu ei enää liiku ilman julkista tukea.
Kädet ja jalathan eivät ole enää liikkuneet pitkään aikaan.
”Valtion budjettiin oli nyt ensimmäistä kertaa varattu määräraha vuoropuhelun tukemiseen”, riemuitsee opetus- ja kulttuuriministerimme.
Onneksi järjen valo väliin pilkahtelee kaiken älyttömyyden keskellä.
"Mihin tarvitaan omituista veronmaksajien rahoilla elävää kerjäläissektoria?" kysyy taloustieteen professori Matti Virén Uuden Suomen blogissaan. Virenin kysymys on hyvä, koska esimerkiksi nämä ”vuoropuhelun edistäjät” ovat olemassa lähinnä veronmaksajien lypsämistä varten.
Professori ihmettelee, mihin Suomessa tarvitaan tuhansia järjestöjä ja organisaatioita. Ne kun eivät perustu vapaaehtoisuuteen, vaan ne pyörivät veronmaksajien tuella.
Opetus- ja kulttuuriministerin rahanjaon perusteella ainakin Augustin Ehrensvärdin sanat ovat hukkuneet tonttumaisen yleisymmärryksen hetteikköön: ”Eftervard, stå här på egen botn, och lita icke på främmande hielp.”
Mitä meidän elämästämme on tullut muuta kuin mahdollisten tukieurojen odottamista? Ja jopa niiden jatkuvaa vaatimista?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Herrala on huono trolli joka voisi vetää itsensä hirteen ja tunkea kultalusikkansa perseeseen tätä toimenpidettä ennen. :) Kovaa huutelua liibalaaban muodossa ja summittaista jäkätystä tuista ilman päämäärää. Tyhmä mies.
”Olen yksin asuva työtön ja saan erilaisia tukia yli 1 000 euroa nettona kuussa. Naapurin duunarilta jäi monttu auki, kun hän sai tietää saavansa kuussa vain satasen enemmän kuin minä.”
Niin, ongelma ei ole siinä, että työtön saa tukina 1000e, vaan siinä, että duunari ei saa kuin parisataa euroa enemmän, koska se on ihan helvetin vähän ihmiselle joka tekee työtä, kun sillä pääsee juuri ja juuri sinne köyhyysrajan määritelmän yläpuolelle, ehkä. Ja toisaalta, 1000e taas ei ole liikaa, koska sillä saa juuri maksettua vuokran ja ostettua suht säätellen ruoan, vaatteet, hygieniatarpeet, ja siinäpä se melkeinpä on.
Ja mihin johtopäätökseen tuosta viimeisestä siteerauksesta pääsemme? Ensimmäisenä tulee mieleen yrittäjien silmitön ahneus ja palkanmaksuhaluttomuus.
Herrala varmaankin kuuluu niihin ihmisiin jotka, jos vain olisivat yrittäjiä, jemmaisivat mielellään rahansa veroparatiiseihin turvaan Suomen verotukselta, ettei tarvitse osallistua yhteiskunnan pyörittämiseen, ja sen jälkeen maksaisi sille duunarille täyspäivätyöstä 1400e BRUTTOna palkkaa.
Ei, vaan vika on siinä, että vätys saa vastikkeetta tukia 1000e ja työntekijä vain vähän enemmän. Vätyksen ei pitäisi saada yhtään mitään VASTIKKEETTOMASTI. Vätys pitäisi laittaa vaikka lunta lapioimaan tai paskaisia vessoja pesemään tukien eteen, näin ihmisellä mahdollisesti heräisi itsekunnioitus uudelle tasolle ja sitten hakeutuisi oikeisiin töihin!
Tuet pitäisi myös leikata niin, ettei niistä saisi puoltakaan siitä, mitä minimipalkkainen saa oikeista töistä. Tämäkin edesauttaisi työllistymistä!
Tuista voisi myös kantaa veroa, tuplamäärä verrattuna tavalliseen töissäkäyvään kansalaiseen.
Tapoja on monia jolla Suomi saataisiin takaisin raiteilleen, mitään näin radikaalia ei kukaan uskalla tai voi tehdä - valitettavasti.
"Tuet pitäisi myös leikata niin, ettei niistä saisi puoltakaan siitä, mitä minimipalkkainen saa oikeista töistä. Tämäkin edesauttaisi työllistymistä!"
Tämä toteutuu helpost niin, että nostetaan se kuukausittainen minimipalkka sieltä jostain runsaasta tonnista 2000e/kk:teen brutto. Sehän on ihan kohtuullinen minimipalkka täyspäivätyöstä.
Ei, koska kukaan yrittäjä ei ota en töihin porukkaa 2000 eurolla jos sama tehtiin aiemmin runsaalla tonnilla.
Minimipalkka on juurikin sitä, minimipalkkaa minimityöpanoksesta. Palkkaahan pitäisi saada ja onneksi saakin omien taitojen mukaan.
Sillä runsaalla tonnilla voi elää tekemällä töitä.
Virhe tukijärjestelmässä on siinä, että tekemättä mitään voi myös saada lähes saman rahan kuin työtätekevä minimipalkkainen ja elää yhtä hyvin kuin hän. Näin ei saisi olla. Tuilla elävän pitäisi olla sitä alinta kastia, jotta olisi vain yksi tie elämässä, ylöspäin.
Samoin kaikki tukien saajat jotka pitkään työttöminä pakkomuuttona maaseudulle pois kalliista kaupungista. Asumistuki pitää remontoida rajulla kädellä eli puolittaa vähintäin ja sossu ei saisi maksaa ollenkaan asumisesta vaan perusrahasta itse.
Voi voi nyyh.
https://www.youtube.com/watch?v=g7gm-O8Tyhw