Aika muuttaa ihmistä, sanotaan.

Perusluonteenpiirteet varmaankin säilyvät, mutta jos ihminen on avoin maailmalle, eikä estä omaa kehityksenkulkuaan, erilaisia piirteitä voi löytää itsestään.
Ulkoinen olemushan muuttuu iän myötä myös mieltymyksemme muuttuu.
Muutamme sitä itsekin tietoisesti, värjäämällä tukkaa, muuttamalla kampausta, pukeutumistyyliä.
Toinen luku on tietysti se, jos sairaus kattaa mielen tai kehon, johon tahdolla ei ainakaan täysvaltaisesti pysty vaikuttamaan.

Olet vanhanaikainen, ei enää tarvi.

Tapahtuukohan tuo ulkoinen muutos jos estrogeenitaso ajetaan alas hormonihoidolla?

Muistuipa mieleen, joskus vuosikymmenten takaa, eräs tapaus.
Nainen oli elämäntyönsä tehnyt opettajana.
Kun sitten sairaus vei kontrollin, kiroili railakkaasti.
Ilmeisesti oli entisaikaan opettajana joutunut aina hillitsemään itsensä, kun esteet poistuivat tuli se, mitä olisi joskus ennenkin halunnut sanoa.
Kyllä toisille tulee voimakkaammin esiin tuo naishormoonin väheneminen. Esim. partakarvoja alkaa kasvamaan.

eppu2 kirjoitti:

Muistuipa mieleen, joskus vuosikymmenten takaa, eräs tapaus.
Nainen oli elämäntyönsä tehnyt opettajana.
Kun sitten sairaus vei kontrollin, kiroili railakkaasti.
Ilmeisesti oli entisaikaan opettajana joutunut aina hillitsemään itsensä, kun esteet poistuivat tuli se, mitä olisi joskus ennenkin halunnut sanoa.
Kyllä toisille tulee voimakkaammin esiin tuo naishormoonin väheneminen. Esim. partakarvoja alkaa kasvamaan.

Minä muistan myös erään papin, joka ei koksaan ennen dementoitumistaan ollut kiroillut. Kun sitten sairauden myöstä estot kaikkosivat oli niin rumasuinen jotta lapsensa häpesivät.

Siilimuorikka3 kirjoitti:

Tapahtuukohan tuo ulkoinen muutos jos estrogeenitaso ajetaan alas hormonihoidolla?

Hyvä kysymys, siilimuori. Kurssikaverille tehtiin näin, mutta en ole kyllä hänessä miehistymistä huomannut ... Ainakaan enempää kuin itsessänikään..))

Siilimuorikka3 kirjoitti:

Minä muistan myös erään papin, joka ei koksaan ennen dementoitumistaan ollut kiroillut. Kun sitten sairauden myöstä estot kaikkosivat oli niin rumasuinen jotta lapsensa häpesivät.

Parin tutun vanhempien kohdalla kävi noin: muttuivat tosi rivoiksi suustaan, siveä ikäneito ja lempeä mummotyyppi.
Pitäisköhän ruveta rääväsuuksi nyt, jos sitten omaiset säästyisivät tulevalta häpeältä..)).
Jotenkin uskon siihen selitykseen, että jos ihminen on aikaisemmin kontrolloinut itseään kovasti, dementia murtaa padot ja ihminen näyttää sen, mitä ennen peitti...

demeter1 kirjoitti:

Parin tutun vanhempien kohdalla kävi noin: muttuivat tosi rivoiksi suustaan, siveä ikäneito ja lempeä mummotyyppi.
Pitäisköhän ruveta rääväsuuksi nyt, jos sitten omaiset säästyisivät tulevalta häpeältä..)).
Jotenkin uskon siihen selitykseen, että jos ihminen on aikaisemmin kontrolloinut itseään kovasti, dementia murtaa padot ja ihminen näyttää sen, mitä ennen peitti...

"demeter1"

Et kai vaan aio tehdä tästäkin lesken-friidu-siili-korppis-venytystä?
Aargh!
Tarzan bundolo!
Här kommer potku läng-strump!
Pää-kallo-kehrääjä!
Luu-vitonen!
Verettömän vamppyyrin imaisu!
Kuningas-Kobran sylkäisy!

H.

hunksz kirjoitti:

"demeter1"

Et kai vaan aio tehdä tästäkin lesken-friidu-siili-korppis-venytystä?
Aargh!
Tarzan bundolo!
Här kommer potku läng-strump!
Pää-kallo-kehrääjä!
Luu-vitonen!
Verettömän vamppyyrin imaisu!
Kuningas-Kobran sylkäisy!

H.

lång...

H.

Ei miehistytä ei, siilimuorikka :)
Mä luulen, että tämä lempeys ja pehmeys mikä mulla nyt on niin ei välttämättä ole luonteenpiirre :) Saattaa hyvin olla, että työstressi jääminen vei mennessään sellaisen turhan kärttyisyyden. Pahkeinen jos se tulee takaisin, se kärttyisyys, ei työstressi ;)

suvenelli1 kirjoitti:

Ei miehistytä ei, siilimuorikka :)
Mä luulen, että tämä lempeys ja pehmeys mikä mulla nyt on niin ei välttämättä ole luonteenpiirre :) Saattaa hyvin olla, että työstressi jääminen vei mennessään sellaisen turhan kärttyisyyden. Pahkeinen jos se tulee takaisin, se kärttyisyys, ei työstressi ;)

Stressihormoonien taso kun laskee, kyllä ihmisen mieli rentoutuu.
Tulee paremmin esiin se oikea ihminen. Kuka vaan tulee kärttyiseksi, jos aina on tunne ettei mihinkään riitä.

demeter1 kirjoitti:

Parin tutun vanhempien kohdalla kävi noin: muttuivat tosi rivoiksi suustaan, siveä ikäneito ja lempeä mummotyyppi.
Pitäisköhän ruveta rääväsuuksi nyt, jos sitten omaiset säästyisivät tulevalta häpeältä..)).
Jotenkin uskon siihen selitykseen, että jos ihminen on aikaisemmin kontrolloinut itseään kovasti, dementia murtaa padot ja ihminen näyttää sen, mitä ennen peitti...

Noin minäkin uskon että dementia murtaa padot joskus, päästäneekö meillä aiemmin sisimmässä olleet virrat vapaiksi :)? Sääli niitäkin hoitajia jotka sitten mahdollisesti meitsiä hoitaa :D.

suvenelli1 kirjoitti:

Ei miehistytä ei, siilimuorikka :)
Mä luulen, että tämä lempeys ja pehmeys mikä mulla nyt on niin ei välttämättä ole luonteenpiirre :) Saattaa hyvin olla, että työstressi jääminen vei mennessään sellaisen turhan kärttyisyyden. Pahkeinen jos se tulee takaisin, se kärttyisyys, ei työstressi ;)

Lempeyttä ja pehmeyttä ei voi näytellä, ainakaan kovin kauaa:). Siis minusta se on nimenopmaan viime kädessä luonteenpiirre. Kärtyisys sen soijaan voi johtua vallitsevista olosuhteista (stressi?).

eppu2 kirjoitti:

Stressihormoonien taso kun laskee, kyllä ihmisen mieli rentoutuu.
Tulee paremmin esiin se oikea ihminen. Kuka vaan tulee kärttyiseksi, jos aina on tunne ettei mihinkään riitä.

Totta, riittämättömyyden tunne repii ihmistä.

Ehkä molemmat, eletty elämä varmasti, mutta aikakin tuo paljon uutta, josta ammennamme, sekä hylkäämme asioita.
Esim. toiset eivät tietoisesti halua opetella netinkäyttöä, vaikka muuten edellytykset olisivat.
Toiset haluavat matkustella, saavat sitä kautta ajan kuvaa, toiset jotain muuta tietä.
Keskivertoihmisellä on aika paljon valinnanvaraa, etsiä itselleen sopivia tapoja kerätä kokemuksia.
Kyllä tuo luonteenpiirteiden korostuminenkin ainakin osittain pitää paikkansa.

eppu2 kirjoitti:

Ehkä molemmat, eletty elämä varmasti, mutta aikakin tuo paljon uutta, josta ammennamme, sekä hylkäämme asioita.
Esim. toiset eivät tietoisesti halua opetella netinkäyttöä, vaikka muuten edellytykset olisivat.
Toiset haluavat matkustella, saavat sitä kautta ajan kuvaa, toiset jotain muuta tietä.
Keskivertoihmisellä on aika paljon valinnanvaraa, etsiä itselleen sopivia tapoja kerätä kokemuksia.
Kyllä tuo luonteenpiirteiden korostuminenkin ainakin osittain pitää paikkansa.

Minä uskon myös tuohon, että luonteenpiirteet kärjistyvät vanhempana. Identiteetti haurastuu ja jos selviytyminen on ollut tietyistä ominaisuuksista kiinni, niihin takertuu entistä enemmän.

demeter1 kirjoitti:

Minä uskon myös tuohon, että luonteenpiirteet kärjistyvät vanhempana. Identiteetti haurastuu ja jos selviytyminen on ollut tietyistä ominaisuuksista kiinni, niihin takertuu entistä enemmän.

Noista selviytymisominaisuuksista voi olla aika vaikea päästää irti vaikka haluaisikin oman hyvinvoinnin takia. Pitäisi varmaan käydä joku arvopsykoterapia, jotta kykenisi muuttamaan arvojaan, joille identiteetti on rakentunut.

Siilimuorikka kirjoitti:

Noista selviytymisominaisuuksista voi olla aika vaikea päästää irti vaikka haluaisikin oman hyvinvoinnin takia. Pitäisi varmaan käydä joku arvopsykoterapia, jotta kykenisi muuttamaan arvojaan, joille identiteetti on rakentunut.

Aivan siilimuori, Arvot ovat identiteetin perusta ja itse en perusta niitä muuttaa..))

demeter1 kirjoitti:

Aivan siilimuori, Arvot ovat identiteetin perusta ja itse en perusta niitä muuttaa..))

Mulla on ollut viime vuotena hieman fiksaamisen paikka noissa arvoissa ja sitä kautta siinä identiteetissä. Tällä arvopohjalla ei pidemmän päälle hyvä heilu :).

Et kai sentään rupea "tavalliseksi", siilimuori ? Toimi itseäsi vastaan, sovittaudu muiden mitoittamaan muottiin ?

Tai no. Hyvä täältä katsomosta on huudella..)) Joskus elämän kokonaistilanne vaatii valitsemaan sen pienemmän riesan tien. Mutta kyllä ihminen mielestäni palaa harharetkiltään sinne, minne hänet on tarkoitettukin, omien arvojensa pariin...

demeter1 kirjoitti:

Et kai sentään rupea "tavalliseksi", siilimuori ? Toimi itseäsi vastaan, sovittaudu muiden mitoittamaan muottiin ?

Tai no. Hyvä täältä katsomosta on huudella..)) Joskus elämän kokonaistilanne vaatii valitsemaan sen pienemmän riesan tien. Mutta kyllä ihminen mielestäni palaa harharetkiltään sinne, minne hänet on tarkoitettukin, omien arvojensa pariin...

En toki vaan viimeinkin itseäni kohti. Liian kauan olen sovittautunut ja sopeutunut toisten muovaamaan muottiin. Liian kauan ollut unohduksissa oma paras tai edes hyvä. Liian kauan arvotus loppupeleissä mitättömien asioiden kautta. Tai ei voi sanoa että mitättömien mutta tähän asti ykköstilalle rankattujen. Nyt kuitenkin siirryn vielä lähemmäs omien arvojeni ydintä ja se tuntuu hyvältä vaikka matka sinne on vielä kesken mutta mahdollinen.

Eli takarivin siilimuori siirtyy vielä pari riviä taemmas :D.

Siilimuorikka3 kirjoitti:

En toki vaan viimeinkin itseäni kohti. Liian kauan olen sovittautunut ja sopeutunut toisten muovaamaan muottiin. Liian kauan ollut unohduksissa oma paras tai edes hyvä. Liian kauan arvotus loppupeleissä mitättömien asioiden kautta. Tai ei voi sanoa että mitättömien mutta tähän asti ykköstilalle rankattujen. Nyt kuitenkin siirryn vielä lähemmäs omien arvojeni ydintä ja se tuntuu hyvältä vaikka matka sinne on vielä kesken mutta mahdollinen.

Eli takarivin siilimuori siirtyy vielä pari riviä taemmas :D.

Onneksi olkoon, siilimuori. Takarivistä näkee parhaiten, koko kentän..))

demeter1 kirjoitti:

Onneksi olkoon, siilimuori. Takarivistä näkee parhaiten, koko kentän..))

Sitähän minä olen aina sanonut :D. Rapattu seinä selän takana tuntuu mahtavan hyvältä.

Letun ymmärtäminen ei Sinulla ole oikein viimeaikoina ollut hanskassa.
Ainakin, mitä minun aloituksiini tulee.

eppu2 kirjoitti:

Letun ymmärtäminen ei Sinulla ole oikein viimeaikoina ollut hanskassa.
Ainakin, mitä minun aloituksiini tulee.

"eppu2"

Noh, osaatko sinä sanoa mikä on letun oppi-arvo?
(Anteeksi, jos osaat) :)

H.

hunksz kirjoitti:

"eppu2"

Noh, osaatko sinä sanoa mikä on letun oppi-arvo?
(Anteeksi, jos osaat) :)

H.

Ei kirjoittanut.

eppu2 kirjoitti:

Ei kirjoittanut.

Nyt minä nauran täällä, että vesi silmistä lentelee ympäri huonetta.
Luulin, että joku pilailee ja kirjoitti letun, hätäseen, kun katsoin, kun seuraan toisella silmällä Emmerdalea.
Itse minä sen kirjoitin, piti kirjoittaa luetun.
Itselleen on hulvatonta nauraa.
Kirjoitusvirheet ovat joskus hauskoja.

eppu2 kirjoitti:

Nyt minä nauran täällä, että vesi silmistä lentelee ympäri huonetta.
Luulin, että joku pilailee ja kirjoitti letun, hätäseen, kun katsoin, kun seuraan toisella silmällä Emmerdalea.
Itse minä sen kirjoitin, piti kirjoittaa luetun.
Itselleen on hulvatonta nauraa.
Kirjoitusvirheet ovat joskus hauskoja.

"eppu2"

Fiksu tyttö.
Huono maku.
Kohta alkaa vitoselta House.
Hänessä on sitä jotakin.
Hunksia vaikka...

H.

eppu2 kirjoitti:

Nyt minä nauran täällä, että vesi silmistä lentelee ympäri huonetta.
Luulin, että joku pilailee ja kirjoitti letun, hätäseen, kun katsoin, kun seuraan toisella silmällä Emmerdalea.
Itse minä sen kirjoitin, piti kirjoittaa luetun.
Itselleen on hulvatonta nauraa.
Kirjoitusvirheet ovat joskus hauskoja.

Ja mä jo selasin puoli palstaa, että mistä letusta on kysymys. En kehdannut kysyä :)

suvenelli1 kirjoitti:

Ja mä jo selasin puoli palstaa, että mistä letusta on kysymys. En kehdannut kysyä :)

Olisit kysynyt vaan.
Katson tekstinikin nopeammin läpi, kun ennen,koska tämä mun, en tiedä onko konevika vai soneran vika, on yhtenään linja poikki.
Sitten, kun yhteyden laittaa uudestaan, menee kaikki kirjoitettu uusiksi.
Väliin ottaa niin päähän.

eppu2 kirjoitti:

Olisit kysynyt vaan.
Katson tekstinikin nopeammin läpi, kun ennen,koska tämä mun, en tiedä onko konevika vai soneran vika, on yhtenään linja poikki.
Sitten, kun yhteyden laittaa uudestaan, menee kaikki kirjoitettu uusiksi.
Väliin ottaa niin päähän.

Heh, ajattelin, että olen jo täysin pihalla tästä maailmasta, kun en letun ymmärtämistä ymmärtänyt :))

Mulla tämä läppäri alkaa pätkimään, jos plärään noita pitkiä ketjuja. Jätän ne suosiolla väliin kun "vanuvat" pitkiksi.

eppu2 kirjoitti:

Nyt minä nauran täällä, että vesi silmistä lentelee ympäri huonetta.
Luulin, että joku pilailee ja kirjoitti letun, hätäseen, kun katsoin, kun seuraan toisella silmällä Emmerdalea.
Itse minä sen kirjoitin, piti kirjoittaa luetun.
Itselleen on hulvatonta nauraa.
Kirjoitusvirheet ovat joskus hauskoja.

Nauratti tuo lettu juttu....en nyt muista mikä hirveä sana meinasi lähteä itseltä tässä hiljattain....no lettu ei ole paha sana ollenkaan....Pikkumies sanoi minulle kun söi lettuja....kotona tykkään vihreistä lätyistä ja mansikkahillosta päällä.....

Suunta on silloin hyvä, jos kokee elämän pehmentäneen, silloin on saavuttanut myös ymmärrystä.
´´tekee mitä haluaa tai voi´´ tuo oivallus kertoo tasapainosta mielessä.

eppu2 kirjoitti:

Suunta on silloin hyvä, jos kokee elämän pehmentäneen, silloin on saavuttanut myös ymmärrystä.
´´tekee mitä haluaa tai voi´´ tuo oivallus kertoo tasapainosta mielessä.

Elämän pehmentämä= elämän lannistama

"koti-kiusattu"

Vain Whitworth oli löysäksi kulunut?

H.

hunksz kirjoitti:

"koti-kiusattu"

Vain Whitworth oli löysäksi kulunut?

H.

Kun kompuroit konehuoneen metalliturkilla ja liität ensin katkenneen venttiilin varren ja sen jälkeen sorvaat siihen tasakylkisen puolsuunnikas kieteen niin siin oppii whitworttinsa tuntemaan .
Kyllä niin säälin lauttamatkustajia kun kuulema mukikin oli pöyrältä puronnut .
Noin hirveet myrskyt muokkaa merenkulkijoita .

Kyllä aika tasaa monen monta särmää.
Vaan sanotaanhan sitä jotenkin niinkin, että ennen oli nuoruus ja hulluus, nyt on jäljellä enää hulluus. Vitsi lienee tuo, kyllä se ymmärrys yleensä kasvaa vanhemmiten ja hötkyily laantyy,

eppu2 kirjoitti:

Kyllä aika tasaa monen monta särmää.
Vaan sanotaanhan sitä jotenkin niinkin, että ennen oli nuoruus ja hulluus, nyt on jäljellä enää hulluus. Vitsi lienee tuo, kyllä se ymmärrys yleensä kasvaa vanhemmiten ja hötkyily laantyy,

Tasan just niin. Ennen oli nuoruus ja hulluus, enää vain "nuoruus".

Uskallus mielipiteensä ilmaisemiseen monilla kasvaa. Itselläni on ainakin niin käynyt. Nuorena olin ujonpuoleinen.
Muista n, 30 vuoden takaa tapauksen, kun kaksi ihastuivat toisiinsa ja livahtivat aina samaan sänkyyn.
Rouvalla oli mies, joka kävi melkein joka päivä. Kun mies näkyi oven takana toinen meni avaamaan ovea ja toinen kipitti osaston puolelle katsomaan, oliko pari omilla teillään ja saatteli rouvan päivähuoneeseen. Ei rouva enää tajunnut tilannetta.

eppu2 kirjoitti:

Uskallus mielipiteensä ilmaisemiseen monilla kasvaa. Itselläni on ainakin niin käynyt. Nuorena olin ujonpuoleinen.
Muista n, 30 vuoden takaa tapauksen, kun kaksi ihastuivat toisiinsa ja livahtivat aina samaan sänkyyn.
Rouvalla oli mies, joka kävi melkein joka päivä. Kun mies näkyi oven takana toinen meni avaamaan ovea ja toinen kipitti osaston puolelle katsomaan, oliko pari omilla teillään ja saatteli rouvan päivähuoneeseen. Ei rouva enää tajunnut tilannetta.

Et kai vaan aio tehdä tästäkin lesken-friidu-siili-korppis-venytystä?
Aargh!
Tarzan bundolo!
Här kommer potku lång-strump!
Pää-kallo-kehrääjä!
Luu-vitonen!
Verettömän vamppyyrin imaisu!
Kuningas-Kobran sylkäisy!

H.

hunksz kirjoitti:

Et kai vaan aio tehdä tästäkin lesken-friidu-siili-korppis-venytystä?
Aargh!
Tarzan bundolo!
Här kommer potku lång-strump!
Pää-kallo-kehrääjä!
Luu-vitonen!
Verettömän vamppyyrin imaisu!
Kuningas-Kobran sylkäisy!

H.

Minä en venuta mitään, mutta Sinä venutat, kun puhut puuta heinää.
Sellainen on venutusta.

Aika on juuri se, mikä tuo oivalluksia, askeltaa eteenpäin.
Ei kukaan varmaan mitään pakkomuuttamista ole ajatelut.
Ei mikään luento ketään muuta, jos ei siitä löydä oivallusta oman itsensä eteenviemiseksi ja sitä ei takuulla löydä, jos on vastakarvaan jokaiselle uudelle asialle ja idealle.
Kirjat ovat myös tie ymmärryksen avartamiseen, pitää vain antaa olla mielentien auki ja muistaa suodattaa.

Etkös sinä esp jossain just toitottanut sitä että jokainen saisi olla oma itsensä, ajatella kuten haluaa ja tuoda ajatelmansa täällä esille? Jopa nuoremmatkin?

Omakseni en tunne tuota itsensä täydelliseksi muuttamista, ei ole tullut mieleen. Mut toivoa sopii jotta jollain lailla tässä vielä kehittyy niin akauan kun henki pihisee.

eppu2 kirjoitti:

Aika on juuri se, mikä tuo oivalluksia, askeltaa eteenpäin.
Ei kukaan varmaan mitään pakkomuuttamista ole ajatelut.
Ei mikään luento ketään muuta, jos ei siitä löydä oivallusta oman itsensä eteenviemiseksi ja sitä ei takuulla löydä, jos on vastakarvaan jokaiselle uudelle asialle ja idealle.
Kirjat ovat myös tie ymmärryksen avartamiseen, pitää vain antaa olla mielentien auki ja muistaa suodattaa.

Jokos se höpötys taas alkoi. Sama höpötys ymmärryksensä avartamisesta eikä avartumisesta.

""""Kirjat ovat myös tie ymmärryksen avartamiseen, pitää vain antaa olla mielentien auki ja muistaa suodattaa.""""

Sehän on ihan siinä, mitä luet. Siihen suuntaan sitten "ymmärryksesi avartuu". Mihin suuntaan milloinkin ja kenelläkin.
Kaikki aivopestyt "valaistuneet" kuvittelevat " avartaneensa ymmärrystään" luettuaan tarpeeksi paljon saman alan kirjallisuutta ja ahmivat lisää, että valaistuisivat vielä enemmän.

eppu2 kirjoitti:

Aika on juuri se, mikä tuo oivalluksia, askeltaa eteenpäin.
Ei kukaan varmaan mitään pakkomuuttamista ole ajatelut.
Ei mikään luento ketään muuta, jos ei siitä löydä oivallusta oman itsensä eteenviemiseksi ja sitä ei takuulla löydä, jos on vastakarvaan jokaiselle uudelle asialle ja idealle.
Kirjat ovat myös tie ymmärryksen avartamiseen, pitää vain antaa olla mielentien auki ja muistaa suodattaa.

Hyvin sanottu ja piste iin päälle, että muistaa suodattaa lukemaansa.
Oivalluksia tuo lyhyempikin aika mutta pidempi aika tuo viisautta.

Siiimuorikka3 kirjoitti:

Etkös sinä esp jossain just toitottanut sitä että jokainen saisi olla oma itsensä, ajatella kuten haluaa ja tuoda ajatelmansa täällä esille? Jopa nuoremmatkin?

Omakseni en tunne tuota itsensä täydelliseksi muuttamista, ei ole tullut mieleen. Mut toivoa sopii jotta jollain lailla tässä vielä kehittyy niin akauan kun henki pihisee.

Missäs minä olen sellaista toitottanut?
Ja ettäkö mielestäni muka nuoremmatkin "saisivat tuoda ajatelmansa täällä esille?"? Ainahan olen ollut sitä mieltä, että koska nämä ikäryhmät nyt ovat, niin pysyköön jokainen löpsöttämässä ikäistensä ryhmässä. Jos ei ole täyttänyt 60, niin silloin ei ole 60 .

Toisen määräämistä muuttumaan erilaiseksi kuin on, sitä olen vastustanut, sillä ei kukkokaan käskien laula.
Myöskin itsensä väkisin muuttamista toisenlaiseksi kuin on. En kai minä sinuakaan ole yrittänyt muuttaa erilaiseksi kuin olet? Odottelen vain, että vielä iän/ajan myötä ajatusmaailmasi kehittyisi kypsemmäksi. Ehkä odottelen turhaan, mee ja tiijä.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Jokos se höpötys taas alkoi. Sama höpötys ymmärryksensä avartamisesta eikä avartumisesta.

""""Kirjat ovat myös tie ymmärryksen avartamiseen, pitää vain antaa olla mielentien auki ja muistaa suodattaa.""""

Sehän on ihan siinä, mitä luet. Siihen suuntaan sitten "ymmärryksesi avartuu". Mihin suuntaan milloinkin ja kenelläkin.
Kaikki aivopestyt "valaistuneet" kuvittelevat " avartaneensa ymmärrystään" luettuaan tarpeeksi paljon saman alan kirjallisuutta ja ahmivat lisää, että valaistuisivat vielä enemmän.

Tiedän kyllä että tässäkin asiassa muunlaiset mielipiteet, kun omasi, ovat mielestäsi höpötystä.
Olen selvillä siitä ajatuksesi kulkevat ihan eri raiteella, kun omani, eikä se siitä muuksi muutu.
Että se siitä.

entinenmiäs kirjoitti:

Hyvin sanottu ja piste iin päälle, että muistaa suodattaa lukemaansa.
Oivalluksia tuo lyhyempikin aika mutta pidempi aika tuo viisautta.

Juurikin asioista pitää ikäänkuin suodattaa oma totuutensa ja ihmisellä pitäisi olla myös valmius muuttaa mielipidettänsä, jos uutta muunlaista aineistoa tulee.

eppu2 kirjoitti:

Tiedän kyllä että tässäkin asiassa muunlaiset mielipiteet, kun omasi, ovat mielestäsi höpötystä.
Olen selvillä siitä ajatuksesi kulkevat ihan eri raiteella, kun omani, eikä se siitä muuksi muutu.
Että se siitä.

Sehän on juuri sitä "suodattamista", asioitten siivilöimistä, ettei usko ja mene sokeasti kaikkeen mukaan kuin tuuliviiri, mitä eteen tuodaan.

eppu2 kirjoitti:

Juurikin asioista pitää ikäänkuin suodattaa oma totuutensa ja ihmisellä pitäisi olla myös valmius muuttaa mielipidettänsä, jos uutta muunlaista aineistoa tulee.

"""... ihmisellä pitäisi olla myös valmius muuttaa mielipidettänsä, jos uutta muunlaista aineistoa tulee."""

Se on juuri sitä tuuliviirimäisyyttä, jos muuttaa mielipiteitään aina uuden aineiston tullessa, kun ottaa huomioon kuinka paljon erilaista aineistoa maailmassa on, sellaistakin mihin et koskaan vielä ole ehtinyt tutustua.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

"""... ihmisellä pitäisi olla myös valmius muuttaa mielipidettänsä, jos uutta muunlaista aineistoa tulee."""

Se on juuri sitä tuuliviirimäisyyttä, jos muuttaa mielipiteitään aina uuden aineiston tullessa, kun ottaa huomioon kuinka paljon erilaista aineistoa maailmassa on, sellaistakin mihin et koskaan vielä ole ehtinyt tutustua.

On upeaa, että meillä ja muualla on älykkäitä ja fiksuja tiedenaisia ja -miehiä, jotka tutkivat erilaisia asioita ja ilmiöitä.
Löytävät ihan kiihtyvällä tahdilla uutta tietoa ja taas uutta. Sillä tavalla kehitys menee eteenpäin.
Eivät varmaan nimittele toisiaan tuuliviireiksi.

entinenmiäs kirjoitti:

Hyvin sanottu ja piste iin päälle, että muistaa suodattaa lukemaansa.
Oivalluksia tuo lyhyempikin aika mutta pidempi aika tuo viisautta.

Kyllä ne ovat enemmän jokaisen oman elämänsä kokemukset, jotka tuovat sitä oikeaa elämänviisautta, eikä niinkään lukemiset toisten kokemuksista.

Otetaan esimerkkinä vaikka oma isäni.
En ikimaailmassa nähnyt hänen lukevan mitään, jos ei nyt hyyssikässä lueskellut vanhoja sanomalehtiä. (Joskus tuli sieltä kesähelteellä ja ilmoitti, että säätietotuksessa luvattiin pakkasta.)
Silti likkani vieläkin sanovat, että he eivät koskaan missään ole nähneet niin viisaita silmiä ja kuulleet niin viisaita sanoja kuin vaarilla oli.

eppu2 kirjoitti:

On upeaa, että meillä ja muualla on älykkäitä ja fiksuja tiedenaisia ja -miehiä, jotka tutkivat erilaisia asioita ja ilmiöitä.
Löytävät ihan kiihtyvällä tahdilla uutta tietoa ja taas uutta. Sillä tavalla kehitys menee eteenpäin.
Eivät varmaan nimittele toisiaan tuuliviireiksi.

Eiväthän ne toisiaa nimittele tuuliviireiksi. On heillä sen verran lojaalisuutta toisiaan kohtaan.
Niitä sinun kaltaisiasi nimittelen tuuliviireiksi, jotka ovat höveleitä uskomaan sokeasti kaiken mitä tutkijat ja tiedemiehet milloinkin sanovat vaikka heidän sanomisensa muuttuvat jatkuvasti ja heittävät päinvastaisiinkiin suuntiin ihan pienessä ajassa.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Eiväthän ne toisiaa nimittele tuuliviireiksi. On heillä sen verran lojaalisuutta toisiaan kohtaan.
Niitä sinun kaltaisiasi nimittelen tuuliviireiksi, jotka ovat höveleitä uskomaan sokeasti kaiken mitä tutkijat ja tiedemiehet milloinkin sanovat vaikka heidän sanomisensa muuttuvat jatkuvasti ja heittävät päinvastaisiinkiin suuntiin ihan pienessä ajassa.

Hetken jo kuvittelin, että ymmärsit sanan ´´suodattaa.´´

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Missäs minä olen sellaista toitottanut?
Ja ettäkö mielestäni muka nuoremmatkin "saisivat tuoda ajatelmansa täällä esille?"? Ainahan olen ollut sitä mieltä, että koska nämä ikäryhmät nyt ovat, niin pysyköön jokainen löpsöttämässä ikäistensä ryhmässä. Jos ei ole täyttänyt 60, niin silloin ei ole 60 .

Toisen määräämistä muuttumaan erilaiseksi kuin on, sitä olen vastustanut, sillä ei kukkokaan käskien laula.
Myöskin itsensä väkisin muuttamista toisenlaiseksi kuin on. En kai minä sinuakaan ole yrittänyt muuttaa erilaiseksi kuin olet? Odottelen vain, että vielä iän/ajan myötä ajatusmaailmasi kehittyisi kypsemmäksi. Ehkä odottelen turhaan, mee ja tiijä.

Nii, tai ehkä pyörimmä eri piireissä jotta sitä pääsisist näkemään ;). Who knowa muttei kerro.

eppu2 kirjoitti:

Hetken jo kuvittelin, että ymmärsit sanan ´´suodattaa.´´

Suodattaa on sama kuin siivilöidä ja heittää perskat/turhat/tarpeettomat menemään, eikä niellä kaikkea, mitä tutkijat ja tiedemiehet milloinkin sanovat (vaikka sitten sanoisivat sen telkkarissa, mihin niin usein vetoat).

eppu2 kirjoitti:

Juurikin asioista pitää ikäänkuin suodattaa oma totuutensa ja ihmisellä pitäisi olla myös valmius muuttaa mielipidettänsä, jos uutta muunlaista aineistoa tulee.

Monessa asiassa olen joutunut mielipidettäni muuttamaan elämäni aikana, kun uusi tieto on todistanut oman "totuuteni" vääräksi.

Kirjoitit aloituksessasi:" Monet asiat itse koettuina näyttävät erilaisilta kuin ehkä luulimme." Kirjoituksesi pitää täysin paikkansa.
Jokainen kokemus ja eletty päivä meitä muuttavat ja toivottavasti opimmekin niistä jotain.

Kun omalle kohdalle sattuu tulemaan kenties kovakin koettelemus, niin se voi muuttaa koko arvomaailmamme. Koettelemuksesta selvittyämme saatamme oppia arvostamaan elämää ja toisia ihmisiä positiivisemmalla tavalla. Pienistä vastoinkäymisistäkään ei enää nurista.

Voihan tietysti käydä niinkin, että ihminen jää kiinni kokemukseensa ja katkeroituu. Sääli, jos niin käy.

kylmätotuus kirjoitti:

Monessa asiassa olen joutunut mielipidettäni muuttamaan elämäni aikana, kun uusi tieto on todistanut oman "totuuteni" vääräksi.

Kirjoitit aloituksessasi:" Monet asiat itse koettuina näyttävät erilaisilta kuin ehkä luulimme." Kirjoituksesi pitää täysin paikkansa.
Jokainen kokemus ja eletty päivä meitä muuttavat ja toivottavasti opimmekin niistä jotain.

Kun omalle kohdalle sattuu tulemaan kenties kovakin koettelemus, niin se voi muuttaa koko arvomaailmamme. Koettelemuksesta selvittyämme saatamme oppia arvostamaan elämää ja toisia ihmisiä positiivisemmalla tavalla. Pienistä vastoinkäymisistäkään ei enää nurista.

Voihan tietysti käydä niinkin, että ihminen jää kiinni kokemukseensa ja katkeroituu. Sääli, jos niin käy.

Tuli mieleen nämä tsunamista selvinneet ja menehtyneiden omaiset, monet heidän kertomuksensa kertoi juuri siitä, miten arvot menevät uuteen järjestykseen.
Onnettomuksista selvinneet jotkut vaihtavat ihan ammattiakin.
Niinkai se tiedon tie menee, että viitteistä luodaan teoria, joka todistetaan tai ei todisteta oikeaksi. Ja tiedon päälle tulee uutta tietoa.
Esim, jos ajatellaan ensimmäistä autoa ja nykyautoa tai ensimmäistä tietokonetta ja nyky konetta.
Kyllä niitäkin joskus tapaa, jotka eivät pääse yli jostain ja kokevat, että ovat kokeneet suuren vääryyden ja katkeroituvat.

eppu2 kirjoitti:

Tuli mieleen nämä tsunamista selvinneet ja menehtyneiden omaiset, monet heidän kertomuksensa kertoi juuri siitä, miten arvot menevät uuteen järjestykseen.
Onnettomuksista selvinneet jotkut vaihtavat ihan ammattiakin.
Niinkai se tiedon tie menee, että viitteistä luodaan teoria, joka todistetaan tai ei todisteta oikeaksi. Ja tiedon päälle tulee uutta tietoa.
Esim, jos ajatellaan ensimmäistä autoa ja nykyautoa tai ensimmäistä tietokonetta ja nyky konetta.
Kyllä niitäkin joskus tapaa, jotka eivät pääse yli jostain ja kokevat, että ovat kokeneet suuren vääryyden ja katkeroituvat.

Oma tai läheisen vakava sairaus saa myös laittamaan asiat uuteen tärkeysjärjestykseen.

Onkohan vielä olemassa ihmisiä, jotka yhä sitkeästi väittävät Maapallon olevan litteä kuin lettu? Tai ukkosen jyrinän johtuvan siitä, että Jumala kärrää kiviä taivaassa?

Joskus tuntuu, että heitä on edelleen keskuudessamme.
Ei ainakaan kannata rueta väittämään vastaan, sen olen oppinut. Paras olla vaan hissunkissun, niin säästyy pahimmalta rökitykseltä.

kylmätotuus kirjoitti:

Oma tai läheisen vakava sairaus saa myös laittamaan asiat uuteen tärkeysjärjestykseen.

Onkohan vielä olemassa ihmisiä, jotka yhä sitkeästi väittävät Maapallon olevan litteä kuin lettu? Tai ukkosen jyrinän johtuvan siitä, että Jumala kärrää kiviä taivaassa?

Joskus tuntuu, että heitä on edelleen keskuudessamme.
Ei ainakaan kannata rueta väittämään vastaan, sen olen oppinut. Paras olla vaan hissunkissun, niin säästyy pahimmalta rökitykseltä.

On se varmaan kamala tunne olla hissunkissun ja pelätä mitä kaikkia keskuudessamme liikkuu.

En minä nyt usko, että ihan rökittämään alkaisin. Varmaan kyllä totta puhuakseni aika pitkän silmäyksen heittäisin, jos joku yli kuuskymppinen alkaisi oikein tosissaan savon murteella viännellen puhumaan, että "ukkosen jyrinä ei johu siitä, jotta Jumala kärree kiviä taevaassa ja tämä on kylymä tottuus".

Minkä niminen sairaus läheiselläsi sai sinut oivaltamaan tuollaisen totuuden? Minkä ikäinen olit silloin? Entäs lumihiutaleet, ovatko nekään niitä enkeleitten jalkorättejä?

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Kyllä ne ovat enemmän jokaisen oman elämänsä kokemukset, jotka tuovat sitä oikeaa elämänviisautta, eikä niinkään lukemiset toisten kokemuksista.

Otetaan esimerkkinä vaikka oma isäni.
En ikimaailmassa nähnyt hänen lukevan mitään, jos ei nyt hyyssikässä lueskellut vanhoja sanomalehtiä. (Joskus tuli sieltä kesähelteellä ja ilmoitti, että säätietotuksessa luvattiin pakkasta.)
Silti likkani vieläkin sanovat, että he eivät koskaan missään ole nähneet niin viisaita silmiä ja kuulleet niin viisaita sanoja kuin vaarilla oli.

Se on ihan totta. Viisas oppii enemmän elämästä, kuin mistään kirjoista.

Tai sitten ei. Aika heppoisilla eväillä matkansa tekee jos tietää vain omat kokemuksensa. Jotka nekin ovat tietysti tärkeitä ja merkityksellisiä. Mutta perspektiivi kasvaa, laajenee ja monipuolistuu kun tietää miten joku toinen on kokenut tai ajatellut elämän kaikenlaisista jutuista ja mitä kaikkea, mistä itse ei tiedä mitään, muitten maailma voikaan sisältää.

Sanotaan, ettei se sisäinen lapsi minnekään häviä, se on siellä jossain.

Kyllä ne ihmisen sisälle on arkistoituneena jokainen hänen eletty ikänsä. Joskus ne sieltä aina silloin tällöin nostavat päätään ja yrittävät saada yliotteen tämän ikäisestä. Toisinaan sattuu, että saavatkin.

Saavat yliotteen " vanhakin nuortuu kuin lapsi leikkimään.

Kyllä liikenteeseenkin ikä tuo viisautta ja varovaisuutta. Se on hyvä se, koska reaktionopeus laskee. Myös silmän mukautumiskyky varsinkin pimeällä heikkenee.
Sehän kait pystytään ihan laskemaan, mikä on maksimi nopeus millä auto pysyy tiellä erilaisissa kaarteissa.

eppu2 kirjoitti:

Kyllä liikenteeseenkin ikä tuo viisautta ja varovaisuutta. Se on hyvä se, koska reaktionopeus laskee. Myös silmän mukautumiskyky varsinkin pimeällä heikkenee.
Sehän kait pystytään ihan laskemaan, mikä on maksimi nopeus millä auto pysyy tiellä erilaisissa kaarteissa.

Niin. Kuten moottoritiellä ajamisen väärään suuntaan :). Vitsi vitsi.

Hyviä mietteitä elämästä Sinulla.
Valinnat ne kait ovat niitä pysäkkejä, jolla päätämme mihin suuntaan kuljemme.
Vaikka emme tiedäkään mitä kulman takaa tulee, sen voimme silloinkin päättää, miten suhtaudumme.

Joo, hömm... täälläkin ammut vielä pihlajanmarjoja :))

old_profile_93225 kirjoitti:

Joo, hömm... täälläkin ammut vielä pihlajanmarjoja :))

Kyllä, tosin valepaketit eivät enää ole mun juttujani.

Mitä on nuo valepaketit, joita lapsena teitte? Outo käsite minulle.

eppu2 kirjoitti:

Mitä on nuo valepaketit, joita lapsena teitte? Outo käsite minulle.

Mun lapsuudessa jekutettiin laiitamalla tyhjä lompakko tielle.
Sitten istuttiin vadelmapensaiden takana helteisenä kesäpäivänä ja odotettiin.......

eppu2 kirjoitti:

Mitä on nuo valepaketit, joita lapsena teitte? Outo käsite minulle.

Täytettiin kahvipaketti jollain esim. hiekalla, käärittiin paperiin ja sidottiin narulla, vietiin kadulle ja mentiin puskaan katsomaan kuka on onnellinen löytäjä😆

korppis kirjoitti:

Täytettiin kahvipaketti jollain esim. hiekalla, käärittiin paperiin ja sidottiin narulla, vietiin kadulle ja mentiin puskaan katsomaan kuka on onnellinen löytäjä😆

Pari kertaa olin mukana sellaisessa touhussa, jossa laitettiin lompakko ja maattiin ojassa ja sitten, kun joku tuli, narulla vedettiin se pois, juostiin karkuun tuhatta ja sataa.
Tuota nimeä ´valepaketti´ emme käyttäneet, se oli outo.

eppu2 kirjoitti:

Pari kertaa olin mukana sellaisessa touhussa, jossa laitettiin lompakko ja maattiin ojassa ja sitten, kun joku tuli, narulla vedettiin se pois, juostiin karkuun tuhatta ja sataa.
Tuota nimeä ´valepaketti´ emme käyttäneet, se oli outo.

Sattui toki sellaistakin, että kun laitomme lompakon ja menimme puskaan odottamaan uhria, uhri olikin meitä ovelampi, astui narun päälle ja nauroi partaansa. Tosin heitti lompakon takaisin, jotta saisimme jatkaa leikkiämme.

Eikö paremminkin voi kysyä, mitä se kertoo tyypeistä?

Juu-u, olisi pitänyt vain mennä nukkumaan eikä yrittää ...

Minun mielestäni jokainen muuttuu, kuka enemmän, kuka vähemmän ja jokainen omaan suuntaansa.
Kuitenkin jotkut ovat sitä mieltä, ettei muutu.
Etsi siitä sitten totuus.

Se muuttuminen käy niin vaivihkaa ja itsestään, ettei kaikki sitä tiedosta, vaan uskovat ollensa aina samanlaisia.
Aika paljon niin minäkin luulin, kunnes nousi esille kaapin perukoilta vanhat nuoruusajan päiväkirjani (pitäisi polttaa nekin, etteivät jää lasten käsille). En meinannut uskoa silmiäni, että olenko se todellakin minä tuo aivoton pöheltäjä, joka tuossa kirjoittaa itsestään ja huveltamisistaan, AkuAnkkasyndroomainen tyhjäpäinen pään seinään juoksija. Ja silloin sitä oli olevinaan niin aikuinen, niin aikuinen.

Nopein ja käänteentekevin muuttuminen, minkä itsekin selvemmin tiedostin, tapahtui siinä, kun tuli kahden lapsen äidiksi ja tunsi vastuunsa lasten vanhempana. Se oli vakavaa aikuisuuden aikaa, oman muistini mukaan. Tai onhan se voinut olla samanverran aikuisuutta kuin lasten kotileikitkin. Siltä ajalta minulla ei ole päiväkirjoja, mistä voisi nähdä totuuden.

Olen varma, että jokainen muuttuu ainakin sillä tavalla, että tulee tasaisemmaksi vanhemmiten. Järkevyydeksikin sitä voisi sanoa.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Se muuttuminen käy niin vaivihkaa ja itsestään, ettei kaikki sitä tiedosta, vaan uskovat ollensa aina samanlaisia.
Aika paljon niin minäkin luulin, kunnes nousi esille kaapin perukoilta vanhat nuoruusajan päiväkirjani (pitäisi polttaa nekin, etteivät jää lasten käsille). En meinannut uskoa silmiäni, että olenko se todellakin minä tuo aivoton pöheltäjä, joka tuossa kirjoittaa itsestään ja huveltamisistaan, AkuAnkkasyndroomainen tyhjäpäinen pään seinään juoksija. Ja silloin sitä oli olevinaan niin aikuinen, niin aikuinen.

Nopein ja käänteentekevin muuttuminen, minkä itsekin selvemmin tiedostin, tapahtui siinä, kun tuli kahden lapsen äidiksi ja tunsi vastuunsa lasten vanhempana. Se oli vakavaa aikuisuuden aikaa, oman muistini mukaan. Tai onhan se voinut olla samanverran aikuisuutta kuin lasten kotileikitkin. Siltä ajalta minulla ei ole päiväkirjoja, mistä voisi nähdä totuuden.

Olen varma, että jokainen muuttuu ainakin sillä tavalla, että tulee tasaisemmaksi vanhemmiten. Järkevyydeksikin sitä voisi sanoa.

Jos tulee liian nuorena vanhemmaksi ja jää ns nuoruus elämättä voi tasaisuus olla kaukana kun nuoruus pukkaa päälle jälkijunassa ja eletään vasta sitten kun on jo perhettä eli ei aina tasoitu. Ja silloinhan järki ei paljoa päässä pakota. Tasaisuus tulee paljon myöhemmin kun elämää on enemmän koettu, niin hyvässä kuin pahassa.

Siilimuorikka3 kirjoitti:

Jos tulee liian nuorena vanhemmaksi ja jää ns nuoruus elämättä voi tasaisuus olla kaukana kun nuoruus pukkaa päälle jälkijunassa ja eletään vasta sitten kun on jo perhettä eli ei aina tasoitu. Ja silloinhan järki ei paljoa päässä pakota. Tasaisuus tulee paljon myöhemmin kun elämää on enemmän koettu, niin hyvässä kuin pahassa.

Jörn Donner määritteli Jyrki Kataista näin: "vanhana syntynyt, nuoreksi jäänyt".

Se jäi kai mieleeni siksi, että löysin siitä itseäni. Eli uskon kyllä, että kiltin tytön syndroomasta kärsinyt repäisee ennemmin tai myöhemmin, elää oman kapinavaiheensa. Kyllä minulla kapinallisuutta vertaisten parissa oli, en ollut nynny, en kiusattu ankä kiusaaja, mutta tuossa toisessa murrosiässä kaikki auktoriteetit saivat kyytiä... Silloin oli monenlaista radikalisoitumista myös yleisessä ilmapiirissä. Sieltä sai tukea, mutta taistelut käytiin kyllä yksin...

demeter1 kirjoitti:

Jörn Donner määritteli Jyrki Kataista näin: "vanhana syntynyt, nuoreksi jäänyt".

Se jäi kai mieleeni siksi, että löysin siitä itseäni. Eli uskon kyllä, että kiltin tytön syndroomasta kärsinyt repäisee ennemmin tai myöhemmin, elää oman kapinavaiheensa. Kyllä minulla kapinallisuutta vertaisten parissa oli, en ollut nynny, en kiusattu ankä kiusaaja, mutta tuossa toisessa murrosiässä kaikki auktoriteetit saivat kyytiä... Silloin oli monenlaista radikalisoitumista myös yleisessä ilmapiirissä. Sieltä sai tukea, mutta taistelut käytiin kyllä yksin...

Aivan. Ihminen ei pääse pakoon itseään vaikka joskus haluaisi. Itsensä kanssa on pakko tulla toimeen :).

Tarkoitus ainakin on kasvaa, tarpeet sanelee kasvun ja valintoja teet sen mukaan. Se mikä olet lähtökohtaisesti määrää mitkä on mahdollisuutesi. Suuri kysymys, eipä tule juurikaan mietittyä miksi on se mikä on ja miten on siihen tullut. Tunnistan että läpi elämäni olen se sama persoona ollut, tuttua on kaikki minussa, kerroksia on paljon kuin puussa. Kivojakin yllätyksiä on tullut, löytänyt itsestäni.
En koe että tieni kuitenkaan mikään helppo ja lavea olisi... 🙂

old_profile_95391 kirjoitti:

Tarkoitus ainakin on kasvaa, tarpeet sanelee kasvun ja valintoja teet sen mukaan. Se mikä olet lähtökohtaisesti määrää mitkä on mahdollisuutesi. Suuri kysymys, eipä tule juurikaan mietittyä miksi on se mikä on ja miten on siihen tullut. Tunnistan että läpi elämäni olen se sama persoona ollut, tuttua on kaikki minussa, kerroksia on paljon kuin puussa. Kivojakin yllätyksiä on tullut, löytänyt itsestäni.
En koe että tieni kuitenkaan mikään helppo ja lavea olisi... 🙂

Minä koen olevani kuin kärpäspaperi. Ensin oli puhdas liimapinta, jossa oli vain geenperimä. Siihen sitten mukaan alkaa tarttua jos minkäkinlaista säilää, joka Luultavimmin väliin huonoon ja väliin hyvään. Perusta siis on vakio mut sälä muokkaa persoonaakin ajattelee hän tällä hetkellä, toisella hetkellä ajatus voi olla eri.

Tuo, muutos on aina pahasta, tuli varsinkin työelämässä esiin voimakkaastikin.
Aina oli näitä ei-ihmisiä, vaikkei oikeasti asiasta mitään olisi tienneetkään.
Nuorena sitä kai jokainen on mustavalkoinen, se kait kuuluu ihmiskehitykseen.

Jospa ne eläkeukot ovat kaikkitietäviä siksi, että eläkkeelle jääminen on jättänyt aukon, jota pitää jotenkin täyttää, kysymys voi olla, että tuntee hyödyttömyyttä.

Sopiiko rippipuku vielä päälle :)?

Kyllä minustakin on päivänselvää, että ihminen muuttuu vuosien kokemusten myötä, jokunen kyllä siitä on toista mieltä.
Kiintoisaa tässä on se miten erilaiset kokemukset vaikuttavat eri ihmisiin ja mihin suuntaan se itse kunkin kehitystä vie. Se on yksilöllistä.

eppu2 kirjoitti:

Kyllä minustakin on päivänselvää, että ihminen muuttuu vuosien kokemusten myötä, jokunen kyllä siitä on toista mieltä.
Kiintoisaa tässä on se miten erilaiset kokemukset vaikuttavat eri ihmisiin ja mihin suuntaan se itse kunkin kehitystä vie. Se on yksilöllistä.

Tottahan se on yksilöllistä, kun eri ihmisillä jokaisella on omat kokemuksensa ja oma elämänsä kuljettuna.
Ei ole kahta samanlaista, ei ihmistä eikä elämää kokemuksineen.

"humps"

Luonnettaan ei voi muuttaa.
Ainoa mitä voi tehdä, on opetella näyttelemään.
Joko niin miten itse haluaa.
Tai sitten niin miten toiset haluavat.
-
Eikö palsta ole vielä sinulle asiaa näytellyt?

H.

hunksz kirjoitti:

"humps"

Luonnettaan ei voi muuttaa.
Ainoa mitä voi tehdä, on opetella näyttelemään.
Joko niin miten itse haluaa.
Tai sitten niin miten toiset haluavat.
-
Eikö palsta ole vielä sinulle asiaa näytellyt?

H.

Jee, hänhän keskustelee *kiusii* :))

Luonnettaan voi pehmentää, sen on palsta vahvistanut. Ei ole mitään mieltä turhaan aiheuttaa toiselle pahaa oloa, ainakin vastapainoksi pitää saada sitä hyvääkin jostain. Jokaisen. Muuten se on vain toisen alistamista, tai poisajamista.

Olen itse välillä turhan kovapäinen, pusken kuin terävä sarvipää.

old_profile_93225 kirjoitti:

Jee, hänhän keskustelee *kiusii* :))

Luonnettaan voi pehmentää, sen on palsta vahvistanut. Ei ole mitään mieltä turhaan aiheuttaa toiselle pahaa oloa, ainakin vastapainoksi pitää saada sitä hyvääkin jostain. Jokaisen. Muuten se on vain toisen alistamista, tai poisajamista.

Olen itse välillä turhan kovapäinen, pusken kuin terävä sarvipää.

"humps"

Ei pehmene.
Muutos on sitä näytelmää.

H.

hunksz kirjoitti:

"humps"

Ei pehmene.
Muutos on sitä näytelmää.

H.

hunksz

Ei välttämättä näytelmää tai näyttelemistä.
Ei pehmenemistä, saattaa olla jopa kovenemista.
Kun alkaa erottaa jyvät akanoista.
.

old_profile_92365 kirjoitti:

hunksz

Ei välttämättä näytelmää tai näyttelemistä.
Ei pehmenemistä, saattaa olla jopa kovenemista.
Kun alkaa erottaa jyvät akanoista.
.

"Ancelina"

Laita toinenkin renkutus. :)

H.

hunksz kirjoitti:

"Ancelina"

Laita toinenkin renkutus. :)

H.

hunksz

Ehkä huomenna, ei sinullekaan makeaa masun täydeltä.
:)

hunksz kirjoitti:

"humps"

Ei pehmene.
Muutos on sitä näytelmää.

H.

Sulle sitten muutos onkin näytelmää, ehkä sä kuulut siihen luonnonlapsi-sakkiin? Mulle muutos on oppimista, tuulimyllyjen kesyttämistä ja sopeutumista. Ilman tietoisia muutoksia ja itteni muokkaamista en olisi järjissäni.

old_profile_93225 kirjoitti:

Sulle sitten muutos onkin näytelmää, ehkä sä kuulut siihen luonnonlapsi-sakkiin? Mulle muutos on oppimista, tuulimyllyjen kesyttämistä ja sopeutumista. Ilman tietoisia muutoksia ja itteni muokkaamista en olisi järjissäni.

"humps"

Selittelet hyvin miten näyttelemisesi kehittyy.
Varo ettei mene jankutukseksi sanojen paikkaa vaihtelemalla.
Vaikka se oikeastaan kuuluukin näytelmään.

H.

hunksz kirjoitti:

"humps"

Selittelet hyvin miten näyttelemisesi kehittyy.
Varo ettei mene jankutukseksi sanojen paikkaa vaihtelemalla.
Vaikka se oikeastaan kuuluukin näytelmään.

H.

Tuuleeko siellä ylhäällä? Täällä alhaalla haisee jalkahiki.

hunksz kirjoitti:

"humps"

Luonnettaan ei voi muuttaa.
Ainoa mitä voi tehdä, on opetella näyttelemään.
Joko niin miten itse haluaa.
Tai sitten niin miten toiset haluavat.
-
Eikö palsta ole vielä sinulle asiaa näytellyt?

H.

Väärin.
Ja höpsistäpöpsistä.
Kyllä elämään mahtuu sellaisiakin tapahtumia, että on sydän vereslihalla ja väitteesi näyttelemisestä on kaukana.
Mielestäni kohtalon koukkusormi riisuu ihmisen välillä nin "alasti", mikä on hyvä, ettei turhaa ylpisty ja ole itseään liian täynnä.
Toisten ihmisten huomioon ottaminen ei ole näyttelemistä.
Se on kuulemista ja kuuntelemista. Tässä onnistumme tosin joskus ja jotkut erittäin huonosti.
Ruskeaa kieltä ei kannata hankkia, koska silloin menettää osan identiteettiään tai olisiko se sitä näyttelemistä?

Pulp-fictio kirjoitti:

Väärin.
Ja höpsistäpöpsistä.
Kyllä elämään mahtuu sellaisiakin tapahtumia, että on sydän vereslihalla ja väitteesi näyttelemisestä on kaukana.
Mielestäni kohtalon koukkusormi riisuu ihmisen välillä nin "alasti", mikä on hyvä, ettei turhaa ylpisty ja ole itseään liian täynnä.
Toisten ihmisten huomioon ottaminen ei ole näyttelemistä.
Se on kuulemista ja kuuntelemista. Tässä onnistumme tosin joskus ja jotkut erittäin huonosti.
Ruskeaa kieltä ei kannata hankkia, koska silloin menettää osan identiteettiään tai olisiko se sitä näyttelemistä?

"Pulp-fictio"

Ei sydän mene veres-lihalle jollei sydämen omistaja ole oppinut toisilta näyttelijöiltä miksi ja miten.
Eihän ihminen olisi edes ylpeä, josa ei joku kertoisi hänelle mitä se on.
-
Ettekö te tosiaankaan tajua mitä minä tarkoitan/kirjoitan?
Vai onko into vain halua jankuttaa.

H.

hunksz kirjoitti:

"Pulp-fictio"

Ei sydän mene veres-lihalle jollei sydämen omistaja ole oppinut toisilta näyttelijöiltä miksi ja miten.
Eihän ihminen olisi edes ylpeä, josa ei joku kertoisi hänelle mitä se on.
-
Ettekö te tosiaankaan tajua mitä minä tarkoitan/kirjoitan?
Vai onko into vain halua jankuttaa.

H.

Ilmeisesti emme. Onhan se surullista, jos on yksin tekstiensä kanssa.
Yksi kieli, sama kieli, moni mieli, moni mieli erilainen... jotain tällaista olikos jossain laulussa.
Ehkä se on sitä semanttista sotkua.
Voin olla pahoillani. Vastauksesi voi pahoittaa mieleni tai mielemme, siksikö kielet ruskistuvat.
Ehkä voisit olla runsassanaisempi, oikein ryöpsäyttää.
Kiteytykset jäävät kovin subjektiivisiksi ilmaisuiksi.

Mitä mielestäsi ovat luonteenpiirteet? Vain opittuako, äidin kasvojen kauttako ja sitten käytellään kuin valikosta jotain?
Yritätkö selittää, ettei apinahäkki ole kaukana.
Ajattelu, harkinta, tiedostamaton puoli?
Kumpi tärkeämpää mitä, mikä vai miten?

Heh, hmp.f. En nyt aio sanoa, että mitäs minä sanoin..))

Luulen, että kun tuo "luonne" on sanana vähän sellainen, etteivät kaikki miellä sitä samalla tavalla, syntyy tahatonta väärinymmärrystä senkin vuoksi.

hunksz kirjoitti:

"humps"

Luonnettaan ei voi muuttaa.
Ainoa mitä voi tehdä, on opetella näyttelemään.
Joko niin miten itse haluaa.
Tai sitten niin miten toiset haluavat.
-
Eikö palsta ole vielä sinulle asiaa näytellyt?

H.

Olet varmaan kuullut pahojenkin rikosten tekijöistä, jotka ovat ruvenneet vankilasta päästyään auttamaan kaltaisiaan.
Esim, siinä järjestössä, oliko sen nimi nyt joku kriss, kai sinnepäin.
Kumpi puoli heidän elämästään on Sinun mielestäsi näyttelemistä, rikollisuus vai loppuelämän avustustyö?

Pulp-fictio kirjoitti:

Väärin.
Ja höpsistäpöpsistä.
Kyllä elämään mahtuu sellaisiakin tapahtumia, että on sydän vereslihalla ja väitteesi näyttelemisestä on kaukana.
Mielestäni kohtalon koukkusormi riisuu ihmisen välillä nin "alasti", mikä on hyvä, ettei turhaa ylpisty ja ole itseään liian täynnä.
Toisten ihmisten huomioon ottaminen ei ole näyttelemistä.
Se on kuulemista ja kuuntelemista. Tässä onnistumme tosin joskus ja jotkut erittäin huonosti.
Ruskeaa kieltä ei kannata hankkia, koska silloin menettää osan identiteettiään tai olisiko se sitä näyttelemistä?

"Kyllä elämään mahtuu sellaisiakin tapahtumia, että on sydän vereslihalla ja väitteesi näyttelemisestä on kaukana" kirjoittaa Pulp-fiktio.

Olen tuosta samaa mieltä, ydinihminen, rooleista riisuttu, ei näyttele. Mutta koska ihminen on tuossa tilassa äärimmäisen haavoittuva, hän turvautuu rooleihin ja tilannetaju yleensä kertoo, minkä roolin = puolen itsestään hän ottaa käyttöön.
"Ei oma itsensä tahdo kaikille olla" ..)) (Eeva Kilpi).

Tuo "ruskea kieli" on täällä aina ollut vähän huonossa huudossa. Siis että on jotenkin arvelluttavaa kehua toista, antaa hyvää palautetta ? Miten siinä voisi menettää identiteettiään ? Minusta on pikemminkin kyse varallisuudesta, hyvän tahdon ilmaisusta toista kohtaan.

demeter1 kirjoitti:

"Kyllä elämään mahtuu sellaisiakin tapahtumia, että on sydän vereslihalla ja väitteesi näyttelemisestä on kaukana" kirjoittaa Pulp-fiktio.

Olen tuosta samaa mieltä, ydinihminen, rooleista riisuttu, ei näyttele. Mutta koska ihminen on tuossa tilassa äärimmäisen haavoittuva, hän turvautuu rooleihin ja tilannetaju yleensä kertoo, minkä roolin = puolen itsestään hän ottaa käyttöön.
"Ei oma itsensä tahdo kaikille olla" ..)) (Eeva Kilpi).

Tuo "ruskea kieli" on täällä aina ollut vähän huonossa huudossa. Siis että on jotenkin arvelluttavaa kehua toista, antaa hyvää palautetta ? Miten siinä voisi menettää identiteettiään ? Minusta on pikemminkin kyse varallisuudesta, hyvän tahdon ilmaisusta toista kohtaan.

Ajattelen sen niin, että jos myötäily menee överiksi ja ihminen ei enää uskalla sanoa mielipidettään, ettei tule torjutuksi.
Työyhteisö voi olla sellainen paikka. Kuorolaulua. Väittäisin näyttelemiseksi.
Mitens se teesi, antiteesi, synteesi meneekään.
Entä ideat. Jos niitä ei uskalla esittää, asiat jumittuvat. Ei tapahdu kehitystä.
Komppaaminen on ok. Mutta jos hyppää jonkin akvaarion ulkopuolelle, voi nähdä asioita toisin, yrittää olla "puolueeton tarkkailija" eli yrittää pinentää itsensä, melkein näkymättömäksi.

old_profile_93225 kirjoitti:

Sulle sitten muutos onkin näytelmää, ehkä sä kuulut siihen luonnonlapsi-sakkiin? Mulle muutos on oppimista, tuulimyllyjen kesyttämistä ja sopeutumista. Ilman tietoisia muutoksia ja itteni muokkaamista en olisi järjissäni.

Vaikea on olla luonnonlapsi nyky-yhteiskunnassa, se kyllä tunkee lonkeronsa joka paikkaan.
Jos tuo Hunkszikin olisi vastasyntyneenä annettu lappiin kasvatiksi, minkähänlaisia näytelmiä hän täällä meille esittäisi.

demeter1 kirjoitti:

Heh, hmp.f. En nyt aio sanoa, että mitäs minä sanoin..))

Luulen, että kun tuo "luonne" on sanana vähän sellainen, etteivät kaikki miellä sitä samalla tavalla, syntyy tahatonta väärinymmärrystä senkin vuoksi.

Nojoo, usein täällä tulee erimielisyyksiä just tulkinnan takia. Mutta saa niitä henkseleitä paukutella mun mielestä :))

Pulp-fictio kirjoitti:

Ajattelen sen niin, että jos myötäily menee överiksi ja ihminen ei enää uskalla sanoa mielipidettään, ettei tule torjutuksi.
Työyhteisö voi olla sellainen paikka. Kuorolaulua. Väittäisin näyttelemiseksi.
Mitens se teesi, antiteesi, synteesi meneekään.
Entä ideat. Jos niitä ei uskalla esittää, asiat jumittuvat. Ei tapahdu kehitystä.
Komppaaminen on ok. Mutta jos hyppää jonkin akvaarion ulkopuolelle, voi nähdä asioita toisin, yrittää olla "puolueeton tarkkailija" eli yrittää pinentää itsensä, melkein näkymättömäksi.

Enpä tietenkään osaa kuin puhua omasta puolestani, mutta ei ole mun mielestä mitenkään normaalia myötäillä toisia vastoin omia arvoja ja mielipiteitä. Ja vaikka sanotaan että hiljaisuus on myöntymisen merkki, niin en ole siitäkään aivan varma :) Monesti olen ainakin ite hiljaa mieluummin kuin aloitan jotain mistä tiedän että hervoton meuhkaaminen syntyy.

Taisi tuo hunksi tarkoittaa jotain aivan muuta näyttelemistä, tajusin sen kun kävin toisessa ketjussa ja katselin kuka on kirjoitellut samaan aikaan kuin minä tässä ketjussa. Noh. Siinäpähän luulottelee, ei ole eka kerta, tuskin vimppakaan. Tai sitten mä harrastan nyt luulottelua? Ota meistä selvää taasen.

Pulp-fictio kirjoitti:

Ajattelen sen niin, että jos myötäily menee överiksi ja ihminen ei enää uskalla sanoa mielipidettään, ettei tule torjutuksi.
Työyhteisö voi olla sellainen paikka. Kuorolaulua. Väittäisin näyttelemiseksi.
Mitens se teesi, antiteesi, synteesi meneekään.
Entä ideat. Jos niitä ei uskalla esittää, asiat jumittuvat. Ei tapahdu kehitystä.
Komppaaminen on ok. Mutta jos hyppää jonkin akvaarion ulkopuolelle, voi nähdä asioita toisin, yrittää olla "puolueeton tarkkailija" eli yrittää pinentää itsensä, melkein näkymättömäksi.

Aivan,Pulp-fictio, jos myötäilee hyväksymistä hakeakseen, pettää itseään ja toista.

Niin. Ja minustakin hiljaisuus puhuu, hmp.f, ehkä enemmän kuin uskotaankaan, ainakin livessä kun voi aistia vallitsevan tunneilmapiirin. Minustakin kuulemma näkee naamasta mitä ajattelen vaikka en puhuisi mitään..))

demeter1 kirjoitti:

Aivan,Pulp-fictio, jos myötäilee hyväksymistä hakeakseen, pettää itseään ja toista.

Niin. Ja minustakin hiljaisuus puhuu, hmp.f, ehkä enemmän kuin uskotaankaan, ainakin livessä kun voi aistia vallitsevan tunneilmapiirin. Minustakin kuulemma näkee naamasta mitä ajattelen vaikka en puhuisi mitään..))

"demeter1"


Nonni.
Täällähän on näytteleminen alkanut avautua.
Hienoa.

H.

hunksz kirjoitti:

"demeter1"


Nonni.
Täällähän on näytteleminen alkanut avautua.
Hienoa.

H.

No nyt avautui ainakin se, että Sinulle ei avautunut, mistä täällä keskusteltiin, jankutit vaan sitä näyttelemistä.

eppu2 kirjoitti:

No nyt avautui ainakin se, että Sinulle ei avautunut, mistä täällä keskusteltiin, jankutit vaan sitä näyttelemistä.

"eppu2"

"Opimme, koemme, valitsemme"(aloitus)

Kun nuo kolme asiaa ihminen käy läpi, ei hän enää ole entisensä.
Hän tekee kuten hänet on opetettu.
Niin tekevät myös näyttelijät.
-
Palstakin on opettaja heikko-mielisille :)
Aika monet ovat olevinaan.
Ja jankuttavat.

H.

hunksz kirjoitti:

"demeter1"


Nonni.
Täällähän on näytteleminen alkanut avautua.
Hienoa.

H.

Ja että miten?
Oletko monena mukana muunmuassa?
Minusta haavoittunut ihminen on se, mikä on siis siellä itseisarvomerkkien sisällä. Läheisen kuolema. Ei siinä näytellä surua.
Suru on. Itkee tai on vihainen. Alasti siinä ihminen on. Ei auta selitellä.
Olla ylpeä läheisestään; isästään, lapsestaan? Opittua, näyteltyä?
En hyväksy. Se on jotain myötäsukaista.
Ei ole kyse riikinkukosta tai riikinkukkokehrääjästä.
Demeter1 voisitko kertoa, miten eri tavoin ihmiset käsittävät mielestäsi"luonteen"?
Palomalle. Miten persoonallisuus tai luonne eroavat? Minusta ne ovat lähes yhtenevät, synonyymit? Väärässäkö?
Hmpfille sanoisin, selitä, mitä Iso H näyttelemisellä mielestäsi tarkoitti? Muurahaispesää on toki kelju sohia, mutta vipinää tulee
taatusti.

hunksz kirjoitti:

"eppu2"

"Opimme, koemme, valitsemme"(aloitus)

Kun nuo kolme asiaa ihminen käy läpi, ei hän enää ole entisensä.
Hän tekee kuten hänet on opetettu.
Niin tekevät myös näyttelijät.
-
Palstakin on opettaja heikko-mielisille :)
Aika monet ovat olevinaan.
Ja jankuttavat.

H.

Ei ole elämässä ketään, kuka ei jossain asiassa voisi olla jonkun toisen opettaja.
Opettajalla ja oppijalla ei ole mitään tekemistä näyttelemisen kanssa.
Näytteleminen on näyttelemistä ja elämä on elämää.

Pulp-fictio kirjoitti:

Ja että miten?
Oletko monena mukana muunmuassa?
Minusta haavoittunut ihminen on se, mikä on siis siellä itseisarvomerkkien sisällä. Läheisen kuolema. Ei siinä näytellä surua.
Suru on. Itkee tai on vihainen. Alasti siinä ihminen on. Ei auta selitellä.
Olla ylpeä läheisestään; isästään, lapsestaan? Opittua, näyteltyä?
En hyväksy. Se on jotain myötäsukaista.
Ei ole kyse riikinkukosta tai riikinkukkokehrääjästä.
Demeter1 voisitko kertoa, miten eri tavoin ihmiset käsittävät mielestäsi"luonteen"?
Palomalle. Miten persoonallisuus tai luonne eroavat? Minusta ne ovat lähes yhtenevät, synonyymit? Väärässäkö?
Hmpfille sanoisin, selitä, mitä Iso H näyttelemisellä mielestäsi tarkoitti? Muurahaispesää on toki kelju sohia, mutta vipinää tulee
taatusti.

Minusta "luonne" ja "asenne" ovat vaikeasti erotettavia asioita, Pulp-fictio. Ainakin minulle itselleni. Katson, että luonne on se pysyvä ja kiinteä osa meitä, joka on vahvasti sidoksissa omiin arvoihin. Asenne taas on suhtautumistapa, jota tietysti oma luonne voi määrittää.
Yritin etsiä tarkempaa määrittelyä Wikistä, mutta ei sieltäkään enempää irronnut.
Persoonallisuus taas on jonkinlainen kooste eletyn elämän aikaansaannoksista meissä...Voin tietysti olla ihan hakoteilläkin, mutta nuo sanat itse miellän.

demeter1 kirjoitti:

Minusta "luonne" ja "asenne" ovat vaikeasti erotettavia asioita, Pulp-fictio. Ainakin minulle itselleni. Katson, että luonne on se pysyvä ja kiinteä osa meitä, joka on vahvasti sidoksissa omiin arvoihin. Asenne taas on suhtautumistapa, jota tietysti oma luonne voi määrittää.
Yritin etsiä tarkempaa määrittelyä Wikistä, mutta ei sieltäkään enempää irronnut.
Persoonallisuus taas on jonkinlainen kooste eletyn elämän aikaansaannoksista meissä...Voin tietysti olla ihan hakoteilläkin, mutta nuo sanat itse miellän.

hahmottamiseni menee ihan mestään: kirjaimet saattavat vaihtaa paikkaa ja sanoja jää uupumaan: viimeisessä virkkeessä kuuluu olla: "NOIN nuo sanat itse miellän"

Vai olisko koneessa vika ?..))

hunksz kirjoitti:

"eppu2"

"Opimme, koemme, valitsemme"(aloitus)

Kun nuo kolme asiaa ihminen käy läpi, ei hän enää ole entisensä.
Hän tekee kuten hänet on opetettu.
Niin tekevät myös näyttelijät.
-
Palstakin on opettaja heikko-mielisille :)
Aika monet ovat olevinaan.
Ja jankuttavat.

H.

Oppii, kokee, valitsee.
Onko mielestäsi ihminen tahdoton olio jota viedään näyttelemään kuin pässiä narussa?

hunksz kirjoitti:

"eppu2"

"Opimme, koemme, valitsemme"(aloitus)

Kun nuo kolme asiaa ihminen käy läpi, ei hän enää ole entisensä.
Hän tekee kuten hänet on opetettu.
Niin tekevät myös näyttelijät.
-
Palstakin on opettaja heikko-mielisille :)
Aika monet ovat olevinaan.
Ja jankuttavat.

H.

Palstakin on opettaja heikko-mielisille :)
Aika monet ovat olevinaan.
Ja jankuttavat<<<
Mikähän minua niin kovasti naurattaa :D

ajatteleite kirjoitti:

Palstakin on opettaja heikko-mielisille :)
Aika monet ovat olevinaan.
Ja jankuttavat<<<
Mikähän minua niin kovasti naurattaa :D

Kiitos kun vastasit.
Ihan ymmärsin ja noin voi ajatella olevan.

Pulp-fictio kirjoitti:

Kiitos kun vastasit.
Ihan ymmärsin ja noin voi ajatella olevan.

Tämä oli demeterille 18.40. Vähän söhelsin. Sori.

Pulp-fictio kirjoitti:

Ja että miten?
Oletko monena mukana muunmuassa?
Minusta haavoittunut ihminen on se, mikä on siis siellä itseisarvomerkkien sisällä. Läheisen kuolema. Ei siinä näytellä surua.
Suru on. Itkee tai on vihainen. Alasti siinä ihminen on. Ei auta selitellä.
Olla ylpeä läheisestään; isästään, lapsestaan? Opittua, näyteltyä?
En hyväksy. Se on jotain myötäsukaista.
Ei ole kyse riikinkukosta tai riikinkukkokehrääjästä.
Demeter1 voisitko kertoa, miten eri tavoin ihmiset käsittävät mielestäsi"luonteen"?
Palomalle. Miten persoonallisuus tai luonne eroavat? Minusta ne ovat lähes yhtenevät, synonyymit? Väärässäkö?
Hmpfille sanoisin, selitä, mitä Iso H näyttelemisellä mielestäsi tarkoitti? Muurahaispesää on toki kelju sohia, mutta vipinää tulee
taatusti.

Hmp.f vastaa. Hunkszander taisi luulla että kirjoittelen samaan aikaan hänen kanssaan toisessa ketjussa, mutta en mun nikilläni vaan jollain sgdss nikillä. Vain koska osuttiin palstalle samaan aikaan. Se oli hänen mielestä näyttelemistä.

"Paloma.se.co"

Kuten tuolla aikaisemmin jo MONEEN kertaan todettiin.
Luonne on, kaikki muu on näyttelemistä.
Se "pehmeneminenkin"

H.

hunksz kirjoitti:

"Paloma.se.co"

Kuten tuolla aikaisemmin jo MONEEN kertaan todettiin.
Luonne on, kaikki muu on näyttelemistä.
Se "pehmeneminenkin"

H.

Taas kerran olet väärässä. PERUSluonne ei muutu, mutta paljon karsiutuu, paljon tulee lisää. Ei ole näyttelemistä, koska ympäröivän kulttuurin vaikutusta omaan itseensä ei VOI ESTÄÄ.
Esimerkiksi sinä:
jämsänjokilaaksolainen helsinkiläistynyt. Siinäpä se. Pähkinänkuoressa.
Minussa on vain useampi kerros, mutta mikään niistä ei ole itse keksittyä näytelmää, vaan ajan ja elämän patinaa.

Paloma, voihan sun siskojen ennakkokäsitys sinusta olla myös muuttunut? Etkä vain sinä. Välillä näkee ihmisten käyttäymistä toista kohtaan, koska olettaa jotain, mikä ei ole totta. Sellaisesta voi tulla lumipallo-effektikin, yksi luulottelee, joka nostaa vastapuolen defenssejä, joka syventää toisen luulottelua jne...

old_profile_93225 kirjoitti:

Paloma, voihan sun siskojen ennakkokäsitys sinusta olla myös muuttunut? Etkä vain sinä. Välillä näkee ihmisten käyttäymistä toista kohtaan, koska olettaa jotain, mikä ei ole totta. Sellaisesta voi tulla lumipallo-effektikin, yksi luulottelee, joka nostaa vastapuolen defenssejä, joka syventää toisen luulottelua jne...

En tiedä miten paljon ennakkokäsityksiä siskoillani oli minusta kun tapasimme viisi vuotta Suomesta lähtöni jälkeen uudelleen ensimmäistä kertaa Kolumbiassa. He muistivat minut pirtsakkaana opiskelijatyttönä joka lähti aina Turun junalle baskeri päässä ja nahkatakki päällä; ulkoinen olemus oli muuttunut hieman ja pukeutumistyyli samoin (peruslukemat eli paino ja pituus sama, mutta tukanväri taisi olla eri ja kumisaappaat vaihtuneet korkeakorkoisiin kultasandaaleihin, villapaita bandeaux-toppiin, kotikieli suomesta espanjaan); perusluonne tietysti sama.
Ja sitten, vuosien jälkeen, Suomen maalla taas uudelleen kumisaappaissa ja villapaidassa.....mutta nää ei okeestaan kuulu kategoriaan luonteenmuutokset vaan pikemminkin persoonan muutoksiin

paloma.se.co kirjoitti:

En tiedä miten paljon ennakkokäsityksiä siskoillani oli minusta kun tapasimme viisi vuotta Suomesta lähtöni jälkeen uudelleen ensimmäistä kertaa Kolumbiassa. He muistivat minut pirtsakkaana opiskelijatyttönä joka lähti aina Turun junalle baskeri päässä ja nahkatakki päällä; ulkoinen olemus oli muuttunut hieman ja pukeutumistyyli samoin (peruslukemat eli paino ja pituus sama, mutta tukanväri taisi olla eri ja kumisaappaat vaihtuneet korkeakorkoisiin kultasandaaleihin, villapaita bandeaux-toppiin, kotikieli suomesta espanjaan); perusluonne tietysti sama.
Ja sitten, vuosien jälkeen, Suomen maalla taas uudelleen kumisaappaissa ja villapaidassa.....mutta nää ei okeestaan kuulu kategoriaan luonteenmuutokset vaan pikemminkin persoonan muutoksiin

Puitteet vaikuttaa kaikkiin, vaikka kuinka ihmiset koettaa sanoa että samalla tavalla kohtelee, se ei pidä paikkansa.

On muuten myös netin yksi kauneimpia puolia, täällä puitteet riisutaan, ovat kaikilla suht samat.

Tuo ensimmäinen lauseesi kiteyttää hyvin sen miten minäkin ajattelen.
Voidaan ajatella vaikkapa kuvitteellisesti, että luonne on nippu, jossa on eri säikeitä.
Elämänkokemukset ovat niitä, jotka säikeitä nostelevat parrasvaloihin.
Vauvan ensimmäiset kuukaudet ovat perusta (tiedät varmaan) kehitykselle. Kasvuaikamme määrittelee mitä säikeitä nousee käyttöömme.
Elämänkokemukset joko tasaavat tai kärjistävät niitä.

eppu2 kirjoitti:

Tuo ensimmäinen lauseesi kiteyttää hyvin sen miten minäkin ajattelen.
Voidaan ajatella vaikkapa kuvitteellisesti, että luonne on nippu, jossa on eri säikeitä.
Elämänkokemukset ovat niitä, jotka säikeitä nostelevat parrasvaloihin.
Vauvan ensimmäiset kuukaudet ovat perusta (tiedät varmaan) kehitykselle. Kasvuaikamme määrittelee mitä säikeitä nousee käyttöömme.
Elämänkokemukset joko tasaavat tai kärjistävät niitä.

Selvennykseksi, siis Palomalle.

eppu2 kirjoitti:

Selvennykseksi, siis Palomalle.

Hyvin ilmaistu. Vuosien jälkeiset tapaamiset ovat jänniä, koska toiset haluavat palauttaa mieleen jotain ikiaikaisia tapahtumia tai sanomisia - traumojakin. Ja eri ihmiset muistavat saman asian, tapahtuman eri tavoin. Miten jokin koetaan? Miksi koetaan eri tavoin eri ihmiset?
Miksi sanotaan "muisti kulta"? Sehän on aika epäluotettava kaveri, valikoiva ja puolueellinenkin.

Hienosti kuvattu minustakin, tuo ihmisen luonne, eppu2.
Itse olen ajatellut Leinon tapaan, että "yks syntyy meistä riemuun ja toinen murheeseen", että meissä on jo hyvin varhain jokin alttius, magneetti, joka vetää tiettyyn suuntaan, riemuun tai murheeseen, noin pelkistäen.
Primaaliterapiassa, josta meilläkin puhuttiin joskus 80-luvulla oli samaa ideaa. Syntymätapahtuman katsottiin antavan vahvasti osviittaa tulevaan.
Jos se sujui sutjakkaasti ja lapsi oli toivottu, se antoi lapselle hyvät eväät.
Jos taas ei, lapsi joutuu toistamaan syntymätraumaansa jatkossa, hakeutumaan samantyypisiin kokemuksiin ja yrittämään selvitä niistä.
Kävin aikanaan itse läpi demonstroidun syntymäni ja se oli kyllä sellainen kokemus, että sitä tietoa, mikä sitä kautta avautui, en luultavasti olisi muuta kautta saanut.

Ihmismieli on salaperäinen ja mielenkiintoinen tutkimisen kohde. Kun yksi säie tulee tutuksi ja väistyy taka-alalle, toinen alkaa jo vaatia huomiotasi...

demeter1 kirjoitti:

Hienosti kuvattu minustakin, tuo ihmisen luonne, eppu2.
Itse olen ajatellut Leinon tapaan, että "yks syntyy meistä riemuun ja toinen murheeseen", että meissä on jo hyvin varhain jokin alttius, magneetti, joka vetää tiettyyn suuntaan, riemuun tai murheeseen, noin pelkistäen.
Primaaliterapiassa, josta meilläkin puhuttiin joskus 80-luvulla oli samaa ideaa. Syntymätapahtuman katsottiin antavan vahvasti osviittaa tulevaan.
Jos se sujui sutjakkaasti ja lapsi oli toivottu, se antoi lapselle hyvät eväät.
Jos taas ei, lapsi joutuu toistamaan syntymätraumaansa jatkossa, hakeutumaan samantyypisiin kokemuksiin ja yrittämään selvitä niistä.
Kävin aikanaan itse läpi demonstroidun syntymäni ja se oli kyllä sellainen kokemus, että sitä tietoa, mikä sitä kautta avautui, en luultavasti olisi muuta kautta saanut.

Ihmismieli on salaperäinen ja mielenkiintoinen tutkimisen kohde. Kun yksi säie tulee tutuksi ja väistyy taka-alalle, toinen alkaa jo vaatia huomiotasi...

No tuosta demonstroidusta syntymästä putkahti taas sellainen ajatus: vaikea synnytys, äiti väsynyt jne. ja taustaoletus, että lapsi on toivottu, odotettu. Synnytyshän voi olla järkyttävä, pitkä kokemus joillekin. Toiset pullauttavat lapsen, meikkaavat ja lähtevät kotiin.
Ja sama taustaoletus, toivottu, odotettu.
Nykyisin "vatsalle" puhutaan, soitetaan mielimusiikkia jne.
Olitpa rohkea, kun uskalsit moiseen demonstrointiin.

Pulp-fictio kirjoitti:

No tuosta demonstroidusta syntymästä putkahti taas sellainen ajatus: vaikea synnytys, äiti väsynyt jne. ja taustaoletus, että lapsi on toivottu, odotettu. Synnytyshän voi olla järkyttävä, pitkä kokemus joillekin. Toiset pullauttavat lapsen, meikkaavat ja lähtevät kotiin.
Ja sama taustaoletus, toivottu, odotettu.
Nykyisin "vatsalle" puhutaan, soitetaan mielimusiikkia jne.
Olitpa rohkea, kun uskalsit moiseen demonstrointiin.

Primaaliterapia katsoo, että sikiö aistii jo kohdussa äitinsä tunteita ja mielenliikkeitä, imee niitä itseensä - meidän oma perinnehän muuten on ollut samaa mieltä - ja synnytys on vain jatkumoa niille. Äidin synnytyksen aikainen väsymys ei kai siten ole kovin ratkaiseva, vaan aika joka oli ennen sitä.

Tuossa demonstraatiossa, primaalissa, ohjaaja toimii "kätilönä" ja ottaa vastaan voipuneen "vastasyntyneen", jonka katsotaan regressiivisessä tilassa kokevan niitä tunteita mitä hän aikanaan syntyessään koki, missä määrin hän oli itse aktiivinen, miten maailma otti hänet vastaan.
Aika kova juttu se kyllä oli, mutta kokemus ei unohdu. Vaikea sanoa, mikä oli yksittäisen primaalin merkitys, oli tosiaan kyse demonstraatiosta, ei terapiasta, mutta kyllä sekin antoi minulle aika merkityksellistä tietoa elämäni alkuvaiheesta ja osin olen sen kyllä pystynyt todentamaankin.

demeter1 kirjoitti:

Primaaliterapia katsoo, että sikiö aistii jo kohdussa äitinsä tunteita ja mielenliikkeitä, imee niitä itseensä - meidän oma perinnehän muuten on ollut samaa mieltä - ja synnytys on vain jatkumoa niille. Äidin synnytyksen aikainen väsymys ei kai siten ole kovin ratkaiseva, vaan aika joka oli ennen sitä.

Tuossa demonstraatiossa, primaalissa, ohjaaja toimii "kätilönä" ja ottaa vastaan voipuneen "vastasyntyneen", jonka katsotaan regressiivisessä tilassa kokevan niitä tunteita mitä hän aikanaan syntyessään koki, missä määrin hän oli itse aktiivinen, miten maailma otti hänet vastaan.
Aika kova juttu se kyllä oli, mutta kokemus ei unohdu. Vaikea sanoa, mikä oli yksittäisen primaalin merkitys, oli tosiaan kyse demonstraatiosta, ei terapiasta, mutta kyllä sekin antoi minulle aika merkityksellistä tietoa elämäni alkuvaiheesta ja osin olen sen kyllä pystynyt todentamaankin.

Kuulostaa mielenkiintoiselta kokemukselta.
En tiedä vieläkö synnytetään katossa olevien loisteputkien alla, mutta sanotaan, että se on syntyvän lapsen ensimmäinen shokki maailmaan tullessa, nuo häikäisevät valot.

demeter1 kirjoitti:

Primaaliterapia katsoo, että sikiö aistii jo kohdussa äitinsä tunteita ja mielenliikkeitä, imee niitä itseensä - meidän oma perinnehän muuten on ollut samaa mieltä - ja synnytys on vain jatkumoa niille. Äidin synnytyksen aikainen väsymys ei kai siten ole kovin ratkaiseva, vaan aika joka oli ennen sitä.

Tuossa demonstraatiossa, primaalissa, ohjaaja toimii "kätilönä" ja ottaa vastaan voipuneen "vastasyntyneen", jonka katsotaan regressiivisessä tilassa kokevan niitä tunteita mitä hän aikanaan syntyessään koki, missä määrin hän oli itse aktiivinen, miten maailma otti hänet vastaan.
Aika kova juttu se kyllä oli, mutta kokemus ei unohdu. Vaikea sanoa, mikä oli yksittäisen primaalin merkitys, oli tosiaan kyse demonstraatiosta, ei terapiasta, mutta kyllä sekin antoi minulle aika merkityksellistä tietoa elämäni alkuvaiheesta ja osin olen sen kyllä pystynyt todentamaankin.

Mielenkiintoista. Millaisiahan tuntemuksia ja mielenliikkeitä sitä on omia lapsia odottaessa kokenut ja lapsille siitä elämännuoraa rakentanut. Ja synnytykset, mitä tunteita ovat syntyessään tähän maailmaan kokeneet. Molemmat syntyi sektiolla ja kiireesti. Lempeydestä ei tainnut olla tietoakaan siinä tilanteessa.

Niin eppu ja siilimuorikka. "Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää"...
Minusta ei kyllä ihan noinkaan. Kyllä tuskan jälkeen tulee yleensä hiukan lisää ymmärrystä, nöyryyttäkin. Kaikkeen emme voi vaikuttaa, emmekä me ehkä sittenkään ole pääarkkitehtejä lastemme elämässä. Jonkun uskomuksen mukaan lapsi valitsee itse vanhempansa ja syntyy tänne melkein valmis elämän käsikirjoitus mukanaan..))
Vähän kuin Eeva Kilven runossa:
"Miten minua lohduttaisi tieto/mitä en voi koskaan saada/että olen ollut paras mahdollinen äiti/juuri näille pojille/virheistäni huolimatta"(vapaasti muistettu)

Kiitos eppu2 taas aloituksesta ja osallistumisesta. Olet esimerkillinen keskustelija:
avoin, "kuunteleva", tilaa antava. Ja "letun" ymmärtäminenkin on hanskassa..))

demeter1 kirjoitti:

Niin eppu ja siilimuorikka. "Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää"...
Minusta ei kyllä ihan noinkaan. Kyllä tuskan jälkeen tulee yleensä hiukan lisää ymmärrystä, nöyryyttäkin. Kaikkeen emme voi vaikuttaa, emmekä me ehkä sittenkään ole pääarkkitehtejä lastemme elämässä. Jonkun uskomuksen mukaan lapsi valitsee itse vanhempansa ja syntyy tänne melkein valmis elämän käsikirjoitus mukanaan..))
Vähän kuin Eeva Kilven runossa:
"Miten minua lohduttaisi tieto/mitä en voi koskaan saada/että olen ollut paras mahdollinen äiti/juuri näille pojille/virheistäni huolimatta"(vapaasti muistettu)

Kiitos eppu2 taas aloituksesta ja osallistumisesta. Olet esimerkillinen keskustelija:
avoin, "kuunteleva", tilaa antava. Ja "letun" ymmärtäminenkin on hanskassa..))

Lohdullista Eeva Kilpeä.
Minustakin Eppu on hyvä keskustelija, maltillinen ja asiallinen. toisten eriävätkin mielipiteet hyväksyvä.

Siilimuori3 kirjoitti:

Lohdullista Eeva Kilpeä.
Minustakin Eppu on hyvä keskustelija, maltillinen ja asiallinen. toisten eriävätkin mielipiteet hyväksyvä.

Yksi säe jäi puuttumaan Kilven runosta:
"että jonkin erehtymättömän, biologisen lain mukaan, olen ollut....

demeter1 kirjoitti:

Niin eppu ja siilimuorikka. "Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää"...
Minusta ei kyllä ihan noinkaan. Kyllä tuskan jälkeen tulee yleensä hiukan lisää ymmärrystä, nöyryyttäkin. Kaikkeen emme voi vaikuttaa, emmekä me ehkä sittenkään ole pääarkkitehtejä lastemme elämässä. Jonkun uskomuksen mukaan lapsi valitsee itse vanhempansa ja syntyy tänne melkein valmis elämän käsikirjoitus mukanaan..))
Vähän kuin Eeva Kilven runossa:
"Miten minua lohduttaisi tieto/mitä en voi koskaan saada/että olen ollut paras mahdollinen äiti/juuri näille pojille/virheistäni huolimatta"(vapaasti muistettu)

Kiitos eppu2 taas aloituksesta ja osallistumisesta. Olet esimerkillinen keskustelija:
avoin, "kuunteleva", tilaa antava. Ja "letun" ymmärtäminenkin on hanskassa..))

Kiitos kiitoksista demeter ja siili.
Joskus on ikäänkuin luovempi kausi, että keksii mistä aloituksen tekee ja polla toimii. Se voi tämä alkuvuosi olla itselläni niin, kun kaikki muut toiminnot ovat minimissään, on aikaa enemmän keskittyä tännekin.
Tuossa äskettäin luin Hirvisaaren kirjaa, onnistuin bongaamaan toisen osan keisarinna Katariinaa ja hänen aikaista Venäjää käsittelevästä teoksesta, ekan luin silloin melkein hei, kun se tuli.
Minulla on aina ollut sen suuntainen suhtautuminen poikaan ja hänen lapsiinsa, että vastaan, kun kysytään, autan, kun tarvitaan, mutten kiertele tyrkyttämässä mitään.

demeter1 kirjoitti:

Yksi säe jäi puuttumaan Kilven runosta:
"että jonkin erehtymättömän, biologisen lain mukaan, olen ollut....

Lainaat keskustellessasi usein toisen käden tietoa, ajattelijoita, runoilijoita ja kirjailijoita sekä rajatietoa.

Elätkö niiden antamien ohjeiden mukaan.

Useat kirjailijat ovat eläneet repaleisen elämän, itse en oikein jaksa uskoa, että esim. Eino Leino valistaisi henkisesti ja antaisi ahaa ilmiöitä runoillaan.

Tykkään toki lukea, mutta en ole vielä lukenut yhtään kirjaa, jonka antamaa elämänfilosofiaa olisin noudattanut, saati lainaillut.

korppis kirjoitti:

Lainaat keskustellessasi usein toisen käden tietoa, ajattelijoita, runoilijoita ja kirjailijoita sekä rajatietoa.

Elätkö niiden antamien ohjeiden mukaan.

Useat kirjailijat ovat eläneet repaleisen elämän, itse en oikein jaksa uskoa, että esim. Eino Leino valistaisi henkisesti ja antaisi ahaa ilmiöitä runoillaan.

Tykkään toki lukea, mutta en ole vielä lukenut yhtään kirjaa, jonka antamaa elämänfilosofiaa olisin noudattanut, saati lainaillut.

Olen saanut demeter1:stä sen vaikutuksen, että hän on lukenut paljon, ollut monessa mielenkiintoisessa mukana. Hänellä on viisautta ja tunneälyä punnita lukemaansa ja kokemaansa ja tuoda sitä esiin eri yhteyksissä, ilman kuitenkaan että "eläisi niiden antamien ohjeiden mukaan". Demeter1 varmaankin osaa poimia sieltä ne asiat, mitkä kokee omakseen ja toisaalta kuitenkin osaa yhdistää ne niihin asioihin mitä esimerkiksi täällä keskustellaan ilman että omisi niitä sen kummemmin itselleen.

Arvostan kirjoitti:

Olen saanut demeter1:stä sen vaikutuksen, että hän on lukenut paljon, ollut monessa mielenkiintoisessa mukana. Hänellä on viisautta ja tunneälyä punnita lukemaansa ja kokemaansa ja tuoda sitä esiin eri yhteyksissä, ilman kuitenkaan että "eläisi niiden antamien ohjeiden mukaan". Demeter1 varmaankin osaa poimia sieltä ne asiat, mitkä kokee omakseen ja toisaalta kuitenkin osaa yhdistää ne niihin asioihin mitä esimerkiksi täällä keskustellaan ilman että omisi niitä sen kummemmin itselleen.

"Arvostan"

Minä taas arvostan korppista.
Hän ei lue toisilta ajatuksiaan.
Hän kirjoittaa itsensä itse.
-
Eihän korppiksesta koskaan HUNKSZ:a tule.
Koskaan.
Ei lähellekään.
Mutta itse-kirjoitus ja itse-viittaus antaa vaikutelman rehellisyydestä.
Saattaa kyllä toisinaan naurattaakin.
-
Minä olisin helposti Leino.
Mutta jos tekisin niin, olisin äkkiä naurettava kopioija.
-
KIrjoista lainaaminen on todellinen taito-laji.
Liian helposti sortuu siinä itsekkyyteen.

H.

Arvostan kirjoitti:

Olen saanut demeter1:stä sen vaikutuksen, että hän on lukenut paljon, ollut monessa mielenkiintoisessa mukana. Hänellä on viisautta ja tunneälyä punnita lukemaansa ja kokemaansa ja tuoda sitä esiin eri yhteyksissä, ilman kuitenkaan että "eläisi niiden antamien ohjeiden mukaan". Demeter1 varmaankin osaa poimia sieltä ne asiat, mitkä kokee omakseen ja toisaalta kuitenkin osaa yhdistää ne niihin asioihin mitä esimerkiksi täällä keskustellaan ilman että omisi niitä sen kummemmin itselleen.

En toki aliarvio, tunnen demeterin. Tämä on ns. keskustelua. Kysytään ja toivotaan henkilön itsensä vastaavan. Useinhan joku kuten nyt sinäkin annat lausuntoja asiasta josta sinulta ei ole kysytty mitään.

korppis kirjoitti:

En toki aliarvio, tunnen demeterin. Tämä on ns. keskustelua. Kysytään ja toivotaan henkilön itsensä vastaavan. Useinhan joku kuten nyt sinäkin annat lausuntoja asiasta josta sinulta ei ole kysytty mitään.

Tämä lienee keskustelupalsta, jokainen voi osallistua, ei tarvita erillisiä kysymyksiä. Se on ns.keskustelua. Kerroin oman käsitykseni sinänsä mielenkiintoisesta aiheesta.

Arvostan kirjoitti:

Olen saanut demeter1:stä sen vaikutuksen, että hän on lukenut paljon, ollut monessa mielenkiintoisessa mukana. Hänellä on viisautta ja tunneälyä punnita lukemaansa ja kokemaansa ja tuoda sitä esiin eri yhteyksissä, ilman kuitenkaan että "eläisi niiden antamien ohjeiden mukaan". Demeter1 varmaankin osaa poimia sieltä ne asiat, mitkä kokee omakseen ja toisaalta kuitenkin osaa yhdistää ne niihin asioihin mitä esimerkiksi täällä keskustellaan ilman että omisi niitä sen kummemmin itselleen.

Kiitos, "Arvostan". Tulkitsit minut hienosti.

Siteerauksista on huomautettu ennenkin. Monet ovat ymmärtäneet ne jonkinlaiseksi briljeeraukseksi, Itse katson, että siteeraukset tuovat keskusteluun enemmän lisäarvoa ja yleispätevyyttä kun ne ovat jonkun "ammattiajattelijan" lanseeraamia. He osaavat myös ilmaista asiat minua paremmin (huonoista sanavalinnoistakin on huomautettu, ihan aiheellisesti).
Mutta jos ammattiajattelijankin ajatus jää tavoittamatta niin ärsyttäähän se.
Minua ainakin.

Tietysti ajattelen asioista samalla tavalla tai ainakin saman suunteisesti kuin ne, joita siteeraan. Eivät sitaatit muuten pirtaani tarttuisi tai ainakaan siellä pysyisi.

Eivät kaunokirjat, joita olen pääasiassa lukenut, mitään elämänfilosofiaa tarjoa. Silloinhan ne eivät kaunokirjallisuutta olisikaan. Tietysti aikaisemmat harrastukseni erilaisten hengen- ja rajatiedon parissa ovat tulleet täälläkin puheeksi, mutta en mielestäni ole esittänyt tai tarjonnut niitä "totuutena" kunhan on rupateltu.

Oletkohan sinä korppis nyt vänkäämässä minua tuonne siivoojan tuuliviiriosastolle ?..)) Kyllä minä sinne sovinkin, ei siinä mitään.

Onkos tuo jokin uusi sääntö, että ei pidä vastata, jos ei kysytä ? Oletkos itse sitä noudattanut ? Minä en ole.
Ja "Suomalainen on sellainen, joka vastaa kun ei kysytä/kysyy kun ei vastata/ei vastaa kun kysytään" ...)) (Jorma Etto)

Minusta nuo lainaukset selventävät vielä mitä tarkoitat, demeter1. Olen ihaillut ja ihmetellyt muistiasi, kun muistat ketä siteerat.
Itse olen kömpelö kirjoittaja ja muistini on hyvin rajallinen nimien ja vuosilukujen suhteen.

"Näillä mennään". (suvenelli1) ;)

suvenelli1 kirjoitti:

Minusta nuo lainaukset selventävät vielä mitä tarkoitat, demeter1. Olen ihaillut ja ihmetellyt muistiasi, kun muistat ketä siteerat.
Itse olen kömpelö kirjoittaja ja muistini on hyvin rajallinen nimien ja vuosilukujen suhteen.

"Näillä mennään". (suvenelli1) ;)

Kiitos suvenelli. Jotakin muistaa, jotakin ei. Jos kysytään, mitä eilen tapahtui, niin enpä muista juuri mitään.,,))
Ja kyllä muistini on hapertunut. Nimiä täytyy välillä hakea, mutta ehkä nuo "vanhat asiat" muistaa paremmin. Niinhän vanhoille pakkaa käydä..))
Eikös me vähän sovittu, ettei enää piiskata itseämme ? Ollaan riittävän hyviä ihmisiksi..))

demeter1 kirjoitti:

Kiitos suvenelli. Jotakin muistaa, jotakin ei. Jos kysytään, mitä eilen tapahtui, niin enpä muista juuri mitään.,,))
Ja kyllä muistini on hapertunut. Nimiä täytyy välillä hakea, mutta ehkä nuo "vanhat asiat" muistaa paremmin. Niinhän vanhoille pakkaa käydä..))
Eikös me vähän sovittu, ettei enää piiskata itseämme ? Ollaan riittävän hyviä ihmisiksi..))

Kiitos kun muistutit ;) Ei äkkinäisiä muutoksia kuitenkaan. Siinä on se vaara, että pian huomaa syövänsä pakastevihanneksia ja broilerin paistipihvejä. Ja jaella jankutuskieltoja :))

demeter1 kirjoitti:

Kiitos, "Arvostan". Tulkitsit minut hienosti.

Siteerauksista on huomautettu ennenkin. Monet ovat ymmärtäneet ne jonkinlaiseksi briljeeraukseksi, Itse katson, että siteeraukset tuovat keskusteluun enemmän lisäarvoa ja yleispätevyyttä kun ne ovat jonkun "ammattiajattelijan" lanseeraamia. He osaavat myös ilmaista asiat minua paremmin (huonoista sanavalinnoistakin on huomautettu, ihan aiheellisesti).
Mutta jos ammattiajattelijankin ajatus jää tavoittamatta niin ärsyttäähän se.
Minua ainakin.

Tietysti ajattelen asioista samalla tavalla tai ainakin saman suunteisesti kuin ne, joita siteeraan. Eivät sitaatit muuten pirtaani tarttuisi tai ainakaan siellä pysyisi.

Eivät kaunokirjat, joita olen pääasiassa lukenut, mitään elämänfilosofiaa tarjoa. Silloinhan ne eivät kaunokirjallisuutta olisikaan. Tietysti aikaisemmat harrastukseni erilaisten hengen- ja rajatiedon parissa ovat tulleet täälläkin puheeksi, mutta en mielestäni ole esittänyt tai tarjonnut niitä "totuutena" kunhan on rupateltu.

Oletkohan sinä korppis nyt vänkäämässä minua tuonne siivoojan tuuliviiriosastolle ?..)) Kyllä minä sinne sovinkin, ei siinä mitään.

Onkos tuo jokin uusi sääntö, että ei pidä vastata, jos ei kysytä ? Oletkos itse sitä noudattanut ? Minä en ole.
Ja "Suomalainen on sellainen, joka vastaa kun ei kysytä/kysyy kun ei vastata/ei vastaa kun kysytään" ...)) (Jorma Etto)

Please vastaa minulle nythän nuolit arvostavaa. Minua ei tarvitse nuolla minulle voi sanoa suoraan ilman, että lainaat siivoojaa. Miten Kilpi ja Eino ovat sinua valaisseet?

korppis kirjoitti:

Please vastaa minulle nythän nuolit arvostavaa. Minua ei tarvitse nuolla minulle voi sanoa suoraan ilman, että lainaat siivoojaa. Miten Kilpi ja Eino ovat sinua valaisseet?

Yritinhän minä vastata, pitkästikin, korppis.
Nuolinko minä ? Mielestäni kiitin palautteesta. Jos se oli nuolemista, niin olkoon sitten niin. So what ?
Ja "minäkin" sieltä taas pilkisti: minä olen suora, sinä väärä..))
Jos kysyisit tosissasi Kilvestä ja Leinosta, voisin pistää joukon sitaatteja, mutta kun arvelen kysymystä tarkoitushakuiseksi niin jääköön vastaamatta, säästytäänpähän sitaateilta..))

demeter1 kirjoitti:

Yritinhän minä vastata, pitkästikin, korppis.
Nuolinko minä ? Mielestäni kiitin palautteesta. Jos se oli nuolemista, niin olkoon sitten niin. So what ?
Ja "minäkin" sieltä taas pilkisti: minä olen suora, sinä väärä..))
Jos kysyisit tosissasi Kilvestä ja Leinosta, voisin pistää joukon sitaatteja, mutta kun arvelen kysymystä tarkoitushakuiseksi niin jääköön vastaamatta, säästytäänpähän sitaateilta..))

Minä joudun joskus hakemaan tukea asioilleni wikistä, mutta pääsääntöisesti kirjoitan omia ajatuksiani ilman siteerauksia. Tietty, jos haluamme korostaa tietolähdettämme ja vaikuttaa lukijaan (mikä sinänsä on tuiki tavalista) kirjoitamme olleemme sen ja sen filosofiantohtorin luennolla tai kuulleet asian vieraillessaamme Shanghaissa paikalliselta nobellistilta. Eli haetaan ajatustemme tueksi ja taustaksi siilin mainitsemaa tukevaa betoniseinää.

Miten asian koen. No, mielestäni se on itsensä korostamista siis se herättää kysymyksen onko vetoaminen alttoriteetteihin oman minä pönkittämistä. Sekin, että korostat olevasi takarivin tyyne, on jotain outoa vaatimattomuuden korostamista millä tosiasiassa ei ole mitään tekemistä vahvan minäsi kanssa.

Tässä ketjussa on kinasteltu metaforista. Itse maanläheisenä ja realistina olen mieluummin sisältä ja ulkoa värikäs räsymatto kuin kerroksittainen sipuli terapeutin tuolilla.

Räsymattona kestän kulutusta ja ylitseni voi kävellä jos joku tuntee siihen tarvetta.

Kävin mielenkiintoisen keskustelun "mielikuvitusmieheni" kanssa aiheena sipuli-teoria psykologiassa. Hänen mukaansa sipuli-teoria liittyy ns. MH-terapiaan.

Eli psykologi/psykoterapeutti kuuntelee potilasta, mutisee välillä hm..hm..hm eli terapoi ihmistä, joka itse terapoi itseään puhumalla.

Laitan tähän erään filosofin, jonka nimeä en muista, näkemyksen:

"Elämä tai ihminen itse, hänen minuutensa, on kuin sipuli, jota kerros kerrokselta kuorimalla päästään kohti ydinminää."

suvenelli1 kirjoitti:

Laitan tähän erään filosofin, jonka nimeä en muista, näkemyksen:

"Elämä tai ihminen itse, hänen minuutensa, on kuin sipuli, jota kerros kerrokselta kuorimalla päästään kohti ydinminää."

Siis elämä vai ihminen vaiko minuus on sipuli? Kuorimalla päästään, kuka kuorii?

Ydinminä se on meillä kaikilla. Jos ydinminää on loukattu vakavasti ihminen tarvitsee kuorijaa.

Jos esim. nuori on tullut läheisensä hyväksikäytetyksi, psykoterapeutti7psykiatri terapoi nuorta kuuntelemalla HM-tekniikkalla "riisumaan" esteet ongelman edestä. Kun on päästy ongelmaan aletaan työstämään ongelmaa pois minuuden ytimestä. Jotta minuus saadaan tasapainoon.

Korven elävän tietolaarista ; )

Vaikka kommenttisi taisi olla toiselle, näennee lukea sen tuostakin :)

korppis kirjoitti:

Siis elämä vai ihminen vaiko minuus on sipuli? Kuorimalla päästään, kuka kuorii?

Ydinminä se on meillä kaikilla. Jos ydinminää on loukattu vakavasti ihminen tarvitsee kuorijaa.

Jos esim. nuori on tullut läheisensä hyväksikäytetyksi, psykoterapeutti7psykiatri terapoi nuorta kuuntelemalla HM-tekniikkalla "riisumaan" esteet ongelman edestä. Kun on päästy ongelmaan aletaan työstämään ongelmaa pois minuuden ytimestä. Jotta minuus saadaan tasapainoon.

Korven elävän tietolaarista ; )

Vaikka kommenttisi taisi olla toiselle, näennee lukea sen tuostakin :)

Minä käsittäisin, että sipulia voi käyttää kielikuvana sekä ihmismielen, aivojen että elämän kielikuvana.
Niin kuin tuossa mainitsitkin tuon psyyken puolen. Elämässäkin on monta kerrossa jos käydän elämänkaarta läpi hedelmoitymishetkestä lähtien läpi.
Neurotutkimuksissa tuota sipulia on kuvaamaan aivojen rakenteen kerrostumia.

Yhteenvetona sanoisin, että sipulia on käytetty opetusmateriaalina kuvaamaan ihmismieltä, elämää, aivoja (ja ties mitä).

korppis kirjoitti:

Minä joudun joskus hakemaan tukea asioilleni wikistä, mutta pääsääntöisesti kirjoitan omia ajatuksiani ilman siteerauksia. Tietty, jos haluamme korostaa tietolähdettämme ja vaikuttaa lukijaan (mikä sinänsä on tuiki tavalista) kirjoitamme olleemme sen ja sen filosofiantohtorin luennolla tai kuulleet asian vieraillessaamme Shanghaissa paikalliselta nobellistilta. Eli haetaan ajatustemme tueksi ja taustaksi siilin mainitsemaa tukevaa betoniseinää.

Miten asian koen. No, mielestäni se on itsensä korostamista siis se herättää kysymyksen onko vetoaminen alttoriteetteihin oman minä pönkittämistä. Sekin, että korostat olevasi takarivin tyyne, on jotain outoa vaatimattomuuden korostamista millä tosiasiassa ei ole mitään tekemistä vahvan minäsi kanssa.

Tässä ketjussa on kinasteltu metaforista. Itse maanläheisenä ja realistina olen mieluummin sisältä ja ulkoa värikäs räsymatto kuin kerroksittainen sipuli terapeutin tuolilla.

Räsymattona kestän kulutusta ja ylitseni voi kävellä jos joku tuntee siihen tarvetta.

Kävin mielenkiintoisen keskustelun "mielikuvitusmieheni" kanssa aiheena sipuli-teoria psykologiassa. Hänen mukaansa sipuli-teoria liittyy ns. MH-terapiaan.

Eli psykologi/psykoterapeutti kuuntelee potilasta, mutisee välillä hm..hm..hm eli terapoi ihmistä, joka itse terapoi itseään puhumalla.

Minulla vaikuttamisen ajat ovat ohi, korppis. Yhteys on enempi minun juttuni. Ehkä se kertoo egon heikkoudesta, tai sen vahvuudesta..)) Kummin vain.

Katson, että kun minä puhun kirjailijoista tai luennoitsijoista se on verrattavissa sinun puheeseesi savitöistä tai nukkekodin sisustamisesta. Minulle lukeminen, ihmiskontaktit, pohdiskelu, ovat olleet merkittävää elämänsisältöä. Taas siteeraus: "joka härjillä kyntää, se härjistä puhuu..))
Ja sanotaan nyt vielä, etten arvota ihmisten suuntautuneisuutta, maria ei ole minulle marttaa parempi, vaikka jesse toisin katsoisi ..))

"Takarivin tyyne", olmius, on itseironiaa, mutta kyllä vaatimattomuus on minulle luontaistakin, ainakin enemmän kuin pöyhkeys tai itsekehu.

Niin. Ihan noin en psykoterapiasta ajattele. Ihminen parantaa itsensä, mutta ei ilman toista ihmistä. Jokin yhteys tarvitaan. Ymmärrän, että perinteisen, pitkäkestoisen terapian rinnalle on tullut lyhytterapioita, vertaisryhmiä, kohdennettua terapiaa (esim masentuneille). Ymmärrän myös, että nuoret hakeutuvat ammattiavun piiriin huomattavasti helpommin kuin meidän ikäpolvi.

suvenelli1 kirjoitti:

Laitan tähän erään filosofin, jonka nimeä en muista, näkemyksen:

"Elämä tai ihminen itse, hänen minuutensa, on kuin sipuli, jota kerros kerrokselta kuorimalla päästään kohti ydinminää."

Noin kun sipulista puhutaan niin olen kyllä samaa mieltä suvenellin kanssa. Sipulin kuoret ovat silloin defenssejä, puolustusjärjestelmä - vai ? - jolla ihminen suojelee minuuttaan, siis ydintä, joka käsittääkseni on hyvinkin haavoittuva.

demeter1 kirjoitti:

Minulla vaikuttamisen ajat ovat ohi, korppis. Yhteys on enempi minun juttuni. Ehkä se kertoo egon heikkoudesta, tai sen vahvuudesta..)) Kummin vain.

Katson, että kun minä puhun kirjailijoista tai luennoitsijoista se on verrattavissa sinun puheeseesi savitöistä tai nukkekodin sisustamisesta. Minulle lukeminen, ihmiskontaktit, pohdiskelu, ovat olleet merkittävää elämänsisältöä. Taas siteeraus: "joka härjillä kyntää, se härjistä puhuu..))
Ja sanotaan nyt vielä, etten arvota ihmisten suuntautuneisuutta, maria ei ole minulle marttaa parempi, vaikka jesse toisin katsoisi ..))

"Takarivin tyyne", olmius, on itseironiaa, mutta kyllä vaatimattomuus on minulle luontaistakin, ainakin enemmän kuin pöyhkeys tai itsekehu.

Niin. Ihan noin en psykoterapiasta ajattele. Ihminen parantaa itsensä, mutta ei ilman toista ihmistä. Jokin yhteys tarvitaan. Ymmärrän, että perinteisen, pitkäkestoisen terapian rinnalle on tullut lyhytterapioita, vertaisryhmiä, kohdennettua terapiaa (esim masentuneille). Ymmärrän myös, että nuoret hakeutuvat ammattiavun piiriin huomattavasti helpommin kuin meidän ikäpolvi.

Minäkin käytän lainauksia ja vertauksia. Motiivini niiden käyttöön on selventää tarkoitustani, koska usein tuntuu, että palsta on oikein väärinkäsitysten alttari.
Mielestäni erilaiset kirjoitustyylit ovat keskustelun suola ja rikkaus.
Tasapaksuisuus se vasta tylsää olisi.

eppu2 kirjoitti:

Minäkin käytän lainauksia ja vertauksia. Motiivini niiden käyttöön on selventää tarkoitustani, koska usein tuntuu, että palsta on oikein väärinkäsitysten alttari.
Mielestäni erilaiset kirjoitustyylit ovat keskustelun suola ja rikkaus.
Tasapaksuisuus se vasta tylsää olisi.

Ihan näin, eppu2. Siksipä osaakin antaa arvoa sille, jos tulee joskus oikein ymmärretyksi.,, Ihan on pakko nuolaista..))

demeter1 kirjoitti:

Noin kun sipulista puhutaan niin olen kyllä samaa mieltä suvenellin kanssa. Sipulin kuoret ovat silloin defenssejä, puolustusjärjestelmä - vai ? - jolla ihminen suojelee minuuttaan, siis ydintä, joka käsittääkseni on hyvinkin haavoittuva.

Tässä ketjussa mentiin vähän sivuraiteille, kun tuo sipuli nousi pääosaan. Noin minäkin käsitän, että kerrostumat suojaavat ydinminää. Noissa psykoanalyyseissä pohditaan niitä kerrostumia ja pyritään vahvistamaan omaa minäkuvaa.

(Kone pätkii, kun on niin pitkä ketju, sori.)

korppis kirjoitti:

Siis elämä vai ihminen vaiko minuus on sipuli? Kuorimalla päästään, kuka kuorii?

Ydinminä se on meillä kaikilla. Jos ydinminää on loukattu vakavasti ihminen tarvitsee kuorijaa.

Jos esim. nuori on tullut läheisensä hyväksikäytetyksi, psykoterapeutti7psykiatri terapoi nuorta kuuntelemalla HM-tekniikkalla "riisumaan" esteet ongelman edestä. Kun on päästy ongelmaan aletaan työstämään ongelmaa pois minuuden ytimestä. Jotta minuus saadaan tasapainoon.

Korven elävän tietolaarista ; )

Vaikka kommenttisi taisi olla toiselle, näennee lukea sen tuostakin :)

Pitkä teksti hävisi, ketju on niin pitkä.

Jos tuo esimerkkisi nuori on kokenut traumaattisen tapahtuman lapsena, on koko tapahtuma ehkä pyyhkiytynyt hänen mielestään ja hän on alkanut oireilla vasta teininä. Tällöin terapiassa pyritään selvittämään mistä oireet johtuvat. Tämä ydinminä on niin haavoittunut, että saattaa joutua käymään vuosia terapiassa.
Terapioita on niin monenlaisia ja eri nimikkeillä.
Vähän niin kuin sipuleitakin :)

suvenelli1 kirjoitti:

Tässä ketjussa mentiin vähän sivuraiteille, kun tuo sipuli nousi pääosaan. Noin minäkin käsitän, että kerrostumat suojaavat ydinminää. Noissa psykoanalyyseissä pohditaan niitä kerrostumia ja pyritään vahvistamaan omaa minäkuvaa.

(Kone pätkii, kun on niin pitkä ketju, sori.)

Ei se haittaa, vaikka ketlu vähän rönsyilee, ihan mielenkiintoistahan tuosta sipulijutusta tuli. Ja kyllähän sekin tavallaan liittyi asiaan.

suvenelli1 kirjoitti:

Tässä ketjussa mentiin vähän sivuraiteille, kun tuo sipuli nousi pääosaan. Noin minäkin käsitän, että kerrostumat suojaavat ydinminää. Noissa psykoanalyyseissä pohditaan niitä kerrostumia ja pyritään vahvistamaan omaa minäkuvaa.

(Kone pätkii, kun on niin pitkä ketju, sori.)

Kirjoitamme aiheesta sipuli.
Eli yksinkertainen metafora psykoanalyysista.

Kirjoitamme toinen toistemme ohi vaikka tarkoitamme about samaa.

Ego on yksi persoonallisuuden osa. Se on ihmisen psyyken keskimmäinen osa. Viettipohjan ja yliminän välissä.

Ego, Id ja suberego.

Tietoista toimintaa ohjaileva ego tasapainottelee viettipohjan vaistonalaisuuden ja yliminän järjen välillä.

Lainaus wikistä.

Korven tietolaari kysyy. Mikä näistä osista on teidän sipulinne ydin?

demeter1 kirjoitti:

Noin kun sipulista puhutaan niin olen kyllä samaa mieltä suvenellin kanssa. Sipulin kuoret ovat silloin defenssejä, puolustusjärjestelmä - vai ? - jolla ihminen suojelee minuuttaan, siis ydintä, joka käsittääkseni on hyvinkin haavoittuva.

Eli psykoanalyysin mukaan idin ja superegon ristiriitatilanteissa ego ottaa käyttöön puolustusmeganismin.

suvenelli1 kirjoitti:

Pitkä teksti hävisi, ketju on niin pitkä.

Jos tuo esimerkkisi nuori on kokenut traumaattisen tapahtuman lapsena, on koko tapahtuma ehkä pyyhkiytynyt hänen mielestään ja hän on alkanut oireilla vasta teininä. Tällöin terapiassa pyritään selvittämään mistä oireet johtuvat. Tämä ydinminä on niin haavoittunut, että saattaa joutua käymään vuosia terapiassa.
Terapioita on niin monenlaisia ja eri nimikkeillä.
Vähän niin kuin sipuleitakin :)

Eli puolustusmeganismin torjunta projektio (tapahtumattomaksi tekeminen) on säästänyt lasta kunnes ego alkaa oireilla.

korppis kirjoitti:

Eli psykoanalyysin mukaan idin ja superegon ristiriitatilanteissa ego ottaa käyttöön puolustusmeganismin.

Näin olen ymmärtänyt, hyvin ilmaistu.

korppis kirjoitti:

Eli puolustusmeganismin torjunta projektio (tapahtumattomaksi tekeminen) on säästänyt lasta kunnes ego alkaa oireilla.

Juuri noin. Hyvin kiteytetty.

Anteeksi Eppu2
Voi itku, en ole koskaan voinut sietää tuota sipulivertausta. Miksi?

Pulp-fictio kirjoitti:

Anteeksi Eppu2
Voi itku, en ole koskaan voinut sietää tuota sipulivertausta. Miksi?

Se nyt on epun bravuuri ollut monessa aikaisemmassakin ketjussa, niinkuin hänen luentonsa aiheesta tässä ketjussa on vanhan toistoa muutenkin.

History (her story) toistaa itseään, niin sanoakseni.

Yritetään kestää ...

Pulp-fictio kirjoitti:

Anteeksi Eppu2
Voi itku, en ole koskaan voinut sietää tuota sipulivertausta. Miksi?

Sehän on vanha vertaus.
Toisista hyvä ja toisia tökkii. Niinkai ne asiat muutenkin on elämässä.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Se nyt on epun bravuuri ollut monessa aikaisemmassakin ketjussa, niinkuin hänen luentonsa aiheesta tässä ketjussa on vanhan toistoa muutenkin.

History (her story) toistaa itseään, niin sanoakseni.

Yritetään kestää ...

Ei Sinun ole pakko täällä olla, tuota vanhaa virttäsi laulamassa.

eppu2 kirjoitti:

Ei Sinun ole pakko täällä olla, tuota vanhaa virttäsi laulamassa.

Ei tietenkään kenenkään ole pakko, kai sen jokainen tietää jo sanomattakin, mutta saanhan olla ja laulaa mitä laulan tai olla laulamatta ilman kenenkään lupaa erityisesti.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Ei tietenkään kenenkään ole pakko, kai sen jokainen tietää jo sanomattakin, mutta saanhan olla ja laulaa mitä laulan tai olla laulamatta ilman kenenkään lupaa erityisesti.

Kuten kaikki muutkin täällä, Eppukin.

Jätäeppurauhaan kirjoitti:

Kuten kaikki muutkin täällä, Eppukin.

Nii just. Kuten eppukin (eppu nikkinä kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Isolla alkukirjaimella se Eppu on hänen kissavainaansa, R.I.P).

En minä mielelläni jätä tahallisesti ketään rauhaan. Sehän olisi syrjimistä. Jokainen täällä on kommentin arvoinen.

eppu2 kirjoitti:

Sehän on vanha vertaus.
Toisista hyvä ja toisia tökkii. Niinkai ne asiat muutenkin on elämässä.

Olen aina vierastanut ja pitänyt vähän hölmönäkin tuota sipulivertausta ihmisestä puhuttaessa. Koen olevani rakenteeltani sen verran eheä kokonaisuus, ettei selviä kerroksia ihan noin vain kuorimalla edes voi löytyä. Tiedän, etten itse löydä.

Sekin vielä, että yhtä ja samaa sipulia ne kaikki kerrokset kuitenkin olisivat, kuorta lukuun ottamatta? Että kuorinpa kerroksen tästä sipulista ja katson mitä löytyy; VAU, sipulia! Kuorinpa toisen kerroksen; ei voi olla totta, sipulia!? jne..

bessie- kirjoitti:

Olen aina vierastanut ja pitänyt vähän hölmönäkin tuota sipulivertausta ihmisestä puhuttaessa. Koen olevani rakenteeltani sen verran eheä kokonaisuus, ettei selviä kerroksia ihan noin vain kuorimalla edes voi löytyä. Tiedän, etten itse löydä.

Sekin vielä, että yhtä ja samaa sipulia ne kaikki kerrokset kuitenkin olisivat, kuorta lukuun ottamatta? Että kuorinpa kerroksen tästä sipulista ja katson mitä löytyy; VAU, sipulia! Kuorinpa toisen kerroksen; ei voi olla totta, sipulia!? jne..

Se lieneekin ihan vertauskuvallinen ilmaisu.
Itse ymmärrän sen ilmentävän sitä, kun me keräämme elämänkokemuksia vuosi vuodelta ja vanhana sitten kun palaamme ajatussa taaksepäin tarkastellen elettyä elämää.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Se nyt on epun bravuuri ollut monessa aikaisemmassakin ketjussa, niinkuin hänen luentonsa aiheesta tässä ketjussa on vanhan toistoa muutenkin.

History (her story) toistaa itseään, niin sanoakseni.

Yritetään kestää ...

No.Epun aloitus on ihan hyvä. Nyt on HS:ssa viisaustutkijasta Eeva Kalliosta tekstiä.
Voitaisiin tietenkin aiheeseen lisä tästäkin jotain huomioita.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Nii just. Kuten eppukin (eppu nikkinä kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Isolla alkukirjaimella se Eppu on hänen kissavainaansa, R.I.P).

En minä mielelläni jätä tahallisesti ketään rauhaan. Sehän olisi syrjimistä. Jokainen täällä on kommentin arvoinen.

Rajoitapa vähän tai tulee tunne, että kadehdit Epun aloitusta. Noita muita extravaloituksia ei tarvita.
Ja ymmärsin toki kuvakielen.

Pulp-fictio kirjoitti:

Rajoitapa vähän tai tulee tunne, että kadehdit Epun aloitusta. Noita muita extravaloituksia ei tarvita.
Ja ymmärsin toki kuvakielen.

Ymmärsit kuvakielen?
No sehän on hyvä, ettet uskonut olevasi oikeasti sipuli.

Jättäisitte jo tuon ikivanhan palstan kateusteorian viimeiseltään omaan arvoonsa niinkuin minäkin olen tehnyt heti alunalkaen. Se on niin kulunut ja naurettava.

Sipulimetafora on erittäin osuva ja hyvä.

paloma.se.co kirjoitti:

Sipulimetafora on erittäin osuva ja hyvä.

On se tietysti ihan sopiva metafora teille, joitten elämä on ollut ympäripyöreää, yhtä kitkerää (vedet silmiin saavaa) ja saman väristä kerros kerrokselta alusta ruskeaan ja kuivaan loppukuoreen saakka ...

Omaa elämääni kuvailisin mieluummin täytekakuksi, johon tulee vielä lisää kerroksia (niin kauan kuin tulee) ennen pintasilausta, eri makuisia ja värisiä, missä eri kerrokset nätisti sulautuvat toisiinsa. Komea läpileikkaus (elämästäni), kun siihen iskee kakkulusikan.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

On se tietysti ihan sopiva metafora teille, joitten elämä on ollut ympäripyöreää, yhtä kitkerää (vedet silmiin saavaa) ja saman väristä kerros kerrokselta alusta ruskeaan ja kuivaan loppukuoreen saakka ...

Omaa elämääni kuvailisin mieluummin täytekakuksi, johon tulee vielä lisää kerroksia (niin kauan kuin tulee) ennen pintasilausta, eri makuisia ja värisiä, missä eri kerrokset nätisti sulautuvat toisiinsa. Komea läpileikkaus (elämästäni), kun siihen iskee kakkulusikan.

Täytekakku on huomattavasti sipulia kiinnostavampi vertauskuva elämästä.
Räsymattokin sopisi, siinä näkyisivät kaikkien elettyjen vuosien värit.

eppu2 kirjoitti:

Se lieneekin ihan vertauskuvallinen ilmaisu.
Itse ymmärrän sen ilmentävän sitä, kun me keräämme elämänkokemuksia vuosi vuodelta ja vanhana sitten kun palaamme ajatussa taaksepäin tarkastellen elettyä elämää.

Minustakin sipuli on hyvä vertaus ihmisestä, ei me kukaan varmaan heti kättelyssä olla valmiita paljastamaan kaiken, ja se kaikkein haavoittuvin osa on monen kerroksen alla.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Nii just. Kuten eppukin (eppu nikkinä kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Isolla alkukirjaimella se Eppu on hänen kissavainaansa, R.I.P).

En minä mielelläni jätä tahallisesti ketään rauhaan. Sehän olisi syrjimistä. Jokainen täällä on kommentin arvoinen.

Juu mut on kommentteja ja "kommentteja". Onko tarkoitus lannistaa vai keskustella asiasta tasavertaisena, hyväksyä toisen turinat ja mielipiteet vaikka olisikin eri mieltä?

ent.siivoojaparka kirjoitti:

On se tietysti ihan sopiva metafora teille, joitten elämä on ollut ympäripyöreää, yhtä kitkerää (vedet silmiin saavaa) ja saman väristä kerros kerrokselta alusta ruskeaan ja kuivaan loppukuoreen saakka ...

Omaa elämääni kuvailisin mieluummin täytekakuksi, johon tulee vielä lisää kerroksia (niin kauan kuin tulee) ennen pintasilausta, eri makuisia ja värisiä, missä eri kerrokset nätisti sulautuvat toisiinsa. Komea läpileikkaus (elämästäni), kun siihen iskee kakkulusikan.

Minusta kommenttisi ovat sipulimehua - ikävä tyyli, sanoisin, että liian usein kitkerä.

old_profile_92365 kirjoitti:

Täytekakku on huomattavasti sipulia kiinnostavampi vertauskuva elämästä.
Räsymattokin sopisi, siinä näkyisivät kaikkien elettyjen vuosien värit.

Räsymatto on perisuomalainen kuvaus elämän lankoja yhdistettäessä. Sipulikuvaus lie jostain muusta kulttuurista vai olenko väärässä. Yksi seitkytluvulla kutomani räsymatto on kerännyt raitoihinsa isäni flanellipaidan, äitini leikkaamat kuteet. Yhdessä raidassa entisen poikaystäväni huivi 😊

Sipulikuvauksen olen kuuĺut vasta Palomalta. Sipuli itkettää joten en osaa samaistaa sitä värikylläiseen elämän siten kuin räsymaton.

Tämä ei ole sitten erimieltä olemisesta 😤

old_profile_93225 kirjoitti:

Minustakin sipuli on hyvä vertaus ihmisestä, ei me kukaan varmaan heti kättelyssä olla valmiita paljastamaan kaiken, ja se kaikkein haavoittuvin osa on monen kerroksen alla.

Voi räsymaton kääriä rullalle, niin ei heti kaikki raidat näy.

Korppis, juu, kyllä sipuli itkettää enemmän kuin räsymatto, luulisin niin.

korppis kirjoitti:

Räsymatto on perisuomalainen kuvaus elämän lankoja yhdistettäessä. Sipulikuvaus lie jostain muusta kulttuurista vai olenko väärässä. Yksi seitkytluvulla kutomani räsymatto on kerännyt raitoihinsa isäni flanellipaidan, äitini leikkaamat kuteet. Yhdessä raidassa entisen poikaystäväni huivi 😊

Sipulikuvauksen olen kuuĺut vasta Palomalta. Sipuli itkettää joten en osaa samaistaa sitä värikylläiseen elämän siten kuin räsymaton.

Tämä ei ole sitten erimieltä olemisesta 😤

Sipulivertaus ei ole metafora elämästä vaan ihmisen persoonasta, ja erityisisti ihmisistä jotka ovat kasvattaneet uusia kerroksia kovin erilaisissa ympäristöissä. Ympäristön, kulttuurin, kielen, uskonnon, arvomaailman jne muutokset kasvattavat uuden kerroksen suojelemaan sitä sisintä joka on aina sama. Vertauskuvat ovat yksilön oma tulkinta ja eivät koskaan täydellisiä.
Luonne, persoonallisuus, asenteet ja arvomaailma, eletyn elämän kokemukset, uskontokin, muododtavan ihmisen persoonan. (Minun käsitykseni mukaan) Sipulimetaforaa käytetään englanninkielisessä kirjallisuudessa kuvaamaan esim. juuri sellaisten ihmisten persoonaa jotka ovat asuneet vähän joka puolella.