Mikä on (ollut) se teidän "elämänne koira"? Se, jota ajattelette/muistelette vielä hieman lämpimämmin kuin muita koiria? Kaikki eivät sitä halua myöntää, mutta joku yksilö on yleensä yli muiden - on se sitten se lapsuuskodin ensimmäinen koiruus, jonka kanssa aina leikki tai se koira, jonka kanssa on yltänyt parhaimpiin suorituksiin esim. näyttelykehissä. Kertokaa tarinoitanne!
Minun elämäni koira oli ehdottomasti mittelspitz-narttu. Se oli todella miellyttämisenhaluinen, uskollinen, eloisa ja kaikin puolin upea koira. Se ei ole menehtynyt, mutta jouduimme luopumaan siitä.. Tulen kaipaamaan sitä ikuisesti.
Minun elämäni koira oli ehdottomasti mittelspitz-narttu. Se oli todella miellyttämisenhaluinen, uskollinen, eloisa ja kaikin puolin upea koira. Se ei ole menehtynyt, mutta jouduimme luopumaan siitä.. Tulen kaipaamaan sitä ikuisesti.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mulle tärkein on ollut edesmennyt bullmastiffi-tyttöni. Varmaan siksi, ettei sen kuolemasta ole vielä kulunut montaa vuotta, ja siksi että se oli niin kauan (yli 12 vuotta) elämässäni. Se koira oli täydellinen. Viimeiset neljä vuotta oli kuuro, toimi myös viittomakielellä täydellisesti. Luopuminen oli rankka paikka, kun se sairastui luusyöpään. Tulen muistamaan häntä aina enemmän kuin muita edesmenneitä koiriani. Helposti tulee itku muistellessa, nytkin. Vieläkin on ikävä.
Kaikki mun koirat on ollut omalla tavallaan rakkaita, mutta 16-vuotiaaksi elänyt tervueren-narttu on kyllä omaa luokkaansa. Sen viisaus, uskollisuus, tulisuus rakkaan harrastuksen parissa, terveys ja hyvä luonne olivat sen parhaat ominaisuudet.
Se suhtautui kaikkiin muihin ihmisiin välinpitämättömästi, mutta minua se ei päästänyt silmistään.
Se pelasti mm toisen koirani ja minut moottorikelkkaonnettomuudelta.
Sitä koiraa kaipaan enkä koskaan unohda!
Se ei ole vielä tullut elämääni, mutta uskon että vielä joskus tulee. Mitenkään vähättelemättä muita koiria elämässäni, erittäin rakkaita ovat (olleet ja edelleen oleva). Mutta se THE Koira odottaa vielä jossain, ja tulee kun aika on sopiva :)
Ei ole eikä tule rakkia milloinkaan. Todella vastenmielinen kapine.
Sitäkös tässä kysyttiin, ÄÄLIÖ!
Juuri näin. Koirat ovat todella ääliöitä. Siksi minulla ei ole eikä tule koskaan olemaan rakkia. Toistan vielä, ne ovat ääliöitä.
Tyhmäkin vielä oot! Toistat itseäsi.
Juuri näin. Rakit ovat tyhmiä ja ääliöitä. Kerrataanpa. Rakit ovat ääliöitä ja tyhmiä. Meille rakkia ei tule.
Rauhotu "hyvä" ihminen! Ei ole pakko koiraa ottaa jos ei taho.
Mitä hullu huutaa hysteerisenä siellä! Ei tarvitse koiraa ottaa, mutta lääkkeet tulis kuitenkin ottaa. Ja hyvä, että itsekkin tunnustit olevasi tyhmä.
Juuri näin. Rakit ovat hulluja ja hysteerisiä. Lääkkeetkään eivät auta, ääliöitä ja tyhmiä. Turhia kapistuksia.
Mitä teet tällä palstalla????!!!!!
oli siis tarkoitus kommentoida tätä koiranvihaajaa....
Sitä minäkin ihmettelen. Mitä helvettiä täytyy koirapalstalle tulla mesoamaan. Itse en tykkää esim käärmeistä, mutta ei tulis mieleenkään mennä jonnekkin matelijafoorumille möykkäämään.
Tämäkin ketju oli ihan asiallinen, mutta eikö joku törkyturpa aina tuu aukomaan päätään! Sairas on hän ja pahasti.
Rakit ovat kuin käärmeitä. Yhtä simppeleitä. Metelöivät kuin törkyturvat. Sairaudet painavat pahasti ääliörakkeja. Todella pahasti.
Tuo verbaalinen ilmaisusi kertoo sinusta paljon. Et kykene luomaan tekstiä ilman, että napsit sanoja toisten tekstistä. Osoittaa mielenköyhyyttä.
Kyseisellä henkilöllä ei ole tunne-elämä kunnossa ja kuten tuolla ylempänä myönsikin ettei lääkityskään auta. Kannattaisi hakeutua hoitoon ja vaatia uudet lääkkeet sen sijaan että täällä riehuu. Ei tule apu täältä eikä myötätunto!
Myötätuntoa rakki ei todellakaan tarvitse. Rakille myös verbaalinen ilmaisu on täysin ylivoimaista, ei pysty luomaan tekstiä. Rakit ovat mieleltään köyhiä. Lääkkeet eivät auta, ja lääkäriin ei voi viedä, kun ei etukäteen tiedä kuinka se alkaa riehumaan siellä, napsii kenties palan lääkärin kädestä.
Ei noille köyhän elämän omaaville trollipelleille joilla ei ole parempaa tekemistä kuin yrittää saada riitoja aikaiseksi kannata mitn vastata, innostuvat vaan enemmän kun saavat reaktiota aikaan.
Oma elämäni koira oli jo edesmennyt ihan eka koirani. Tuli kodinvaihtajana, kärsi eroahdistuksesta, mutta kiltti oli kuin mikä. Muut koirat jos lenkillä räyhäsivät meni ohi välittämättä. Tuli toimeen ihmisten kanssa laidasta laitaan vauvasta vaariin.
Kovin paljoa se ei osannut, mutta oli todella uskollinen.
Upeetaaa mahtavaaaa.